65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images
65 prosenttia Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajista varautuu etukäteen suuriin menoihin, kuten kesälomareissuihin. Kuvat: Getty Images

Raha hävettää, kun sitä on liikaa tai liian vähän, sanovat Me Naisten rahankäyttökyselyn vastaajat. Miten huolesta ja häpeästä oppisi eroon?

”Hävettää olla työtön, vaikka töitä ei löydy etsimisestä huolimatta. Pienet tulot myös hävettävät, koska omaa elintasoaan vertaa väkisin muihin. Häpeän enemmän omaa köyhyydenhäpeääni kuin varsinaista köyhyyttä”, kirjoittaa 34-vuotias Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastannut nainen.

Hän ei ole yksin. 51 prosenttia nettikyselyyn vastanneista on joskus tuntenut rahaan tai tuloihin liittyvää häpeää. Yksi häpeää sitä, että rahaa ei ole, toinen sitä, että tienaa enemmän kuin muut. Kolmatta nolottaa, että ei osaa käyttää rahaa järkevästi.

Häpeästä kertoo myös lainaamisen vaikeus. Peräti 51 prosenttia vastaajista kertoo, ettei kehtaa lainata rahaa muilta. 37 prosenttia kehtaa kyllä, mutta nolostellen. Vain 12 prosentille lainaaminen ei ole mikään ongelma.

Miksi suhtaudumme tuloihin niin tunteella?

– Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve. Jos rahaa ei ole tai sitä on vähän, ajatellaan herkästi, että on jotenkin epäonnistunut, selittää Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi.

– Aika harva aikuinen sen myöntää. Lapset ja nuoret voivat olla julmempia, jos ei ole varaa samoihin vaatteisiin kuin muilla.

”Ihmisellä on hyvin sisäänrakennettu statuksen tavoittelun tarve.”

Tuloihin tai omaisuuteen perustuva arvottaminen on tietenkin tyhmää, mutta ajatusmalli elää yhteiskunnassa syvällä. Siksi sen muuttaminen on vaikeaa.

– Mainostajatkin käyttävät sitä hyväkseen. Kun ostat tämän tuotteen, olet hyväksytty.

Pahimmillaan häpeän tunne voi johtaa kierteeseen: Statusta yritetään ylläpitää pikavipeillä ja kulutusluotoilla. Kun menot ovat suuremmat kuin tulot ja talous kaikkea muuta kuin hallinnassa, häpeä syvenee.

Pääosin suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja rahankäyttäjiä, Kalmi lohduttaa. Maksamme laskut ajallamme ja osaamme tehdä myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia.

Miten ylittää säästökynnys?

Raha-asioista podetaan silti huolta. Vain 11 prosenttia ei koskaan murehdi raha-asioita. 32 prosenttia huolehtii usein, 57 prosenttia toisinaan.

Lisäksi 53 prosenttia on huolissaan siitä, miten tulee toimeen eläkkeellä. Silti vain 20 prosenttia säästää eläkeiän varalle.

Monelle kynnys säästämiseen tai sijoittamiseen on korkea, pelkkä ajatuskin tuntuu vieraalta ja puisevalta. Koko asia on helpompi lykätä kauas tulevaisuuteen. Rahankäyttökyselyn vastaajista vain 14 prosenttia sijoittaa rahojaan.

Reilu osa vastaajista kuitenkin säästää. Heistä 47 prosenttia luottaa säästötiliin, 21 prosenttia rahastoihin. 39 prosenttia kyselyn vastaajista ei säästä ollenkaan.

”Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen.”

Kalmista jahkailu on ymmärrettävää. Vaatiihan sijoitussuunnitelman tekeminen kulutustottumustensa tiedostamista ja hieman aikaa ja vaivaa.

– Monella kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Päällimmäisenä mielessä on vain se, riittävätkö rahat kuun loppuun.

Kovin suurta vaivannäköä säästäminen ei nykyaikana silti vaadi. Pankkiasiat hoituvat lähes poikkeuksetta netissä tai puhelimessa, ja hetken syventyminen takaa rauhan pidemmäksi aikaa. Hallinnan tunne korvaa huolen.

Rahastot ja Excel apuun

Kalmin mielestä helpoin tapa aloittaa säästäminen on sijoittaa johonkin indeksirahastoon summa, joka menee tililtä automaattisesti palkkapäivänä.

