65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images

Raha hävettää, kun sitä on liikaa tai liian vähän, sanovat Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajat. Miten huolesta ja häpeästä oppisi eroon?

”Hävettää olla työtön, vaikka töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. Pienet tulot myös hävettävät, koska omaa elintasoaan vertaa väkisin muihin. Häpeän enemmän omaa köyhyydenhäpeääni kuin varsinaista köyhyyttä”, kirjoittaa 34-vuotias Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastannut nainen.

Hän ei ole yksin. 51 prosenttia nettikyselyyn vastanneista on joskus tuntenut rahaan tai tuloihin liittyvää häpeää. Yksi häpeää sitä, että rahaa ei ole, toinen sitä, että tienaa enemmän kuin muut. Kolmatta nolottaa, että ei osaa käyttää rahaa järkevästi.

Häpeästä kertoo myös lainaamisen vaikeus. Peräti 51 prosenttia vastaajista kertoo, ettei kehtaa lainata rahaa muilta. 37 prosenttia kehtaa kyllä, mutta nolostellen. Vain 12 prosentille lainaaminen ei ole mikään ongelma.

Miksi suhtaudumme tuloihin niin tunteella?

– Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve. Jos rahaa ei ole tai sitä on vähän, ajatellaan herkästi, että on jotenkin epäonnistunut, selittää Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi.

– Aika harva aikuinen sen myöntää. Lapset ja nuoret voivat olla julmempia, jos ei ole varaa samoihin vaatteisiin kuin muilla.

”Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve.”

Tuloihin tai omaisuuteen perustuva arvottaminen on tietenkin tyhmää, mutta ajatusmalli elää yhteiskunnassa syvällä. Siksi sen muuttaminen on vaikeaa.

– Mainostajatkin käyttävät sitä hyväkseen. Kun ostat tämän tuotteen, olet hyväksytty.

Pahimmillaan häpeän tunne voi johtaa kierteeseen: Statusta yritetään ylläpitää pikavipeillä ja kulutusluotoilla. Kun menot ovat suuremmat kuin tulot ja talous kaikkea muuta kuin hallinnassa, häpeä syvenee.

Pääosin suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja rahankäyttäjiä, Kalmi lohduttaa. Maksamme laskut ajallamme ja osaamme tehdä myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia.

Miten ylittää säästökynnys?

Raha-asioista podetaan silti huolta. Vain 11 prosenttia ei koskaan murehdi raha-asioita. 32 prosenttia huolehtii usein, 57 prosenttia toisinaan.

Lisäksi 53 prosenttia on huolissaan siitä, miten tulee toimeen eläkkeellä. Silti vain 20 prosenttia säästää eläkeiän varalle.

Monelle kynnys säästämiseen tai sijoittamiseen on korkea, pelkkä ajatuskin tuntuu vieraalta ja puisevalta. Koko asia on helpompi lykätä kauas tulevaisuuteen. Rahankäyttökyselyn vastaajista vain 14 prosenttia sijoittaa rahojaan.

Reilu osa vastaajista kuitenkin säästää. Heistä 47 prosenttia luottaa säästötiliin, 21 prosenttia rahastoihin. 39 prosenttia kyselyn vastaajista ei säästä ollenkaan.

”Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.”

Kalmista jahkailu on ymmärrettävää. Vaatiihan sijoitussuunnitelman tekeminen kulutustottumustensa tiedostamista ja hieman aikaa ja vaivaa.

– Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Päällimmäisenä mielessä on vain se, riittävätkö rahat kuun loppuun.

Kovin suurta vaivannäköä säästäminen ei nykyaikana silti vaadi. Pankkiasiat hoituvat lähes poikkeuksetta netissä tai puhelimessa, ja hetken syventyminen takaa rauhan pidemmäksi aikaa. Hallinnan tunne korvaa huolen.

Rahastot ja Excel apuun

Kalmin mielestä helpoin tapa aloittaa säästäminen on sijoittaa johonkin indeksirahastoon summa, joka menee tililtä automaattisesti palkkapäivänä.

– Usein ajatellaan, että sijoittajan pitää ottaa selvää osakkeista ja miettiä, mitä ostaa. Suurin osa ei jaksa ryhtyä siihen.

