65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images

Raha hävettää, kun sitä on liikaa tai liian vähän, sanovat Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajat. Miten huolesta ja häpeästä oppisi eroon?

”Hävettää olla työtön, vaikka töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. Pienet tulot myös hävettävät, koska omaa elintasoaan vertaa väkisin muihin. Häpeän enemmän omaa köyhyydenhäpeääni kuin varsinaista köyhyyttä”, kirjoittaa 34-vuotias Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastannut nainen.

Hän ei ole yksin. 51 prosenttia nettikyselyyn vastanneista on joskus tuntenut rahaan tai tuloihin liittyvää häpeää. Yksi häpeää sitä, että rahaa ei ole, toinen sitä, että tienaa enemmän kuin muut. Kolmatta nolottaa, että ei osaa käyttää rahaa järkevästi.

Häpeästä kertoo myös lainaamisen vaikeus. Peräti 51 prosenttia vastaajista kertoo, ettei kehtaa lainata rahaa muilta. 37 prosenttia kehtaa kyllä, mutta nolostellen. Vain 12 prosentille lainaaminen ei ole mikään ongelma.

Miksi suhtaudumme tuloihin niin tunteella?

– Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve. Jos rahaa ei ole tai sitä on vähän, ajatellaan herkästi, että on jotenkin epäonnistunut, selittää Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi.

– Aika harva aikuinen sen myöntää. Lapset ja nuoret voivat olla julmempia, jos ei ole varaa samoihin vaatteisiin kuin muilla.

”Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve.”

Tuloihin tai omaisuuteen perustuva arvottaminen on tietenkin tyhmää, mutta ajatusmalli elää yhteiskunnassa syvällä. Siksi sen muuttaminen on vaikeaa.

– Mainostajatkin käyttävät sitä hyväkseen. Kun ostat tämän tuotteen, olet hyväksytty.

Pahimmillaan häpeän tunne voi johtaa kierteeseen: Statusta yritetään ylläpitää pikavipeillä ja kulutusluotoilla. Kun menot ovat suuremmat kuin tulot ja talous kaikkea muuta kuin hallinnassa, häpeä syvenee.

Pääosin suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja rahankäyttäjiä, Kalmi lohduttaa. Maksamme laskut ajallamme ja osaamme tehdä myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia.

Miten ylittää säästökynnys?

Raha-asioista podetaan silti huolta. Vain 11 prosenttia ei koskaan murehdi raha-asioita. 32 prosenttia huolehtii usein, 57 prosenttia toisinaan.

Lisäksi 53 prosenttia on huolissaan siitä, miten tulee toimeen eläkkeellä. Silti vain 20 prosenttia säästää eläkeiän varalle.

Monelle kynnys säästämiseen tai sijoittamiseen on korkea, pelkkä ajatuskin tuntuu vieraalta ja puisevalta. Koko asia on helpompi lykätä kauas tulevaisuuteen. Rahankäyttökyselyn vastaajista vain 14 prosenttia sijoittaa rahojaan.

Reilu osa vastaajista kuitenkin säästää. Heistä 47 prosenttia luottaa säästötiliin, 21 prosenttia rahastoihin. 39 prosenttia kyselyn vastaajista ei säästä ollenkaan.

”Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.”

Kalmista jahkailu on ymmärrettävää. Vaatiihan sijoitussuunnitelman tekeminen kulutustottumustensa tiedostamista ja hieman aikaa ja vaivaa.

– Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Päällimmäisenä mielessä on vain se, riittävätkö rahat kuun loppuun.

Kovin suurta vaivannäköä säästäminen ei nykyaikana silti vaadi. Pankkiasiat hoituvat lähes poikkeuksetta netissä tai puhelimessa, ja hetken syventyminen takaa rauhan pidemmäksi aikaa. Hallinnan tunne korvaa huolen.

Rahastot ja Excel apuun

Kalmin mielestä helpoin tapa aloittaa säästäminen on sijoittaa johonkin indeksirahastoon summa, joka menee tililtä automaattisesti palkkapäivänä.

– Usein ajatellaan, että sijoittajan pitää ottaa selvää osakkeista ja miettiä, mitä ostaa. Suurin osa ei jaksa ryhtyä siihen.

– Indeksirahastot ovat paras vaihtoehto, koska niissä kulut ovat pienimmät ja voi hyötyä ilman, että tarvitsee itse funtsia.

Kelpo vaihtoehto on myös säästötili, jolta voi nostaa rahaa vain pari kertaa vuodessa.

Helpoin on aloittaa budjetoinnista ja oman rahankäytön seuraamisesta. Talouttaan voi seurata verkossa, esimerkiksi Takuusäätiön Penno-palvelussa tai Osuuspankin Pivo-sovelluksessa. Kalmi kirjaa itse menonsa ja tulonsa Excel-taulukkoon. Se vie aikaa ja on hieman työlästä, mutta palkitsee. Kun hahmottaa, mihin raha menee, on helpompi myös hahmottaa, mistä voisi tarvittaessa säästää.

Säästäminen onnistuu tietenkin vain, jos on jotain, mistä säästää. 32 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, ettei säästä, koska siihen ei ole varaa. Lisäksi 27 prosenttia vastaajista kertoo, että rahat loppuvat aina tai usein ennen tilipäivää.

– Olisi kohtuutonta sanoa, että pienituloisten on yhtä helppo säästää. Mutta osittain kyse voi olla siitäkin, onko miettinyt asiaa. On paljon pienituloisia, jotka pystyvät laittamaan rahaa säästöön, ja hyvätuloisia, jotka vain velkaantuvat entisestään, Kalmi sanoo.

21 % parisuhteessa olevista riitelee joskus rahasta

”Poikaystäväni jäi kiinni pikavipin ottamisesta. Hän on holtittomampi rahankäyttäjä kuin minä, mikä aiheuttaa eripuraa.” Nainen, 26

”Pari ystävyyssuhdetta katkesi, kun minulla ei ollut varaa lähteä shoppailemaan tai kahville. Sitä ei ymmärretty.” Nainen, 19

”Vanhemmistani jo se, että syön muuta kuin perunaa, on riidan aihe.” Nainen, 30

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea.