– Usein ajatellaan, että sijoittajan pitää ottaa selvää osakkeista ja miettiä, mitä ostaa. Suurin osa ei jaksa ryhtyä siihen.

– Indeksirahastot ovat paras vaihtoehto, koska niissä kulut ovat pienimmät ja voi hyötyä ilman, että tarvitsee itse funtsia.

Kelpo vaihtoehto on myös säästötili, jolta voi nostaa rahaa vain pari kertaa vuodessa.

Helpoin on aloittaa budjetoinnista ja oman rahankäytön seuraamisesta. Talouttaan voi seurata verkossa, esimerkiksi Takuusäätiön Penno-palvelussa tai Osuuspankin Pivo-sovelluksessa. Kalmi kirjaa itse menonsa ja tulonsa Excel-taulukkoon. Se vie aikaa ja on hieman työlästä, mutta palkitsee. Kun hahmottaa, mihin raha menee, on helpompi myös hahmottaa, mistä voisi tarvittaessa säästää.

Säästäminen onnistuu tietenkin vain, jos on jotain, mistä säästää. 32 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoo, ettei säästä, koska siihen ei ole varaa. Lisäksi 27 prosenttia vastaajista kertoo, että rahat loppuvat aina tai usein ennen tilipäivää.

– Olisi kohtuutonta sanoa, että pienituloisten on yhtä helppo säästää. Mutta osittain kyse voi olla siitäkin, onko miettinyt asiaa. On paljon pienituloisia, jotka pystyvät laittamaan rahaa säästöön, ja hyvätuloisia, jotka vain velkaantuvat entisestään, Kalmi sanoo.

21 % parisuhteessa olevista riitelee joskus rahasta

”Poikaystäväni jäi kiinni pikavipin ottamisesta. Hän on holtittomampi rahankäyttäjä kuin minä, mikä aiheuttaa eripuraa.” Nainen, 26

”Pari ystävyyssuhdetta katkesi, kun minulla ei ollut varaa lähteä shoppailemaan tai kahville. Sitä ei ymmärretty.” Nainen, 19

”Vanhemmistani jo se, että syön muuta kuin perunaa, on riidan aihe.” Nainen, 30


52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea.

Kuuluuko ystävälle lainata rahaa?

Tietenkin. 16 %

Kyllä, mutta vain todellisessa hädässä. 59 %

Ei, ystävyyttä ja rahaa ei kannata sotkea toisiinsa. 25 %

”Olen melko tottunut olemaan se huonosti tienaava. Joskus muut tarjoutuvat ostamaan esimerkiksi lounaan. Otan avun vastaan, mutta nolostun.” Mies, 40

Turha, turhempi, syyllisyys

Raha ei ole vain rahaa, se on väline hankkia jotain muuta. Siksi siihen liittyy niin paljon tunteita.

”Raha antaa mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään, elää vapaammin ja pysyä terveempänä. On naiivia väittää, ettei raha tuo onnea. Kuka tahansa ottaisi vastaan lisää rahaa, jos sitä olisi tarjolla”, kirjoittaa 29-vuotias nainen.

Siksi rahankäytöstä podetaan myös syyllisyyttä. Peräti 79 prosenttia rahankäyttökyselyn vastaajista on katunut jotakin ostostaan, ja 61 prosenttia tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään.

Kalmi antaa murehtijoille synninpäästön. Jos rahat eivät jatkuvasti lopu ennen tilipäivää, syyllisyyden tunteet ovat usein turhia. Myöskään väliaikaisesti tiukasta rahatilanteesta, kuten opiskeluaikojen kädestä suuhun -elämästä, ei Kalmin mukaan kannata liikaa syyllistyä.

– Mutta jos on keski-ikäinen, bruttopalkka on neljä tonnia eikä pysty laittamaan mitään säästöön, hälytyskellojen pitäisi soida.

Talouden hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi säästää. Jos raha-asiat ovat pääosin hallinnassa ja mietitty huomista pidemmälle, take away -kahveista tai ulkona syödyistä lounaista ei kannata soimata itseään. Nehän tuovat elämään iloa.

– Kaikki me olemme kuluttajia. Tarvitsemme paitsi välttämättömyyksiä, joskus myös jotain luksusta, Kalmi sanoo.

