Hei siellä sorvin ääressä. Innostaako? Eikö yhtään? Tarvitset nyt jotain, joka tekee töistä kiehtovampaa.

Onhan se juhlavaa, jos sattuu kuulumaan siihen porukkaan, jolla on töitä. Saa palkkaa. Tietää, mihin mennä aamuisin. On ehkä jopa vuosilomaa. Kuulutko heihin? Onneksi olkoon!

Entäs onko töissä kivaa? Vai ottaako päähän? Kiristääkö hartioita? Kohta alkaa taas pitkä, pimeä syksy oravanpyörässä: samat naamat, samat tylsät työt, samat... vai hetkinen. Voisiko työintoa lisätä?

 

Ei ole flow’ta!

Työstään innostunut ihminen huokuu tarmoa ja iloa. Tehtäviinsä uppoutunut ei edes huomaa ajan kulua, eivätkä pienet vastoinkäymiset lannista häntä, vaan pikemminkin sisuunnuttavat entistä parempiin suorituksiin. (Työterveyslaitos)

Sehän kuulosti melkein ilkeilyltä, varsinkin heti loman jälkeen. Mutta ei ollut tarkoitus! Työterveyslaitoksella on tutkittu, että kaksi kolmesta suomalaisesta kokee innostuneisuutta, suorastaan työn imua vähintään kerran viikossa. Kaikenlaiset työt voivat imaista mukaansa – eivät vain sellaiset, joissa istutaan maisemakonttorissa työnantajan tarjoama jääkahvimuki kädessä ja työstetään samalla luovuusstrategiaa.

Miten imuun sitten pääsee, ihan tavallisessa työssä?

– Täytyy olla selvät tavoitteet – eivät liian helpot eivätkä liian vaikeat, sanoo Lauri Järvilehto, joka on kirjoittanut paremmasta työelämästä kirjan Upeaa työtä.

– Isoin syy siihen, että ihmiset eivät viihdy töissä, on epämääräisyys. Esimiehen pitää määritellä selvästi, mitä tehdään ja miksi ja milloin on oltava valmista. Silloin työhön voi tulla virtausta.

Imusta, intohimosta ja innostumisesta puhutaan kyllä paljon. Ihmiselle tulee helposti sellainen olo, että on väärässä työpaikassa, jos ei joka arkiaamu taivu kiihkosta päästessään työpisteelle. Työhyvinvoinnista kirjoittava yrittäjä Elina Yrjölä on sitä mieltä, että innostumispuhetta on liikaakin.

– Työ- ja muu elämä on yleensä ihan tavallista. Se suuren innon ja flow’n hetki tulee silloin tällöin tavallisuuden väliin. On itse asiassa tutkittu, että se tulee usein uuvuttavan puurtamisen jälkeen. Pitää siis jaksaa paiskia töitä tylsästi ja sinnikkäästi, jotta saa palkinnoksi innostusta, Yrjölä toteaa.

 

En pysty vaikuttamaan!

Ihmisillä, jotka pitävät työstään, on yksi yhteinen piirre: he tuntevat kutsumusta. Linja-autoharrastajan mielestä on mielenkiintoista olla töissä aikatauluneuvonnassa. It-tyyppi nauttii, koska tykkää it-asioista.

Lauri Järvilehton mukaan oikea kysymys alanvalinnassa on: minkä intohimon parissa haluan viettää eniten valveillaoloaikaani?

– Mutta pienellä tuunauksella mitä tahansa työtä saa muokattua lähemmäs omia intohimoja.

Tärkeitä viihtyvyysjuttuja ovat vapauden ja merkityksellisyyden tunne. Vapautta voi Järvilehdon mielestä lisätä tehdastyössäkin.

– Voi miettiä, millä tavalla juuri minä haluan tehdä tämän työvaiheen. Usein työnkuvaa voi muokata omien taipumusten mukaan, kun ottaa puheeksi.

Merkityksellisyyden kokemus taas tekee ihmisen onnelliseksi. Ihmisen pitää tuntea, että hänestä on hyötyä ja että hänellä on arvoa.

– Merkitystä kannattaa etsiä. Joku voi löytää sen firman vuosikertomuksesta – siitä, että töissä tehdään tärkeitä asioita. Jollekin toiselle se löytyy omasta roolista työporukassa, Järvilehto kannustaa.

