Hillittömiä hillybilly-covereita tunnetuista hitestä sorvaava suomalaisyhtye kerää miljoonia katsojia Youtubessa.

Tuore versionne AC/DC:n Thunderstruck-klassikosta on kerännyt muutamassa viikossa yli viisi miljoonaa katsojaa. Yhtyeen laulaja Tomi Tajakka, joko teitä viedään levytysstudioon tai maailmalle?

Kyllä tällä hetkellä käydään muutaman tahon kanssa levytyssopimusneuvotteluja. Tämän kuun aikana pitäisi selvitä, mihin levytalliin hyppäämme. Keikkakyselyjä on tullut sekä Suomesta että ulkomailta Etelä-Amerikkaa ja Austraaliaa myöten. Ehkä eksoottisin paikka, josta pyyntöjä on tullut, on Aruba. Syksyllä olemme lähdössä ainakin Ruotsiin ja Viroon.

Onnistuiko äkillinen menestys yllättämään teidät?

Bändi on ollut pystyssä vuodesta 2010 asti, ja olemme keikkailleet noin sadan keikan vuositahtia. Keikoilla on syntynyt fiilis, että tämä juttu toimii ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Silti Youtube-suosio tuli puskista.

Olimme tehneet ensimmäisen videomme Iron Maidenin The Trooper -kappaleesta lähinnä promomateriaaliksi ja keikkamyynnin tueksi. Sitten se lähtikin leviämään. Joten tuli tämä yllätyksenä. Meiltä on kyselty esimerkiksi t-paitoja ja muita fanituotteita, mutta eihän meillä ole mitään mitä antaa. Jos olisimme arvanneet, että tässä käy näin, olisimme varautuneet paremmin.

Oletteko vielä ehtineet juhlia menestystänne?

On vähän keretty. Tosin viime viikkokin painettiin tiiviisti keikkoja. Täytyy ottaa rauhalliseti ja pitää jalat tukevasti Keski-Suomen savessa, mutta on tässä vähän pulloja korkkailtu.

Videoillanne ajellaan traktoreilla, soitetaan banjoa, lusikoita ja alasinta. Millaisista elementeistä Steve 'N' Seagulls rakentuu?

Keskisuomalaisesta maaseudusta, haitarista ja sopivasta älyttömyydestä. Alun perin kaikki lähti ohjelmamyyjän ideasta tehdä lännenhenkinen show ravintoloihin, mutta bändin jäsenet lähtivätkin viemään hommaa enemmän hillybilly-suuntaan. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana asiat ovat muotoutuneet tähän oikein mukavalta tuntuvaan muotoonsa.

Pukeudutte farkkuhaalareihin, henkseleihin, intiaanipäähineisiin ja tuohilippiksiin. Kuka on tyylinne takana?

Tyylimme syntyy täysin harkitsematta ja lähinnä siitä, mitä kukin sattuu milloin löytämään. Esimerkiksi tuohilippis vain ilmestyi kuvauksiin. Rehellisesti sanottuna, harkinnalla on sopivan vähän jalansijaa tässä orkesterissa. Me mennään perstuntumalla. Ehkä se näkyy videoillakin ja tekee meistä helposti lähestyttäviä.

Tunnustuksia tiskiin, kuka on esikuvanne?

Shakira ja Veikko Lavi. Veikko Lavin tyyli puhuttelee vahvasti sydäntä, ja haitaristimme Hiltusen lavaliikehdintä perustuu Shakiran liikkeisiin.

Teette suomalaisia hillybilly-covereita tunnetuista hiteistä. Mikä on sellainen klassikko, johon ette koskisi tikullakaan?

Vielä ei ole tullut sellaista vastaan, mihin ei uskallettaisi koskea. Mutta kaikissa klassikoissa ei ole riittävästi maaperää, mitä työstää. Kaikki biisit eivät vain taitu tyyliimme. Paranoidia pyydetään välillä keikoilla, mutta onneksi harvinaisen vähän. Väittäisin, että siinä on biisi, josta emme tule tekemään coveria.

Mitä aiotte tehdä seuraavaksi?

Paljon ratkeaa tämän kuukauden aikana. Levytyssopimus ja levyasiat ovat nyt tärkeitä. Jatkamme positiivisella fiiliksellä ja keikkailemme ympäri Suomen. Samalla keittelemme uusia käärmekeittoja, ja mietimme josko sieltä Keski-Suomen farmilta löytyisi vielä jokin uusi soitin soitettavaksi. Päivisin testailemme uusia sovituksia ja lauluharmonioita. Meiltä on jo muutama uusi rakkauden osoitus musiikille tulossa.

Mihin toivotte ympärillenne kehittymässä olevan pöhinän teidät johdattavan?

Haitaristimme tuossa vieressä sanoo, että maineeseen ja kunniaan. Ulkomailla olisi kiva käydä keikalla. Jos sen verran meille suodaan tämän myötä, se olisi hieno juttu. Ja itse tykkään niin paljon pehmiksestä, että jos joskus saisin ostettua oman pehmiskoneen, se olisi mahtavaa.

