Pitsi kallis, sifonki vähän halvempi. Hääpukuostoksilla tuhat euroa on normibudjetti. Alexandra Furuhjelm (oik.) ihmettelee, miten pukurivistöstä löytäisi sen itselle tarkoitetun. Kiri Korvenoja on saanut kaason kunniatehtävän. Kuvat: Karoliina Paatos
Pitsi kallis, sifonki vähän halvempi. Hääpukuostoksilla tuhat euroa on normibudjetti. Alexandra Furuhjelm (oik.) ihmettelee, miten pukurivistöstä löytäisi sen itselle tarkoitetun. Kiri Korvenoja on saanut kaason kunniatehtävän. Kuvat: Karoliina Paatos

Kun ensin on löydetty se oikea, pitää vielä löytää Se toinen: unelmien morsiuspuku. Päivä hääpukuliikkeessä paljastaa, millaisin odotuksin nykynainen lähtee miehelään.

Tulevat morsiamet aloittavat matkansa alttarille fleecetohvelit jalassa. Hääpukua hankkiessa kengät on jätettävä eteiseen, koska kura ja katupöly eivät ole tervetulleita morsiuspukuliike Niinattaren lattialle, jota hipoo kilometritolkulla norsunluunväristä satiinia, tylliä ja sifonkia. Jostain kangaskäytävien varrelta pitäisi etsiä unelmien hääpuku.

– Miten ihmeessä voisi löytää sen täydellisen, kun kaikki on niin hienoa? kuuluu huokaus rekkien välistä.

Alexandra Furuhjelm, syyskuun morsian, tonkii määrätietoisesti rekkejä kaasonsa Kiri Korvenojan kanssa. Pitsikoristeinen, selästä avoin luomus kerää varovaisen hyväksyviä katseita sekä Alexandralta­ että Kiriltä, mutta naiset ovat vasta ensimmäisellä­ tunnustelukierroksellaan morsiuspukuliikkeissä. Vielä ei tehdä päätöksiä. Jokin aavistus morsiamella kuitenkin on siitä, mitä hän haluaa.

– Klassinen, täyspitkä, valkoinen. Ei tuubiyläosaa vaan olkaimet, Alexandra latelee kriteerejä.

Rappusten yläpuolella, koko seinän peittävän peilin edessä, on käynnissä täysi tohina, kun naiset pyörähtelevät valkoisissaan ja yrittävät saada käsityksen siitä, miltä hääpuvut heidän yllään näyttävät.

– Jos mun äiti ois täällä, niin me oltais jo kassalla. Mutta minä olen tämmöinen empijä, Minerva Sironen tuumii peilin edessä.

Hurmioituneita huudahduksia ei morsioiden eikä heidän tukijoukkojensakaan suusta kuulu. Mekkometsällä liikutaan varovaisen tunnustelevasti, ikään kuin saalis saattaisi pelästyä ja vetäytyä­ takaisin tyllivuoren uumeniin. Tässä tehtävässä ei parane epäonnistua.

Niinattaren omistaja Niina Kuhta on huomannut, että mitä lähemmäksi hääpäivä tulee, sitä suuremmaksi kasvaa puvun­ ja kaikkien pikkuasioiden merkitys.

– Omia häitäni järjestäessäni tein vääränlaisista lautasliinoista suuren numeron. Mutta sitten kun lasissa oli vähänkin samppanjaa, huolet unohtuivat.

Takaisin yhteen ja naimisiin

Kaisa Rautasalo, 29, matkusti Laukaasta Helsinkiin etsimään hääpukua.

”Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä kohta seitsemän vuotta, joista kihloissa kuusi. Haluamme mennä naimisiin, koska se ikään kuin kuuluu asiaan. Elämämme on seesteistä, vaikka 9-, 5- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa riittääkin touhuamista. Olen nuoresta saakka toivonut, että minulla olisi monta lasta ja vilinää ympärilläni. Aikalailla sellaista elämäni nyt onkin.

Arvostan sitä, että lapsilla on ehjä perhe. Olen eroperheen lapsi ja kaipasin isääni, kun jäin äidin luokse asumaan. Olin myös itse vähän aikaa yksinhuoltajana, kun erosin vanhimman lapseni isästä. Yksin on raskasta hoitaa kaikki asiat. Jokainen kaipaa vierelleen jonkun.