 

Pomo on berberistä!

Töistä saa rahallisen korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Siksi en ajattele, että siellä tarvitsisi olla erityisen kivaa. Mutta välillä mietin, kuinka paljon pitää sietää? Kuinka paljon kiukuttelua ja epäluottamusta esimieheltä? Loviisa, 30

Loviisa on kyllä jäljillä. Jos tarkoitus on ennen kaikkea hoitaa lapsia, myydä kolmioleipiä tai suunnitella mobiilipelejä, viihtymisen voi ajatella bonuksena.

Bonuksena tulee myös esimies. Hän voi olla hyvä tai huono. Jos alainen jää odottelemaan johtamiskoulutusten hedelmiä, voi vanhuus yllättää ennen esimiestaitojen paranemista. Siksi kannattaa vaikuttaa niihin asioihin, mihin pystyy. Lähinnä itseensä, siis.

– Esimiehiin kohdistuu kovia odotuksia. Psykologi sanoisi ehkä, että samantyyppisiä odotuksia kuin lapsella vanhempiaan kohtaan. Kovat odotukset ovat ymmärrettäviä, mutta pomokin on vain ihminen eikä pysty kaikkeen. Siksi kannattaa miettiä, voiko itse vaikuttaa muihin ja muuttaa asennettaan niin, että työ tuntuu siedettävältä, Elina Yrjölä miettii.

Aina voi ottaa asiat puheeksi. Pomon kanssa, hänen pomonsa kanssa, työterveyshoitajan kanssa, työsuojeluvaltuutetun kanssa.

– Jos pomo kiukuttelee, kun hänelle esittää kritiikkiä, voisiko jonain hyvänä hetkenä kysyä, millä tavalla hän toivoisi saavansa parannus-

ehdotukset? Tai menisikö kritiikki läpi, jos tarjoutuisi itse korjaamaan epäkohdan?

 

Tekee mieli ottaa loparit!

Pyöriikö se usein mielessä? Että nyt menen ja irtisanoudun? Vai kiinnostavatko loparit eniten ensimmäisenä loman jälkeisenä maanantaina? Lomaltapaluuahdistus kuuluu asiaan.

– Mutta muussa tapauksessa: jos pännii todella paljon, pitäisikö alkaa etsiä uutta työtä? Tai miettiä ammatinvaihtoa? Elina Yrjölä pohtii.

Yrjölä on sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi irtisanoutua useammin. Jos on kovin pitkään yhdessä paikassa, perspektiivi katoaa eikä tajua, että kaikissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa. Kun näkee erilaisia työkulttuureita, oppii uusia tapoja ratkoa ongelmia.

– Monelle on toki suurempi huoli se, ettei saa jäädä työhönsä vaikka haluaisi. Silti väitän, että ihmisillä on enemmän liikkumavaraa kuin he luulevat. Moni asia on kiinni omista päätöksistä: voisiko vaikka luopua ulkomaanreissuista, jos sillä hinnalla saa kivemman mutta pienipalkkaisemman työn, Yrjölä ehdottaa.

Lue myös:

Työyhteisön työhyvinvointi, Työterveyslaitos

Miksi työstä pitää saada kiitosta

Näin lakkaat murehtimasta työasioita vapaa-ajalla

Pakko olla upea – työelämä suosii kauniita ja sporttisia

 

Vai kokeilisitko jotain villiä?

1. Aloita aamu vihersmoothiella.

 

Joo joo, näin ne jenkkien bisneslehdet neuvovat. Uusi, terveellinen rutiini antaa pään päälle sädekehän, joka haihtuu vasta iltapäivällä.

2. Kirjaa ylös, mitä kivaa tapahtui työpäivän aikana.

 

Tämä on positiivista ajattelua. Kiinnität huomiota kivuuksiin niin alkaa tuntua kivemmalta. Voi toimiakin.

3. Käytä viisi minuuttia suunnitteluun.

 

Auttaa saamaan asioita aikaan. Listaa illalla seuraavan päivän tärkeimmät jutut ja merkkaa tärkein ykköseksi.

4. Käy rohkeasti käsiksi.

 

Aloita to do -listan ykkösestä heti äläkä vasta Facebookin ja sähköpostin tsekkaamisen jälkeen. Muista nautinnollinen yliviivaaminen aina suorituksen jälkeen!