– Indeksirahastot ovat paras vaihtoehto, koska niissä kulut ovat pienimmät ja voi hyötyä ilman, että tarvitsee itse funtsia.

Kelpo vaihtoehto on myös säästötili, jolta voi nostaa rahaa vain pari kertaa vuodessa.

Helpoin on aloittaa budjetoinnista ja oman rahankäytön seuraamisesta. Talouttaan voi seurata verkossa, esimerkiksi Takuusäätiön Penno-palvelussa tai Osuuspankin Pivo-sovelluksessa. Kalmi kirjaa itse menonsa ja tulonsa Excel-taulukkoon. Se vie aikaa ja on hieman työlästä, mutta palkitsee. Kun hahmottaa, mihin raha menee, on helpompi myös hahmottaa, mistä voisi tarvittaessa säästää.

Säästäminen onnistuu tietenkin vain, jos on jotain, mistä säästää. 32 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, ettei säästä, koska siihen ei ole varaa. Lisäksi 27 prosenttia vastaajista kertoo, että rahat loppuvat aina tai usein ennen tilipäivää.

– Olisi kohtuutonta sanoa, että pienituloisten on yhtä helppo säästää. Mutta osittain kyse voi olla siitäkin, onko miettinyt asiaa. On paljon pienituloisia, jotka pystyvät laittamaan rahaa säästöön, ja hyvätuloisia, jotka vain velkaantuvat entisestään, Kalmi sanoo.

21 % parisuhteessa olevista riitelee joskus rahasta

”Poikaystäväni jäi kiinni pikavipin ottamisesta. Hän on holtittomampi rahankäyttäjä kuin minä, mikä aiheuttaa eripuraa.” Nainen, 26

”Pari ystävyyssuhdetta katkesi, kun minulla ei ollut varaa lähteä shoppailemaan tai kahville. Sitä ei ymmärretty.” Nainen, 19

”Vanhemmistani jo se, että syön muuta kuin perunaa, on riidan aihe.” Nainen, 30


52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea.

Kuuluuko ystävälle lainata rahaa?

Tietenkin. 16 %

Kyllä, mutta vain todellisessa hädässä. 59 %

Ei, ystävyyttä ja rahaa ei kannata sotkea toisiinsa. 25 %

”Olen melko tottunut olemaan se huonosti tienaava. Joskus muut tarjoutuvat ostamaan esimerkiksi lounaan. Otan avun vastaan, mutta nolostun.” Mies, 40

Turha, turhempi, syyllisyys

Raha ei ole vain rahaa, se on väline hankkia jotain muuta. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita.

”Raha antaa mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään, elää vapaammin ja pysyä terveempänä. On naiivia väittää, ettei raha tuo onnea. Kuka tahansa ottaisi vastaan lisää rahaa, jos sitä olisi tarjolla”, kirjoittaa 29-vuotias nainen.

Siksi rahankäytöstä podetaan myös syyllisyyttä. Peräti 79 prosenttia rahankäyttökyselyn vastaajista on katunut jotakin ostostaan, ja 61 prosenttia tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään.

Kalmi antaa murehtijoille synninpäästön. Jos rahat eivät jatkuvasti lopu ennen tilipäivää, syyllisyyden tunteet ovat usein turhia. Myöskään väliaikaisesti tiukasta rahatilanteesta, kuten opiskeluaikojen kädestä suuhun -elämästä, ei Kalmin mukaan kannata liikaa syyllistyä.

– Mutta jos on keski-ikäinen, bruttopalkka on neljä tonnia eikä pysty laittamaan mitään säästöön, hälytyskellojen pitäisi soida.

Talouden hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi säästää. Jos raha-asiat ovat pääosin hallinnassa ja mietitty huomista pidemmälle, take away -kahveista tai ulkona syödyistä lounaista ei kannata soimata itseään. Nehän tuovat elämään iloa.

– Kaikki me olemme kuluttajia. Tarvitsemme paitsi välttämättömyyksiä, joskus myös jotain luksusta, Kalmi sanoo.

