Monen parhaat alkoholimuistot liittyvät uusien ihmisten tapaamiseen. ”Olen saanut hyviä ystäviä ja seurustelukumppaneita, hyviä muistoja ja juttuja, joille vieläkin nauretaan”, eräs vastaaja kertoo. Kuva: Shutterstock
Monen parhaat alkoholimuistot liittyvät uusien ihmisten tapaamiseen. ”Olen saanut hyviä ystäviä ja seurustelukumppaneita, hyviä muistoja ja juttuja, joille vieläkin nauretaan”, eräs vastaaja kertoo. Kuva: Shutterstock

Me Naisten kyselyn vastaajille alkoholi on iloinen asia – mutta liittyy siihen ahdistustakin.

Iloon vai suruun? 35 prosentille Me Naisten alkoholinkäyttökyselyn vastaajista alkoholi on ennen kaikkea tunnelman kohottaja, keino pitää hauskaa. Vain kolme prosenttia vastaajista sanoo juovansa enimmäkseen suruun tai ahdistukseen.

Moni vastaaja kertoo, että alkoholi on tuonut elämään jotain hyvää – tanssilattialta matkaan tarttuneen puolison, uusia ystäviä, unohtumattomia makuelämyksiä, itsevarmuutta, hyviä muistoja hauskoista illoista.

”Minulla on paljon mukavia muistoja liittyen erilaisiin juhliin tai mökkireissuihin kaveriporukalla. Nämä eivät tietenkään ole täysin alkoholin ansiota, mutta alkoholi on ollut osallisena”, yksi vastaajista kommentoi.

Vaikka moni juo enimmäkseen iloon, alkoholinkäyttöön liittyy myös ikäviä ja ahdistavia muistoja. 37 prosenttia vastaajista on joskus telonut tai loukannut itsensä humalassa, 38 prosenttia puhunut ohi suunsa ja 23 prosenttia haastanut riitaa.

”Minulle alkoholi on iloinen asia, mutta liittyy siihen riitaa ja ahdistustakin. Kaveripiirissäkin on ihmisiä, jotka juovat liikaa, haastavat riitaa eivätkä pysty huolehtimaan itsestään. Välillä myös ahdistaa humalaan liittyvä itsekeskeisyys ja möyhääminen”, yksi vastaaja kommentoi.

Kysyimme, millaisia ovat hauskimmat ja hirveimmät alkoholimuistot.

Näitä muistoja vaalitaan:

”Hauskin alkoholimuistoni on puolisoni tapaaminen. Tanssittiin baarissa melkein koko ilta ja välillä otettiin paukkua. Tosin rakkaus syttyi vasta viikkojen päästä ihan selvin päin.”

”Mieleenpainuvin oli makuaistimus eräässä ravintolassa, missä lievästi savustetun kalan kanssa suositeltiin erikoislaatuista viiniä. Makuyhdistelmä oli todella hieno.”

”Vaelleltiin pitkin kaupunkia aamuun asti. Jalkani olivat verillä huonoista korkkareista, joten miespuolinen ystäväni kantoi minua reppuselässä auringon häikäistessä jo aamun ensisäteitä.”

”Havaijilla oli superkivaa päivän päätteeksi lillua hotellin hot tubissa kaverin kanssa, juoda tuoreesta ananaksesta tehtyjä taivaallisen hyviä piña colada -drinkkejä ja flirttailla höpsöjen jenkkimiesten kanssa.”

”Ystäväni kantoi minua reppuselässä auringon häikäistessä jo aamun ensisäteitä.”

”Uskalsin lähestyä ihastustani ja illasta tuli täydellinen.”

”Istuimme ystävän kanssa ulkomailla rantabaarissa koko päivän ja yön. Baarimikko teki meille hauskoja drinkkejä ja tanssimme ja lauloimme rannalla.”

”Työkavereiden kanssa menimme omassa ryhmässämme kuohuviinipullolliselle kesken virkistyspäivän, erosimme siis isosta seurueesta. Pullollinen muuttuikin kolmeksi tai neljäksi, kaikilla oli tosi hauskaa, nauroimme yhdessä ja aika kului kuin siivillä. Tutustuimme toisiimme ja huomasimme, että meillähän on kiva ryhmä.”

”Tapasin parhaan ystäväni kesällä ollessamme 18. Menin rannalle yhteisen ystävämme kanssa, ja tarkoituksena oli viettää aikaa ystäväporukan kesken. Hän oli kutsunut oman ystävänsä mukaan, ja kun tutustuimme, huomasimme, että meillä on todella paljon yhteistä. Istuimme aurinkoista päivää juoden karpalolonkeroa ja tutustuimme toisiimme. Illan tullen päätimme jatkaa menoa vielä paikallisessa kapakassa. Nykyäänkin vielä muistelemme ystäväni kanssa tuota päivää ja iltaa, jota en unohda koskaan.” 

”Nykyäänkin vielä muistelemme ystäväni kanssa tuota päivää ja iltaa, jota en unohda koskaan.” 

Nämä unohdettaisiin, jos vain voisi:

”Hirvein alkoholimuistoni on ensimmäinen kerta, kun join. Oksensin kaiken ulos nelinkontin koulun pihalle keskellä yötä, ja isäni haki minut kotiin. Olin valehdellut, että olen kaverillani, mutta oikeasti olin uudessa kaveriporukassa.”

”Englannissa aupairina lähdettiin suomalaisten tyttöjen kanssa viettämään itsenäisyyspäivää Lontoon keskustaan. Meidän piti mennä merimieskirkolle, mutta menimmekin kaupunkiin. Jollain tytöistä oli väkeviä juomia mukana. Niitä sitten illan mittaan juotiin, mikä johti oksenteluun, tuskaiseen bussimatkaan ja ilkeään krapulaan seuraavana päivänä. Sain valehdeltua olevani vatsataudissa ja sain vapautuksen siivouksesta ja lasten hoidosta. Perheen isä kyllä kovasti kuulusteli, missä olimme edellisenä iltana olleet.”