Juuri vähän aikaa sitten mietin, miten helppo minun on olla mieheni kanssa. Tasapainotamme toinen toistamme. Hän on niin suvaitsevainen ja rauhallinen ja rauhoittaa samalla minuakin. Minä­ puolestani saan hieman lisää vauhtia häneen. Puolisoni auttaa minua jaksamaan, sillä häneltä saa henkistä tukea ja ihan käytännön apua.

Tulevan aviomiehenikin kanssa meillä on ollut vaikeat hetkemme: olimme  vuoden verran erossa, kun lapset olivat pieniä. Mietimme kumpikin tahoillamme, haluammeko olla yhdessä ja saada arjen toimimaan. Eron aikana huomasimme, että parisuhteen pitää olla kunnossa, jotta perhearki toimii. Asioista puhuminen on tosi tärkeää. Parisuhteessamme naimisiinmeno tarkoittaa sitä, että sen jälkeen olemme entistäkin sitoutuneempia toisiimme. Ajattelen, että menen naimisiin vain kerran ja pysyn mieheni kanssa loppu­elämäni.  

"Tuossa mekossa miehellä olisi sukkanauhassa etsimistä", myyjä Dilan Parlar vihjaa Kaisa Rautasalolle.

Olemme säästäneet heinäkuussa pidettäviä­ häitämme varten reilun vuoden. Juhlista tulee aika perinteiset, ja omaa persoonaamme tuomme esiin  musiikin avulla. Sulhanen kysyi minulta, aionko laulaa, mutta pitää vielä miettiä, uskallanko sadan vieraan edessä. Toivon, että hääpäivänä kaikki menee hyvin – musiikkilaitteet toimivat ja ruoka on maukasta. Minulle on tärkeää, että vieraat viihtyvät.

Hääjärjestelyt olen ottanut aika rennosti ja hoitanut asioita vähän kerrallaan, eilenkin löysin kaupasta pitsinauhaa juhlatilan koristeluja varten. Paikka on maalaismainen, joten koristeluissa saa olla maalaisromantiikkaa ja kierrätyshenkeä. Kukkamaljakoiksi valitsin vanhoja hillopurkkeja, ja tuikkulyhdyt teen pilttipurkeista. Voisin valita myös käytetyn hääpuvun, sillä ne ovat monesti vähän­ edullisempia.

En usko, että naimisissa oleminen muuttaa elämäämme. On ihanaa viettää yksi juhlapäivä, joka tuo arkeen hohtoa, mutta olen myös tottunut siihen, ettei elämä ole aina yhtä juhlimista.”

Ensin tehtiin taulukot

Alexandra Furuhjelm, 26, tuli katselemaan morsiuspukuja ja varasi sovitusajan­ seuraavalle viikolle. Puvun hän maksaa omasta pussistaan.

Ei tuubiyläosaa vaan olkaimet. Klassinen, pitkä ja valkoinen. Mielellään pitsiä. Alexandra Furuhjelm on jo miettinyt, millaisen hääpuvun tahtoo. Kaaso Kiri Korvanoja auttaa pukuviidakossa.

”Menimme kihloihin uudenvuoden aattona. Kosinta tuli yllätyksenä, vaikka olisihan jääkaappiin ostetusta samppanjapullosta jotain voinut aavistaakin. Sitä sen sijaan en olisi osannut arvata, että  miesystäväni oli jutellut kihlautumisesta myös isäni kanssa. Tietysti suostuin, mutta kosinnan jälkeen sain mieheltäni sen verran harkinta-aikaa, että samppanja ehtii haihtua.

Aamulla puolisoni heräsi tyhjästä sängystä ja varmaan ihmetteli, että nytkö   käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin. Hän kuitenkin löysi minut keittiön pöydän äärestä tietokoneelta, jonka näytöllä pyöri jo pari excel-taulukkoa ja alustava vieraslista häihimme.

Päätimme mennä naimisiin vielä tämän­ vuoden aikana, ja syyshäät olivat kummankin mielestä hyvä idea. Aikaa järjestämiseen jää riittävästi, ja syksyllä sukulaiset ja tuttavat on helpompi saada koolle. Hääpäivänä tulee myös kuluneeksi neljä vuotta ensitreffeistämme.

Naimisiinmeno on luonnollinen jatkumo suhteellemme. Tiedämme molemmat, että se on nyt tässä, eikä kummankaan tarvitse miettiä, mitä voisi vielä kokea jonkun muun kanssa.

