”Pulpettikatto, pariovet ja etuterassi ovat käytännöllisiä ja tärkeitä valintoja”, kertoo Marika Taina naisvajastaan. Kuvat: Susanna Kekkonen
”Pulpettikatto, pariovet ja etuterassi ovat käytännöllisiä ja tärkeitä valintoja”, kertoo Marika Taina naisvajastaan. Kuvat: Susanna Kekkonen

Miesluolat jo tiedetään, mutta yhä useammalla naisella on nyt oma naisvaja, she shed. Marika, Riikka ja Laura esittelevät omansa.

”Leikkimökki, jota emme koskaan saaneet”


”Kakku syntyi oman pihan raparperisadosta”, Marika kertoo.
”Kakku syntyi oman pihan raparperisadosta”, Marika kertoo.

Marika Taina, 46, Valkeala: ”Pihamme katseenvangitsija on huvari, keltavalkoinen huvimaja, jonka mieheni teki minulle 40-vuotislahjaksi. Osallistuin rakennushommiin aputyttönä itsekin, maalasin ja roudasin.

Huvarissa on juhlittu monet synttärit, rippijuhlat ja lakkiaiset, ja tyttäremme kavereineen ovat yöpyneet siinä lukuisina kesäöinä. Pohjimmiltaan maja on kuitenkin minun paikkani, oma Huvikumpuni.

Lapsena minulla ja siskollani oli leikkimökki, sellainen ruma ja tummanruskea, jossa luikki hämähäkkejä. Tämä on varmaan korvike sille söpölle leikki­mökille, jota emme koskaan saaneet.

Huvimaja valmistui viisi vuotta sitten, elokuussa 2012. Se suunniteltiin vanhojen, lahjaksi saatujen ikkunoiden ehdoilla. Inspiraatiota ja ideoita sain rakastamistani sisustuslehdistä ja pihamessuilta. Projekti nieli yhden kesän ja nelisentuhatta euroa. Se herätti positiivista huomiota asuinalueellamme – naapurinrouva sai pian samantyyppisen!


”Huvimaja on oivallinen paikka lehdenlukuun ja rauhoittumiseen”, Marika sanoo.
”Huvimaja on oivallinen paikka lehdenlukuun ja rauhoittumiseen”, Marika sanoo.

Talvella maja hohtaa pihassa kuin iso lyhty, silloin virittelen sen täyteen jouluvaloja. Sähköjohto tulee tänne pihaa pitkin, lämmitystä tai kiinteää valaistusta majassa ei ole.

Minusta beige ja harmaa eivät ole värejä, vaan mielentiloja. Sisustustyyliini kuuluu hassuttelu, väreillä ja kuoseilla leikittely sekä kekseliäs yhdistely. Olen yhdeltä koulutukseltani graafikko, ja se varmaan näkyy valinnoissani.

Myös miehelläni on oma tilansa kodissamme. Hänen työhuoneessaan on tummasävyinen man cave -fiilis, ja sen telkkarista tulee ”vain urheilua”.

Parhaita hetkiä huvimajassa ovat aurinkoiset kesäaamut, kun muut perheenjäsenet vielä nukkuvat. Silloin hiivin sinne paljain jaloin, pelkässä yöpaidassa pienen tarjottimen kanssa. Lempiaamiaiseeni kuuluu teetä, voileipiä ja pientä makeaa.”


Pieni terassi kuuluu tietenkin olla.
Pieni terassi kuuluu tietenkin olla.


”Mielestäni ihmisellä täytyy olla intohimoja.”
”Mielestäni ihmisellä täytyy olla intohimoja.”

 

”Marilyn on pihan helmi”


”Vaunun terassi on ison, metsäisen tonttimme aurinkoisin kohta.”

Riikka Sundberg, 46, Hanko: ”Talomme on kovin pieni. Kymmenen vuotta sitten ostimme pihaan lisätilaksi vanhan asuntovaunun. Ajattelin, että saisimme siitä kyläileville ystäville vierasmajan. Hintaa löydöllä oli parisen tonnia.

Vaunusta tuli minun projektini, silmäteräni, hengähdyspaikkani. Annoin sille nimeksi Marilyn.

Luonteeltani olen värkkääjä, tykkään tehdä asioita omin käsin. Ammatiltani olen sisustusliikkeen myyjä ja myynnissä olevien asuntojen somistaja. Rakastan myös hassutella ja heittäytyä.

Aluksi pistin vaunun sisäosat päreiksi moukarilla. Tuntui hyvältä antaa kyytiä lastulevykaapeille ja ruskeille, pahanhajuisille tekstiilipinnoille. Lisäksi värväsin kylältä pari poikaa koristelemaan vaunun ulkopinnan graffitein.