61 % tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään

”Tunnen syyllisyyttä, kun pitkän kituuttamisen jälkeen raaskin mennä esimerkiksi kampaajalle värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Työttömälle tämäkin on ylellisyyttä.” Nainen, 35

”Tunneshoppailijana usein tulee ostettua jotain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä – vaate, koruja, kengät. Sitten myöhemmin huomaa, ettei ole välttämättä edes käyttänyt ostosta.” Nainen, 29

”Tunnen syyllisyyttä, kun ostan juhlamekon tarjouksesta ja seuraaviin juhliin on ainakin puoli vuotta.” Nainen, 41

”Pelaan rahapelejä netissä, ja vaikka minulla on todella maltillinen kuukausiraja, joskus tunnen ’tuhlauksesta’ syyllisyyttä.” Nainen, 26

”Tiedän, että pitäisi säästää tilille ja vanhuutta varten. Mutta en sitten oikeasti tahdo.” Nainen, 51

”Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä.”

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea

”Kun tilillä on rahaa, ei tarvitse ahdistua laskuista ja tulevasta. On helpottavaa, jos voi esimerkiksi mennä lääkäriin, kun tarvitsee, eikä vasta silloin, kun on saanut jostain rahaa siihen. Raha tuo vapautta, mikä tuo onnea.” Nainen, 35

”Olen ollut monta vuotta tosi köyhä. En voi osallistua kavereiden ajanviettoon tai matkoihin, koska ei ole varaa. Nykyään ei ole kovin paljon ilmaista tekemistä. Aina ei jaksa istua kavereiden kanssa sisällä ja jutella.” Nainen, 23

Jos voittaisin lotossa miljoonan…

”Sijoittaisin osan. Ostaisin rivitalosta päätyasunnon ja vauvalle uudet rattaat, vaikka entisetkin ovat vielä hyvät. Tarjoaisin ystäville ja sukulaisille illallisen jonkin juhlapäivän verukkeella. Tai menisin vaikka naimisiin!” Nainen, 31

”Muuttaisin talviksi Espanjaan. Lopettaisin nykyiset työt ja opiskelisin uuden ammatin.” Nainen, 38

”Ostaisin asunnot itselleni ja perheelleni ja veisin parhaimmat ystäväni matkalle. Loput säästäisin.” Nainen, 26

Kun raha hävettää

”Töissä tuli puhetta tuntipalkasta. Meillä kaikilla naisilla on todella pienet palkat: alle yhdeksästä eurosta hieman yli 10 euroon tunnilta. Minun palkkani on himpun verran yli, mutta valehtelin sen olevan 60 senttiä vähemmän, ettei minua kohdella eri tavoin. Pomoni korotti palkkaani juuri tuon 60 senttiä tunnilta ja pyysi, etten kerro siitä muille. Lupasin.” Nainen, 49

”Nuorena ensimmäisen asunnon ostettuani olin jo valmiiksi todella tiukoilla. Kuvioihin tuli nykyinen mieheni kahden lapsensa kera. Silloin jäi pahimmillaan kuukauden ruokiin 20 euroa laskujen jälkeen, ja joskus jätin niitä maksamatta. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnosta katkaistiin sähköt, kehtasin mennä isäni tykö pyytämään rahaa lainaan.” Nainen, 35

”En osaa käsitellä rahaa. Elän jatkuvasti yli varojeni. Soittelen ja siirtelen laskujen eräpäiviä. Rakastan rahapelejä. Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä, vaikka muuten olen järkevä ihminen.” Nainen, 49

Tämän tekisin toisin kuin vanhempani

”Teen toisin jo nyt. Elän, koen asioita, teen hankintoja ja matkustan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Vanhemmillanikin oli siihen aikanaan mahdollisuus, mutta meillä odotettiin aina parempaa päivää. Onneksi äitini on nyt vanhempana uskaltanut lähteä vähän reissaamaan. Isäni ei siihen enää sairautensa takia pysty.” Nainen, 44

”Meillä odotettiin aina parempaa päivää.”