61 % tuntee joskus syyllisyyttä rahankäytöstään

”Tunnen syyllisyyttä, kun pitkän kituuttamisen jälkeen raaskin mennä esimerkiksi kampaajalle värjäyttämään ja leikkauttamaan hiukseni. Työttömälle tämäkin on ylellisyyttä.” Nainen, 35

”Tunneshoppailijana usein tulee ostettua jotain, mikä siinä hetkessä tuntuu hyvältä – vaate, koruja, kengät. Sitten myöhemmin huomaa, ettei ole välttämättä edes käyttänyt ostosta.” Nainen, 29

”Tunnen syyllisyyttä, kun ostan juhlamekon tarjouksesta ja seuraaviin juhliin on ainakin puoli vuotta.” Nainen, 41

”Pelaan rahapelejä netissä, ja vaikka minulla on todella maltillinen kuukausiraja, joskus tunnen ’tuhlauksesta’ syyllisyyttä.” Nainen, 26

”Tiedän, että pitäisi säästää tilille ja vanhuutta varten. Mutta en sitten oikeasti tahdo.” Nainen, 51

”Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä.”

52 % vastaajista uskoo, että raha tuo onnea

”Kun tilillä on rahaa, ei tarvitse ahdistua laskuista ja tulevasta. On helpottavaa, jos voi esimerkiksi mennä lääkäriin, kun tarvitsee, eikä vasta silloin, kun on saanut jostain rahaa siihen. Raha tuo vapautta, mikä tuo onnea.” Nainen, 35

”Olen ollut monta vuotta tosi köyhä. En voi osallistua kavereiden ajanviettoon tai matkoihin, koska ei ole varaa. Nykyään ei ole kovin paljon ilmaista tekemistä. Aina ei jaksa istua kavereiden kanssa sisällä ja jutella.” Nainen, 23

Jos voittaisin lotossa miljoonan…

”Sijoittaisin osan. Ostaisin rivitalosta päätyasunnon ja vauvalle uudet rattaat, vaikka entisetkin ovat vielä hyvät. Tarjoaisin ystäville ja sukulaisille illallisen jonkin juhlapäivän verukkeella. Tai menisin vaikka naimisiin!” Nainen, 31

”Muuttaisin talviksi Espanjaan. Lopettaisin nykyiset työt ja opiskelisin uuden ammatin.” Nainen, 38

”Ostaisin asunnot itselleni ja perheelleni ja veisin parhaimmat ystäväni matkalle. Loput säästäisin.” Nainen, 26

Kun raha hävettää

”Töissä tuli puhetta tuntipalkasta. Meillä kaikilla naisilla on todella pienet palkat: alle yhdeksästä eurosta hieman yli 10 euroon tunnilta. Minun palkkani on himpun verran yli, mutta valehtelin sen olevan 60 senttiä vähemmän, ettei minua kohdella eri tavoin. Pomoni korotti palkkaani juuri tuon 60 senttiä tunnilta ja pyysi, etten kerro siitä muille. Lupasin.” Nainen, 49

”Nuorena ensimmäisen asunnon ostettuani olin jo valmiiksi todella tiukoilla. Kuvioihin tuli nykyinen mieheni kahden lapsensa kera. Silloin jäi pahimmillaan kuukauden ruokiin 20 euroa laskujen jälkeen, ja joskus jätin niitä maksamatta. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnosta katkaistiin sähköt, kehtasin mennä isäni tykö pyytämään rahaa lainaan.” Nainen, 35

”En osaa käsitellä rahaa. Elän jatkuvasti yli varojeni. Soittelen ja siirtelen laskujen eräpäiviä. Rakastan rahapelejä. Hirvittää, että kuolen ja lapset saavat tietää, miten holtiton olen ollut rahan käytössä, vaikka muuten olen järkevä ihminen.” Nainen, 49

Tämän tekisin toisin kuin vanhempani

”Teen toisin jo nyt. Elän, koen asioita, teen hankintoja ja matkustan, koska minulla on siihen mahdollisuus. Vanhemmillanikin oli siihen aikanaan mahdollisuus, mutta meillä odotettiin aina parempaa päivää. Onneksi äitini on nyt vanhempana uskaltanut lähteä vähän reissaamaan. Isäni ei siihen enää sairautensa takia pysty.” Nainen, 44

”Meillä odotettiin aina parempaa päivää.”