5. Ota itsellesi sivuprojekti.

 

Eli Henkilökohtainen Kehityskohde. Viikkopalaverin ajatteleminen meditaatioharjoituksena. Ritva-pomon ajatteleminen zen-harjoituksena. Passiivis-aggressiivisten käyttäytymismallien muuttaminen. Yhden työkaverin ilahduttaminen päivässä.

 

Mikä tekee työelämästä kivempaa?

"Yritän saada kiksejä onnistumisista: niistä hetkistä, kun saan paljon aikaisiksi. Taulukon valmiiksi ja eteenpäin ajoissa, jopa etuajassa. Muulloin mietin aika paljon kuukausipalkkaa: työ on puuhastelua, jota teen saadakseni sen." Sihteeri

"Henkilökohtaiset tavarat työpaikalla. Oma lempitee, omat aamumurot, sermeissä valokuvia ja muistoja." Toimittaja

"Minun työssäni samat asiat toistuvat päivästä toiseen. Nauru työkavereiden kesken tekee rutiineista siedettäviä." Keittiötyöntekijä

"Kolmekymppinen, urheilullinen työkaveri on työpäivieni ilo. Pieni sutina pitää virkeänä. Harrastamme aivan viatonta flirttiä ja tavallista juttelua. Häntä on mukavaa katsella palavereissa." Tuotepäällikkö

"Olen ajatellut niin, että työelämä menee siinä sivussa, minua motivoi vapaa-aika, jossa oikea elämä on. Hoidan hommat vähän vasemmalla kädellä ja mietin samalla mieluisampia juttuja. Kuuntelen musiikkia, sometan, edistän omia projekteja." Peligraafikko

"Yrittäjälle kivuus tulee siitä, että tekee töitä itselleen. Olen kyllä alalla, jolle olen halunnut, mutta itselle palkan maksaminen motivoi tylsien kohtien yli. Ja vapaus: ettei kukaan muu määrää!" Soitonopettaja

21-vuotias Rasmus Leppänen pääsi Talentin avausjaksossa suoraan semifinaaliin. – Haluan näyttää jengille, että kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa, kunhan käyttää vain tunteja – ja tunteita.

Sunnuntaina alkaneessa Talentissa yksi oli  ylitse muiden – ainakin tuomareiden kommenttien ja yleisön reaktion perusteella. Lahtelainen Rasmus Leppänen, 21, taiteilijanimeltään Eraesmus aloitti esityksen räppäämällä, mutta esitteli myös tanssitaitojaan.

2751828

Kaikki tuomarit, Sara Forsberg, Jari Sillanpää, Sami Hedberg ja David Hasselhoff, ylistivät lahtelaista.

– Pojalla on talentti. Sä oot niin hyvä, Jari Sillanpää kehui.

– Aivan ihanaa! Koskettavat lyriikat, hieno tuotanto, tanssi oli kaunista, Sara Forsberg perusteli.

”Se oli upeimpia tanssiesityksiä, mitä olen nähnyt.”

David Hasselhoff kertoi vihaavansa räppiä, mutta hänestä Rasmus oli ”oudolla tavalla cool”. Myös Rasmuksen itsevarmuus teki Hasselhoffiin vaikutuksen.

– Se oli upeimpia tanssiesityksiä, mitä olen nähnyt, Hasselhoff sanoi.

Tuomareilla on Talentissa kultainen summeri. Jos joku tuomareista painaa sitä, esiintyjä pääsee suoraan semifinaaliin. Sami Hedberg piti Rasmuksesta niin paljon, että painoi summeria.

Tanssi ja musiikki auttoivat koulukiusaamisesta eteenpäin

Rasmus oli riemuissaan tuomareiden reaktiosta. Hän kertoi Nelosen videohaastattelussa, että elämä ei ole aina ole ollut helppoa.

”Oon kerennyt tehdä niin paljon, koska mulla ei ollut juurikaan sosiaalista elämää.”

– Olin aika yksinäinen yläasteella, kun olin koulukiusattu. Mutta sitten löysin tanssin isoveljen kanssa, ja sitten myöhemmin yksi mun ystävä opetti, miten tehdään musiikkia tietokoneella. Oon kerennyt tehdä niin paljon, koska mulla ei ollut juurikaan sosiaalista elämää.

