Pinja ja Anja viljelevät perunaa keskellä Helsinkiä.

Pasilan ratapihalla punertavat tomaatit, ja Kiasman edessä kasvaa kaalia. Mitä on tekeillä? Sissipuutarhurit ovat olleet liikkeellä.

Helsinkiläiset Pinja Sipari ja Anna Haukka ovat vähän laittomilla teillä. Tarkemmin sanottuna rautateillä.

He ovat ympäristöjärjestö Dodon vapaaehtoisia puutarhureita, joita kutsutaan englanniksi nimellä guerilla gardener, sissipuutarhuri.

Toukokuussa Pinja, Anna ja parisenkymmentä kaupunkilaista putkahtivat Pasilan varikkoalueelle. He pykäsivät lupia kyselemättä vanhoista trukkialustoista kasvulaatikon. Sisään he holauttivat Helsingin Veden lahjoittamaa multaa, siis kompostoitua viemärilietettä.

Porukka otti oppia yhdysvaltalaisilta kansalaisaktivisteilta ja sai neuvoja Hyötykasviyhdistykseltä. Elokuun lopussa paikka rehottaa: kesäkurpitsalaatikossa on viidakko, tomaatit punertavat ja härkäpavut ryöppyävät. Punajuurta, sipulia ja porkkanaa piisaa.

– Itse olen yllättynyt mangoldista, joka on pinaatin tyyppinen kasvi, erinomainen pastan joukossa, Pinja kehuu.

Ilmastoa suojelemassa

Puutarhurit ovat syystä ylpeitä. Kukaan heistä ei ole aiemmin kasvattanut ruokaansa.

– Jos me onnistumme näin hyvin, kuka tahansa pärjää, Pinja sanoo.

Dodolaisille ratapihan elävöittäminen on ollut hauska kesäharrastus. Puuhalla on myös vakavampi sanoma: ilmastonmuutosta pitää hidastaa kiireesti.

– Harva tietää, että ruuan ympäristövaikutukset muodostavat noin kolmanneksen kaupunkilaisen ekologisesta jalanjäljestä, Pinja sanoo.

Mitä enemmän lihaa ja maitotuotteita kasaa lautaselleen, sitä enemmän ilmakehä kärsii. Porukka ostaa huolettomasti toisella puolella palloa tuotettua ruokaa ja heittää keskimäärin joka kymmenennen ruokakassillisen roskiin.

– Aika paljon voi siis parantaa.

Poliisit eivät ole tulleet kovistelemaan anarkistipuutarhureita. Ratatyöläiset lahjoittivat jopa vesisaaveja kasteluun.

Viljelijät myös tutkituttavat kasvustonsa myrkkypitoisuudet laboratoriossa. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja tosin vakuutteli, ettei ole hätää, koska viljelys ei kosketa rata-alueen maaperään.

Pidä sinäkin silmäsi auki. Ainakin Lahdessa, Turussa ja Tampereella sissit ovat iskeneet kuokkansa kaupunkimaastoon. Helsingissä Kiasman edessä kasvaa nyt kaalia.

Kommentit (0)

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

HÄRKÄ

Saat olla tänään esillä. Ota päivästä ilo irti ja laajenna verkostojasi. Saat hyvää palautetta, joka kannattaa painaa korvan taakse tulevaa varten.

 

KAKSONEN

Pidä mielipiteesi omana tietonasi. Joku yrittää kääntää sanasi sinua vastaan ja manipuloida sinua väärälle polulle. Ole tarkkana, sillä aika on otollinen väärinkäsitysten syntymiselle.

 

RAPU

Pysy rauhallisena ja vältä pikaisia johtopäätöksiä. Lähelläsi on ailahtelevaisesti käyttäytyvä ihminen, josta sinun ei kannata ottaa paineita. Rakkauselämäsi on hyvässä nosteessa.

