Neljä naista kertoo, miten he käsittelevät ahdistavia tilanteita.

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen

”Ei. Kerran lähellä kotioveani todistin tilanteen, jossa jotain uhattiin aseella. Olen ollut pelottavissa tilanteissa ja pelännyt silloin, mutta en ajattele, että minun pitäisi pelätä jokainen ilta tai yö. Opiskeluaikoina lähdin baarista yksin ja huomasin auton seuraavan minua. Yritin nopeasti etsiä piilopaikan läheisen talon pihalta. Seuraavana viikonloppuna luokkakaverini tarjosi minulle kyydin kotiin.

"Se, että varautuu, ei ole pelon lietsontaa."

En anna hallitsemattomalle pelolle valtaa. Silloinhan minun pitäisi pelätä jokaista autoa jokaisessa paikassa. Ajattelen, että kyseessä on yksi uhkaava tilanne. Se, että varautuu, ei ole pelon lietsontaa. Voi vaikka sopia soittelevansa kaverin kanssa tai pitävänsä avaimia valmiiksi kädessä.

Maahanmuuttokriittiset käyttävät nyt maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia omaan agendaansa: lietsoakseen pelkoa heitä kohtaan. He yrittävät määritellä, että naisten on pelättävä. Enemmän pelkään kantasuomalaisia, jotka lietsovat vihapuhetta ja toivovat, että naiset tulisivat raiskatuiksi.”

Ruskeat tytöt -blogin Koko Hubara

”Ei pelota yhtään sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan. Minua on pelottanut aina, koska olen nainen ja ruskea. En pelkää pimeää, vaan kaikenlaisia tilanteita, joissa yleensä seksismi ja rasismi nivoutuvat yhteen. Ne tapahtuvat päivänvalossa arkisin. Samalla kun joudun tyttönä pelkäämään sitä, että joudun seksuaalisen väkivallan tai häirinnän, huutelun, nipistelyn tai taputtelun tai tytöttelun kohteeksi, joudun vastaamaan siitä, että en ole valkoinen. Välillä taas, koska olen ruskea, minua ei nähdä seksuaalisena objektina samalla tavalla kuin valkoisia naisia.

"Olen opetellut sanomaan ei ääneen."

Pelottavassa tilanteessa, jossa joku tulee liian lähelle tai esittää asiattomuuksia, on hirveän helppo jäätyä ja olla sanomatta ei. Niissä tilanteissa on usein vaikea tajuta, että se on häirintää, koska kyse ei ole selkeästä käsiksi käymisestä, vaan epämukavasta tai inhottavasta olosta. Olen opetellut sanomaa ei ääneen. Jos tilanne on pelottava tai uhkaava, lähden siitä pois. Sankaria ei kannata leikkiä.

Omien pelkojen läpikäyminen muiden kanssa on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa ihmiset pystyvät kertomaan kokemuksistaan, joita naisiin kohdistuu jatkuvasti. On hienoa, että monet kertovat tapahtumista, jotta muut näkevät, että ilmiö ei ole syntynyt turvapaikanhakijoiden myötä. Sosiaalista mediaa nimittäin käytetään myös vihan lietsomiseen. Siellä pelotellaan, että turvapaikanhakijat tulevat raiskaamaan, eikä ulkona kannata liikkua.”

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen ylikonstaapeli Nina Pelkonen

”En. Opin jo ennen poliisiuraa kotona ennaltaehkäisyä. Sillon harvoin, kun tulen kapakasta, menen julkisilla mahdollisimman lähelle kotia ja otan loppumatkalle taksin. En kulje iltaisin tai öisin varjoisilla poluilla. Tiedän, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, mutta pelolle ei saa antaa sijaa, vaan pitää käyttää talonpoikaisjärkeä.

Humalassa hoksottimet eivät pelaa samalla tavalla kuin selvänä. Silloin ei näe tai vaistoa samalla tavalla asioita. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, lähteekö silloin tuntemattoman kanssa kapakasta, ottaa pimeän taksin tai lähtee oikopolulle bussipysäkiltä.

"Jos jotain sattuu, se ei ole oma vika."

Mihinkään hysteriaan ei kuitenkaan ole aihetta. Minä pelkään vaikkapa hammaslääkäriä ja liikenteessä oloa. Suomalaiset ovat hyvin turvallisuushakuisia. Helposti ajatellaan, että jos jotain tapahtuu, se olisi saattanut olla vältettävissä, mutta täydellistä turvallisuutta ei ole olemassakaan. Vaikka kaikkensa tekee, jotain voi sattua. Ja jos jotain sattuu, se ei ole oma vika.”

Kirjailija Rosa Meriläinen

”Hyvin harvoin. Kotikaupungissa ei pelota oikeastaan koskaan, koska tunnen kaikki kulmat ja kuljen melkein aina keskustassa, jossa liikkuu muitakin. Helsingin tyhjillä juna-asemilla voi pelottaa. Tykkään myös matkustaa yksin ulkomailla ja huomaan silloin rajoittavani liikkumistani. Menen tosi aikaisin nukkumaan ja olen ylivarovainen iltaisin.

"Mies joutuu todennäköisemmin satunnaisen väkivallan uhriksi."

