Leo tekee mahtavan roolisuorituksen tosipohjaisessa tarinassa, joka kuvaa tyhjätaskun nousua pörssimaailman huipulle.

IS TV-LEHTI: Pörssin ja meklareiden uskomattomasta maailmasta alkaa olla jo kunnioitettavasti elokuvia, mutta tuskin mikään niistä on niin hauska ja vauhdikas kuin Martin Scorsesen tosipohjainen musta komedia The Wolf of Wall Street.

Elokuvan hillittömyyden takaa osaltaan Scorsesen nykyinen vakiotähti Leonardo DiCaprio uransa ehkä vinkeimmässä roolissa. Hän esittää Jordan Belfortia, joka aloitti 1980-luvulla tyhjätaskuna mutta nousi menestyksekkään pörssifirmansa johtajana käsittämättömiin rikkauksiin.

Jo draaman kaari vaatii sen, ettei Belfortin rakettinousu liiku vain yhteen suuntaan: laskun maksu tässä rikollisuuden ja korruption maisemassa koittaa ennen pitkää. Sitä ennen on tuhlattu ennätyksellisiä määriä rahaa, kirosanoja, huumeita ja kauniita naisia.

Taiteilua hyvän maun rajoilla

Huumeidenkäyttöä ei ole elokuvissa helppo käsitellä, mutta en koskaan muista nauraneeni yhtä hervottomasti kuin katsoessa jaksoa, jossa energiapakkaus DiCaprion monipuolisesti tulkitsemalla Belfortilla vieraat aineet vaikuttavat viiveellä – ja sitten mennään!

Matthew McConaughey antaa myös alussa lyhyen näytteen virtuoosimaisista kyvyistään pomon roolissa. Sivuosanäyttelijän Oscar-ehdokkuuden vei silti Belfortin bisnespartneria esittävä Jonah Hill.

Scorsesen elokuvassa kiidetään talousrikollisten ihailun ja hyvän maun rajoilla. Mitään uutta elokuva ei tarjoa – tätä kaikkea on nähty Mafiaveljistä ja Casinosta alkaen. Amerikkalaisen unelman tavoittelun mielettömyydet ovat kuitenkin saaneet jälleen yhden nautittavan luvun.

The Wolf of Wall Street TV5 lauantaina kello 21.00 ja 2.40

Ruutuun palannut tanssiohjelma tarjosi huikeatasoisia esityksiä jo ensimmäisessä jaksossa. Äänestä lempipariasi jutun lopussa!

Viimeksi syksyllä 2014 televisiossa nähty Tanssii tähtien kanssa -kilpailu käynnistyi tällä kaudella kovatasoisena. Ensimmäisessä jaksossa näyttelijä Laura Malmivaara nappasi tanssiopettajansa Mikko Ahdin kanssa kaikilta tuomareilta yhdeksän pistettä eli kokonaispisteitä kertyi 36.

Rap-artisti Musta Barbaari ja hänen parinsa Katri Mäkinen jäivät voittajasta vain pisteen päähän 35 pisteellään.

Ohjelmaa on esitetty aiemmin yhdeksän tuotantokautta. Monessa avausjaksossa on nähty jopa alle kymmenen kokonaispisteen tanssiesityksiä.

Tällä kertaa huonoimmat pisteet menivät tv-juontaja Hanna Sumarille ja Sami Heleniukselle, jotka saivat 16 pistettä.

Lue lisää! ”Halusin vain piiloutua pimeään nurkkaan” – Hanna Sumari purkaa blogissaan TTK-pettymystään

Illan yllättäjiä olivat muun muassa stand up -koomikko Ali Jahangiri ja laulaja Kasmir. Tanssiparinsa Saana Akiolan kanssa Jahangiri veti valssin, joka lämmitti jopa tiukkana tunnetun tuomari Jorma Uotisen.

– Isot äijät osaavat yllättää, Uotinen veisteli ohjelmassa ja antoi esitykselle kuusi pistettä. Yhteensä he saivat 29 pistettä.

