Lorenz Backman, Tuija Pehkonen ja Juuso Mäkilähde toimivat ohjelman kirjekuriireina.

Uudessa tv-ohjelmassa kuskataan perille niin rakkaudentunnustuksia kuin kiitoskirjeitäkin.

IS TV-LEHTI: Satoja ja taas satoja kirjeitä. Sinulle on postia -uutuusohjelma sai suomalaiset innostumaan kirjoittamisesta, ja ohjelman tuotantoyhtiö oli hukkua postin tulvaan.

Ohjelman ideana on se, että kuka tahansa sai kirjoittaa kirjeen jollekin lähimmäiselleen ja lähettää sen tuotantoyhtiöön. Lähetysten sisältö vaihteli laidasta laitaan: rakkauden tunnustuksesta tsemppiviestiin ja kiitoskirjeestä ihanaan yllätykseen.

– Postimäärä oli ihan tolkuton, kertoo tuottaja Seija-Liisa Eskola Warnerilta.

– Kirjeitä saapui useampi tuhat. Ihmiset ovat valtavan avoimia kertomaan omia tarinoitaan.

SuomiLove-ohjelmaa tuottanut yhtiö kehitteli uutuusohjelmaa jo pidempään, sillä yhtiö halusi tehdä ohjelman, joka tuottaisi hyvää mieltä. Kuten SuomiLovessa, ihmisten aidot, koskettavat kohtalot liikuttavat.

– Ihmiset haluavat kertoa rankkoja tarinoita, mutta ennen kaikkea he haluavat kertoa läheisilleen, että he välittävät, tuottaja sanoo.

”Ihmiset haluavat kertoa läheisilleen, että he välittävät.”

Sinulle on postia esittelee viikoittain neljä tarinaa, ja kukin kirje toimitetaan vastaanottajalle bussikyydillä. Vastaanottajat vaihtelevat tarinasta riippuen. Se voi olla kirjeen kirjoittajan sisko, isä, naapuri, lähikaupan kauppias tai kuka tahansa muu lähettäjälle tärkeä henkilö.

Bussissa ympäri maata matkaavat juontajat Lorenz Backman, Juuso Mäkilähde ja Tuija Pehkonen, jotka toimivat kirjekuriireina.

Joel Hallikainen kiittää avusta

Ohjelmassa kuullaan koskettavia tarinoita myös julkisuuden henkilöiltä. Yksi heistä on Joel Hallikainen, joka halusi lähettää kirjeen häntä vaikeassa elämäntilanteessa tukeneelle ihmiselle.

Hallikainen kertoo ohjelman toisessa jaksossa 18.10. Lorenz Backmanille, miten alkoholi oli tuhota hänen ja perheen elämän muutama vuosi sitten. Hän sai tuolloin apua ulkopuoliselta taholta, ja nyt on kiitoksen aika.

– Kiitän siitä, että sain uuden mahdollisuuden. Kiitän siitä, että tämä ihminen oli siinä, kun tarvitsin häntä, Hallikainen kertoo lähettämästään kirjeestä.

– Olen ohjelmassa aika haavoittuva ja laitan itseni likoon. Kiitos ei ole helppo ja yksinkertainen sana, kun se liittyy johonkin abstraktiin.

Hallikainen halusi kiitoksen ohella kertoa tarinansa, koska toivoo, että hänen rohkea avautumisensa toimisi esimerkkinä myös muille.

– Sain hyvän mielen, kun kerroin tästä ääneen. Päällimmäisenä tunteena on helpotus ja vapautunut olo. Myös vastaanottaja sai kiitoksen siitä, että on olemassa. Ohjelma toi valoa ja iloa molempien elämään.

Sinulle on postia, MTV3 ti klo 20.05

Länsimaiset turistit, jotka kerjäävät rahaa aasialaisilta, kuuluvat uudenlaiseen yhteiskuntaluokkaan. He ovat luksusköyhiä.

Olipa vaivaannuttavaa nähdä valokuvia, joissa länsimaiset turistit kerjäävät hymyssä suin rahaa thaimaalaisilta. Tälle on olemassa jo termikin: begpackers eli kerjääjäreissaajat.

He reppureissaavat ympäri Aasiaa ja rahoittavat matkojaan myymällä postikortteja ja soittamalla kadulla. He pyytävät rahaa Instagram-kuvissaan ja -kuvillaan.

Nämä turistit kuuluvat uudenlaiseen yhteiskuntaluokkaan, jota voisi kuvailla luksusköyhiksi. He ovat keskiluokkaisia tai muuten etuoikeutettuja ihmisiä, joilla on varaa valita, että he haluavat köyhäillä.

”Henkistymisen ajatellaan löytyvän palmun alta eikä sorvin äärestä.”

Moni tuntuu haaveilevan irtisanoutumisesta ja matkasta kaukomaille etsimään itseään. Henkistymisen ajatellaan löytyvän palmun alta eikä sorvin äärestä. Mutta kun rahat loppuvat, palataan takaisin kotimaahan sosiaaliturvan ja lämpimän kodin piiriin.