”Äitini luotti sokeasti, että isäni elättää häntä, mikäli tilanne käy tukalaksi. Hän käytti aina palkastaan kaiken jättämättä mitään säästöön. Kun ero tuli, äitini joutui todella tukalaan paikkaan. Olen vakaasti päättänyt, että olen itsenäinen raha-asioissa. Pyrin aina varmistamaan, että voin huolehtia itsestäni.” Nainen, 30

Kun rahat loppuvat

”Syömme jääkaapista ja pakastimesta kaiken, mitä vain voimme. Yritämme olla käyttämättä luoton puolelta rahaa, mutta jos on pakko, ostamme halpaa ruokaa.” Nainen, 30

”Kyse on yleensä ollut vain parista päivästä, ja silloin pakastearkun aarteet tai kuivakaapin pastapussit tulevat käyttöön. Melkein kolmikymppisenäkin on paitsi mukavaa myös toisinaan ihan hyödyllistä vierailla vanhempien luona. He ilahtuvat käynnistämme ja ovat aina tuputtamassa ruokaa.” Nainen, 26

”Minulla on aina hieman käteistä kotona, ja pidän huolta, että minulla on pakastimessa ja kuivaruokakaapeissa pariksi päiväksi ruokaa.” Nainen, 30

Me Naisten rahankäyttökysely

Me Naisten rahankäyttökyselyyn vastasi 534 ihmistä: 492 naista ja 42 miestä. 71 prosenttia kyselyyn vastanneista ansaitsee kuussa 2 500 euroa tai vähemmän.

Kauppias Sampo Kaulasen isä teki itsemurhan vuosi sitten. Vierellä Minttu-vaimo seurasi, miten lupsakka Sampo muuttui synkäksi. – Jos surua alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä.

Sampo Kaulasen, 38, ja Michele Murphy-Kaulasen, 37, Tampereen-kodin lattialla makaa levällään puolitäysi matkalaukku. Se kertoo tarinaa nopeista lähdöistä, ahkerasta reissaamisesta ja siitä, että jotakuta saa aina ikävöidä.

Alkukesästä Sampo vietti kuusi viikkoa Filippiinien viidakossa Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksissa. Siitä muistuttavat pukeva rusketus ja kymmenen kiloa kaventunut olemus.

Juuri nyt Sampo, Mintuksi kutsuttu Michele ja perheen nuorimmainen Rianna, 3, ovat kaikki samassa maassa ja samassa kodissa.

Tampereen lisäksi Sampolla ja Mintulla on toinen koti Äkäslompolossa Ylläksellä. Siellä sijaitsee myös perheyritys, kuulu Jounin kauppa, jota ennen Sampoa isännöivät hänen vanhempansa Anne ja Esa Kaulanen.

– Kulunut vuosi on ollut meille hirveän raskas, Sampo Kaulanen aloittaa.

”Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön.”

Keväällä 2016 koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Mielenterveysongelmista pitkään kärsinyt Esa Kaulanen teki itsemurhan psykiatrisessa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä. Puoliso Anne jäi leskeksi 36 yhteisen vuoden jälkeen.

– Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön. Valtavan surun, jossa on mukana myös kiukkua ja katkeruutta, Sampo Kaulanen sanoo.

Hän on vanhempiensa ainoa lapsi.

Koko perheen suru

Uutinen tuli yllättäen, tavallisena toukokuisena tiistaina, kuten sellaiset uutiset niin usein tulevat. Minttu oli saanut tiedon ensin ja soitti Tampereelta Sampolle, joka oli auton ratissa matkalla Ylläkseltä Ouluun.

Suru-uutinen muutti kaiken hetkessä. Piti hankkiutua pohjoiseen niin pian kuin mahdollista. Minttu lensi Riannan kanssa Rovaniemelle, ja Sampo poimi heidät kyytiinsä lentoasemalta.

– Kun kohtasimme, Sampo oli täysin ilmeetön, surun jähmettämä. Vei viikkoja, ennen kuin hän pystyi millään lailla käsittelemään menetystään, Minttu muistaa.

”Alussa olin eniten huolissani äidistäni.”

Lapsille he kertoivat tapahtuneesta heti, kaunistelematta tapaa, jolla vaari oli menehtynyt. Suoruus ja rehellisyys ovat tällaisissa asioissa parasta, Sampo ja Minttu uskovat. On tärkeää, että lapsi kuulee ikävänkin totuuden vanhemmaltaan, ei ilkeänä juoruna muualta.