Geoffrey Rush ujuttautuu unohtumattomasti pianistilahjakkuus David Helfgottin nahkoihin.

IS TV-LEHTI: Kärsivistä taiteilijoista on tehty monta elokuvaa, mutta harva niistä on niin onnistunut, menestynyt ja pidetty kuin pianisti David Helfgottista kertova Loisto vuodelta 1996. Ei vähiten pääosassa Oscarin ja muiden palkintojensa edestä hehkuttavan Geoffrey Rushin ansiosta.

Helfgottin näköispainos Rush ujuttautuu pianistilahjakkuuden nahkaan tämän katkeilevan kiihkeää puhetyyliä ja Rachmaninoffin kolmatta pianokonserttia unohtumattomasti soittavia sormia myöten. Ääniraidalta tosin kuullaan Helfgottin aitoa Rahmaninoff-tulkintaa.

Takaumarakennetta miellyttävästi hyödyntävä elokuva palaa Davidin lapsuuteen. Vie vuosia ennen kuin ihmelapsi voi päästä vähitellen eroon ankaran, täydellisen omistushaluisen isänsä (Armin Müller-Stahl) hoteista.

Ollaan Australiassa, Perthin työläiskortteleissa. Liiallista psykologisointia karttaen Loisto seuraa järkyttävästi, kuinka puolanjuutalainen siirtolaisisä rakentaa sotien jälkeen syntyneelle pojalleen toisenlaista tulevaisuutta – niin lujasti, ettei haluaisi päästää tätä silmälläpitonsa vankeudesta, ei ainakaan stipendiaatiksi Lontooseen. Vasta hermoromahduksen, sairaalan ja rakkauden jälkeen Helfgott on valmis kapakkapianistiksi ja konserttilavoille.

Melko tuntematon kyky, ohjaaja Scott Hicks kertoo tämän kaiken kuvien ja äänten loistokkaalla yhteispelillä.

Loisto onnistuu myös sytyttämään klassiseen musiikkiin perehtymättömässäkin halun kuulla lisää.

Paradokseja riittää. Olisiko Davidista ilman isän ankaruutta kehkeytynyt pianistin alkua? Olisiko Helfgottista ilman elokuvaa koskaan tullut näin kuuluisaa maailmalla?

Loisto, Teema pe klo 21.00

Shanghain leffafestareilla palkittu Antti J. Jokisen Pahan kukat -elokuva olisi hieno musiikkivideo.

Antti J. Jokisen ohjaama Pahan kukat on jo ennakkoon ollut yksi vuoden kotimaisista elokuvatapauksista.

Helsinkiläisnuorista kertova draama pokkasi parhaan ohjauksen palkinnon Shanghain elokuvafestivaalin pääsarjassa, ja sen rooleissa nähdään liuta suomiräpin kuumimpia nimiä. Käsikirjoituksen itse kynäillyt Jokinen on kertonut saaneensa idean elokuvaan muutaman vuoden takaisista Göteborgin mellakoista. Inspiraation lähteenä on ilmeisesti toiminut myös Charles Baudelairen samanniminen teos, vaikka yhteys maailmankirjallisuuden klassikkoon jääkin häilyväksi.

Leffan katu-uskottavuus kaatuu korniin ja vaivaannuttavaan ylidramaattisuuteen.

Kertomuksen keskiössä on 15-vuotias punkkari Sipe (Viljami Nojonen), tunnollinen runosielu, joka kantaa harteillaan läheistensä ongelmia. Rötöstelevä velipuoli Juno (Juno) on jatkuvasti ongelmissa poliisin kanssa, vanhemmat Arttu (Eero Aho) ja Laura (Alma Pöysti) puolestaan tekevät parhaansa pitääkseen liitoksistaan hajoilevan perheen kasassa. Mukana kuvioissa pyörii myös Junon tyttöystävä Alma (Diana Tenkorang) sekä joukko pikkurikollisia, joita esittävät muun muassa muusikot Mikael Gabriel ja Gracias.

Pahan kukat yrittää kovasti olla rankka elokuva lähiönuorista, mutta sen katu-uskottavuus kaatuu korniin ja vaivaannuttavaan ylidramaattisuuteen. Mellakat ja kaduilla lentelevät Molotovin cocktailitkaan eivät tunnu kovin realistiselta kuvauksilta elämästä Itä-Helsingissä. Aluksi edes jotenkuten etenevä tarina kadottaa myös nopeasti suuntansa – juoni käy sekavaksi ja hahmojen motiivit yhä heppoisemmiksi.

Punkkia ja räppiä yhdistelevä soundtrack sentään on kohdillaan. Konsepti toimisikin ehkä paremmin musiikkivideona kuin lähes kaksituntisena elokuvana.

Katso traileri:

Pahan kukat

**

Ensi-ilta 30.9.

