Videolla Casey Neistat lentää muun muassa Tuikku-ravintolan yli. Kuva: Sanoma-arkisto / Pete Aarre-Ahtio

Hauskan lennokkiajelun lisäksi Lapin upeat talvimaisemat ovat komeaa katseltavaa.

Yksi aikuisten lelu on ollut parin viime vuoden aikana yli muiden: drone eli kauko-ohjattava lennokki. Lennättämisen riemun lisäksi niiden avulla on saatu hienoa kuvamateriaalia yläilmoista.

Toistaiseksi droneja ei kuitenkaan ole valmistettu ihmisten lennättämistä varten. Youtube-persoona Casey Neistat kuitenkin korjasi tilanteen yhdessä Samsungin kanssa. Miestä ja hänen lumilautaansa varten rakennettiin järeä lennokki, ja lopputuloksena on tämä hieno video, joka kerää tällä hetkellä runsaasti katseluja Youtubessa sekä huomiota sosiaalisessa mediassa.

Videosta ovat kirjoittaneet muun muassa kansainväliset sivustot Cnet ja The Verge.

Suomalaista ilahduttaa etenkin se, että video on kuvattu Levin hiihtokeskuksessa Suomen Lapissa. Casey Neistat lautailee lennokkinsa perässä Levin kylänraiteilla ja ylhäällä tunturissa.

Tämä on jälleen yksi voitto Suomen matkailulle sen lisäksi, että Saara Aalto toi Suomea näkyväksi Britannian X Factorissa ja useat kansainväliset sivustot ylistäneet maatamme matkakohteena. National Geographic muun muassa hehkutti karkkejamme ja Buzzfeed teki hurmaavan videon Saariselän lasi-iglukylästä.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

KALAT

Älä pidä toiveitasi piilossa, jos haluat niiden toteutuvan. Keskity tilanteen positiivisiin puoliin. Ole valmis menemään läheistesi avuksi.

 

OINAS

Käy läpi vaihtoehtojasi. Aika on puolellasi, joten pelko pois. Vältä turhan impulsiivista käytöstä ja harkitse jokainen liikkeesi loppuun asti.

 

HÄRKÄ

Anteliaisuutesi pelastaa tänään tuttavan päivän. Diplomaattinen asenteesi on omiaan selvittämään solmutilanteita. Uskalla pyytää, jos tarvitset jotain.

 

KAKSONEN

Ole tarkkana sanojesi kanssa. Älä ehdota mitä sattuu, vaan mieti seurauksia joka käänteessä. On tärkeää, että pidät lupauksesi.

 

RAPU

Älä anna kenenkään jyrätä ylitsesi. Uskalla nousta puolustamaan itseäsi tarpeen vaatiessa. Kerro, mikä sinua huolettaa.

 

LEIJONA

Panostuksesi saa aikaan yllättäviä tuloksia. Seuraa virtaa ja ole joustava, sillä luvassa on roppakaupalla odottamattomia käänteitä.

 

NEITSYT

Päästä irti projektista, joka ei kanna hedelmää. Vaistosi kertoo sinulle, meneekö aikasi hukkaan jutun parissa. Ajattele omaa mainettasi.

 

VAAKA

Älä luovu jostain sinulle tärkeästä vain hypätäksesi tuntemattomaan. Ota asioista selvää ennen sitoutumista. Äkkinäiset liikkeet eivät kannata.

 

SKORPIONI

Satsaa unelmiisi. On aika myöntää rehellisesti, mitä tarvitset. Älä anna kenenkään asettaa sinulle tarpeettomia rajoja.

 

JOUSIMIES

Älä paljasta kaikkea. Pidä tärkeimmät yksityiskohdat suunnitelmistasi salaisina. Tarvitset omaa rauhaa ja aikaa ajattelemiseen.

 

KAURIS

Menneisyyden muisteleminen auttaa sinua välttämään kinkkisen tilanteen tänään. Peräänny seurasta, joka tuntuu tavalla tai toisella vahingolliselta.

 

VESIMIES

Kiinnitä huomiota siihen, miten ilmaiset itseäsi. Ulkoisilla seikoilla on merkitystä tänään. Tartu epäröimättä annettuihin tilaisuuksiin.

Putous teki näyttelijä Essi Hellénistä tunnetun, mutta menestyksellä oli myös varjopuolensa. Yhtäkkiä häntä kohdeltiin typeränä blondina. – Hurtin huumorin ja loukkaavan kohtelun välillä on vain häilyvä raja.

