”Varpaani ovat varsin sievät, kauniin muotoiset ja sirot,” kertoo eräs kehonkuvakyselyyn vastannut. Kuvituskuva: Shutterstock
”Varpaani ovat varsin sievät, kauniin muotoiset ja sirot,” kertoo eräs kehonkuvakyselyyn vastannut. Kuvituskuva: Shutterstock

Moni meistä kamppailee ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa, mutta pystyy hyvänä hetkenä näkemään, että on sittenkin ihan okei tai jopa kaunis.  

Miltä näyttää suomalainen nainen? Tätä emme kysyneet suuressa kehonkuvakyselyssämme, mutta saimme kuitenkin vastauksen. Yli 400 naista vastasi kyselyyn ja kuvaili ulkonäköään omin sanoin. (Lue koko juttu: Mitä peilissä näkyy, MN 30.) Selvisi, että meitä on todella moneen junaan, ja lisäksi jokaisessa meissä on monia eri puolia. 

Jos jokin asia vastauksissa toistuu, se on eräänlainen näillä mennään -asenne. Moni kamppailee ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa, mutta pystyy hyvänä hetkenä näkemään, että on sittenkin ihan okei tai jopa kaunis.  

Suuren kehonkuvakyselymme mukaan suomalainen nainen on...

1. Vähän kaikkea

”Paksut ja lyhyet jalat, pitkä selkä. Kuitenkin naisellinen, leveä lantio ja ok buubsit. Aika lihaksikas mutta myös ylimääräistä. Vähän siis kaikkea. Paitsi pituutta ja pitkää raajaa.” Lispetti

2. Kestävyysurheiluun tehty

”Olen hoikahko ja tyytyväinen pitkiin raajoihini. Tissejä ei juuri ole. Tämä vartalo on toimiva, sitkeä ja sopii hyvin esim. kestävyysurheiluun.” Nokkaeläin

3. Rotukarjan edustaja

”Persjalkaista itäsuomalaista rotukarjaa. Olen lyhyt ja tanakka – vaikka olisin hoikempikin, en silti olisi keijukaismaisen siro olemukseltani.” Piennisäkäs

4. Viehättävä

”Kurvikas, muodokas, naisellinen vartalo. Iloinen fiilis  ja terve itsevarmuus tuovat hyvän ryhdin ja kyvyn hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tummat luonnonkiharat hiukset ja ruskeat silmät eivät ainakaan vähennä viehättävyyttäni.” Minsku

5. Muodokas

”Olen muodokas, isokokoinen nainen. Minulla on lihaksia sekä pehmeitä muotoja, ja olen enemmän tumma kuin vaalea. Urheilen monipuolisesti, mistä saan itselleni voimaa ja hyvää oloa. Se näkyy ulospäin.” VVK

6. Iätön

”Kasvoni ovat persoonalliset ja iättömät, tiedän että ne eivät ole virheettömät, mutta pikku viat olen oppinut hyväksymään. Vartaloltani olen lyhyt, mutta vahva ja silti naisellinen.” Iiris

7. Pehmeä

”Olen hyvin pyöreävartaloinen. 160 cm / 110 kg tasattuna pään ja kantapäiden väliin. Pulska, liiankin, mutta ihan ok. Pidän pyöreistä rinnoista ja pehmeydestä.” H Ki

8. Peruspäärynä

”Pitkä selkä, lyhyet jalat. Reitevä ja persevä, ei niinkään rintoja. Perus päärynävartalo. Isot ja kauniit silmät, eläväiset. Täyteläiset huulet ja kaunis hymy.” Tanya

9. Perunankukka

”Olen ihan ok-vartaloinen kolmen lapsen äiti, tai niin ainakin mies sanoo. Itse näen usein peilistä katsellessani virheitä ja puutteita. En ole kaunis kedon kukka, mutta kukkiihan se perunakin!” Marikki

10. Arpien koristama

”Valtavasti arpia useiden leikkausten jäljiltä. Ne eivät minua haittaa. Ne ovat osa minua. Jollain on luomia, minulla arpia. Pidän myös pisamistani. Pystyn pitämään itseni aika vähällä vaivalla melko kohtuullisessa kuosissa.” NKA

11. Äidillinen

”Äidillinen, en malli enkä missi. Kehossani näkyy, että olen äiti, mutta olen kaunis. Minulla on kauniit kasvonpiirteet.” Äityli 80

12. Ihan tavallinen

”Minulla on jenkkakahvat, suonikohjut, vaivasenluut, selluliittia ja rumat polvet. Mutta myös kauniit nilkat, vahvat hiukset, sopusuhtainen nenä ja kauniit kädet. Joten olen hyväksynyt itseni, mutta ei 10 kilon painonpudotus pahastakaan olisi. Ihan tavallinen reilu 40-vuotias suomalainen!” Katina

