Vesku Loiri ja Paula Koivuniemi ovat herkällä tuulelle dokumentissa. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Dokumentti osoittaa, miten mutkattomat välit Paula Koivuniemellä ja Lauri Tähkällä on. Paulan ja Vesa-Matti Loirin kohtaamiseen kannattaa puolestaan varautua nessupaketilla.

Rakkauden ihanuus ja tuska. Elämän rajallisuus. Aito ystävyys. Valtava elämänjano. Rakkaus eläimiin. Luopuminen.

Näitä kaikkia asioita käsitellään, kun Paula Koivuniemi, 69, kohtaa studiossa yhdeksän miesartistia: Jari Sillanpään, Vesa-Matti Loirin, Lauri Tähkän, Michael Monroen, Toni Wirtasen, Tuure Kilpeläisen, Samuli Edelmannin, Pate Mustajärven ja Elastisen.

Paula Koivuniemi @studio -dokumentissa seurataan, kun Paula levyttää artistien kanssa yhden dueton. Mutta pelkkää laulamista dokumentti ei ole. Katsoja pääsee kurkistamaan, millaista kemiaa Paulalla ja miesartisteilla on.

Dokumentin yksi sympaattisimmasta kohtauksista on, kun Paula ja Michael innostuvat puhumaan kissoista. Kuviakin löytyy vaikka kuinka. On Miken kissa Nuppu haukottelemassa, lepäilemässä pussukassa, nojaamassa pöytään, laatikon päällä.

Lauri Tähkä ja Paula Koivuniemi. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Lauri Tähkä ja Paula Koivuniemi. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Dokumentin parasta antia ovat Paulan ja muiden artistien keskustelut. Kun kaksi pohjalaista – Paula ja Lauri – tapaavat, käy selväksi, miten mutkattomat heidän välinsä ovat. Lauri saa dokumentissa Paulan avautumaan hieman rakkauselämästään, ja katsojakin saa tietää, ettei Paula ole ollut aikoihin ihastunut. Kaksikko muistelee myös aikaa, kun he asuivat samassa talossa Helsingin Bulevardilla.

”Mitäs onks sulla ketään. No onks sulla joku.”

– Mä keitin sulle aika usein puuroa. Loikoilin itse usein vielä sängyssä, ja sä tulit vaan hakee puuron ja menit kotiin. Siinä oli jotain tosi hyvää meininkiä, Lauri kertoo.

Paula muistaa, miten usein hän ja Lauri keskustelivat hänen keittiönpöytänsä ääressä vakavista asioista.

– Sullahan on aina se kolmas kysymys, että mitäs onks sulla ketään. No onks sulla joku, Lauri sanoo Paulalle.

Paula ja Vesku menevät syvälle

Paulan ja Veskun kohtaamiseen kannattaa varautua nessupaketilla. Kuvat 80-luvulta saavat pitkäaikaiset ystävykset muistelemaan nuoruuttaan ja pohtimaan kuolemaa, joka on väistämättä joskus edessä. Näitä samoja asioita käsitellään myös heidän surumielisessä Eilen kun mä tiennyt en -duetossaan. Laulusta ei tahdo tulla mitään, sillä teksti herkistää molemmat.

”Joskus tulee sellaisia pelkoja, että mä en haluaisi vielä lähteä täältä.”

Nyt toisin aatoksin, mä katson huomiseen, mut nuoruus mennyt on, en tiedä mitä teen, kappaleessa lauletaan.

Paula myöntää, että pysähtyy aina silloin tällöin miettimään omaa ikäänsä.

– Joskus tulee sellaisia pelkoja, että mä en haluaisi vielä lähteä täältä. Mä haluaisin vielä kokea ja nähdä ja kuulla kaikesta. Olen elämästä niin utelias. Mutta olen vielä hyväkuntoinen. Toivon, että saisinkin olla tässä kunnossa, ja pää vielä toimisi. Toivon, että saisin elää vielä muutaman vuosikymmenen, Paula miettii.

– Kuolemaa mä en pelkää, mutta tukehtumalla mä en haluaisi kuolla, Vesku sanoo.

Paula Koivuniemi @studio tuli viime viikolla tv:stä, mutta se on katsottavissa myös Yle Areenassa.

Elokuvan tuotanto alkaa vuonna 2018.

Huhuja on liikkunut jo pitkään, mutta nyt on varmistunut, että rakastetusta Downton Abbeysta tehdään elokuva. Asiasta kertoo Variety-lehti. Ensi-iltaa saadaan tosin vielä odotella, sillä elokuva menee tuotantoon vasta vuonna 2018.

