Kuva: Shutterstock

Oletko perustamassa blogia Me Naisten sivuille? Luethan ensin ohjeet tästä. Usein kysyttyihin kysymyksiin löydät vastaukset tästä artikkelista.

Rajoittaako Me Naiset jotenkin lukijoiden blogien aihepiirejä?

Ei, mutta rasistiset tai muuta vihapuhetta sisältävät blogit saavat häädön. Jos havaitset tällaista aineistoa, kerro siitä tässä. Me Naiset haluaa olla rakentavan keskustelun areena.

Miten siirrän vanhan blogini Me Naisten alustalle?

Valitettavasti se täytyy toistaiseksi tehdä käsin kopioimalla jokainen artikkeli. Jos vanhassa blogissasi on paljon materiaalia, kannattaa ehkä vain laittaa uuteen blogiin linkki vanhaan.

Olen luonut blogin, mutta sitä ei näe blogisivuston Omat blogit -listauksessa. Miksi ei?

Listauksessa näkyvät vain ne bloggaajat, jotka ovat ladanneet itselleen profiilikuvan. Ohjeet löydät täältä.

Saitti tökkii enkä näe kaikkia kuvia. Mistä on kyse?

Kokeile vaihtaa selainta. Chrome, Firefox ja Safari toimivat hyvin, mutta varsinkin IE-selaimen vanhat versiot kiukuttelevat joskus.

En halua postauksiini kuvia. Onko niitä pakko laittaa?

On hyvä ladata postaukseen aina pääkuva, jotta se nouseen uusimpien kirjoitusten listaukseen. Piilota pääkuva -valinnalla voit kuitenkin piilottaa kuvan postauksestasi. Tässä tapauksessa lisää pääkuva kuten yllä neuvotaan ja ruksaa sen jälkeen kohta Piilota pääkuva bloginäkymässä. Silloin pääkuva näkyy vain listauksessa.

Olen liittänyt blogiini kuvan, mutta se ei näy blogilistauksessa. Miksi ei?

Todennäköisesti olet lisännyt sen tekstikenttään. Lisää pääkuva Media-kentästä (merkitty alakuvassa keltaisella). Silloin se tulee näkyviin blogilistauksissa.

Muut kuvat voit sijoittaa tekstin joukkoon. Huom! Älä raahaa niitä, vaikka se jollakin selaimilla onnistuukin. Varmimmin kuvan lisäys onnistuu ylärivin kuvakkeesta (merkitty alakuvassa keltaisella).

Olen lisännyt postaukseeni kuvan, mutta se ei näy postauksessa. Miksi?

Olet todennäköisesti ruksannut kohda Piilota pääkuva bloginäkymässä (katso edellinen vastaus). Silloin kuva ei näy postauksessa vaan vain blogilistauksessa. Ota ruksi pois ja talleta postaus. Nyt kuvan pitäisi näkyä.

Lisäsin postaukseen monta kuvaa, mutta niistä näkyy vain yksi. Missä vika?

Olet todennäköisesti lisännyt ne kaikki pääkuvan paikalle. Silloin niistä muodostuu kuvakaruselli. Kuvakaruselli voi olla kiva elementti, joten ongelmaa ei välttämättä ole. Jos kuitenkin haluat, että kuvat ovat tekstin seassa ja alekkain, lisää vain yksi kuva pääkuvaksi Media-laatikosta ja loput yllä olevan ohjeen mukaan.

Löysin netistä tosi hyvän kuvan, joka sopisi postaukseeni täydellisesti. Voinko käyttää sitä?

Et ilman kuvan ottajan lupaa etkä lähdettä mainitsematta. Varminta on käyttää vain omia kuvia. Välttämättä postaus ei tarvitse kuvaa lainkaan. Katso ohje yllä.

Mikseivät lukijat kommentoi?