 

LEIJONA

Etene täydellä höyryllä kohti päämäärääsi. Taktiikkasi ei miellytä kaikkia, mutta saa taatusti tuloksia aikaan. Keskity muuttamaan itseäsi muiden sijaan.

 

NEITSYT

Ota kokemuksistasi opiksi ja jatka eteenpäin. Älä anna kenenkään jyrätä ylitsesi tai painostaa sinua muuttamaan suuntaa. Omat tarpeesi ovat etusijalla.

 

VAAKA

Kohota äänesi kuuluviin. Tartu hyödylliseen tietoon, jonka yllättävä lähde tarjoaa sinulle. Tänään ei kannata jäädä ihmettelemään, sillä on suoran toiminnan aika.

 

SKORPIONI

Älä ota hoitaaksesi muiden vastuualueille kuuluvia hommia. Seuraa sydämesi ääntä, joka johtaa sinut oikealle reitille. Ole läsnä tässä hetkessä ja läheistesi elämässä.

 

JOUSIMIES

Varo ylilyöntejä tänään. On aika ottaa rauhallisesti ja miettiä jokaista siirtoa, jotta mokia ei tulisi. Älä venytä totuutta, vaan kohtaa tosiseikat rehellisesti.

 

KAURIS

Menneiden tutkiskelu tekee hyvää. Älä jää silti muistoihin kiinni, sillä tärkeintä on hetkessä eläminen. Voit katsoa kohti tulevaa optimistisin mielin.

 

VESIMIES

Keskity tekemään omaa juttuasi. Tärkeintä on se, mihin itse uskot. Tee tarvittavat muutokset ja anna myös muille oma tilansa.

 

KALAT

Kuuntele ja ota opiksi. Pidä luotettavat ihmiset lähelläsi ja pyydä neuvoja heiltä silloin, kun tarve iskee. Faktat ovat aavistuksiasi tärkeämpiä.

 

OINAS

Pidä mielesi avoimena. Voit saada aluilleen tärkeitä muutoksia, jotka koskettavat elämääsi pitkällä tähtäimellä. Määrätietoisuus vie sinut kohti aurinkoista tulevaisuutta.

Kommentit

Heidi Sohlberg ja Satu Tuomisto haastoivat toisensa sadan päivän herkkulakkoon. – Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat, Heidi sanoo.

35-vuotissyntymäpäivä koittaa pian, ja juontaja Heidi Sohlberg näyttää paremmalta kuin koskaan. Siltä Heidistä itsestäänkin tuntuu.

– Olen parhaassa kunnossa sitten esikoislapseni syntymän jälkeen, 6- ja 8-vuotiaiden tyttärien äiti myöntää.

Heidi on jo pitkään valinnut terveelliset elämäntavat ja liikkunut paljon. Nykyään Elixir-ohjelman juontajana häntä voi luvalla kutsua urheiluhulluksi. Heidi lenkkeilee, käy punttisalilla, tanssitunneilla, ui, pyöräilee ja opettelee vetämään leukoja.

Elokuussa hän osallistuu Turussa sprinttitriathlonkilpailuun.

Irti sokerista

Nyt keväällä Heidi on näyttänyt entistä hehkeämmältä. Syy löytyy herkkulakosta, jonka Heidi ja hänen ystävänsä Satu Tuomisto potkaisivat käyntiin uutena vuotena.

– Minulla oli ollut tapana syödä karkkia päivittäin. Ei mitään terveellistä tummaa suklaata vaan oikein irtokarkkeja. Söin niitä salaa ja julkisesti, ja usein automatkoilla viereisellä penkillä istui karkkipussi, josta puputin ajaessani.

Vuoden taittuessa naiset hetken päähänpistosta löivät vetoa: sokeriherkut pistettiin sadan päivän boikottiin tuhannen euron sakon uhalla.

– Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat. Olin jatkuvasti pahalla tuulella ja tajusin silloin, miten koukuttavaa myrkkyä sokeri on.

”Ihoni ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, ja turvotus on poissa.”