”Mua on yritetty pistää alas, kun teen hiphopia Suomessa englanniksi.”

2751759

Rasmuksen mukaan kovin moni ei myöskään ole innostunut siitä, että hän tekee räppiä englanniksi. Hän tekee itse musiikkinsa, ja sanoitukset kertovatkin hänen omasta elämästään.

– Mua on haukuttu aika paljon ja yritetty pistää alas, kun teen hiphopia Suomessa englanniksi. Talent on mulle mieletön mahdollisuus päästä näyttämään, mitä mä rakastan ja mitä haluan tehdä.

– Haluan näyttää jengille, että kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa, kunhan käyttää vain tunteja – ja tunteita.

Talent Suomi torstaisin ja sunnuntaisin kello 20.00 Nelosella.

Kansanedustaja Jani Toivola tuli kaapista nuorena asuessaan Yhdysvalloissa. Seksikokemukset newyorkilaisessa metsikössä eivät olleet kauniita.  

Kansanedustaja Jani Toivola kertoo tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassaan (Siltala) pitkästä tiestään, jonka hän on kulkenut hyväksyäkseen itsensä. 

Jo kirjan alkusanoissa käy ilmi, että Jani salasi pitkään seksuaalisen suuntautumisensa itseltäänkin:

– On vaikea määritellä, kuka loppujen lopuksi teki päätöksen salaamisesta, minä vai yhteisö, joka unohti kertoa, että minun tarinani on yhtä totta kuin muidenkin.

Janin tarina tuli näkyväksi, kun hän oli parikymppinen ja juuri muuttanut New Yorkiin. Uudessa kotikaupungissaan hän meni elokuviin katsomaan romanttista komediaa, jossa molemmat pääosanesittäjät olivat miehiä.

”Miten helpottavalta tuntui nähdä oma todellinen rakkautensa päivänvalossa.”

– Miten helpottavalta tuntui nähdä omat haavekuvansa, oma todellinen rakkautensa päivänvalossa, Jani kuvailee kirjassa.

Ihastumisia jo nuorena

Kirjassa Jani Toivola kertoo ihastuneensa poikiin jo ala-asteella, mutta pitäneensä sitä vääränä ja salattavana asiana. Hän seurusteli useammankin tytön kanssa jonkin aikaa.

Viimeinen suhde naisen kanssa päättyi, kun Jani oli 23-vuotias, ja hänen tanskalainen tyttöystävänsä päätti lähteä New Yorkista takaisin Tanskaan.

Jani kuvaa kirjassa, että muutos tapahtui yhdessä yössä tyttöystävän lähdön jälkeen.

– En enää pelännyt enkä halunnut peitellä mitään. Olin homo! hän kirjoittaa.

Vapautuminen vei Janin brooklynilaiseen metsään, jossa harhaili erityisesti latinoja ja mustia miehiä rakkauden – tai ehkä paremminkin seksin – toivossa. 

– Nyt kun katson noita hetkiä nykyhetkestä käsin tajuan, että lähinnä kidutin itseäni, talloin kaikkien oikeiden kaipuideni päälle menemällä väkisin siihen metsään. 

Tuntematon huppupää

Jokin metsässä kuitenkin veti puoleensa, vaikka Jani uskaltautui vasta kuudennella yrittämällä jatkaa metsän reunalta syvemmälle.

Tuo kerta päättyi kivuliaaseen yhdyntään tuntemattoman huppupäisen miehen kanssa.

– Mies oli pikimusta ja haisi tupakalle. Emme sanoneet mitään, Jani muistelee kirjassa.

”Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin.”

Jälkikäteen hän tunsi epäonnistumista ja häpeää – hänhän tavoitteli turvallisuuden ja rakkauden tunteita eikä tosiaankaan saanut niitä metsästä.

– Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin ja josta minun oli kivuliaasti askel askeleelta myöhemmin tuotava itseni takaisin ja aloitettava rakkaudelliset teot itseäni kohtaan.

Äiti suhtautui hyvin

Vaikka Jani eli jo New Yorkissa avoimesti homona, kävi treffeillä ja homobaareissa, hänen lähipiirinsä Suomessa ei tiennyt asiasta mitään.

