Sinkkuus on  yleistyvä ilmiö meillä ja maailmalla. Esimerkiksi Amerikassa ja Japanissa yksin elävät ovat jo enemmistö, mikä on pakottanut pohtimaan sinkkuutta uudesta näkö kulmasta.
Sinkkuus on yleistyvä ilmiö meillä ja maailmalla. Esimerkiksi Amerikassa ja Japanissa yksin elävät ovat jo enemmistö, mikä on pakottanut pohtimaan sinkkuutta uudesta näkö kulmasta.

Sinkkuus muuttaa maailmaa, kun yksineläjien määrä kasvaa koko ajan. Myös Hannele Harjunen ja Minna Segersvärd ovat tyytyväisiä ilman parisuhdetta.

Naiset ovat niin nirsoja, ettei niille kukaan kelpaa. Samaa virttä on toisteltu taas kiihkeästi viime viikkoina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, jossa on vaihtelevan tasoisesti pohdittu sitä, miksi hyvän parisuhteen löytäminen ja ylläpitäminen on niin vaikeaa.

– Olisihan se tyhmää olla miettimättä, että mitä lisäarvoa saa elämäänsä mahdollisesti keskinkertaisesta suhteesta, sanoo Hannele Harjunen.

Hän on miettinyt asiaa paljonkin ja tullut siihen tulokseen, ettei suhde toisi hänen elämäänsä mitään lisää. Hänellä on hyvä työ, paljon ystäviä, vilkas sosiaalinen elämä, ulkomaanmatkoja – ja oma rauha kotona silloin, kun sitä aika usein kaipaa.

Harjunen on 47-vuotias yliopistonlehtori ja itsellinen nainen, kuten hän mieluiten itseään kutsuu.

– Sinkku-sanassa on sellaista latausta, että sinkku on jonkinlaisessa välitilassa ja aktiivisesti hakeutumassa suhteeseen. Yksineläjä taas kuulostaa siltä, että nyt se raukka joutuu elämään yksin.

Kumpikaan kuvailu ei sovi Harjuseen, sillä hän ei koe olevansa välitilassa eikä yksinäinen, eikä hän varsinkaan aktiivisesti etsi parisuhdetta.

”Huomasin muuttuvani parisuhteessa ihmiseksi, jollainen en halua olla.”

Sitä joutuu yhä nyky-yhteiskunnassa selittelemään.

– Esimerkiksi Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen on puhunut sinkkuna olemisesta nolla-aikana, jolloin ollaan ikään kuin hyllyllä odottamassa, että elämä alkaa. Se on todella loukkaava käsitys.

Harjunen on seurustellut pitkiäkin aikoja. Viimeisin, viitisen vuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi vuosituhannen alussa.

– Suhteita yhdisti se, että jokin niissä ei toiminut. Huomasin muuttuvani parisuhteessa ihmiseksi, jollainen en halua olla. Kadotin itsestäni niitä piirteitä, joista pidin.

Hänestä tuntui, että hänen piti esittää olevansa kiinnostuneempi ja sitoutuneempi kuin olikaan, ja suhteen ylläpitäminen vei paljon aikaa ja energiaa.

– Tunsin, että parisuhde häiritsee päätä ja työntekoa.

Koska työn alla oli samaan aikaan väitöskirja, Harjunen päätti, että hän keskittyy siihen ja unohtaa suhteet hetkeksi. Sitten hän muutti työn takia ensin puoleksi vuodeksi Espanjaan ja kolmeksi vuodeksi Ruotsiin Uumajan pieneen yliopistokaupunkiin.

– Pienessä kaupungissa oli paljon opiskelijoita ja toisaalta sellaisia ihmisiä, jotka olivat asuneet siellä koko ikänsä. Tajusin, että nyt olen täällä yksin ja ilman mitään turvaverkkoja ja että minun on rakennettava elämäni itse uudessa ympäristössä. Oli minusta itsestäni kiinni, etten jäisi eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Silloin viimeistään itsenäistyin.