Mieheni ja hänen veljensä tekaisivat talkoohengessä vaunuun etuterassin ja harjakaton, joka ehkäisee kosteusvaurioita. Sisäpinnat päällystettiin rakastamallani sävyllä, Saarenmaan harmaalla puupaneelilla. Kaikki huonekalut ovat kierrätettyjä, kirpputorilöytöjä.


”Joskus lämpöisinä kesäpäivinä kömmin Marilyniin nukkumaan päiväunia, lueskelemaan tai vain istumaan kahvikupin tai lonkerotölkin kanssa.”

Viime keväänä pistin vaunun ulkopinnan graffitit peittoon, maalasin Marilynin spray-maalilla mustaksi. Tykkään tästä uudesta, vähän rouheammasta lookista.

Minulla ja miehelläni on hyvä suhde, mutta omat juttumme. Hän ajaa prätkää ja veneilee saareen, se on hänen hiljentymispaikkansa. Hänkin tarvitsee omaa tilaa.

Tykkään Marilynistä siksikin, ettei täällä ole nettiä. Tämä on pyhitetty rauhoittumiselle. Olen niin kova touhuamaan, että minulla täytyy olla paikka, joka suorastaan pakottaa olemaan jouten.

Minusta kaikilla pitäisi aina olla jokin luova projekti meneillään, se tekee pääkopalle hyvää.”


”Kesäfiilis syntyy oikeista kirjoista.”


”Tämä piirros syntyi Espanjassa, jossa asuin talven tyttäreni kanssa. Siellä innostuin taiteilemaan.”


Marilynin musta pinta on rouheaa tyyliä.

 

”Majalla voi vetää vähän överiksi”


”Rakastan yksinkertaisuutta, puhtaita linjoja ja tanskalaista sisustustyyliä, se taitaa näkyä täällä.”

Laura Andersson, 39, Helsinki: ”Helsingin Lauttasaaren rannassa, Sotainvalidien mökkialueella, seisoo valkea kesämajamme Villa Saga. Tämä on anoppini nimissä ja suvun yhteiskäytössä.

Ahkerin käyttäjä olen kuitenkin minä. Olen freelancer, joten pääsen tänne fiilistelemään silloinkin, kun muut ovat kiinni töissään.

Tontin alkuperäinen maja purettiin vuosia sitten. Alkuperäiset vuokraajat olivat puolisoni isovanhemmat, sotainvalidi Martti ja hänen puolisonsa Saga, jonka mukaan maja on saanut nimensä. Tontin vuokraoikeus jäi perinnöksi jälkipolville.

Villa Saga valmistui kaksi vuotta sitten, syksyllä 2015. Sen teki ammattimies, pystytys vei vain kolmisen viikkoa. Minä ja puolisoni emme ymmärrä rakentamisesta mitään.

Maja on suurin alueella sallittu, neliöitä on 14. Kiinteää sähköä ei ole. Lämpö tulee valurautaisesta kaminasta, keittiön valot saavat energiansa aurinkopaneeleista. Kesävesijohto on pihalla, majojen yhteinen ulkohuussi tuossa puskien takana.


”Pihan istutukset ovat edellisen polven peruja”, Laura kertoo.

Villa Sagan vaalea sisustus on pääosin minun käsialaani. Mieheni kyllä osallistui projektiin, onneksi meillä on aika samanlainen maku. Täällä voi vetää vähän överiksi, hienostella kukkakupeilla ja kristallilaseilla, koska astiat pitää joka tapauksessa tiskata käsin.

Pihalla rakastan erityisesti ryhmyistä vanhaa omenapuuta, joka juuri nyt on vaaleanpunaisessa kukassa. En ole viherpeukalo, pikemminkin kukantappaja.

Parasta on se hetki, kun nousee polkua ylös tänne mäen päälle. Autojen äänet etääntyvät askel askeleelta, linnut laulavat ja mehiläiset surisevat. Sydän pakahtuu paikan ihanuudesta, stressi kaikkoaa.”


”Pidän täällä paljon juhlia ystäville ja perheelle. Talvikauden kohokohta on ystäväporukkani perinteinen joulupuuro.”


”Villa Saga on laiskottelijan paratiisi.”
”Villa Saga on laiskottelijan paratiisi.”

 


”Usein otan kesämajalle mukaan kaksivuotiaan tyttäreni.”

Mikä she shed?

Naisten vastine miesluolalle (man cave). Usein erilleen talosta rakennettu pieni huone, aikuisen oma tila.

Trendi alkoi pari vuotta sitten Yhdysvalloista. Moni rakentaa vajansa itse, joten tee se itse -ohjeita riittää netissä.