13. Suhteellisen okei

”72-vuotiaaksi suht koht ok.” Nimetön

14. Vahva ja mehevä

”Pieni ja pyöreä. Kasvoiltani kaunis. Hiukset vahvat. Massu, reidet ja peppu muodokkaat. Allit mehevät. Selluliittia siellä sun täällä.” SutuSatu

15. Maan vetovoima tuttu

”Kuusikymppiä häämöttää mittarissa, ryppyjä ja liikakiloja.  Maan vetovoima kutsuu!” Mallu

16. Tyypillisen tavallinen

”Olen tyypillinen tavallisen näköinen suomalainen nainen, jolla on raskas alavartalo, leveä lantio ja paksut reidet ja pienet rinnat.” Nimetön

17. Kaunis

”Olen luonnollinen, lanteikas, kapeavyötäröinen, ja varmasti ensikerran myönnän tämän itselleni – normaalikokoinen, kaunis nainen.” Miia

18. Äidin ja isän summa

”Olen isäni ja äitini geenien summa: minä. Molemmista suvuista olen perinyt, ja olen täysin sinut itseni kanssa. Ei meistä kaikista tule Miss Suomea eikä edes perintöprinsessaa, mutta parhaita puoliaan korostamalla ja pahempia häivyttämällä, elämässä kyllä pärjää. Tärkeintä on iloinen mieli ja ystävällisyys. Ja fiksu suhtautuminen niin itseensä kuin muihinkin, niin ulkonäköön kuin luonteeseenkin.” Lupiini

19. Pullukka

”Pituus on iän myötä laskenut pari senttiä, paino parhaista vuosista tullut ylemmäs 10 kiloa. Päiväkodissa eläkeläisenä työskennellessäni sanoi muutama viikko sitten lapsi: Sinä olet pullukka. Hän sanoi ystävällisesti ja totuuden. Hiukseni ovat harmaantuneet ja lyhyet, suorat, posket pyöreät, selkä jo vähän kumara.  Päiväkodissa lapset ihmettelevät myös ulkonevaa kulmahammastani. Siihen tosin mieheni ihastui ensitapaamisessamme vuonna 1970. Näillä mennään, ja iloisesti!” Evita

20. Oma itsensä

”Koen itseni kauniiksi, vaikka en perinteisellä tavalla. Tiedän etten näytä Elovena-tytöltä tai Marilyn Monroelta, mutta olen persoonallinen. Minulla ei ole tarvetta näyttää Kardashian-kopiolta tai mahtua lokeroon, mutta ei ole myöskään tarvetta olla tosi erikoinen ja olla valkoinen piste mustan joukossa. Olen vain oma itseni.” Neiti J

Torkuttaminen tuntuu useimpina aamuina täysin välttämättömältä, mutta tavasta on enimmäkseen vain haittaa.

Herätyskello soi, mutta ääni saa lähinnä kääntämään kylkeä. Vielä viisi minuuttia… eikun sittenkin vielä kolme… Monet laittavat lukemattomia herätyksiä päälle vain sen takia, että ylös nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Toiset torkuttavat, koska se on niin ihanaa ja lohduttavaa.

– Myönnetään. Minä torkutan. Siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei niin kannattaisi tehdä. Olen monet kerrat lukenut, kuinka torkuttaminen tekee tokkuraiseksi, pilaa unirytmin ja muutenkin asiantuntijoiden mukaan vaikuttaisi tuhoavan elämän. Mutta minkäs teet, kun torkuttaminen on niin ihanaa, kertoo Milla, 25.

”Torkutan ihan puhtaasti siksi, että se on niin pirun nautinnollista.”

Hän torkuttaa puhtaasti nautinnollisista syistä.

– Herään usein arkiaamuina puoli tuntia tavallista aiemmin, jotta voin torkuttaa kunnolla. Torkuttaminen on ihanaa tietenkin siksi, että on aamulla mainiota herätä tietoon, että voi nukkua vielä vähän pidempään. Lisäksi lyhyiden torkahdusten välillä voi parhaimmillaan nähdä suloisia unia.

Vaikka torkuttamisesta voisikin aamutuimaan saada hetkeksi lohtua, se ei pidemmän päälle ole hyvä keino pidentää unen määrää. Vaikka unien venyttämisen voisi kuvitella auttavan väsymykseen, ovat torkutuksen vaikutukset todellisuudessa päinvastaiset.