Kuuluuko ystävälle lainata rahaa?

Tietenkin. 16 %

Kyllä, mutta vain todellisessa hädässä. 59 %

Ei, ystävyyttä ja rahaa ei kannata sotkea toisiinsa. 25 %

”Olen melko tottunut olemaan se huonosti tienaava. Joskus muut tarjoutuvat ostamaan esimerkiksi lounaan. Otan avun vastaan, mutta nolostun.” Mies, 40

Turha, turhempi, syyllisyys

Raha ei ole vain rahaa, se on väline hankkia jotain muuta. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita.

”Raha antaa mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään, elää vapaammin ja pysyä terveempänä. On naiivia väittää, ettei raha tuo onnea. Kuka tahansa ottaisi vastaan lisää rahaa, jos sitä olisi tarjolla”, kirjoittaa 29-vuotias nainen.

Siksi rahankäytöstä podetaan myös syyllisyyttä. Peräti 79 prosenttia rahankäyttökyselyn vastaajista on katunut jotakin ostostaan, ja 61 prosenttia tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään.

Kalmi antaa murehtijoille synninpäästön. Jos rahat eivät jatkuvasti lopu ennen tilipäivää, syyllisyyden tunteet ovat usein turhia. Myöskään väliaikaisesti tiukasta rahatilanteesta, kuten opiskeluaikojen kädestä suuhun -elämästä, ei Kalmin mukaan kannata liikaa syyllistyä.

– Mutta jos on keski-ikäinen, bruttopalkka on neljä tonnia eikä pysty laittamaan mitään säästöön, hälytyskellojen pitäisi soida.

Talouden hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi säästää. Jos raha-asiat ovat pääosin hallinnassa ja mietitty huomista pidemmälle, take away -kahveista tai ulkona syödyistä lounaista ei kannata soimata itseään. Nehän tuovat elämään iloa.

– Kaikki me olemme kuluttajia. Tarvitsemme paitsi välttämättömyyksiä, joskus myös jotain luksusta, Kalmi sanoo.

61 % tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään

”Tunnen syyllisyyttä, kun pitkän kituuttamisen jälkeen raaskin mennä esimerkiksi kampaajalle värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Työttömälle tämäkin on ylellisyyttä.” Nainen, 35

”Tunneshoppailijana usein tulee ostettua jotain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä – vaate, koruja, kengät. Sitten myöhemmin huomaa, ettei ole välttämättä edes käyttänyt ostosta.” Nainen, 29

”Tunnen syyllisyyttä, kun ostan juhlamekon tarjouksesta ja seuraaviin juhliin on ainakin puoli vuotta.” Nainen, 41

”Pelaan rahapelejä netissä, ja vaikka minulla on todella maltillinen kuukausiraja, joskus tunnen ’tuhlauksesta’ syyllisyyttä.” Nainen, 26

”Tiedän, että pitäisi säästää tilille ja vanhuutta varten. Mutta en sitten oikeasti tahdo.” Nainen, 51

”Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä.”

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea

”Kun tilillä on rahaa, ei tarvitse ahdistua laskuista ja tulevasta. On helpottavaa, jos voi esimerkiksi mennä lääkäriin, kun tarvitsee, eikä vasta silloin, kun on saanut jostain rahaa siihen. Raha tuo vapautta, mikä tuo onnea.” Nainen, 35

”Olen ollut monta vuotta tosi köyhä. En voi osallistua kavereiden ajanviettoon tai matkoihin, koska ei ole varaa. Nykyään ei ole kovin paljon ilmaista tekemistä. Aina ei jaksa istua kavereiden kanssa sisällä ja jutella.” Nainen, 23

Jos voittaisin lotossa miljoonan…

”Sijoittaisin osan. Ostaisin rivitalosta päätyasunnon ja vauvalle uudet rattaat, vaikka entisetkin ovat vielä hyvät. Tarjoaisin ystäville ja sukulaisille illallisen jonkin juhlapäivän verukkeella. Tai menisin vaikka naimisiin!” Nainen, 31

”Muuttaisin talviksi Espanjaan. Lopettaisin nykyiset työt ja opiskelisin uuden ammatin.” Nainen, 38

”Ostaisin asunnot itselleni ja perheelleni ja veisin parhaimmat ystäväni matkalle. Loput säästäisin.” Nainen, 26

Kun raha hävettää

”Töissä tuli puhetta tuntipalkasta. Meillä kaikilla naisilla on todella pienet palkat: alle yhdeksästä eurosta hieman yli 10 euroon tunnilta. Minun palkkani on himpun verran yli, mutta valehtelin sen olevan 60 senttiä vähemmän, ettei minua kohdella eri tavoin. Pomoni korotti palkkaani juuri tuon 60 senttiä tunnilta ja pyysi, etten kerro siitä muille. Lupasin.” Nainen, 49

”Nuorena ensimmäisen asunnon ostettuani olin jo valmiiksi todella tiukoilla. Kuvioihin tuli nykyinen mieheni kahden lapsensa kera. Silloin jäi pahimmillaan kuukauden ruokiin 20 euroa laskujen jälkeen, ja joskus jätin niitä maksamatta. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnosta katkaistiin sähköt, kehtasin mennä isäni tykö pyytämään rahaa lainaan.” Nainen, 35

”En osaa käsitellä rahaa. Elän jatkuvasti yli varojeni. Soittelen ja siirtelen laskujen eräpäiviä. Rakastan rahapelejä. Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä, vaikka muuten olen järkevä ihminen.” Nainen, 49

Tämän tekisin toisin kuin vanhempani

”Teen toisin jo nyt. Elän, koen asioita, teen hankintoja ja matkustan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Vanhemmillanikin oli siihen aikanaan mahdollisuus, mutta meillä odotettiin aina parempaa päivää. Onneksi äitini on nyt vanhempana uskaltanut lähteä vähän reissaamaan. Isäni ei siihen enää sairautensa takia pysty.” Nainen, 44

”Meillä odotettiin aina parempaa päivää.”