Tätä hetkeä on edeltänyt vuolas ja yksityiskohtainen monologi kauramaidoista. Näyttelijä Essi Hellénin, 28, suosikki on rasvainen ruotsalainen, joka vaahdottuu helposti mustan kahvin pinnalle. Essin perheessä lehmänmaito on hiljattain korvattu kasvismaidoilla ja niissä, kuulkaa, tätä hifistelyvalikoimaa piisaa.

Sitten Essi repeää lempeän ironiseen nauruun.

– Tässä olisi suurempaakin maailmantuskaa pohdittavana, mutta muijat vaan vaahtoavat maidosta.

Oikeasti Essin vegaanius on juuri siitä maailmantuskasta kummunnutta. Hänelle valinta on eettinen teko paremman huomisen puolesta. Ruuan pitää tuottaa hänelle paitsi fyysistä myös henkistä hyvää oloa.

Myös Essin puoliso, näyttelijä Mikko Virtanen on vaihtanut vaimonsa mukana kotivegaaniksi. Se tarkoittaa, että kotona valitaan kasvista, mutta kylässä ei pingoteta eikä muiden valintoja arvostella.

Parin tytär saa syödä nakkikeittoa mumminsa luona, mutta kotona sitä ei ole tarjolla.

– Onhan se kolmivuotiaalle vähän metaa, kun yritän selittää, miksi meillä ei syödä lihaa. Toivon onnistuvani aivopesussa niin hyvin, että hän kasvaessaan ymmärtää ja hyväksyy valintani, Essi virnistää.

Oman elämänsä voimanainen

”Ruoka on elämän ihanimpia nautintoja. Kun viime vuonna harkitsin siirtymistä kasvissyöjästä vegaaniksi, suurin haasteeni oli, pystyisinkö luopumaan herkullisista juustoista ja kananmunista. Meillä kotona laitettiin usein iltaisin munakkaita, mutta nyt ne ovat vaihtuneet hummusleipiin ja chiavanukkaisiin.

Kokeilin aikoinaan proteiinipitoista salitreeniruokavaliota. Olin synnyttänyt esikoiseni puoli vuotta aiemmin, ja asuimme töidemme takia Kokkolassa, kaukana kavereistamme ja tutuista harrastuksista. Aloin käydä kuntosalilla, koska halusin takaisin lihasvoimani ja tunteen, että olen vahva.

Personal trainer laati minulle treeniohjelman sekä ruokavalion. Salilla vedin kovaa ja isoilla painoilla, kotona vedin kanaa ja rahkaa. Kroppa kyllä kiinteytyi ja lihakset kasvoivat, mutta syöminen tökki. Ruokahetket eivät olleet enää nautinnollisia vaan muuttuivat melkein vastenmielisiksi.

Olen sellainen, että innostun uusista jutuista ja tarraudun niihin perusteellisesti. Salitreeniä jaksoin kahdeksan kuukautta, kunnes totesin että fuck it, nyt riittää. Sen jälkeen en ole salille astunut.

”Jos jonkun pitää avata purkki, se olen minä, joka pyydetään vääntämään kantta.”

Liikunnassa pitää tehdä, mistä itse tykkää. Ei tarvita ruoskimista eikä veren makua. Nykyään joogaan, tanssin ja juoksen. Vaikka olen vähän polvivammainen, ja minulla on lievä astma, juokseminen tuntuu meditatiiviselta. Ongelmat ja valintatilanteet kirkastuvat yleensä lenkillä. Jooga taas pakottaa kaltaiseni papupadan keskittymään ja rauhoittumaan.

Olen pitkä, ja fyysinen vahvuus on aina ollut osa identiteettiäni. En ole koskaan pitänyt itseäni heikkona. Jos jonkun pitää avata purkki, se olen minä, joka pyydetään vääntämään kantta.”

Ihanat vatsamakkarat

”Näyttelijäntieni alussa koin, että olen väärän kokoinen kameralle. Että televisioon ja elokuviin pääsivät vain yliluonnollisen näköiset, kauniit ja laihat naiset. Minulla oli vatsamakkaroita ja todella ilmeikkäät kasvot.

”Hitto, 1800-luvulla olisin ollut kuumaa shittiä!”