Äidilleen kertoakseen hän matkusti kotimaahan ja täräytti asian julki jo rappukäytävässä. Kirjassa Jani kertoo äitinsä suhteutuneen asiaan vastaanottavaisesti. Janille itselleen kaapista tulo oli helpotus.

– En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani niin kevyeksi ja voittamattomaksi kuin tuona iltana äidin luota lähtiessäni, hän kirjoittaa.

Saara Aalto koki jättiyllätyksen X Factor -kilpailussa.

Suomalaislaulaja Saara Aalto iloitsee uudesta mahdollisuudestaan Britannian X Factor -kisassa.

Hän kertoo Facebook-sivuillaan, että hän on edelleen mukana maailman isoimmassa laulukilpailussa ja se tuntuu hänestä uskomattomalta kunnialta.

– Vaikka Sharon tiputti mut itse haasteessa, päätettiin ohjelmassa yllättäen käyttää wildcardeja, jotta saatiin pelastettua kilpailijat, joiden tippumista kaduttiin. Ihan uskomatonta, että mussa nähtiin niin paljon potentiaalia, että villikortti käytettiin muhun! Se on todella suuri kunnia, Saara kirjoittaa maanantaisessa Facebook-päivityksessään.

Lue myös! Britannian X Factorissa loistanut Saara Aalto vastaa kritiikkiin: ”Sovin paremmin ulkomaille kuin Suomeen”

Laulaja luuli jo tiensä päättyneen sunnuntai-iltaisen esityksensä jälkeen Britannian X Factor -kilpailussa, jossa hän ei tullut valituksi jatkoon. Niin sanottu villi kortti päätyi kuitenkin Saaralle ja hän jatkaa kilpailua.

”Unelmat voi todella toteutua, kun jaksat yrittää, etkä välitä ympäröivästä negasta.”

– Unelmat voi todella toteutua, kun jaksat yrittää, etkä välitä ympäröivästä negasta. Ja vaikka tosiaan jotkut keskittyvät negailuun, haluan itse fiilistellä kaikkea kisasta seurannutta positiivista; huiput palautteet Simonilta ja Nicolelta, yleisön tuki, fanien uskomaton tsemppi, tuleva judges houses ja kaikki superit mahdollisuudet, joita tästä seuraa, Saara hehkuttaa tunnelmiaan.

Katso myös! Uskomaton esitys: Saara Aalto laulaa videolla 15 kielellä

 

Kansanedustaja Jani Toivolan lapsen äiti on Kirsi-niminen nainen, joka halusi perheen ilman parisuhdetta.

Tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassa (Siltala) kansanedustaja Jani Toivola kertoo muun muassa siitä, kuinka hänestä tuli isä. Janin tytär on nyt kaksivuotias.

Kirjassa Jani kertoo, että hänellä on aina ollut voimakas hoivavietti. Hän kirjoittaa pelänneensä teini-ikäisenä sitä, ettei koskaan saisi perhettä, koska on homo.

– Minähän olin syntynyt suurperheen äidiksi! Yhteiskunta ympärilläni antoi ymmärtää, että oikeudet vanhemmuuteen ja perheen perustamiseen eivät kuulu homoille, hän kuvailee kirjassa.

Nähtyään New Yorkissa asuessaan homoperheen Jani tiesi, että voisi toteuttaa haaveensa perheestä, jos pitäisi silmänsä avoinna erilaisille mahdollisuuksille.

– Lapsen saamiseen liittyvine haaveinemme olemme lopulta kaikki samalla viivalla riippumatta varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sosiaalisesta asemasta. Voimme toivoa lasta ja kaivata vanhemmuutta, mutta kenellekään ei voi antaa takeita siitä, että haaveet toteutuvat, hän kirjoittaa.

Perhe, ei parisuhdetta

Jani Toivola oli pitkään tahtomattaan lapseton, mutta lopulta sähköpostiviesti tarjosi mahdollisuuden perheen perustamiseen.

– Minulle sähköpostitse lähetetyn linkin takaa löytyi ilmoitus, joka kiinnitti huomioni välittömästi. Nainen halusi äidiksi ja etsi isäksi miestä tai miesparia. Hän ei halunnut parisuhdetta, mutta perheen hän halusi, hän kertaa kirjassa.

”Sisälläni kuiski ääni, joka sanoi, etten voisi ohittaa tätä mahdollisuutta.”