”Äitini luotti sokeasti, että isäni elättää häntä, mikäli tilanne käy tukalaksi. Hän käytti aina palkastaan kaiken jättämättä mitään säästöön. Kun ero tuli, äitini joutui todella tukalaan paikkaan. Olen vakaasti päättänyt, että olen itsenäinen raha-asioissa. Pyrin aina varmistamaan, että voin huolehtia itsestäni.” Nainen, 30

Kun rahat loppuvat

”Syömme jääkaapista ja pakastimesta kaiken, mitä vain voimme. Yritämme olla käyttämättä luoton puolelta rahaa, mutta jos on pakko, ostamme halpaa ruokaa.” Nainen, 30

”Kyse on yleensä ollut vain parista päivästä, ja silloin pakastearkun aarteet tai kuivakaapin pastapussit tulevat käyttöön. Melkein kolmikymppisenäkin on paitsi mukavaa myös toisinaan ihan hyödyllistä vierailla vanhempien luona. He ilahtuvat käynnistämme ja ovat aina tuputtamassa ruokaa.” Nainen, 26

”Minulla on aina hieman käteistä kotona, ja pidän huolta, että minulla on pakastimessa ja kuivaruokakaapeissa pariksi päiväksi ruokaa.” Nainen, 30

Me Naisten rahankäyttökysely

Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastasi 534 ihmistä: 492 naista ja 42 miestä. 71 prosenttia kyselyyn vastanneista ansaitsee kuussa 2 500 euroa tai vähemmän.

Ei, kaikista ei todellakaan tule isoja staroja – mutta ei se täysin mahdotontakaan ole.

Karu fakta television laulukilpailuista on, että voitto ei välttämättä takaa menestystä. Saara Aalto, 29, kilpailee Britannian X Factorin finaalissa ja on joidenkin vedonlyöntitilastojen mukaan jopa matkalla voittoon.

Jopa Saara Aallon vanhemmat puhuivat Ilta-Sanomille siitä, että kakkos- tai kolmossija saattaisi olla heidän tyttärelleen parempi vaihtoehto.

– Monelle voittajalle on käynyt niin, että voittovuoden aikataulu on ollut niin tiukka, että heillä ei ole ollut aikaa tulevaisuuden rakentamiseen ja he ovat tipahtaneet tyhjän päälle, Markus Aalto arvioi lehdelle.

Lue lisää: IS: Saara Aallon vanhemmat toivovat tyttärensä jäävän X Factorissa toiseksi tai kolmanneksi

Britannian X Factor on yksi television suurimmista ja laulukilpailuista. Ohjelman 13. tuotantokauden voittaja paljastuu sunnuntain lähetyksessä.

Mutta mitä tuli aiempien tuotantokausien voittajista? Joukosta löytyy sellaisia nimiä kuin Steve Brookstein, Shayne Ward, Leona Lewis, Leon Jackson, Alexandra BurkeJoe McElderry, Matt Cardle, Little Mix, James Arthur, Sam Bailey, Ben Haenow ja Louisa Johnson. Monestako olet kuullut?

Isoin nimi on ehdottomasti Leona Lewis, joka voitti kilpailun vuonna 2006. Esikoisalbumi Spirit julkaistiin seuraavana vuonna, ja sen esikoissingle Bleeding Love kahmi soittolistojen ykkössijoituksia. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kolme studioalbumia sekä joululevy.

Tällä hetkellä 31-vuotias Leona Lewis voitti X Factorin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Reuters
Tällä hetkellä 31-vuotias Leona Lewis voitti X Factorin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Reuters

Little Mix -tyttöbändi esiintyi Brit Awards -gaalassa helmikuussa. Kuva: Reuters
Little Mix -tyttöbändi esiintyi Brit Awards -gaalassa helmikuussa. Kuva: Reuters

Myös kisan vuonna 2011 voittanut Little Mix -yhtye tekee edelleen aktiivisesti musiikkia. Heidän uusin albuminsa Glory Days ilmestyi marraskuussa.

Britannian X Factorin toiseksi ja kolmenneksi sijoittuneiden joukosta löytyy myös supersuosittu poikabändi One Direction, joka tuli kisan kolmannelle sijalle vuonna 2010. Myös sooloartisti Olly Mursin musiikkiura lähti nousuun, mutta vasta pari vuotta X Factorissa menestymisen jälkeen.

Nuorten tyttöjen suosikki, brittiläis-irlantilainen poikabändi One Direction on tällä hetkellä tauolla. Kuva: Reuters
Nuorten tyttöjen suosikki, brittiläis-irlantilainen poikabändi One Direction on tällä hetkellä tauolla. Kuva: Reuters

Sama pätee muihinkin ohjelmaformaatteihin. Tunnetuimpiin American Idol -laulukilpailun voittajiin kuuluvat Kelly Clarkson ja Carrie Underwood. Adam Lambert tuli kilpailussa toiseksi vuonna 2009.

Suomessa Idols on nostanut esille yllättävän monta artistia: ainakin Anna Abreun, Pete Parkkosen, Hanna Pakarisen, Diandran ja Anna Puun. Jenni Vartiainen sen sijaan tuli julkisuuteen Popstars-ohjelmassa muodostetusta Gimmel-yhtyeestä. Samaan kilpailuun osallistuivat myös Paula Vesala ja Mira Luoti, jotka perustivat ohjelman jälkeen PMMP-yhtyeen.

Britain’s Got Talent -ohjelmasta esiin ponnahti Susan Boyle, mutta hänenkin suosionsa on laskenut siitä, mitä se oli heti voiton jälkeen. Saara Aalto kilpaili ja menestyi samaisen ohjelman suomalaisversiossa – sekä The Voice of Finlandissa, jossa ”ikuinen kakkonen” Saara tuli toiseksi. Voice-formaatti ei ole kuitenkaan toistaiseksi onnistunut tuottamaan kansainvälisesti menestyviä artisteja.

