Kauhee haju täällä meidän kylällä! Kuva: Shutterstock
Kauhee haju täällä meidän kylällä! Kuva: Shutterstock

Ensi kerran kun kävelet kaupungilla, pysähdy ja hengitä syvään. Tunnistatko kotipaikkasi aromin?

Jokaisella kaupungilla on oma tuoksunsa, joka voi jäädä mieleen, vaikka kaupungista muuttaisi poiskin. Kysyimme suomalaisten kaupunkien ja kuntien ominaistuoksuja, ja niitähän löytyi vaikka kuinka. Tunnistatko nämä?

Tampere

”Tammerkosken tumma, orgaaninen ja vähän metallinen haju. Hyvä haju! Ilman Tammerkoskea ei olisi Tamperetta.”

Heinola

”Tunkkainen, vähän makea ja mätäinen. Ennen sanottiin, että raha se siellä haisee. Kai se rahaa on yhä, kun sellu siellä keittyy.”

Joensuu

”Marttakahvion karjalanpiirakat.”

Kouvola

”Hiki ja bensa. Urheilukaupungissa ei ole juurikaan kulttuurielämää.”

Raisio

”Märkä näkkileipä. Raision tehtailla valmistetaan muun muassa margariinia, ja matalapaineella haju leviää keskustaankin.”

Oulu

”Pieru. Oulun sellutehdas haisi jo junaan, ennen kuin saavuttiin asemalle. Ei tarvinnut herätyskelloa, kun haju kertoi saapumisesta.”

Loimaa

”Ruoka eli lehmän- ja siansonta. Kiitos ja kumarrus maanviljelijöille.”

Kemi

”Haisee yhtiöltä eli rahalta. Eli pahalta.”

Viitasaari

”Sahanpuru.”

Imatra

”Paperitehdas pöllähtelee yhä, vaikka aromi onkin miedompi kuin lapsuuteni kulta-aikoina. Toisaalta syntymäkaupungissani tuoksuu nuoruus. Yksi vahvimpia tuoksumuistojani on, kun parikymppisenä pyöräilin juhannuksena Vuoksen rantatietä, jonka varrella juhannusruusut kukkivat. Mikä huumaava vapauden tuoksu!”

Vaasa

”Meri on yksi parhaimmista tuoksuista. Sitä ei huomaa samalla tavalla isommissa merenrantakaupungeissa, joissa sinun ja merenrannan välissä on miljoonia muita ison kaupungin hajuja, mutta Vaasassa se on osa pikkukaupungin identiteettiä.”

Helsingin kaupunginmuseossa avautui 7.10. Haju-näyttely. Helsinkiläisiltä saatiin yli 200 hajumuistoa, ja kaupungin tuoksuista kertova näyttely suunniteltiin vastausten perusteella. Näyttely ei välttämättä sovi tuoksuyliherkille.

Suomessa on nettideittailtu jo yli 20 vuotta, mutta vasta Tinder teki siitä arkipäivää. Tänä syksynä viisi vuotta täyttävässä deittisovelluksessa tapasivat toisensa myös Sami ja Julia, jotka saattavat olla Suomen ensimmäisen Tinder-vauvan vanhemmat.

Julia, 24, ja Sami, 27, Tuunanen eivät muista ensipyyhkäisystä paljoakaan. Oli alkuvuosi 2014, ja kumpikin oli liittynyt hiljattain Tinderiin. Julia katsoi kuvassa peilin kautta kameraan. Sami leikki koirien kanssa ilman paitaa. Kumpikin pyyhkäisi oikealle.

Seuraavana yönä Sami oli töissä varastolla ja laittoi aikansa kuluksi viestin Julialle. Hän kyseli kuulumisia ja kertoi olevansa töissä. Kuka tekee yöllä töitä, Julia mietti, mutta vastasi.

Sami ei ollut järin puhelias, mutta tuntui luotettavammalta kuin aiemmat Tinder-matchit. Hän ehdotti tapaamista päiväsaikaan eikä vain kinunnut luokseen baari-illan jälkeen.

Ensikohtaaminen oli arkinen: kun Helsingissä asuva Julia oli pari päivää myöhemmin lähdössä siskonsa luo, Sami tarjoutui Keravalta kuskiksi. Kadun varressa autossa odotti ujo, mutta tutun näköinen mies.

– Sami heitti minut Nesteelle, halasimme ja Sami lähti. Tuli sellainen olo, että tämän miehen haluan nähdä uudestaan, Julia sanoo.

Sami vaikutti mukavan rauhalliselta ja tuli hyvin toimeen Julian siskon lasten kanssa.

– Ja oli se minusta komeakin. Olen aina tykännyt tatuoinneista.

Ensimmäisenä yhteisenä baari-iltana Julia ja Sami sopivat seurustelevansa. Kumpikin poisti Tinderin puhelimestaan.