”Äitini luotti sokeasti, että isäni elättää häntä, mikäli tilanne käy tukalaksi. Hän käytti aina palkastaan kaiken jättämättä mitään säästöön. Kun ero tuli, äitini joutui todella tukalaan paikkaan. Olen vakaasti päättänyt, että olen itsenäinen raha-asioissa. Pyrin aina varmistamaan, että voin huolehtia itsestäni.” Nainen, 30

Kun rahat loppuvat

”Syömme jääkaapista ja pakastimesta kaiken, mitä vain voimme. Yritämme olla käyttämättä luoton puolelta rahaa, mutta jos on pakko, ostamme halpaa ruokaa.” Nainen, 30

”Kyse on yleensä ollut vain parista päivästä, ja silloin pakastearkun aarteet tai kuivakaapin pastapussit tulevat käyttöön. Melkein kolmikymppisenäkin on paitsi mukavaa myös toisinaan ihan hyödyllistä vierailla vanhempien luona. He ilahtuvat käynnistämme ja ovat aina tuputtamassa ruokaa.” Nainen, 26

”Minulla on aina hieman käteistä kotona, ja pidän huolta, että minulla on pakastimessa ja kuivaruokakaapeissa pariksi päiväksi ruokaa.” Nainen, 30

Me Naisten rahankäyttökysely

Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastasi 534 ihmistä: 492 naista ja 42 miestä. 71 prosenttia kyselyyn vastanneista ansaitsee kuussa 2 500 euroa tai vähemmän.

Kerran viikossa salaisessa paikassa voi saada terveyspalveluja sellainenkin, jota eivät viranomaiset auta. Paperittomien klinikka pyörii vapaaehtoistyöllä. Koskaan ei voi tietää, mitä ilta tuo tullessaan.

Kevät! Suvivirsi-keskustelun ja västäräkkien saapumisen aika. Ja romanikerjäläisten; heitäkin tuntuu näkyvän kaduilla enemmän kuin talvella.

Mutta mitäpä me suomalaiset tiedämme heidän elämästään? Tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden elämästä? Pienen välähdyksen niistä saa Helsingin Global Clinicillä. Vapaaehtoisvoimin pyörivä klinikka toimii salaisessa paikassa, mutta siellä voi kerran viikossa päästä terveydenhoidon piiriin sellainenkin, jolla ei siihen muuten olisi oikeutta.

Tänäänkin siellä on luvassa kahden ja puolen tunnin kurkistus hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle.

Kiireinen kaksituntinen

On klinikkailta, ja ovet avataan ihan kohta. Olosuhteet eivät ole kovin kummoiset: tilaa on liian vähän, käytettävissä ei ole ihan moderneinta lääkäriaseman teknologiaa… mutta asiantuntemusta riittää. Paikalla on kaksi lääkäriä, kätilö, useampi sairaanhoitaja, hammaslääkäri, psykologeja ja tulkkeja.

Etukäteen ei voi tietää, millainen ilta on luvassa ja kuinka paljon potilaita saapuu.

– Voi tämä olla kaoottista, joskus on. Mutta minusta nämä ovat antoisia iltoja, varsinkin silloin, kun voi olla avuksi, kätilö Janita Tasa kertoo.

Janita on ollut mukana jo vuodesta 2013, joten monenlaista on jo nähty. Hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön, koska hänellä oli ylimääräistä aikaa, jonka voisi käyttää heikompiosaisten auttamiseksi. Apua näköjään tarvitaankin: aula pamahtaa heti ovien avaamisen jälkeen täyteen potilaita. Paljon romaneja, monilla useampi saattaja mukanaan. Lisäksi näyttäisi olevan väkeä Lähi-idästä päin. Seinustalta erottuu neljän kolmekymppisen ihmisen ryhmä, joilla on mukanaan parivuotias lapsi. He ovat Janitan mukaan Syyriasta, saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen ja tulleet psykologia tapaamaan. Pikkutyttö vaaleanpunaisessa talvihaalarissaan kiipeilee sylistä toiseen hyväntuulisena.

Janita käy toisen kätilön ja sairaanhoitajan kanssa hommiin ja alkaa järjestää ihmispaljoutta potilasjonoksi.

– Missä ne meidän vuoronumerolaput oikein on?

– En mä tiedä, ne on nyt jossain. Ja kenellä on vessan avain?

Global Clinicillä  käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.
Global Clinicillä käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.