Ei kiitos normeille

Suomessa oli toissa vuonna 1,1 miljoonaa yksinasujaa. Asuntokunnista 42 prosentissa asui yksi henkilö. Luvut ovat kasvaneet tasaisen voimakkaasti viimeisten parin kolmen vuosikymmenen aikana. Sama kehitys näkyy kaikissa hyvinvointivaltioissa, etenkin Pohjoismaissa, joissa tasa-arvoaate ja hyvä sosiaaliturva varmistavat, etteivät ihmiset joudu kärvistelemään suhteissa pelkästään tullakseen toimeen.

Valtaosa sinkuista kaipaa parisuhdetta, mutta Väestöliiton tutkimuksen mukaan kuusi prosenttia miehistä ja naisista haluaa elää sinkkuina. Tutkimus on vuodelta 2008, joten perinteistä parisuhdetta kaipaamattomien määrä voi olla isompikin.

42 prosenttia Suomen huusholleista on yhden hengen talouksia. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, sinkkutalouksien osuus on jo 60 prosenttia.

Sinkkuus näkyy jo monena muutoksena yhteiskunnassa aina kauppojen minikokoisista karkkipusseista ja juustoista lähtien. Soolomatkailu on trendikästä, mutta matkustaminen on perinteisesti maksanut sinkuille enemmän, kun kukaan ei ole jakamassa majoituskustannuksia. Jotkut matkanjärjestävät ovat nyt alkaneet tarjota lisämaksuttomia yhden hengen huoneita, mutta niiden tarjonta on yhä rajallista.

Sinkkujen aikakausi on huomattu myös asuntotuotannossa. Esimerkiksi erilaiset miniasunnot herättävät paljon kiinnostusta. Vantaan Martinlaaksoon valmistuvat kesällä Suomen ensimmäiset miniasunnot. Kerrostalossa on ainoastaan 15,5 neliön asuntoja. Maailmalla trendaavat myös erilaiset asuntovaunujen kokoiset minitalot ja yhteisöasuminen.

Tukholmassa avattiin jo vuosia sitten pieniä annospakkauksia myyvä sinkkukauppa. Myös Suomessa vähittäiskauppa näkee nyt sinkut ostamista muuttavana megatrendinä. Kesko on laskenut sinkkujen ja autottomien asiakkaiden jopa kaksinkertaistavan lähikauppojen asiakasmäärät ja etsinyt siksi liiketiloja pienten asuntojen läheltä.

Vielä muutama vuosi sitten uutisoitiin kansainvälisistä tutkimuksista, joiden mukaan avioliitto paransi sekä henkistä että fyysistä terveyttä. Sinkut olivat niiden mukaan onnettomampia ja sairaampia.

DePaulon tutkimusten mukaan sinkkujen elämä on jopa monin tavoin antoisampaa kuin parisuhteissa elävien.

Nyt näitä tutkimuksia on kyseenalaistettu. Amerikkalaisen Santa Barbaran yliopiston psykologin Bella DePaulon mukaan niissä on ollut enemmänkin kyse ideologiasta kuin oikeista tutkimustuloksista. Siis siitä, että on haluttu esittää avioliitto oikeana ja kunnollisena valintana. DePaulo huomauttaa, että naimisissa olevat saavat nyky-yhteiskunnassa paljon taloudellisia etuja ja kulttuurista arvostusta, mikä jää sinkuilta puuttumaan.

DePaulon tutkimusten mukaan sinkkujen elämä on jopa monin tavoin antoisampaa kuin parisuhteissa elävien. Heillä on monesti esimerkiksi laajemmat sosiaaliset verkostot ja läheisemmät suhteet ystäviinsä, sukulaisiinsa sekä naapureihinsa. DePaulo on puhunut paljon myös yksineläjien paremmasta itsetuntemuksesta ja viihtymisestä työelämässä.

Vuonna 2005 Harjunen teki päätöksen, että jos hän vielä alkaa suhteeseen, sen täytyy olla jotakin todella suurta ja merkittävää.