Kun vieroitusoireet helpottivat, Heidin mukaan sokeriherkkuja ei ole tehnyt mielikään.

– Veto piti molemmilla. Sadan päivän jälkeen herkkulakko on vähän jäänyt päälle, Heidi kertoo.

– Ihoni ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, ja sokerin aiheuttama turvotus on poissa. Pöhnäinen olo on vaihtunut energiseksi.

Jos karkkia nyt tekee meili, Heidi valitsee sokerittomat pastillit. Automatkojen evääksi ovat löytyneet proteiinipatukat.

Loppu laihduttamiselle

Muutama vuosi sitten Heidin liikkumisen tavoitteena oli pudottaa painoa, mutta enää hän ei laihduta. Lihaksikas ja jäntevä olemus on säännöllisten elämäntapojen tulosta.

– Itselle pitää antaa myös vapauksia, elämä ei voi olla pelkkiä kieltoja. Kun lähdimme tyttöjen kanssa viikonlopun viettoon, en miettinyt kahta kertaa, syönkö pizzaa ja juonko samppanjaa. Nautin täysillä silloin kun haluan, Heidi muistuttaa.

– Mutta kun ruoka- ja liikuntavalinnat ovat arjessa kohdillaan, ei makeaa ja muita herkkuja edes tee mieli.

Kommentit

Mitä jos ”marittamisesta” seuraakin vain tyytymättömyyttä omaa elämää kohtaan?

”Siis pitäisikö mun oikeesti repiä kaikki valokuvat albumista, heittää lattialle ja poimia niistä talteen vain iloa tuottavat? Tätä sääntöä en ihan ymmärrä.”

Liityin hiljattain Facebookissa KonMari Suomi -ryhmään. Uteliaisuudesta, sillä olin kuullut, että ryhmässä on aika kipeä meno, kun japanilaisen järkkäilygurun Marie Kondon oppeihin hurahtaneet naiset perkaavat kotejaan. Ryhmässä on jo yli 7800 jäsentä. ”Se on kultti”, eräs ystäväni kuvaili.

Luin itsekin viime kesänä Kondon bestsellerin KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika ja sain siitä tarmoa poistaa kasan vanhoja vaatteita kirpputorille.

Mutta että oikein kultti?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kondon metodi menee näin: kotoa poistetaan kaikki esineet, jotka eivät tuota enää iloa. Kaappien sisältö kipataan lattialle, ja kamakasasta poimitaan esine kerrallaan kuulostellen, herättääkö se yhä mielihyvän hyrinää omistajassaan. Jos herättää, sen saa säästää. Sitten tavarat lajitellaan aihepiireittäin omille paikoilleen. (Myös niiden taitteluun ja säilyttämiseen on omat ohjeensa.) Ei enää kaaosta eikä etsiskelyä, vaan ihana koti. Ikuisesti. Aamen.

(Olen kyllä hiukan eri mieltä, mutta ehken vain ole noudattanut sääntöjä tarpeeksi tunnollisesti.)  

Kondo lupaa, että turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muihin asioihin kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoaa, tulee myös järjestäneeksi elämäänsä; saa ehkä rohkeutta poistaa siitä muitakin negatiivisia asioita. Muutos pitäisi huomata jo kahdessa viikossa.

Aluksi seurasin ryhmää hyvänä viihteenä. Huvitti, kuinka puolensataa ihmistä jaksoi osallistua keskusteluun, jossa pohdittiin, oliko yhden ryhmäläisen saama yllätyslahja – tuikkukuppi – hirveä vai ihana.

Nauratti, kun joku vinkkasi verkkokaupasta, jossa myytiin apuvälineitä järjestelyyn kuten esimerkiksi muovisia klipsejä, joilla saattoi liittää hengareita toisiinsa tai pidikkeitä, jotka estivät sukkia eksymästä toisistaan pesukoneessa. Kuinkahan kauan menisi, että nuo muovinpalat pyörisivät turhakkeina laatikon pohjalla?

