65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images

Raha hävettää, kun sitä on liikaa tai liian vähän, sanovat Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajat. Miten huolesta ja häpeästä oppisi eroon?

”Hävettää olla työtön, vaikka töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. Pienet tulot myös hävettävät, koska omaa elintasoaan vertaa väkisin muihin. Häpeän enemmän omaa köyhyydenhäpeääni kuin varsinaista köyhyyttä”, kirjoittaa 34-vuotias Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastannut nainen.

Hän ei ole yksin. 51 prosenttia nettikyselyyn vastanneista on joskus tuntenut rahaan tai tuloihin liittyvää häpeää. Yksi häpeää sitä, että rahaa ei ole, toinen sitä, että tienaa enemmän kuin muut. Kolmatta nolottaa, että ei osaa käyttää rahaa järkevästi.

Häpeästä kertoo myös lainaamisen vaikeus. Peräti 51 prosenttia vastaajista kertoo, ettei kehtaa lainata rahaa muilta. 37 prosenttia kehtaa kyllä, mutta nolostellen. Vain 12 prosentille lainaaminen ei ole mikään ongelma.

Miksi suhtaudumme tuloihin niin tunteella?

– Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve. Jos rahaa ei ole tai sitä on vähän, ajatellaan herkästi, että on jotenkin epäonnistunut, selittää Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi.

– Aika harva aikuinen sen myöntää. Lapset ja nuoret voivat olla julmempia, jos ei ole varaa samoihin vaatteisiin kuin muilla.

”Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve.”

Tuloihin tai omaisuuteen perustuva arvottaminen on tietenkin tyhmää, mutta ajatusmalli elää yhteiskunnassa syvällä. Siksi sen muuttaminen on vaikeaa.

– Mainostajatkin käyttävät sitä hyväkseen. Kun ostat tämän tuotteen, olet hyväksytty.

Pahimmillaan häpeän tunne voi johtaa kierteeseen: Statusta yritetään ylläpitää pikavipeillä ja kulutusluotoilla. Kun menot ovat suuremmat kuin tulot ja talous kaikkea muuta kuin hallinnassa, häpeä syvenee.

Pääosin suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja rahankäyttäjiä, Kalmi lohduttaa. Maksamme laskut ajallamme ja osaamme tehdä myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia.

Miten ylittää säästökynnys?

Raha-asioista podetaan silti huolta. Vain 11 prosenttia ei koskaan murehdi raha-asioita. 32 prosenttia huolehtii usein, 57 prosenttia toisinaan.

Lisäksi 53 prosenttia on huolissaan siitä, miten tulee toimeen eläkkeellä. Silti vain 20 prosenttia säästää eläkeiän varalle.

Monelle kynnys säästämiseen tai sijoittamiseen on korkea, pelkkä ajatuskin tuntuu vieraalta ja puisevalta. Koko asia on helpompi lykätä kauas tulevaisuuteen. Rahankäyttökyselyn vastaajista vain 14 prosenttia sijoittaa rahojaan.

Reilu osa vastaajista kuitenkin säästää. Heistä 47 prosenttia luottaa säästötiliin, 21 prosenttia rahastoihin. 39 prosenttia kyselyn vastaajista ei säästä ollenkaan.

”Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.”

Kalmista jahkailu on ymmärrettävää. Vaatiihan sijoitussuunnitelman tekeminen kulutustottumustensa tiedostamista ja hieman aikaa ja vaivaa.

– Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Päällimmäisenä mielessä on vain se, riittävätkö rahat kuun loppuun.

Kovin suurta vaivannäköä säästäminen ei nykyaikana silti vaadi. Pankkiasiat hoituvat lähes poikkeuksetta netissä tai puhelimessa, ja hetken syventyminen takaa rauhan pidemmäksi aikaa. Hallinnan tunne korvaa huolen.

Rahastot ja Excel apuun

Kalmin mielestä helpoin tapa aloittaa säästäminen on sijoittaa johonkin indeksirahastoon summa, joka menee tililtä automaattisesti palkkapäivänä.

– Usein ajatellaan, että sijoittajan pitää ottaa selvää osakkeista ja miettiä, mitä ostaa. Suurin osa ei jaksa ryhtyä siihen.

– Indeksirahastot ovat paras vaihtoehto, koska niissä kulut ovat pienimmät ja voi hyötyä ilman, että tarvitsee itse funtsia.