En usko, että suhteemme muuttuu, kun meistä tulee aviopari, sillä asumme jo yhdessä ja jaamme kodin laskut. Omaisuusasioita pitää tietysti naimisiinmennessä miettiä, ja avioehto on meidän molempien mielestä hyvä juttu.

Häiden jälkeen alamme ehkä säästää omaa asuntoa varten, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa minulla ei ole siitä, mitä vuoden tai parin päästä tapahtuu. Jos saisin päättää, haluaisin nauttia avioelämästä jonkin aikaa kahdestaan ja keskittyä töihini, mutta lapsiakin tahtoisin mielelläni ennen kuin täytän kolmekymmentä.

Suunnittelen tapahtumia työkseni, mistä on ehkä apua myös omien häiden järjestämisessä. Moni varoitteli, ettei yhdeksän­ kuukautta välttämättä riitä häiden järjestämiseen Helsingissä. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, vaikka suunnitelmakin ehti vaihtua kertaalleen. Alun perin ajatuksissa oli valtava juhlatila ja 120 nimeä vieraslistalla. Meistä alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei häistä tule meidän näköisemme, joten vieraslista karsittiin puoleen ja hääpaikka sekä kirkko vaihtuivat pienempiin. Suurista häistä olisi tullut liian hektiset, emmekä olisi ehtineet jutella kaikkien vieraiden kanssa. Haluamme viettää rauhallista ja intiimiä iltaa perheen ja lähimpien ystävien kanssa.

 

Tällä kertaa vain katseltiin, mutta seuraavaksi viikoksi Alexandra varasi tunnin sovitusajan. Siinä ehtii yleensä kokeilla 6-9 pukua. Varauksen ottaa ylös liikkeen omistaja Niina Kuhta.

Olen lukenut paljon hääblogeja ja perustin­ sellaisen myös itse. Jotkut morsiamet tuntuvat unohtavan, miksi häitä järjestetään. Tärkeintähän on kuitenkin se, että puolisot haluavat viettää tulevaisuutemme yhdessä. Kutsut häihimme lähtevät vanhempiemme nimissä, ja he myös avustavat meitä taloudellisesti häidemme järjestämisessä. Olen perheemme ainoa tytär, joten isälleni merkitsee paljon, että hän saa olla juhlien isäntänä. Hääpuvun, kengät ja meikin haluan maksaa omasta pussistani, sillä minusta tuntuu hyvältä, että saan osallistua kustannuksiin myös itse.”

Sulhanen kirjaa kaiken ylös

Lotta Kekäläinen, 28, juhlii häitään elokuussa. Simppelistä tyylistä pitävä morsian veti yllättäen ylleen kermakakun.

Lotta Kekäläinen sai pukuvalinnassa apua miehensä serkulta Anna Granfeltilta ja morsiuspukuliikkeen Niina Kuhdalta (vas.).

”Minun ja mieheni tarina alkoi kaksi vuotta sitten. Meillä klikkasi heti hyvin yhteen. Olimme tunteneet vasta kolme kuukautta ja kolme päivää, kun istuimme jo hakemassa yhteistä asuntolainaa. Kummallakaan ei siinä vaiheessa ollut oikein mitään sopivaa asumisratkaisua, joten päätimme, että yhteinen koti olisi kiva.

Hauskanpito ja yhdessä harrastaminen ovat meille tärkeitä. Olemme aloittaneet vähän aikaa sitten yhdessä thaiboxingin. Se on mahtava tapa ratkoa välejä, koska siinä pääsee lyömään toista turpaan ihan luvan kanssa. Joudun myöntämään, että mies on oman nyrkkeilytaustansa takia lajissa vähän parempi. Toisaalta minä olen telonut häntä enemmän. Joskus ehkä ihan vahingossakin.

Mieheni kosi minua aivan tavallisena lauantaiaamuna. Keskustelimme sängyssä siitä, miten onnellisia olemme ja   että haluamme viettää elämämme yhdessä. Siinä sängynlaidalla mies kosi minua spontaanisti. Se oli ihanin asia elämässä, samoin kuin asiasta kertominen sukulaisille ja ystäville. Aika vuolasta onnenitkua se oli sen jälkeen. 

Hääpäivään päädyimme aivan sattumalta. Alun perin meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta ensi vuonna, mutta haluamastamme hääpaikasta ilmaantuikin­ elokuulle peruutuspaikka. Hetken mietittyämme totesimme vain, että miksi ei. Mennään jo nyt naimisiin!