Britanniassakin pihavajojen myynti on kasvanut.

Hifistelyversiota kutsutaan nimellä chic shed: naisvaja, joka saa inspiraationsa ranskalaisesta tyylikkyydestä.

Miesluolat ja naisvajat voivat auttaa, jos neuvottelut kodin tilankäytöstä tyssäävät.

Lähteet: HS, IL, today.com

Minna Alanko hankki avioeronsa jälkeen itselleen vanhan talon yksin ja vähällä rahalla. – Itsekseen kun on, ei ole kovin paljon maksukykyä.

Helsinkiläisellä pientaloalueella on tien molemmin puolin kauniisti remontoituja koteja ja huolellisesti hoidettuja pihoja. Kaikki maisemassa henkii hyvin järjestettyä elämää ja hillittyä charmia.

Aina siihen asti, kunnes tullaan Minna Alangon, 43, pihaan.

Nurmikon tilalla on heinikko ja röykkiöissä rakennusjätettä. Oranssin tuvan vieressä seisoo vinossa ruosteinen lipputanko, ja maassa lojuu kuhmuinen pata, jossa on poltettu risuja. Siellä täällä on koreja, tiiliä, laudanpätkiä. Pihatien keskipisteenä komeilee rikkinäinen astianpesukone.

– Au, au.

Siinähän talon emäntä Minna jo tuleekin portaille ja heiluttelee kättään. Hän on juuri tehnyt remppaklassikon: paukauttanut itseään vasaralla sormeen.

Mutta ei anneta sen häiritä. Minna rientää takaisin keittiö-olohuoneeseen ja jatkaa hommia: takan edustalle lattiaan olisi nakuteltava pelti, niin kuin paloturvallisuusmääräykset vaativat. Minnan lapset istuvat rauhassa tv:n ääressä, koira Kirppu vahtii ikkunan edessä, tuleeko pihalle kissoja. Huonekuusessa roikkuu joulun jäljiltä vielä pari punaista palloa.

Yksi katse riittää kertomaan, että tässä kodissa rakastetaan vihreää väriä eikä harrasteta konmaritusta. Tavaraa on paljon –  tosin sitä on varmaan vähemmän esillä sitten, kun Minna saa koottua kaapit osista, jotka nyt nojaavat seinään.

Tulijalle Minnan ja lasten piha ja koti näyttäytyvät lievästi sanottuna keskeneräiseltä, mutta Minnan oma arvio on optimistinen.

– Olen voiton puolella. Siis verrattuna siihen, että täällähän oli pahimmillaan kahden huoneen lattiat auki.

Äkkiäkös sitä!

Minna osti talon vuonna 2015. Hän oli muuttanut avioeronsa jälkeen kahden lapsensa kanssa kaksioon lähelle vanhempiaan ja oli jo jonkin aikaa etsiskellyt taloa samoilta kulmilta. Harvoin oli mitään tarjolla.

Eräänä päivänä Minnan veli huomasi, että kiinteistönvälittäjän näköinen ihminen käyskenteli pikkutalon pihalla. Kohta netistä löytyi talon myynti-ilmoitus. Veli yllytti ostamaan: äkkiäkös tuollainen saataisiin rempattua!

– Ei tämä ole mikään söpö talo vaan ruma mökki, ja kauhean värinenkin. Tänä kesänä en ehdi ulkolaudoitusta maalaamaan, mutta ehkä ensi kesänä.

Minnan talo on tosiaan mökkimäinen. Se on 40-luvun talo yhdessä tasossa, neliöitäkin on vain 60. Niihin mahtuvat keittiö-olohuone, kolme pikkuruista kamaria ja kylpyhuone. Minna sanoo suoraan, että sai talon halvalla.

– Itsekseen kun on, ei ole kovin paljon maksukykyä.

Minna palkkasi ammattilaisen uusimaan vesijohdot, viemärit ja sähköt. Kaiken muun hän on tehnyt itse. Toki sukulaiset, varsinkin veli, ovat autelleet.

Minna etsii remonttimateriaaleja Facebookin purkutavarakirppikseltä. Matilda-tyttären huoneen puulattia maalattiin pinkiksi, Hans-poika sai toivomansa parven, ja Minnan makuuhuoneessa on paljon kirjoja ja vihreää väriä.

Yötä rottien kanssa

Kun takan pelti on nyt kiinni lattiassa, Minnan katse siirtyy takan ylle. Sieltä hän rapsuttelee vähän kerrallaan irti laastinjälkiä sotkemasta kaunista vanhaa tiilimuuria. Kun kaikki laasti on saatu irti, muurin voi käsitellä suoja-aineella, joka varjelee pintaa mutta jättää kivasti roson näkyviin.

