Klassinen sisarusten muotokuva tulollaan: Ömer Acar kuvaa, Tanja Haapasalmi säätää, Sylvi ja Urho poseeraavat. Kuvat: Milka Alanen
Klassinen sisarusten muotokuva tulollaan: Ömer Acar kuvaa, Tanja Haapasalmi säätää, Sylvi ja Urho poseeraavat. Kuvat: Milka Alanen

Tanjan koirat Urho ja Sylvi käyvät päiväkodissa, niistä otetaan sisaruspotretti ja ne syövät parempaa ruokaa kuin omistajansa. Nykyajan lemmikeille tarjotaan vain parasta.

– Moi! Miten mun lapset on käyttäytyny?

Tanja Haapasalmi, 28, on tullut hakemaan Urhoa ja Sylviä päiväkodista. Tänään on Sylvin ensimmäinen tarhapäivä, joten äitiä hiukan jännittää, miten 14-viikkoinen pentu on pärjännyt. Tanjan vanhempi shiba Urho on rauhallinen kaveri ja kokenut päiväkotilainen, mutta Sylvissä on riiviön vikaa. Hyvin sillä näyttää menevän: se tepsuttaa kahden bullterrierin välissä.

Päiväkoti Koiraparkin henkilökunta tietää, että tutustumispäivät voivat olla vanhemmille stressaavia.

– Omistajilla on eroahdistusta. Jotkut viipyvät kolmekin tuntia, ennen kuin raaskivat jättää koiran. He ­haluavat tietää, kiusataanko omaa lasta tai kiusaako se muita. Kyllä mä sen ymmärrän, Koiraparkin Raisa sanoo.

Tanjakin voisi nyt kysellä Raisalta, Dennikseltä ja Nikolta, miten päivä on sujunut. Urhon ensimmäisenä tarhapäivänä hän kyseli. Mutta kuten ihmislapsien kanssa, ensimmäisen kanssa hössötetään enemmän.

– Toinen menee siinä sivussa, Tanja sanoo.

Kaikkea kullalle

Koirien päiväkoti, miksipä ei? Onhan meillä jo koirien uimahalleja, kuntosaleja, koirien akupunktiota ja hierontaa. Eikä siinä kaikki! On myös koirien hääpukuja ja häitä, koirien kaverikuvauksia ja koirien viilennysmattoja… On kokonainen koiratapahtumakeskus Vantaalla. Siellä järjestetään tänä talvena esimerkiksi Kehäketuksi keskiviikkoisin -näyttelykurssi, Löydä lajisi -kurssi ja sensomotoriikkavalmennusta agilityyn.


Koirien päiväkoti sijaitsee Helsingin keskustassa. Naapurissa on ravintola, mutta symbioosi toimii: ravintola aukeaa illalla, kun Koiraparkki hiljenee.

 

Koiria pidetään siis hyvänä. Niistä on tullut enemmän perheenjäseniä kuin lemmikkieläimiä – ehkä jotain ihmisen ja eläimen väliltä. Cambridgessa on juuri tutkittu, että lapsilla on usein läheisempi suhde lemmikkikoiran kuin sisarusten kanssa, ja kyllä aikuinenkin tietää, miten rakas koira voi olla. Lemmikkikoirien kanssa halutaan viettää aikaa ja tarjota niille parasta. Tanja tunnistaa ilmiön.

– En mä itse raaski käydä hammaslääkärissä, mutta Urho käy säännöllisesti hammaskiven poistossa. Oma kuntosaliharrastuskin on jäänyt – nyt haluan tulla kotiin suoraan töistä. Kun koirat on kerran hankkinut, niiden kanssa haluaa olla.

Päiväkoti koputtelee juuri sitä omatunnon kohtaa, mikä aktivoituu, kun ihminen työpäivän aikana ajattelee kotona odottavaa koiraansa. Täällä lemmikeille on tarjolla seuraa, ulkoilua ja virikkeitä 35 eurolla päivässä. Koiran voi tuoda myös vaikka pariksi tunniksi muiden seuraan.

Koiraparkki on yksi Helsingin neljästä koirapäiväkodista. Tukholmassa dagiksia on kymmeniä: Stjärntassar! Tassar av stol Hunddagis! Glada svansar!