Hollywood Reporter -sivuston mukaan NBCUniversal-tuotantoyhtiön johtaja Michael Edelstein on toivonut, että kaikki alkuperäiset 20 näyttelijää olisivat mukana elokuvassa. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta.

Sarjan luoja, käsikirjoittaja ja toinen vastaava tuottaja Julian Fellowes kertoi jo aikaisemmin, että hänellä on jo joitakin ideoita mahdollista elokuvaa varten.

– Uskon, että elokuva on hyvinkin toteutettavissa ja se olisi hauska tehdä. Mielestäni elokuvassa olisi oltava sarjan hahmoja sellaisina kuin he sarjassakin olivat, Fellowes sanoi.

Sympaattinen draamaelokuva Broken Flowers vetää telkkarin ääreen kesäiltanakin.

IS TV-LEHTI: Jim Jarmusch (s. 1953) on indieohjaaja, jonka tummasävyisissä filmeissä on runsaasti runollisuutta. Runoilijaksi ohjaaja nuorena havittelikin, kunnes huomasi voivansa elokuvissa yhdistää sekä runoa, tarinaa, kuvaa että musiikkia.

Itsekin musisoivalle Jarmuschille elokuvien soundtrackit ovat harkittuja kokonaisuuksia. Hänen mielestään kaupallisissa elokuvissa on useimmiten turhaa höttömusiikkia, joka ei anna elokuvalle lisäarvoa.

Jarmusch, joka ei salli filmejään dubattavan, ei anna niiden soundtrackienkaan olla tasapaksua massaa. Johnny Deppille sovitettuun lännenelokuvaan Dead Maniin (1995) kappaleet sävelsi Neil Young. Only Lovers Left Alive -elokuvassa (2013) taas Jarmusch ja Carter Logan eli yhtye Sqürl sävelsi ja soitti maagisen äänimaiseman luuttutaiteilija Jozef van Wissemin kanssa.

Jarmusch myös pestaa muusikoita elokuvarooleihin, kuten Iggy Popin Dead Maniin ja Tom Waitsin Down by Law -elokuvaan (1986).

Nyt nähtävä Broken Flowers (2005) ei ole poikkeus musiikilliselta painotukseltaan. Vaikka elokuva oli myyvimmästä päästä ja suoraviivaisempi kuin moni Jarmusch-filmi, nojaa sekin ohjaajan tyylin mukaisesti tunnelmaan, hetken filosofiaan – ja musiikkiin.

Elokuva nosti länsimaissa pinnalle etiopialaisen jazzmuusikon Mulatu Astatken, jonka kappaleiden joukossa on myös vangitseva tunnussävel. Jarmusch on kertonut, että kuullessaan ensi kerran Astakten jazzia se meni suoraan ihon alle.

Broken Flowersia kirjoittaessaan hän mietti ankarasti, kuinka saisi artistin luontevasti mukaan. Hän päätti luoda etiopialaista syntyperää olevan naapurin ojentamaan levyllisen musiikkia päähenkilöä esittävälle Bill Murraylle.

Astatke yhdistää musiikkiinsa etiopialaisia juuriaan, jazzia ja modernia otetta. Elokuvan myötä hänen levynsä kohosivat myyntilistoille.

Broken Flowers on humoristisimmasta päästä Jarmuschin skaalaa. Murray on naistennielijä Don, joka saa kuulla olevansa 19-vuotiaan nuorukaisen isä, mistä alkaa hulvaton matka entisiä tyttöystäviä tapaamaan. Naiskaartia edustavat Sharon Stone, Frances Conroy, Jessica Lange, Tilda Swinton, Julie Delpy ja Chlöe Sevigny.

Broken Flowers, Nelonen to klo 21.00

Anoreksiasta kertovan To the Bone -elokuvan traileria pidetään syömishäiriöisille vaarallisena.

Kaloreiden laskemista, ruuan pyörittelyä lautasella, loputtomia istumaannousuja... Yksi Netflix-suoratoistopalvelun vuoden puhutuimmista elokuvista kertoo anoreksiasta. To the Bone perustuu löyhästi ohjaaja Marti Noxonin omaan syömishäiriötarinaan.

Elokuvan pääosassa nähdään Lily Collins, 28, joka esittää anoreksian vuoksi hoitoon joutuvaa Elleniä. Myös hän on kokenut teini-iässä syömishäiriön, josta hän on kertonut avoimesti.