Luksusköyhällä on toki oikeus roolileikkiinsä. Jokin raja menee kuitenkin siinä, että ruvetaan tieten tahtoen kerjäämään ja viemään elantoa niiltä, joilla on kaikkein vähiten.

Missä kunnioitus paikallisia kohtaan? Tajuavatkohan luksusköyhät, miten etuoikeutettuja he ovat? Hän, joka voi valita köyhäilyn, on aina rikas.

Kuudennen Vain elämää -kauden levyä kuunnellessa tuntuu siltä, että tämä kuvio alkaa todellakin olla nähty ja kuultu.

Muistatteko vielä, miten parin ensimmäisen Vain elämää -kauden aikana artistien toistensa kappaleista tekemät sovitukset herättivät ahaa-elämyksiä – tasapuolisesti sekä hämmennystä että riemua.

Sittemmin coveroinneista, jotka itse asiassa nauhoiteteaan studiossa ennen sarjan kuvaamista, on muodostunut oma musiikillinen tuotantolinjansa, jolla Vain elämää -käsittelyn saavat kappaleet ovat alkaneet kuulostaa…no, Vain elämää -musiikilta. Teolliselta liukahihnapopilta.

Alkujaan uutta luonut konsepti on alkanut toistaa itseään. Silloin on hyvä lopettaa, kuten ohjelmakonsepti on viisaasti ilmoittanut tekevänsä.

Miksi soodasiirappisheikkeri?

Kuudennen kauden ensimmäisen levyn kompastuskiveksi paikantuu sovitusten tunneskaala, joka vaihtelee melankolisesta lakonisen kautta lakoniseen melankoliaan. Niin Irinan tulkinta Olli Lindholmin alkujaankin yltiöpateettisesta Ihmisen pojasta kuin Samu Haberin näkemys Tiktakin Satuprinsessasta suodatetaan jonkinlaisen valuvan, jollottavan soodasiirappisheikkerin läpi.

Poikkeuksen apatiaan tarjoaa Olli Lindholmin liki punkiksi vetämä Tiktakin Heilutaan. Vastaavia irtiottoja olisi mahtunut levylle useampikin.

Pohjakosketus otetaan, kun Robin yrittää tulkita Irinan Kymmentä kirosanaa. Biisi kertoo aikuisen naisen parisuhteen päättymisestä, ja nyt sitä laulaa vanhempiensa luona asuva teinipoika? Jotain rajaa hei.

Eri esittäjiä: Vain elämää

(Warner)

Pyöräily on trendikästä, terveellistä ja ympäristöystävällistä. Ja hauskaa, kunhan valitset itsellesi oikeanlaisen menopelin.

Olisihan se hyvä pyöräillä arkisia matkoja, mutta... Jos viimeiset muistikuvasi pyöräilystä ovat työlästä raastamista munamankelilla ylämäkeen, olet ajanut vääränlaisella pyörällä. Fillareita on nykyään ihan joka lähtöön – enää pitäisi osata valita se, joka sopii parhaiten omaan käyttöön. Kysyimme vinkkejä sopivan pyörän valintaan ammattilaisilta.

Missä aiot pyöräillä?

– Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä, missä pyöräilee, sanoo Pyöräliiton projektipäällikkö Mira Kokko.

– Pyöräiletkö maastossa, maantiellä vai kaupungissa, ja ovatko pyöräilymatkat pitkiä vai lyhyitä. Aiotko ajaa myös talvella?

Jos ajelee kaupungissa melko tasaisella alle kymmenen kilometrin matkoja, joilla tulee useita pysähdyksiä esimerkiksi liikennevalojen takia, voi hyvin hankkia ”hauskan pyörän”, kuten yksivaihteisen Jopon tai vastaavan.

Kaikkein yleisin pyörämalli on citypyörä, joka on kaupunki- tai taajama-ajoon tarkoitettu yksi-, kolme- tai seitsemänvaihteinen peruspyörä. Sillä kulkee lyhyehkön matkan töihin ja terassille, mutta pitkillä ja mäkisillä reissuilla meno voi käydä turhan raskaaksi.

Pyöräiletkö pitkälle?

Jos aikoo sutkia fillarilla vähän pidemmälle, tarvitsee sujuvampikulkuisen pelin.

– Esimerkiksi hybridipyörät ovat nykyään tosi suosittuja, Mira Kokko kertoo.

Hybridipyörä on siis maantie- ja maastopyörän yhdistelmä. Siinä on pystympi ajoasento kuin maantiepyörässä, mutta sillä pääsee jouhevasti eteenpäin niin tiellä kuin poluillakin. Hybridipyörä on aktiiviselle pyöräilijälle kelpo valinta, sillä se käy myös retkeilyyn.

Toinen kovassa nosteessa oleva pidempien matkojen pyörämalli on sähköpyörä. Ketjujohtaja Marita Leminen Baiksista kertoo, että sähköpyörän myynti kaksinkertaistuu tänä vuonna. Osa Helkaman Hangossa valmistetuista sähköpyörämalleista on jo myyty tältä keväältä loppuun, ja lisää valmistuu elokuussa.