Ethän ole ruksannut blogia luodessasi käyttöön toimintoa Esimoderointi päällä ja sitten unohtanut käydä hyväksymässä kommentit? Tarkista asia blogin asetuksista.  Lähtökohtaisesti kannattaa sallia kommentointi. Jos saat asiatonta palautetta, voit aina käydä laittamassa esimoderoinnin päälle.

Kirjoitin blogipostauksen ja tallensin sen, mutta se hävisi taivaan tuuliin. Mistä voin etsiä sitä?

Profiilikuvasi alla on lista toimenpiteistä (katso kuva alla). Valitse Blogikirjoitukset ja saat näkyviin listan kaikista postauksistasi ja pääset muokkaamaan niitä. Ellei postaus löydy sieltä, olet todennäköisesti sittenkin unohtanut tallentaa sen.

Julkaisin postauksen, jota nyt kadun. Mitä teen?

Virheet kannattaa aina korjata! Etsi postaus Blogikirjoitukset-valikosta ja muokaa sitä. On hyvän tavan mukaista kertoa muokkauksesta postauksen lopussa.

Jos haluat kokonaan poistaa postauksen, valitse taas Blogikirjoitukset, avaa postaus ja valitse oikeasta alanurkasta löytyvä Poista-toiminto. Poistoa ei voi perua, joten olethan varma asiastasi!

Miten saan itselleni viestin blogiini tulleista kommenteista?

Tätä kehitetään parhaillaan. Sitä odotellessa löydät kaiken tarpeellisen Oma käyttäjätilini -sivulta (löydät sen ylänavin hahmokuvaa klikkamalla). Sinne kertyvät tiedot muun muassa muiden kommenteista sinun postauksiisi.

Oho! Blogiini on kertynyt miljoona tagia, mikä näyttää hölmöltä. Miten saan niitä harvennettua?

Poistamalla niitä yhdestä postauksesta kerrallaan. Sori!

Muutin mieltäni enkä haluakaan pitää blogia. Miten saan luomani blogin poistettua?

Luodun blogin voi poistaa vain ylläpito. Lähetä viesti toimitukselle tästä.

Mistä näen blogini kävijämäärät ja liikenteen lähteen?

Kehitämme asiaa parhaillaan ja tiedotamme siitä blogistejamme tuota pikaa.

Etkö löytänyt vastausta kysymykseesi? Kirjoita kysymyksesi kommenttikenttään alla tai lähetä sähköpostia.

Suomi100-teemalla on tarjolla vaikka mitä ihanaa.

Isänmaallista päivää!

Miten on Suomi100-panoksesi laita? Olet äänestänyt jo kansallisperhosta? Aiot mennä katsomaan Sata sientä -näyttelyn Kuopioon?

Juhlavuosi on kohta puolivälissä, ja ihme on, jos olet välttynyt siltä. Instagramin PaskatSuomi100-tuotteet -ryhmässä on mainioita esimerkkejä siitä, miten oikeastaan ei ole asiaa, jota ei kannattaisi brändätä Suomi100-sisällöksi.

Esimerkiksi tämä toukokuinen kyltti Helsingissä, miksipä sen ylälaidassa ei olisi Suomi Finland 100 -merkkiä?

 

Tai miksei juhlavuoden kunniaksi kysymykseen tulisi tavallista isänmaallisempi vessan siivous?

Ja jos joku etsii juhlavuoden henkeen sopivaa syömistä, sitä löytyy ruokakaupan ”keltaiset rasvat” -osastolta:

Mutta oletko huomannut, että tarjolla on myös väkevää oppimissisältöä Suomi100-hengessä? Nuku rauhassa -nimisellä kokonaisturvallisuuden juhlahankkeella on tarjolla erityisesti naisille suunnattuja kursseja kuten Perille ilman navigaattoria ja Sähköttä kaupungissa. Herää kysymyksiä: hypätäänkö nyt suoraan syvään päähän, liian vaikeisiin sisältöihin? Olisiko naisille suunnattu autoilukurssi kannattanut rakentaa vaikka teemalle Henkilöauton mekaniikka tutuksi – muistisäännöt kytkimen, jarrun ja kaasun järjestykseen? Tai se sähkökatkokurssi, voisiko se olla reilusti että Näin sytytät tulitikun ilman miehen apua?

