Ohjelman tekijä, mafiaekspertti John Dickie. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Ohjelman tekijä, mafiaekspertti John Dickie. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Brittiläinen mafiaekspertti avaa dokumentissa katolisen kirkon ja mafian läheistä suhdetta.

IS TV-LEHTI: Vuonna 2014 paavi Franciscus järisytti katolista maailmaa julistamalla mafian pannaan. Erottaessaan rikollisjärjestön jäsenet katolisen kirkon yhteydestä hän puuttui liittoon, johon yksikään paavi ei ollut aiemmin uskaltanut kajota. Paavin kupin sai nurin kolmevuotiaan pojan ja tämän isoisän murhat, joiden takana oli Italian pahamaineisin rikollisjärjestö ’Ndrangheta.

Ulkolinjan dokumentissa Kirkon ja mafian liitto (The Cross and the Gun, 2015) brittiläinen mafiaekspertti John Dickie tarkastelee lähemmin katolisen kirkon ja rikollisjärjestöjen yhteyksiä Italiassa. Dickiellä on yli 15 vuoden kokemus italialaisten rikollissyndikaattien tutkimisesta. Italian lisäksi ongelma-alueita ovat etenkin Etelä- ja Väli-Amerikka.

Kirkon ja mafian yhteys on selvä, mutta toisaalta hyvin hämärä. Dokumenttikaan ei anna lopulta kovin ehjää kuvaa siitä, kuinka tiukasti ne ovat toisiinsa kietoutuneet. Sen sijaan dokumentti osoittaa hyvin, miten edes kirkko ei ole suojassa ’Ndranghetan ja Cosa Nostran kaltaisilta häikäilemättömiltä ryhmiltä.

Katolisella kirkolla on kuitenkin tärkeä rooli rikollisjärjestöissä. Ne käyttävät uskontoa oikeutuksena toiminnalleen, minkä lisäksi monille johtoportaan mafiosoille uskonnon harjoittaminen on tärkeää.

Kirkon poliittisesta ja taloudellisesta vallasta on myös hyötyä mafialle, sillä se tarjoaa yhtä aikaa eräänlaisen sumuverhon ja verkoston yhteiskunnan eri alueille. Kirkolle mafia on puolestaan ennen kaikkea taloudellinen tukija.

Avainasemassa ovat myös papit, jotka näkevät mafian aiheuttaman tuskan kentällä.

Toki katolisella kirkolla on keinonsa horjuttaa mafian asemaa. Se nähtiin jo 1990-luvun alussa, kun paavi Johannes Paavali II hyökkäsi mafiaa vastaan: monet gangsterit puhkesivat puhumaan sillä seurauksella, että rikollisjärjestöjen kihoja joutui viimein oikeuden eteen.

Avainasemassa ovat myös papit, jotka näkevät mafian aiheuttaman tuskan kentällä. Dokumentti esitteleekin muutamia heistä. Rohkeimmat ovat nousseet paikallistasolla rikollisia vastaan, mutta hinta on ollut kova. Osan mafia on jo raivannut tieltään, osa jatkaa työtään jatkuvassa hengenvaarassa.

Toistaiseksi ponnistelut eivät ole tuottaneet kovin merkittäviä tuloksia, mutta taistelu jatkuu. Paavi Franciscus otti asiaan kantaa viimeksi tänä kesänä. Mafian lisäksi kirkon yhteydestä julistettiin erotettavaksi kaikki mafian kanssa veljeilevät, myös papit.

Ulkolinja: Kirkon ja mafian liitto, TV1 to klo 21.50

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti
Tämä kuva Dianasta otettiin Intiassa vuonna 1992, neljä kuukautta ennen Andrew Mortonin kohukirjan julkaisua. Kuva: Sanoma arkisto

Kaksikymmentä vuotta sitten kuollut prinsessa Diana tulee telkkarin kautta lähelle.

 

IS TV-LEHTI: Walesin prinsessa Dianan elämänvaiheita kertaava Diana: Omin sanoin (Diana: In Her Own Words, 2017) on puhutteleva ja henkilökohtainen dokumentti. 31. elokuuta 1997 auto-onnettomuudessa Pariisissa menehtynyt Diana tulee lähelle katsojaa, sillä ääninauhalla kuullaan hänen puhettaan ja mukana on paljon Spencerien ja Iso-Britannian kuningasperheen valokuvia ja kotifilmejä.

Kirjan lähde oli prinsessa itse.

Kensingtonin palatsissa käytiin 1991 keskustelu, jossa prinsessa kertoi elämästään ystävälleen James Colthurstille. Nauhat annettiin hovia seuranneelle journalisti Andrew Mortonille, joka kirjoitti kirjan Diana: Her True Story – in Her Own Words. Dianan kuoleman jälkeen paljastettiin kirjan lähteen olevan prinsessa itse.

Bulimiaa ja pettämistä

Pysäyttävä dokumentti on lähestymistavassaan rehellinen: tarina kerrotaan täysin Dianan näkökulmasta. Ääninauhalla ja arkistofilmeissä käydään läpi Dianan ensikohtaamista prinssi Charlesin kanssa, suhteen etenemistä kihlauksen kautta häihin ja kahden prinssin syntymään, avioeroon ja uuteen suhteeseen, joka päättyi pariisilaiseen tunneliin.

Itsensä yksin jätetyksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä.

Dokumentin alakuloisuus syntyy Dianan särkyneestä äänestä – äänitysten aikaan itsensä yksin jätetyksi ja median jahtaamaksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä. Hän puhuu paljon sekä bulimiasta että Camilla Parker Bowlesista, joka Dianan mukaan oli mukana kuvioissa alusta alkaen.

Nauhalla Diana toteaa olleensa niin uhrilammas ja median lelu kuin 90-luvun Marilyn ja hovin syntipukki.

Diana: Omin sanoin, National Geographic ke klo 21.00