Pia Asikainen liftaa. Kuva: Joona Pettersson/Yle Kuvapalvelu
Pia Asikainen liftaa. Kuva: Joona Pettersson/Yle Kuvapalvelu

Liftarit-ohjelmassa pääsee Pian ja Joonan kanssa liftaamaan läpi suomalaisen kesämaiseman.

IS TV-LEHTI: Iik, uskallanko hypätä tuntemattoman kyytiin?

Tätä pohdin, kun lähdin uuden Liftarit-sarjan päähenkilön Pia Asikaisen kanssa tienposkeen testaamaan, millaista liftaaminen todellisuudessa on.

Mielikuvia peukalokyydistä riittää, ja monen ensimmäinen ajatus on usein se, että sehän on vaarallista. Pia on täysin toista mieltä.

– Olen liftannut elämässäni tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Pari epämiellyttävää tilannetta on ollut, muttei mitään vakavaa, Pia sanoo.

– Mutta totta kai pitää olla tervettä järkeä. Humalassa ei kannata liftata, ja aina kannattaa katsoa, kenen kyytiin hyppää. Kenenkään autoon ei tarvitse mennä, jos itselle tulee jotenkin epämiellyttävä olo. Ei ole kenenkään etu, että istut penkillä niin, että jännität koko ajan.

Pia muistuttaa, että auton kuljettajalla on varmasti mielessä samansuuntaisia ajatuksia.

– Jos itse miettii, voiko tuon ihmisen autoon nousta, niin pitää muistaa, että myös kuljettaja miettii, uskaltaako tuota liftaria ottaa mukaan. Onneksi Suomi on tosi turvallinen maa. Itselläni on hyvä perusluottamus siihen, että ihmiset ovat hyviä.

Pala pahvia ja hyvä tussi

Ihmisten hyväntahtoisuus tulee esiin myös seistessämme vanhalla Porvoontiellä, jossa odotamme kyytiä Porvooseen.

Monesta ohikulkevasta autosta hymyillään ja näytetään tsemppipeukkua. Moni myös viestittää käsimerkein, ettei ole menossa Porvooseen saakka.

Pian opastuksella valmistauduimme koitokseen läheisellä huoltoasemalla, josta kävimme hakemassa tarvikkeita.

– Liftaamiseen tarvitaan pala pahvia ja hyvä tussi. Kylttiin kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla paikka, johon on menossa. Siihen voi myös piirrellä kukkasia tai jotain muuta kivaa.

”Mukana on hyvä olla jotain suolaista ja makeaa.”

Itse piirrän hieman humoristisen Porvoo-kyltin, josta saan liftarikonkarilta suurta kiitosta.

– Tuolla saamme heti kyydin! Emme tarvitse tätä omaa kylttiäni enää ollenkaan, Pia naurahtaa.

Huoltoasemalta mukaan lähtee myös eväitä ja juotavaa, sillä ne ovat tärkeässä osassa matkan varrella.

– Ikinä ei voi tietää, kuinka kauan tienvarressa joutuu odottamaan. Mukana on hyvä olla jotain suolaista ja makeaa. Reppuun kannattaa ottaa myös sadetakki. Päällä olisi hyvä olla jotkut värikkäät ja siistit vaatteet.

Palkkioksi seuraa

Liftarit-ohjelmaa Ylelle tehdessään Pia ja kuvaaja Joona Pettersson hyppäsivät täysin tuntemattomien kyyteihin ympäri Suomen ja tekivät juttua ennen kaikkea niistä ihmisistä, joiden autoissa he istuivat. Kesän 2016 aikana Pia ja Joona tekivät neljä eri liftireissua: saarihyppelyn, Lapin kalareissun Kemistä Nuorgamiin, festarireissun Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle sekä Savon saloihin Saimaan rannoilla.

– Kerroin ihmisille vasta vähän aikaa penkillä istuttuani, että teen tällaista ohjelmaa. Lähes kaikille se oli ok, että he päätyivät mukaan, Pia kertoo.

”Se on mielestäni hyvä palkkio matkasta, että juttelee kuskille.”

– Juttelimme kaikenlaista elämästä. Sehän liftaamisessa on parasta, että tutustuu uusiin ihmisiin. Peukalokyytiläisen pitää mielestäni olla sosiaalinen. Moni kuski ottaa liftarin kyytiin juuri siksi, että saa itselleen seuraa. Se on mielestäni hyvä palkkio matkasta, että juttelee kuskille.