Kelpo vaihtoehto on myös säästötili, jolta voi nostaa rahaa vain pari kertaa vuodessa.

Helpoin on aloittaa budjetoinnista ja oman rahankäytön seuraamisesta. Talouttaan voi seurata verkossa, esimerkiksi Takuusäätiön Penno-palvelussa tai Osuuspankin Pivo-sovelluksessa. Kalmi kirjaa itse menonsa ja tulonsa Excel-taulukkoon. Se vie aikaa ja on hieman työlästä, mutta palkitsee. Kun hahmottaa, mihin raha menee, on helpompi myös hahmottaa, mistä voisi tarvittaessa säästää.

Säästäminen onnistuu tietenkin vain, jos on jotain, mistä säästää. 32 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, ettei säästä, koska siihen ei ole varaa. Lisäksi 27 prosenttia vastaajista kertoo, että rahat loppuvat aina tai usein ennen tilipäivää.

– Olisi kohtuutonta sanoa, että pienituloisten on yhtä helppo säästää. Mutta osittain kyse voi olla siitäkin, onko miettinyt asiaa. On paljon pienituloisia, jotka pystyvät laittamaan rahaa säästöön, ja hyvätuloisia, jotka vain velkaantuvat entisestään, Kalmi sanoo.

21 % parisuhteessa olevista riitelee joskus rahasta

”Poikaystäväni jäi kiinni pikavipin ottamisesta. Hän on holtittomampi rahankäyttäjä kuin minä, mikä aiheuttaa eripuraa.” Nainen, 26

”Pari ystävyyssuhdetta katkesi, kun minulla ei ollut varaa lähteä shoppailemaan tai kahville. Sitä ei ymmärretty.” Nainen, 19

”Vanhemmistani jo se, että syön muuta kuin perunaa, on riidan aihe.” Nainen, 30

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea.

Kuuluuko ystävälle lainata rahaa?

Tietenkin. 16 %

Kyllä, mutta vain todellisessa hädässä. 59 %

Ei, ystävyyttä ja rahaa ei kannata sotkea toisiinsa. 25 %

”Olen melko tottunut olemaan se huonosti tienaava. Joskus muut tarjoutuvat ostamaan esimerkiksi lounaan. Otan avun vastaan, mutta nolostun.” Mies, 40

Turha, turhempi, syyllisyys

Raha ei ole vain rahaa, se on väline hankkia jotain muuta. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita.

”Raha antaa mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään, elää vapaammin ja pysyä terveempänä. On naiivia väittää, ettei raha tuo onnea. Kuka tahansa ottaisi vastaan lisää rahaa, jos sitä olisi tarjolla”, kirjoittaa 29-vuotias nainen.

Siksi rahankäytöstä podetaan myös syyllisyyttä. Peräti 79 prosenttia rahankäyttökyselyn vastaajista on katunut jotakin ostostaan, ja 61 prosenttia tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään.

Kalmi antaa murehtijoille synninpäästön. Jos rahat eivät jatkuvasti lopu ennen tilipäivää, syyllisyyden tunteet ovat usein turhia. Myöskään väliaikaisesti tiukasta rahatilanteesta, kuten opiskeluaikojen kädestä suuhun -elämästä, ei Kalmin mukaan kannata liikaa syyllistyä.

– Mutta jos on keski-ikäinen, bruttopalkka on neljä tonnia eikä pysty laittamaan mitään säästöön, hälytyskellojen pitäisi soida.

Talouden hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi säästää. Jos raha-asiat ovat pääosin hallinnassa ja mietitty huomista pidemmälle, take away -kahveista tai ulkona syödyistä lounaista ei kannata soimata itseään. Nehän tuovat elämään iloa.

– Kaikki me olemme kuluttajia. Tarvitsemme paitsi välttämättömyyksiä, joskus myös jotain luksusta, Kalmi sanoo.

