Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome (oik.) tietää, että tyttöjen ympärileikkauksesta on vaikea puhua. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä perinteestä eroon. Kuva: Kukka Ranta / Ihmisoikeusliitto
Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome (oik.) tietää, että tyttöjen ympärileikkauksesta on vaikea puhua. Se on kuitenkin ainoa tapa päästä perinteestä eroon. Kuva: Kukka Ranta / Ihmisoikeusliitto

Synnytyssairaaloissa osataan hoitaa ympärileikattuja naisia jo hyvin. Vielä pitäisi estää se, ettei yhtään Suomessa asuvaa tyttöä silvottaisi.

Naisten sukuelinten silpominen on maailmassa yhä arkipäivää: noin kolmea miljoonaa tyttöä uhkaa tänäkin vuonna brutaali perinne, joka vammauttaa ja traumauttaa loppuiäksi. Ympärileikattuja naisia elää maailmassa noin 200 miljoonaa.

Mutta miksi tämän pitäisi kiinnostaa suomalaisia?

– Tyttöjen sukuelinten silpominen on yksiselitteisesti ihmisoikeusloukkaus, ja nämä naiset kansainvälisten ihmisoikeuksien suojeluksessa, sanoo oikeushammaslääkäri Helena Ranta, joka on juuri palannut Eritreasta.

– Kun miettii, mitä nämä tytöt ja naiset ovat käyneet läpi, meillä pitää olla sen verran empatiaa, että autamme. Suomalaisten tehtävä ei ole mennä paikan päälle ja neuvoa mitä tehdä, vaan tukea paikallisia ihmisiä: sairaanhoitajia ja aktivisteja, jotka voivat parhaiten tehdä yhteisöissään muutoksen.

Auttaa voi siis paitsi näin toimivien järjestöjen kautta, myös löytämällä suoran yhteyden paikallisiin naisiin.

Työtä tarvitaan kuitenkin myös Suomessa.

Varhaiset vaaran merkit

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoo Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome, joka työskentelee maahanmuuttajien kanssa KokoNainen-projektissa. Sen tavoite on, ettei yhtään Suomessa asuvaa tyttöä silvottaisi.

Lue lisää: Ympärileikatun naisen tarina

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa, esimerkiksi Egyptissä, Etiopiassa, Sudanissa, Somaliassa tai monessa muussa Afrikan maassa. Ihmisoikeusliitto kouluttaakin muun muassa sairaanhoitajia ja päiväkotien henkilökuntaa siitä, kuinka havaita varhaisia vaaran merkkejä ja kuinka puhua asiasta perheiden kanssa.

”Ympärileikkausperinne elää Suomessakin.”

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät, Solomie Teshome kertoo.

Tällaisia konsultointipuheluita Solomie saa terveydenhoitajilta etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie sanoo.

Silloin asia siirtyy lastensuojelulle.

Käsinkosketeltava hätä

Olennaista onkin ennaltaehkäisy, joka on Suomessa osoittautunut tehokkaaksi. Suomessa terveys- ja sosiaalialan työntekijöillä on velvollisuus ottaa asia puheeksi maahanmuuttajien kanssa, joiden kulttuureissa tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan. KokoNainen-projektissa puolestaan maahanmuuttajat verkostoituvat toistensa kanssa ja pyrkivät yksilö- ja ryhmäkeskusteluissa muuttamaan asenteita.

– Suomeen kotoutuneiden maahanmuuttajien asenteet ovat selvästi muuttuneet viime vuosina: vaikka perinne olisi omassa kulttuurissa yhä yleinen, he ovat luopuneet siitä Suomessa. Nämä ihmiset ovat myös tärkeitä muutoksentekijöitä lähtömaissaan, Solomie sanoo.

Hän kertoo miehistä ja naisista, jotka ovat saaneet ensimmäisen kerran vasta Suomessa tietää, kuinka vahingollista sukuelinten silpominen on: se aiheuttaa paitsi välitöntä kipua ja hengenvaaran, myös loppuelämäksi ongelmia virtsaamisen, kuukautisten, seksielämän ja synnytysten kanssa. Se on kova paikka vanhemmille, jotka ovat uskoneet toimineensa lastensa parhaaksi ja jotka itsekin ovat perinteen uhreja.

– Hätä on käsinkosketeltava, kun ihmiset ymmärtävät tämän. He haluavat nopeasti vaikuttaa asenteisiin myös kotimaassaan, omien sukulaistensa kautta.

Suomeen kotoutuneiden maahanmuuttajien asenteet ovat selvästi muuttuneet viime vuosina.

Esimerkkinä Solomie kertoo miehestä, joka keskusteluryhmässä tajusi, ettei missään nimessä halunnut tytärtään ympärileikattavan. Hän sai käännytettyä koko vaimonsa suvun, ja tytär säästyi silpomiselta, ensimmäisenä suvussaan.