Harjunen asuu tällä hetkellä itsekseen kissansa kanssa, mutta on asunut aikuisenakin kimppakämpissä ja arvelee asuvansa sellaisessa myös tulevaisuudessa, ainakin vanhempana.

– Itsellisten elämässä on Suomessa aika paljon keskustelematonta sarkaa. Esimerkiksi hoivan ja läheisyyden on ajateltu kuuluvan parisuhteeseen, joten miten niitä saa sellainen, jolla ei parisuhdetta ole. Myös erilaisten asumismuotojen tukeminen olisi järkevää.


Hannele Harjunen Jyväskylän Vakiopaine-baarissa. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen


Koulutettu, nirso nainen?

Koska Hannele Harjunen on valinnut elämäntilanteensa itse, hän näkee siinä huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Hänen ei tarvitse kamppailla taloudellisten ongelmien kanssa eikä hän ole yksinäinen, päinvastoin.

– Olen erittäin seurallinen ja viihdyn ihmisten kanssa. Itsenäinen eläminen ja asuminen on hyvä erottaa siitä, että haluaa olla jotenkin eristyksissä.

Hankalaa on välillä se, että seuraa pitää aina tavallaan erikseen järjestää.

– On tiettyjä aikoja ja paikkoja, jotka ovat yhteiskunnassamme parisuhde- ja perheaikaa, kuten vaikkapa sunnuntai-illat. Yksinasujia myös rangaistaan taloudellisesti joistakin asioista. Eniten kismittää kuitenkin se asenneilmapiiri, jossa ainoastaan perinteiset parisuhteet noteerataan tärkeinä suhteina.

”On tiettyjä aikoja ja paikkoja, jotka ovat yhteiskunnassamme parisuhde- ja perheaikaa.”

Vanhemmat eivät koskaan arvostelleet Harjusen valintaa.

– Edesmennyt isäni ei koskaan kommentoinut asiaa, vaikka puhuimmekin paljon kaikenlaisista asioista. Äidillä oli ehkä enemmän toivetta siitä, että elämänkulkuni olisi ollut tavanomaisempi. Mutta hänkin on hyvin nykyaikainen nainen, joka nyt yli seitsemänkymppisenä on suhteessa, jossa hän ja hänen kumppaninsa asuvat omissa asunnoissaan.

Harjunen ei ehdottomasti kieltäydy suhteesta, jos eteen tulee aivan vastustamaton tapaus. Hän ei kuitenkaan halua sellaiseen normiparisuhteeseen, jossa ollaan vain kahdestaan.

– Lähinnä kiinnostaisi aikuisten itsenäisten ihmisten kumppanuus, jossa molemmilla on vapaus olla ja mennä.

Hän on siis juuri sellainen koulutettu, nirso nainen, joita Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa parjataan?

– Feministinä minua huvittaa, että nainen esitetään nirsona, joka vain arvioi ja arvostelee miehiä. Nainenko ei tule ollenkaan arvioiduksi tässä kuviossa? Jotkut liikkuvat pelkästään mies- tai naisporukoissa, joissa vahvistetaan kliseistä käsitystä, että naiset vain haukkuvat miehiä ja miehet ovat seksistisiä. Itselläni on paljon monivivahteisempi kuva miehistä ja naisista.

Hyvästi, miehet

Minna Segersvärd, 43, sai miehistä tarpeekseen pari vuotta sitten. Silloin päättyi Segesvärdin toistaiseksi viimeisin parisuhde. Suhteessa oli ollut kaikenlaista omituista säätöä, josta Segesvärd yritti saada selvää.

– Olin itse siinä satasella mukana ja olin varma, että tämä on nyt se ihminen. Sitten aloin törmätä kaikenlaisiin ihmeellisiin valheisiin.

Segesvärd tuli siihen tulokseen, että mies petti ja valehteli, vaikkei lopulta koskaan mitään myöntänytkään. Segesvärd yritti pelastaa suhdetta ja kävi puhumassa siitä terapiassa. Mies ei halunnut tulla mukaan.

