Trampoliinien myynnissä on jo ohitettu huippuvuodet. Myynti ei kuitenkaan lopu: markkinoille tuodaan yhä suurempia ja hienompia trampoliineja. Tämä näkymä on Mykrän perheen pihalta.
Vasemmalta Taina Paukkonen, Markus Paukkonen, Jarkko Hakkari, Annamari Korhonen, Sini Karjalainen, Tiia Jehimoff ja Kati Järvinen aloittavat ja lopettavat kesäillan juhlinnan paljussa. Jossain välissä käväistään baarissa.
Riihimäellä asuvilla Miettisillä on oikea uima-allas, sillä paljuttelu ei sopinut aktiivisen, auringosta nauttivan perheen kesänviettoon.”Kuumana päivänä on parasta pulah­taa vilpoisaan ­veteen”, Päivi Miettinen sanoo. Eetu, 11, on samaa mieltä.
Mykrän perheen piha on kesäisin viihdekeskus. On trampo­liinia, paljua, terassia ja grillikota. Pihassa ei viihdytä vain perheen kesken, vaan siitä pääsevät nauttimaan niin naapurit kuin ­ystävätkin. Kodassa vasemmalta ­Mikael, Matias, Antti ja Kati.
Soittolistalle on valittu parhaat ­kotabiisit.
Tamperelaisen ­kaveriporukan paljua vuokrataan muillekin, mutta monesti se otetaan mukaan, kun lähdetään viikonlopun viettoon muualle. Usein kylpemään päätyy mukaan jokunen tuntematonkin.
Keijo ja Tarja Katra­vuorella on ollut palju viisi vuotta. Sen tultua kotiin juhliin on syntynyt uudenlaisia perinteitä. ”Ei taida olla juhlapäivää, ilman paljuhetkeä. On joulupalju, juhannuspalju ja synty­mäpäiväpalju”, Keijo kertoo.

Kati ja Antti Mykrän pihan valloittivat ensin trampoliini, sitten palju ja grillikota. Paukkosten pariskunta ei enää voisi kuvitellakaan illanviettoa ilman kylpytynnyrin kuohuja. Miten suomalaiset pihat muuttuivat hulppeiksi viihdekeskuksiksi?

 Sen jälkeen kun terassi­kalusteet on petsattu ja tarpeeksi tehokas grilli saatu tulille, pihan ­ostoslistalla on yleensä trampoliini. Niin myös Mykrän perheellä, jonka tontille sellainen pystytettiin melkein heti, kun muuttokuorma riihimäkeläisellä pientaloalueella oli saatu purettua syyskuussa 2006.

– Lasten oli helppo mankua, milloin me saadaan tramppa, kun naapurissakin kerran oli, Antti Mykrä sanoo.

Mykrien pihalla ei paljon tarvitse päätään kääntää, kun näkökentässä voi laskea viisi trampoliinia. Omakotitalossa asuvan lapsiperheen piha ilman trampoliinia alkaa olla harvinaisuus. Trampan jousien rytke on pian samanlainen osa kansallista äänimaisemaa kuin hangen natina.

Mykrien trampoliini pystytetään vuosittain vapun alla, kun ulkona tarkenee pomppia sukkasillaan, ja se pakataan varastoon hyvissä ajoin ennen ensilunta.

– Ihme kyllä pojat eivät ole vieläkään kyllästyneet siihen, Antti sanoo seuratessaan Matiaksen, 10, ja Mikaelin, 9, hippaleikkiä trampoliinilla.

Veljekset hyppivät siinä päivittäin - paitsi, kun ovat riidoissa.

Poikien äiti Kati Mykrä muistelee, kuinka kätevä trampoliini oli jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Oma ja ystävien jälkikasvu nostettiin trampoliinille möyrimään, turvaverkon vetoketju vedettiin kiinni, eikä illanviettäjien tarvinnut olla koko ajan huolissaan, satuttaako joku itsensä tai tunkeeko kiviä suuhunsa.

– Lapsilla näytti olevan kivaa, joten meilläkin oli, Kati sanoo.

