Roberta Cowell on toinen dokumentin päähenkilöistä. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Roberta Cowell on toinen dokumentin päähenkilöistä. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset tehtiin 1940-luvulla. Millaiseksi muodostui ensimmäisten potilaiden elämä, ja miten yhteiskunta heihin suhtautui? 

IS TV-LEHTI: BBC:n tiededokumentti Väärä sukupuoli kertoo, millaisia olivat ensimmäiset sukupuolenkorjausleikkaukset ja ne uskomattoman rohkeat edelläkävijät, joille operaatiot tehtiin.

Päähenkilöitä on kaksi: naiseksi syntynyt Michael Dillon ja miehestä naiseksi korjattu Roberta Cowell. Molemmat korjasivat sukupuolensa 1940-luvun Isossa-Britanniassa. 

Michael Dillon syntyi Laurana aatelisperheeseen ja aloitti mieheksi muuntautumisen opiskellessaan Oxfordin yliopistossa. Testosteronihoito ei hänelle riittänyt, vaan itsepintainen Dillon sai suostuteltua sodan runtelemia miehiä korjanneen plastiikkakirurgin Sir Harold Gilliesin rakentamaan itselleen peniksen vaginan paikalle.

Voi vain kuvitella, kuinka tuskallinen operaatio oli.

Operaatio vei yhdeksän vuotta ja vaati kaikkiaan 17 leikkausta. Penis tehtiin vatsanahasta rullaamalla, ja voi vain kuvitella, kuinka tuskallinen koko operaatio oli. Dillon oli maailman ensimmäisiä ihmisiä, jolle sukupuolenkorjausleikkaus tehtiin, mutta asia pidettiin salassa. 

Samaan aikaan kilpa-ajaja, hävittäjälentäjä ja kahden tyttären isä Bob Cowell havaitsi olevansa oikeasti nainen, jätti perheensä ja aloitti uuden elämän Roberta Cowellina. Hän luki Dillonin kirjoittaman kirjan Self (1946), joka käsittelee sukupuoli-identiteettiä, ja tapasi miehen.

Dillon rakastui päätä pahkaa Cowelliin mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Cowell näki lääkäriksi opiskelleessa Dillonissa vain mahdollisuuden päästä itsekin sukupuolenkorjausleikkaukseen, sillä kivesten poisto oli tuolloin Britanniassa laiton operaatio. Dillon operoi kivekset, ja kirurgi Gillies rakensi tilalle vaginan. 

Julkisuudenkipeä Roberta Cowell ei jaksanut kauan pitää leikkaustaan salassa, vaan myi tarinansa pian brittilehdistölle.

Dokumentissa epäillään, että hän vuosi julkisuuteen myös Dillonin salaisuuden. Miehen lääkärinura ja tulevaisuus Isossa-Britanniassa olivat sitä myöten mennyttä. 

Kiinnostavaa dokumenttia rasittaa juuri kuullun kertaaminen uudestaan ja uudestaan. Jos päähenkilöitä on kaksi, katsoja ei luultavasti ole niin tyhmä, että tarvitsisi joka välissä muistutuksen, kenestä puhutaan.

Dokumenttiin on ladattu myös turhaan dramaattista ennakkovihjailua Dillonin kohtalosta. Uskomaton tarina kantaisi aivan hyvin ilman ylimääräistä heruttelua.

Tiededokumentti: Väärä sukupuoli, Teema klo 21.00      

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti
Tämä kuva Dianasta otettiin Intiassa vuonna 1992, neljä kuukautta ennen Andrew Mortonin kohukirjan julkaisua. Kuva: Sanoma arkisto

Kaksikymmentä vuotta sitten kuollut prinsessa Diana tulee telkkarin kautta lähelle.

 

IS TV-LEHTI: Walesin prinsessa Dianan elämänvaiheita kertaava Diana: Omin sanoin (Diana: In Her Own Words, 2017) on puhutteleva ja henkilökohtainen dokumentti. 31. elokuuta 1997 auto-onnettomuudessa Pariisissa menehtynyt Diana tulee lähelle katsojaa, sillä ääninauhalla kuullaan hänen puhettaan ja mukana on paljon Spencerien ja Iso-Britannian kuningasperheen valokuvia ja kotifilmejä.

Kirjan lähde oli prinsessa itse.

Kensingtonin palatsissa käytiin 1991 keskustelu, jossa prinsessa kertoi elämästään ystävälleen James Colthurstille. Nauhat annettiin hovia seuranneelle journalisti Andrew Mortonille, joka kirjoitti kirjan Diana: Her True Story – in Her Own Words. Dianan kuoleman jälkeen paljastettiin kirjan lähteen olevan prinsessa itse.

Bulimiaa ja pettämistä

Pysäyttävä dokumentti on lähestymistavassaan rehellinen: tarina kerrotaan täysin Dianan näkökulmasta. Ääninauhalla ja arkistofilmeissä käydään läpi Dianan ensikohtaamista prinssi Charlesin kanssa, suhteen etenemistä kihlauksen kautta häihin ja kahden prinssin syntymään, avioeroon ja uuteen suhteeseen, joka päättyi pariisilaiseen tunneliin.

Itsensä yksin jätetyksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä.

Dokumentin alakuloisuus syntyy Dianan särkyneestä äänestä – äänitysten aikaan itsensä yksin jätetyksi ja median jahtaamaksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä. Hän puhuu paljon sekä bulimiasta että Camilla Parker Bowlesista, joka Dianan mukaan oli mukana kuvioissa alusta alkaen.

Nauhalla Diana toteaa olleensa niin uhrilammas ja median lelu kuin 90-luvun Marilyn ja hovin syntipukki.

Diana: Omin sanoin, National Geographic ke klo 21.00