Minna Alanko ja lapset Matilda ja Hans perustivat myyntipöydän taimilleen. Kauppa on auki 24/7. Naapurit jättävät rahat postilaatikkoon.
Minna Alanko ja lapset Matilda ja Hans perustivat myyntipöydän taimilleen. Kauppa on auki 24/7. Naapurit jättävät rahat postilaatikkoon.

On remontissa ollut kamaliakin vaiheita. Kun lattiat olivat auki ja vesivahinko yllätti, tuli mieleen, että oliko näissä talokaupoissa mitään järkeä. Itku oli lähellä, kun Minna ja talkooväki huomasivat, että edellinen asukas on paikkaillut rikkinäistä seinää muoviteipillä. Ja entä kun eteisen lahojen lattialankkujen alta löytyi rotan pesiä.

– Rotan hajua tuntuu vielä porstuassa, jos ovea ei ole avattu pitkään aikaan. Se on sellainen pistävä, kissanpissaa muistuttava haju, Minna selostaa.

Hän avaa huoneen makuuhuoneeseensa. Tähänkin tilaan liittyy rottamuistoja.

– Rottia oli täällä seinien sisällä. Se tunne, kun rotta rapistelee pinkopahvin takana ihan lähellä omaa sänkyä… Huh.

Rottien lisäksi talossa haisi tupakka, vuosikymmenten sauhuttelu. Senkin takia sisäseinien kaikki pinnat piti vaihtaa uusiin.

Mutta onneksi Minna ei ole murehtijaluonne vaan tekijätyyppi. Hyvä talo tästä tulee. En ole iskenyt käsiäni sontaan, vakuutti Minna itselleen. En ole. En ole.

Onneksi on valtava piha, siitä on paljon iloa jo nyt.

Piha on helsinkiläispuutarhaksi jättimäinen, 1800 neliötä. Se sopii Minnalle, joka on ammatiltaan puutarhuri. Ensimmäiset omat kurpitsat ja maissit ovat kasvamassa. Lapset kasvattavat taimia myyntiin ja saavat omaa rahaa. Minnan pää on täynnä puutarhaunelmia tuleville vuosille.

Loppuelämää rakentamassa

Minna viihtyy keskeneräisyydessä. Asuminen rempan keskellä on ihan ok. Remonttia tehdään huolella ja hitaasti, välillä rapsutellaan laastia, välillä etsitään aina hukassa olevaa vasaraa. Siinä samalla rakennetaan hyvää loppuelämää itselle ja onnellista kotia lapsille.

Minna nauraa, että hän tosissaan luuli keskeneräisyyden ärsyttävän niin paljon, että tekisi remontin loppuun nopeasti. Toisin kävi. Mikään ei vaivaa. Hän katsoo Youtubesta neuvokkivideoita ja opettelee taas seuraavan kivan homman.

Ennen pikkutalon ostamista Minna ei ollut koskaan edes tapetoinut, tänä vuonna hän on veljensä kanssa remontoinut myös vanhempiensa taloa.

– Kun into yhteen tekemiseen lopahtaa, se saa lopahtaa. Teen seuraavaa projektia, niitähän riittää. Minä olen tällainen, että en saa mitään valmiiksi, en osaa keskittyä. Minulla on kaikki elämässä kesken.

Joskus lapset kysyvät Minnalta: Miksi ostit tämän rämän talon? Eikö olisi kannattanut ostaa ehjä talo? Kun tyttären luokkatoverit olivat synttäreillä, he kysyivät: Siivotaanko teillä koskaan?

– Sanon lapsille, että minä halusin juuri tämän rämän talon. Jonain päivänä talosta tulee ehjä, ja kyllä meillä siivotaan, sanoo Minna ja lähtee etsimään lapiota. Pihapolun kaivuuta voisi jatkaa, kun aurinko alkoi paistaa.

Suomeen tulee vuodessa 10 miljoonaa postipakettia kiinalaisista verkkokaupoista. Kuka niitä oikein tilaa?

Mitä saa eurolla? No kuningatartuutin, santsikupin torikahvilassa. Tai sitten rannekellon Kiinasta. Hintaan sisältyy kello ja paketin matka mannerten yli kotiisi. Maailma on ihme paikka.

Vajaalla eurolla saa myös vaikkapa taikinapyörän tai muovitulpan silitysraudan takajalkaan – eivätkä esimerkit ole kuvitteellisia: raahelainen Miia Pyhtilä, 24, on tilannut sekä kellon että pyörän että tulpan. Hän on yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat löytäneet kiinalaiset verkkokaupat. Ali Expressissä, Wishissä, Ebayssa ja monissa muissa osoitteissa myydään mitä vain halvalla.

