Anua ja Maria uhkaa teoriassa eläkeiän köyhyys. Eläkkeellä olevien naisten köyhyys on paljon yleisempää kuin miesten. Suomessa yli 75-vuotiaista naisista 29 prosenttia on köyhiä, miehistä 15 prosenttia. Kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen

Eläkepäivät, ne ovat sitten joskus. Mutta entä jos eläkettä ei olekaan kertynyt häävisti? Niin on käymässä käsityö­yrittäjä Anu Rinkiselle ja aikoinaan vuosia kotiäitinä olleelle Mari Hastille.

”Tulevia on turha murehtia”

Kello on vasta puoli yhdeksän aamulla, mutta Anu Rinkinen, 43, on ollut jo toista tuntia työhuoneellaan tukka pirteästi pystyssä.

Käsityöyrittäjä on noussut kilpaa ­kevätauringon kanssa ja ajanut parinkymmenen kilometrin matkan kotoaan Puuppolasta pajalleen Jyväskylän Tourulaan entiselle kivääritehtaalle.

– Olen aamuihminen. Sitä paitsi olen täällä aina säntillisesti kahdeksan tuntia päivässä, Rinkinen sanoo.

Rinkinen on unelma-ammatissaan. Hän piirtää käsin ja maalaa tekstiilejä, kuten verhoja, tyynyjä, tauluja, pussukoita, muistikirjojen kansia, mitä vain, mitä mieleen juolahtaa tai mitä asiakkaat ­tilaavat. Kuoseissa seikkailevat naivistiset puput, ketut ja muut luontoaiheet.

Tekstiiliartesaaniksi opiskellut Rinkinen on ollut yrittäjänä parikymmentä vuotta. Popper-niminen yritys ei ole ollut mikään kultakaivos, mutta leivän se on tarjonnut säästeliäästi elävälle naiselle.

Yritykselle ei ole koskaan otettu velkaa ja Anu sanoo miettivänsä hyvin tarkkaan, mihin käyttää niinkin suuren summan kuin kymmenen euroa. Pajalla sudit töröttävät kierrätetyissä jogurttipurkeissa, Thaimaan-matkoja Rinkinen ei tee.

– Jestas, ajan kymmenen vuotta autolla sillä rahalla ja ympäristövaikutuksella, mikä yhdestä sellaisesta lomamatkasta tulee!

Riski nro 1: pihtaile yrittäjäeläkemaksuissa

Yhdessä asiassa Rinkinen ei kuitenkaan ole ollut niin säästeliäs eikä tarkka. Hän on maksanut itselleen eläkettä vain sen verran, minkä työssäkäyvä ansaitsisi 11 000 euron vuosituloilla. Yrittäjän eläkemaksu on pakollinen, mutta sitä ei ole pakko maksaa todellisten ansioiden mukaan. Pienin vuosiansio, josta sitä on maksettava, on noin 7 500 euroa.

– Milloinkahan se eläkelappu viimeksi tuli? Yleensä vain pikkuisen kurkkaan sinne kirjekuoren sisälle, kun tiedän, millaisia uutisia siellä on, Anu nauraa.

Työeläkeote löytyy. Sen mukaan Anulle on kertynyt nyt eläkettä 192 euroa.

Anu ei ole valinnassaan yksin. Monet pienyrittäjänaiset, kuten kampaajat, kosmetologit ja muut palvelualayrittäjät maksavat liian pientä eläkemaksua. Siitä seuraa muun muassa se, että eläkkeellä naisten ja miesten tulokuilu repeää lisää, ja naisten eläke-euro on enää 69 senttiä.
Monelle pienyrittäjälle siitä seuraa myös, ettei eläkkeelle ole varaa jäädä.
Mutta Anu Rinkistä ei pelota.

– Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. ­Äitini ehti olla eläkkeellä vain 1,5 vuotta, kun kuoli syöpään. Sinne menivät ne eläkerahat.

Riski nro 2: älä ajattele eläkeikää

Kun Anu Rinkinen 21-vuotiaana valmistui tekstiiliartesaaniksi Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta, palkkatyö ei ollut oikeastaan edes vaihtoehto, jos halusi tehdä oman alansa töitä.