Pääsin Teatterikorkeakouluun 19-vuotiaana, suoraan lukiosta. Epävarmuus kuuluu siihen ikään ja elämänvaiheeseen, eikä tunnetta helpottanut kuvasto, jota yhteiskuntamme tarjoaa menestyjistä, esillä olevista ihmisistä ja kauneuskäsityksistä. Niihin verrattuna koin olevani liian iso ja muodokas ja pehmeä. Hitto, 1800-luvulla olisin ollut kuumaa shittiä!

Ulkonäköpaineet roikkuivat matkassa monta vuotta. Ne alkoivat helpottaa vasta, kun sain ensimmäisen elokuvaroolini Johanna Vuoksenmaan ohjaamassa komediassa 21 tapaa pilata avioliitto. Tajusin, että sain roolin taidoillani, eikä koollani ollutkaan merkitystä.

Avaudun kokemuksistani nuorille suunnatussa Dreams-projektissa. Puhun epävarmuuksista, rohkeudesta kokeilla kaikenlaista ja olla pelkäämättä mokaamista. Kun seison nuorten edessä, otan kiinni vatsamakkaroistani ja kerron, että kukaan ei ole töissäni koskaan huomauttanut näistä yhtään mitään. Olen menestynyt vatsamakkaroineni, ja niiden kanssa on näytelty alastikin.

Suhtautuminen omaan ulkonäköön vaihtelee eri elämänvaiheissa. Enää en jaksa ottaa siitä paineita. Käytän mieluummin saman energian vartaloni rakastamiseen sellaisena kuin se on.”

Feminismi sydämen asiana

”Osallistuminen Putous-sarjaan on muuttanut eniten sitä, miten minuun on suhtauduttu. Ohjelman tekeminen oli mahtava kokemus, mutta se laski päälleni myös tietynlaisen haarniskan. En ollut tottunut olemaan se nätti tyttö, meikkeineen ja laitettuna.

Julkisuudesta seurannut kohtelu on ollut välillä vaivaannuttavaa ja joskus surullistakin. Olen kohdannut niin paljon seksismiä ja vähättelyä, ettei mitään järkeä. Tilanteet vaihtelevat baarihuuteluista palavereihin ja haastatteluihin. Milloin olen ollut typerä huora, milloin blondi, jonka sanomiset voi keskeyttää ja ehdotukset sivuuttaa. ’Ole blondi hiljaa, ei jaksa nyt kuunnella.’ Koen, että älyäni ja arvoani on alennettu niissä tilanteissa. Hurtin huumorin ja loukkaavan kohtelun välillä on vain häilyvä raja.

Essi rohkaisee nuoria Dreams-projektissa. ”Kerron, että epävarmuus on tuttua kaikille. Ihmiset, jotka eivät pelkää mitään, ovat tylsiä.”
Essi rohkaisee nuoria Dreams-projektissa. ”Kerron, että epävarmuus on tuttua kaikille. Ihmiset, jotka eivät pelkää mitään, ovat tylsiä.”

Olin kuvitellut olevani napakka ja kova luu mutta hämmentävissä tilanteissa en toimikaan aina niin. Monesti olen vasta jälkeenpäin tiennyt, miten olisi pitänyt reagoida. Olisin voinut vain viheltää pelin poikki ja sanoa, että tuo loukkaa minua. Tai olisin voinut itkeä, sekin on yhtä oikein. Monesti tulee kuitenkin vaiettua, koska en tahdo pahoittaa toisen mieltä tai haluan välttää tiukkapipon maineen. Se, että kohtelu menee tunteisiin, ei tarkoita, että olisin tosikko. Nämä jutut ovat tärkeitä minulle, ja niin tulisi olla kaikille.

”Feminismi on minulle sydämen asia.”

Feminismi on minulle sydämen asia. Työssäni haluan tehdä sisältöä, joka muuttaa näitä asenteita. Voimme tehdä vitsiä, joka ravistelee ihmiset ajattelemaan tai voimme tehdä vitsiä, joka ylläpitää jämähtäneitä asenteita seksuaalisuudesta tai rasismista. Viihteentekijöillä on suuri vastuu.