Myös Kasmir sai positiivista palautetta Jorma Uotiselta:

– Älä pienennä itseäsi. Olet komea isokokoinen mies.

”Älä pienennä itseäsi. Olet komea isokokoinen mies.”

Tuttujen tuomarien Jorma Uotisen, Helena Ahti-Hallbergin ja Jukka Haapalaisen lisäksi tuomaristossa istuu tänä vuonna Kiira Korpi. Yhteensä kilpailussa on kymmenen tanssiparia.

Kuka Tanssii tähtien kanssa 2017 -ohjelman pareista on sinun suosikkisi?

Äänestä klikkaamalla kuvan päällä. Jos et näe äänestystä, katso se täällä.

 

Juontaja Pipsa Hurmerinta uskoo, että katsojat saavat paljon mietittävää Paluu alttarille -ohjelmasta.

IS TV-LEHTI: Useista tv-ohjelmista tuttu Pipsa Hurmerinta nähdään tänä keväänä MTV:n uutuussarjan Paluu alttarille juontajana – tai paremminkin ohjelmaan osallistuvien parien henkisenä tukena. Kyyneliltä ei voida juontajan mukaan välttyä.

– Ensimmäisessä jaksossa itkin koko ajan, Hurmerinta kertoo.

Sarjassa esitellään 12 paria, jotka ovat ajautuneet toisistaan eron partaalle. Parit lähtevät yhteiselle matkalle menneisyyteensä. Matkan aikana pariskunnan on päätettävä, jatkuuko yhteinen taival sarjan tarjoamien uusien eväiden voimin vai onko sittenkin parempi päättää yhteinen matka levollisesti.

Kolmen päivän ajan kukin pariskunta käy heille merkityksellisissä, yhteisesti valituissa paikoissa Hurmerinta tukenaan. Luonnollisesti paikat herättävät voimakkaita tunteina. Jatkumona niille pariskunnat osallistuvat kolmeen 90-minuuttiseen pariterapiaistuntoon pari-, perhe- ja seksuaaliterapeutti Kirsi Heikinheimon johdolla.

”On vielä se vahva tunne, vaikka ei olisi koskenut toiseen yhdeksään vuoteen.”

Kolme päivää, jotka pariskunnat viettävät Hurmerinnan ja Heikinheimon kanssa, on haluttu rajata ”omaksi kuplakseen” irti arjen kiireestä. Pariskunnat esimerkiksi yöpyvät kotipaikkakunnallaan hotellissa, jotta aika todella käytettäisiin parisuhteen parantamiseen eikä arjen velvollisuuksista huolehtimiseen.

Ohjelmaan osallistuvien parien välillä kuilu johtuu usein juuri arjen pyörityksestä, jossa kumppaneiden väliin ovat saattaneet kiilata lapset, työt tai vaikkapa harrastus. Silti kaikkia sarjan pariskuntia yhdistää halu kokeilla niin sanotusti viimeinen keino – osallistua parisuhdeohjelmaan televisiossa.

– On vielä se vahva tunne, vaikka ei olisi koskenut toiseen yhdeksään vuoteen. Jossain menee jokin siima, Hurmerinta kuvailee erään sarjaan osallistuvan pariskunnan tarinaa.

Kyyneleitä ja naurua, tietenkin

Heikinheimon ja Hurmerinnan mukaan tunteiden vuoristoradalta ei ohjelmassa voi välttyä. Kyynelten rinnalla ohjelmassa nähdään kuitenkin myös huumoria ja naurua.

– Terapia ei ole pelkkää vakavaa asiaa, vaan kyllä sielläkin nauretaan välillä niin, että tyynyt tippuu sohvalta. Koko tunneskaala on kyllä käytössä, Kirsi Heikinheimo valottaa.