– Täällä oli yksi paikka, Annikki Karvinen, jossa olisi voinut olla osa-aikatöitä poppanan kutojana.

Tytär Evi syntyi heti Anun valmistumisvuonna 1994, ja pari vuotta meni ­kotona lapsen kanssa.

Koko opiskeluajan Anu oli ollut erilaisissa töissä, myyjänä ja lähettinä, mutta koska eläkeuudistus tehtiin vasta vuonna 2005, ei alle 23-vuotiaana tehdystä työstä kertynyt lainkaan työeläkettä. Nykyään sitä kertyy 18–67-vuotiaille. Oman alan työt Anu aloitti osuus­kunnassa 1996.

– Osuuskunta oli silloin muodikas toimintamuoto. Meitä oli mukana 12 naista ja demokratia meni sellaiseksi, että kokous­tettiin, minkä väristä wc-paperia ostetaan. Se loppui parissa vuodessa.

Oman yrityksen Anu perusti 1998 ja on maksanut yrittäjäeläkettään siitä saakka. Ensimmäiset viisi vuotta hän maksoi aivan minimisummaa, mutta ­korotti sitten maksun nykyiselleen. Sen jälkeen hän ei ole eläkeasioitaan ronkkinut, vaikka toiminta on vakiintunut ja toiminimikin muuttunut osakeyhtiöksi.

– En ole harkinnut maksaa sitä enempää. Kun perustin osakeyhtiön, mietin vähän aikaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottamista, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että se on huijausta. Jos jää ylimääräistä, sijoitan ennemmin kenkiin, Anu nauraa.

Hän suhtautuu suomalaiseen eläkejärjestelmään muutenkin epäluuloisesti.

– Tuntuu, että ne rahat vain katoavat jonnekin. Juu, ne sijoitetaan jonnekin Kiinaan, mutta miksei vaikka suomalaisiin työpaikkoihin.

Hän kaivaa laskimen kangaspakkojen seasta ja näpyttää.

– Olen kaikkien näiden vuosien aikana maksanut eläkeyhtiölle 48 000 euroa, sehän on hirveä summa. Ajattele, jos se olisi minulla itselläni tallessa, sillähän olisi eläkkeellä monta vuotta!

Anu miettii hetken ja alkaa nauraa.

– Tai no, ei ihan niin kamalan monta.

Mikäli Anu jatkaa tällä maksutahdilla, hänelle kertyy 63 ikävuoteen mennessä eläkettä noin 450 euroa kuussa. Se ei kuulosta hänen korviinsa lainkaan pahalta korvaukselta ”makoilusta”. Anulla on jo velaton omakotitalon puolikas – ja ne säästeliäät elämäntavat.

– Olen aina ollut sitä mieltä, että tulevia on turha murehtia. Kyllä sitä jotenkin aina selviää!

Riski nro 3: huijaa itseäsi

– Eläkejärjestelmä on vakaa ja hyvin suunniteltu, vakuuttaa johtaja Sini Kivihuhta eläkevakuutusyhtiö Ilmarisesta.

– On ehkä vähän itsensä pettämistä suhtautua eläkkeeseensä sen takia välinpitämättömästi, ettei usko systeemiin.

Samaa sanoo Eläketurvakeskuksen tutkimusosaston päällikkö Susan Kuivalainen.

– Kyllä me eläkkeemme saamme.

Eläketurvakeskus teetti toissa vuonna tutkimuksen, jonka mukaan eläkevarojen hoitamista piti luotettavana 36,2 prosenttia naisista.

– Eläkejärjestelmä on monimutkainen niin kuin mikä tahansa sosiaalitukijärjestelmä. Silloin kun siitä ei tiedä, on ihan normaalia suhtautua siihen epäilevästi, Susan sanoo.

Naiset elävät eläkkeelle jäämisen jälkeen keskimäärin 23 vuotta.

– Se on pitkä aika, jos raha on todella pieni.