– Alussa olin eniten huolissani äidistäni. Mietin, miten ihmeessä hän jaksaa yksinäisyyden pitkän avioliiton jälkeen. Äiti on ihana ihminen, jolle olisin suonut onnelliset eläkepäivät yrittäjän ankaran arjen jälkeen, Sampo sanoo.

Isän kuolemasta käynnistyi perheessä uusi ajanlasku.

–  Kaikki jakautuu tästedes aikaan sitä ennen ja sen jälkeen.

Avoimuus voi auttaa

Esa Kaulanen oli sairastanut vuosikymmeniä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaudessa vuorottelivat mania ja masennus. Maniavaiheessa kauppias tilaili ylenpalttisesti tarpeetonta tavaraa ja painoi töitä lähes yötä päivää.

Syvissä, mustissa masennusjaksoissa hän tuskin pääsi ylös sängystä ja puhui jatkuvasti itsemurhasta. Jutut muuttuivat iän karttuessa yhä levottomammiksi. Esa myös häpesi sairauttaan, mielensä särkymistä, vaikka perheenjäsenet yrittivät selittää hänelle, ettei mitään hävettävää ole. Viimeisinä vuosina kalastus ja mökillä puuhailu – asiat, jotka ennen olivat tuottaneet Esalle iloa – muuttuivat merkityksettömiksi. Ilo katosi.

– Esa puuskahti kerran, että aikoo päättää päivänsä, Minttu muistaa.

– Muille perheenjäsenille se oli jo siinä vaiheessa arkista puhetta, mutta minulle uutta. Sanoin Esalle, että älä mieti tuollaisia, olet tärkeä meille ja lapsenlapsille. Pian lapset unohtavat minut, hän totesi. En saanut häntä uskomaan muuta.

– Isän kohtalo vahvisti uskoani siihen, että vaikeistakin asioista täytyy puhua. Mielen sairauksiin ja itsemurhiin liittyvä häpeä pitäisi jo jättää menneisyyteen, Sampo painottaa.

Kaikki ihmiset hänen ympärillään eivät ole katsoneet avoimuutta hyvällä silmällä. Olisi syytä pitää suu soukemmalla, Sampo on saanut kuulla. Olla jakamatta asioita, jotka tekevät kipeää ja joihin liittyy häpeän stigma.

– Jos pystyn puhumalla auttamaan edes yhtä ihmistä, olen toiminut oikein, Sampo uskoo.

Vaikeat kysymykset

Perheenjäsenen kuolemasta käynnistyi loputon vyöry käytännön asioita. Hautajaisten suunnittelu, perunkirjoitus, perheyrityksen lopullinen sukupolvenvaihdos pikakelauksella. Eikä puhettakaan, että Sampolla ja Mintulla olisi viime keväänä ollut mahdollisuus keskittyä vain niihin.

Lapset piti hoitaa, etukäteen lukkoon lyöty kesäkiertue ympäri Suomen Jounin kaupan myymäläautolla täytyi toteuttaa. Sopimukset kesätapahtumiin olivat sitovia. Elämän piti jatkua, oli mikä oli. Tien päälle Sampo lähti vain kolme päivää suru-uutisen jälkeen.

Lähes jokaisella kauppa-auton asiakkaalla läpi Suomen oli Sampolle sanottavanaan myötätunnon sana. Sosiaalisen median tempauksista ja televisiosta tuttu, leppoisa pohjoisen mies on helposti lähestyttävä hahmo. Julkkis, joka kerää ihmisiä ympärilleen missä tahansa liikkuukin ja jolle on helppo puhua myös vaikeista asioista. Moni halusi jakaa hänelle oman tarinansa läheisen menettämisestä.

Yleensä ihmisten kohtaaminen on Sampon mielestä ihan mukavaa. Surun keskellä oli toisin. Asiasta puhuminen uudelleen ja uudelleen vieraiden ihmisten kanssa oli raskasta.

– Kaikki tarkoittivat hyvää, mutta ikävä kyllä siinä tilanteessa ylenpalttinen myötätunto ei juuri auttanut. Suru on niin yksityinen asia. Parhaaksi myötäelämisen tavaksi koin kädenpuristuksen ja yksinkertaisen lauseen: otan osaa, Sampo muistaa.