Nyt he saattavat olla Suomen ensimmäisen Tinder-vauvan vanhemmat.


Kesällä 2014 ensimmäisellä yhteisellä mökkireissulla.
Kesällä 2014 ensimmäisellä yhteisellä mökkireissulla.


Turvasäännöistä huvitteluun

Kun Me Naiset keväällä etsi Suomen ensimmäistä Tinder-vauvaa, ehdokkaita tuli lähes 130 – joukossa muun muassa kuudet Tinder-kaksoset. Julian ja Samin loppuvuodesta 2014 syntynyt Nooa oli lapsista ensimmäinen.

Tänä syksynä Nooa täyttää kolme vuotta, Tinder viisi ja suomalainen nettideittailu kaksikymmentäyksi.

Ensimmäinen suomalainen nettideittisivusto Sinkut.net perustettiin vuonna 1996, Deitti.net 1997 ja Suomi24 vuotta myöhemmin. Varhaisimpia sovelluksia yhdisti se, että deittailijat eivät runoilleet profiiliinsa vapaasti, vaan täyttivät valmiin lomakkeen, ehkä valitsivat nimimerkin ja vetävän otsikon. Ilmoittelu muistutti lehtien Henkilökohtaista-palstoja, eikä juuri kenenkään profiilissa ollut kuvaa.

Nettideittailuun suhtauduttiin epäluuloisesti ja huijareista varoitellen.

– Pelättiin pahinta ja painotettiin turvasääntöjä: älä kerro heti oikeaa nimeäsi, tee ensimmäiset treffit julkiselle paikalle ja niin edelleen, digitaalisen kulttuurin tutkija Anne Holappa sanoo.

– Tosin vastapainona on alusta asti ollut onnistumistarinoita, joissa on painotettu nettideittailun etuja: ajasta ja paikasta riippumattomuutta.

”Nykyään on hyväksytympää olla kevyesti liikkeellä.”

Kun Tinder rantautui Suomeen, se herätti kahdenlaisia reaktioita. Uudenlainen, helppo tapa etsiä seuraa läheltä ihastutti. Huijareista ei huolestuttu, koska sovelluksen säännöt olivat selkeämmät. Toisen kuvan ja etäisyyden näki heti, ja oli mahdollista vaikka saman tien tavata.

Osa paheksui sovelluksen ulkonäkökeskeisyyttä ja pelimäistä luonnetta – mahdollisuutta tehdä nopeita ratkaisuja vain pyyhkäisemällä näyttöä. Sovellusta pidettiin lähinnä kevyenä viihteenä ja seksiseuranhakupaikkana. Nyt samankaltaisen maineen on saanut anonyymi keskustelusovellus Jodel, vaikkei sitä ole edes tehty deittailuun.

– Varhaisajan nettideittailuun kuului, että yleensä kirjoiteltiin sähköpostia ja soiteltiin vähän aikaa ennen tapaamista. Se oli siis väkisinkin harkitumpaa ja suunnitelmallisempaa, Holappa sanoo.

Usein oletettiin, että kumpikin on tositarkoituksella mukana.

– Nykyään on jotenkin hyväksytympää olla kevyesti liikkeellä, Holappa sanoo.

– Tinderiin sisältyy ajatus nopeudesta ja spontaaniudesta, kepeydestä, huvittelusta. Vanhanaikaisempi deittipalvelun käyttö mielletään sitouttavammaksi, koska siinä pitää nähdä niin paljon vaivaa. Ja mitä enemmän vaivaa näkee, sitä suuremmat ovat odotukset.

Julia ja Samikaan eivät uskoneet löytävänsä Tinderistä mitään vakavaa. Julia oli käyttänyt sovellusta kuukauden tai kaksi, Sami vain viikon. Tinder oli rantautunut Suomeen vasta hiljattain eikä ollut ehtinyt nousta heidän kaveripiirissään suureksi hitiksi.

– Se oli niin uusi juttu, ettei kukaan uskonut siihen, Julia sanoo.

– Kaikki olivat vähän skeptisiä. Että oletteko te nyt ihan varmoja. Kaikki sanoivat, että ei sieltä mitään vakavaa löydä.

Toisin kävi.


Julian ja Samin läheiset pitivät Tinderiä aluksi pinnallisena. ”Kun sanoimme, että olemme tavanneet Tinderissä, kaikki olivat, että vau, löytääkö sieltä tuollaista.”


Nopeita käänteitä

Kuukauden kuluttua ensitapaamisesta Julian kuukautiset olivat myöhässä. Siskon vessassa tehty raskaustesti näytti plussaa. Se oli odotettavissa, mutta tuntui aluksi sokilta.

– Sanoin Samille, että ei sinun ole pakko jäädä. Ajattelin, että en voi pakottaa, koska olimme tunteneet niin vähän aikaa, Julia sanoo.

