”On mun kohtalo nyrkkeillä”, Eva Wahlström sanoo Maria Veitolalle. Kuva: MTV3
”On mun kohtalo nyrkkeillä”, Eva Wahlström sanoo Maria Veitolalle. Kuva: MTV3

Yhteisen peiton alla toimittaja Maria Veitola kyselee nyrkkeilijä Eva Wahlströmilta, millaista on käydä lähellä kuolemaa. 

Pienet tissit ja iso perse. Keskiviikon Yökylässä Maria Veitola -jaksossa nyrkkeilijä Eva Wahlström kertoo kommenteista ja ennakkoluuloista, joihin hän on törmännyt urallaan. Kun Veitola kyläilee Evan ja tämän puolison Niklas Räsäsen kotona Espoossa, nyrkkeilijäparin arki pyörii pyhän kolmikon, treenin, levon ja syömisen, ympärillä.

Perheeseen kuuluvat myös Evan ja Niklaksen pojat, mutta lapset eivät esiinny ohjelmassa. Kun Maria Veitola kysyy, aikooko pari hankkia vielä yhteisenkin lapsen, kumpikin pudistelee.

– Meillä molemmilla on urat ja ollaan aika laiskoja, Eva nauraa.

Maria Veitola (kesk.) vierailee Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen luona. Kuva: MTV3
Maria Veitola (kesk.) vierailee Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen luona. Kuva: MTV3

Suru pojasta

Eva tunnetaan leveästä hymystään ja rehevästä naurustaan, joiden takaa Maria Veitola etsii herkempää puolta. Lähimmäs päästään, kun Eva kertoo, millaista oli käydä lähellä kuolemaa juhannuksena 2012. Nyrkkeilijän kunto romahti, ja häneltä löydettiin neljä veritulppaa: molemmista keuhkoista, munuaisista sekä jalasta.

– Kysyin, voinksmä vielä nyrkkeillä. Ne sanoivat, että ensin täytyy katsoa, jäätsä henkiin, Eva muistelee diagnoosin paljastumista sairaalassa.

– Tuli huijattu olo. Ihan kuin olis luvattu enemmän kuin sain.

”Päällimmäisenä oli suru pojasta, se kasvaisi ilman äitiä.”

Evaa hoidettiin sairaalassa kaksi viikkoa. Mielessä kävi synkkiä ajatuksia, millaista olisi, jos hän ei selviäisi.

– Aloin nähdä juttuja, mitä äiti kertoisi mun pojalle. Että millainen sun äiti oli, Eva sanoo Maria Veitolalle.

– Päällimmäisenä oli suru pojasta, se kasvaisi ilman äitiä. Ja sit se, miten vastuuton mä oon, kun oon pienen pojan äiti ja saan itteni tohon kuntoon.

Elämä hukkaan?

Ohjelmassa Eva kertoo, miten sairastuminen herätti ajatuksen, että pelkästään nyrkkeillessä elämä menisi hukkaan. Toivuttuaan Eva alkoi opiskella toista uraa huonekalusuunnittelijana ja muutti treenaamistaan niin, ettei harjoittelu ole vain itsen rääkkäämistä.

– Mietin, että mulla oli elämä edessä ja yhtäkkiä se vietiin nenän edestä. Että mä en koskaan tehnytkään mitään muuta, tyhmä muija, menit vähän hukkaan, Eva sanoo ohjelmassa.

– Nyt olen kiitollinen kokemuksesta, arvostan elämää paljon enemmän.

Yökylässä Maria Veitola MTV3 KE 22.3. klo 21.

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti
Tämä kuva Dianasta otettiin Intiassa vuonna 1992, neljä kuukautta ennen Andrew Mortonin kohukirjan julkaisua. Kuva: Sanoma arkisto

Kaksikymmentä vuotta sitten kuollut prinsessa Diana tulee telkkarin kautta lähelle.

 

IS TV-LEHTI: Walesin prinsessa Dianan elämänvaiheita kertaava Diana: Omin sanoin (Diana: In Her Own Words, 2017) on puhutteleva ja henkilökohtainen dokumentti. 31. elokuuta 1997 auto-onnettomuudessa Pariisissa menehtynyt Diana tulee lähelle katsojaa, sillä ääninauhalla kuullaan hänen puhettaan ja mukana on paljon Spencerien ja Iso-Britannian kuningasperheen valokuvia ja kotifilmejä.

Kirjan lähde oli prinsessa itse.

Kensingtonin palatsissa käytiin 1991 keskustelu, jossa prinsessa kertoi elämästään ystävälleen James Colthurstille. Nauhat annettiin hovia seuranneelle journalisti Andrew Mortonille, joka kirjoitti kirjan Diana: Her True Story – in Her Own Words. Dianan kuoleman jälkeen paljastettiin kirjan lähteen olevan prinsessa itse.

Bulimiaa ja pettämistä

Pysäyttävä dokumentti on lähestymistavassaan rehellinen: tarina kerrotaan täysin Dianan näkökulmasta. Ääninauhalla ja arkistofilmeissä käydään läpi Dianan ensikohtaamista prinssi Charlesin kanssa, suhteen etenemistä kihlauksen kautta häihin ja kahden prinssin syntymään, avioeroon ja uuteen suhteeseen, joka päättyi pariisilaiseen tunneliin.

Itsensä yksin jätetyksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä.

Dokumentin alakuloisuus syntyy Dianan särkyneestä äänestä – äänitysten aikaan itsensä yksin jätetyksi ja median jahtaamaksi tunteneella prinsessalla oli takanaan useita itsemurhayrityksiä. Hän puhuu paljon sekä bulimiasta että Camilla Parker Bowlesista, joka Dianan mukaan oli mukana kuvioissa alusta alkaen.

Nauhalla Diana toteaa olleensa niin uhrilammas ja median lelu kuin 90-luvun Marilyn ja hovin syntipukki.

Diana: Omin sanoin, National Geographic ke klo 21.00