Sketsihahmoni Angela Brosin kanssa halusin päästä osoittamaan, että naiset ovat seksuaalisia ja että se on iloinen asia. Samaan aikaan ajattelin, miten koomista on, että naisen seksuaalisuuden puolesta ylipäätään tarvitsee puhua. Mutta niin se vielä on, ettei naisilla ole samanlaista oikeutta kuin miehillä tehdä vartalollaan mitä lystää. On hauskaa, kun Duudsonit vetävät munasillaan, mutta jos nainen vilauttaa alushousua, se on välittömästi kohahduttavaa lööppikamaa.

Nuoruudessani Spice Girlsit olivat minulle ajatustenherättelijöitä. Heidän räävittömät ja feministiset tekonsa olivat tervetullutta ja ravistelevaa. Vaikka tytöt esiintyivät paljastavissa vaatteissa, ajattelin, että heillä oli valta päättää tyylistään itse eikä heitä ollut pakotettu objekteiksi.”

Suuret unelmat

”Olen utelias ja intohimoinen ihminen ja innostun herkästi kokeilemaan kaikenlaista. Lapsuudessani kokeilin varmasti 30 harrastusta. Kerron siitäkin Dreams-luennoillani. Sanon, että jos jättää kokeilematta, siitä ei seuraa mitään, mutta jos kokeilee ja tyrisikin, on ainakin yhtä kokemusta rikkaampi.

Innostus vie pitkälle, mutta sillä on kääntöpuolensa. Jos päästän innostukseni överivaihteelle, alan voida huonosti. Viime vuonna tein yhtä aikaa Putousta ja Villiä korttia ja luentoja ja halusin touhuta perheellä, viettää aikaa mieheni kanssa, urheilla ja nähdä ystäviä. Lopulta olin ihan burn outin partaalla, pinna kireänä ja nukuin huonosti. Tänä vuonna en jaksanut samaa uudelleen.

Töiden haaliminen on jatkuvaa tasapainoilua. Kun olen suostumassa kahdeksanteen päällekkäiseen projektiin, mieheni sanoo stop. Olen alkanut uskoa häntä. Olen myös paremmin oppinut omat rajani.

”Haluaisin vaikuttaa enemmän, ja valta kiehtoo minua.”

Rakastan näyttelemistä mutta olen avoin kaikelle uudelle. Olen laajentamassa osaamistani kirjoittamiseen. Haluaisin vaikuttaa enemmän, ja valta kiehtoo minua. Tahtoisin prosessin alkupäähän, mukaan päättämään, mitä tehdään. Näyttelijänä olen loppupäässä toteuttamassa muiden visioita. Vaikka työni on mielenkiintoista ja haastavaa, joskus minua vaivaa tunne, että olen ”vain” näyttelijä.

Olen vähän suuruudenhullu. Vaikka olenkin vasta urani alussa, olen jo saavuttanut suurimmat unelmani. Tarvitsen uusia unelmia! Laskin tekeväni töitä vielä ainakin 40 vuotta. Niissä pitää olla mielekkyyttä ja vaihtelevuutta.”

Tärkeät ystävät

”Kasvoin aluksi ainoana lapsena ja sain sisarpuolia vasta myöhemmin. Opin sosiaalisista suhteista joukkueharrastuksissa, joihin hakeuduin, kun kaipasin yhteisöä. Olin se lapsi, joka yksin tepasteli kentän laidalle ja kysyi vierailta lapsilta, leikittekste mun kaa.

Ystävät ovat minulle supertärkeitä, ja yritän pitää ystävyyssuhteistani hyvää huolta. Kun töissä on oikein kiire, alan herkästi suorittaa ystävyyttä ja otan paineita siitä, etten ole ehtinyt nähdä kaikkia. Vasta viime aikoina olen hyväksynyt, että on ok olla joutilas ja kotosalla ilman, että jokaiseen vapaapäivään alkaa järjestää kyläilyjä.

Olen myös ollut paska ystävä ja puhunut pahaa muista. Nuoruuden epävarmoina kausina vertailin itseäni muihin ja tunsin kateutta. Jossain vaiheessa oivalsin, ettei pahan puhuminen satuta sitä toista vaan myrkyttää vain oman mieleni. Muistan selkeästi, miten tiedostin, etten halua olla sellainen diiva ja että tahdon muuttaa käytöstäni.