Ensisokin jälkeen suruun alkoi sekoittua myös toisenlaisia tunteita. Esimerkiksi katkeruutta viranomaisia kohtaan. Kuinka itsemurha on ylipäätään mahdollinen sairaalaoloissa? Laitoksessa, jossa omainen luulee tuskaisen läheisensä olevan turvassa. Miksi mielenterveysongelmista kärsivää on niin vaikea saada hoitoon?

Kysymyksistä raskain ja suurin riippui ilmassa aina, kun perheenjäsenet kohtasivat. Miksi Esa – aviomies, isä, appiukko ja vaari – oli päätynyt ratkaisuun, joka tuotti muille niin mittaamatonta surua.

”Missä vaari on?” Rianna kyseli isoisänsä perään yhä uudelleen.

Sampo puri hammasta. Kiukku ja viha kuplivat pinnan alla.

Miten isä oli saattanut tehdä niin?

Kun kumppani suree

Minttu seurasi aviomiehensä vointia huolestuneena. Sampo sulkeutui suruunsa ja painoi töitä. Joskus hän ­alkoi yllättäen puhua isästään, mutta hiljeni nopeasti, vaikka Minttu yritti jatkaa aiheesta.

Mintulla oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä toinen kävi läpi. Hän menetti isänsä jo vuonna 2005 ollessaan vain 25-vuotias.

– Suruja ei voi verrata, tietenkään. Minun isäni asui Yhdysvalloissa, ja vaikka rakastin häntä, hän jäi tavallaan etäiseksi. Elimme yhteistä arkea niin vähän. Sampon isä taas oli hänelle erittäin läheinen, he asuivat vuosia Ylläksellä samassa pihapiirissä ja tekivät kaupalla yhdessä töitä. Menetys oli Sampolle valtava.

Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt alkoholia nautittuaan synkäksi ja äreäksi.

– En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Menköön, jos saa siitä iloa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

”Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan kanssa.”

Katkeruus ja kiukku, vastausta vaille jääneet kysymykset, hiipivät pintaan humalassa.

– Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

– Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan ja paikanvaihdosten kanssa. Hän saattoi alkaa yhtäkkiä ­haluta reissuun, vaikka oli vasta samana päivänä ajanut Lappiin. Vitsit alkoivat olla minulta vähissä.

Ensimmäinen muutos parempaan pilkahti perheen ­aurinkolomalla Turkissa vuoden 2016 heinäkuussa. ­Uima-altaan vesi kimalteli, lapset nauroivat, aurinko paistoi. Esasta ei puhuttu kahteen viikkoon sanaakaan.

Myöhemmin syyskuussa, Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla Espanjassa, Sampo pystyi vihdoin rentoutumaan.

– Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Siitä, mitä hänen päässään liikkuu silloin, kun paha olo valtaa. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

– Matkan jälkeen tuli jotenkin parempi olo. On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Hassut ja mukavat muistot

On vaikea määritellä, missä vaiheessa se tapahtuu. Kiukku ja katkeruus pehmenevät ja muuttavat muotoaan. ­Tilalle tulevat vähitellen lämpimät muistot ja huumori. Rakas omainen on rakas omainen, vaikka hänen tekemäänsä ratkaisua olisikin vaikea hyväksyä.

Vasta Esan kuoleman jälkeen Sampo ja Minttu ovat huomanneet, miten paljon työtä tämä teki kaupalla. ­Kätevä mies huomasi kaiken ja eleettömästi korjasi repsottavat listat ja muut pikkuviat.

Riannalle vaari jaksoi lukea loputtomasti, esimerkiksi pitkiä otteita kansalliseepos Kalevalasta.

Lasten ohella erityisen lähellä Esan sydäntä olivat Jounin kaupan yhteydessä olevan Konijänkän kotieläinpihan eläimet. Niitä hän hoiti väsymättä saksanpaimenkoiransa Urpo vierellään. Sampoa ja Minttua naurattaa vieläkin muisto kolmesataakiloisesta urossiasta, valtavasta karjusta, jonka lämpöiseen kylkeen Esa pötkähti mielellään päiväunille.

– Isän silmässä oli kyynel aina, kun joku eläimistä jouduttiin lopettamaan, Sampo muistaa.