Joku kertoi ottavansa palkatonta vapaata töistä, jotta ehtisi ”marittaa” täysipäiväisesti.

Joku kertoi ottavansa palkatonta vapaata töistä, jotta ehtisi ”marittaa” täysipäiväisesti. Eräs oli käynyt KonMarin hengessä läpi koko Facebook-seinänsä ja -ystävänsä. Ohhoh, olipahan urakka, mutta nyt oli puhdistunut olo!

Hihitin, kun joku esitti ihan vakavissaan tuon alun kysymyksen valokuva-albumeista, ja toiset ryhtyivät pohtimaan ihan yhtä vakavissaan, antaisiko Kondo valokuvien kohdalla tehdä poikkeuksen.

Puhuttiin myös KonMarin tai’asta: ihmisille oli alkanut tapahtua hyviä asioita, kun he olivat alkaneet noudattaa metodia. Kirppiksellä oli kävellyt vastaan puoli-ilmaiseksi unelmien nahkatakki, oli tullut arpajaisvoittoja ja laihdutusprojektiin oli löytynyt taas intoa. Jotkut olivat saaneet rohkeutta irtisanoutua työstään tai jopa löytäneet uutta työtä.

Mutta sitten viihdyttävä hupini alkoi saada synkkiä sävyjä. Yksi kertoi viillelleensä albumeistaan kaikki kuvat, jotka muistuttivat häntä ikävistä elämänvaiheista.

Toinen valitti turhautuneena, kuinka oli alkanut inhota kaikkia tavaroitaan. Huonekalut möllöttivät keskellä huonetta kaikkea muuta kuin iloa tuottavina. Tyhmä tuoli, jonka jalkaan löi aina varpaansa. Ruma pöytä, jota ei kuitenkaan voinut heittää menemään, koska ei ollut rahaa ostaa uuttakaan.

Monen vaatekaapissa roikkui yhä pelkkiä halpaketjujen rytkyjä, koska laadukkaisiinkaan ei ollut varaa.

Kolmatta ahdisti tavarapaljous, josta ei ollut tulla loppua. Roinat olivat jääneet lojumaan jätesäkkeihin keskelle olohuonetta, kun usko ja kärsivällisyys olivat loppuneet kesken. Neljäs oli jo marittanut kaiken, mutta mies ja lapset olivat sotkeneet järjestyksen. Nyt hän mietti, pitäisikö seuraavaksi marittaa koko perhe hittoon.

Nyt hän mietti, pitäisikö seuraavaksi marittaa koko perhe hittoon.

Viides kyseli, miksei hänelle ollut jo tapahtunut KonMarin taikaa, vaikka hän oli tehnyt kaiken niin kuin piti. Hän oli yhä työtön ja masentunut.

Miten tässä nyt näin kävi? Kondon tarkoitus tuskin oli lisätä tyytymättömyyttä. Tarkoitushan oli itse asiassa täysin päinvastainen.

On myös paikallaan miettiä, kuinka kestävää on yrittää päästä eroon tavarasta, jos tarkoituksena on vain hankkia uutta tavaraa, joka tuottaa ehkä aluksi iloa, mutta jota alkaa hetken päästä taas inhota.

Totuus kuitenkin on, että suurimmalla osalla meistä länsimaisista ihmisistä on liikaa tavaraa. Vähemmälläkin tulisimme toimeen.

Shoppailemme niin ajankuluksi kuin lohdukkeeksi. Kun olo on nuhruinen, uusi paita ilahduttaa, mutta vain hetken. Kärjistäen: ensin olemme täyttäneet sisäistä tyhjyyttämme hamstraamalla tavaraa, sitten seuraavaksi täytämme samaa tyhjyyttä yrittämällä päästä eroon noista tavaroista. Sen sijaan, että jatkuvasti kuulostelee, tuottaako tämä tai tuo tavara itselle iloa, kannattaisi miettiä kulutustottumuksiaan.