Suomessa tehtävällä työllä on siis iso merkitys myös maailmalla. Täällä riskiryhmässä ovat vasta maahan tulleet, esimerkiksi vastaanottokeskuksissa asuvat, sekä maahanmuuttajat, jotka ovat ehkä asuneet jo pitkään Suomessa mutta ovat jääneet omiin oloihinsa. Monille maahanmuuttajanaisille asia tulee uudelleen ajankohtaiseksi vasta naimisiinmenon ja raskaaksitulon myötä. Heidät pitäisi silloin tavoittaa. Siksi Ihmisoikeusliittokin tekee etsivää työtä maahanmuuttajataustaisten avainhenkilöiden avulla.

Arkea töissä ja tuttavapiirissä

Suomalaisissa synnytyssairaaloissa ympärileikatut synnyttäjät ovat olleet arkea jo pitkään, ja heitä osataan hoitaa hyvin. Ympärileikkauksen aiheuttamia vaurioita voidaan myös jossain määrin korjata. 

Solomie Teshomen mielestä myös muiden kuin asiaan työkseen törmäävien suomalaisten olisi hyvä tiedostaa ilmiö, sillä jollei siitä puhuta avoimesti, sitä ei saada kitkettyäkään.

– Moni suomalainen ajattelee, ettei asia koske häntä, mutta tulevastahan ei voi tietää. Se voi olla koulukaveri, tuleva puoliso, töissä kohdattu ihminen...

Solomie kertoo suomalaisnaisesta, joka havahtui vasta raskausaikanaan siihen, että hänen miehensä kulttuurissa tyttöjen ympärileikkaus on yhä arkipäivää.

– Nainen oli hädissään. Rauhoitin häntä ja kehotin häntä puhumaan miehensä kanssa. Myöhemmin pariskunta soitti minulle ja kertoi, että myös mies vastusti tiukasti tyttöjen ympärileikkauksia. Heidän tyttärellään ei siis ollut hätää.

”Moni suomalainen ajattelee, ettei asia koske häntä.”

Suomessa lisääntyneet maahanmuuttovastaisuus ja vihapuhe eivät helpota aiheesta puhumista, mutta Solomie Teshomen mukaan muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Asiasta pitää voida puhua. Mutta on tärkeää olla kauhistelematta ja syyllistämättä. Se vain karkottaa avuntarvitsijat. 

Suhtautumista tyttöjen ympärileikkaukseen voi helpottaa toisen asemaan asettuminen. Lähtömaissaan ympärileikatut naiset ovat olleet normaaleja, ympärileikkaamattomat epänormaaleja ja syrjittyjä. Suomessa asetelma keikahtaa päälaelleen. Naisen voi olla hyvin vaikea ottaa itse asiaa puheeksi täkäläisessä terveydenhoidossa.

Miten sitten puhua?

Silpominen vai ympärileikkaus? Helena Ranta käyttää yksiselitteisesti termiä sukuelinten silpominen, koska pitää jälkimmäistä vähättelevänä ja sekoittuvan poikien ympärileikkaukseen, joka on aivan eri asia. Silpomista käytetään myös kansainvälisesti oikeus- ja vaikuttamistyössä.

– Täytyy muistaa, että tämä on myös kumulatiivinen rangaistus tytöille. Itsessään väkivaltainen toimenpide tulee naisen elämässä toistuvasti vastaan eri elämänvaiheissa kuukautisongelmista synnytyksiin. Traumaattiset muistot eivät myöskään vähene siitä, että silpominen tehtäisiin mahdollisimman nuorena.

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on tullut tutuksi johtaessaan tutkimusryhmiä vaikeissa olosuhteissa maailman kriisialueilla. "Ei voi sulkea silmiä siltä, mitä maailmalla tapahtuu", hän sanoo.
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on tullut tutuksi johtaessaan tutkimusryhmiä vaikeissa olosuhteissa maailman kriisialueilla. "Ei voi sulkea silmiä siltä, mitä maailmalla tapahtuu", hän sanoo.

Myös Solomie Teshome puhuu silpomisesta kouluttaessaan suomalaisia ja kampanjoidessaan perinnettä vastaan. Lähestyessään ihmistä, jolle ympärileikkaus on osa kulttuuria, Solomie kuitenkin puhuu ympärileikkauksesta.

Solomie Teshome ja Helena Ranta molemmat uskovat, että tyttöjen silpomiselle saadaan vielä loppu.

– Uutiset Eritreasta olivat rohkaisevia, Helena sanoo.