”Emme puhuneet koskaan raha-asioista”

Tulevia ei murehtinut myöskään Mari Hast, 56, kun hän päätti jäädä kotiäidiksi toisen lapsensa syntymän jälkeen 1990-luvun alussa.

– Olin sitä ennen ollut luokanopettajana Laukaassa kymmenisen vuotta, ja äitini olikin aina painottanut minulle naisen oman uran tärkeyttä. Ajattelin aina, että totta kai olen työssäkäyvä äiti.

Jotakin kuitenkin tapahtui.

Riski nro 4: älä puhu eläkkeestä

– Toisen lapsen syntymä oli uskomattoman voimaannuttava kokemus. Tätäkö se naisena olo tosiaan tarkoittaa, ja kroppani osaa tällaista! Sitten aloin miettiä, että olisikohan minusta kotiäidiksi.

Kotiinjäämispäätöstä edisti, että perhe muutti miehen väitöskirjatyön takia kolmeksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Muuttoa ja elämistä rahoittamaan myytiin Marin kaksio.

– Vaikka vauvanhoito ja kotoilu, niin kuin nykyään sanotaan, olivat kaikista tärkeimpiä, ehdin puuhata siellä vaikka mitä.

Mari oli mukana perustamassa Suomi-koulua ja opetti siellä kerran viikossa. Hän perusti kansainvälisen äiti–­lapsi-ryhmän ja oli mukana paikallisessa imetysryhmässä ja miehen yliopiston kansainvälisessä naisten ryhmässä.

– Olen aina ollut ryhmäihminen.

Yhdysvalloissa syntyi yksi lapsi lisää ja Suomeen palattua vielä yksi. Mari oli mukana perustamassa Jyväskylään Suomen ensimmäistä imetystukiryhmää Tissiliigaa ja ryhtyi toden teolla ajamaan kotiäitien asioita, palkattomana vapaaehtoistyönä.

Kaikesta touhusta ja aktiivisuudesta huolimatta yksi jäi hoitamatta. ­Miten Marin tulo- ja eläkeasiat järjestetään.

– Me ei koskaan ­puhuttu raha-asioista tai eläkkeistä. Rahaa oli aina vähän, ja sillä oli totuttu elämään.

Riski nro 5: jää kotiin

Vaikka kotona ei puhuta, naisten eläkeasiat ovat kyllä virallisesti tiedossa.

Eläketurvakeskuksen mukaan miesten kokonaiseläke oli viime vuonna keskimäärin 1 760 euroa ja naisten 1 376 euroa. Kokonaiseläke tarkoittaa kaikista eri eläkkeistä kasattua yhteissummaa, mutta suurin osa siitä on työeläkettä, siis sitä, mikä määräytyy palkan ja työssäoloajan perusteella.

Jos työeläkepotti on nolla euroa, saa kansaneläkettä ja takuueläkettä yhteensä 670 euroa kuussa. Se on pienin eläke, jolle Suomessa voi joutua. Jos työeläke on jäänyt tuota pienemmäksi, sitä korvataan kansan- ja takuueläkkeillä 1 300 euroon saakka.

Miesten pelkkä työeläke on keskimäärin 1 657 euroa ja naisten 1 088 euroa. Se selittyy tietysti miesten paremmalla palkkatasolla, mutta matkalla eläkkeeseen naisten tiellä on yksi iso kuoppa.

– Työeläkesysteemi on siinä mielessä tasa-arvoinen, että mitä pitempi työura sitä parempi eläke, eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Sini Kivihuhta sanoo.

”Pitempi työura” tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet käyvät töissä silloin, kun naiset saattavat olla vuosia ­kotona hoitamassa lapsia.

– On ihan ok, että perheet tekevät omia ratkaisujaan lastenhoidossa ja päättävät, että nyt pärjätään vähän aikaa vähemmällä. Mutta se kannattaa tiedostaa, että osa näiden päätösten vaikutuksista kantaa vuosikymmenten päähän.

Kivihuhta on esittänyt blogissaan laskelman: jos 3 000 euroa kuussa tienaava on kolme vuotta hoitovapaalla, tuleva työeläke pienenee yli sata euroa kuussa.