Susan Boyle ällistytti huikealla laulullaan Britain’s Got Talentissa vuonna 2009. Kuva: Reuters
Susan Boyle ällistytti huikealla laulullaan Britain’s Got Talentissa vuonna 2009. Kuva: Reuters

Menestyjiä ei siis synny laulukilpailujen jokaisella tuotantokaudella, mutta sentään silloin tällöin. Mahdollisuudet nousta huipulle ovat pienet, mutta niin ne olisivat ilman laulukilpailuakin – vain osa halukkaista pääsee isoiksi staroiksi, oli kyse musiikista, urheilusta tai jostakin muusta erityisosaamista vaativasta lajista.

– Jollain tasolla tiesin, että Ella on erilainen, Virve Rosti muistelee tyttärensä Ella Tukian nuoruutta.

Huumorintaju ja musiikkimaku, ne yhdistävät 30-vuotiasta Ella Tukiaa ja hänen äitiään, 58-vuotiasta laulaja Virve ”Vicky” Rostia.

– Äidin kun näkee niin tietää, että kohta saa nauraa. Meillä on myös aina sama mielipide siitä, kuka voittaa laulukilpailut, Ella kertoo.

Ellalla on laulukilpailuista omakohtaista kokemusta. Hän oli mukana Voice of Finlandin ensimmäisellä kaudella, samalla, jossa Saara Aaltokin kisasi. Ellan mukanaolosta innostuttiin: huippusuositun laulajan tyttärestä tulisi huippusuosittu laulaja! ”Vickyn kuopus haluaa Suomen Adeleksi”, paikallislehti Länsiväylä uutisoi.

Ellasta ei tullut Suomen Adelea eikä Vickyn jalanjälkien seuraajaa, vaan digimarkkinoinnin asiantuntija.

– Minulla on tavallinen toimistotyö kahdeksasta neljään. Arki on helppoa ja kaikki viikonloput vapaita, Ella sanoo tyytyväisenä.

Laulajan ura houkutteli Ellaa, vaikka hän oli kasvaessaan nähnyt, mitä työ on: sitä, että perheenjäsenten häät ja syntymäpäiväjuhlat jäävät väliin, koska viikonloput menevät keikoilla.

– Yritin selittää, että tätä uraa ei kannata valita, jos meinaa helpolla elantonsa saada, 40 vuotta keikkalavoja kiertänyt Virve sanoo.

– Jostain syystä maine, kunnia ja julkisuus kiehtoivat, Ella miettii.

Esiintymisestä hän ei kuitenkaan oikein nauttinut. Voice of Finland jäi viimeiseksi etapiksi laulajanuralla.

– Sen jälkeen päätin, etten enää yritä.

– Oli hyvä, että menit. Ei jäänyt kaivertamaan, että olisiko pitänyt kokeilla, Virve toteaa.

Ulostulo jännitti

– Ella on aina ollut erityinen, Virve sanoo kuopuksestaan.

Kun Ella syntyi, Virvellä ja hänen silloisella miehellään, Jussi Tukialla, oli jo kaksi lasta.

– Ellaa edeltävä raskauteni päättyi niin, että lapsi syntyi kuolleena. Myös se lapsi olisi ollut tyttö.

Vuoden kuluttua, täsmälleen samana päivänä, syntyi Ella. Tyttöön kohdistui paljon erilaisia odotuksia, koska hän oli ikään kuin syntynyt menehtyneen sisaruksen tilalle. Nopeasti kävi ilmi, että Ella on ihan omanlaisensa, valoisa ja rohkea persoona.

Virven ja Ellan suhde on aina ollut mutkaton.

– Äiti on ollut kuin kivi, johon voin aina luottaa, ja toisaalta vähän niin kuin ystävä, jonka kanssa on hauska viettää aikaa, Ella kertoo.

Virve haluaa tarkentaa, että hän ja tyttärensä eivät ole mitään Gilmoren tyttöjä, toistensa parhaita kavereita.

– Olen selkeästi äiti, se on se ensimmäinen juttu, ja sitten vasta kaveri.

”Yritin selittää, että tätä uraa ei kannata valita, jos meinaa helpolla elantonsa saada.”

Teini-ikäiselle Ellalle Virve välillä kyllä huusi, jos tytär oli vaikkapa tyrinyt rahan kanssa. Virven mukaan Ella ei kuitenkaan juuri kapinoinut.

– Toisaalta murrosikä oli rankka, koska Ellalla oli omia sisäisiä myllerryksiä, joissa hän tarvitsi apua.

– Kaikki ahdisti, mutta en osannut sanoa mikä harmittaa. Olin herkkä, ja pienistä asioista tuli hirveä show. Jos vaikka lasi tippui lattialle, se oli iso asia, Ella muistelee teinivuosiaan.

Nuorena hän ajatteli, että ahdistus kuuluu murrosikään. Kuten useimmat teinit, myös Ella halusi olla ihan niin kuin kaikki muutkin. Hän seurusteli jonkin aikaa pojan kanssa. Koko ajan hartioita kuitenkin painoi ajatus siitä, ettei hän ollut niin kuin muut. Jotain piti peittää.

– Tuntuu, että olen aina tiennyt olevani lesbo, mutta myönsin sen itselleni vasta joskus 16-vuotiaana, Ella kertoo.

– Siihen asti halusin uskoa, että olen niin sanotusti tavallinen.

Nuorena Ella halusi kieltää itseltään koko lesbouden mahdollisuuden. Hän pelkäsi yksin jäämistä ja puhui jopa, ettei hyväksy homoja.

– Aina jos tuli mieleen, että olenkohan mä, tai voisinko olla homo, suljin sen pois.

Kun Ella myönsi asian itselleen, olo oli heti kevyempi. Ensimmäinen ihminen, joka sai kuulla Ellan seksuaalisesta suuntautumisesta, oli isosisko.

– Sisko sanoi, että no vihdoinkin sä sanot sen!

