65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images

Raha hävettää, kun sitä on liikaa tai liian vähän, sanovat Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajat. Miten huolesta ja häpeästä oppisi eroon?

”Hävettää olla työtön, vaikka töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. Pienet tulot myös hävettävät, koska omaa elintasoaan vertaa väkisin muihin. Häpeän enemmän omaa köyhyydenhäpeääni kuin varsinaista köyhyyttä”, kirjoittaa 34-vuotias Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastannut nainen.

Hän ei ole yksin. 51 prosenttia nettikyselyyn vastanneista on joskus tuntenut rahaan tai tuloihin liittyvää häpeää. Yksi häpeää sitä, että rahaa ei ole, toinen sitä, että tienaa enemmän kuin muut. Kolmatta nolottaa, että ei osaa käyttää rahaa järkevästi.

Häpeästä kertoo myös lainaamisen vaikeus. Peräti 51 prosenttia vastaajista kertoo, ettei kehtaa lainata rahaa muilta. 37 prosenttia kehtaa kyllä, mutta nolostellen. Vain 12 prosentille lainaaminen ei ole mikään ongelma.

Miksi suhtaudumme tuloihin niin tunteella?

– Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve. Jos rahaa ei ole tai sitä on vähän, ajatellaan herkästi, että on jotenkin epäonnistunut, selittää Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi.

– Aika harva aikuinen sen myöntää. Lapset ja nuoret voivat olla julmempia, jos ei ole varaa samoihin vaatteisiin kuin muilla.

”Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve.”

Tuloihin tai omaisuuteen perustuva arvottaminen on tietenkin tyhmää, mutta ajatusmalli elää yhteiskunnassa syvällä. Siksi sen muuttaminen on vaikeaa.

– Mainostajatkin käyttävät sitä hyväkseen. Kun ostat tämän tuotteen, olet hyväksytty.

Pahimmillaan häpeän tunne voi johtaa kierteeseen: Statusta yritetään ylläpitää pikavipeillä ja kulutusluotoilla. Kun menot ovat suuremmat kuin tulot ja talous kaikkea muuta kuin hallinnassa, häpeä syvenee.

Pääosin suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja rahankäyttäjiä, Kalmi lohduttaa. Maksamme laskut ajallamme ja osaamme tehdä myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia.

Miten ylittää säästökynnys?

Raha-asioista podetaan silti huolta. Vain 11 prosenttia ei koskaan murehdi raha-asioita. 32 prosenttia huolehtii usein, 57 prosenttia toisinaan.

Lisäksi 53 prosenttia on huolissaan siitä, miten tulee toimeen eläkkeellä. Silti vain 20 prosenttia säästää eläkeiän varalle.

Monelle kynnys säästämiseen tai sijoittamiseen on korkea, pelkkä ajatuskin tuntuu vieraalta ja puisevalta. Koko asia on helpompi lykätä kauas tulevaisuuteen. Rahankäyttökyselyn vastaajista vain 14 prosenttia sijoittaa rahojaan.

Reilu osa vastaajista kuitenkin säästää. Heistä 47 prosenttia luottaa säästötiliin, 21 prosenttia rahastoihin. 39 prosenttia kyselyn vastaajista ei säästä ollenkaan.

”Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.”

Kalmista jahkailu on ymmärrettävää. Vaatiihan sijoitussuunnitelman tekeminen kulutustottumustensa tiedostamista ja hieman aikaa ja vaivaa.

– Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Päällimmäisenä mielessä on vain se, riittävätkö rahat kuun loppuun.

Kovin suurta vaivannäköä säästäminen ei nykyaikana silti vaadi. Pankkiasiat hoituvat lähes poikkeuksetta netissä tai puhelimessa, ja hetken syventyminen takaa rauhan pidemmäksi aikaa. Hallinnan tunne korvaa huolen.

Rahastot ja Excel apuun

Kalmin mielestä helpoin tapa aloittaa säästäminen on sijoittaa johonkin indeksirahastoon summa, joka menee tililtä automaattisesti palkkapäivänä.