Ja tarvitseeko tavaran tuottaa aina niin suunnatonta iloa? Eikö se nyt riitä, että se toimii ja sille on käyttöä? Ajattelkaapa nyt vaikka muovista pakastusrasiaa. Ei tunnu hyrinää eikä iloa, vaikka kuinka kuulostelee. Silti niitä aina tarvitsee.

Kodin raivaus varmasti kannattaa, mutta kun sen kerran järjestänyt siistiksi ja iloa tuottavaksi, tosimarittaja on se, joka miettii kaksi kertaa, ennen kuin päästää uuden esineen kotinsa kynnyksen yli.

Tosimarittaja on se, joka miettii kaksi kertaa, ennen kuin päästää uuden esineen kotinsa kynnyksen yli.

Mutta arvaattekos, kuka oli marittajien esi-isä? (Tästäkin oivalluksesta kiitos kuuluu eräälle KonMari Suomi -ryhmän jäsenelle.)

No, tietenkin CMX:n A.W. Yrjänä! Kondon kirja julkaistiin vuonna 2015, mutta Yrjänä lauloi jo vuonna 1994 yhtyeen Ruoste-kappaleessa:

”Minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan / niin kirjat ja paperit / ehkä myös / huonekalut ja muistot / kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle / kaikki hyvä mikä estää näkemästä”.

 

Kommentit

”Studioharjoittelijasta suomipopin seuraava iso nimi”, otsikoi Yle 2012. Se Jurekista tuli, tosin taustalle.

Jurek Reunamäki, sinulla oli jo levytyssopimus ja kaksi sinkkujulkaisua, mutta päätit tuhota koko levyn. Sittemmin olet tuottanut esimerkiksi Antti Tuiskun, Jannan ja Johanna Kurkelan levyjä. Miksi oma levy lensi roskiin?

Palo kertoa tarinoita härän raivolla on artistin elinehto. Ei riitä, että laulaa hyvin. En ajatellut itseäni esittämässä kappaleita ja vetämässä sataa keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Minulle tuli intuitio, että en halua tätä tarpeeksi. Enkä olisi ollut henkisesti valmis artistiksi.

Miksi viihdyt taustajoukoissa?

Musiikin tekeminen ja maailmojen luominen ovat minulle ykkösjuttu. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta olla esillä. Viihdyn vapaa-ajallakin paljon yksin, vaikken ole erakko. Lapsena minut saattoi jättää ikkunan viereen tuntikausiksi haaveilemaan.

”Nuorempana ajattelin, että musiikin on pakko olla täydellistä, varsinkin, kun tekee itselleen.”

Isoin palkinto minulle on, kun katson Antti Tuiskun keikkaa ja yleisö innostuu.

Minun on helpompi löytää sanottavaa, kun kirjoitan muille. Silloin ammennan toisen persoonasta. En osaa tarkastella itseäni ulkopuolisen silmin.

Oletko kovin itsekriittinen?

Todella itsekriittinen. Nuorempana ajattelin, että musiikin on pakko olla täydellistä, varsinkin, kun tekee itselleen. Silloin päätyy helposti siihen, ettei julkaise mitään.

Olen aika kriittinen muutenkin. Antin kanssa se on helppoa, koska olemme kumpikin niin perfektionisteja.

Antti Tuiskun En kommentoi -levyä on kuvailtu rohkeaksi ja Antin uran parhaaksi. Kuinka iso osa visiosta on sinun?

Visio on minun ja Antin yhteinen. Antin visio on asenteessa: se erilainen, rohkea ja räjäyttävä. Minun pitää keksiä, mitä se on musiikkina. Kukaan ei osaa kaivaa itsestään parhaita puolia esiin – siihen tarvitaan joku toinen. Se tuntuu päässä, sydämessä ja perseessä, kun biisi potkaisee oikealla tavalla.

Kommentit