Ensimmäisessä jaksossa katsojat pääsevät seuraamaan Vantaalla asuvien Hennan ja Nikon tarinaa. Kolmekymppinen pariskunta on ollut nyt yhdessä viitisen vuotta, mutta elämä kolmen pienen lapsen kanssa on ajanut parisuhteen ahtaalle.

”Häviät sinne tosi rankkaan pikkulapsiarkeen ja kadotat kaiken.”

Hennan ja Nikon suhde käynnistyi aikanaan vauhdilla, kun jo parin kuukauden päästä tapaamisesta Henna huomasi odottavansa parin ensimmäistä lasta.

Hurmerinta kuvailee Hennan ja Nikon tapausta klassiseksi tarinaksi, jossa pariskunta ei ole ollut kovin pitkään yhdessä ennen perheen perustamista.

– Yhtäkkiä ollaankin silleen, että kuka sä olet, kuka mä oikeastaan olen? Keitä nämä tyypit ovat? Häviät sinne tosi rankkaan pikkulapsiarkeen ja kadotat kaiken, Hurmerinta kuvailee varsin yleistä tilannetta.

Henna ja Niko vierailevat muun muassa Helsingin Kätilöopiston synnytyssairaalassa, jossa pariskunta käy läpi vaikeaa synnytystä.

Heikinheimon ja Hurmerinnan mukaan Paluu alttarille on haluttu tuoda lähelle katsojia helposti samaistuttavien kohtaloiden kautta – ilman minkään sortin kepposia. Hurmerinta nimittääkin sarjaa 12-osaiseksi itsehoito-oppaaksi, josta on hyötyä pariskuntien lisäksi myös katsojille omien ihmissuhdeongelmien setvimisen tueksi.

Paluu alttarille, MTV3 ma klo 21.00

Huipputuottajat ovat tähtiä tähtien takana. Soundbreaking-dokkarisarja vie katsojan tuottajuuden kulisseihin.

IS TV-LEHTI: Kukapa ei tietäisi nimiä The Beatles, The Beach Boys, Michael Jackson, Madonna tai Adele? Sen sijaan Don Was, Rick Rubin tai George Martin ovat tuttuja nimiä lähinnä pop-musiikkia aktiivisemmin seuraaville. He ovat huipputuottajia, tähtiä tähtien takana.

Soundbreaking-sarja kertoo popmusiikin kehityksestä nimenomaan musiikin tallentamisen kautta. Se päästää ääneen paitsi suuret artistit myös muut lahjakkuudet hittien takana: tuottajat ja teknikot. Studioiden magiikkaa on avaamassa yli 150 artistia, tuottajaa ja musiikillista innovaattoria.

Sarja ei ole kuitenkaan mitään kuivakkaa hifistelyä, vaan mukana on muhkeita ja kiehtovia tarinoita hittien synnystä. Se saa kuuntelemaan tuttuja klassikkokappaleita uudella korvalla.

Dokumenttisarjan yhtenä tuottajana on toiminut legendaarinen George Martin, joka keksi lisätä jouset Paul McCartneyn Yesterday-sävellykseen. Beatlet olivat ensin epäileväisiä ratkaisun suhteen: tuolloin viulut ja muu klassiseen musiikkiin viittaava oli outo, jopa epäilyttävän snobistinen yhdistelmä popmusiikkiin. Nykyään jouset ovat varsin tavanomainen osa popkappaleita, eikä niiden muinaista vallankumouksellisuutta enää osaa muistaa.

Soundbreaking jatkaa kunnialla Teeman laadukkaiden musiikkidokumenttisarjojen jatkumoa, lähin vertailukohta on Rockin klassikkolevyt -sarja. Se on yhtä aikaa viihdyttävä ja yleissivistävä.

Musiikin tallentamisen kautta avautuu samalla myös kulttuurihistoriaa. Esimerkiksi Sun Recordsin Sam Phillips kertoo, kuinka hän oli hulluna mustaan musiikkiin, mutta tiesi, että sen läpilyömiseksi tarvittaisiin valkoinen mies. Kun hän löysi Elviksen ja kiskoi tämän epävarmuuden alta esiin kuninkaan, hän tiesi löytäneensä etsimänsä.