– Ruotsissa ollaan pitemmällä, ei siellä haluta jättää koiraa enää koko työpäiväksi kotiin. Samaa asennetta toivoisi tänne Suomeen. Tolla Leskisellä menee hei aika lujaa nytten.

Keskikokoinen villakoira Leskinen koettaa päästä toisen koiran selkään, mutta rakkauden kohde pitää puolensa. On menossa alkuiltapäivän riehuntatuokio. Osa on ruokittu päivällä, kaikkien kanssa on käyty koirapuistossa, joitakin on lenkitetty remmissä.

– Ja sitten meillä on tietysti päiväuniaika. Me suhtaudutaan näihin kuin kaksivuotiaisiin lapsiin. Ne tarvitsevat rajoja ja huolenpitoa. Leskinen hei NYT pois Tillin selästä!!


Koiraparkin Dennis ja Raisa kuuntelevat haukuntaa työkseen. ”Päiväkotipäivä takaa omistajalle vapaaillan, kun nämä ovat saaneet riehua täällä.”

 

Kaikkia koiria ei voi tuoda päiväkotiin: alkuhaastattelun ja tutustumisen jälkeen käy ilmi, että noin 20 prosenttia koirista ei sovi ryhmähoitoon. Kriteerinä on, että dagiksessa pärjää kaveri, jonka kanssa voi mennä koirapuistoonkin.

Hyvä syy hankkia koira

Tanja sanoo koiriaan lapsiksi, ja Sylviä on käyty näyttämässä työpaikalla kuten uusia vauvoja on tapana näyttää. Koirien kanssa käydään koiratreffeillä ja harrastuksissa. Elämää eletään nyt Urhon ja Sylvin ehdoilla.

– Kyllä mä otin Urhon täyttämään tiettyä aukkoa elämässäni. En ole kovin hoivaava ihminen, mutta koira herätti hoivavietinkin. Eniten mua kyllästytti, että vapaa-ajallani ei ollut suuntaa. Notkuin pitkään töissä tai kävin kaupoilla iltaisin – ei huvittanut mennä kotiin tylsistymään.

Sehän on oikein hyvä syy hankkia koira. Raisa osaa luetella paljon erilaisia hyviä syitä koiran hankkimiseen. Ystäväksi, lapsen paikalle, lapsiperheille iloksi.

”Kyllä mä otin Urhon täyttämään tiettyä aukkoa elämässäni.

– Ja arvaa, kuinka paljon se tuo elämään ryhtiä ja rutiineja! Jos haluat, että elämäsi palautuu ruotuun, ota koira.

Seuraava kysymys on, että millainen koira. Tanja halusi pystykorvaisen ja kippurahäntäisen, samannäköisen, jollaisiin oli tottunut lapsuudenkodissa maalla. Suomenpystykorva olisi kiva, mutta se ei sovi kaupunkiasuntoon. Kaveri ehdotti shibaa, ja se täytti Tanjan kriteerit: ei ole yleensä kova haukkumaan, ei vaadi hulluna aktivointia, jaksaa kuitenkin lenkkeillä ja vaeltaa, on pystykorvainen ja kippurahäntäinen.

Raisan mielestä ihmiset voisivat miettiä enemmänkin oikean rodun valintaa. Hän on huomannut, että yhä harvempi valitsee bichonin, labradorinnoutajan tai muun perinteisen kotikoiran. Halutaan jättikokoisia, näyttäviä, uniikkeja koiria. Onko erikoisuuden tavoittelu lisääntynyt?

– Ai vähän lisääntynyt? Se on räjähtänyt käsiin. Ikävä sanoa, mutta koira tuntuu olevan monelle statussymboli. Mietitään, mikä koira näyttäisi mahdollisimman hyvältä, mikä korostaisi minun yksilöllisyyttäni.

Eniten Raisaa rasittavat ihmiset, jotka ottavat kotiinsa vaativan koiran ilman hajuakaan siitä, miten sen kanssa ollaan.

– Välillä näkyy esimerkiksi cane corson ja rottweilerin risteytyksiä, joita alamaailma on jalostanut omiin tarkoituksiinsa. Suojelu- ja vartiokoirat vaativat koulutusta ja tiukan kurin. No, toisilla on Porsche, toisilla taistelukoira.

Ei läähätyskuvia

– Hyvä! Nyt on Urho hyvä, on todella hyvä, Ömer Acar sanoo kameran takaa.

