Marja Hintikka sekä kollegat Jenny Lehtinen ja Heikki Soini eivät säästä itseään. KUva: Yle Kuvapalvelu
Marja Hintikka sekä kollegat Jenny Lehtinen ja Heikki Soini eivät säästä itseään. KUva: Yle Kuvapalvelu

Marja Hintikka elää niin kuin opettaa ohjelmassaan: – Parisuhteessa on kommunikoitava. Jos ei osaa, on opeteltava!

IS TV-LEHTI: Marja Hintikka Live -ohjelman konsepti on niin onnistunut, että Yle tuottaa siitä jo kolmannen tuotantokauden. Tilausta ohjelmalle siis on.

Nyt alkavalla kaudella aiheet ovat myös entistä rohkeampia ja synkempiäkin. Ohjelmassa puhutaan kuolemasta, eroista ja yksinäisyydestä.

– Kysyimme katsojilta viime kauden lopuksi, mistä asioista he haluaisivat puhuttavan. Yksi yleisimmistä aiheista oli kuolema ja suru. Miten kuolema selitetään lapsille tai miten käsitellä kohtukuolema, keskenmeno tai jopa oman lapsen kuolema, Marja kertoo.

– Tämä on varmasti vaikein asia, mitä olen käsitellyt. Miten siitä voi puhua niin, ettei keskustelu muutu liian ahdistavaksi?

Ohjelmassa on käsitelty hyvinkin rohkeasti ja humoristisesti eri aiheita, ja Marja on päätynyt kollegoidensa Jenny Lehtisen ja Heikki Soinin kanssa usein puheenaiheeksi. Tekijät haluavat omalla esimerkillään näyttää, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan suoraan.

– Tällä kaudella puhutaan ennen kaikkea peloista. Niiden yli pitäisi päästä, mutta Suomessa ei ole puhumisen kulttuuria.

Puhumattomuus on myös ohjelmassa käsiteltävien ero- ja yksinäisyysteemojen taustalla.

– Ihmiset pohtivat eroa tai ovat todella yksinäisiä silloin, kun kaiken pitäisi olla täydellistä – kun kotona on kumppani ja pieni lapsi. Näistä ei kuitenkaan osata tai uskalleta puhua.

Puhealan ammattilaiset kotiloissa

Marja itse on kävelevä esimerkki siitä, mitä hyvää puhuminen on tuonut elämään. Kolmatta lastaan odottava Marja kertoo, että hänen ja aviomies Ilkka ”Ile” Uusivuoren onnistuneen parisuhteen salaisuus on juuri kommunikoinnissa.

Marja kiitteleekin miestään siitä, että tämä on niin ikään puhealan ammattilainen.

– Me jauhamme kotona kaikki asiat läpi, puhumme tunteista, jaksamisesta ja työnjaosta. Kumpikin voi vapautuneesti tuoda pöytään omat huolenaiheensa ja selvitämme asiat puhumalla. Tämän kulttuurin haluan opettaa myös lapsillemme, Marja kertoo.

– Parisuhteessa on kommunikoitava. Jos ei osaa, on opeteltava. Puhukaa toisillenne! Marja opastaa.

”Parisuhteessa on kommunikoitava. Jos ei osaa, on opeteltava.”

Marja kertoo, että heidän kodissaan asuu neljä temperamenttista ihmistä, joihin lukeutuvat myös 3,5-vuotias ja kohta 2-vuotias poika. Aina tilanteista ei selvitä pelkällä rauhallisella puheella. Etenkin väsyneenä ärähtelyä tulee helpommin.

– Isoisäni kutsui minua diktaattoriksi, kun oli 2-vuotias. Eiköhän se kerro jotain, Marja nauraa.

– Tiedän kyllä, mistä lasteni voimakas temperamentti on peräisin. Räjähtelen usein, mutta rauhoitun yhtä nopeasti. Meillä on kotona yleisesti hyvä energia, joten myös negatiiviset asiat puretaan samantien, eikä niitä padota mihinkään.

Yksi hyvän energian syistä lienee siinä, että Marja muistaa kiittää miestään toistuvasti tämän teoista.