Aihe on tekijöille tuttu, ja heinäkuun puolivälissä Netflixiin katsottavaksi tuleva elokuva on saanut hyviä arvioita ja kiitosta vaikean aiheen esiin nostamisesta, mutta tiistaina julkaistu traileri on kerännyt myös kritiikkiä. 

Collins on kertonut laihduttaneensa roolia varten niin turvallisesti kuin mahdollista. Suurimman osan ajasta hänet on puettu suuriin vaatekerroksiin, mutta joissakin kuvissa hänen laihuutensa erottuu selvästi.

Mielenterveysaiheisiin keskittyvällä The Mighty -sivustolla huomautetaan, että amerikkalaisen syömishäiriöjärjestön ohjeistuksessa kehotetaan välttämään kuvia tai tarkkoja kuvauksia vartaloista.

Myös suomalaisen Syömishäiriöliiton mediaohjeissa kerrotaan, että tutkimusten mukaan kuvat tai liian tarkat yksityiskohdat voivat aiheuttaa kilpailua syömishäiriötä sairastavien kesken. Sairas saattaa ajatella, että koska joku toinenkin on vielä hengissä, myös hänen pitää vielä pudottaa painoaan. Vaikka elokuvan tekijät ovat varmasti olleet tarkkoina, ettei elokuva ihannoisi laihuutta, syömishäiriöisiä saattaa inspiroida pelkkä traileri.

Twitter-kommentoijien mielestä syömishäiriöisten tai sairaudesta toipuvien ei missään nimessä pitäisi katsoa edes traileria, koska sen kuvat saattavat olla vahingollisia. Videossa ei kuitenkaan ole minkäänlaista varoitusta, ja se saattaa lähteä pyörimään kenen tahansa Facebook-feedissä.

Kritiikin kohteeksi on joutunut myös juoni, jota joku saattaa tulkita niin, että syömishäiriöissä toipumisessa auttaa esimerkiksi johonkin toiseen ihmiseen tutustuminen tai ihastuminen. Moni tarvitsee toipuakseen pitkäaikaista ammattilaisten hoitoa ja tukea.

Suomessa tietoa sairaudesta ja tukea tarjoaa Syömishäiriöliitto SYLI ry.

Illan televisiodokumentissa nähdään harvinaisia siivekkäitä, joiden joukossa tutkitaan myös jo sukupuuttoon kuolleiden lintujen elämää.

IS TV-LEHTI: Brittiläinen televisiolegenda Sir David Attenborough heittää tavanomaista vitsikkäämmän vaihteen päälle dokumentissa Attenborough ja isot linnut (Attenborough’s Big Birds, 2015), jossa hän tutkii lentokyvyttömiä lintuja ja niiden kehityshistoriaa.

Attenborough’n mielestä maassa pysyvät linnut ovat koomisia hahmoja, siivekkäiden hovinarreja. Tästä lähtökohdasta tutustutaan Afrikan strutsiin, Australian emuun ja kasuaariin, Argentiinan nanduun ja Uuden-Seelannin kiiviin, joiden elämästä on poimittu veikeitä yksityiskohtia. Tutkailtavana ovat myös jo sukupuuttoon kuolleet Madagaskarin norsulintu ja Uuden-Seelannin moa.

Dokumentissa on harvoin kuvattuja kohtauksia suurten lintujen elämästä. Argentiinan pampaksella nähdään nandujen tangomainen ja tulinen soidintanssi. Uudessa-Seelannissa kauko-ohjattava kamera tallentaa ensimmäistä kertaa harvoin nähdyn ja yöllä aktiivisen kiivin elämää.

Lisäksi mukana on välähdys luonto-ohjelmien historiaa, kun 50 vuotta sitten kuvatussa mustavalkoisessa filmissä Attenborough löytää vierailullaan Madagaskarilla norsulinnun munankuoren palasia, jotka sopivat yhteen ja muodostavat lähes täydellisen munan.

Dokumentissa selvitetään, miten ja miksi linnut luopuivat lentämisestä ja kuinka ne ovat selvinneet elämästä maanpinnalla. DNA antaa paljon vastauksia ja yllätyksiäkin. Lopuksi Attenborough toki toteaa, että lintujen kehityshistoriasta on edelleen tarkennettavaa.

Prisma: Attenborough ja isot linnut,TV1 ke klo 19.00