Ylen maalaiskomediat ovat kansansuosikkeja. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Ylen maalaiskomediat ovat kansansuosikkeja. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Heikki Luoman ja Jukka Mäkisen televisiosuosikeista on vuosien varrella tullut suosittuja kesäteatterinäytelmiä.

IS TV-LEHTI: Maalaiskomediat nähdään nyt Yle Areenassa alkuperäisinä lyhentämättöminä versioina.

Heikki Luoman kirjoittamat ja Jukka Mäkisen ohjaamat toiveuusinnat lienevät katsojien mieleen, sillä vuosien varrella sarjoilla on lukuisine uusintoineen ollut yhteensä yli 120 miljoonaa katsomiskertaa. Ensiesitykset keräsivät keskimäärin miljoona katsojaa, uusinnatkin 700–800 tuhatta.

Maalaiskomedioiden suosion selittävät onnistuneet näyttelijävalinnat sekä tunnistettavat tyypit, joita löytyy niin pienemmistä kuin suuremmistakin kunnista.

– Joku kysyi minulta, miksi vihaan pankin- ja kunnanjohtajia. En minä heitä vihaa, mutta pienillä paikkakunnilla he ovat tärkeitä henkilöitä, kuten myös papit. Heillä on iso merkitys ja maalaiskomedia heijastaa todellista elämää sitä kautta. Pieni ryhmä hallitsee asioita myös isommissa kaupungeissa, linjaa kirjailija Heikki Luoma.

Ohjaaja Jukka Mäkinen on törmännyt kommentteihin, joissa joidenkin maalaiskomedioiden henkilöiden epäillään olevan tietyltä kylältä kopioituja.

– Sattumalta sarjojen arkkityypit tuntuvat tutuilta, mikä rikastuttaa samastumispintaa katsojille, Mäkinen pohtii.

Mäkinen kuvaa kirjailijan ja ohjaajan pitkäaikaista yhteistyötä pariairokaksikoksi.

– Pidämme hurtista huumorista ja näemme ihmiset koomisessa valossa, hän linjaa.

Tekijöiden mukaan kuudesta sarjasta vain neljä on varsinaisia maalaiskomedioita: Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja, jotka kaikki sijoittuvat kuvitteelliseen Kuusniemen kuntaan.

– Matkalaukkukostaja oli maalaiskomedian esiaste, jossa pitäjää ei ole määritelty, mutta siinä on sellainen yhteys, että hahmoista Heimo Hujanen ja Auvo Sulonen olivat myös Peräkamaripojissa, Heikki Luoma valottaa

– Matkalaukkukostajan ja Luonnonmukaisen rakastajan lisäksi Pirunpelto ja Korpelan kujanjuoksu ovat maaseutudraamaa, Jukka Mäkinen komppaa.

Televisiosuosikeista on vuosien varrella tullut suosittuja kesäteatterinäytelmiä, jotka vetävät katsomot täyteen ympäri Suomea.

Jatkoa tulee, sillä parhaillaan Jukka Mäkinen kuvaa Heikki Luoman kirjoittaman Korpelan kujanjuoksun kolmatta tuotantokautta. Sen ensimmäinen kausi uusitaan elokuussa TV1:n Kotikatsomossa, toinen kausi alkaa syyskuussa.

Maalaiskomediat Yle Areenassa torstaina 13.7. alkaen, katseltavissa 12 kk

Matkalaukkukostaja (1991)

Luonnonmukainen rakastaja (1992)

Vain muutaman huijarin tähden (1998)

Peräkamaripojat (2001)

Mooseksen perintö (2001–2002)

Turvetta ja timantteja (2006–2007)

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti
Tämä kuva Dianasta otettiin Intiassa vuonna 1992, neljä kuukautta ennen Andrew Mortonin kohukirjan julkaisua. Kuva: Sanoma arkisto

Kaksikymmentä vuotta sitten kuollut prinsessa Diana tulee telkkarin kautta lähelle.

 

IS TV-LEHTI: Walesin prinsessa Dianan elämänvaiheita kertaava Diana: Omin sanoin (Diana: In Her Own Words, 2017) on puhutteleva ja henkilökohtainen dokumentti. 31. elokuuta 1997 auto-onnettomuudessa Pariisissa menehtynyt Diana tulee lähelle katsojaa, sillä ääninauhalla kuullaan hänen puhettaan ja mukana on paljon Spencerien ja Iso-Britannian kuningasperheen valokuvia ja kotifilmejä.

Kirjan lähde oli prinsessa itse.

Kensingtonin palatsissa käytiin 1991 keskustelu, jossa prinsessa kertoi elämästään ystävälleen James Colthurstille. Nauhat annettiin hovia seuranneelle journalisti Andrew Mortonille, joka kirjoitti kirjan Diana: Her True Story – in Her Own Words. Dianan kuoleman jälkeen paljastettiin kirjan lähteen olevan prinsessa itse.

Bulimiaa ja pettämistä

Pysäyttävä dokumentti on lähestymistavassaan rehellinen: tarina kerrotaan täysin Dianan näkökulmasta. Ääninauhalla ja arkistofilmeissä käydään läpi Dianan ensikohtaamista prinssi Charlesin kanssa, suhteen etenemistä kihlauksen kautta häihin ja kahden prinssin syntymään, avioeroon ja uuteen suhteeseen, joka päättyi pariisilaiseen tunneliin.

Itsensä yksin jätetyksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä.

Dokumentin alakuloisuus syntyy Dianan särkyneestä äänestä – äänitysten aikaan itsensä yksin jätetyksi ja median jahtaamaksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä. Hän puhuu paljon sekä bulimiasta että Camilla Parker Bowlesista, joka Dianan mukaan oli mukana kuvioissa alusta alkaen.

Nauhalla Diana toteaa olleensa niin uhrilammas ja median lelu kuin 90-luvun Marilyn ja hovin syntipukki.

Diana: Omin sanoin, National Geographic ke klo 21.00