Ei pelkkää varustelua

Vielä kymmenen vuotta sitten trampoliineja näki lähinnä sirkuksessa ja koulun telinevoimistelutunneilla. Hyppimisen sanotaan kehittävän koordinaatio- ja ponnistuskykyä sekä voimistavan lihaksia, mutta moni tuntuu pulittavan trampoliinista sen kaksisataa euroa lähinnä siksi, että härveli nyt vain kuuluu nykypihaan.

Halkaisijaltaan liki nelimetrinen pomppupaikka ei ole järin kaunis, mutta jos sellainen löytyy viereisiltäkin pihoilta, on esteettinen rikos ainakin naapuruston yhteinen.

Maisemasuunnittelijat iloitsevat, että pihojen ja vapaa-ajan arvostus on kasvanut television puutarhaohjelmien ja ­kotoilubuumin myötätuulessa. Samalla trampoliinien ja kylpytynnyreiden sijoittelusta on tullut arkea pihasuunnittelijoiden työssä. Ammattilaiset noudattavat trampoliinien sijoittelussa yhtä toimivaa kikkaa: se jemmataan mahdollisuuksien mukaan pihan matalimpaan kohtaan, ettei hökötys hallitsisi koko maisemaa. Heistä maisemoinnissa ­pahinta olisi, jos pihan elementit näyttäisivät vain tipahtaneen sinne taivaasta.

Aiemmin pihalle pystytettiin lapsia ja aikuisia varten omat keinunsa, rakennettiin ehkä leikkimökki. Nyt hiekkalaatikoita löytyy lähinnä enää kerrostalojen ­pihoilta. Pientalojen patioilla keinut ovat vaihtuneet loungemaisiin polyrottinkisiin sohvaryhmiin, eikä piha ole enää vain lapsien leikkipaikka. Aikuisetkin haluavat, että talokaupan yhteydessä ostettu kallis maatilkku tarjoaa hyvää elämää. Vastapainoa arjelle, puitteet viihtymiselle.

Kesäisin elinpiiriä halutaan laajentaa: sekä keittiö että olohuone tuodaan ulos.

Palju tuli pihaan

Tampereen Koivistonkylässä sijaitsevan talon eteen on parkkeerattu enemmän autoja kuin muualle. On lauantai ja bileet. Paljussa.

– Laitetaanko poreet päälle? illan emäntä Taina Paukkonen virnistää. Hän ei jää odottamaan vastausta, vaan kurkottaa kohti nappia, jota painamalla kylpytynnyri muuttuu poreammeeksi.

Jos ihminen kehräisi, se näyttäisi varmaan tältä. Kymmenen hengen palju on täynnä onnellisia ihmisiä. On vaikeaa sanoa, johtuuko hymy itse paljusta vai sihijuoman terästämästä kesäillasta. Luultavasti molemmista.

– Onhan tämä nyt laatuaikaa, Paukkonen sanoo hörpätessään siideristään.

Tölkeille on rakennettu käytännölliset pidikkeet paljun kylkeen. Ilta on vasta alussa ja sipsikulho liki koskematon.

Kolmekymppinen ystäväporukka on kokeneita paljuttelijoita. Kuluneella viikolla palju on lämmitetty kajaanilais­vieraiden kunniaksi peräti neljästi.

Tainan mies Markus Paukkonen ja tämän lapsuudenystävä Jussi Kokki ­näkivät kylpytynnyreissä oman porukan ilonpidon lisäksi bisnesidean. He hankkivat pari vuotta sitten muutaman paljun vuokrakäyttöön. Siitä lähtien pyörien päällä kulkevia paljuja on raijattu pitkin Pirkanmaata pientalo­alueille illanistujaisten viihteeksi ja mökkien pihamaille morsiussaunan jatkeeksikin. Juhannusviikolla Markus sai yli neljäkymmentä tiedustelua ja myi yhtä monta ei-oota. Silloin kun paljut eivät ole liikenteessä, Taina ja Markus kutsuvat mielellään ­ystäviä kylpemään.