Pia kuvailee liftausreissuja jopa syvällisiksi ja henkilökohtaisiksi terapiasessioiksi, joissa tulee avauduttua monesti enemmän kuin normaalielämässä.

– Tuntemattomalle voit kertoa elämästäsi ihan eri tavalla, kun tiedät, ettette ikinä enää törmää.

Pihistelyä ja elämyksiä

Pia ei liftaa siksi, että se on halpaa, vaan siksi, että siitä saa elämyksiä. Nuorempana aisaan tosin liittyi myös rahansäästö.

– Liftasin ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana Nakkilasta Poriin kitaratunnille, kun halusin säästää itselleni äidin antamat bussirahat. 1980-luvulla sellainen oli tosi yleistä, Pia nauraa.

– 18-vuotiaana laitoin Porissa tienposkeen kyltin, jossa luki Berliini. Halusin lähteä katsomaan, millaista Berliinissä oli muurin murtamisen jälkeen. Pääsin ensimmäisellä autolla Raumalle, siitä sitten Turkuun, sieltä Ruotsin läpi yhdellä kyydillä ja Tanskasta sain kaksi kyytiä. Otan itsekin mieluusti autoon mukaan ihmisiä, joilla lukee kyltissä joku kaukainen määränpää. Siinä on jotain kiinnostavaa.

Pia on päässyt matkaamaan niin tupladiplomi-insinöörin, professorin, kotiäidin kuin tavallisen duunarinkin kyydissä. Ei ole olemassa mitään tiettyä ihmisryhmää, joka ottaa helpoimmin ihmisiä kyytiin.

Liftauspaikan valinta on tärkeää.

– Parhaat paikat ovat kaupunkien laitamilla, risteyksien jälkeen, tienvarsien levikkeillä ja bussipysäkeillä.

Hymyä ja katsekontakti, siinä se

Mutta entä sitten itse liftaaminen? Riittääkö, että on peukku pystyssä tienposkessa kyltin kera?

– On tärkeää hymyillä ja luoda kuljettajaan katsekontakti.

Ja kuinka ollakaan, se myös toimii! Vain vartin seisoskelun jälkeen musta auto kaartaa viereemme tienvarsilevikkeelle.

”Näytitte sympaattisilta ja kivoilta, hymyilitte paljon.”

Autossa istuu Kosovosta kotoisin oleva 26-vuotias Fitim Latifi ja hänen vanhempansa. He ovat tulossa kauppareissulta ja matkalla omaan ravintolaansa Porvooseen.

– En ole aiemmin ottanut liftareita kyytiin, mutta äitini sanoi, että nyt otetaan tytöt mukaan, Fitim nauraa.

Miksi juuri me pääsimme kyytiin?

– Näytitte sympaattisilta ja kivoilta, hymyilitte paljon. Näytitte myös siltä, että olette puheliaita. On hienoa, jos voi jutella matkan aikana, koska se olisi aika tylsää, jos kaikki ovat vain hiljaa, Fitim sanoo.

Istumme autoon, jossa Pia saa syliinsä monta kiloa painavan melonin, ja itse istun keskellä pahvilaatikkoja. Mutta sopu sijaa antaa! Höpisemme koko matkan mitä erikoisempia asioita maan ja taivaan väliltä, ja tuntuu siltä, kun olisin tuntenut nämä mukavat ihmiset aina.

Lopulta kaarramme Porvooseen paikallisen ravintolan pihaan yhtä hupaisaa elämystä rikkaampana.

Liftarit, TV1 ti klo 20.00

Huomio! Juttu sisältää merkittäviä juonipaljastuksia Game of Thronesin uusimmasta jaksosta, mahdollisesta jatkosta ja kaikesta, mitä sarjassa on aiemmin tapahtunut.

Game of Thronesin viime maanantaina julkaistu jakso oli täyttä toimintaa. Yksi isoimmista hetkistä jaksossa oli se, kun kolmoskaudelta saakka kadoksissa ollut Gendry teki odotetun paluun. Lue siitä lisää täältä.

Gendryn paluuta kukaan katsojista ei voinut olla huomaamatta. Sen sijaan jakson ehdottomasti merkittävin käänne saattoi hyvinkin mennä joiltain ohi.