Mari Hast oli kotiäitinä 12 vuotta. Sitä ennen hän oli töissä kymmenkunta vuotta ja on palannut töihinkin jo yli kymmenen vuotta sitten. Hänen kotiäitivuotensa olivat ennen vuotta 2005, jolloin kotihoidontuesta ei peritty eläkemaksuja

Nykyään kotihoidontuesta kertyy eläkettä niin, että vuosi kotihoidontuella kartuttaa kuukausieläkettä 10 euroa.

Työeläkeotteen mukaan Mari Hastille on tällä hetkellä tulossa työeläkettä nippa nappa kansaneläkkeen verran, vaikka hänen eläkeikänsä häämöttää teoriassa muutaman vuoden päässä.

Jos Mari olisi kotiäitivuosiensa ajan tienannut noin 3 000 euron palkkaa, hänen 12 kotonaolovuottaan ovat syöneet eläkettä lähes 500 eurolla kuussa.

Riski nro 6: ole liian hyväuskoinen

Kun Mari Hast muistelee menneitä ­jyväskyläläisessä kahvila Wilhelmiinassa, kyyneleet kohoavat hänen silmiinsä.

Tyylikkäästi leggingseihin ja muotipinkkiin pukeutuneesta, huolitellusta naisesta ei uskoisi, että teoriassa häntä uhkaa vanhuusiän köyhyys.

– Olin niin luottavainen, luotin mieheen ja siihen, että elämä kantaa.

Kun Marin nuorimman lapsen kotihoidontuki alkoi loppua, Maria alkoi kutkuttaa paluu työelämään. Tai oli kutkuttanut jo jonkin aikaa. Hän oli sanoutunut vanhasta luokanopettajan työstään irti jo 1995.

– Kävin yhden hoitovapaan välissä vanhalla työpaikallani ja tajusin, että sinne en voi enää palata.

Mari ajatteli, että kotiäitivuosien jälkeen on hänen vuoronsa ja mies tukee vuorostaan hänen työuraansa.

– Mies oli aina ehdottomasti sitä mieltä, että minun on hyvä olla kotona. Hänellä oli omasta lapsuudestaan huonoja muistoja päivähoidosta.

Mutta sitten tuli ero. Perheellä ei ollut omistusasuntoa eikä muutakaan omaisuutta. Eikä Marilla työpaikkaa.

– Parisuhdejuttuja me naiset jaksetaan vatvoa, mutta joskus olisi syytä ­pysähtyä miettimään omia talousasioita, Mari sanoo sarkastisesti.

Ja sitten niitä olikin katsottava silmästä silmään, oli viimeinkin pakko.
Erohässäkän keskellä Mari lähti jatko-opiskelemaan. Hän valmistui opinto-ohjaajaksi samana vuonna kun täytti 50.

– Olen nauttinut kuusi vuotta hyvää palkkaa. Minulla on hirveän hyvä elämä.

Nyt Marille on kertynyt työeläkettä 758 euroa. Potti alkaa kerääntyä isommalla prosentilla 53 ikävuoden jälkeen.

– Ehdin vielä kiriä eläkekertymää kiinni. Ja nyt tuntuu siltä, että jaksan hyvin tehdä töitä vielä yli 63-vuotiaana.

Jos jatkaa töissä yli virallisen eläkeiän, eläkettä kertyy niin sanottuna superkertymänä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yhä useampi yli 50-vuotiaista arvelee olevansa töissä yli 64-vuotiaaksi. Naiset ovat hieman hanakampia jatkamaan kuin miehet.

Mari ei kadu kotiäitivuosiaan, mutta häntä itkettää se, miten naiivisti hän suhtautui aikoinaan raha-asioihinsa.

– Kotiäideille pitäisi olla neuvontaa, että huolehtisivat myös kovista asioistaan, Mari sanoo ja lyö nyrkin pöytään.

Lue myös:

Näin varaudut eläkevuosiin

Kuvittele, että Donald Trump olisi nainen. Voisiko hän käyttäytyä niin kuin käyttäytyy? Voisiko hän töräytellä suustaan samoja asioita?