– Esalla oli uskomaton muisti ja mahtava, sysimusta huumorintaju. Hän oli herkkä ja empaattinen ihminen, Minttu ­sanoo.

– Surullista on se, ettei Esa koskaan todella ymmärtänyt, miten paljon merkitsi lapsille. Hän elää heidän puheissaan vahvasti edelleen.

Sampokin osaa jo ajatella isänsä ratkaisua armollisemmin.

– Hän teki päätöksensä, sen mukaan meidän muiden on elettävä. Luulen, että isä näki edessään lääkkeiden ja laitosten täyttämän, toivottoman loppuelämän ja halusi muuta. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä ajatusta.

– Tiedän, että isä rakasti meitä kaikkia. Tiedän myös, että hän oli minusta ylpeä, Sampo sanoo.

Sampo ja Minttu ovat oppineet, että kaikesta, jopa musertavasta surusta, voi mennä eteenpäin.

– Olemme yhdessä selviytyneet jo monesta liemestä. Perheenä selviydymme tästäkin.

 

Sampo Kaulanen

- 38-vuotias Jounin kaupan omistaja.

- Ensimmäisestä liitosta tytär Jenriina, 12.

- Nähdään syksyllä Nelosella yhtenä Selviytyjät Suomi -ohjelman kilpailijoista.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

LEIJONA

Hienosäätö arkirutiineihisi olisi paikallaan. Ota esille asiat, joihin et ole tyytyväinen. On aika laatia kauaskantoisia suunnitelmia.

 

NEITSYT

Älä lipsu liiallisuuksiin. Janoat muutoksia, mutta rajansa kaikella. Saatat joutua katumaan turhan radikaalia päätöstäsi lähitulevaisuudessa.

 

VAAKA

Avaudu ja kerro toiveistasi. Kukaan ei näe kuoresi alle, ellet rohkaistu puhumaan. Valitse positiivinen asenne ja ylläty iloisesti seurauksista.

 

SKORPIONI

Tunteesi risteilevät laidasta laitaan tänään. Vältä keskustelunaiheita, jotka ovat sinulle automaattisia sytykkeitä. Nyt ei ole hyvä hetki yhteenotoille.

 

JOUSIMIES

Maisemanvaihdos avaa silmäsi. Hankkiudu sinua eteenpäin potkivien ihmisten seuraan ja kulje saamasi energian mukana. Muutokset ovat tervetulleita.

 

KAURIS        

Haluat nähdä muutoksia, eikä kärsivällisyytesi ole huipussaan. Pidä budjettiasi silmällä. Muista myös kysellä lähipiirisi mielipiteitä ennen suuren päätöksen tekemistä.

 

VESIMIES

Ihmissuhteet kiilaavat tärkeysjärjestyksessä nyt kaiken muun edelle. Ole valmis tekemään kompromisseja ollaksesi rakkaalle ihmiselle mieliksi.

 

KALAT

Varaa päivästä aikaa itsellesi. On aika miettiä, mitä todella tarvitset. Luova ja rentouttava puuhastelu on parasta, mitä voit nyt keksiä.

 

OINAS

Suunnitelmiisi ilmaantuu yllätyskäänteitä, joista saat lisäintoa. Inspiroidut nyt nopeasti. Pidä varasi, sillä päivä voi sisältää pieniä tapaturmia.

 

HÄRKÄ

Älä hyppää mukaan mihin tahansa seikkailuun vain jännityksen toivossa. Pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. Tee fiksuja, hyvinvointiasi edistäviä päätöksiä.

 

KAKSONEN

On aika kääriä hihat ja tehdä jotain kodin ilmapiirille. Uudistukset ja suora puhe ovat paikallaan. Tärkeintä on, ettet lykkää mitään tuonnemmaksi.

 

RAPU

Älä kiirehdi raha-asioissa. Nyt kannattaa miettiä tarkkaan, onko sinulla varaa lainata kaverille. Ensivaikutelmat voivat pettää.

 

Jaa horoskooppi sähköpostilla kaverille!

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Huomio! Juttu sisältää merkittäviä juonipaljastuksia Game of Thronesin uusimmasta jaksosta, mahdollisesta jatkosta ja kaikesta, mitä sarjassa on aiemmin tapahtunut.

