Stalkerscan-sovellus sopii paremmin nostalgiatrippien kaivamiseen kuin oikeaan Facebook-stalkkaamiseen.

Yhteisöpalvelu Facebookissa jo pitkään olleena tulee aina välillä mieleen tarkistaa, mitä kaikkea Facebookin syövereistä todella löytyy ja kuinka paljon sovelluksen kautta vahingossa paljastaa itsestään muille ihmisille ja yrityksille. Tietojen leviämisestä huolestuneille – ja hyötymään pyrkiville – apua saattaa tarjota belgialaishakkeri Inti De Ceukelairen luoma sivusto Stalkscan

Suomessa Stalkscanista uutisoi Ilta-Sanomat, kansainvälisesti esimerkiksi Motherboard ja The Next Web -sivusto. Jutuista saa sellaisen vaikutelman, että Stalkscanin tarjoamat stalkkausmahdollisuudet ovat jokseenkin pelottavia. ”Voit esimerkiksi kurkistella sinkkunaisten julkaisemia kuvia, joista tietty kaverisi on tykännyt. Kammottavaa, eikö?” Motherboardilla mehustellaan. ”En voi uskoa, että tämä on pystyssä pitkään,” The Next Webissä arvioidaan.

Pelottelusta viis, mitä Stalkscanista oikeasti löytyy? Testasin. 

1. Oma profiili 

Oman profiilin tarkastelu StalkScanilla tarjoaa ennen kaikkea nostalgiatrippejä. Kommentoimiani kuvia hakemalla pääsen käsiksi moneen hauskaan hetkeen vuosien takaa. En ehkä enää julkaisisi liköörihuuruisia juhlakuvia vanhojentanssien jatkoilta, mutta suurin osa kuvista on täysin viattomia, ihania muistoja.

Stalkscan toimisi näköjään myös köyhän naisen Tinderinä. Muutamalla klikkauksella saan esiin omien Facebook-kaverieni kaverit, jotka ovat sinkkuja ja miespuolisia. Sattumaa tai Facebookin kieroja algoritmeja, mutta ihan listan alkupäästä löytyy esimerkiksi mies, johon olin palavasti ihastunut noin 11-vuotiaana. Mitäköhän hänelle nykyään kuuluu?

2. Puolituttu

Ex-ihastuksesta ei äkkiseltään löydy oikein mitään kiinnostavaa. Kuvia on julkisena vain muutama, käytyjen baarien hakuun ei löydy tuloksia, eikä tyyppi näköjään kommentoi kovin ahkerasti muiden kuvia – ainakaan sellaisia, jotka näkyisivät minulle. 

Käydyistä tapahtumista sentään voi päätellä, että tietyntyyppiset festarit ovat ex-ihastuksen mieleen. Ei erityisen mielenkiintoista. Stalkkeria alkaa haukotuttaa. 

3. Puoliso

Joissakin Stalkscanissa kirjoitetussa jutussa kerrotaan, että sovelluksella voi hakea esimerkiksi tietoa siitä, keiden sinkkunaisten kuvista tietty ihminen on tykännyt. Laitetaanpa puoliso testiin. 

Pöh, siippani ei näköjään ole tykännyt yhdenkään sinkkunaisen kuvasta, tai sitten tykättyjen sinkkujen kuvissa on tiukat yksityisyysasetukset. Mutta hetkinen! Kun pidän suodattimet sinkkunaisissa ja klikkaan tykättyjä postauksia, ensimmäiseksi listalle ilmestyy minun tekemäni postaus ja seuraavaksi muutaman sukulaismiehen postaukset. Ilmeisesti en osaa käyttää suodattimia. 

Puolison stalkkaaminen olisi palkitsevampaa, jos puoliso olisi sitä tyyppiä, joka ylipäätään viihtyy Facebookissa. Mielenkiintoisin löytämäni osuma on vanha, miehen 18-vuotispäivää ennakoiva riehakas postaus.

4. Esimies

Työpaikalleni on juuri tullut uusi päällikkö, jota en vielä kovin hyvin tunne – emmekä ole Facebook-kavereitakaan. Katsotaanpa, mikä hän on naisiaan.

Pomo ja hänen tuttavapiiriinsä kuuluvat ilmeisesti hallitsevat yksityisasetukset, sillä en saa esiin juuri ollenkaan tykättyjä postauksia tai kuvia. Classmates-toiminto antaa hakutulokseksi kaikki samassa yliopistossa ylipäätään jotakin pääainetta joskus opiskelleet tyypit. Perhehakukaan ei tarjoa mitään mielenkiintoista: saan tulokseksi yhden serkun. 

Stalkkerin parhaaksi kaveriksi osoittautuu tälläkin kertaa Past events -haku. Menneistä tapahtumista voi päätellä, missä kaupunginosassa pomoni asuu, ja perhetilanteestakin tulee osviittaa. Nämä asiat tosin jo tiesin hänestä parin viikon tuntemisella. 

5. Tuttu

Viimeiseksi otan kiikariin tutun, jonka kanssa olemme Facebook-kavereita, mutta emme ole muutamaan vuoteen nähneet, emmekä olleet läheisiä alun perinkään. Koska olemme Facebookissa kavereita, saan hänestä huomattavasti enemmän tietoa kuin vaikkapa esimiehestäni. Tykätyistä postauksista selviää, että vanha tuttu on Saara Aallon, Antti Tuiskun ja Jutta Gustafsbergin fani.

Kuvahaku antaa paljon tuloksia, mutta samat ruudut saisi nähtäväkseen ihan tyypin Facebookia tavallisesti selaamalla. Plääh. 

Lopputuomio:

Huonoja uutisia Facebook-stalkkereille ja hyviä uutisia niille, jotka pelkäävät salaisuuksiensa vuotavan Facebookista. Stalkscan on pikatestin perusteella melko vaaraton sovellus. Se kunnioittaa täysin Facebookin yksityisasetuksia: jos ei ole stalkkaamansa tyypin kaveri, ei pääse käsiksi juuri mihinkään mielenkiintoiseen tietoon.

Kavereiden seiniltä ja omalta seinältä saa Stalkscanin avulla helposti esille ikivanhoja, hassuja postauksia ja kuvia. Stalkscan sopiikin parhaiten nostalgiatrippailuun. Jos pystyy suhtautumaan pöljiin statuspäivityksiin ja noloihin kuviin huumorilla, Stalkscan ei aiheuta kauhua. 

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.