No höpsis. ”Perille ilman navigaattoria” ei onneksi ole Autoliiton suunnittelema naisautoilijain kurssi, vaan asialla ovat naisten maanpuolustusjärjestöt Sotilaskotiliitto ja Maanpuolustusnaiset. Valmiuskurssit kuuluvat elokuiseen SoMa-harjoitukseen: navigaattorittoman kurssin tarkoituksena on hallita poikkeustilanteita varten karttamerkit ja koordinaatit, ja sähkökatkokurssissakaan ei opetella keittämään miehelle hyviä nokipannukahveja vaan ymmärtämään paremmin sähköriippuvuutta. Tarjolla olisi sitä paitsi ollut myös rynnäkkökiväärin käsittelykurssi naisille, mutta se on jo täynnä!

Jos et ole käynyt armeijaa etkä mahdu mukaan naisten varautumiskursseille, lohduttaudu sillä, että isänmaallisuus on myös arkisia tekoja. Esimerkiksi muovikassin ostamista:

 

 

 

 

 

 

 

Suomi on pitkien välimatkojen maa, mutta sen ei tarvitse olla hyvän elämän este.

Työmatkani kotiovelta työpaikan ovelle on noin kaksi tuntia. Matka taittuu kävellen ja junalla, joskus myös metrolla. Kun kerron käyväni töissä Helsingissä ja asuvani Tampereella, saan yleensä osakseni vähintään ihmettelyä ja kysymyksen muuttoaikeista, joskus myös sääliä.

Turhaan säälitte. Työmatka on pakollinen paha, niin kuin useimmille muillekin ihmisille, mutta myös minun tapani ”saada kaikki”: unelmatyö, edullinen asunto kivalta paikalta, harrastukset tutuissa porukoissa ja parisuhde, jossa molemmat voivat toteuttaa itseään.

Kun pääsen junaan, laitan silmät kiinni ja hengitän syvään. Jos suinkin muistan, Hämeenlinnan kohdalla katson ulos ikkunasta ja ihailen Vanajavettä, joka näyttää huonossakin säässä kauniilta. Otan repusta aamiaisen ja syön sen samalla, kun luen päivän lehden ilman kiirettä. Pian – tasaisen varmasti kolmesta viiteen minuuttia aikataulusta jäljessä – tulee tuttu kuulutus: saavumme Helsinkiin.

Jos haluaa kaiken, on nähtävä vähän vaivaa. Esimerkiksi torkuttava junassa.

Totta kai olisi helppoa, jos kaikki, mitä elämässäni haluan, löytyisi kymmenen kilometrin säteeltä. Olen kuitenkin havainnut, että ihan kaikkea ei voi saada – tai oikeastaan, että jos haluaa kaiken, on nähtävä vähän vaivaa. Esimerkiksi torkuttava junassa.

Lapsettomana ajattelen, että ehkä perheelliset eivät halua viettää näin paljon aikaa junassa, poissa lastensa luota. Sekin on aika etuoikeutettu ajatus. Moni äiti ja isä ei voi tuosta vain valita lasten lähellä olemista, koska lasten elättäminen vaatii töissä käymistä siellä, missä työt sattuvat olemaan.

Aamuseitsemän jälkeen Tampereelta lähtevä juna, johon yleensä nousen, on joka arkiaamu kaksitoista vaunua pitkä. Siihen mahtuu aika monta muutakin työmatkalaista, jotka ovat tietävät, että Suomi on pitkien välimatkojen maa, eivätkä anna sen haitata.  

Rennosti siihen sohvalle nyt, on ihanan hömppäromantiikan aika.