Aika hankalalta tuntuu kuvitella.

Arvostettu brittilehti The Guardian kuitenkin leikittelee ajatuksella, mitä jos Trump olisi nainen. Kuinka hänen suhtauduttaisiin?

Kun Clinton ja Trump kohtasivat ensimmäisessä vaaliväittelyssä viime maanantaina, Trump keskeytti Clintonin toistuvasti, huusi ja tehosti sanomaansa heiluttamalla sormeaan ilmassa. Samanlaista käytöstä olisi ollut vaikea odottaa naiselta – joko miestä tai sitten edes toista naista kohtaan.

Clinton on itse yrittänyt välttää naiskortin heiluttelua – koska mikäänhän ei ole monien mielestä ärsyttävämpää kuin sukupuolestaan vinkuva nainen – mutta hiljattain hän myönsi Humans of New York -blogille antamassaan haastattelussa, ettei voi naisena käyttäytyä niin kuin miehet. Sen vuoksi hän esimerkiksi oppi jo nuorena opiskelijana kontrolloimaan tunteitaan ja esiintymään hillitysti.

– Naiset nähdään yhä eri valossa kuin miehet. Se ei ole välttämättä paha asia, mutta se on fakta, Clinton on muotoili.

Me viemme ajatusleikin pitemmälle ja valitsimme Trumpin kuuluisista lohkaisuista muutaman. Mitä jos seuraavat lausahdukset olisivatkin tulleet naisen suusta?

1. ”Kaikki alaiseni flirttailevat minulle. Joko tiedostaen tai tiedostamatta.”

Ohhoh! Voisiko seitsemänkymppinen nainen sanoa näin? Ehkä, mutta silloin yleisö ulvoisi naurusta.

Trump on kuitenkin tosiaan väittänyt, että kaikki Diili-kilpailun naiset olisivat flirttailleet hänelle. Trump on muistanut myös pitää melua niin rakastajantaidoistaan kuin peniksensä koosta.

2. ”Jos hän ei olisi poikani, todennäköisesti deittailisin häntä.”

Tuota, ei, ei näin. Jos äiti sanoisi näin pojastaan, häntä pidettäisiin vähintäänkin perverssinä.

Trump on kuitenkin lohkaissut juuri noin tyttärestään Ivankasta.

Trump on muutoinkin hyvin tunnettu seksistisistä lausahduksistaan, eikä hän epäröi arvioida naisten ulkonäköä suorasanaisesti. Hänen vihapuheensa kohteeksi ovat joutuneet muun muassa näyttelijät Rosie O'Donnell, Bette Midler ja Huffington Post -lehden perustaja Arianna Huffington. Trump on kuvaillut näitä naisia ”rumiksi sekä sisältä että ulkoa”.

3. ”Jos Trump ei ole onnistunut tekemään onnelliseksi ex-vaimojaan Ivanaa eikä Marlaa, kuinka hän voisi tehdä amerikkalaiset onnelliseksi?”

Ahhaahaa! Tätä lausahdusta ei ole kuultu Hillary Clintonin suusta, vaikka kysymys voisikin olla ihan aiheellinen. Sen sijaan Trump on kyllä pyrkinyt kuittailemaan Clintonille useaan otteeseen tämän Bill-puolison ikivanhasta sivusuhteesta. Yksi hänen kuuluisimmista trumpismeistaan kuuluukin:

”Jos Hillary Clinton ei pysty tyydyttämään miestään, kuinka hän pystyisi tyydyttämään Amerikan?”

4. ”Älykkyysosamääräni on yksi korkeimmista – ja te kaikki tiedätte sen! Mutta älkää tunteko itseänne typeriksi tai epävarmoiksi, koska se ei ole teidän vikanne.”

Trump on tietysti aika erikoislaatuinen tyyppi, eikä hänen voida mitenkään ajatella edustavan yleisesti miehiä, mutta uskaltaisikohan silti yleistää, että kaikenlainen rehentely irtoaa miehiltä naisia helpommin? Onko miesten itsetunto parempi?