– Usein ajatellaan, että sijoittajan pitää ottaa selvää osakkeista ja miettiä, mitä ostaa. Suurin osa ei jaksa ryhtyä siihen.

– Indeksirahastot ovat paras vaihtoehto, koska niissä kulut ovat pienimmät ja voi hyötyä ilman, että tarvitsee itse funtsia.

Kelpo vaihtoehto on myös säästötili, jolta voi nostaa rahaa vain pari kertaa vuodessa.

Helpoin on aloittaa budjetoinnista ja oman rahankäytön seuraamisesta. Talouttaan voi seurata verkossa, esimerkiksi Takuusäätiön Penno-palvelussa tai Osuuspankin Pivo-sovelluksessa. Kalmi kirjaa itse menonsa ja tulonsa Excel-taulukkoon. Se vie aikaa ja on hieman työlästä, mutta palkitsee. Kun hahmottaa, mihin raha menee, on helpompi myös hahmottaa, mistä voisi tarvittaessa säästää.

Säästäminen onnistuu tietenkin vain, jos on jotain, mistä säästää. 32 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, ettei säästä, koska siihen ei ole varaa. Lisäksi 27 prosenttia vastaajista kertoo, että rahat loppuvat aina tai usein ennen tilipäivää.

– Olisi kohtuutonta sanoa, että pienituloisten on yhtä helppo säästää. Mutta osittain kyse voi olla siitäkin, onko miettinyt asiaa. On paljon pienituloisia, jotka pystyvät laittamaan rahaa säästöön, ja hyvätuloisia, jotka vain velkaantuvat entisestään, Kalmi sanoo.

21 % parisuhteessa olevista riitelee joskus rahasta

”Poikaystäväni jäi kiinni pikavipin ottamisesta. Hän on holtittomampi rahankäyttäjä kuin minä, mikä aiheuttaa eripuraa.” Nainen, 26

”Pari ystävyyssuhdetta katkesi, kun minulla ei ollut varaa lähteä shoppailemaan tai kahville. Sitä ei ymmärretty.” Nainen, 19

”Vanhemmistani jo se, että syön muuta kuin perunaa, on riidan aihe.” Nainen, 30


52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea.

Kuuluuko ystävälle lainata rahaa?

Tietenkin. 16 %

Kyllä, mutta vain todellisessa hädässä. 59 %

Ei, ystävyyttä ja rahaa ei kannata sotkea toisiinsa. 25 %

”Olen melko tottunut olemaan se huonosti tienaava. Joskus muut tarjoutuvat ostamaan esimerkiksi lounaan. Otan avun vastaan, mutta nolostun.” Mies, 40

Turha, turhempi, syyllisyys

Raha ei ole vain rahaa, se on väline hankkia jotain muuta. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita.

”Raha antaa mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään, elää vapaammin ja pysyä terveempänä. On naiivia väittää, ettei raha tuo onnea. Kuka tahansa ottaisi vastaan lisää rahaa, jos sitä olisi tarjolla”, kirjoittaa 29-vuotias nainen.

Siksi rahankäytöstä podetaan myös syyllisyyttä. Peräti 79 prosenttia rahankäyttökyselyn vastaajista on katunut jotakin ostostaan, ja 61 prosenttia tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään.

Kalmi antaa murehtijoille synninpäästön. Jos rahat eivät jatkuvasti lopu ennen tilipäivää, syyllisyyden tunteet ovat usein turhia. Myöskään väliaikaisesti tiukasta rahatilanteesta, kuten opiskeluaikojen kädestä suuhun -elämästä, ei Kalmin mukaan kannata liikaa syyllistyä.

– Mutta jos on keski-ikäinen, bruttopalkka on neljä tonnia eikä pysty laittamaan mitään säästöön, hälytyskellojen pitäisi soida.