61 % tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään

”Tunnen syyllisyyttä, kun pitkän kituuttamisen jälkeen raaskin mennä esimerkiksi kampaajalle värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Työttömälle tämäkin on ylellisyyttä.” Nainen, 35

”Tunneshoppailijana usein tulee ostettua jotain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä – vaate, koruja, kengät. Sitten myöhemmin huomaa, ettei ole välttämättä edes käyttänyt ostosta.” Nainen, 29

”Tunnen syyllisyyttä, kun ostan juhlamekon tarjouksesta ja seuraaviin juhliin on ainakin puoli vuotta.” Nainen, 41

”Pelaan rahapelejä netissä, ja vaikka minulla on todella maltillinen kuukausiraja, joskus tunnen ’tuhlauksesta’ syyllisyyttä.” Nainen, 26

”Tiedän, että pitäisi säästää tilille ja vanhuutta varten. Mutta en sitten oikeasti tahdo.” Nainen, 51

”Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä.”

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea

”Kun tilillä on rahaa, ei tarvitse ahdistua laskuista ja tulevasta. On helpottavaa, jos voi esimerkiksi mennä lääkäriin, kun tarvitsee, eikä vasta silloin, kun on saanut jostain rahaa siihen. Raha tuo vapautta, mikä tuo onnea.” Nainen, 35

”Olen ollut monta vuotta tosi köyhä. En voi osallistua kavereiden ajanviettoon tai matkoihin, koska ei ole varaa. Nykyään ei ole kovin paljon ilmaista tekemistä. Aina ei jaksa istua kavereiden kanssa sisällä ja jutella.” Nainen, 23

Jos voittaisin lotossa miljoonan…

”Sijoittaisin osan. Ostaisin rivitalosta päätyasunnon ja vauvalle uudet rattaat, vaikka entisetkin ovat vielä hyvät. Tarjoaisin ystäville ja sukulaisille illallisen jonkin juhlapäivän verukkeella. Tai menisin vaikka naimisiin!” Nainen, 31

”Muuttaisin talviksi Espanjaan. Lopettaisin nykyiset työt ja opiskelisin uuden ammatin.” Nainen, 38

”Ostaisin asunnot itselleni ja perheelleni ja veisin parhaimmat ystäväni matkalle. Loput säästäisin.” Nainen, 26

Kun raha hävettää

”Töissä tuli puhetta tuntipalkasta. Meillä kaikilla naisilla on todella pienet palkat: alle yhdeksästä eurosta hieman yli 10 euroon tunnilta. Minun palkkani on himpun verran yli, mutta valehtelin sen olevan 60 senttiä vähemmän, ettei minua kohdella eri tavoin. Pomoni korotti palkkaani juuri tuon 60 senttiä tunnilta ja pyysi, etten kerro siitä muille. Lupasin.” Nainen, 49

”Nuorena ensimmäisen asunnon ostettuani olin jo valmiiksi todella tiukoilla. Kuvioihin tuli nykyinen mieheni kahden lapsensa kera. Silloin jäi pahimmillaan kuukauden ruokiin 20 euroa laskujen jälkeen, ja joskus jätin niitä maksamatta. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnosta katkaistiin sähköt, kehtasin mennä isäni tykö pyytämään rahaa lainaan.” Nainen, 35

”En osaa käsitellä rahaa. Elän jatkuvasti yli varojeni. Soittelen ja siirtelen laskujen eräpäiviä. Rakastan rahapelejä. Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä, vaikka muuten olen järkevä ihminen.” Nainen, 49

Tämän tekisin toisin kuin vanhempani

”Teen toisin jo nyt. Elän, koen asioita, teen hankintoja ja matkustan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Vanhemmillanikin oli siihen aikanaan mahdollisuus, mutta meillä odotettiin aina parempaa päivää. Onneksi äitini on nyt vanhempana uskaltanut lähteä vähän reissaamaan. Isäni ei siihen enää sairautensa takia pysty.” Nainen, 44

”Meillä odotettiin aina parempaa päivää.”

”Äitini luotti sokeasti, että isäni elättää häntä, mikäli tilanne käy tukalaksi. Hän käytti aina palkastaan kaiken jättämättä mitään säästöön. Kun ero tuli, äitini joutui todella tukalaan paikkaan. Olen vakaasti päättänyt, että olen itsenäinen raha-asioissa. Pyrin aina varmistamaan, että voin huolehtia itsestäni.” Nainen, 30

Kun rahat loppuvat

”Syömme jääkaapista ja pakastimesta kaiken, mitä vain voimme. Yritämme olla käyttämättä luoton puolelta rahaa, mutta jos on pakko, ostamme halpaa ruokaa.” Nainen, 30