Prinsessa ihastutti kaikki paijaamalla kaneja ja lausumalla ensimmäiset sanansa kameroiden läsnäollessa.

Herttuatar Catherine ja prinssi William edustavat parhaillaan Kanadassa. Pääministeri Justin Trudeau kutsui perheen vieraakseen juhlimaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä.

Herttuatarparin lapset, kolmevuotias prinssi George ja reilun vuoden vanha prinsessa Charlotte, ovat päässeet tällä kertaa mukaan reissuun. Viime keväänä lapset jäivät kotiin, kun William ja Catherine olivat edustusmatkalla Intiassa ja Bhutanissa.

Matkalta julkaistuista kuvista päätellen George ja Charlotte nauttivat reissusta täysillä. He esimerkiksi osallistuivat torstaina armeijan perheille järjestetyille lastenkutsuille Victorian kaupungissa.

Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.
Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.

Brittilehti Telegraphin mukaan Charlotte lausui kutsuilla ensimmäisen sanansa julkisesti. Ilmapalloihin ihastunut pikkuprinsessa huusi innoissaan ”Dada” isälleen Williamille.

Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.
Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.

Jos näistä ilmeistä ei tule hyvälle tuulelle, niin mistä sitten?

Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.
Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.

Moosesta oli varmasti apua, jos pikkukuninkaallisilla oli ikävä omaa koiraansa Lupoa.

Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.
Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.

Prinssin ja prinsessan tyyli on tullut jo tutuksi. Charlotte edustaa useimmiten leveähelmaisessa mekossa ja neuletakissa.

Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.
Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.

Juhlien kohokohta eläinten lisäksi oli ilmapalloista hahmoja puhaltava taikuri.

Myös herttuaparin asuinpaikan Kensingtonin palatsin virallisella Instagram-tilillä jaettiin suloisia kuvia juhlista. Yhdessä niistä George intoilee saippuakuplista.

Edustushommat, eivät aina mitään tylsää pönötystä. Ainakaan jos sattuu olemaan pikkukuninkaallinen.

Jutta Gustafberg kiittelee ex-miestään Harria siitä, että he ovat pysyneet ystävinä ja kasvattaneet lastaan onnistuneesti yhdessä.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafberg hehkuttaa Facebookiin kirjoittamassaan tuoreessa tekstissä yllättävää henkilöä: ex-miestään ja poikansa isää Harri Gustafsbergiä.

Hehkutukseen ja Harrille osoitettuun kiitoskirjeeseen on Jutan mukaan syynsä.

– Kiitos siitä, että olet ollut luottoystäväni kaikki nämä vuodet. Ystävyytemme ei päättynyt siihen, kun oma avioliittomme päättyi. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että olemme osanneet laittaa omat tunteet tarvittaessa järjestykseen niin, että lapsen etu on aina ollut etusijalla, Jutta kirjoittaa.

– Olemme mielestäni malliesimerkki siitä, miten avioero voidaan hoitaa hyvässä hengessä. Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan. Jopa se, että olemme etsineet asuntomme riittävän läheltä toisiaan pojan kulkemisen helpottamiseksi on mahtavaa. 

”Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan.”

Jutan ja Harrin erosta on kulunut seitsemän vuotta. Harri ja leskeksi jäänyt Jutta olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Edelleen he kasvattavat teini-iän kynnyksellä olevaa poikaansa yhdessä.

– Kasvattamisessa edessä on tärkeät vuodet. Sanomasi ”poika tarvitsee positiivista pakkoa” monen asian suhteen pitää hyvin paikkansa, Jutta toteaa kirjeessään.

Jutta kiittelee myös Harrin nykyistä kumppania.

– Terveiset myös ihanalle elämässäsi vaikuttavalle naiselle J:lle, joka on ymmärtänyt sen, että exät voivat olla keskenään hyviä ystäviä.

Jutta nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, että Harri on väittelemässä tohtoriksi mielenhallinnasta ja on ehdolla vuoden puhujaksi.

Petteri Jussilan eksät

Jutta on onnistunut muutenkin säilyttämään hyvät välit ympäröiviin ihmisiin, vaikka parisuhteet ovat vaihtuneet. Viime vuonna kerroimme haastattelussamme Jutan ystävyydestä Sari Peltoseen, joka oli avoliitossa Petteri Jussilan kanssa, ennen kuin Jutta ja Petteri tapasivat ja rakastuivat.

Lue myös: Jutta Gustafsberg ystävystyi miehensä exän kanssa: “En halunnut velloa katkeruudessa kuten äitini”

Naisten yhteinen taival alkoi ikävissä merkeissä, sillä Jutta oli toinen nainen ja Sari petetty puoliso ja pienten lasten äiti.

– Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys, ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari kertoi haastattelussa.

Jutan ja Petterin lapsi Max oli vain kymmenkuinen, kun Petteri hukkui kotitalonsa rantaan vuonna 2004.

Menetys yhdisti naisia, ja Sari perheineen jopa muutti joksikin aikaa Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta kertoi.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.
Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.