– Kiitoksen antaminen on tosi tärkeää; että huomaa, mitä toinen tekee yhteisen hyväksi – puolin ja toisin. Silloin henkinen kunnioittaminen siirtyy myös fyysiseksi. Vetovoima ja intohimo suhteessa tulee siitä, että osaa arvostaa toista ja saa vau-fiiliksiä toisesta myös ihan arkisissa tilanteissa.

Marja lisää, että vaikka vauva-aika on yhtä vaipanvaihtoa ja jatkuvan väsymyksen kanssa taistelua, he ovat onnistuneet hoitamaan myös parisuhdettaan.

– Aloimme käydä treffeillä heti esikoisen syntymän jälkeen. Totesimme, että kun meillä on keskenään hyvä fiilis, se siirtyy suoraan myös lapsille.

”En olisi lähtenyt perustamaan suurperhettä, ellen luottaisi rakkauteemme”.

Parisuhteessa kumpikin tekee yhtä paljon töitä yhteisen hyvän eteen.

– Minulla on sellainen luotto, että toinen tekee kaikkensa tämän perheen eteen, ja toinen tietää, että niin teen minäkin. Kumpikaan ei löysäile, vaan olemme vähän kuin samassa ”firmassa” töissä, Marja sanoo.

– En olisi lähtenyt perustamaan tällaista suurperhettä, ellei minulla olisi vahva luotto meihin ja meidän yhteisvoimaan ja rakkauteen.

 

”En ole supersankari”

Uraihmiseksi itsensä vielä muutama vuosi sitten kuvitellut Marja yllättyi itsekin siitä, miten hänestä tuli täysin äitityyppi ja perheestä tulikin hänelle se kaikkein rakkain ”työpaikka”. Ensi keväänä perheessä on kolme alle nelivuotiasta lasta.

– En ollut nuorempana mikään äitityyppi, mutta kun sain esikoiseni, löysin itsestäni uuden puolen. Olen aina ihaillut suurperheen voimaa ja olen kolmannesta lapsesta tosi innoissani.

Kovaksi suorittajaksi tunnustautuva Marja on oppinut ottamaan rennommin, koska on ollut pakko. Omat voimavarat eivät riitä täydelliseen, pullantuoksuiseen äitiyteen.

–Olen nöyrtynyt sen edessä, että en ole mikään supersankari. Sankarin viitta on jo varissut harteiltani ajat sitten. Jos meille tulee vieraita, isken jauhopussin käteen ja sanon, että leipokaa itse, Marja nauraa.

Avun pyytäminen on auttanut monessa tilanteessa.

– Olen hankkinut uudenlaisia tukiverkkoja, ja uskon tiedostavani ajoissa sen, jos voimavarani eivät riitä. Avun pyytäminen on mielestäni todellista sankaruutta. Mikä sankari se sellainen on, joka on vain vihainen ja katkera, koska ei pidä huolta itsestään?

Marja Hintikka Live, Yle TV2 ma klo 21.00

Herännyt

Marja Hintikan tv-ohjelma alkaa taas: ”En perustaisi suurperhettä, ellen luottaisi rakkauteemme”

Ajatella. En aikoinaan ymmärtänyt, että aviomies, isovanhemmat ja verkostoituminen toteuttavat unelmani äitiydestä. Halusin olla itse paikalla toteuttamassa lasteni unelmia. Mummona aion Marjan ohjeiden mukaan delegoida mummouden ja toteuttaa itseäni. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Lue kommentti

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Tuntematon vihollinen -elokuvan keskiössä on raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta.

IS TV-LEHTI: HBO:n tuottama, ajatuksella toteutettu tv-elokuva Tuntematon vihollinen (The Normal Heart) valottaa taitavasti 1980-luvun alun hiv-epidemian puhkeamista ja sen karuja seurauksia.

Tv-sarjoja Glee ja American Horror Story työstäneen Ryan Murphyn ohjaama tarkkanäköinen elokuva perustuu Larry Kramerin omaelämäkerralliseen näytelmään. San Franciscon homoyhteisöä aluksi ravisuttaneen epidemian laineet löivät nopeasti myös New Yorkiin, minne elokuvan tapahtumat keskittyvät.

HI-viruksen saaminen tarkoitti 1980-luvulla kuolemantuomiota, sillä immuniteettijärjestelmän lamauttamaan tautiin ei aluksi ollut minkäänlaista lääkettä. Mark Ruffalo näyttelee Ned Weeksiä, homopiireissä pyörivää mutta niiden ronskia seksielämää välttelevää nelikymppistä miestä. Hän huomaa yllätyksekseen, että yhteisön jäsenet sairastuvat samaan tautiin, joka etenee tappavalla vauhdilla.