– Ihan ihan ihan mitä vaan. Se siinä on käsittämätöntä, Miia toteaa.

Miia Pyhtilä on löytänyt yhtä ja toista kissa-aiheista: vaatteita, puhelimen kuoret, kellon...
Miia Pyhtilä on löytänyt yhtä ja toista kissa-aiheista: vaatteita, puhelimen kuoret, kellon...

Fidget spinnereitä. Led-valaistuja Helly Kitty –lenkkareita. Uikkareita, kauko-ohjattavia autoja, ­kamerahelikoptereita. Melkein ­aitoja Fjällrävenin kettureppuja. Keski­aikaisia roolivaatteita. Tekonurmipohjaiset sandaalit. Seksileluja. Ihan mitä vain!

Kohtuukäyttäjä

Miia ei ole tilannut kotiinsa Kiinan sekopäisintä esineistöä: hän on tilannut lähinnä arkisia kodin tarvikkeita ja vähän persoonallisempia vaatteita. Miia ostelee verkossa, koska hän vihaa shoppailua: paniikki­oireiluun taipuvaiselle marketit eivät ole mukavia paikkoja. Eikä Raahessa ole kovin hyviä shoppailumahdollisuuksia, vaikka tykkäisikin kaupoilla käymisestä. Ja lisäksi:

” On tosi hauskaa saada paketteja.”

– On tosi hauskaa saada paketteja. Nykyään ei muuten saa oikein mitään postia – edes laskuja, nekin tulevat sähköisinä. Postipaketti on kuin lahja itselle.

Tänä vuonna posti on tuonut Miialle myös esimerkiksi kanan näköiset polvisukat, avaruuskuvioidun hameen, kissapuhelimenkuoren, mittakuppeja keittiöön, tarrakiinnitteisiä lamppuja. Tällä hetkellä kymmenisen pakettia on matkalla Kiinasta Raaheen.

– Ja mä olen aivan kohtuukäyttäjä! Tuolla Facebookin Wish/Ali Express/Ebay -ryhmässä oli joku aika sitten kysely, että paljonko ihmisille on tulossa tilauksia. Joillain oli yli sata.

Jaa se ryhmässä

Miian mainitsema Facebook-ryhmä pitää sisällään­ 70 000 suomalaista verkkoshoppailijaa. Joukossa on kohtuukäyttäjiä, ostosholisteja ja satunnaisshoppaajia. Ryhmään postataan kuva, jos paketista paljastunut kesämekko on sellainen kuin pitikin. Kuva palkitaan kehuilla ja peukuilla. Sinne lisätään huvittavimpia tuotebongauksia, siellä pyydetään apua ja harrastetaan flirttiäkin. Miksi ei? Harrastuksen parissahan on aina sutinoitu.

Kiinalaiset verkkokaupat ovat siitä antoisa harrastus, että ne tarjoavat myös yllätyksiä. Ihminen pysyy virkeänä, kun luulee tilanneensa sortsit, mutta saakin Borat-uimapuvun. Sattumukset raportoidaan myös Tämän tilasin – tämän sain –ketjuissa.

Ryhmässä kysellään paljon neuvoja. Miten tämän Kiinan hajun saa vaatteista pois? Oletteko pesseet vai pakastaneet? Millä hakusanalla olette löytäneet sen ketturepun? Oletteko uskaltaneet tilata meikkejä?

– Sellaista asiaa ei ole, mihin ei löytyisi joltain apua. Aina on monta ihmistä, jotka ovat tilanneet saman tuotteen, Miia Pyhtilä toteaa.

Tällä hetkellä ryhmän perusteella näyttää siltä, ­että sadoilla suomalaisnaisilla on kesämekon alla tuote Sexy Silicone Adhesive Stick On Gel Push Up Strapless Invisible Backless Bra Seamless Push Up Bra. Hakusanoja pitää olla paljon, jotta tuote varmasti löytyy.

Miiakin on tilannut selättömät liivit.

– Niissä on kyllä aika epäilyttävä se liimapinta, en oo vielä kokeillut, Miia sanoo.

Säästö 180 euroa

Jos Miia on kohtuukäyttäjä, entäs tehokäyttäjät? Ehkä Nokialla asuva Tanja Huuskonen on sellainen: hän kertoo yhdessä ketjussa tilanneensa pitkälti yli kaksisataa tuotetta. Tanjaa naurattaa.