Sillä tämäkin lausahdus on tosiaan Trumpin suusta, vaikka Hillary Clinton on heistä se eliittiyliopisto Yalen kasvatti.

Poliittisten kommentaattorien mukaan Clinton pyyhki Trumpilla lattiaa ensimmäisessä vaalidebatissa. Trump puolusteli epäonnistumistaan sillä, ”ettei halunnut nolata Clintonia”. Jaloa!

5. ”Hän pelaa mieskortilla. Jos hänellä ei olisi sitä mieskorttia, hänellä ei olisi mitään tsänssejä voittaa.”

Trump on syyttänyt Clintonia naiskortin heiluttamisesta. Vaikka oikeasti juttu taitaa mennä niin, että jos Yhdysvaltojen presidentinvaalin ratkaisee sukupuoli, sukupuolestaan hyötyjä on Trump.

Jeppeliini

Ei ja miksi pitäisi? Eikö siinä ole jo tarpeeksi että, on muutamia miespopulistipellejä riesana Naisilla on kyllä tapana tasa-arvon suomina mahdollisuuksina jostain syystä omia ensimmäisenä ne miesten huonot tavat, valitettavasti..

Pitkien hiekkarantojen Kaliforniassa koiratkin opetetaan lautailemaan laineilla.

Kalifornian Huntington Beachilla näkee paljon monenlaisia surffareita. Joka vuosi siellä järjestetään myös Surf City Surf Dog -tapahtuma.

Tapahtuma kerää yhteen maailman parhaimmat surffaavat koirat.

Uutistoimisto Reutersin valokuvaaja Lucy Nicholson kuvasi kilpailun koiria, jotka kuvista päätellen eivätkä näytä pelkäävän vettä eivätkä hurjaa menoa.

Katseessa on hieman hämmennystä. Kuva: Reuters
Katseessa on hieman hämmennystä. Kuva: Reuters

Korkealta ja kovaa! Kuva: Reuters
Korkealta ja kovaa! Kuva: Reuters

Tandem-lautailijat kulkevat yhdessä suorituksen jälkeenkin. Kuva: Reuters
Tandem-lautailijat kulkevat yhdessä suorituksen jälkeenkin. Kuva: Reuters

Eteläisen Kalifornian koiratapahtumassa kilpaili tänä vuonna yli 60 vesipetoa, jotka edustivat kaikenkokoisia ja -rotuisia koiria. Kuva: Reuters
Eteläisen Kalifornian koiratapahtumassa kilpaili tänä vuonna yli 60 vesipetoa, jotka edustivat kaikenkokoisia ja -rotuisia koiria. Kuva: Reuters

Osallistujia oli jopa Australiasta ja Brasiliasta saakka. Kuva: Reuters
Osallistujia oli jopa Australiasta ja Brasiliasta saakka. Kuva: Reuters

Loiskis! Kuva: Reuters
Loiskis! Kuva: Reuters

Tyynen valtameren äärellä järjestetty tapahtuma kesti kolme päivää. Kuva: Reuters
Tyynen valtameren äärellä järjestetty tapahtuma kesti kolme päivää. Kuva: Reuters

Rohkea kuono tulee läpi tyrskyjen laudallakin. Kuva: Reuters
Rohkea kuono tulee läpi tyrskyjen laudallakin. Kuva: Reuters

Näyttävä kuivattelupaikka. Kuva: Reuters
Näyttävä kuivattelupaikka. Kuva: Reuters

Hei, kuka veti laudan alta? Kuva: Reuters
Hei, kuka veti laudan alta? Kuva: Reuters

Hei, me surffataan! Kuva: Reuters
Hei, me surffataan! Kuva: Reuters

Tehdas eli raha vai jokin ihan muu? Kerro, mistä tuoksusta muistat kotikaupunkisi parhaiten.