Eritrean terveysministeriö on yhdessä maan naisjärjestön kanssa lähtenyt taisteluun silpomista vastaan, ja se on vähentynyt maassa radikaalisti viime vuosien aikana. Toiveikkaita esimerkkejä on muistakin maista.

– Kyllä perinne vielä sitkeästi muutaman sukupolven elää, mutta ei tässä ole mahdotonta onnistua, Helena toteaa.

– Valoa näkyy, mutta tämä vaatii meidän kaikkien osallistumista, Solomie sanoo.

Tuhoisa perinne

Tyttöjen ympärileikkauksissa on kolme päätyyppiä:

1. Klitoriksen kärjen poistaminen tai klitoriksen osittainen tai täydellinen poistaminen.

2. Klitoriksen poistaminen sekä pienten häpyhuulien leikkaaminen osittain tai kokonaan.

3. Ulkoisten suku­elinten osittainen tai täydellinen poistaminen sekä typistettyjen häpyhuulien yhteen ompeleminen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko.

Tyttöjen ympärileikkaus vähentyy maailmassa jatkuvasti, joskin hitaasti. Parhaita tuloksia syntyy yhteisöissä, joissa muutos lähtee sen jäsenistä itsestään, kuten yhä enenevissä määrin tapahtuukin.

Keskiössä on kolme ihmiskohtaloa, joihin paavi on vaikuttanut suuresti.

IS TV-LEHTI: Vuonna 2013 katolisen kirkon paaviksi noussut paavi Franciscus eli argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio (s. 1936), on profiloitunut katolisen kirkon uudistajana. Ruotsalaisdokumentissa Franciscus, paavi joka koskettaa tutustutaan liberaalina pidetyn paavin ja katolisen kirkon suhteeseen.

Keskiössä on kolme ihmiskohtaloa, joihin paavi on vaikuttanut suuresti. Yksi on paavin vanha ystävä, toinen naispappeuden kieltämisen vuoksi katolisesta kirkosta eronnut ja kolmas syyrialaispakolainen, jonka perheen paavi Franciscus otti mukaansa Roomaan Kreikan pakolaisleireiltä.

Lähes kaksi kolmasosaa katolisen kirkon työntekijöistä on naisia, mutta heidän asemansa on yhä heikko. Seksistisen valtarakennelman murtumista tuskin nähdään vielä Franciscusin valtakaudella.

Dokumentti: Franciscus – paavi, joka koskettaa Yle Teema & Fem to 24.8. klo 19.00

Näyttelijä Antti Luusuaniemi ja mainosalalla työskentelevä vaimo Lili Zoe Ermezei ovat perhekeskeisiä työnarkomaaneja.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi, 37, ja Lili Zoe Ermezei, 29, tapasivat kuusi vuotta sitten Budapestissa mainoskuvauksissa. Ensimmäiseksi Lili ihastui suomalaisnäyttelijän nahkalaukkuun, sitten mieheen.

– Paitsi, että Antilla oli hyvä maku, hän oli myös sympaattinen, komea, antelias ja mukava. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Lili kertoo.

Jo seuraavana kesänä Lili jätti uransa ja rakastamansa työn ja muutti Suomeen Antin luo.

– Olin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään, Lili sanoo.

Antin ammatti tosin herätti hänessä epäilyksiä.

– Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä. Mutta luultavasti hän saa tarpeeksi huomiota näyttämöllä, sillä kun hän tulee kotiin, hänessä ei ole tippaakaan egoismia tai narsismia.

"Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä."

Kumpikin heistä on sitä mieltä, että mustasukkaisuus vie ihan turhaa energiaa.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu missään, kun Antti suutelee muita näyttelijän työssään. En silti tee siitä ongelmaa, sillä Antti osaa erottaa työn ja yksityiselämän. Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi, Lili sanoo.

Perhekeskeiset työnarkomaanit

Perheen ja uran välillä tasapainottelu onkin Lilin ja Antin elämässä jokapäiväinen haaste. Molemmat suhtautuvat työhönsä intohimoisesti, mutta arvostavat myös perheen yhteistä aikaa.

– Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muu elämä. Ei elämää ja perhettä voi siirtää syrjään, Antti sanoo.

"Voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa."

– Olen aina ollut työnarkomaani ja voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa, mutta olen oppinut Antilta, ettei se voi olla ihmisen ainoa arvo. Hän muistuttaa minua siitä, että lopussa meillä ei ole kuin perhe, mainostoimistossa strategisena johtajana työskentelevä Lili jatkaa.

Jännittikö Liliä äitipuolen rooli?  Miten Antti ja Lili jakavat  kotityöt? Mikä on ollut  heidän suhteessa vaikeinta aikaa?  Lue lisää Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Antin ideoima Red Carpet –leffafestivaali Hyvinkäällä 31.8. – 3.9.