Porukan mielestä paljun hienous on siinä, että lämpimässä vedessä viihtyy pitkiä aikoja kerrallaan vuodenajasta riippumatta. Koska harva haluaa värjötellä ­terassilla pitkälle syksyyn tai kääntää grilli­kyljystä tumput kädessä, palju hankitaan pidentämään pihan käyttöaikaa.

–  Hyvässä seurassa siinä istuksii helposti kuusi, kahdeksankin tuntia. ­Talvisin kontrasti lämpimän veden ja kylmän ilman välillä tuntuu hienolta, Jussi kuvailee.

Taina kertoo, ettei tänään ole tarkoitus löllyä paljussa koko yötä. Iltamyöhällä soitetaan tilataksi, ja paljunraikas ­ystäväporukka kurttuisine sormen­päineen jalkautuu Tampereen yöhön.

Siksi aikaa palju suojataan kannella, jotta vesi pysyisi lämpimänä vielä jatkoille. Seuraavana päivänä palju tyhjennetään. Kemikaaleilla ja suodattimilla vesi voisi pysyä hyvänä kuukaudenkin, mutta puhdistusaineitakin tärkeämpää on paljuväen ääneen sanomaton herrasmiessääntö: jokainen käy suihkussa ­ennen paljuttelua.

Kylpemisestä on tullut ystäväporukassa niin iso juttu, että heinäkuun alussa Himoksella järjestettyyn eurodance-tapahtuma Jysäriinkään ei lähdetty ­ilman omaa paljua.

– Saatiin aika paljon uusia kavereita, Jussi virnistää.

– Paljuun saatetaan mennä ventovieraina, mutta kun sieltä noustaan pois, ollaan jo hyviä ystäviä, Taina nauraa.

Voisiko olla, että kylpytynnyristä on saunan ohella tullut se paikka, jossa stereotypiat varautuneista ja jäyhistä suomalaista katoavat? Harva spontaanisti kutsuu puolituttua luokseen kahville, mutta moni istuu muitta mutkitta pylly pyllyn vieressä pienessä tiinussa.

Koko kansa kylpee

Pohjoismaiden suurimman paljuvalmistajan Kirami Oy:n toimitusjohtaja Mika Rantasen mukaan on täysin perusteltua puhua todellisesta paljuhuumasta.

– Kun aloitimme 2000-luvun alussa, myimme 20 paljua vuodessa. Nyt niitä menee vuosittain ainakin 3500 kappaletta.

Alkuvuosina kylpytynnyreitä ostivat vain raharikkaat erikoisuudentavoittelijat ja maaseutuyrittäjät, muut lähinnä kummastelivat. Pikkuhiljaa yhä useampi pääsi paljuun firman virkistymispäivillä tai Lapin-reissulla. Syksyisin julkisuuden­kipeä nuoriso hiplasi toisiaan Big Brother -talon pihamaan kylpytynnyrissä tai ­porealtaassa. Kylpeminen taivaan alla alkoi kiinnostaa.

Paljuja kauppaavien yritysten kasvulle ei näy loppua, jos suunta pysyy ­samanlaisena kuin Ruotsissa, jossa paljuja on hankittu pihoille jo 1980-luvulta lähtien. Kiraminkin paljuista iso osa myydään Sastamalan tehtaalta länsinaapuriin.

Enää paljua ei nähdä hölmönä luksus­investointina: kelpo kylpytynnyri irtoaa parilla tonnilla. Jos palju vielä jokunen vuosi sitten oli statussymboli, enää se ei sitä ole. Pröystäilytarkoitukseen palju on liian arkinen ja kotikutoinen. Jos kylpemisellä haluaa tehdä vaikutuksen, alati yleistyviä ulkoporealtaita voi varustella vaikka 30 000 euroon saakka.

Mökkeilijä jääkin pihalleen

Sähkölämmitteinen ulkoporeallas on hetkessä kylpyvalmis. Sen sijaan puulämmitteinen palju vaatii monen tunnin valmisteluja, joten kovin spontaanille kylpijälle se ei sovi. Kuusikymppisellä Keijo Katravuorella on kesä­lomallaan aikaa. Puutarhaletku ehtii pulputtaa neljän hengen kylpytynnyrissä reilun tunnin ennen kuin se on täynnä. Sen jälkeen vettä lämmitetään kamiinalla ainakin pari tuntia, jotta vesi lämpiäisi 38 asteeseen. Ohuet kuivat puut toimivat tarkoitukseen parhaiten.