”Kyse on yleensä ollut vain parista päivästä, ja silloin pakastearkun aarteet tai kuivakaapin pastapussit tulevat käyttöön. Melkein kolmikymppisenäkin on paitsi mukavaa myös toisinaan ihan hyödyllistä vierailla vanhempien luona. He ilahtuvat käynnistämme ja ovat aina tuputtamassa ruokaa.” Nainen, 26

”Minulla on aina hieman käteistä kotona, ja pidän huolta, että minulla on pakastimessa ja kuivaruokakaapeissa pariksi päiväksi ruokaa.” Nainen, 30

Me Naisten rahankäyttökysely

Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastasi 534 ihmistä: 492 naista ja 42 miestä. 71 prosenttia kyselyyn vastanneista ansaitsee kuussa 2 500 euroa tai vähemmän.

Pilvi ”Aina Inkeri Ankeinen” Hämäläinen on nykyään niin täystyöllistetty, että oikein odottaa hetkeä hengähtää.

Pilvi Hämäläinen voitti kaksi viikkoa sitten Putouksen Aina Inkeri Ankeinen -hahmollaan. Näyttelijän elämä on ollut voiton jälkeen kiireistä.

– Olen tehnyt hahmokeikkoja, ja muitakin uusia työjuttuja on tullut. Olen oikein odottanut, että tulisi tyhjiö, eikä hetkeen tapahtuisi mitään ja saisin huoahtaa.

Ohjelma nosti Pilvin yhdeksi maan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Tänään hän juhlii Jussi-gaalassa alan huippujen kanssa.

Menestykseen mutkan kautta

Pilvi ei ikinä päässyt Teatterikorkeakouluun, joten hän on edennyt alalle muuta kautta. Hän on rahoittanut dramaturgian opintojaan ja haavettaan erilaisilla töillä. Pilvi on hoitanut vanhuksia, työskennellyt feissarina ja leikannut ruohoa. Viime vuosina hän on työskennellyt Ryhmäteatterin kahvilassa.

– Olen elättänyt itseäni välillä näyttelijäntöillä. Tilanne on nyt tietysti helpompi, kun töitä on paljon, eikä tarvitse miettiä niin paljon rahaa.

Pilvi haluaa lähettää kohtalotovereilleen terveisiä:

– En ikinä suostunut luopumaan unelmastani näytellä.

Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.
Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.

 

Jannika B haluaa olla hänen ja Toni Wirtasen tyttärelle esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia.

Toni ja Jannika Wirtanen ovat yksi Jussi-gaalan näyttävimmistä pariskunnista. Kutsu tuli Jannikalle yllätyksenä.

– Toni sanoi eilen puolen päivän aikaan, että muistinhan sanoa sinulle, että menemme huomenna Jussi-gaalaan? No ei ollut muistanut.

Jannika löysi illan iltapukunsa lopulta omasta vaatekaapista. Mekko on seitsemän vuoden takainen ostos Gina Tricot -myymälästä, jossa Jannika oli tuolloin myymäläpäällikkönä. Asusteena on äidin 1980-luvun vyö.

Maailman söpöimmät korvat

Jannika  on nähty viime aikoina gaaloissa hiukset kiinni. Tämä on hänelle isompi asia kuin ulkopuolinen saattaa arvella. 

Jannika kertoi Emma-gaalan yhteydessä Instagram-tilillään, että hän on hävennyt korviaan ja kaulassaan olevaa vitiligoa. Koulussa häntä kiusattiin näistä kahdesta asiasta, ja siksi hänet on nähnyt useammin hiukset auki. 

”Jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat.”

Kun Jannika ymmärsi, että hänen 1,5-vuotiaalla Martta-tyttärellä on samanlaiset korvat, ne olivat hänestä maailman söpöimmät. Hän toivoo, ettei tytär ikinä piilottelisi korviaan.

– Haluan olla omalle tyttärelleni esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia. Emme edes kiinnittäisi niihin huomiota, jos muut eivät niistä meille huomauttelisi. 

Jokaisella on mörkönsä 

Toni arvelee, että heidän tyttärensä on niin vahvatahtoinen, että tämä ei tule pienistä välittämään.

– Tai jokainen meistä kipuilee tavallaan ja jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat. Tänne synnytään ja sitten loppuelämä yritetään tappaa omia perkeleitä. Olen onnellinen, että Jannika saa tapettua omiaan. Ja yleisesti on ikävää, että ihmisillä on omaan kehoon liittyviä epävarmuuksia. Näihin nahkoihin kuitenkin synnymme, Toni sanoo.