– Persoonat tulee parhaiten esiin silloin, kun ne vaan chillaa, vahvistaa Joel Forsman.

Tanja on Urhon ja Sylvin kanssa valokuvaamossa: hän haluaa seinälle sisarusvalokuvan. Urho ottaa rennosti, mutta Sylvin on hankalampaa rauhoittua.

Työhuone Populossa on kuitenkin kameran takana koiraihmisiä, jotka jaksavat odottaa parasta ilmettä. Ömer ja Joel pitivät hiljattain ensimmäisen lemmikkien pop-up -valokuvauksenkin.

– Me ei haeta läähätyskuvia vaan ennemmin klassista muotokuvaa.

Suomessa lemmikkikuvaus on vielä uudehko juttu: kymmenen vuotta sitten harvalle tuli mieleen käyttää koiraa valokuvaamossa. Muutenkin täällä ollaan vähän jäljessä maailman koiratrendeissä. Ömer on uusi koiranomistaja ja huomannut, että esimerkiksi koirien muotiasusteissa ei ole Suomessa paljoa valinnanvaraa.

– Jos haluaa timanttikoristeita, niitä kyllä löytyy. Mutta jos haluaisi siistin nahkahihnan, joka sopisi yhteen vaikkapa puvun kanssa, se täytyy tilata netistä.

Koirien muotibisnes on Suomessakin kasvussa: tarvikeketjut laajenevat ja tekevät hyvää tulosta myymällä muun muassa niitä timanttipantoja. Sylvilläkin on sellainen. Muilla asusteilla Tanja ei pääse hifistelemään, koska Urho ja Sylvi ovat niin paksuturkkista rotua. Urholla on joulupaita, mutta se vihaa sitä.

Mitähän koirat ylipäänsä tykkäävät siitä, että niitä inhimillistetään? Ainakin se ärsyttää joitakin ihmisiä: heitä ei ehkä kannata kutsua koirien häihin. Urho ei näytä paljon välittävän, vaikka kamera käy ja rusettia suoristetaan.

Joelin ja Ömerin työhuone on Helsingin Töölössä. He näkevät ikkunasta keskustakoirien elämää, ja se näyttää nykyään aika mukavalta. Koira pääsee täällä melkein kaikkiin kahviloihin sisälle, joten lemmikki ei rajoita sosiaalista elämää.

Urho Trendikoira

Viikko sitten pidettyyn Populon popup-tapahtumaan saapui yllättävän vähän sellaisia koiria, mitä voisi kuvitella töölöläisrouville: käsilaukuissa kulkevia puudeleita ja chihuahuoita. Kuvattavaksi tuotiin sen sijaan beaglen pentuja ja tanskandoggi.

Pikkukoirat eivät enää ole niin in.

– Se oli vähän yllättävää. Ehkä pikkukoirat eivät enää ole niin in. Nyt haetaan alkukantaisempia rotuja, juurevuutta. Sullahan on trendikoirat! Joel sanoo Tanjalle.

Japanilainen shiba onkin hirveän suosittu juuri nyt, ja jos haluaa Urhon värisen shibapennun, voi joutua pitkään jonoon. Suosio voi johtua vaikka netissä kiertävistä Doge-meemeistä, joissa tarmokkaan Doge-shiban pää kommentoi milloin mitäkin.

– Mä tykkään, kun tämä on koiran näköinen koira ja terve rotu. Mutta onhan näillä vahva metsästysvietti: voi olla jännittävää kaduilla sitten, jos nämä oikein yleistyvät. Ei näitä paljon kiinnosta, mitä omistaja huutaa, jos ne näkevät oravan, Tanja miettii.


Sylvin varalle Tanjalla on näyttely- ja pentusuunnitelmia.

 

Muutama vuosi sitten chihuahua oli kaupunkilaisen ykköskoiravalinta. Niissäkin on omat hankaluutensa. Chihuahuan egoa ei ole jalostettu yhtä pieneksi kuin kroppaa, ja kaduilla näkyy nykyään jänniä tilanteita, joissa omistaja koettaa saada kuriin hyvin pientä ja hyvin vihaista koiraa.

Tanja etsi omaa koiraa ostaessaan kasvattajaa, jonka koirat ovat hyväluontoisia ja terveitä. Shiba on Suomessa vielä harvinainen rotu, ja Sylvi on haettu Italiasta asti. Sillä on vaikuttava sukupuu.