Sairaalayö 700 euroa

Käytävässä näkyy Janitalle tutut kasvot. Hän menee halaamaan:

Edmond! Miten menee, joko lapsi syntyi?

Albanialainen Edmond tervehtii iloisesti, mutta näyttää vähän huolestuneelta. Asiat ovat periaatteessa hyvin: hän asuu Suomessa jo kahdeksatta vuotta, hänellä on oleskelulupa ja työpaikka. Mutta vaimolla ei ole vielä kumpaakaan, kolmas lapsi syntyy kohta ja ras­kaus on ollut vaikea. Janita teki aika paljon töitä, jotta vaimo pääsi neuvolaseurantaan.

Nyt Edmondin murheena ovat raha-asiat. Vaimon oleskelulupa on kiinni Edmondin palkasta: elättäjällä pitäisi jäädä palkasta käteen 2200 euroa kuussa.

– Enkä mä saa niin paljon! Mutta mä olen ok, vaimo on ok, en vain tiedä, mitä teen laskuille…

Edmond näyttää paperinippua. Vaimo joutui olemaan komplikaatioiden takia monta yötä sairaalahoidossa, ja sairaala on lähettänyt laskuja yhteensä 11000 euron arvosta. Röntgen 700 euroa, yksi sairaalayö 700 euroa, tutkimuksia, lääkkeitä… kamalan kallista!

– Noin paljon se maksaa, kun Kelan tukea ei ole laskussa mukana – suomalaisethan eivät noita todellisia summia koskaan näe sairaalalaskuissaan. Mutta voidaan me varmasti auttaa, Janita sanoo.

Global Cliniciltä voidaan soittaa potilaslaskutukseen ja selittää, että on kyse paperittomasta raskaana olevasta. Silloin sairaala voi hakea valtion takausta.

Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.
Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.

Apua tarvitaan

Global Clinicille tulevia potilaita on kahdenlaisia. Joukossa on ihmisiä, joilta puuttuu oleskelulupa – prosessi on kesken tai lupaa ei ole myönnetty – sekä köyhistä köyhimpiä eurooppalaisia, joilla ei ole omassa maassaankaan sairausvakuutusta. Romanian ja Bulgarian romanit kuuluvat jälkimmäisiin.

– Tänne tulevat potilaat ovat ihmisiä kuten muutkin. Moni paperiton elää ahdistavaa ja vaikeaa elämää, viranomaisia paossa. Romanit taas ovat toisenlainen ryhmä – he ovat aina eläneet tietyllä tavalla, ja se on heille normaalia arkea, vaikka meistä heidän elämäntapansa näyttäisi erilaiselta, Janita miettii.

Vaikka nykyään puhutaan paljon laittomasta maahanmuutosta, mikään laki ei estä auttamasta lähimmäistä. Sen takia Global Clinic perustettiin vuonna 2011. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, ihmisillä riittää edelleen hyvää tahtoa. Kaapeissa on lahjoituksina saatuja lääkkeitä ja hammasharjoja. Ylähyllyllä pilkottaa täysiä muovikasseja: ne ovat äitiyspakkauksia, joita muutama äiti on kerännyt tuttavapiiristään.

”Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen.”

Näyttää siltä, että avun tarve ei ole ainakaan vähenemässä: Global Clinicejä on perustettu myös Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Joensuuhun ja viimeksi Lahteen.

Potilaita löytää klinikalle kymmenestä pariinkymmeneen per ilta. Uutena ryhmänä ovat ne, jotka kärsivät maahanmuuttolain tiukentumisesta: kielteisiä turvapaikkapäätöksiä on annettu tänä vuonna heillekin, joille kotimaahan palaaminen ei ole turvallista. Turvapaikanhakijoilla on oma terveydenhuoltopolkunsa, mutta kielteisen päätöksen jälkeen valtion ymmärrys loppuu.

– Osa heistä pakenee maan alle. Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen. Heille pitäisi saada tietoa, että on kuitenkin paikka, josta voi saada apua, Janita miettii.

Ioana sai apua.
Ioana sai apua.