Hän kurkottaa styroksikohoon kiinnitetyn lämpömittarin paljusta. Kolmekymmentä vuotta sitten sillä tarkistettiin lasten kylpyveden lämpö. Kuluneet viisi vuotta mittarin paikka on ollut paljussa.

– 34 astetta jo. Pitää varmaan hakea jääkaapista vähän paljujuomaa.

Kylpytynnyri saapui Keijon ja Tarja-vaimon omakotitalon terassille Vihtiin kesällä 2009 sen jälkeen, kun Keijo oli ­hävinnyt Tarjan ja tyttärensä väsytystaistelun. Perheen naiset olivat nähneet iloisia paljuttelijoita televisiossa ja pohtivat, että miksipä ei meilläkin. Varsinkin, kun terassin laajentamisesta oli jo pitkään ollut puhetta.

Pihaan panostavat etenkin lapsi­perheet ja Katravuorten kaltaiset aikuiset pariskunnat, joilla on aikaa ja rahaa viihtyä ulkona. Keijo ja Tarja ovat huomanneet, että mukavasta pihasta haluavat hyötyä muutkin. Heillä on pitkä lista tuttuja, jotka ovat vinkanneet, että olisi kiva päästä viettämään iltaa.

– Paljulla on helppo houkutella myös aikuiset lapset kylään. Jos he ennen pyysivät laittamaan saunan päälle, nykyään he toivovat pääsevänsä paljuun.

Palju luo myös uusia perinteitä. Katravuoretkin juhlistavat siellä niin joulu- kuin juhannusaattoakin. Sieltä on katsottu jalkapallon MM-kisoja ja tunnistettu tähtikuvioita.

– Kesämökille ei oikein malta lähteä, kun oma piha on niin kiva.

Ensi kesäksi pariskunta suunnittelee hankkivansa pihalle trampoliinin ensimmäisen lapsenlapsensa Einon iloksi.

– Mutta kai sillä voivat aikuisetkin ­vähän hyppiä? Keijo vitsailee.

Mitä seuraavaksi?

Se, että suomalaiset viihtyvät pihoillaan, ei liity pelkästään taantumaan tai siihen, että grillaaminen omalla tontilla tulee halvemmaksi kuin mustekalarenkaiden syöminen Kreetalla. Pitkään vallalla ­ollut trendi mukavasta kotoilusta on vain tullut ovesta ulos.

Mykrän perheen piha on hyvä esimerkki. Siellä trampoliini oli vasta alkua. Syksyllä 2008 pihan nurkkaan nousi grilli­kota, ja kaksi vuotta myöhemmin terassille hankittiin palju.

– Kun lapset ovat pieniä, mihin täältä muka lähtisi? Helpointa on rakentaa omat puitteet viihtyisiksi, Antti Mykrä ­ilmoittaa.

– Emme käy kylpylöissä tai baareissa, ­joten haluamme viihtyä omalla pihalla, Kati ­Mykrä komppaa.

Nelikymppisen ­pariskunnan mielestä parhaat illanvietot ovat sellaisia, joissa kylvetään paljussa, grillataan porukalla, ja kun lapset on laitettu nukkumaan, ­aikuisten kesken siirrytään parantamaan maailmaa ­hämyisään kotaan.

Silloin Antin kokoamalta KOTA TOP20 -Spotify-listalta kajahtaa Leidien hittipotpuri, eikä valomerkki uhkaa.

– On ihan totta, että pihaan jää helposti koukkuun. Seuraavaksi meillä on suunnitteilla tynnyrisauna, Kati paljastaa.

Antti toppuuttelee, ettei budjetti riitä sellaiseen ihan lähitulevaisuudessa.

– Mutta pääasia on, että meillä on tontin rakennusoikeutta jäljellä.

Juttua varten haastateltiin myös SOK:n käyttötavarakaupan valikoimajohtajaa Hans Backströmiä sekä Maisemasuunnittelijat ry:n puheenjohtajaa Eeva Blombergia.