Ilmoituksen nainen halusi muodostaa perheen, jossa voisi itse olla viikonloppuvanhempana, ja isä tai isät olisivat pääasiallisia huoltajia.

Jani Toivolalle ajatus perheen perustamisesta tuntemattoman kanssa oli etäinen. Kirjassaan hän kertoo pitäneensä adoptiota realistisena vaihtoehtona. Epäilyksistään huolimatta Jani vastasi ilmoituksen jättäneelle naiselle.

– Olin pyörällä päästäni – mutta sisälläni kuiski vahva ääni, joka sanoi, etten voisi ohittaa tätä mahdollisuutta, hän kuvailee kirjassa.

Suunnitelmaa hiotaan

Jani ja ilmoituksen jättänyt Kirsi tapasivat lukuisia kertoja seuraavien kuukausien aikana. Tapaamisten aikana he tutustuivat toisiinsa ja laativat suunnitelmia. Lopulta päätös perheen perustamisesta syntyi rautatieasemalla Kirsin kotikaupungissa.

– Junan lähtöön oli neljä minuuttia, kun halasimme toisiamme ja päätimme, että meistä tulisi perhe, jos luoja suo. Saman vuoden loppupuolella jo odotimme tyttäreni syntymää.

”Tärkeimmät keskustelut isyyteen liittyvistä peloista kävin äitini ja mummoni kanssa.”

Ennen lapsen syntymää Jani kirjoittaa käyneensä läpi jonkinlaisen kriisin itsensä kanssa. Hän lähestyi isyyttä kohtalaisen pelottomasti, mutta huomasi tottuneensa ajatukseen ydinperheestä ainoana oikeana perhemallina – vaikka on itsekin kasvanut yksinhuoltajan lapsena elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta.

– Tärkeimmät keskustelut isyyteen liittyvistä peloista kävin äitini ja mummoni kanssa, Jani kirjoittaa.

Hänen äitinsä kannusti poikaansa sanomalla, että rakkaus on se, mitä lapsi tarvitsee.

Unelmien vauvavuosi

Tyttären syntymä sujui kirjan mukaan vauhdikkaasti. Jani kirjoittaa rakastuneensa lapseensa heti, mutta myös tunteneensa hetkellistä ahdistusta uudesta vastuusta. Hän eli tyttärensä kanssa heti yksinhuoltajan arkea, vaikka Kirsi-äiti vierailikin säännöllisesti Toivolan ja tyttären kotona.

– Palasin töihin vasta kun tyttäreni oli noin vuoden ikäinen, sitä ennen olin hoitanut muutamia työtehtäviä satunnaisesti, ja jo pelkkä puvun päälle laittaminen oli tuntunut lähes ylivoimaiselta ponnistukselta, Jani kertoo kirjassa.

Hän kuvaa lapsen kanssa kotona viettämäänsä vauvavuotta unelmien vuodeksi.

 

Team Kenya. #pantteri #africa #kenya #helsinki

Kuva, jonka Jani Toivola (@janitoivo) julkaisi

Jani Toivolan tytär on pian kolmivuotias.

Fakta: Apilaperheet
  • Jani Toivola kertoo kirjassaan vierastaneensa lapsen hankkimista tuntemattoman kanssa, koska ei tuntenut kunnolla yhtään apilaperhettä.
  • Apilaperheessä ainakin kahdella vanhemmalla on lapsi tai lapsia ilman parisuhdetta.
  • Apilaperheessä lapsen tai lasten vanhemmat voivat olla esimerkiksi miespari ja nainen, mies- ja naispari tai mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään parisuhteessa. Jälkimmäistä perhemuotoa kutsutaan myös ystäväperheeksi.
  • Lainsäädäntö antaa vain kahdelle apilaperheen vanhemmista mahdollisuuden olla virallisesti lapsen vanhempia. Käytännössä vaikka kaikki kolme tai neljä perheen aikuista voivat olla lapsen vanhempia.

Lähde: Sateenkaariperheet ry

Sairasta

Sairasta. Yhteiskuntamme on pahasti rikki, kun hyväksyy tämmöisiä asioita. Kukaan ei edes esitä enää kiinnostusta lapsien hyvinvoinnista, kun aikuiset haluavat jotain tarpeeksi itsekkäästi.