Talouden hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi säästää. Jos raha-asiat ovat pääosin hallinnassa ja mietitty huomista pidemmälle, take away -kahveista tai ulkona syödyistä lounaista ei kannata soimata itseään. Nehän tuovat elämään iloa.

– Kaikki me olemme kuluttajia. Tarvitsemme paitsi välttämättömyyksiä, joskus myös jotain luksusta, Kalmi sanoo.

61 % tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään

”Tunnen syyllisyyttä, kun pitkän kituuttamisen jälkeen raaskin mennä esimerkiksi kampaajalle värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Työttömälle tämäkin on ylellisyyttä.” Nainen, 35

”Tunneshoppailijana usein tulee ostettua jotain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä – vaate, koruja, kengät. Sitten myöhemmin huomaa, ettei ole välttämättä edes käyttänyt ostosta.” Nainen, 29

”Tunnen syyllisyyttä, kun ostan juhlamekon tarjouksesta ja seuraaviin juhliin on ainakin puoli vuotta.” Nainen, 41

”Pelaan rahapelejä netissä, ja vaikka minulla on todella maltillinen kuukausiraja, joskus tunnen ’tuhlauksesta’ syyllisyyttä.” Nainen, 26

”Tiedän, että pitäisi säästää tilille ja vanhuutta varten. Mutta en sitten oikeasti tahdo.” Nainen, 51

”Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä.”

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea

”Kun tilillä on rahaa, ei tarvitse ahdistua laskuista ja tulevasta. On helpottavaa, jos voi esimerkiksi mennä lääkäriin, kun tarvitsee, eikä vasta silloin, kun on saanut jostain rahaa siihen. Raha tuo vapautta, mikä tuo onnea.” Nainen, 35

”Olen ollut monta vuotta tosi köyhä. En voi osallistua kavereiden ajanviettoon tai matkoihin, koska ei ole varaa. Nykyään ei ole kovin paljon ilmaista tekemistä. Aina ei jaksa istua kavereiden kanssa sisällä ja jutella.” Nainen, 23

Jos voittaisin lotossa miljoonan…

”Sijoittaisin osan. Ostaisin rivitalosta päätyasunnon ja vauvalle uudet rattaat, vaikka entisetkin ovat vielä hyvät. Tarjoaisin ystäville ja sukulaisille illallisen jonkin juhlapäivän verukkeella. Tai menisin vaikka naimisiin!” Nainen, 31

”Muuttaisin talviksi Espanjaan. Lopettaisin nykyiset työt ja opiskelisin uuden ammatin.” Nainen, 38

”Ostaisin asunnot itselleni ja perheelleni ja veisin parhaimmat ystäväni matkalle. Loput säästäisin.” Nainen, 26

Kun raha hävettää

”Töissä tuli puhetta tuntipalkasta. Meillä kaikilla naisilla on todella pienet palkat: alle yhdeksästä eurosta hieman yli 10 euroon tunnilta. Minun palkkani on himpun verran yli, mutta valehtelin sen olevan 60 senttiä vähemmän, ettei minua kohdella eri tavoin. Pomoni korotti palkkaani juuri tuon 60 senttiä tunnilta ja pyysi, etten kerro siitä muille. Lupasin.” Nainen, 49

”Nuorena ensimmäisen asunnon ostettuani olin jo valmiiksi todella tiukoilla. Kuvioihin tuli nykyinen mieheni kahden lapsensa kera. Silloin jäi pahimmillaan kuukauden ruokiin 20 euroa laskujen jälkeen, ja joskus jätin niitä maksamatta. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnosta katkaistiin sähköt, kehtasin mennä isäni tykö pyytämään rahaa lainaan.” Nainen, 35

”En osaa käsitellä rahaa. Elän jatkuvasti yli varojeni. Soittelen ja siirtelen laskujen eräpäiviä. Rakastan rahapelejä. Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä, vaikka muuten olen järkevä ihminen.” Nainen, 49

Tämän tekisin toisin kuin vanhempani

”Teen toisin jo nyt. Elän, koen asioita, teen hankintoja ja matkustan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Vanhemmillanikin oli siihen aikanaan mahdollisuus, mutta meillä odotettiin aina parempaa päivää. Onneksi äitini on nyt vanhempana uskaltanut lähteä vähän reissaamaan. Isäni ei siihen enää sairautensa takia pysty.” Nainen, 44

”Meillä odotettiin aina parempaa päivää.”