”Ne muutamat kerrat, kun joku on nakannut tippoja juomiin. Onneksi en ole koskaan joutunut pahempaan pulaan siitä syystä, mutta ne illat ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin ilonpitoa.”

”Olin sammunut ja tulin hyväksikäytetyksi. Hirveintä oli tämän asian tajuaminen seuraavana päivänä.”

”Join itseni suruissani vihahumalaan ja haukuin auttavia ystäviä. Hävettää.”

”Hirvein muistoni on, kun join itseni suruissani vihahumalaan ja haukuin auttavia ystäviä. Hävettää. Olo oli myös sen mukainen seuraavana päivänä.”

”Join teininä puoli pulloa Koskenkorvaa 40 kilometrin automatkalla paikalliselle tanssipaikalle. Perillä minun puoleinen ovi avattiin ja tipahdin suoraan asfaltille, josta pääsin nousemaan takasin autoon. Nukuin koko illan autossa, koska en päässyt kävelemään hirmuisen humalatilan takia.”

”Hirvein muistoni on sekoilu ja seksin harrastaminen satunnaisen tuttavuuden kanssa, vaikka olin naimisissa.”

”Elämäni ensimmäiset rapujuhlat. Takana oli 10 tunnin työpäivä, enkä ollut syönyt kunnolla. Juhlat alkoivat snapseilla, joita join muiden mukana. Kun alkoholi iski, join paljon vettä, oksensin ja kävin nukkumaan kymmeneltä. En ollut niinkään hiprakassa, vaan kehoni koki ennemmin myrkytystilan snapseista. Seuraavana päivänä koin elämäni ensimmäisen krapulan, 22-vuotiaana. Seuraavana vuonna samoissa juhlissa olin autolla.”

Me Naisten verkkokyselyyn vastasi 404 ihmistä, 376 naista ja 28 miestä. Puolet vastaajista oli 35–54-vuotiaita. 48 prosenttia vastaajista käyttää alkoholia 2–4 kertaa kuussa.

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Hissun Pancho-koiraa ei ruudussa enää nähdä.

IS TV-LEHTI: Ei kännykkäkuuluvuutta, ei kunnollista kattoa pään päällä, eikä edes varsinaista tietä perille. Nämä ovat lähtökohdat, kun innokkaat kalamiehet Kari ”Hissu” Hietalahti ja Tommi Korpela lähtevät kalaan Incredible Fishing with Hissu ja Tommi -uutuussarjassa.

Kymmenen jaksoa sisältävässä ohjelmassa on paljon huumoria, mutta ei miesten kalareissut pelkkää auringonpaistetta ole. Varsinkin Jäämerellä olosuhteet ovat vaikeat, ja Tommin vatsa on koetuksella. Ohjelman tunnelmassa on paljon samaa kuin Kenraali Pancho ja pojat -kausilla. Hissun Pancho-chihuahuaa ei kuitenkaan ruudussa enää nähdä, sillä tämä on jäänyt eläkkeelle tv-töistä.

Tommi (vas.) ja Hissu tietävät, että joskus kalastus vetää vakavaksi.
Tommi (vas.) ja Hissu tietävät, että joskus kalastus vetää vakavaksi.

Aloitusjaksossa Hissu ja Tommi matkaavat Tanskaan. Yhdessä jaksossa Hissu ja Tommi saavat seurakseen innokkaan perhokalastajan, näyttelijä Jasper Pääkkösen ja tämän näyttelijäisän Seppo Pääkkösen.

Incredible Fishing with Hissu ja Tommi alkaa Kutosella ke 24.8. klo 21.00

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Tiina Lymin ohjaaman Napapiirin sankarit 3 -elokuvan tyyli muistuttaa turhan paljon Luokkakokous-komedioita.

Dome Karukosken vuonna 2010 ohjaama Napapiirin sankarit oli hitti. Siinä lappilaisessa kirkonkylässä asuva tunari Janne (Jussi Vatanen) metsästi ystäviensä avulla vaimolleen Inarille (Pamela Tola) digiboksia. Teppo Airaksisen ohjaamassa kakkososassa Janne onnistui puolestaan hukkaamaan pariskunnan tyttären. Sarjan kolmannen osan on ohjannut Tiina Lymi. Tällä kertaa elämän tarkoituksen kadottanut Janne etsii itseään tuntureilta. Luvassa on siis jälleen yksi kotimainen kuvaus mieheyden kriisistä.

”Vitsit ovat jopa loukkaavia.”

Jo sarjan toinen osa oli väkinäinen, mutta kolmas tuntuu täysin väkisin väännetyltä. Aiemmat osat olivat kuitenkin sympaattisia, joten kolmosestakin haluaisi tykätä. Lymi on ottanut liikaa pesäeroa aiempiin osiin. Niissäkin oli sovinistista huumoria ja alapäävitsejä, mutta nyt vitsit ovat jopa loukkaavia. Tyyli muistuttaa lähinnä Luokkakokous-komedioita.

Huumoria revitään myös self help -kulttuurista. Siinä riittäisikin ivaamista, mutta ote on turhan lempeä. Jussi yrittää löytää itsensä Paulo Coelhon sivuilta ja viheltelee erämaisemissa El Condor Pasaa. Ei siis mitään varsinaisia oivalluksia.

Napapiirin sankarit 3

**

Ensi-ilta 23.8.

 

Juttua muokattu 23.8. klo 16.24. Kakkososan ohjasi Teppo Airaksinen eikä Dome Karukoski.