Jos keskustelu nykyään roihahtaa jonkun toisen nälvimiseksi, tulee sanottua ääneen, että jätetään tää, vaihdetaan aihetta. Haluan panostaa siihen, että kohtelen ihmisiä hyvin. Lapselleni yritän opettaa, että pitää olla kohtelias, mutta muita ei pidä myötäillä oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Luin jostain ajatuksen, että pojat kasvatetaan kilpailemaan toisiaan vastaan työssä ja saavutuksissa, mutta tytöt kasvatetaan kilpailemaan poikien huomiosta. Ajatus on ihan karmiva, mutta kyllä siinä on totuuden siemen.

Pitkäaikaisimman ystäväni Saaran olen tuntenut seitsemänvuotiaasta. Meillä on ollut sisarellinen, elämää mullistava ystävyys. Olen tuttu Saaran perheen kanssa, ja hän on tyttäreni kummi.

Toinen tärkeä porukka on lukiovuosilta jäänyt 14 hengen kaveriporukkamme. Tutustuimme merkittävässä elämänvaiheessa, juuri siinä aikuisuuden kynnyksellä. Muistelemme vieläkin kakkosluokan risteilyä ja kuka oksensi mihinkin. Kun penkkareistamme tulee 10 vuotta, aiomme kokoontua ja katsoa videon sekoilustamme.

Tutustuin mieheeni Mikkoon Teatterikorkeassa. Olimme ystäviä kaksi vuotta ennen kuin rakastuimme. Oli melkein outoa, kun yhtäkkiä aloimme katsoa toisiamme eri silmin. Sitä oli ihan, että mitä mulle tapahtuu.

” Suhteemme alku oli parhaanlaista rakastumista mitä olla voi.”

Nyt ajattelen, että suhteemme alku oli parhaanlaista rakastumista mitä olla voi. Tunsimme toisemme jo todella hyvin. Tiesimme toistemme huonot puolet, missä tilanteissa toisesta tulee jäykkis ja milloin hän on ärsyttävä.

Olin 23-vuotias, kun menimme naimisiin. Porukoissamme se oli vähän radikaaliakin. Omat vanhempani eivät koskaan menneet naimisiin.

En ole haaveillut isosta perheestä, ehkä juuri siksi, koska kasvoin yksin. Ihan hyvä siitäkin tulee. Sitä paitsi en jaksaisi taas sitä valvomista. Jos en saa nukkua tarpeeksi, tuntuu kuin olisi krapula koko ajan.”

  • Helsinkiläisnäyttelijä syntyi 19.2.1988. Puoliso näyttelijä Mikko Virtanen. Kolmevuotias tytär.
  • Kuvaa Supermarsu-leffaa ja näyttelee Turun Kaupunginteatterin esityksessä Bonnie & Clyde.
  • Luennoi Lasten ja nuorten säätiön Dreams-projektissa. ”Rohkaisen nuoria olemaan omanlaisiaan. Olen äiti, absolutisti, diabeetikko, minulla on pelkoja sekä vatsamakkarat – ja silti saavuttanut unelmani.”

Ei enää leffoja, keikkoja, kahvitteluja tai viinilasillisia. Me Naisten työttömyyskyselyyn vastanneet paljastavat, miten muuttunut rahatilanne näkyy arjessa.

Yli puolet Me Naisten suuren työttömyyskyselyn vastaajista pitää taloudellista epävarmuutta työttömyyden vaikeimpana puolena.

Osa vastaajista kertoo säästäneensä pahan päivän varalle ennakkoon, mutta monen arkea työttömyys muutti hyvin konkreettisesti. Ei ollut varaa ladata matkakorttia tai käydä hammaslääkärissä. Kalliit harrastukset ja lomamatkat jäivät, ja ruokakaupan alelaput alkoivat kiinnostaa.

Jotkut vastaajat kokivat, että rahapula kavensi elinpiiriä ja vähensi sosiaalisia kohtaamisia. Kun leffalippuun tai kahvilakäyntiin ei ollut varaa, ystäviä tuli nähtyä vähemmän.

”Kun olin työtön, jouduin luopumaan osapuilleen kaikesta muusta paitsi asunnostani. En reissannut, en harrastanut, en ostanut uusia vaatteita. En käynyt kampaajalla, leffassa, en missään. Museokortti oli onneksi taskussa valmiina, ja se helpotti. Vähensin kavereiden näkemistä, koska meillä se näkeminen usein on vaikka kahvilla käyntiä. Kun päiväbudjetti oli noin kolme euroa, ei siinä juuri hurviteltu. Söin vähemmän, liikuin vähemmän. Istua nökötin vain kotona ja tapasin vähemmän ihmisiä”, 30-vuotias nainen kertoo.

