Ruutuhyppelystä voi tykätä, oli tyttö tai poika. Kuva: Shutterstock
Ruutuhyppelystä voi tykätä, oli tyttö tai poika. Kuva: Shutterstock

Tyttö- ja poikajonot joutavat historiaan.

Opetushallitus on tehnyt ensi vuonna voimaan tulevan tasa-arvosuunnitelman, jossa suositellaan, että Suomen kouluissa ei enää puhuttaisi tytöistä ja pojista.

Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Esimerkiksi sitä, että oppilaita puhutellaan sukupuolen sijaan heidän nimillään eikä lapsia järjestetä tyttö- ja poikajonoihin. Koulun tulee edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja ehkäistä eriarvoistumista.

Esiopetuksessakaan ei pitäisi olla enää erikseen tyttöjen ja poikien leikkejä – ei ole sukupuolesta kiinni, voiko lapsi leikkiä nukeilla tai autoilla.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat, eikä ketään pakoteta tiettyyn muottiin. Sukupuolia ei olla kieltämässä, vaikka niinkin suoria johtopäätöksiä on jo saanut lukea internetistä.

Opetusneuvos Satu Elo Opetushallituksesta kertoo Nytin jutussa, että opetussuunnitelman tarkoitus on korostaa oppilaan ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Koulussa olisi tarkoitus puhua esimerkiksi työelämän jakautumisesta nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja kyseenalaistaa jako.

– Kyse on yhteiskunnallisista valtarakenteista, joita on tarkoitus tarkastella yhdessä oppilaiden kanssa, Satu Elo sanoo Nytin haastattelussa.

Kuulostaako edelleen turhanpäiväiseltä tai liian korkealentoiselta? Listasimme syitä, miksi on hyvä, että jako tyttöihin ja poikiin on tulossa tiensä päähän.

1.  Pojat on poikia -lausahdus ylläpitää vääriä uskomuksia

”Olen itse tytön ja pojan äiti, ja olen kuullut lasteni päiväkoti- ja kouluvuosien aikana loputtoman määrän yleistäviä kommentteja, siitä, kuinka pojat sitä ja tytöt tätä. Että kuinka esimerkiksi pojat tarvitsevat enemmän vapautta kuin tytöt tai kuinka tytöt pelaavat sosiaalisia pelejä, joissa yksi kolmesta jää aina ulos. Ne ovat ihmeen syvään juurtuneita uskomuksia, joita selvästi myös noudatetaan. On tervetullutta, että tällaiset ajatukset joutuu jo puheen tasolla kyseenalaistamaan.” Nainen, 40

2. Sukupuoli on vain yksi ominaisuus

”Tosi moni ihminen itsekään ei määrittele itseään sukupuolen kautta. Tai vaikka määrittelisikin, on ihan kivikautista määritellä muita. Sukupuoli on vain yksi ominaisuus. Joillekin voi olla tärkeää kokea kuuluvansa tyttöjen tai poikien joukkoon, mutta esimerkiksi minulle se ei ole koskaan ollut. Mieleeni on jäänyt, kun tarhaikäisenä sylkäisin ulkona maahan, ja suuni pestiin saippualla. Kun kysyin syytä, tarhantädeistä vanhanaikaisin perusteli, että tytöt eivät sylje – vain pojat saavat sylkeä.” Nainen, 33

”Tosi moni ihminen itsekään ei määrittele itseään sukupuolen kautta.”

3. Sukupuolioletusten vuoksi moni kokee itsensä ulkopuoliseksi

”Tytöttelyyn ja pojitteluun liittyy paljon sellaisia oletuksia, että millaisia tytöt ovat – tai heidän kuuluisi olla – ja päinvastoin. Siitä tulee lapselle helposti sellainen ulkopuolisuudentunne, mikä vaikuttaa itsetuntoon. Kaikilla olisi helpompaa, jos jokainen saisi olla juuri sellainen kuin on.” Nainen, 35

4. Vältytään kiusallisilta tilanteilta

”Olen ollut paljon kouluissa ja lastenleireillä duunissa. Yksi ihan jokapäiväisistä tilanteista on sellainen, että tulee sanottua lapsille "Hei tytöt!" tai "Hei pojat!". Sitten kun tyttölauman keskellä onkin yksi poika, hälle voi tulla tietty kiusaantunut fiilis. Tätä tapahtuu ihan koko ajan etenkin alaluokilla.