Ellan on ollut aina helppo kertoa äidilleen asioistaan, vaikka olisi tullut mokailtuakin. Lesboudesta kertominen pelotti silti. Ella maalaili päässään kuvia siitä, mitä äiti voisi mahdollisesti sanoa. Kertominen jännitti ”ihan sikana”.

– En tiennyt, mitä mieltä äiti asiasta on, kun se ei ollut tullut koskaan puheeksi. Ainahan sitä haluaa näyttää äidin silmissä hyvältä ja toivoo, että äiti hyväksyisi ja olisi ylpeä. Mietin, että olenkohan vielä äidin mielestä kiva sen jälkeen. Se oli ihan turha pelko, Ella muistelee.

Kun Ella eräällä kesmökkireissulla lopulta pyysi äitinsä laiturinnokkaan juttelemaan ja sanoi: ”Äiti kuule”, Virve tiesi mitä tytär halusi sanoa. Hän oli jo ymmärtänyt asioiden laidan.

– Oli paljon kaikkia pieniä asioita, jotka viittasivat tähän suuntaan. Mutta toivoin, että Ella itse kertoisi, Virve sanoo.

Virvellä oli vahva luotto Ellaan eikä hän pelännyt, että tytär joutuisi kiusatuksi. Sen sijaan hän varmisti ensimmäiseksi, eikö Ella nyt aikonut tehdä lapsia.

– Ella sanoi, että ei se sitä poissulje tietenkään. Kyllä hän lapsia haluaa ja saattaa niitä joskus tehdäkin.

Virvellä on nykyään viisi lastenlasta.

– Sitä olen itsekkäästi miettinyt, että jos Ella olisi ollut ainoa lapsi... Olisin ollut pettynyt, jos en olisi saanut lapsenlapsia, Virve kertoo.

Kaapista tuleminen oli helpotus sekä Ellalle että hänen äidilleen. Virveä se auttoi näkemään, miksi kuopus koki murrosiässä niin voimakkaita yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita.

– Jollain tasolla tiesin, että Ella on erilainen. Kun asia valkeni kokonaisuudessaan, ymmärsin paremmin kaikkia sisäisiä ahdistuksia, joita Ellalla oli murrosiässä ollut.

Ulos yhä uudestaan

Melkein kaikki Ellan läheiset ottivat uutiset hyvin, mitä nyt ”yksi kipakka täti” olisi toivonut jotain muuta.

– Nykyään hänkin on asian kanssa täysin ok ja rakastaa puolisoani, Ella sanoo.

Vaikka Ellan mielestä seksuaalivähemmistöjen asemassa on vielä paljon parannettavaa, on heidän elämänsä nykypäivän Suomessa ihan hyvää. Ella kihlautui toukokuussa tyttöystävänsä kanssa, ja ensi vuonna laki antaisi mahdollisuuden mennä naimisiin.

– Täytyy siteerata Antti Holmaa, joka sanoi yhdessä blogissa, että nykyään kaikki saavat rakastaa kaikkia, paitsi nuorempi mies vanhempaa naista, Virve kommentoi ja räjähtää nauruun.

Virven puoliso Ari ”Nude” Kaasalainen on häntä 16 vuotta nuorempi. Ellalla ja Nudella on lämpimät välit, samoin Virvellä ja Ellan kihlatulla. Tyttöystävien tuomista kotiin Ella ei koskaan ole joutunut jännittämään.

– Luotan Ellaan. Tiedän, että Ella on hyvä tyyppi ja hengailee vain hyvien tyyppien kanssa, Virve sanoo.

”Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisissä niinkään tärkeää.”

Vaikka Ella on kertonut lesboudestaan melkein 15 vuotta sitten, hänen on tultava kaapista uudelleen jokaiselle uudelle ihmiselle.

– Puhun puolisosta ja vastapuoli sanoo, että mitäs sun mies siihen. On pakko korjata, ettei se ole mies. Vastapuolen reaktio ratkaisee, eteneekö tuttavuus siitä.

Ella toivoo, että jonakin päivänä ulostulosta ei enää tarvitsisi puhua, koska mitään kaappia ei enää olisi.

– Olisi hienoa, jos ei olisi pakkomiellettä saada ihmistä johonkin lokeroon: oletko bi, lesbo, homo, rekkalesbo, mihin sut laitan, Ella pohtii.

– Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisissä niinkään tärkeää, Virve sanoo.

– Enemmän me kaikki olemme kokemusten ja elämän muovaamia kuin juuri seksuaalisuuden.

”Sitä olen itsekkäästi miettinyt, että jos Ella olisi ollut ainoa lapsi... Olisin ollut pettynyt, jos en olisi saanut lapsenlapsia,” Virve kertoo.

Koko perhe lähellä

Ella asuu kihlattunsa kanssa Helsingissä, lähellä Vantaalla asuvaa äitiään. Virven ja Nuden koti on lämminsävyinen pikku kerrostaloasunto Martinlaaksossa, täynnä pieniä koriste-esineitä. Kaapinovessa seikkailee erilaisia soittimia, hyllyssä on kolmattakymmenettä toivelaulukirjaa. Ella on huolissaan siitä, miten perhe mahtuu koolle uuden, pienemmän ruokapöydän ympärille.

– Se on jatkettava, sen saa isommaksi, Virve lohduttaa.

Pieni pöytä ei olisi tullut kyseeseen, sillä Virven kolme lasta ja viisi lastenlasta tulevat toisinaan Martinlaaksoon perheillalliselle. Perhe on Virvelle ja Ellalle tärkeä, ja onneksi se on lähellä – niin lähellä, Virve viittilöi ilmaan perheenjäsentensä asuinpaikkoja kuin ne olisivat seinän takana: sisko asuu tuossa, poika tuossa, oma äiti tuossa. Osa asuu Helsingissä ja Vantaalla.

– Pidämme toisistamme huolta. Jos jollain on vastoinkäymisiä, muut rientävät heti auttamaan, Virve kertoo.