IS TV-LEHTI: Ujon ja kömpelön Timin (Domhnall Gleeson) on hankala uskoa isänsä (Bill Nighy) sanoja muuksi kuin meheväksi vitsiksi, kun isä paljastaa suvun miesten erikoisen kyvyn. Taito liikkua ajassa?

Richard Curtisin ohjaaman romanttisen komedian Oli aikakin juoni rakentuu aikahyppyjen varaan. Kun 21-vuotias Tim tajuaa pystyvänsä kyläilemään menneisyydessä korjaamassa noloja mokia, hän huomaa aikakikkailun keinot myös rakkaudessa.

Elämän suurin rakkaus tosin on livetä käsistä, kun erään aikahypyn vuoksi ihana nainen katoaa. Onneksi kohde löytyy uudelleen, ja kohta Tim on maailman tyytyväisin mies. Hänellä on nyt viehkeä lukutoukka Mary (Rachel McAdams) kainalossaan – sekä kyky muokata ensimmäinen petielämys yhä uudelleen!

Elokuvan mukana voi pohtia oman elämänsä päätösten seurauksia.

Elokuvan aikamatkailua ei kannata ottaa liian tosissaan. Teoria on täynnä aukkoja ja toimii lähinnä hauskan ja liikuttavan juonikuvion elävöittäjänä. Elokuva opettaa, että elämä on ikuista valintaa ja ainoa tapa valita oikein on kuunnella sisintään.

Lämminhenkinen draamakomedia ei sotkeudu liian monimutkaisiin perhosvaikutuksiin tai johda päähenkilöitään ylen sotkuisiin ongelmatilanteisiin. Arki iloineen ja kolhuineen riittää. Elokuvan mukana voi pohtia oman elämänsä päätösten seurauksia.

Tarina kattaa pitkän, noin kymmenen vuoden kaaren, ja charmantissa käsittelyssä on parisuhteen lisäksi perheen ja suvun merkitys. Etenkin isän ja pojan välisen suhteen herkkyys on kuvattu tyylillä, ja Gleesonin ja Nighyn kemiat toimivat hienosti.

Elokuva pohtii paljon aikaa, joka meillä kullakin on läheistemme kanssa käytettävänä.

Oli aikakin, TV2 pe klo 19.00

Ex-pikajuoksija, hyvinvointivalmentaja Markus Pöyhösen ja hänen avovaimonsa Ilona Leszczynskin rakkaus syttyi reilu vuosi sitten.

Ex-pikajuoksija, hyvinvointivalmentaja Markus Pöyhönen, 38, esitteli tänään ensimmäistä kertaa avovaimonsa Ilona Leszczynskin, 27, julkisuudessa, kun pari saapui helsinkiläisravintola Storyvillen terassiavajaisiin.

Pari tapasi puolitoista vuotta sitten.

– Ei ollut heti ihan itsestäänselvää, että meistä tulee pari. Mutta siitä se lähti kehittymään, ja nyt asumme yhdessä, Markus kertoi.

”Hän ei ole todellakaan mikään tossukka.”

Pariskunnalla on 11 vuoden ikäero. Ilona kuvailee, että hänellä oli Markuksesta julkisuuden kautta positiivinen mielikuva. Pian hän huomasi, että molemmat ovat temperamenttisia luonteita.

– Rakastuin varmaan Markuksessa juuri siihen, että hän on vahva luonne, jolla on vahvat mielipiteet. Hän ei ole todellakaan mikään tossukka.

– Meidän välillämme on hauska jännite, ei käy ainakaan elämä tylsäksi, eikä minuakaan päästetä helpolla, Markus jatkaa.

Ilona on ammatiltaan muusikko ja laulunopettaja. Hän valmistuu jouluna Sibelius Akatemiasta.

– Teen popmusiikkia ja koko ajan on vähän viritystä soolouralle. Tykkään kyllä opetustyöstä myös paljon.