– Sähköpyörä on tosi hyvä vaihtoehto silloin, kun haluaa pyöräillä töihin eikä töissä pääse tai ehdi suihkuun. Sähkö avustaa pyöräillessä, jolloin ei tule niin kova hiki, Mira Kokko sanoo.

Sähköpyörissä avustuksen määrää voi säätää ja mennä kevyemmällä poljennalla töihin ja ottaa enemmän urheilun kannalta paluumatkalla.

Sähköavusteisia pyöriä on useita eri malleja.

Minkä kokoinen pyörä?

Kun on päässyt pyöräkauppaan, rungon koko on tärkein pyörän valintakriteeri. Ihmisten ja pyörien mittasuhteet vaihtelevat, joten pelkkään kokonumeroon ei kannata tuijottaa.

– Mikäli mahdollista, kannattaa aina mennä kauppaan testaamaan ja koeajamaan pyörä, Marita Leminen neuvoo.

Myös Mira Kokko Pyöräliitosta kehottaa aina ostamaan pyörän niin, että ammattilainen auttaa pyöräkaupassa.

”Mittaamalla saadaan jokaisen takapuolelle oikeankokoinen satula.”

Kaupassa kannattaa myös miettiä, millaisia varusteita pyöräänsä tarvitsee. Esimerkiksi pitkiin harrastuslenkkeihin tarkoitetuissa maantiepyörissä ei ole lokasuojia eikä tarakkaa ilmanvastuksen ja painon vähentämiseksi.

– Turvavarusteet ovat ne tärkeimmät eli kypärä, heijastimet ja valot, Leminen sanoo.

– Ja jos satula ei tunnu hyvältä, mittaamalla saadaan jokaisen takapuolelle oikeankokoinen satula.

Mira Kokko kehottaa miettimään myös, millaisilla teillä ajelee. Se saattaa vaikuttaa renkaiden valintaan. Mitä kapeampi ja nopeampi rengas, sitä helpommin se puhkeaa.

– Suomessa on pääsääntöisesti aika huonot pyörätiet, valitettavasti. Mutta mitä enemmän tulee pyöräilijöitä, sitä enemmän niihin aletaan kiinnittää huomiota.

Jatkuvalta renkaidenpaikkausrumbalta välttyy, kun hankkii pyöräänsä pistosuojatut renkaat.

Sitten tien päälle!

Kun pyörä on hankittu, sitä pitää huoltaa niin kuin autoa. Huolto pidentää pyörän käyttöikää huomattavasti ja on turvallisuudenkin takia tärkeää.

– Ennen ensimmäistä ajoa ja joka kevät pyörälle tehdään perushuolto. Siinä puhdistetaan ja voidellaan pyörä ja tarkistetaan, että kaikki pinnat, ruuvit ja mutterit ovat kiinni ja jarrut ja vaihteet on säädetty oikein ja ne toimivat, Leminen sanoo.

Hän korostaa myös, että pyörä kannattaa pitää puhtaana, ettei laakereihin ja muihin tärkeisiin ja kuluviin osiin ala kertyä likaa.

Pyöräliiton Mira Kokko kehottaa viemään pyörän huoltoon ammattilaiselle.

– Jos ei ole ihan varma, mitä tekee, pyörää ei kannata lähteä purkamaan itse. Pyörähuollot ovat halventuneet viime vuosina, ja ammattilaiset tekevät huollon nopeasti.

Ex-kilpauimari Hanna-Marialla ja Anssilla on ikäeroa 23 vuotta. – Rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria on kertonut aikaisemmin.

Ex-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 32, on julkaissut Instagramissa harvinaisen yhteiskuvan, jossa hän on kumppaninsa, Anssi Hintsan, 55, kanssa. Pari poseeraa kuvassa ystäväpariskuntansa rinnalla.

 

Was great to see you guys and having you as guests. Felt like home having you around 😙 🇫🇮🇦🇺

Henkilön Hanna-Maria Seppälä (@hmseppala) jakama julkaisu

Hanna-Maria ja Anssi (kuvassa oikealla) menivät kihloihin viime kesänä Rion olympialaisten jälkeen Havaijilla.

Anssi Hintsa on hiljattain menehtyneen F1- ja urheilulääkäri Aki Hintsan veli. Hanna-Maria kertoi viime vuonna Eeva-lehdessä, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita. Parilla on ikäeroa 23 vuotta, ja Anssilla on viisi lasta.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria sanoi elokuussa julkaistussa haastattelussa.

Hanna-Maria kiitti Anssia myös tämän ymmärryksestä.

– Tiedän, että suhteessamme on edetty pitkälti kilpaurani ehdoilla. Olen ollut niin paljon poissa kotoa, että se on vaatinut Anssilta kärsivällisyyttä. Tuota menetettyä aikaa haluaisin antaa nyt takaisin, kun viimeisiä kisoja viedään, Hanna-Maria sanoi viime elokuussa ja viittasi päätökseensä lopettaa kilpaura.

Hanna-Marian Instagram-kuvasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.