– Mun äitikin laittoi viestiä, että onko tuo nyt tarpeellista, olisiko aika rauhoittua. Olen jo rauhoittunut! Mutta kyllä mulla lähti jossain vaiheessa aivan lapasesta…

Tanjan laskujen mukaan tilattuja tuotteita on tarkalleen 237, mutta ison osan selittävät viime kesänä järjestetyt häät.

”Säästin 180 euroa!”

– Tilasin kaikki hääkoristeet Kiinasta. Kun suunnilleen jokainen ruusun terälehti tuli omassa paketissaan, niin siitä kertyi paljon paketteja. Mutta säästin 180 euroa!

Tanja tilasi kokeeksi Wishistä morsiuspuvunkin, oikein kunnon tyllisen prinsessaunelman, neljälläkympillä: mekko 32 euroa, postimaksut 8 euroa. Mekko oli juuri sellainen kuin piti, mutta koon arviointi meni pieleen. Yleensä Kiinasta kannattaa Tanjan mukaan tilata kokoa tai paria isompi vaate, mutta tällä kertaa mekko olisi pitänyt tilata normikokoisena. Tanja myi tylliunelman eteenpäin toisessa ryhmässä ja osti yksinkertaisemman, laskeutuvan morsiuspuvun Suomesta.

Kiinasta ostamisessa pätee Miian ja Tanjan mukaan muutama perusneuvo.

- Ei kannata katsoa tuotekuvaa vaan lukea tiedot vierestä: kuvassa voi hyvin olla 3x4 metrin karvalankamatto, mutta oikeasti kahden euron matto on varmasti vessan matto.

- Ostajien arviot ovat tärkeitä: jos tuotteella ei ole yhtään arviota, sitä ei ehkä ole olemassa tai se ei ole mikään mahtava löytö.

- Vaatekoot ovat pieniä: ota ainakin yhtä kokoa isompi.

- Kosmetiikkaa ei kannata tilata, jos ei halua allergista reaktiota.

- Merkkituotteet eivät ole aitoja. Monesti ne ovat silti ihan hyviä, mutta eivät aina.

- Ei kannata tilata niin kallista, että kaduttaa, jos tuotetta ei voikaan palauttaa.

Sitten vielä semmoinen asia, että jos ei halua roiseja kommentteja, niin ei kannata postata FB-ryhmään itsestään kuvaa uudessa alusvaate­setissä.

– Mä jättäisin kyllä ne kuvat postaamatta. En haluaisi kuvalleni 70 000 hengen yleisöä ja viittäkymmentä kiimaista äijää kuolaamaan. Mieskin saattaisi vähän ihmetellä, Tanja sanoo.

Ryhmän ylläpito huomauttelee välillä kommenttien asiallisuudesta, mutta ei se oikein auta.

Koukussa

– Aluksi jäin ostamiseen koukkuun, ihan kuin tupakkaan. Kun tilipäivä oli seuraavana päivänä, laskut oli maksettu ja tilillä oli 24 euroa, tilasin sillä 24 eurolla tavaraa, Tanja kuvailee.

Tanjan mukaan erityisesti Facebookiin ilmestyvät ”saattaisit tykätä tästäkin” –kuvat ovat pirullisia; niitä tekee mieli klikata. Verkkokaupat käyttävät suositteluun algoritmeja, ja ne osaavat jo aika hyvin arvata, millaisista tuotteista kukin pitää. Sellaiseen koukuttuu äkkiä.

Tanja Huuskosen tytär on saanut vaaleanpunaisen hameen kaukaa.
Tanja Huuskosen tytär on saanut vaaleanpunaisen hameen kaukaa.

– Ja vaikka kaikki maksaa vain euron tai pari, niin kun katsot ostoskoria, sinne on kertynyt viidenkympin arvosta tavaraa, Tanja pohtii.

Millaisista summista Tanja sitten puhuu – paljollako hän on ostanut yhteensä? No yllättävän vähällä.

– Vaikea arvioida, en ole sillä tavalla seurannut. Olisiko yhteensä ehkä 160 eurolla?

Tänä vuonna Tanja on vähentänyt shoppailua radikaalisti: meneillään on iso tosielämän taloremontti eikä aikaa jää puhelimen näpräykseen. Hän on ostanut vain muutaman paketin koko vuonna. Ostostaidoissakin on tapahtunut kehitystä.

– Teen nykyään niin, että jätän tuotteet ostoskoriin odottamaan ja käyn parin päivän päästä uudelleen katsomassa. Ostoskorista lähtee yleensä puolet kamoista pois.

Tanja tilaa eniten vaatteita itselleen ja tyttärelle, ja lisäksi leluja. Uusi vauva syntyy tänä vuonna, ja riski on olemassa, että tilanne karkaa käsistä, jos ei ole tarkkana.

– Luojan kiitos näitä verkkokauppoja ei ollut vielä silloin, kun esikoinen syntyi.

Kaikki eivät pysty tekemään itselleen rajoituksia. Jos jollain on ongelmia hamstraamisen ja heräteostosten kanssa, hän ovat taatusti jo löytänyt kiinalaiskaupat.

– Välillä ryhmässä näkee ihmisiä, jotka kyselevät, millä kannattaisi maksaa, kun Klarnalla on jo liikaa laskuja auki… ja onhan siellä sellaisia, jotka käyvät esittelemässä ostoksiaan joka päivä. Tulee mieleen, että siinä saattaa olla jo jokin ongelma taustalla.

Kuka sen kaiken maksaa?

Mitä mahdollisuuksia tässä sitten enää on vaikkapa kivijalkavaatekaupalla? Tai kotimaisella verkkokaupalla – niitäkin perustaa moni, mutta onko järkeä kilpailla, jos jättikaupat lähettävät tavaraa Kiinasta halvemmalla kuin millä postikortti kulkee Raumalta Poriin?

– Halvin tilaamani juttu on ollut meikkisivellin 29 sentillä, postimaksuja ei ollut ollenkaan. Ei tavara kulje ­ilmaiseksi, joten kuka sen postituksen maksaa? miettii Tanja.

Joku sen maksaa. Kauppatieteen tohtori Hannu Saarijärvi tutkii työkseen kaupan alaa, ja hänellä on asiasta arvauksia. Verkkokauppabisnes on vaiheessa, jossa globaaleja markkinaosuuksia jaetaan. Isot firmat koettavat voittaa kilpailun asiakkaista, ja siinä kohdassa voi olla fiksua tehdä bisnestä pienellä tappiollakin, tai sijoittajien piikkiin.

– Hämmentävän halvat hinnat herättävät kysymyksiä. On mahdollista, että Eurooppaan suuntautuvaa logistiikkaa subventoidaan. Se taas asettaa hintatason uusiksi, minkä monet perinteiset kaupat saavat kokea kivuliaasti, Hannu sanoo.

Kiinalaisten verkkokauppa-alustojen volyymit ovat valtavia. Kun Alibaba käynnistää Singles’ Day -kampanjan, sen ensimmäisen tunnin myynti vastaa isoimpien suomalaisten kauppakonsernien puolen vuoden myyntiä.

Verkkokaupoilla on hinnan lisäksi myös toinen iso etu: suosittelu.

– Algoritmit muokkaavat kaupoista asiakkaidensa näköisiä: törmäät juuri sellaisiin tuotteisiin, mistä tykkäät. Perinteinen market ei taivu siihen, että kauppa näyttää erilaiselta jokaiselle kävijälle.

Kun verkkokaupat alkoivat yleistyä, alkuvaiheen tutkimus oletti, että niissä ihmiset tekevät sitten rationaalisia, järkeviä ostoksia ja vertailevat hintoja. Hehheh!

– Kävi päinvastoin. Verkkoshoppailuhan on impulssiostamista parhaimmillaan. Tai pahimmillaan.

Lastenvaunut, 30 vai 450 euroa?

Wish/Ali Express/Ebay –ryhmän 70 000 jäsenestä suurin osa on naisia, mutta shoppailuaalto leviää miestenkin keskuudessa. Tanjan mies on alkanut tilailla elektroniikkaa, naapurin kanssa ei postilaatikolla enää puhuta säästä vaan verkko-ostoksista: mitä on viime aikoina tullut tilattua. Ja ikään kuin naapurustoon olisi ilmaantunut useampi kauko-ohjattava auto, aikuisten miesten leluiksi.

Kaikkea Tanja ei tilaisi Kiinasta. Lastenvaunut saisi kolmella kympillä, mutta Tanja ei lämpene.

– Ali Expressissäkin on kyllä näkynyt ”Emmaljungia”, mutta eiköhän niihin ole vain lätkäisty tarra… en ehkä luottaisi, että ne kestävät kasassa.

Kilpailua Tanjan lapsen vaunuista ei luultavasti voita kotimainen lastentarvikeliike. Tanja on vertaillut hintoja: Suomessa 450 euroa maksavat merkkivaunut saa saksalaisesta verkkokaupasta satasella.

Entäs luonto?

”Ei ole eettistä ­tilailla pikkutavaroita toiselta puolelta maailmaa.”

– Mua mietityttää tässä ympäristöpuoli. Ei ole eettistä ­tilailla pikkutavaroita toiselta puolelta maailmaa. Mua hävettää se melko paljon, Miia Pyhtilä sanoo.