Lue myös:

Paljut ja trampoliinit tekivät pihoista viihdekeskuksia – mitä seuraavaksi?

Suomalainen saunalautta kerää kehuja ulkomailla

Fakta

Suomalaisista 59%:lla on käytössään piha tai puutarha. 61% aikuisista haluaisi pihansa olevan entistäkin viihtyisämpi. Tämän vuoden maalis-huhtikuussa piha- ja puutarhatuotteita myytiin 25% edellisvuotta enemmän.

Kaksi vuotta sitten avioitunut pariskunta ilmoitti tänään erostaan. Sinä aikana Lauri teki kansainvälisen läpimurron mutta jättäytyi sitten musiikkibisneksessä taka-alalle. Paulasta taas kasvoi yksi Suomen kysytyimmistä esiintyjistä.

Muusikkopariskunta Paula Vesala, 34, ja Lauri Ylönen, 37, ilmoitti tänään, että he ovat päättänet erota.

– Olemme yhdessä tehneet surullisen mutta vääjäämättömän päätöksen erota. Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä, kaksikko kertoi Iltalehdelle lähettämässään viestissä.

Aivan kuten Angelina Jolie ja Brad Pitt, Paula ja Lauri olivat yhdessä 10 vuotta ennen kuin sinetöivät suhteensa vihkivalalla. Kaksikko meni naimisiin Las Vegasissa loppuvuodesta 2014.

Pitkän suhteen aikana parille syntyi Julius-poika vuonna 2008. Mutta myös molempien uralla on ehtinyt tapahtua paljon.

2003

Kuvat: handout
Kuvat: handout

Paula ja Lauri alkoivat seurustella 2000-luvun alkupuolella. Tuolloin Laurin bändi The Rasmus oli ollut jo vuosia yksi Suomen menestyneimpiä yhtyeitä. Vuonna 2003 Laurilla meni lujaa, kun Rasmus teki kansainvälisen läpimurtonsa albumillaan Dead Letters. Samoihin aikoihin Paula karisti yltään Popstars-leiman perustamalla Mira Luodin kanssa PMMP-yhteen. Heidän kesähittinsä Rusketusraidat oli menestys, ja debyyttialbumi Kuulkaas enot myi hyvin. Kaksikko palkittiin Emma-gaalassa vuoden tulokas -palkinnolla.

2005

Kuvat: Reuters ja Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Kuvat: Reuters ja Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Vuonna 2005 Rasmus lähti puolitoista vuotta kestänneelle kiertueelle ja keikkaili 38 maassa. Samoihin aikoihin PMMP teki todellisen läpimurtonsa Suomessa Kovemmat kädet -albumillaan. Paula ja Mira nappasivat lukuisia Emma-pystejä ja olivat vuosia yksi kysytyimmistä festariesiintyjistä.

2006

Lauri tienasi 2000-luvun puolivälissä enemmän kuin moni yritysjohtaja.

2008/2009

Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

Paula ja Mira olivat vuosia erottamaton kaksikko, kuin kattila ja kansi. He tekivät ensimmäiset lapsensakin samaan aikaan.

Laurin elämään lapsi toi ryhtiä.

– Ennen saatoin valvoa aamuseitsemään, mutta nyt herään samaan aikaan leikkimään lapseni kanssa. Lopetin myös alkoholinkäytön. Tajusin, että on minun vastuullani hoitaa pojalleni yhtä hieno lapsuus kuin itsellänikin oli, Lauri kertoi Me Naisten haastattelussa vuonna 2010.

2010

2010-luvulla Paulan monilahjakkuus alkoi tulla ilmi. Hän teki ensimmäinen leffaroolissa Prinsessa-elokuvassa vuonna 2010. Sittemmin hän oli myös pääroolissa elokuvassa 3 Simoa.

2011

Paula ja Lauri harvinaisessa yhteiskuvassa Jussi-gaalassa vuonna 2011. Paula aloitti samana vuonna dramaturgian opinnot Teatterikorkeakoulussa.

Vuonna 2011 Paula julkaisi myös levyn viulisti Pekka Kuusiston kanssa. Lauri puolestaan julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa New Worldin.