Jakson suurin paljastus on koko sarjan kannalta valtavan iso käänne.

(Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen.)

Daenerysiä näyttelevä Emilia Clarke julkaisi hauskan videon Jonia näyttelevästä Kit Harringtonista sarjan kuvausten kulisseissa.

Paljastus liittyi Jonin yhteyteen Targaryenin sukuun, ja se tapahtui hyvin ohimennen Samin ja Neilikan lukiessa kirjoja Kastellissa.

Kohtauksessa Neilikka lukee ääneen muuan yliseptoni Maynardin yksityiskohtaisia sepustuksia kaikista mahdollisista asioista. Raapustuksissa Maynard kertoo muun muassa suolen toiminnastaan ja siitä, kuinka monta rappusta Baelorin septissä on. 

Turhanpäiväisten asioiden joukosta Neilikka lukee kuitenkin äärimmäisen tärkeän ja kiinnostavan asian. Hän lukee, että yliseptoni Maynard myönsi ”prinssi Raggerille” avioliiton kumoamisen ja vihki prinssin toisen naisen kanssa salaisessa seremoniassa Dornessa.

Mitä tämä merkitsee?

Montaakin asiaa – mahdollisesti.

Suurella todennäköisyydellä ”prinssi Ragger” on oikeasti edesmennyt prinssi Rhaegar. Aiemmin hänen on tiedetty olleen naimisissa ainoastaan Elia Martellin kanssa. Hänellä oli kuitenkin sivusuhde Ned Strakin siskon Lyanna Starkin kanssa. Todennäköisesti Rhaegar siis kumosi avioliittonsa Elia Martellin kanssa ja avioitui salaa Lyanna Starkin kanssa.

Sarjan aiemmalla kaudella saimme tietää, että Jon Snown oikea isä ei olekaan Ned Stark vaan prinssi Rhaegar. Hänen äitinsä on puolestaan Nedin sisko Lyanna Stark.

Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä.

Aiemmin ajateltiin, että Jon on Rhaegarin äpärä, koska prinssi oli Jonin syntymän hetkellä naimisissa Elia Martellin kanssa. Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä. Sen sijaan hän saattaa olla Rhaegarin avioliitossa syntynyt poika.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että Jon on virallisesti Targaryen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO
Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO

Ja mitä sillä on väliä, jos Jon on Targaryen?

Jos Jon on Targaryen hän on Targaryenien suvun laillinen perillinen. Rhaegar oli syrjäytetyn Hullun kuninkaan vanhin poika. Perimysjärjestyksen mukaan hänen kruununsa siirtyy suoraan hänen jälkeläisilleen. Koska kaikki muut heistä ovat kuolleet, Jonilla on täysi oikeus kruunuun.

Jonin oikeus kruunuun on siis suurempi kuin esimerkiksi Daenerysin, joka oli Hullun kuninkaan nuorin tytär.

Mutta ennen kuin Jonia julistetaan Seitsemän kuningaskunnan kuninkaaksi, matkassa on monta mutkaa:

Ensinnäkin: prinssi Rhaegarin avioliiton kumoamisesta ja uudesta liitosta ei ilmeisesti tiedä juuri kukaan. Jos Sam ja Neilikka eivät ottaneet Maynardin kirjaa mukaansa, vahvistus Jonin todellisesta identiteetistä ei välttämättä paljastu hirveän helposti. Tai sitä ei voida ainakaan kirjallisesti todistaa.

Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta.

Toiseksi: Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta. Saa nähdä millainen soppa hänen ja Jonin välille syntyy, jos kumpikin heistä alkaa tosissaan havitella paikkaa Rautaistuimella.

Kolmanneksi: Jon matkasi viime jakson lopussa muurin toiselle puolelle, ja tulevan jakson traileri näyttää varsin pahaenteiseltä. Tiedä häntä, elääkö hiljattain Pohjoisen kuninkaaksi kruunattu Jon kovin kauaa.

Mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu? Katso traileri: 

Ruudussa nähdään nyt kolmas kausi, joka jää viimeiseksi.

Walesilainen rikosdraamasarja Syrjäinen maa (Hinterland/Y Gwyll, 2014–2017) jatkuu kolmannella ja viimeiseksi jäävällä tuotantokaudella. Kausi sisältää neljä itsenäistä puolitoistatuntista jaksoa.