”Kun päiväbudjetti oli noin kolme euroa, ei siinä juuri hurviteltu.”

Moni vastaaja luopui tiukan rahatilanteen takia arjen luksuksesta, kuten kampaajakäynneistä, ulkona syömisestä ja harrastuksista. Jotkut kertoivat, ettei aina ollut varaa edes lämpimään ruokaan.

”Kaikesta on joutunut luopumaan! Mitään ei voi ostaa ja missään ei voi käydä. Joutuu kotiin häkkilinnuksi. Nälkä on koko ajan, koska olen joutunut jättämään yhden lämpimän aterian pois päivän ruokailuista. Sosiaaliset kohtaamiset ovat jääneet. Ei leffoja, kahvitteluja, keikkoja, viinilasillisia, kampaajia, vaatteita, matkoja. Ei mitään”, 33-vuotias nainen kertoo.

Esimerkiksi näistä asioista tiukentunut rahatilanne pisti vastaajat säästämään.

1. kampaajakäynneistä ja vaateostoksista

”Omat peruspäivärahani menevät laskuihin, ja avomieheni maksaa ruuat. Olen luopunut vaateostoksista, ulkona syömisestä, kampaajasta ja kauneuspalveluista. En myöskään matkusta enää useasti. En pysty käyttämään palveluita niin kuin työssä käyvät. Kaupassa ostan halvempaa brändiä. Teen perusruokaa, esimerkiksi keittoja ja makaronilaatikkoa.” Nainen, 33

2. hammashuollosta ja kissan rokotuksista

”Minä ja mies jäimme työttömiksi samoihin aikoihin, ja tulomme putosivat puoleen. Emme käy ulkona, en käy kampaajalla, en hoidata hampaitani, kissamme rokotuksia ei ole uusittu ja paljon muuta, johon ei ole enää varaa. Ruokaostoksissa etsimme aina sitä halvinta.” Nainen, 49

”En mene edes terveyskeskukseen tai lääkärille, ellen ole todella kipeä.”

3. lääkärikäynneistä

”Palkkani vaihtui tietysti paljon pienempään työttömyyskorvaukseen. Ei ole enää työterveyshuoltoa. En mene edes terveyskeskukseen tai lääkärille, ellen ole todella kipeä, koska se maksaa. On harkittava menoja, enkä voi enää auttaa niin paljon esimerkiksi poikani perhettä. Yritän elää tuhlaamatta ja säästäväisesti. Tuleva eläkkeeni on nyt pienempi, ja se harmittaa ja katkeroittaa.” Nainen, 64

4. lomista

”Työttömyys vaikutti siten, että mitään ei uskaltanut hankkia tai suunnitella. Laskut kasautuivat miehen maksettaviksi, ja taloudellisesti oli haastavaa vielä pitkään työn alkamisen jälkeen. Kaikki ylimääräinen piti karsia, lomamatkat perua ja laskujen maksua järjestellä.” Nainen, 43

5. reseptilääkkeistä ja kalliista ruuasta

”Ostan halvinta ruokaa. Puolitan reseptilääkekuluja ottamalla määrättyjä lääkkeitä vähemmän. Jätin hammashoidon kesken. En koskaan käy tapahtumissa, missä on maksuja. En vieraile kotiseudulla. Erakoidun pikkuhiljaa. Kirpparilta haen vaatteet, joita on joskus pakko ostaa. Alushousut ja nilkkasukat ostan uusina, ja yhdet kunnon rintaliivit minulla on lääkärissäkäyntien varalta. Muuten en käytä.” Nainen, 60

6. harrastuksista

”Tulot eivät riitä juuri muuhun kuin asumiseen ja välttämättömiin menoihin. Esimerkiksi matkakorttia ei voi ostaa, mikä on karsinut harrastuksia. Aina pitää olla laskemassa, mitä voi ostaa.” Nainen, 28

”Koin melkein ylpeyttä siitä, miten vähällä lopulta pärjää.”