Laajennetun perheen vuoden kohokohta on joulun lisäksi viikon kesäreissu vuokrahuvilalle. Huvilalla pelataan, leikitään ja saunotaan yhdessä. Ruuanlaittoon arvotaan parit, ja joka päivä yksi pareista suunnittelee ja toteuttaa illallisen.

Ellan kihlattu oli viime kesänä ensimmäistä kertaa mukana huvilareissulla.

– Aluksi häntä jännitti, mutta hän rentoutui heti ensimmäisenä päivänä, Ella muistelee.

– Ella ei varmaan ollut kertonut, mitä kaikkea siellä tehdään, Virve nauraa.

– En tietenkään!

Äiti hemmotteli farkuilla

Ella ei halua vahvistaa käsitystä, että kaikki poikamaiset tytöt olisivat lesboja tai kaikki lesbot poikamaisia, mutta totuus on, että lapsena häntä eivät tyttöjen jutut kiinnostaneet.

– Näin juuri Facebookissa kuvan, jossa oli pikkutyttöjä prinsessoiksi pukeutuneina ja yksi, joka oli pukeutunut batmaniksi. Ella oli juuri sellainen, Virve kertoo.

Joululahjaksi Ella halusi radio-ohjattavan auton ja mekkojen sijaan piti saada kaupan löysimmät farkut. Ella kertoo, että sai äidin kanssa shopatessaan aina valita mieleisensä vaatteet, vaikkei hänen tyylinsä aina Vickyä miellyttänyt.

Virven lapsuudenperheellä ei ollut taloudellisesti helppoa, ja siksi hän halusi hemmotella lapsiaan merkkivaatteilla.

– Tiesin, miltä tuntuu, jos ei ole samanlaisia vaatteita kuin muilla.

”Olisi hienoa, jos ei olisi pakkomiellettä saada ihmistä johonkin lokeroon: oletko bi, lesbo, homo, rekkalesbo.”

Lapsuus tunnetun laulajan tyttärenä ei kuitenkaan koskaan tuntunut Ellasta erityiseltä.

– Minulla oli tosi onnellinen, turvallinen ja ihana lapsuus. Äidin ammatti ei tuntunut mitenkään poikkeavalta, Ella miettii.

– Kun olin Euroviisuissa, lapset kysyivät, että koska naapurin Tarja menee viisuihin. Ne ajattelivat, että jokaisen äiti menee vuorotellen sinne laulamaan, Virve muistelee.

Ellan varhaislapsuudessa Virve ei ollut mikään urakiitäjä. Hän oli kymmenen vuotta kotona kolmen lapsensa kanssa ja palasi töihin vasta 1990-luvun alussa, kun Ella oli neljävuotias.

Ellakaan ei ole kokonaan lopettanut laulamista, kiitos karaoken. Äidin kappaleita hän ei kuitenkaan laula.

– En minäkään laula omia biisejäni karaokessa, Virve huomauttaa.

– Se olisi noloa, tuntuisi leveilemiseltä, Ella sanoo.

Leveily, se ei sovi näille Vantaan kasvateille.

 

Vicky Rosti ja Ella Tukia ovat aina olleet läheiset. ”Emme me silti mitään Gilmoren tyttöjä ole, olen ensisijaisesti äiti.”

 

Virve, mitä olet halunnut opettaa lapsillesi?

Pitää olla ihmisiksi ja kiltti muille, mutta niin, että itselläkin on hyvä olla. Maailmassa tärkeintä ovat toiset ihmiset, eikä mikään maallinen mammona voi korvata niitä.

Ella, mitä olet oppinut äidiltäsi?

Varmaan kaiken, minkä osaan. Siivoamaan ainakin, siinä olen yhtä natsi kuin äiti! Olen oppinut toisten kunnioittamista ja käytöstapoja, hyvää elämänasennetta.

Virve, mitä olet oppinut lapsiltasi?

Ellalta olen oppinut ATK-hommia. Ellalle on helppo soittaa, että mikä tämä tällainen Dropbox on. En osaa sanoa, millainen olisin ilman lapsiani. Varmasti katsoisin asioita paljon kapeammin. Nyt on kolme eri tapaa katsella maailmaa, ja se on upeaa.

Virve ”Vicky” Rosti

58-vuotias laulaja. Kiertänyt keikkalavoja 16-vuotiaasta.

Asuu Vantaalla miehensä Ari ”Nude” Kaasalaisen kanssa.

Kolme lasta aiemmasta liitosta Jussi Tukian kanssa, ja viisi lastenlasta.

 

Ella Tukia

30-vuotias digimarkkinoinnin asiantuntija.

Kotoisin Vantaalta, asuu Helsingissä kihlattunsa kanssa.

Osallistui Voice of Finlandiin vuonna 2012.

Suomi Love -ohjelma saa meidät hetkeksi tuntemaan, että maailmassa on vielä toivoa.

Kansan rakastama Suomi Love -ohjelma palaa tänään ruutuun. Juontajat sekä esitysaika ja -kanava ovat muuttuneet, mutta muuten kaikki on ennallaan. Hittisarja on liikuttanut katsojia jo kaksi kautta, ja uudellekin kaudelle povataan suurta suosiota. Ehkä se johtuu näistä syistä:

1. Tavisten tarinoihin on helppo samastua

Suomi Love on vähän kuin tavisten Vain elämää. Mutta katsojien on tietysti helpompi samastua tavisten kuin julkkisten elämään. Tarinoissa kuullaan niin puhdasta riemua kuin koskettavia selviytymistarinoitakin. Niissä käsitellään kaikki mahdollinen, mitä ihmisen elämässä voi tapahtuma: ilo, suru, ystävyys, kipu, menetys, rakkaus, kuolema, sitoutuminen, pettymys ja niin edelleen. Asioita, joita tapahtuu meidän kaikkien elämässä.

2. Maailmaa tuntuu paremmalta paikalta – ainakin hetken

Vaikka monet Suomi Lovessa ovat kokeneet kovia, aina he ovat jotenkin selviytyneet – ainakin heidän tarinoidensa perusteella.