Ned perustaa ystäviensä kanssa monestakin eri asiasta erimielisen aktivistiryhmän, joka alkaa jakaa tietoa sairaudesta ja yrittää samalla vakuuttaa poliitikot sairauden vakavuudesta ja sen seurauksista.

Julia Roberts tekee arkisen roolin polion rampauttamana lääkärinä, joka keskittää kaiken tarmonsa aids-epidemian pysäyttämiseksi.

Keskiössä on herkästi kuvattu, raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta aikaa vastaan.

Tuntematon vihollinen TV1:llä ti 22.8. klo 21.30
 

Sarah on käyttänyt ulkonäkönsä muokkaukseen yli 15 000 euroa. Kuva: MTV

Täydellinen Instagram-kroppa -dokumentissa brittinaiset kertovat, mitä he ovat valmiita tekemään näyttääkseen omasta mielestään täydellisiltä.

IS TV-LEHTI: Instagram ja muu sosiaalinen elämä luo nykyään ulkonäköpaineita, ja moni kärsii valtavista itsetunto-ongelmista somen ”täydellisessä” maailmassa. Tästä kertoo brittidokumentti Täydellinen Instagram-kroppa (My Perfect Instagram Body, 2016).

Dokumentissa haastateltava personal trainer Lauren, 27, treenaa kuudesti viikossa, mutta se ei riitä alkuunsa siihen, mitä kaikkea hän on valmis tekemään ulkonäkönsä eteen.

– Sosiaalinen media luo paljon paineita siitä, minkänäköinen pitää olla. Somessa on tyttöjä, joilla on täydelliset kulmakarvat, hampaat, huulet ja hyvä vartalo. Jos en näytä siltä, alan miettiä, miksen näytä siltä?

– Automaattisesti sitä vertailee itseään muihin ja joskus siitä tulee todella surkea olo, Lauren kertoo ohjelmassa.

”On hyvin addiktoivaa näyttää juuri tietynkaltaiselta.”

Brittidokumentissa naiset kertovat, mitä kaikkea he ovat itselleen tehneet näyttääkseen omasta mielestään täydellisiltä. Esimerkiksi Lauren on ottanut botoxia, täyttänyt huulensa, tatuoinut kulmakarvansa ja viimeisimpänä laittanut silikonit.

– Ja nyt mietin, mitä voisin seuraavaksi tehdä. Ihan sama, mitä teen, niin haluan aina entistä näyttää paremmalta, neljä viikkoa sitten silikonit saanut Lauren sanoo.

Lauren räpsii itsestään jatkuvasti selfieitä hyvin vähissä vaatteissa. Hän seuraa Instagramissa naisia, jotka esittelevät estoitta monesti kuvankäsittelyin muokattua vartaloaan.

– On hyvin addiktoivaa näyttää juuri tietynkaltaiselta. Katselen muiden kuvia ja mietin, että haluan ottaa tuon ja tuon kuvan. Olen vajonnut tietynlaiseen ansaan, Lauren pohtii.

Hänen äitinsä ei ymmärrä nykyisen sukupolven uusinta trendiä lainkaan.

Tavoitteena Barbien ulkonäkö

25-vuotias Sarah puolestaan kertoo, että hän haluaa näyttää Barbie-nukelta täydellisine valkoisine hampaineen ja täydellisine takapuolineen.

Sarah on laitattanut silikonit ja tämän lisäksi implantit poskipäihinsä ja huuliinsa, botoxia otsaan ja leukaan ja valkaissut hampaansa. Hän on käyttänyt yli 15 000 euroa ulkonäköönsä ja on pahasti velkaantunut. Hän riskeeraa myös parisuhteensa, sillä hänen poikaystävänsä on täysin kyllästynyt Sarahin päähänpinttymään ja ulkonäkökeskeisyyteen.

– Ennen hän oli tosi kaunis. Onhan hän vieläkin ihan hyvännäköinen, poikaystävä sanoo.

Sub.doc: Täydellinen Instagram-kroppa Subilla ma 21.8. klo 23.20
 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00