7. uudesta kodista

”Jouduin luopumaan asumisesta, matkakortista, uuden passin hakemisesta, kunnolla syömisestä, kavereiden kanssa ulkona käymisestä. Ei ollut rahaa asunnon hakemiseen (takuuvuokraan ja muuttoon) tai lämpimän ruoan valmistamiseen kuin ehkä kerran viikossa. Ei ollut varaa käydä missään tai tehdä mitään. Matkakortti jäi lataamatta, joten piti kävellä joka paikkaan.” Nainen, 30

8. bussilipusta

”Pudotus ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle on kova. Vielä kovemmaksi se muuttuu, kun mahdolliset säästöt on käytetty ja on haettava toimeentulotukea. Sitten kun tilille napsahtaa saman kuukauden aikana kaksi työttömyysetuuden maksusuoritusta, toimeentulotuessa otetaan käyttöön 21,5 päivän kerroin ja tuesta vähennetään joka kuukausi muutama kymppi, alkaa selviytymistaistelu. Julkisen liikenteen käyttö on vähentynyt minimiin, koska ei ole enää varaa ostaa matkakortille kautta, vain arvoa, jota on käytettävä harkiten. Kun jotain menee rikki, ei ole varaa ostaa uutta tai edes käytettyä. Spontaani lähteminen ihmisten ilmoille on jäänyt pois. Elämänpiirini on kaventunut, ja monet asiat, joista olen saanut iloa, ovat jääneet pois.” Nainen, 50

9. heräteostoksista ja matkustelusta

”Jouduin luopumaan ulkona syömisestä, impulssiostoista ja matkustamisesta ihan kotimaassakin. Onneksi oli säästöt ja lopputili. Ahdisti, mutta enemmän te-toimisto kuin rahatilanne. Talous mietitytti siksikin, kun puoliso opiskeli. Opin puntaroimaan paremmin ostokäyttäytymistä ja koin melkeinpä ylpeyttä siitä, miten vähällä lopulta pärjää. Ilman säästöjä ja lopputiliä olisin kyllä ollut pulassa ja joutunut luopumaan enemmästäkin.” Nainen, 27

Ruotsalaiskirjailija kirjoitti menetyksestä menestysteoksen Joka hetki olemme yhä elossa.

Vuonna 2012 kirjailija Tom Malmquistin avovaimo Karin Lagerlöf sairastui akuuttiin leukemiaan, kun hän oli viimeisillään raskaana. Parin lapsi syntyi hätäsektiolla, mutta Karin kuoli vain viikko lapsen syntymän jälkeen.

Menetyksestä syntynyt kirja Joka hetki olemme yhä elossa pistää lukijansa heti koville: ensimmäinen luku on nopeatempoinen ja tunteista riisuttu kuvaus siitä, kuinka Tom juoksee teho-osastolla taistelevan avovaimonsa ja keskoskaapissa olevan tyttärensä väliä. Karin ei koskaan herää näkemään tytärtään.

Kirja vuorottelee menneessä ja nykyisyydessä. Se kertoo, kuinka parikymppiset Tom ja Karin tapaavat kirjoituskurssilla ja kuinka suhde varovasti syvenee. Ja kuinka Tom yksin hoitaa kotona tytärtään mutta ei uskalla lähteä tämän kanssa ulos. Kotona hän käy läpi Karinin tavaroita ja lukee kirjoista tämän alleviivauksia.

Kun neljän kuukauden päästä avovaimon kuolemasta menehtyy myös Malmquistin isä, mukaan tulevat lapsuusmuistot kovaksikeitetyn urheilutoimittajan poikana. Lapsuudenperhe sai henkivartijat, kun isä paljasti sopupeliskandaalin ja sai mafian kintereilleen.

Kirja ei ole samanlainen ajaton ja yleisellä tasolla puhutteleva pohdiskelu kuin esimerkiksi surukirjallisuuden klassikko, Joan Didionin Maagisen ajattelun aika. Tom Malmquist on kirjoittanut keskellä akuuttia surua. Kaksi runokirjaa julkaissut kirjailija on karsinut ilmaisustaan kaiken lyyrisyyden: on vain pelkistetty, ankara ja pakahduttavan surullinen kuvaus siitä, mitä ihmiselle tapahtuu suuren menetyksen äärellä.

Viimeisessä luvussa Malmquist puhuttelee Kariniaan suoraan: ”Sinä tiedät että rakastan häntä meidän kummankin puolesta ja silti tuntuu kuin minulla olisi elämäni paras aika takanapäin ja tärkein aika edessäpäin.”

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa, suom. Outi Menna (S&S)