Jaa mikä tuottaja?

Kuten ensimmäisessä jaksossa kysytään, mitä ihmettä tuottaja oikein tekee? Tuottajan kuvaillaan olevan tekijä, joka kaivaa esiin artistin täyden potentiaalin. Tuottaja luo turvallisen ympäristön, jossa on helppo kokeilla ja myös epäonnistua. Johnny Cashin vanhoilla päivillä uudestaan tähdeksi tehnyt tuottaja Rick Rubin kertoo, että tuottajan on oltava myös terapeutti tähdelle.

Monet tuottajat kuvaavat työtään maalauksen tekemiseksi. Kun studiolaitteet ovat kehittyneet, on loputtomien vaihtoehtojen pyörittelystä tullut mahdollista. Tuottamisesta tuli pelkän tallentamisen sijaan musiikilla maalaamista, taidelaji itsessään.

Kriittisiäkin äänenpainoja kuullaan. Katosiko osa musiikin taikaa tai aitoutta ylituottamiseen? Pystyykö kuka tahansa simpsakka nuori kohoamaan poptähdeksi tuotantoteknisillä kikoilla?

Tällä hetkellä suurimman väittelyn keskellä on Auto-Tune, tietokoneohjelma, jolla saa muokattua laulun virettä tai soundia esimerkiksi robottimaisempaan suuntaan. Monen mielestä uusi tekniikka vain mahdollistaa uudet suunnat ja kokeilut.

Erityisen kiinnostava onkin sarjan kolmas osa, joka käsittelee lauluääntä ja sen tallentamista – onhan ihmisen ääni popkappaleen sielu. Tekniikka, tunne ja omaperäisyys – niiden yhdistelmästä syntyy laulusoundi, joka koskettaa.

Soundbreaking, Teema su klo 21.00

Vaikka brittisarja Scott & Bailey ei olisi tuttu, vakuuttavasti näytelty tarina nappaa mukaansa.

IS TV-LEHTI: Viime syksynä uusittiin Manchesterin poliisinaisista kertovan rikossarjan kolmas ja neljäs kausi. Tänään alkava viides kausi on Scott & Bailey -sarjan viimeinen, ja vain kolmiosainen sekä jatkuvajuoninen.

Tarina koukuttaa. Kaksi naista tekee työtään kunnianhimoisesti, ja murhatapauksen ohella seurataan kuvioita heidän perhe-elämästään sekä muista ihmissuhteistaan. Vauhtia ja käänteitä riittää.

Tällä kertaa tuntuu jopa siltä, että vauhti on liiankin kova. Katsojalla on vaikeuksia pysyä tehokkaan tiimin selvittämien yksityiskohtien mukana. Kauden tarinassa olisi ollut aineksia useampaan jaksoon.

Pääpaino on poliisiasemalla, jonne Rachel Bailey palaa Lontoosta. Hän on ollut siellä vuoden töissä pitämättä yhteyttä ystäväänsä Janet Scottiin. Rachel ylennetään hetimmiten esimieheksi, ja hänen taustansa tuntien kaikki alaiset joutuvat koville: hän kun vaatii tuloksia niin itseltään kuin muilta.

Karmea murhapeli paljastuu internetistä, ja samalla molemmat naiset kamppailevat myös henkilökohtaisten ongelmien kanssa. Esimerkiksi Janetin teinitytär joutuu vaikeuksiin.

Sarjan alkuperäisideasta Sally Lindsayn kanssa vastaava Suranne Jones esittää kovapintaista, mutta sisältä haavoittuvaista Rachelia, ja Lesley Sharp on harkitsevainen Janet. Molemmat tekevät erinomaista, vangitsevaa työtä.

Scott & Bailey, TV2 la klo 19.40