”Äitini luotti sokeasti, että isäni elättää häntä, mikäli tilanne käy tukalaksi. Hän käytti aina palkastaan kaiken jättämättä mitään säästöön. Kun ero tuli, äitini joutui todella tukalaan paikkaan. Olen vakaasti päättänyt, että olen itsenäinen raha-asioissa. Pyrin aina varmistamaan, että voin huolehtia itsestäni.” Nainen, 30

Kun rahat loppuvat

”Syömme jääkaapista ja pakastimesta kaiken, mitä vain voimme. Yritämme olla käyttämättä luoton puolelta rahaa, mutta jos on pakko, ostamme halpaa ruokaa.” Nainen, 30

”Kyse on yleensä ollut vain parista päivästä, ja silloin pakastearkun aarteet tai kuivakaapin pastapussit tulevat käyttöön. Melkein kolmikymppisenäkin on paitsi mukavaa myös toisinaan ihan hyödyllistä vierailla vanhempien luona. He ilahtuvat käynnistämme ja ovat aina tuputtamassa ruokaa.” Nainen, 26

”Minulla on aina hieman käteistä kotona, ja pidän huolta, että minulla on pakastimessa ja kuivaruokakaapeissa pariksi päiväksi ruokaa.” Nainen, 30

Me Naisten rahankäyttökysely

Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastasi 534 ihmistä: 492 naista ja 42 miestä. 71 prosenttia kyselyyn vastanneista ansaitsee kuussa 2 500 euroa tai vähemmän.

Matkustaminen on tietysti mahtavaa, mutta mitä pidempään ulkomailla on, sitä enemmän kotimaasta kaipaa jotakin. Niin kuin nyt pussilakanaa ja astiankuivauskaappia.

Aurinko paistaa, palmut suhisevat, kivaa on. Mutta jotakin ulkomailta puuttuu. Ainakin meidän suomalaisten mielestä. Näitä kaipaamme maailmalla:

1. Arjen pikku apuvälineet

Missä tiskiharja ja vessan käsisuihku, entä juustohöylä, villasukat ja kotimainen kuorimaveitsi? Purkinavaajakin on ihan kummallinen. Paikallisista kaupoista ei kummoisia löydä. Pesusienellä ei tee mitään apartementoksen tiskivuoren edessä. Eikä astiankuivauskaappia ole, tietenkään.

2. Toimiva tekniikka

Tämä wi-fihän on silkkaa pelleilyä. Ja hotellihuoneen ovi a) aukeaa väärään suuntaan, b) hirttää alareunastaan kiinni lattiaan, c) ei mene kunnolla lukkoon ja jos menee, auki ei hevin saa. Viemäri vetää niin huonosti, että suihkun jälkeen koko kylppäri tulvii. Vessanpyttyyn ei saa laittaa vessapaperiakaan.

Hanavettä ei luonnollisestikaan voi juoda. Suihkun paine on vitsi, eikä kuuma vesi taaskaan riittänyt tukan huuhteluun. Miten vaikeaa tämä voi olla?

3. Sängyt ja nukkuminen

Onko kukaan koskaan keksinyt, miten hotellihuoneiden lakanoiden kanssa pitäisi toimia? Siis on se ylempi, jonka siivooja petaa ja taittaa huovan päälle. Ja se alempi, jota ei ole sullottu patjan reunojen alle. Kun kerran kääntyy yöllä, molemmat lakanat kiertyvät köydeksi, huopa hiertää ja patja paljastuu. Vaadimme pussilakanoita koko maailmaan!