Tuleva puolisoni on ollut innolla mukana­ hääjärjestelyissä. Hän on meistä kahdesta se järjestelmällisempi, ja hänen­ suunnittelutyylinsä on insinöörimäinen. Ensimmäiseen hääpalaveriin mennessä hän oli tehnyt valmiiksi tarkan taulukon, johon oli merkitty kronologisesti kaikki tehtävät ja muistettavat asiat. Onneksi. Hän tietää, että minä stressaannun, jos asiat jäävät viime tinkaan. Häät ovat meille hauska yhteinen projekti, vaikka minulla onkin vahva näkemys­ siitä, miten asioiden pitäisi mennä.­

Eniten odotan hääpäivässä vihkimistä. Vaikka emme ole kovinkaan uskonnollisia, minulle naimisiinmeno symboloi  eteenpäin menemistä elämässä. Häiden jälkeen meistä tulee virallisesti kahden hengen pienperhe. Perheen ja suvun merkitys on ollut minulle aina suuri. Äitini,­ kummitätini ja mieheni serkku ovat olleet tärkeässä roolissa häiden suunnittelussa.

Hääpuvun valinnassa auttoi siinäkin mieheni serkku. Hän kehotti valitsemaan sovitettavaksi jonkin sellaisen puvun, jota en missään nimessä pukisi päälleni. Tavallisesti pidän simppelistä tyylistä, joten valitsin­ sovitettavaksi kermakakkumaisen yksilön. Se oli täydellinen. Puku korostaa räiskyvää persoonaani.

Puvun kanssa kävi vähän samalla tavalla,­ kuin miehen kanssa. Molempien kohdalla tiesin heti, että nyt on kyseessä se oikea.” 

Toimittaja: Milla Kukkonen

Yllätys, häät!

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta oleva nainen etsi pukua intiimiin vihkitilaisuuteen ja kesäjuhliin. Niissä juhlitaan hänen viisikymppisiään ja paljastetaan avioliitto ystäväpiirille.

”Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähemmäs kymmenen vuotta. Joskus ystävät ovat heittäneet ilmaan ajatuksen, että häitämme olisi mukava juhlia. Olen vastannut, että ei, en minä enää tässä iässä, prinsessa-aikani on ohi.Minulla ja miehelläni on kuitenkin aika­ perinteiset arvot, joten ajattelimme, että sitoutuminen on hyvä näyttää myös ympäristölle. Siksi pieni ja intiimi vihkitilaisuus alkoi houkutella.

Tiedän, että tilaisuudesta tulee tunteellinen, sillä minulla on romanttinen mies. Hänellä on taito keksiä mukavia yllätyksiä: joskus olen saanut kukkakimpun lähetin tuomana työpaikalleni, joskus viestin sanomalehden palstalla. Ehkäpä­ hääpäivänämmekin on odotettavissa jotakin, joka saa kyyneleet sil­miini.

Vihkimistä todistavat vain lähimmät, eikä siitä ole kerrottu kenellekään muulle. Sydänkesällä pidämme juhlat, joihin on kutsuttu koko ystäväpiiri. Kutsuissa ei mainita viisikymppisiäni tai naimisiinmenoa, mutta kyllä niistä ymmärtää, että­ jokin syy juhlille on. Olemmekin jo saaneet hyväntahtoisia uteluita siitä, että­ mitähän tämä nyt tarkoittaa.

Olin vähän alle 30-vuotias, kun menin ensimmäisen kerran naimisiin. Toki tiesin silloinkin, mitä teen, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Toista avioliittoani olen harkinnut hyvin tarkasti ja haluan uskoa, että tämä liitto kestää. Miksi muuten astelisimme alttarille? Minusta­ tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanin, jonka kanssa on hyvä olla, joten uskallan tehdä tällaisen ratkaisun toisenkin kerran.

Yhteiselomme jatkuu tulevaisuudessa todennäköisesti­ samanlaisena avioliiton solmimisesta huolimatta. Arjen lomassa pitää kuitenkin olla juhlahetkiä. Siksi  juhlien järjestäminen ystäville tuntuu tärkeältä. Juhlien suunnitteleminen on kieltämättä ollut kauhean kivaa, vaikka en täpisekään­ samalla lailla kuin ensimmäistä kertaa naimisiin mennessäni.