2012

Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen ja handout/ Kaapo Kamu
Kuva: Sanoma-arkisto / Ismo Henttonen ja handout/ Kaapo Kamu

Rasmus ilmoitti jäävänsä pitkälle tauolle vuonna 2012. Samana vuonna Lauri ja Paula kampanjoivat ahkerasti, jotta Pekka Haavistosta olisi tullut presidentti. Vuonna 2012 ilmestyi myös PMMP:n toiseksi viimeinen albumi Rakkaudesta, mutta Paula keikkaili myös Kerkko Koskinen Kollektiivi -kokoonpanon kanssa.

2013

PMMP ilmoitti panevansa pillit pussiin ja järjesti laajan jäähyväiskiertueen.

Lauri nähtiin vuonna 2013 Idols-tuomarina. Hän julkaisi tuolloin myös toisen sooloalbuminsa.

2014

Paulan sooloalbumia alettiin odottaa kiihkesäti vuonna 2014, sen jälkeen kun hän oli hurmannut kaikki Vain elämää -ohjelmassa.

2014/2015

 

We had cool Finnish saturday at our house, Lauri & Paula and SMO ;) #korvapuusti#ilua#friends

A photo posted by JY (@yrcfinland) on

Paula ja Lauri muuttivat Los Angelesiin, kun Paula aloitti opiskelemaan näytelmäkirjoittamista UCLA:ssa.

Lue myös: Paula Vesala elämästään Los Angelesissa: "Puoli vuotta meni sumussa"

Kuva: Oikotie.fi
Kuva: Oikotie.fi

Elokuussa 2015 Lauri myi 6,5 miljoonalla perheen Helsingin Karhusaaressa sijaitsevan asunnon. Lauri suunnitteli ja rakennutti 500-neliöistä taloa vuosia.

Lue myös: Tältä näyttää Lauri Ylösen miljoonatalo

2016

Kuvat: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen ja Jonna Öhrnberg
Kuvat: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen ja Jonna Öhrnberg

Paulan odotettu soololevy Vesala ilmestyi viimein kesäkuussa 2016, ja albumia ylistivät niin kriitikot kuin yleisökin. Kuvassa kaksikko on Ruisrockissa, Paula esiintymässä, Lauri yleisössä.

Tällainen on Paula Vesalan sooloalbumi

Lauri on viime aikoina keskittynyt suunnittelemaan taloja. Hän saa MTV3:lle oman ohjelman. Kesäkuussa kanava tiedotti, että Lauri suunnittelee kakkoskodin perheelleen sekä talot 12 julkkikselle. Ruudussa ohjelma nähdään vuonna 2017. Lue lisää täältä.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen ei turhia mielistele, vaan sanoo suoraan. Se selviää hänen tuoreesta kirjastaan Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot.

Hiihtopiireissä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen tunnetaan Oikku-Aikkuna. Mutta monille muille tämän moninkertaisen MM- ja olympiamitalistin persoona on saattanut jäädä mysteeriksi. Tällä viikolla ilmestyneestä Tahto  Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjasta (Teos) tulee kuitenkin selväksi, että hiihtäjää sekä rakastetaan että vihataan. Mutta kyllä Aikku osaa itsekin latoa suoraan. Poimimme Pekka Holopaisen kirjoittamasta kirjasta kaksitoista Aikun kaunistelematonta sitaattia.

 

 

 

 

 

Lue lisää: Aino-Kaisa Saarinen kirjassa pahasta välirikosta kaksossiskonsa kanssa: "Välimme eivät ole palanneet ennalleen"

 

 

 

Lue lisää: Aino-Kaisa Saarinen kirjassaan: "En ikinä, mistään olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni"

 

Lue lisää: Aino Kaisa-Saarinen kirjassaan: "Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin"

 

 

Rintasyöpää sairastava Heidi Sohlberg pelkäsi hiustenlähtöä, kunnes sen aika tuli. 