Janitan mielestä työ on yleensä mukavaa. Potilaat ovat kiitollisia kaikesta avusta, ja se tuntuu palkitsevalta. Raskasta on silloin, kun ei voi auttaa. Kun ei löydy yhteistä kieltä, kun potilaalla on pahoja psyykkisiä ongelmia. Tai kun Janitan puheille tulee nuori tyttö, joka on tahtomattaan raskaana ja ahdistunut. Raskaus on jo pitkällä, aborttia ei voi enää tehdä, lannistunut tyttö lähtee reilusti iäkkäämmän miehen matkassa pois.

– Sellainen tuntuu pahalta. Mutta täällä me myös asennetaan ehkäisykapseleita, annetaan kondomeja mukaan ja ehkäistään niitä ei-toivottuja raskauksia.

Nyt tarvitaan kätilöä: Janitan juttusille on jonossa romanialainen Adela, joka on raskaana.

Adela ja vauva

– English? Janita kysyy Adelalta.

– Little.

– How many weeks? Janita yrittää kysyä, kuinka pitkällä raskaus on, mutta Adelan englannin taito ei riitä.

Tulkki on parhaillaan auttamassa hammaslääkäriä, joten Janita ottaa puhelimestaan Googlen käännös­sovelluksen esiin. Alkaa selvitä: Adela on seitsemännellä viikolla raskaana.

Janita mittaa verenpaineen: vähän korkea, mutta normaalirajoissa. Hän miettii, aikooko Adela jäädä koko raskauden ajaksi Suomeen vai ei. Jos jää, hänelle voisi varata neuvola-ajan.

– Onkohan hänellä jotain… harvat romanit tulevat raskauden takia muuten vaan, yleensä on jotain huolia. Ehtisipä se tulkki nyt, mutta kun häntäkin revitään joka suuntaan.

”Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon.”

Ta-daa! Ovi käy ja pelastaja astuu sisään: Romaniasta kotoisin oleva tulkki Andrei.

– Neljäs lapsi, ei yllätyksiä. Ei kuulemma tarvetta neuvolapalveluille.

No mitähän sitten…? Janita kysyy, ja Andrei kyselee Adelalta lisää.

– Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon. Hän ei halua enää lapsia, Andrei selvittää.

Ahaa, siinähän se tuli. Raskauden keskeytystä ei enää ehdi tehdä sitten, kun Adela palaa Romaniaan.

– Ääh, mitähän me tehdään, Janita pohtii.

Ehkäisytoiveita klinikalla tulee vastaan usein, raskauden keskeytyksiä ei niinkään. Mutta Helsingin kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen, että kaikille raskaana oleville kuuluvat samat terveyspalvelut, oli paperitilanne mikä hyvänsä. Niinpä Janita pyytää paikalle lääkäriä kirjoittamaan lausuntoa raskauden keskeytyksestä. Huomenna hän soittaa Kätilöopistolle, selittää tilanteen ja varaa ajan. Adela on kiitollinen ja helpottunut.

Monta kysymystä

Janita voi soittaa Kätilöopistolle ja jättää Adelalle sanan, mihin pitää mennä ja milloin. Mutta loppu jää auki.

– Löytääkö hän sinne perille, miten hänet otetaan vastaan? Ja jos hän saa uuden ajan raskauden keskeytystä varten, saattaako hänet sitten joku oikeaan paikkaan? Janita miettii.

Paljon kysymyksiä Adelen elämästä jää ilmaan. Oikeastaan koko Global Clinic on täynnä isoja kysymysmerkkejä. Esimerkiksi nämä romanikerjäläiset: mitä heidän kanssaan oikein pitäisi tehdä? Tai turvapaikanhakijat, jotka saavat kielteisen päätöksen, mutta joilla ei ole enää asiaa kotimaahansa?

Global Clinicin vapaaehtoisten mielestä ei ole kestävää, että paperittomat hoidetaan hyvällä tahdolla: oikeus terveyteen on kuitenkin ihmisoikeus. On tässä vuosien aikana jo jotain liikahdusta tapahtunut, ja esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Turku tarjoavat alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville kaikki terveyspalvelut, oli paperit tai ei.