Järki auttaa pelkoon. Tiedän olevani turvassa. Suomi on naiselle turvallisempi maa kuin koskaan aiemmin. Mies joutuu todennäköisemmin satunnaisen väkivallan uhriksi. Raiskauksen uhka taas on vaikkapa kotibileissä, koska raiskaaja on yleensä uhrin tuttu.

En anna pelkojen rajoittaa itseäni. Vaikka pelko on oikea tunne, se ei välttämättä ole perusteltu. Minun ei ole mitään syytä pelätä.”

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

LEIJONA

On aika lähteä liikkeelle. Aikaa ei ole itsesääliin vaipumiseen tai valittamiseen. Saat perheestäsi tarvitsemaasi voimaa eteenpäin painaaksesi.

 

NEITSYT

Älä salaile tunteitasi pelon ajamana. Avoin keskustelu on kaiken hyvän alku. Yhdessä päädytte ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia.

 

VAAKA

Ole aktiivinen ja heitte ideoitasi ilmoille. Hyvää virtausta ei kannata haaskata. Olet omillasi luovan haasteen parissa.

 

SKORPIONI

Laadi itsellesi strategia. Ota epäröimättä käyttöön astetta erikoisemmatkin metodit. Nyt on aika kokeilla jotain aivan uutta.

 

JOUSIMIES

Joku tarjoaa sinulle kiinnostavaa tietoa. Tarkista faktat luotettavasta lähteestä ennen johtopäätösten vetämistä. On aika laittaa kaikki peliin.

 

KAURIS

Pysy vakaalla maaperällä. Voit välttää menneisyydessä tekemäsi virheet, jos olet rehellinen itsellesi. Ole hereillä neuvottelutilanteessa.

 

VESIMIES

Odottamaton tilaisuus osuu kohdallesi. Tee asiat rohkeasti omaa nenääsi seuraten. Luovuudesta on tänään hyötyä kaikilla elämäsi osa-alueilla.

 

KALAT          

Toimi niin kuin parhaaksi katsot. Sinun ei ole pakko kuunnella mahdottomia vaatimuksia. Hoida vain se, minkä olet tullut luvanneeksi.

 

OINAS

Älä kuormita itseäsi liikaa. Yllätykset saattavat käydä rasittaviksi, jos niitä ilmaantuu joka kulman takaa. Etsi rauhaa hyvän ystävän tai kumppanisi seurasta.

 

HÄRKÄ

Yritä olla mahdollisimman joustava. Sinun ei tarvitse luopua periaatteistasi, mutta ole valmis tulemaan vastaan. Joudut tekemisiin hankalan ihmistyypin kanssa.

 

KAKSONEN

Perhe ja koti ovat nyt tärkeysjärjestyksesi kärjessä. Kuuntele kiireettä, mitä läheisilläsi on sanottavana. On aika korjata väärinkäsityksiä.

 

RAPU

Päivä tarjoaa haasteita, jotka kysyvät pitkiä hermoja. Olet sen päätteeksi monta kokemusta rikkaampi. Opit tänään jotain arvokasta.

 

Jaa horoskooppi sähköpostilla kaverille!

No, niitä tarttuu Kotuksen sanastajien haaviin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kuukauden sana ylitti tällä viikolla uutiskynnyksen: kaiketon, miten hieno ja kätevä sana! Kaiketon on syötävää, joka on ainakin maidotonta, munatonta, gluteenitonta ja soijatonta, ja kun sellaista leipoo syntymäpäiväjuhliin, kaikki vieraat voivat nauttia.

Kotuksen Kuukauden sanojen arkisto on muutenkin mahtava kokoelma ajankohtaisia puheenaiheita viime vuosilta: muistatteko, milloin puhuttiin ukkoskyykystä? Entäs milloin syötiin pakotejuustoa? (Samana kesänä: heinä- ja elokuussa 2014.)

Sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen Kotukselta kertoo, että kuukauden sanat tulevat sanakirjatyön sivutuotteena: toimittamiseen liittyy työvaihe nimeltä sanastus, jossa seurataan mediaa ja kerätään aineistoa. Kuukauden sanaksi valitaan sanastajien haavista jokin ajankohtainen, mieluusti uusi sana. Se voi olla somessa nähty, radiossa kuultu, lehdistä luettu tai jostain vain ponnahtanut.

Kaiketon on jännä karitiivijohdos.

– Kaiketon ei ole ihan uusi, mutta nyt se on ajankohtainen, kun ihmiset miettivät kesäjuhlien tarjoilua. Lisäksi se on aika jännä karitiivijohdos.

Klemettisen mukaan sanojen kanssa on mukavaa työskennellä: pysyy maailmassa kiinni. Syömiseen liittyvä sanasto on nyt pinnalla, samoin politiikkaan. Donald Trump on osoittautunut sanastoa tuottavaksi runsaudensarveksi.

– Tänään kuulin sanan whataboutismi. Se on retorinen keino, jolla kritiikin kohde yrittää siirtää huomion johonkin muuhun epäkohtaan.

Klemettisellä on myös selvä suosikki viime vuosien uusien sanojen joukossa.

– Sydäniskuri! Lääketieteen sanastolautakunnassa on etsitty suomenkielistä sanaa defibrillaattorille. Usein suomennokset otetaan nihkeästi vastaan, mutta sydäniskuri on poikkeus: se on tosi läpinäkyvä ja sopii suuhun.
 

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.