Elämme hajujen ympäröimänä, ja niihin liittyy vahvoja muistikuvia: Kuinka saunottiin valoisassa kesäyössä. Kun lapsena seurasi mummoa hoitamassa vehreän puutarhansa tuoksuvia kasveja. Synnyinkaupunkiin saapuessa saattaa haistaa tehtaan eli rahan ja miettiä, mitä sillekin vanhalle naapurille nykyään kuuluu.

Mutta miltä oma, nykyinen kotikaupunki haisee?

Sitä pohditaan Helsingin kaupunginmuseossa 7.10. aukeavassa näyttelyssä nimeltä Haju. Helsinkiläisiltä saatiin yli 200 hajumuistoa, ja kaupungin tuoksuista kertova näyttely suunniteltiin vastausten perusteella. Näyttely ei välttämättä sovi tuoksuyliherkille.

Mikä juuri sinun kotikaupunkisi hajumuisto on painunut merkittävimpänä mieleesi? Kerro meille – teemme aiheesta juttua! Haluamme tietää, miltä Suomen eri kaupungit asukkaidensa mielestä haisevat. Voit jättää vastauksesi alla olevalla lomakkeella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Huippukokki Jyrki Sukula innostaa uudessa ohjelmassaan nuoria ravintola-alalle. – Halusin panna hyvän kiertämään.

IS TV-LEHTI: Uudessa Sukulan suojatit -tosi-tv-ohjelmassa huippukokki Jyrki Sukula ottaa siipiensä suojaan kahdeksan elämän kolhimaa nuorta ja opastaa heidät peruskoulutuksen kautta ravintola-alan töihin.

Jyrki Sukula kertoo idean syntyneen hänen omista kokemuksistaan sekä kohtaamisista nuorten kanssa. Ravintola-alan moniammattilainen halusi myös laittaa hyvän kiertämään: Sukula hakeutui itse päämäärättömänä ja juuri peruskoulunsa päättäneenä nuorena keittiöapulaiseksi – ja sattui saamaan tukea oikeanlaisilta ihmisiltä.

– Halusin panna hyvän kiertämään. Halusin sytyttää näissä nuorissa kipinän ja auttaa heitä löytämään tekemisen ja elämään tarttumisen tahdon. He itse ovat vastuussa siitä, syttyykö kipinästä tuli ja mikä heille lopulta on mahdollista, Sukula sanoo.

– Isompi tavoitteeni on herättää keskustelua yhteiskunnan tilasta. Haluan, että vanhemmat ymmärtävät, että pitää välittää muistakin kuin omista lapsista. Poliitikkojen taas pitää tehdä työn vastaanottamisesta kannattavaa – monet nuoret pelkäävät, kuinka tulevat toimeen, jos ottavat vastaan työtä.

”Kuvittelin itsestäni enemmän kuin olen.”

Lähes 500 hakemuksen joukosta Sukula valitsi kahdeksan 18–24-vuotiasta nuorta yhdessä Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen nuoriso-ohjaajan Pinja Suorsan kanssa. 

– Luotin omiin vaistoihini ja kantokykyyni, jossa menin kyllä lopulta ihan pieleen. Kuvittelin itsestäni enemmän kuin olen, ja se näkyikin sitten  riittämättömyyden tunteena. Oli myös vaikea ymmärtää, kuinka herkkiä nuoret olivat reagoimaan pieniinkin eleisiin, Sukula myöntää.

Sukula ja nuoret tekivät yhteistyötä kuusi kuukautta. Nuorten avoimuus omasta menneisyydestään ja elämänsä vaikeuksista sai Sukulan hämmästymään.

– Nykynuoret ovat avoimia, toisin kuin me 1960-luvulla syntyneet. Nuoret puhuvat ohjelmassa rankoista jutuista, sellaisista aikalaiseni ovat vain vaienneet, Sukula sanoo.

Ohjelman myötä hän ymmärsi. kuinka tärkeää on, että lapsesta ja nuoresta välitetään.

– Kaikki lähtee vanhemmuudesta. Sitä rakkautta ei voi ulkoistaa eikä vastuuta voi sälyttää päiväkodeille tai kouluille, vaikka tilanne olisi kuinka paha.

Sukulan suojatit, Nelonen ke klo 21.00.