Game of Thronesin viime maanantaina julkaistu jakso oli täyttä toimintaa. Yksi isoimmista hetkistä jaksossa oli se, kun kolmoskaudelta saakka kadoksissa ollut Gendry teki odotetun paluun. Lue siitä lisää täältä.

Gendryn paluuta kukaan katsojista ei voinut olla huomaamatta. Sen sijaan jakson ehdottomasti merkittävin käänne saattoi hyvinkin mennä joiltain ohi.

Jakson suurin paljastus on koko sarjan kannalta valtavan iso käänne.

(Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen.)

Daenerysiä näyttelevä Emilia Clarke julkaisi hauskan videon Jonia näyttelevästä Kit Harringtonista sarjan kuvausten kulisseissa.

Paljastus liittyi Jonin yhteyteen Targaryenin sukuun, ja se tapahtui hyvin ohimennen Samin ja Neilikan lukiessa kirjoja Kastellissa.

Kohtauksessa Neilikka lukee ääneen muuan yliseptoni Maynardin yksityiskohtaisia sepustuksia kaikista mahdollisista asioista. Raapustuksissa Maynard kertoo muun muassa suolen toiminnastaan ja siitä, kuinka monta rappusta Baelorin septissä on. 

Turhanpäiväisten asioiden joukosta Neilikka lukee kuitenkin äärimmäisen tärkeän ja kiinnostavan asian. Hän lukee, että yliseptoni Maynard myönsi ”prinssi Raggerille” avioliiton kumoamisen ja vihki prinssin toisen naisen kanssa salaisessa seremoniassa Dornessa.

Mitä tämä merkitsee?

Montaakin asiaa – mahdollisesti.

Suurella todennäköisyydellä ”prinssi Ragger” on oikeasti edesmennyt prinssi Rhaegar. Aiemmin hänen on tiedetty olleen naimisissa ainoastaan Elia Martellin kanssa. Hänellä oli kuitenkin sivusuhde Ned Strakin siskon Lyanna Starkin kanssa. Todennäköisesti Rhaegar siis kumosi avioliittonsa Elia Martellin kanssa ja avioitui salaa Lyanna Starkin kanssa.

Sarjan aiemmalla kaudella saimme tietää, että Jon Snown oikea isä ei olekaan Ned Stark vaan prinssi Rhaegar. Hänen äitinsä on puolestaan Nedin sisko Lyanna Stark.

Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä.

Aiemmin ajateltiin, että Jon on Rhaegarin äpärä, koska prinssi oli Jonin syntymän hetkellä naimisissa Elia Martellin kanssa. Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä. Sen sijaan hän saattaa olla Rhaegarin avioliitossa syntynyt poika.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että Jon on virallisesti Targaryen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO
Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO

Ja mitä sillä on väliä, jos Jon on Targaryen?

Jos Jon on Targaryen hän on Targaryenien suvun laillinen perillinen. Rhaegar oli syrjäytetyn Hullun kuninkaan vanhin poika. Perimysjärjestyksen mukaan hänen kruununsa siirtyy suoraan hänen jälkeläisilleen. Koska kaikki muut heistä ovat kuolleet, Jonilla on täysi oikeus kruunuun.

Jonin oikeus kruunuun on siis suurempi kuin esimerkiksi Daenerysin, joka oli Hullun kuninkaan nuorin tytär.

Mutta ennen kuin Jonia julistetaan Seitsemän kuningaskunnan kuninkaaksi, matkassa on monta mutkaa:

Ensinnäkin: prinssi Rhaegarin avioliiton kumoamisesta ja uudesta liitosta ei ilmeisesti tiedä juuri kukaan. Jos Sam ja Neilikka eivät ottaneet Maynardin kirjaa mukaansa, vahvistus Jonin todellisesta identiteetistä ei välttämättä paljastu hirveän helposti. Tai sitä ei voida ainakaan kirjallisesti todistaa.

Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta.

Toiseksi: Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta. Saa nähdä millainen soppa hänen ja Jonin välille syntyy, jos kumpikin heistä alkaa tosissaan havitella paikkaa Rautaistuimella.

Kolmanneksi: Jon matkasi viime jakson lopussa muurin toiselle puolelle, ja tulevan jakson traileri näyttää varsin pahaenteiseltä. Tiedä häntä, elääkö hiljattain Pohjoisen kuninkaaksi kruunattu Jon kovin kauaa.

Mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu? Katso traileri: