Taivas varjele! Sehän on vesitorni! Kuva: Shutterstock
Taivas varjele! Sehän on vesitorni! Kuva: Shutterstock

Viemäristä kömpivät rotat, romahtava kerrostalo, verisuonen painaminen sormella... Kun oikein miettii, lähes mitä tahansa voi pelätä.

Ehkä sinullakin on niitä? Pelkoja, joiden tiedät olevan järjettömiä, mutta jotka tuntuvat omassa päässäsi ihan todellisilta. Kurjimmillaan ne voivat rajoittaa elämää. Voit yrittää lohduttautua sillä, että ainakaan et ole yksin. Pikakysely paljasti, että ainakin näitä asioita pelätään:

Eläimiä

Pelkään kuollakseni yöperhosia. Kerran menin aamulla töihin nukkumatta silmällistäkään, koska huomasin illalla olohuoneessa erityisen suuren ja surisevan yöperhosen. Olin niin paniikissa, etten voinut nukkua, vaan linnoittauduin makuuhuoneeseen ja aamulla juoksin paniikissa ulos ulko-ovesta olohuoneen poikki. Sitten muutin yksiöön, ja kerran aamuyöstä yöperhonen lepatteli inhasti katon rajassa. Säntäsin rappukäytävään ja soitin kaverille. Hän onneksi tietää fobiani vakavuuden, joten hän ajoi kiltisti autolla luokseni tappamaan ötökän. Ikävä kyllä sitä ei enää koskaan löytynyt, mikä vähän hävetti.”

”Ystäväni kylppärin viemäristä tuli taannoin rotta, ja olen siitä asti pelännyt, että niin käy minullekin. Aina kun olen yön yksin kotona, pinoan viemärin kannen ja vessanpöntön kannen päälle pesuainepulloja ja muuta painavaa, kunnes painoa on niin paljon, etten usko rotan selviävän sen nostamisesta.”

Ihmisiä

”En käytä metroa juuri koskaan, koska pelkään, että jollain matkustajalla on ase. Pelkään samaa ratikassakin, mutta sieltä on ­– ainakin teoriassa – helpompi paeta. Tarkkailen koko matkan epäilyttävän näköisiä, kulmien alta pälyileviä tyyppejä ja kaikkia, joilla on kädet taskussa. Joskus olen jäänyt tämän vuoksi kesken matkan pois.”

”Pelkään, että joku hiipii sisään kotiini avoimesta ikkunasta. Jos olen yön yksin, tarkistan sängynaluset, kaapit ja suihkuverhon taustan ainakin kahdesti. Silti kurkin ympäriinsä vielä valojen sammuttamisen jälkeenkin."

Oman kehon osia

”Pelkään verisuonia. En esimerkiksi pysty mittaamaan itseltäni pulssia tai koskemaan ranteen sisäpuolella näkyviin verisuoniin. Pelkkä ajatuskin alkaa oikeasti heikottaa. En tiedä miksi. Verikokeesta selviydyn, koska on helpompi ajatella, että joku imee suonista jotain pois kuin että niitä painelisi.”

”Pelkään, että leukani menee sijoiltaan, tai jumittuu niin ettei suuta enää saa kiinni. Se on jotenkin ahdistava ajatus: mitä sitten tekee kun näin käy? Lähtee suu auki kohti päivystystä vissiin. Pelko voi johtua kyllä siitä, että joskus minulla on leukalukko-ongelmaa ollutkin. Aivan absurdista pelosta ei ole kysymys."

Rakennuksia

”Pelkään usein, että katolta, taivaalta, parvekkeelta tai muualta ylhäältä tippuu päähäni jotain. Ehkä tiiliskivi, piano, telkkari tai linnunkakka? Niskassa kuumottaa etenkin, jos kuljen kapeita katuja, joissa ei ihan heti pääse pakoon taivaalta tippuvia esineitä.”

”Pelkään väestönsuojia. Jos kerrostalon alakerrassa on väestönsuojan ovi auki, pelottaa tosi paljon mennä sen ohi. Ne ovat aina sellaisia mustia ja pimeitä luolia. Minulla on ahtaanpaikankammo, ja ajatus siitä, että olen tilassa josta en pääse pois, on tosi ahdistava. Jos hätätilanne tulisi, saattaisin ennemmin juosta karkuun kuin mennä väestönsuojaan turvaan.”

"Pelkään, että kerrostalo sortuu. Ajattelen usein nukkumaan käydessä, että mitä jos tämä lattia sängyn alta vaan romahtaisi."