Tarinat saavat katsojan miettimään, että oi, tuollainen minäkin haluaisin olla. Tai voi, kun itse pystyisi käyttäytymään tuolla tavalla. Kunpa voisi luvata, että on aina rakkaansa rinnalla, vaikka mikä tulisi – aivan niin kuin Pasi Hannalle. Tai olisipa ihanaa olla mummona yhtä elämänmyönteinen kuin Ingegerd ja Kaarina.

Tarinat jäävät tietysti aina kesken, sillä harvemmin saamme tietää, mitä ihmisille kuuluu vuoden päästä. Mutta ohjelma saa katsojan hetkeksi tuntemaan, että maailmassa on vielä toivoa – ja rakkautta.

3. Kuin terapiaa

Ohjelman jälkeen olo on jotenkin puhdistunut. Ihan kuin olisi juuri terapiasta tullut – vaikka ei ole tarvinnut itse puhua lainkaan. Toki ohjelma saa myös miettimään, kenet sitä itse voisi yllättää – niin suurta iloa musiikkiyllätykset näyttävät tuottavan.

4. Loistavat sovitukset

Ei ohjelma tietenkään olisi mitään ilman musiikkia. Siihen on saatu houkuteltua lähes kaikki Suomen kovimmat muusikot, ja biiseistä kuullaan hienoja, uusiakin sovituksia. Moni artisti lienee tyytyväinen, kun ei tarvitse höpistä, vaan voi vain tehdä työnsä ja laulaa. On myös katsojan etu, kun ei tarvitse vaivaantua artistien puolesta. Ja onhan myös Suomi Love -bändi loistava!

5. Juontajat sivuroolissa

”Ei kai taas Mikko Leppilampi. Ja Jenni Pääskysaarikin on joka kanavalla.”

Tällaisia kommentteja oli some pullollaan, kun uudet juontajat julkaistiin. Mutta ainakin ensimmäisen jakson perusteella uudet juontajat hoitavat hommansa ammattitaitoisesti. Sitä paitsi Suomi Lovessa juontajat eivät ole pääroolissa.

Suomi Love TV1:llä lauantaina kello 21.15.

Kun kulkee kaduilla pimeän aikaan, tekee mieli kurkkia ikkunoista sisään ja arvuutella, keitä ruudun takana majailee. Piipahdimme kylässä kolmen kauniin ikkunan takana.

”Haluan ilahduttaa muita”

Kuka: BUU-klubben-lastenohjelman ohjaaja Lisa Gerkman, 29.
Missä: Helsingin keskustassa katutasossa.
Erityistä: rakentaa joka talvi ikkunaansa muumi-installaation.

Lisan talvi-ikkuna syntyi lapsuuden muumitalon ympärille.

 

”Kun muutin tähän vähän yli neljä vuotta sitten, vuokraisäntä kertoi, että asunto on vanha maitokauppa. Olin, että hei, totta kai haluan asua vanhassa maitokaupassa.

Totuin aika nopeasti siihen, että kadulta näkee sisään. Välillä ihmiset luulevat, että tämä on kauppa, tai turistit kyselevät Temppeliaukion kirkkoa. Ei minua haittaa, että ihmiset jäävät katsomaan.

Kun muutin tänne, löysin vanhan, tarhaikäisenä saamani muumitalon ja ajattelin, että jotain voisi keksiä. Tuli talvi ja pimeää, ja päätin, että teen perinteisen talvi-ikkunan. Halusin ilahduttaa muita.

Lisa uskoo, ettei joulufiilis tule ilman talvi-ikkunaa. ”Naapurit, kaverit ja perhe alkoivat jo kysellä, että kai rakennan tänäkin vuonna sen ihanan ikkunan.”

 

Ikkuna on joka vuosi erilainen. Lumi on joskus vanhat lakanat, joskus jotain muuta valkoista. En voi koskaan mennä katsomaan Stockmannin jouluikkunaa ennen kuin olen rakentanut omani, ettei tule vaikutteita tai paineita.

Saan inspiraatiota muumikirjoista. Tänä vuonna luin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan, ja siinä on yksi superihana kohta: Nipsu sanoo, että nyt juodaan kahvit. Kahvipannu onkin jossain, ja Nuuskamuikkunen ehdottaa, että paistetaan ensin letut. Siitä sain ajatuksen. Nyt keskellä ikkunaa paistetaan lettuja.

”Pidän ikkunalle yleensä avajaiset, joissa paljastan sen lakanan takaa.”

Ensimmäisenä talvena ikkunasta tuli tosi paljon palautetta, ja siksi olen jaksanut tehdä sen joka vuosi uudestaan. Pidän ikkunalle yleensä avajaiset, joissa paljastan sen lakanan takaa. Kerran kaverini oli soittamassa avajaisissa trumpettia.

Kun olen nukkumassa, kuulen kuinka lapset, aikuiset ja turistit huutavat: ”Katsokaa, Haisuli!” Siitä tulee tosi hyvä fiilis. Kerran kuulin, että läheisen päiväkodin lapset kävelevät melkein joka päivä muumi-ikkunan ohi. Välillä siirtelen tyyppejä ja lapset ihmettelevät, missä Haisuli on tänään.

Ikkuna on saanut tuntemattomatkin lahjoittamaan Lisalle muumitavaraa.

 

Yhtenä vuonna olin viemässä roskia ja kuulin, kun äiti ja 4–5-vuotias tytär katsoivat ikkunaa ja miettivät, missä on Tuutikki. Puolen tunnin päästä kuulin pienenpienen koputuksen ovelta. Ovella oli tyttö, joka antoi minulle yksitellen lisää hahmoja ja sanoi: ”Saa lainata.” Sitten hän juoksi katsomaan, kun laitoin Tuutikin ikkunaan. Se oli hienoin hetki.

Ikkunan kautta olen tutustunut vielä paremmin naapureihin. Asun yksin, ja tulee kiva kyläfiilis, kun moikkaan naapureita ja ihmisiä, jotka kävelevät ohi. Kesällä otan tuolin ulos ja juon kahvia kadulla.