– Kävin terapiassa sitten itsekseni pari kertaa, ja siellä vahvistui ajatus, että haluan olla itsekseni.

– Se ei ollut ensimmäinen pettymys miessuhteissani, joten ajattelin, että nyt riittää enkä edes vilkuile ketään. Kun ne suhteet eivät tähän mennessä ole mitään tuoneet, niin antaa olla, Segesvärd sanoo.

” Kuvittelin, että suhteen pitää olla ikuista huumaa.”

Segesvärd on ollut aiemmin myös naimisissa. Avioliitto kesti kahdeksan vuotta ja oli Segesvärdin mukaan niin lähellä ideaalia kuin voi olla.

– Olin silloin niin nuori, etten osannut arvostaa sitä. Kun asuimme pitkään yhdessä, muutuimme enemmän kämppiksiksi ja ystäviksi. Kuvittelin, että suhteen pitää olla ikuista huumaa.

Suomalaissuhteissa nimenomaan nainen ottaa eron puheeksi. Väestöliiton tutkimusten mukaan naiset tekevät aloitteen kahdessa erossa kolmesta.

 


Minna Segesvärd myöntää, että pettymykset parisuhteissa ovat vaikuttaneet. ”Kun saa siipeensä niin että tuntuu, on mielestäni hyväkin ottaa itselleen aikaa tilanteen nollaamiseen.” Kuva: Milka Alanen

 

ilman karikkoja

Avioeron jälkeen Minna Segesvärd tapasi miehen. Suhde eteni niin, että parille syntyi poika, joka on nyt teini-ikäinen. Kun lapsi syntyi, mies toi sairaalasta Segesvärdin ja pojan kotiin ja häipyi.

– Hänen piti mennä kesätöihin toiselle paikkakunnalle, ja kun hän palaisi sieltä, me aloittaisimme oikean perhe-elämän. Halusin kovasti pojalleni ehjän perheen.

Miestä ei ole sen koommin näkynyt.

”On oikea lapsi ja sitten se iso lapsi, joka usein on monella tavalla oikukkaampi ja hankalampi.”

Segesvärd on ollut poikansa totaaliyksinhuoltaja käytännössä tämän syntymästä asti. Lapsen murrosikä ja sosionomin opinnot vievät nyt sen verran aikaa ja voimia, että suhdetta hän ei kaipaa energiaansa imemään. Sellaiset kokemukset hänellä pääasiassa on miehistä ollut.

– On oikea lapsi ja sitten se iso lapsi, joka usein on monella tavalla oikukkaampi ja hankalampi, hän nauraa.

– Näen paljon sellaisia suhteita, jotka eivät, miten sen nyt sanoisi, toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin tuntuu mahtavalta, ettei itse tarvitse rämpiä niissä karikoissa.

Ylpeästi yksin

Minna Segesvärd ei ole kuitenkaan tullut kyyniseksi saati toivottomaksi. Jos sattuisi käymään niin, että eteen kävelisi joustava, toisen huomioiva, keskustelukykyinen mies, joka haluaisi kuunnella häntä, niin mikä ettei.

– En enää lähtisi ihan kenen tahansa kanssa suhteeseen. Naisilla on varmasti paljon vaatimuksia suhteelta, mutta jos itse tuntee antavansa paljon, niin kyllä silloin saa toiseltakin sitä odottaa.

Opiskelevalle yksinhuoltajalle parisuhteella olisi ehkä eniten merkitystä taloudelle. Jos joku olisi maksamassa puolet laskuista, se toisi väljyyttä elämään.

– Tämä on kuitenkin minun oma valintani. Silloin on helpompi hyväksyä tiukkuus ja niukkuus.

Fyysistä läheisyyttäkään Segesvärd ei osaa tällä hetkellä kaivata.

– Se on tavallaan vähän itsellenikin yllättävää, mutta en tunne jääväni mistään nyt paitsi. Voin rinta rottingilla sanoa, että tässä me pojan kanssa mennään ja kahdestaan ollaan ja kaikesta on selvitty.

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.