– Urho on kotikoira, Sylviin kohdistuu odotuksia. Ajattelin kokeilla näyttelyharrastusta! Siitä aukeaa taas uusi maailma.

Hulluko se on

– Kyllä vanhemmat pitää mua aivan hulluna. Onhan se huvittavaa, että kulutan koiriin enemmän kuin itseeni, Tanja sanoo.

Tanja on kotoisin maalta, ja kotona on aina ollut koira. Vanhempien koiralla ei kuitenkaan ole Instagramtiliä kuten Urholla eikä se käytä koirapalveluita. Sen paikka on pihalla aitauksessa. Tanja epäilee, että hänen vanhempiensa koirat eivät myöskään syö parempaa ruokaa kuin omistajansa. Tanjan perheessä lapset saavat broilerin fileetä ja naudan paistijauhelihaa, äidillä se ei ole niin tarkkaa.

Koiriin uppoaa aika paljon rahaa. Esimerkiksi Sylvi maksoi 2500 euroa, mutta sen jälkeen tulevat harrastus- ja päivähoitomaksut, rokotukset ja lääkärikäynnit. Entäs sitten joskus, kun koira kuolee? Lemmikkikoiran erityisasema jossain eläimen ja ihmisen välimaastossa näkyy siinäkin, että koirille on omat tuhkauspalvelut ja hautausmaat.

Mutta ei mietitä kuolemaa vielä. Tanjan koirat ovat tervettä rotua, muuten tulisi kalliiksi. Sylvillä ja Urholla on perustason lemmikkivakuutukset, jotka maksavat yhteensä noin neljäsataa euroa vuodessa. Omavastuun jälkeen lääkärikäynnistä jää kuitenkin vielä paljon maksettavaa. Kuluttajaliitto on alkanut tutkia, määrätäänkö koirille nykyään turhaan kalliita magneettikuvauksia ja tutkimuksia – eläinlääkäribisnes on keskittynyttä, ja on pelko, että hinnat nousevat pilviin. Lyhyen elämänsä aikana Urhokin on ehtinyt teloa jalkaansa. Hoidot maksoivat mansikoita.

– Mulla oli silloin vielä muumimukikokoelma, mutta eipä ole enää. No, onneksi tuli myytyä silloin, niiden arvo on kuulemma laskenut.


Urhon lempinimi on Nynny; näyttää siltä, että Sylvi alkaa pomottaa isoveljeään.


Kuitenkin koiria

Mitäpä sitä muutamaa muumia ja satasta murehtimaan. Koirat ovat tuoneet Tanjan elämään juuri mitä tilattiin: sisältöä, syyn mennä kotiin, uusia ystäviä. Entäs ne vanhat? Jotkut menot ovat jääneet, koska koirat vievät aikaa. Lähin ystäväpiiri koostuu nykyään koiraihmisistä. Keväälle on sovittu jo vaellusretki Urhon parhaan koirakaverin Onnin perheen kanssa.

– Koiratreffeillä on varmaan samanlaista kuin mammatreffeillä: kuunnellaan muiden juttuja, jotta päästään kertomaan omasta lapsesta, Tanja nauraa.

On sitäkin kysytty, miksei hankkisi ihmisvauvaa, jos kerran haluaa elämäänsä päiväkoteja, puistotreffejä ja pakon kiirehtiä töistä kotiin? Tanjalla on avopuoliso, mutta koiralapset eivät ole yhteisiä.

– Olen mä sitä miettinyt, miksei ihmislapsi tunnu yhtään ajankohtaiselta. Koiratkin sitovat, mutta näiden kanssa voi vielä maata krapulassa sohvalla. Niiden kanssa ei ole pakko olla koko ajan, ja se on tärkeää. Mun koirat ovat ehkä lellittyjä, mutta ne ovat kuitenkin koiria.

Koirien Suomi

Suomessa asuu 800000 koiraa.

Yleisimmät rodut ovat labradorinnoutaja, suomenajokoira ja jämtlanninpystykorva. Pääkaupungissa suositaan pienempiä koiria: labbiksen jälkeen yleisimmät rodut ovat Helsingissä jackrussellinterrieri ja lyhytkarvainen chihuahua.

Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Mitä sanoo sanakirja?

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä

Kunniaväkivalta saa Suomessakin monia muotoja. Yksi niistä on se, että nuorille pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia kuin samanikäisille tytöille, kertoo Helsingin Sanomien haastattelema kurdinainen.