4. Salmiakki ja muut purtavat

Ruisleipä, salmiakki, suomalaiset marjat, Fazerin sininen suklaa, lakkahillo, sitruunapippuri, dippikastikejauheet, ruisjauhot, xylitol-purkka, Tupla-patukat, hapankorput, kaurapuuro siemenillä, salmiakkikossu, proteiinirahkat, kardemumma, laktoosittomat maitotuotteet... Lista on niiin pitkä.

5. Tavat ja tottumukset

Suomalaiset kirjat ja lehdet, oi missä olette? Baarikadulla pitää vältellä sisäänheittäjiä, vaatekaupoissa yli-innokkaita myyjiä. Tinkiminen ahdistaa jo ajatuksena. Pahinta on kuitenkin juomarahan pohdinta. Notta mitenkä se taas laskettiinkaan?

Myös näitä kaivattiin:

BuranaCapsit, sappisaippua, lämpimät puulattiat, kolminkertaiset ikkunat, suomalaiset maisemat kuten hillarämeet, tunturit ja näkymät mökkijärvelle, oikeaan suuntaan avautuvat ovet, raikas ilma, oikean lämpöiset saunat, rasvaton maito, HKL:n reittiopas, keskuslämmitys, valaistus ilman sähkökatkoksia, oma tila, suodatinkahvi, keskustelu niin että saa suunvuoron, väljät julkisen liikenteen välineet, Reino- ja Aino-tossut, harjalliset metalliset kenkärallit ulko-ovilla, Lumenen tuotteet...

Jo toistakymmenta vuotta ulkom...

Tiskiharja ja pussilakanat – mitä kaikkea ulkomaanlomalla Suomesta kaipaakaan!

Enpa tieda, missa reissu on tehty, mutta epailen Espanjaa. Itse asiassa oikeastaan kaikkea puuttuvaksi listattua saa sieltakin. Hillarameita, suodatinkahvia (kauheaa myrkkya!) ja Lumenea en edes kaivannut Kanarialla asuessani. Aika monta muutakin turhaa listassa oli. Maassa maan tavalla tai maasta pois, eiko vaan?
Lue kommentti

Elokuvan tuotanto alkaa vuonna 2018.

Huhuja on liikkunut jo pitkään, mutta nyt on varmistunut, että rakastetusta Downton Abbeysta tehdään elokuva. Asiasta kertoo Variety-lehti. Ensi-iltaa saadaan tosin vielä odotella, sillä elokuva menee tuotantoon vasta vuonna 2018.

Hollywood Reporter -sivuston mukaan NBCUniversal-tuotantoyhtiön johtaja Michael Edelstein on toivonut, että kaikki alkuperäiset 20 näyttelijää olisivat mukana elokuvassa. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta.

Sarjan luoja, käsikirjoittaja ja toinen vastaava tuottaja Julian Fellowes kertoi jo aikaisemmin, että hänellä on jo joitakin ideoita mahdollista elokuvaa varten.

– Uskon, että elokuva on hyvinkin toteutettavissa ja se olisi hauska tehdä. Mielestäni elokuvassa olisi oltava sarjan hahmoja sellaisina kuin he sarjassakin olivat, Fellowes sanoi.

Vuoden urheilija ja ratakelauksen moninkertainen paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti, 34, lähtee kisoihin vain voittamaan.

Huippu-urheilija Leo-Pekka Tähdellä on aina mielessään seuraava tavoite. Tänä kesänä ykkösmaali on kultamitali Lontoon parayleisurheilun MM-kisoissa heinäkuussa.

– Nykyään lähden kisoihin vain voittamaan. Katsojat, valmentaja ja minä itse odotamme vain parasta tulosta. Se on psyykkisesti raskasta mutta toisaalta motivoi suuresti. Ei voittamiseen kyllästy, Tähti kertoo.

"Vitsailen omasta vammastani ja muiden vammoista."

Toinen Tähden tavoite on espanjan kielen oppiminen. Hän asuu Aurinkorannikolla Fuengirolassa vaimonsa Sandra Tähden ja tämän 6-vuotiaan tyttären Delisan kanssa.