Tällä hetkellä vanhemmat ihailevat tytön uusia taitoja.

–Hän menee peilin eteen ja sanoo wautsiwau! Puhe kehittyy koko ajan. Eilen hän sanoi täydellisesti neljän sanan lauseen: mummo heittää pallon Martalle.

Emma-gaalassa Jannika edusti yksin, sillä Toni jäi hoitamaan kotiin kipeää tytärtä. Nyt pari halusi tulla gaalaan juhlistamaan kotimaista elokuvaa, vaikka Apulanta-elokuva ei ole ehdolla.

– Elokuvassa käytettiin kokonaan uudenlaista elokuvan tekemisen kulttuuria. Mitä vähemmän kangistutaan kaavoihin, sitä enemmän ala menee eteenpäin. Elokuva oli viime vuoden kohutuin, ihmettelen, miksi se ei ollut ehdolla, Toni sanoo.

 

Vihdoin saamme valkokankaalle miellyttävän näköisen alienin. Leffa keskittyy kuitenkin mässäilemään väkivallalla ja pelottelemaan avaruudesta löytyvällä älyllisellä elämällä.

Joukko kansainvälisen ISS-avaruusaseman tiedemiehiä (muun muassa Jake Gyllenhaal ja Ryan Reynolds) saa kauan odotetun näytteen Marsista. Näyte on läpimurto ja todistaa kiistattomasti, että muualtakin kuin Maasta löytyy elämää. Laboratoriossa elämä alkaa kehittyä ja kasvaa ja se nimetään Calviniksi. Suloisesta löytämisen riemusta ja innosta päästään pian toisiin tunnelmiin, kun käy ilmi, ettei Calvin pidä tutkituksi tulemisesta, vaan haluaa taistella elintilastaan. ISS:stä tulee Calvinin ja ihmisten taistelutanner, eikä raa’alta väkivallalta vältytä.

Viime vuosina on nähty monia avaruusdraamoja, kuten Gravity, Interstellar, Yksin Marsissa. Niiden jälkeen on virkistävää, että tuore scifielokuva ottaa taas askeleen takaisin sinne, missä avaruus ja sen tuntematon elämä on jotain pelottavaa. Tässä asetelmassa on jotain tuttua ja nostalgista, mutta toisaalta taas uutta pehmojen tieteiselokuvien jälkeen. Vaikka mitään täysin uutta ja raikasta Life ei kyllä tarjoa.

Vihdoinkin hyvännäköinen alien

Elokuvassa on häivähdys 90-luvun kauhuleffa-aarretta Viimeistä horisonttia, ja se palveleekin parhaiten niitä, joilla on jonkinlainen himo tieteisfiktioon ja kauhuun. Elokuvassa vielä flirttaillaan katsojan kanssa viittaamalla kasariklassikkoon, kauhuleffa Re-Animatoriin.

Jotain hienostunutta Lifessakin kuitenkin on: nimittäin Calvin. Jos vieras älykäs elämä on näyttänyt tätä ennen joko limaa tippuvalta niljakkeelta Alienien tapaan tai valoa hohkaavalta honkkelilta, Calvin näyttää ihan hyvältä ja miellyttävältä, jopa uskottavalta. Kauhun lisäksi katsoja voi vielä keskittyä vaikkapa miettimään sitä, kuinka eri tavalla jokainen miehistön jäsen suhtautuu Calviniin tai mikä elokuvan vähän liiankin yksinkertainen opetus lopulta on.

Lifen ohjaajan Daniel Espinosan edellinen elokuva Child 44 oli muuten sellainen floppi, ettei sitä otettu esimerkiksi Suomessa edes elokuvateattereihin asti. Ehkä Life muistuttaakin enemmän ohjaajan aiempaa elokuvaa Rahalla saa, joka oli hyvin viihdyttävä ja piti otteessaan.

Katso traileri:
 

Life

***

Ensi-ilta 24.3.

 

Ruotsin hoviin on tulossa taas uusi vauva. Testaa odotellessa, tunnistatko vauvakuvista Victorian ja Danielin, Madeleinen ja Chrisin sekä Carl Philipin ja Sofian perilliset!