Kolmekymppinen kurdinainen kertoo Helsingin Sanomissa lapsuuden rajusta silpomiskokemuksestaan ja siitä, miten lähipiiri pyrkii rajoittamaan varttuvan tytön ihmisoikeuksia perheen kunnian nimissä.

”Mun oli pakko lähteä pois kotoa.”

– Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, nimettömäksi jäävä nainen kertoo.

THL määrittelee kunniaväkivallan viittaavan psyykkiseen painostukseen tai suoraan väkivaltaan. Se liittyy ajattelutapaan, jossa kunnia on koko perheen ja suvun yhteinen asia. Koska yksilöiden teot vaikuttavat koko yhteisön kunniaan, käyttäytymisen tulee olla siveellistä ja tietyn seksuaalimoraalin mukaista.

Tytöillä ja pojilla eri säännöt

Kurdinainen kokee, että hänen elämäänsä ja oikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti erityisesti nuoruudessa. Nainen ympärileikattiin nelivuotiaana pakolaisleirillä, ja hän oli vähällä kuolla operaatioon. Taustalla oli perheen pyrkimys saada tytär hyviin naimisiin.  

”Pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.”

– Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin, kurdinainen kertoo HS:n haastattelussa.

– Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.

Vaara joutua uhriksi

Ympärileikkausten ja kunniaväkivallan uhka on todellinen myös Suomessa.

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoi Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome Me Naisten haastattelussa. 

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa.

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät.

Solomie kertoi saavansa konsultointipuheluita terveydenhoitajilta tällaisista aiheista etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie kertoi.

MillaR

Kolmekymppinen kurdinainen puhuu HS:ssä tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta: ”Ensin leikataan, sitten kielletään uiminen”

Naisten ympärileikkaus on törkeä rikos ja yhteiskunnnan pitäisi ottaa aktiivisempi ote tällaisen silpomisen estämisessä. Sama koskee myös poikien ilman lääketieteellistä perustetta olevia ympärileikkauksia, jota ei tietysti voi verrata naisten leikkaukseen, mutta on ihan yhtä perusteetonta. Suomi ei ole sivistysvaltio ennenkuin tällaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puututaan todenteolla.
Lue kommentti

Maria Veitola kertoo Instagramissa uuvuttavasta työviikostaan, joka vaati lopulta veronsa ja ajoi lepäämään.

Maria Veitola, 44, kertoo Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Veitolan mukaan voimat hupenivat oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia. Veitola työskentelee tällä hetkellä muun muassa Radio Helsingin sisältöjohtajana.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Veitola kirjoittaa.

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin". Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Instagram-päivityksen mukaan Veitola sai viime viikon lopulla jopa fyysisiä oireita.

”Kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa.”

– Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että ”älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan”.  Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. 

– Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä, Veitola kirjoittaa.

Instagram-kuvassa Veitola todella näyttää makaavan keskellä metsää. Hän myös neuvoo muita työstään ahdistuneita tekemään samoin.

– Menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua.

Veitola on aikaisemmin kertonut, että viime vuosi oli hänelle yksi rankimmista. Hänen isänsä kuoli, ja kodista paljastui paha sisäilmaongelma. Nämä asiat vaikuttivat myös hänen parisuhteeseensa.

Sosiaalisen median mukaan Ohtosesta tuli avioitumisen jälkeen Ohtonheimo.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen avioitui Laura-vaimonsa kanssa viime lauantaina. Pariskunta vaihtoi ilmeisesti samalla sukunimensä Ohtonheimoksi. Molemmat löytyvät nyt nimittäin Facebookista sillä nimellä. Toimittaja kertoi avioliitostaan myös Instagramissa.

– Kannan sydäntäsi. Kannan sitä sydämessäni. Eilen sanoimme "tahdon" kauniin perheemme ja ystäviemme edessä. Kiitos teille kaikille, rakastamme teitä paljon, Ohtonheimo hempeilee sunnuntaina Facebookissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Kimmo Ohtoheimo on suomalainen luontokuvaaja ja -toimittaja. Hän tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Tempauksestaan Ohtonen palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden TV-tekona 2013.

 

They said Yes! 😍#ohtonheimot

Henkilön Riikka Kantinkoski (@weekdaycarnival) jakama julkaisu