– Mielestäni ihmiset pitäisi hoitaa kunnallisella puolella. Pelätään, että tänne alkaa sitten tulla ihmisiä ilmaisten terveyspalvelujen perässä, mutta ei sellaisesta ole merkkejä Ruotsissakaan. Siellä paperittomilla on laajempi oikeus terveydenhoitoon kuin meillä, Janita sanoo.

Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.
Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.

Samat kysymykset, ei apua

Lähempänä kahdeksaa aulassa on apeampi tunnelma kuin alkuillasta. Paikalle on tullut hyvin ahdistunut mies, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut. Hänet on kotiutettu aamulla sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen.

Esitietolomakkeesta näkyy, että mies on vasta 18-vuotias. Global Clinicin psykologi on koettanut jutella miehen kanssa, mutta toteaa, että puhuminen ei nyt ole ratkaisu.

– Häneltä kysytään samat kysymykset joka paikassa, eikä kukaan kuitenkaan voi auttaa. Ei hän ole juttelukunnossa, psykologi sanoo.

Tänään mies on sentään kohdannut jo yllättävän monta, jotka ovat ainakin yrittäneet auttaa. Sairaalasta mies on ilmeisesti mennyt rautatieaseman mielenosoitusleirille, ja sieltä on löytynyt suomalainen mies, joka huomasi kaverin hädän ja lähti tuomaan häntä Global Clinicille. Sama saattaja etsi ja löysi puhelimeen jonkun, joka puhui darin kieltä ja pystyi tulkkaamaan. Nyt ympärillä on liuta ihmisiä, jotka haluaisivat auttaa, mutta eivät oikein pysty. Global Clinicin psykologi juttelee saattajan kanssa.

– Voisikohan hän jäädä odottamaan tänne hetkeksi, ettei lähtisi vielä mihinkään?

– Ei hän lähde mihinkään. Eihän hänellä ole mitään, mihin lähteä, hän tuli mun kyydillä, saattaja sanoo.

Ensi viikkoon

Klinikkaillan kaksi ja puoli tuntia on kulunut nopeasti. On jaettu särkylääkettä polvikipuun ja päänsärkyyn, otettu pikaverikokeella tulehdusarvoja, tunnusteltu tyrää, tutkittu paleltumaa kasvoissa. Osa potilaista tulee ehkä viikon päästä uudestaan, jos tilanne ei ole parantunut. Itsemurhaa yrittänyt vietiin uudestaan päivystykseen. Adela tulee huomenna päiväkeskukseen kysymään Andreilta, saatiinko hänelle Kätilöopistolta aikaa.

Yllättävän hyväkuntoisia ovat monet ihmiset siihen nähden, että heillä ei ole edes kotia.

– Me ei voida hoitaa täällä mitään kroonisia sairauksia, koska seurantaa ei voi järjestää. Meidän työmme on diagnosointia ja hoitoon ohjaamista, jos epäillään jotain vakavampaa. Ja rauhoittelua, jos vakavampaa ei ole, lääkäri Moona Merikallio sanoo.

Pari hammassärkypotilasta lähtee illan päätteeksi päivystykseen hammaslääkärin saattamana: tilanne on sen verran paha, että klinikan olosuhteet eivät riitä hammashoitoon. Yhdellä psykologeista taas on onnistunut olo: pari ahdistunutta potilasta on saanut apua siitä, että joku on kuunnellut.

Janitakin pääsee lähtemään pian kotiin. Syyrialainen perhe istuu vieläkin pöydän ääressä. Heidän vaaleanpunaisiin puettu taaperonsa näyttää siltä, että tarvitsisi jo iltapuuron ja peittelyn nukkumaan. Millainenkohan peti siellä hätämajoituksessa on?

Seuraavaksi voitkin miettiä, minkä vuoksi itse meikkaat.

Toukokuussa 2015 tubettaja Nikkie de Jager julkaisi meikkivideon, jonka otsikko oli Power of makeup, meikin voima.

Videolla hän ehosti vain toisen puolen kasvoistaan osoittaakseen, millaisen muutoksen meikillä saa aikaan. Videon tarkoitus ei ollut esitellä, miten ”virheet” ja huono itsetunto peitetään meikillä, vaan lopettaa meikkaamisen mollaaminen.