– Yritän olla rohkea puhumaan vieraita kieliä, mutta aina en jaksa yrittää, koska espanjalaiset puhuvat niin nopeasti. Osaan kyllä small talkin ja kirosanat.

Espanjankielisiä voimasanoja Tähti pääsee viljelemään pelikentällä. Hän pelaa talvisin Velez-Málagan liigassa pyörätuolikoripalloa.

– En ole niin mukava, miltä julkisuudessa vaikutan – kavereiden kesken heittäydyn ja olen räväkämpi.

– Huumorini on mustaa, ja vitsailen omasta vammastani ja muiden vammoista. Paraurheilijoiden kesken ollaan suoria. Jos joltain vaikka puuttuu jalka, saatan tervehtiä tätä kysymällä: ”Moro, mihin jätit toisen jalkasi?”

Lue lisää Leo-Pekka Tähden elämästä ja tavoitteista Me Naisten numerosta 25/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Sympaattinen draamaelokuva Broken Flowers vetää telkkarin ääreen kesäiltanakin.

IS TV-LEHTI: Jim Jarmusch (s. 1953) on indieohjaaja, jonka tummasävyisissä filmeissä on runsaasti runollisuutta. Runoilijaksi ohjaaja nuorena havittelikin, kunnes huomasi voivansa elokuvissa yhdistää sekä runoa, tarinaa, kuvaa että musiikkia.

Itsekin musisoivalle Jarmuschille elokuvien soundtrackit ovat harkittuja kokonaisuuksia. Hänen mielestään kaupallisissa elokuvissa on useimmiten turhaa höttömusiikkia, joka ei anna elokuvalle lisäarvoa.

Jarmusch, joka ei salli filmejään dubattavan, ei anna niiden soundtrackienkaan olla tasapaksua massaa. Johnny Deppille sovitettuun lännenelokuvaan Dead Maniin (1995) kappaleet sävelsi Neil Young. Only Lovers Left Alive -elokuvassa (2013) taas Jarmusch ja Carter Logan eli yhtye Sqürl sävelsi ja soitti maagisen äänimaiseman luuttutaiteilija Jozef van Wissemin kanssa.

Jarmusch myös pestaa muusikoita elokuvarooleihin, kuten Iggy Popin Dead Maniin ja Tom Waitsin Down by Law -elokuvaan (1986).

Nyt nähtävä Broken Flowers (2005) ei ole poikkeus musiikilliselta painotukseltaan. Vaikka elokuva oli myyvimmästä päästä ja suoraviivaisempi kuin moni Jarmusch-filmi, nojaa sekin ohjaajan tyylin mukaisesti tunnelmaan, hetken filosofiaan – ja musiikkiin.

Elokuva nosti länsimaissa pinnalle etiopialaisen jazzmuusikon Mulatu Astatken, jonka kappaleiden joukossa on myös vangitseva tunnussävel. Jarmusch on kertonut, että kuullessaan ensi kerran Astakten jazzia se meni suoraan ihon alle.

Broken Flowersia kirjoittaessaan hän mietti ankarasti, kuinka saisi artistin luontevasti mukaan. Hän päätti luoda etiopialaista syntyperää olevan naapurin ojentamaan levyllisen musiikkia päähenkilöä esittävälle Bill Murraylle.

Astatke yhdistää musiikkiinsa etiopialaisia juuriaan, jazzia ja modernia otetta. Elokuvan myötä hänen levynsä kohosivat myyntilistoille.

Broken Flowers on humoristisimmasta päästä Jarmuschin skaalaa. Murray on naistennielijä Don, joka saa kuulla olevansa 19-vuotiaan nuorukaisen isä, mistä alkaa hulvaton matka entisiä tyttöystäviä tapaamaan. Naiskaartia edustavat Sharon Stone, Frances Conroy, Jessica Lange, Tilda Swinton, Julie Delpy ja Chlöe Sevigny.

Broken Flowers, Nelonen to klo 21.00