Suren vähän sitä, että asunnon näyteikkuna vaihtui ikkunaremontissa tavalliseen. Se oli niin kiva ja helpompi pestäkin. Jos olin laiska, menin vain kadulle ja heitin ämpärillisen vettä ikkunan päälle.”

”Jätän tähdet yöksi bussimatkustajille”

Kuka: kehityspäällikkö Irja Hedberg, 34, mies ja lapset Frank, 13, Isabel, 11, ja Fred, 9.
Missä: paritalossa Itä-Helsingissä.
Erityistä: ikkunoissa on 18 joulutähteä.

Irja on löytänyt tähtiään ihan tavallisista kaupoista, kuten Prismasta ja Ikeasta.

 

”Sain ensimmäisen joulutähteni lahjaksi äidiltä, kun lapset olivat tosi pieniä. Se näytti niin yksinäiseltä isolla ikkunalla, joten ostin muutaman tähden sille seuraksi. Kun muutimme nykyiseen kotiin ja ikkunapinta-alaa oli vielä enemmän, oli aika selvää, että tähtiä pitää hankkia lisää.

Nyt niitä on yhteensä noin 25. Otamme ne esille, kun on h-hetki, ja sommittelemme yhdessä lasten kanssa.

Tähtiä alkaa olla niin monta, että on vaikea valita, mitkä laittaa ikkunaan ja mitkä jättää laatikkoon. Mies sanoo aina, että nyt et tarvitse enää yhtään lisää. Alan olla aika samaa mieltä. Jos muutaman erikoisen vielä.

Irja on jouluihminen. ”Toisaalta olen kaikkien juhlien ihminen. Arki on muuten niin tasaista.”

 

Olen tehnyt tätä ensisijaisesti itselleni, mutta tässä asunnossa huomasin, että tähdet ilahduttivat muitakin. Naapurit tykkäävät, ja kun lapsia tuodaan ja viedään harrastuksiin, joukkuekavereiden vanhemmat saattavat sanoa, että vitsi, miten ihanat.

Välillä huomaan, että ihmiset pysähtyvät kadunkulmaan katsomaan. En hae tällä huomiota, mutta on ihan kiva, kun joku jää katsomaan. Katselen itsekin toisten kauniita joulukoristeita ja valoja. Minulla on tässä lähistöllä lempipiha, jossa on yksi tosi kauniisti koristeltu puu.

”Tähtiä alkaa olla niin monta, että on vaikea valita.”

Kun katsomme illalla elokuvaa, ei tarvita muuta valoa. Tähdet ovat kiva asia ohikulkijoille, mutta myös näköeste meille. Ei tunnu, että asuisi akvaariossa.

Jätän olohuoneen tähdet yöksi päälle. Teen sen enemmän bussimatkustajille kuin itselleni. Aamulla on kyllä kiva herätä, kun tähdet ovat päällä.

Tähtien laitto on jo osa jouluperinnettä. Olemme tehneet kaksi vuotta remonttia, ja kun remontti oli viime vuonna vielä aika pahasti kesken, tähdistä tuli vähän parempi joulufiilis.

Eniten tähdet ilahduttavat heti, kun laitan ne. Ne muuttavat niin paljon asunnon ilmettä. Kun ne ottaa alas, tuntuu aika riisutulta. Menee hetki, että silmä tottuu.”

”Ikkuna kertoo jotain ihmisestä”

Kuka: kuvataiteilija Mine Güngör, 35.
Missä: kerrostalossa Etelä-Helsingissä miehen ja 2,5-vuotiaan lapsen kanssa.
Erityistä: vaihtaa ikkunan tunnelmaa vuodenajan mukaan.

Valas saapui kotiin Berliinistä.

 

”Kun muutimme tähän, tajusin, että ikkunamme on koko ajan näkyvillä, koska alakerrassa on baari. Tällä alueella ihmiset laittavat kaikkea ikkunoihin, ja se inspiroi. Ihan pikkujuttukin voi näyttää tosi kivalta ulos.

Vaihtelen vuodenajan mukaan sitä, mitä ikkunassa on. Talvisin siinä on kynttilät, kesällä orvokkeja laatikossa. Nyt ikkunassa roikkuu paperikoristeita, Berliinistä ostettu valashimmeli ja vanhoista serigrafiafilmeistä tehtyjä nauhoja.

Minen koti on ollut maitokauppa 1920-luvulla. Nyt alakerrassa on baari.

 

Tykkään siitä, että ikkunalla on paljon kaikkea. En aina mieti sitä tietoisesti. Nyt ikkunalaudalla on kurpitsa, joka odottaa sitä, että jokin päivä syömme sen. Yksi meni jo.

Välillä kissoilla Ziggy Stardustilla ja Duran Duranilla on kiistaa siitä, kumpi saa istua ikkunalaudan viinilaatikon päällä. Siitä pystyy tarkkailemaan.

Ulkoa näkee meille kotiin, mutta olen päässyt sen yli. Aiemmin olin kauhuissani, mutta totuin Helsingin Kalliossa asuessani siihen, että kaikki näkevät aina sisään.

”Katselen itsekin paljon muiden ikkunoita.”

Tärkeintä kodissa on turvallinen olo ja oma tasapaino. Tavarat voivat olla vähän vinksinvonksin, kunhan yleisilmeeseen on tyytyväinen.

Ikkuna kertoo jotain ihmisestä. Minusta ehkä sen, että harrastan kirppiksiä ja matkailua ja olen luovalla alalla.

Totta kai mietin myös, miltä ikkunamme näyttävät ulos. Katselen itsekin paljon muiden ikkunoita. Olen esteetikko, ja minua kiehtoo kaikki mielenkiintoinen ja kaunis. Mietin, asuukohan tuolla perhe vai joku yksin. Usein ajattelen, että onpa ihanan kodikasta.

Ikkunan kautta näkyy vain pieni osa, mutta siitäkin tulee hyvä fiilis. Kun rämpii itse loskassa, ajattelee, että ihanaa, olisinpa itsekin jo kotona.”