Odotan ikimuistoista juhlapäivää. Kesäjuhlissa on luvassa hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa – en pidä enää tarpeellisena morsiamenryöstöä tai sukka­nauhan heittoa. Hääpukuunikaan en kaipaa enää hörhelöitä. Haaveilen mekosta,­ joka on klassinen, polvimittainen ja hieman 50-luvun henkinen. Vaikka väri on valkoinen, toivon, että pukua voisi pitää muulloinkin.”

Lue myös:

Upeat häät budjetistä riippumatta – hääsuunnittelijan 10 vinkkiä

Paljonko rahaa häälahjaksi?

Valmistujaiset, häät ja muut kesäjuhlat – muista tärkeimmät pukeutumissäännöt

Etkö ole varma tulevasta aviopuolisostasi? Ota häävakuutus

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

Nivea-tuotemerkin omistama Beiersdorf Oy pahoittelee mainoksesta koitunutta ikävää huomiota. 

Erityisesti Twitterissä älähdettiin useaan otteeseen keskiviikkona, kun Nivea julkaisi Facebookissaan vartalovoidetta käsittelevän postauksensa.

Mainoksessa oli kuva riippukeinussa makoilevan naisen sääristä sekä seuraava teksti: ”Nosta jalat ylös ja rentoudu. Mihin tarvitaan kirjaa, kun voi keskittyä ihailemaan kaunista ihoa?”.

Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.
Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.

Mainoksen nähneet ihmettelivät postauksen kommenteissa ja Twitterissä, onko kaunis ulkomuoto älykkyyttä ja sivistystä tärkeämpää.

Mainoksesta aiheutuneen negatiivisen kommentoinnin vuoksi Nivea poisti postauksensa.

Nivea-tuotemerkin omistaman Beiersdorf Oy:n kaupallinen johtaja Rita Levomäki-Elamo vakuuttaa, ettei tarkoituksena ollut pahoittaa kuluttajien mieltä.

– Olemme pahoillamme, jos NIVEAn Suomen facebookissa 16.8.2017 tekemämme postaus on aiheuttanut ikävää huomiota. Tarkoituksenamme oli kertoa, miten hyvältä ja rentoutuneelta olo voi kesällä tuntua, Levomäki-Elamo lausunnossaan.

– Ymmärrämme postaukseen kohdistuneen huomion, eikä tarkoituksemme ollut missään nimessä loukata kuluttajiamme, joita arvostamme erittäin paljon. Tästä syystä postaus on poistettu sivuiltamme. 

Asiasta kertoi ensimmäiseksi Markkinointi & Mainonta.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla.

IS TV-LEHTI. Hiton idiootit! Niin tekisi mieli huutaa ensimmäiselle lomailijaporukalle, joka esiintyy Hurja lomasää -sarjassa (Extreme Weather – The Survivors, 2015).

Brittimiehet lähtevät varta vasten Filippiineille, kun kuulevat taifuunin uhkaavan sitä. Sitten kun alkaa rytistä, ollaan paniikissa ja sokissa. Sen jälkeen vielä ihmetellään tv-haastattelussa, kuinka kamalaa oli olla hengenvaarassa.

Ohjelman ideana on esitellä brittejä, jotka ovat lomamatkallaan kohdanneet katastrofaalisia säätiloja. Taifuunijengi herättää vain ärtymystä, mutta seuraava tarina on oikeasti pelottava ja koskettava.

Se kertoo kolmesta opiskelijasta Turkissa. He luulevat lähtevänsä pienelle patikointireissulle, mutta eksyvät viikoksi rankkasateiden ja myrskyn keskelle vuoristoon ilman ruokaa. Etsiessään pakotietä he ajautuvat vain yhä kauemmas tulvivan joen armoille ja lopulta putoukselle, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Kammottava on myös osio belgialaisilta rockfestareilta, jossa nuoriso bilettää kuuman auringon alla. Lopulta neljä ihmistä kuolee. Myös rankkasateet ja tulvat brittien suosimilla leirintäalueilla Etelä-Ranskassa pysäyttävät.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla. Paljon parjattu Suomen kesäsääkin alkaa yllättäen tuntua ihan kivalta. Vaihtoehto kun voisi olla vaikka henkeäsalpaava hiekkamyrsky.

Hurja lomasää Foxilla pe 18.8. klo 19.00.

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.