Silti hän usein tilaa, ja niin se kai meillä kuluttajilla menee: ympäristöasiat jäävät toiseksi ja hinta ratkaisee. Hannu Saarijärvi tutkii verkkokaupan palautuskäytäntöjä. Isoilla vaateverkkokaupoilla palautusprosentti on 50–70. Se tarkoittaa, että valtava määrä leninkejä lentää tälläkin hetkellä maiden välillä ihan turhaan.

– Nyt ollaan ratkaisevassa vaiheessa: jos ihmiset opetetaan tilaamaan viisi mekkoa, joista aiotaan pitää vain yksi, tavasta on vaikea oppia pois, Hannu sanoo.

Ihmiset on jo ehkä opetettu rentoon tilailutyyliin, koska palautus on yleensä ilmaista. Palautetutkin tavarat maksaa lopulta joku: muut kuluttajat hinnoissa, sijoittajat… no ainakin luonto saa maksaa.

”Ympäristön etuja ei tässä bisneksessä kukaan oikein valvo.”

– Ympäristön etuja ei tässä bisneksessä kukaan oikein valvo. Kuluttajien ja yritysten etuja kyllä.

Terkut postille

Ympäristö ei kiitä, kivijalkakauppias valvoo öitä. Mutta on Kiina-bisneksessä voittajiakin. Esimerkiksi pakkausteollisuus. Kartonkia tuottavilla paperitehtailla menee maassamme mukavasti. Myös kuriiripalvelut kiittävät: DHL:n tyyppiset firmat eivät pane nykymeininkiä pahakseen eikä niitä haittaa kova palautusprosentti .

Sen sijaan Suomen Posti ei ole innoissaan. Sillä menisi paremmin, jos Suomesta lähetettäisiin Kiinaan kymmenen miljoonaa pakettia, mutta toiseen suuntaan jakelukorvaus on mitättömän pieni. Kansainväliset postisäännöt haluttaisiin neuvotella uusiksi, mutta siihen asti Kiinan paketit ovat Postille lähinnä riesa. Työntekijöitä pitäisi palkata lisää, mutta rahaa ei tule enempää.

Miia ja Tanja ovat miettineet, onko noloa olla se tyyppi, joka työllistää postivirkailijoita ja jakajia kylällä eniten .

– Olin helpottunut, kun me muutimme ja postikonttori vaihtui. Siellä muistettiin jo naamani, Miia sanoo.

Toisaalta. On ihanaa olla se, jolle tulee aina paketteja! Se on vähän kuin jatkuva joulu. Lohduttaisiko postinjakajia lajittelu-urakan keskellä se, että he ovat käytännössä joulupukkeja?

–Ryhmässäkin käytetään vertausta: taas tuli joulu ennen aikojaan! Ja mun kolmevuotias likkakin osaa jo odottaa posti­autoa, Tanja toteaa.

Lue myös Tätä mietin -kirjoitus: Soitto Tullilaboratorioon vahvisti: en halua tilata kiinalaisista verkkokaupoista mitään

Aliexpress

Kauppa-alusta, paljon eri kauppiaita. Saa mitä vain. Mukana kaikenlaista yrittäjää: kannattaa lukea muiden asiakkaiden arvostelut. Luottokorttimaksu.

Ebay

Ei oikeastaan kiinalainen firma, mutta USA:n versiosta (ebay.com) löytyvät kiinalaiset kauppiaat. Halpaa krääsää! Arvioita kannattaa taas lukea. PayPal-maksu.

Wish

Slogan on ”shopping made fun”, ja onhan se. Samaa vaatetta ja roinaa mutta kuvat edellä, houkuttaa heräteostoksiin. Myös suomeksi. Klarna-maksaminen.

Paljon muitakin on:

GearBestistä ja Banggoodista vempaimia ja kopterikameroita. Kiinalaisen robotti-imurin saa tarjouksessa satasella, Suomessa tunnetusta merkistä saa maksaa moninkertaisesti.

Vierailija

Mitä kaikkea verkosta tilataankaan – 10 miljoonaa pakettia Kiinasta!

Aliexpress on Alibaban tytärsivusto. Ero on siinä, että Alibaban kautta jälleenmyyjät voivat tilata suurempia tuote-eriä suoraan tehtailta (tukkumyynti), kun taas Aliexpressin kautta kuluttajat voivat tilata yksittäisiä tuotteita eri [yleensä kiinalaisilta] jälleenmyyjiltä. Aliexpress toimii siten että tuote pitää ostajan toimesta kuitata toimitetuksi, ennenkuin myyjä saa Aliexpressiin maksetun tuotteen hinnan (eli Aliexpress toimii ostajan ja myyjän välillä välittäjänä), toimituskuittauksen...
Lue kommentti