”Vesitornit. Pelkään, että ne kaatuvat. En ymmärrä niiden käyttötarkoitusta. Ne näyttävät aina uhkaavilta ja oudoilta. Ja ovat vielä rumia kaiken lisäksi.”

...ja omaisuuden menettämistä

"En uskalla pitää puhelinta kädessäni kävellessäni sillalla, koska pelkään että puhelin lipsahtaa kädestäni ja tipahtaa veteen. Jos puhun puhelimessa kävellessäni ja eteen tulee silta, puhelu pitää lopettaa, laittaa puhelin laukkuun ja soittaa uudestaan sillan ylityksen jälkeen. Pelkään myös melko hysteerisesti, että pudotan avaimeni hissikuiluun, koska ystävälleni kävi kerran niin.”

"Pelkään tulipaloa – lähinnä siksi, että menettäisin ikuisiksi ajoiksi kaikki vanhat päiväkirjani ja valokuvani. Muun omaisuuden korvaa raha, mutta muistoja ei mikään. Pitäisi varmaan digitoida päiväkirjat ja valokuva-albumit, mutta kun niitä on yli 20 vuoden ajalta."

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Hissun Pancho-koiraa ei ruudussa enää nähdä.

IS TV-LEHTI: Ei kännykkäkuuluvuutta, ei kunnollista kattoa pään päällä, eikä edes varsinaista tietä perille. Nämä ovat lähtökohdat, kun innokkaat kalamiehet Kari ”Hissu” Hietalahti ja Tommi Korpela lähtevät kalaan Incredible Fishing with Hissu ja Tommi -uutuussarjassa.

Kymmenen jaksoa sisältävässä ohjelmassa on paljon huumoria, mutta ei miesten kalareissut pelkkää auringonpaistetta ole. Varsinkin Jäämerellä olosuhteet ovat vaikeat, ja Tommin vatsa on koetuksella. Ohjelman tunnelmassa on paljon samaa kuin Kenraali Pancho ja pojat -kausilla. Hissun Pancho-chihuahuaa ei kuitenkaan ruudussa enää nähdä, sillä tämä on jäänyt eläkkeelle tv-töistä.

Tommi (vas.) ja Hissu tietävät, että joskus kalastus vetää vakavaksi.
Tommi (vas.) ja Hissu tietävät, että joskus kalastus vetää vakavaksi.

Aloitusjaksossa Hissu ja Tommi matkaavat Tanskaan. Yhdessä jaksossa Hissu ja Tommi saavat seurakseen innokkaan perhokalastajan, näyttelijä Jasper Pääkkösen ja tämän näyttelijäisän Seppo Pääkkösen.

Incredible Fishing with Hissu ja Tommi alkaa Kutosella ke 24.8. klo 21.00

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Tiina Lymin ohjaaman Napapiirin sankarit 3 -elokuvan tyyli muistuttaa turhan paljon Luokkakokous-komedioita.

Dome Karukosken vuonna 2010 ohjaama Napapiirin sankarit oli hitti. Siinä lappilaisessa kirkonkylässä asuva tunari Janne (Jussi Vatanen) metsästi ystäviensä avulla vaimolleen Inarille (Pamela Tola) digiboksia. Teppo Airaksisen ohjaamassa kakkososassa Janne onnistui puolestaan hukkaamaan pariskunnan tyttären. Sarjan kolmannen osan on ohjannut Tiina Lymi. Tällä kertaa elämän tarkoituksen kadottanut Janne etsii itseään tuntureilta. Luvassa on siis jälleen yksi kotimainen kuvaus mieheyden kriisistä.

”Vitsit ovat jopa loukkaavia.”

Jo sarjan toinen osa oli väkinäinen, mutta kolmas tuntuu täysin väkisin väännetyltä. Aiemmat osat olivat kuitenkin sympaattisia, joten kolmosestakin haluaisi tykätä. Lymi on ottanut liikaa pesäeroa aiempiin osiin. Niissäkin oli sovinistista huumoria ja alapäävitsejä, mutta nyt vitsit ovat jopa loukkaavia. Tyyli muistuttaa lähinnä Luokkakokous-komedioita.

Huumoria revitään myös self help -kulttuurista. Siinä riittäisikin ivaamista, mutta ote on turhan lempeä. Jussi yrittää löytää itsensä Paulo Coelhon sivuilta ja viheltelee erämaisemissa El Condor Pasaa. Ei siis mitään varsinaisia oivalluksia.

Napapiirin sankarit 3

**

Ensi-ilta 23.8.

 

Juttua muokattu 23.8. klo 16.24. Kakkososan ohjasi Teppo Airaksinen eikä Dome Karukoski.