Siitä lähtien kun Heidi Sohlbergin, 35, syöpähoidot elokuussa alkoivat, hän oli jännittänyt yhtä vaihetta eniten. Kun hiukset syöpähoitojen seurauksena alkoivat lähteä, itku ei noussutkaan silmiin, vaikka Heidi oli kuvitellut niin. Hiuksia irtosi ensin harjallinen, sitten toinen ja lopulta niitä olisi voinut nyhtää tukkoina.

Heidi kokosi perheensä saman peilin eteen. Tyttäret Josefiina, 9, ja Sofia, 6, saivat sakset sekä kehotuksen naksia äidin vaalea pehko lyhyeksi. Puoliso Niklas viimeisteli siilin trimmikoneella.

”Yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi.”

– Odotin, että hiusten menettäminen olisi ollut kovempi paikka, mutta yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi. Varsinkin kun tytöt olivat saksineet pääni näyttämään variksenpelättimeltä, ei siinä kellään pitänyt pokka, Heidi kertoo.

– Parin päivän ajan säikähdin omaa peilikuvaani, mutta sitten silmä jo tottui uuteen lookiin.

Lue myös! Niklas-puolison sanat auttavat Heidi Sohlbergia pahimman yli: ”Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua”

Sairaus ei vähennä naisellisuutta

Leikkaus ja hoidot muuttavat kehoa. Kokemus siitä, ettei kroppaa voikaan täysin hallita, on ollut Heidille tähän asti toipumisessa vaikeinta.

– Kun kortisoni turvottaa ja paikkoja kolottaa, keho tuntuu vieraalta. Turhamaisuus puskee pintaan, ja tuskailen vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja. Tosin ystäväni kannusti, ettei kukaan huomaa niitä, sillä kaikki kuitenkin tuijottavat kaljuani.

Kaljuaan Heidi ei ole hävennyt hetkeäkään.

– En ole missään vaiheessa tuntenut, että sairaus vaikuttaisi naisellisuuteeni.

Mitä Heidi kertoo rintasyöpäleikkauksestaan? Parantaako asenne? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016!

Töiden takia näkeminen saattaa jäädä pitkäksi aikaa. – On ihanaa olla toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää, he sanovat.

Palkittu kirjailijapariskunta Riku Korhonen ja Anna-Leena Härkönen tunnetaan lukuisista menestysromaaneistaan, ja nyt luvassa on molemmilta uusi teos. Riku Korhosen tuorein Emme enää usko pahaan julkaistiin juuri, ja Anna-Leena Härkösellä on ensi keväänä ilmestyvästä kirjastaan enää neljä lukua kirjoittamatta.

– Tein romaania käytännössä koko kevään ja kesän, pienen pätkän olimme yhdessä Hailuodossa. Väitän olevani ihan hyvä mies silloin, kun olen näkyvillä, Riku veisteli keskiviikkona helsinkiläisen ravintola Salven avajaisissa.

Hän kertoi olevansa helpottunut ja iloinen ison urakan ollessa nyt valmis.

– Luin jo ensimmäiset kritiikit, ja onneksi ne olivat hyviä. Jostain syystä arviot ovat alkaneet jännittää vasta näinä vuosina, taitaa tarkoittaa jotain keski-iän herkistymistä. En tiedä, mihin tämä vielä johtaa.

– Myös minä jännitän kritiikkejä, mutta vähemmän kuin nuorena, Anna-Leena lisäsi.

Kun pariskunta kirjoittaa, he saattavat olla pitkiäkin aikoja näkemättä toisiaan.

– Tänä kesänä emme nähneet yli kuukauteen, koska minä kirjoitin paljon deadlinen lähestyessä, Riku kertoo.

”On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa.”

– Loppuvaiheessa tulee ikävä, mutta erossa oleminen on tarpeellista. On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa, Anna-Leena komppaa. 

Riku arvostaa sitä, että saa lukkiutua kirjoittamaan ilman selityksiä.

– On ihanaa olla yhdessä toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää mitä tämä työ on. Se on vapauttavaa.

Riku on jo aloittanut uuden kirjan tekemisen, vaikka tuorein romaani on vasta tullut painosta.

– Loppuvaiheessa oli niin hyvä lataus, että huomasin, etten tarvitse mitään lomaa.