Sitten ovat lisäksi lapset, joista ei voi ulkonäön perusteella tietää, mitä sukupuolta he edustavat. Jos koulussa aikuiset (siis muut kuin oma ope, joka varmasti tietää lapsen sukupuolen) kutsuvat lasta väärin, se on hänelle uuvuttavaa.” Nainen, 28

”Tytöttelyn ja pojittelun lopettaminen ei estä ketään olemasta niin tyttöjä tai poikia kuin he ikinä haluavat.”

5. Lapset saavat enemmän vaihtoehtoja

”On urheilullisia tyttöjä ja urheilullisia poikia. Sitten on tyttöjä, jotka tykkäävät futiksesta, ja poikia, jotka tykkäävät futiksesta. Kuitenkin liikuntatunnilla tyttöjen ohjelmassa saattaa olla sauvakävely ja pojilla jalkapallo. Kahden opettajan resurssit voisi jakaa esimerkiksi niin, että kaikki saisivat sukupuolesta riippumatta valita joko futiksen tai sauvakävelyn.” Nainen, 28

6. Paineita samankaltaisuudesta on muutenkin tarpeeksi

”Sukupuolioletuksista luopuminen voi helpottaa jokaista lasta päättämään itse, mitä hän haluaa. Kavereilta tulee ihan riittävästi samankaltaisuuspaineita, joten niitä ei tarvitse enempää ylhäältä antaa.

Toisaalta tytöttelyn ja pojittelun lopettaminen ei estä ketään olemasta niin tyttöjä tai poikia kuin he ikinä haluavat. Se tuntuu olevan monen sukupuolineutraaliutta vastustavan ihmisen huoli. Mutta huoli pois, kukaan ei estä kiinnostumasta autoista tai prinsessoista. Siihen ei ohjausta tarvita.” Nainen, 38

No, niitä tarttuu Kotuksen sanastajien haaviin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kuukauden sana ylitti tällä viikolla uutiskynnyksen: kaiketon, miten hieno ja kätevä sana! Kaiketon on syötävää, joka on ainakin maidotonta, munatonta, gluteenitonta ja soijatonta, ja kun sellaista leipoo syntymäpäiväjuhliin, kaikki vieraat voivat nauttia.

Kotuksen Kuukauden sanojen arkisto on muutenkin mahtava kokoelma ajankohtaisia puheenaiheita viime vuosilta: muistatteko, milloin puhuttiin ukkoskyykystä? Entäs milloin syötiin pakotejuustoa? (Samana kesänä: heinä- ja elokuussa 2014.)

Sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen Kotukselta kertoo, että kuukauden sanat tulevat sanakirjatyön sivutuotteena: toimittamiseen liittyy työvaihe nimeltä sanastus, jossa seurataan mediaa ja kerätään aineistoa. Kuukauden sanaksi valitaan sanastajien haavista jokin ajankohtainen, mieluusti uusi sana. Se voi olla somessa nähty, radiossa kuultu, lehdistä luettu tai jostain vain ponnahtanut.

Kaiketon on jännä karitiivijohdos.

– Kaiketon ei ole ihan uusi, mutta nyt se on ajankohtainen, kun ihmiset miettivät kesäjuhlien tarjoilua. Lisäksi se on aika jännä karitiivijohdos.

Klemettisen mukaan sanojen kanssa on mukavaa työskennellä: pysyy maailmassa kiinni. Syömiseen liittyvä sanasto on nyt pinnalla, samoin politiikkaan. Donald Trump on osoittautunut sanastoa tuottavaksi runsaudensarveksi.

– Tänään kuulin sanan whataboutismi. Se on retorinen keino, jolla kritiikin kohde yrittää siirtää huomion johonkin muuhun epäkohtaan.

Klemettisellä on myös selvä suosikki viime vuosien uusien sanojen joukossa.

– Sydäniskuri! Lääketieteen sanastolautakunnassa on etsitty suomenkielistä sanaa defibrillaattorille. Usein suomennokset otetaan nihkeästi vastaan, mutta sydäniskuri on poikkeus: se on tosi läpinäkyvä ja sopii suuhun.
 

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00