 

😂😂😂 #ssssamantha #makeupshaming

Henkilön lor bridwell-boozer (@leagueoflor) jakama julkaisu

Makeup shaming on innoittanut myös laatimaan meemejä, joiden viesti on, että meikkaavilla ei ole sen huonompi itsetunto kuin muillakaan.

Paljon meikkaavalle kerrotaan yhä helposti, että hän näyttäisi nätiltä vähemmälläkin sotamaalilla. Toisaalta meikittömältä kysytään, onko hän kipeä.

Samaan aikaan feministit ja kehopositiivisuusaatteen kannattajat muistuttavat, että itsensä olisi parempi hyväksyä sellaisena kuin on ja viis veisata pakosta mahtua muottiin. Meikkaaminen tulkitaan helposti haluksi olla jotain muuta kuin oma itsensä, ja siitä pitäisi potea syyllisyyttä.

Meikkitubettajat uskaltavat sanoa rakastavansa niinkin pinnallisia asioita kuin laittautumista ja itsensä muuttamista erinäköiseksi.

Heille siinä ei ole kyse huonosta itsetunnosta, vaan itseilmaisusta ja hauskanpidosta. Heille kauneus ei ole katsojan silmässä, vaan jokaisen meikkaavan tai meikkaamattoman oma asia.

Ehkä meidän muidenkin on aika tottua siihen.

 

💋✨😂 #MakeupMemes

Henkilön andy quintero (@andyrose12) jakama julkaisu

Kysyinkö sinulta neuvoja paremmalta näyttävän meikkiin?

Beyoncén ja Jay-Z:n tulevia kaksosia juhlittiin viikonloppuna säästelemättä. 

Kun Beyoncé helmikuussa julkisti odottavansa kaksosia, hän teki sen postaamalla Instagramiin kuvan, josta tuli palvelun kaikkien aikojen tykätyin. Ei siis ole yllätys, että Beyoncén ja Jay-Z:n pian syntyvien kaksosten kunniaksi järjestetyt kemut olivat enemmän kuin eeppiset. 

Pariskunta itse tituleerasi juhlia Carter Push Partyksi – tai ainakin tällainen teksti oli kirjoitettu sisääntulon yhteyteen kultaisin ilmapalloin. Push presenteiksi kutsutaan lahjoja, joita synnyttäneelle naiselle annetaan synnytyksen jälkeen tai joskus jo ennen sitä. Push party taas on Voguen mukaan sama asia kuin baby shower, mutta tarkoitettu molemmille sukupuolille.

Beyoncé ja hänen äitinsä Tina Lawson kunnostautuivat laittamalla tapahtumasta kuvia Instagramiin. Niistä opimme, että näin juhlitaan tulevaa jälkikasvua pop-kuninkaalliseen tyyliin:

1. Teema

Brittimedia Complexin mukaan juhlien teemana oli Nigeria. Koko miljöö oli päällystetty teemaan sopivilla kankailla ja huonekaluilla, ja taustalla soi afrobeat-pioneeri Fela Kutin musiikki. 

  •  

Had to take a picture in this light the next day ! NEVER waste good light😀❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

2. Lapsille tekemistä 

Glamour-lehden mukaan pariskunnan Blue Ivy -tyttärelle oli kutsuttu omat vieraansa, ja lapset nauttivat olostaan omissa allasjuhlissaan. Limubaari kuului asiaan, totta kai. 

3. Odottavan äidin asu 

Beyoncé juhli sarongissa, pienessä topissa, runsaissa koruissa ja vatsa hennatatuotuna. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

4. Show 

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, juhlissa oli rumpuryhmä ja tanssijoita esiintymässä. Myös juhlijat itse ehtivät tanssilattialle. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

5. Vieraiden asut 

Teema ei olisi täydellinen, jos vieraat eivät noudattaisi sitä. Push partyt olivat täynnä näyttäviä printtejä.

 

All theses beautiful ladies at The Carter Push party! ❤️❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

 

Me Naisten toimituksen kootut selitykset: katso video ja pääset (ehkä) kartalle siitä, mitä Twin Peaksin kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella tapahtui.

Ysärin kulttisarjan Twin Peaksin kolmas tuotantokausi on nyt katsottavissa HBO Nordic -palvelussa.