Syrjäiselle maalaisseudulle menneisyyttään paennut Tom Mathias (Richard Harrington) on uusien jaksojen alussa joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tuhotyötä tutkivat kollegat. Mathias puolestaan selvittää paikallisen pastorin murhaa.

Sarjaa on kuvailtu kauniiksi ja synkäksi. Kauneus sarjaan tulee Walesin länsirannikolla sijaitsevan Aberystwythin ja sen lähiseudun maisemista. Murhamysteerien synkkyyttä korostetaan niin runsaasti, että lopputulos on epäaito. Teennäisyyttä tehostavat liikaa käytetyt hidastukset, päähenkilöiden tapa puhua kuiskaten sekä uhkaava musiikki.

Kauden aikana palataan myös vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.

Ed Talfanin ja Ed Thomasin luomasta sarjasta on kuvattu kaksi kieliversiota, kymriksi ja englanniksi. Suomessa nähdään englanninkielinen versio.

Syrjäinen maa TV1:llä la 19.8. kello 21.15
 

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla.

IS TV-LEHTI. Hiton idiootit! Niin tekisi mieli huutaa ensimmäiselle lomailijaporukalle, joka esiintyy Hurja lomasää -sarjassa (Extreme Weather – The Survivors, 2015).

Brittimiehet lähtevät varta vasten Filippiineille, kun kuulevat taifuunin uhkaavan sitä. Sitten kun alkaa rytistä, ollaan paniikissa ja sokissa. Sen jälkeen vielä ihmetellään tv-haastattelussa, kuinka kamalaa oli olla hengenvaarassa.

Ohjelman ideana on esitellä brittejä, jotka ovat lomamatkallaan kohdanneet katastrofaalisia säätiloja. Taifuunijengi herättää vain ärtymystä, mutta seuraava tarina on oikeasti pelottava ja koskettava.

Se kertoo kolmesta opiskelijasta Turkissa. He luulevat lähtevänsä pienelle patikointireissulle, mutta eksyvät viikoksi rankkasateiden ja myrskyn keskelle vuoristoon ilman ruokaa. Etsiessään pakotietä he ajautuvat vain yhä kauemmas tulvivan joen armoille ja lopulta putoukselle, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Kammottava on myös osio belgialaisilta rockfestareilta, jossa nuoriso bilettää kuuman auringon alla. Lopulta neljä ihmistä kuolee. Myös rankkasateet ja tulvat brittien suosimilla leirintäalueilla Etelä-Ranskassa pysäyttävät.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla. Paljon parjattu Suomen kesäsääkin alkaa yllättäen tuntua ihan kivalta. Vaihtoehto kun voisi olla vaikka henkeäsalpaava hiekkamyrsky.

Hurja lomasää Foxilla pe 18.8. klo 19.00.

Paikka auringossa -elokuva on ensimmäinen osa George Stevensin trilogiasta. Kaksi muuta osaa ovat Etäisten laaksojen mies ja Jättiläinen.

Klassikkoelokuvan päärooleissa nähdään Elizabeth Taylor ja Montgomery Clift.

Torstai-illan tv-elokuva Paikka auringossa (A Place in the Sun) on George Stevensin romanttinen mestariteos, jossa 19-vuotias Elizabeth Taylor ja Montgomery Clift tekevät hienot roolisuoritukset.

Taylor esittää varakkaasta teollisuussuvusta olevaa Angela Vickersia. Cliftin hahmo on köyhäliston edustaja George Eastman, joka unelmoi paremmasta elämästä. Shelley Winters näyttelee puolestaan Georgeen rakastunutta tehdastyöläistä Alicea.

Murhenäytelmä syntyy kolmiodraamasta, kun George alkaa seurustella salaa köyhän Alicen kanssa. Alice tulee raskaaksi, mutta Georgella on jo uudet kuviot rikkaan Angelan kanssa.

William Mellorin upea kuvaustyö palkittiin syystä Oscarilla. Kun kuikka huutaa järvellä ja poliisisireenit ulvovat, rakastuneiden Angelan ja Georgen lähikuvat huumaavat kuolemankin edessä. Kuvauksen lisäksi elokuva palkittiin aikoinaan viidessä muussa Oscar-kategoriassa.

Paikka auringossa Yle Teema & Fem to 17.08. klo 21.00