Lue myös: Teitkö sinäkin taas nämä virheet? 5 asiaa, joita ei kannata himoita heti aamusta, jos haluaa olla virkeä

Huffpost-sivuston mukaan sekä unen kesto että laatu vaikuttavat siihen, kuinka virkeältä olo tuntuu päivällä. Torkuttaminen voi aiheuttaa kehnon olon johtuen niin sanotusta heräämisen hitaudesta. Se aiheuttaa uneliaisuutta, ärtyneisyyttä ja sekavaa oloa.

Kun torkuttaa, alkaa joka herätyskellon pirinän jälkeen uusi unisykli, joka keskeytyy toistuvasti.

Heräämisen vaikeus johtuu siitä, että torkutusuni on paljon huonolaatuisempaa kuin tavallinen uni. Torkuttaessa jokaisen herätyskellon pirinän jälkeen alkaa uusi unisykli. Toistuvien herätyksien takia unisykli ei pääse loppuun asti, vaan keskeytyy toistuvasti. Kaikkein virkeimmillään ihminen on herätessään unikierroksen päätteeksi.

Miten torkutuksesta voi sitten päästä eroon? Kokosimme siihen viisi vinkkiä.

1. Laita herätyskello niin kauas, ettet yllä siihen sängystä käsin 

Kun herätyskello on esimerkiksi huoneen toisella puolella pöydällä tai lattialla, on pakko nousta ylös sammuttamaan se. Mitä kauemmas herätyskellon vie, sen parempi: silloin myös sänky jää kauas taakse ja houkutus palata vällyjen väliin ei ole niin paha. Siinähän sitä on jo pystyssä, joten samalla vauhdilla voi jatkaa keittiöön aamupalalle.

2. Aseta herätyskello soimaan mahdollisimman myöhään

Herätyskelloa ei kannata laittaa soimaan liian aikaisin, muuten jättää itselleen turhaan torkutusvaraa. Optimaalisinta on asettaa herätys ajankohtaan, jolloin on pakko viimeistään nousta ylös. Kyseinen aika on monille kutakuinkin sama joka aamu. Pitkällä aikavälillä keho tottuu heräämään aina tiettyyn aikaan ja oppii päättämään unisyklin herätyskellon soimiseen. Ihminen herää kaikkein virkeimmillään, kun herätys ei keskeytä unisykliä.

3. Mieti, mitä oikeasti haluat ehtiä tehdä aamulla 

Aika moni vannoo esimerkiksi käyvänsä suihkussa, föönaavansa hiukset sekä meikkaavansa ajatuksella. Kun herätyskello soi, sitä päätyy kuitenkin usein kääntämään kylkeä ja toteamaan, että kyllä ne ripsarit ehtii bussissakin taiteilla. Ole rehellinen itsellesi äläkä varaa sitä turhaa varttia hiusten kihartamiselle, jota et kuitenkaan tule tekemään. Kannattaa mieluummin nukkua keskeytyksettä 15 minuuttia kauemmin.

4. Tee itsellesi ihana aamiainen valmiiksi tai sovi aamupalavuoroista esimerkiksi kumppanin kanssa

Jos herätessä tietää, että jääkaapissa odottaa herkullinen marjatuorepuuro tai smoothie, nousemiseen saa ihan uudenlaista motivaatiota. Jos taas kumppani on tehnyt ruisleivät valmiiksi, ei edes kehtaa jäädä sänkyyn köllimään.

5. Ajasta kahvinkeitin

Monissa kahvinkeittimissä on ajastinvaihtoehto, jota kannattaa hyödyntää. Ajasta kahvi porisemaan samaan aikaan, kun herätyskellosi soi. Kahvin herkullinen tuoksu ja tieto siitä, ettei tarvitse kuin kaataa juomaa mukiin ilman keittämisen vaivaa, saavat heräämisen tuntumaan helpommalta.

Unitutkija Henri Tuomilehdon mukaan raskas ateria pitäisi ajoittaa iltaan, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Unitutkija Henri Tuomilehto kritisoi Helsingin Sanomien jutussa sitä, että suomalaiset syövät väärän määrän ruokaa väärään aikaan. Raskaasti syöminen lounaalla laskee vireystasoa.

Sen sijaan päivän pääateria tulisi syödä vasta myöhään, esimerkiksi kahdeksan aikaan illalla.

Nukkumiseemme vaikuttaa unitutkijan mukaan nimittäin kaksi asiaa: vuorokausirytmi – eli se, mihin aikaan on valoisaa ja pimeää – ja unipaine. Unipaine tarkoittaa ihmisen tarvetta nukahtaa, kehon sisäistä vaatimusta levosta.

– Unipaineeseen voi vaikuttaa syömällä. Jos syö päivällisen kahdeksalta illalla, vireystila laskee ja unipaine kasvaa, jolloin nukahtaminen kello 22–23 maissa on helpompaa, Tuomilehto kertoo HS:lle.

Kysely

Monelta syöt päivällisen?