Mutta Sami jäi. Perheen perustaminen oli iso askel parille, joka oli tuntenut toisensa muutaman viikon eikä ollut puhunut tulevaisuuden haaveista vielä kertaakaan.

– Olihan se aluksi aika pelottavaa, Sami myöntää.

– Mietin, olenko valmis tähän. Mutta en tietenkään halunnut, että Julia jää lapsen kanssa yksin.

”Mietin, olenko valmis tähän.”

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 17 prosenttia vuonna 2016 Yhdysvalloissa solmituista avioliitoista sai alkunsa nettideiteistä. Siitä huolimatta moni mieltää Tinder-deittailun edelleen kevyeksi ajanvietteeksi. Julia ja Sami ovat mielikuvan vastakohta: he hyppäisivät arkeen jo ennen kuin tutustuivat toisiinsa kunnolla.

Uusi elämäntilanne vaati sopeutumista, koska niin moni asia muuttui. Samaan aikaan piti sekä tutustua uuteen ihmiseen että valmistautua suureen elämänmuutokseen. Miltä tuntui, kun kuukauden elämässä olleesta nettideitistä tuli vanhempi omalle lapselle?

– Olihan se vähän outoa aluksi. Mutta kun näin, miten Sami oli lasten kanssa, ajattelin, että hänestä tulee hyvä isä, Julia sanoo.

– Meillä on mennyt aina aika hyvin. Olemme tietenkin riidelleet, mutta tulemme myös hyvin juttuun ja tykkäämme samoista asioista.

Tinder on mullistanut pysyvästi tapaa, jolla suomalaiset puolisonsa löytävät. Se on avannut valikoimaa ja mahdollistanut nopeat käänteet ihmisen kanssa, johon ei muuten ehkä koskaan törmäisi.

Kolmen vuoden aikana Julia ja Sami ovat saaneet kaksi lasta, menneet naimisiin ja muuttaneet kolmesti. Koska asiat tapahtuivat nopeasti, hullaantumiselle ei jäänyt aluksi aikaa.

– Rakastuimme kunnolla ehkä vasta sen jälkeen, kun Nooa syntyi, Julia sanoo.

– Samista tuli aikuisempi. Hän oli ehkä vähän hulttio ennen sitä. Lapsen saaminen on varmasti muuttanut meitä molempia. Olen minäkin rauhoittunut tosi paljon.


Samilla ja Julialla on nyt kaksi lasta, Nooa ja Nana. ”Tykkäämme molemmat urheilusta, roskaruuasta ja lapsista”, Julia sanoo.


Ei mikään epätoivoisten oljenkorsi

Julia hyssyttää 9 kuukauden ikäistä Nanaa keravalaisen kerrostalokodin olohuoneessa. Isoveli Nooa, 2,5, työntää keinuhevosta lastenhuoneen kynnyksen yli. Taustalla pauhaa televisio, ja ikkunasta kuuluu lentokoneiden etäinen jylinä.

Kesäaurinko lämmittää huonetta, ja nurkassa hurisee tuuletin.

– Ota sinä tämä. Minulla on kuuma, Julia huokaa ja ojentaa lapsen Samille.

Kerrostalokolmion hulina hiljenee yleensä vain viikonloppuiltaisin. Kun lapset nukahtavat, Julia ja Sami linnoittautuvat karkkipussin kanssa television eteen.

Sami tekee yötöitä, joten kahdenkeskistä aikaa on lähinnä perjantai- ja lauantai-iltaisin.

– Nooa on ollut kerran hoidossa koko elämänsä aikana. Nana ei vielä kertaakaan, Julia sanoo.

Kun hän ja Sami törmäsivät toisiinsa Tinderissä, he eivät aavistaneet, millaiset seuraukset yhdellä pyyhkäisyllä olisi.

– En usko, että olisimme tavanneet ilman Tinderiä. Minä en käynyt missään muualla kuin Helsingissä, eikä Sami muualla kuin Keravalla.


Nooakin on jo tottunut kännykän käyttäjä.

On tultu kauas ajoista, jolloin nettideittailua pidettiin epätoivoisten viimeisenä oljenkortena. Tinder on paitsi luonut, myös hälventänyt ennakkoluuloja. Se on tehnyt nettideittailusta arkipäivää, ajanvietettä, jota jokainen aikaansa seuraava sinkku on kokeillut. Parhaiten ennakkoluuloja hälventävät juuri Julian ja Samin kaltaiset parit – Tinderissä tavanneet, mutta silti ihan tavalliset.

– Suhtautuminen Tinderiin on nykyään suvaitsevaisempaa ihan vain siksi, että sen tuntee niin moni, ja jos ei itse ole kokeillut, luultavasti tietää jonkun, joka on. Alun ulkonäkökorostuneisuus ei enää herätä niin paljon haloota, koska se on vakiintunut osaksi tätä ilmiötä, Anne Holappa sanoo.

Hänen mukaansa käyttäjillä on nyt uudenlaisia huolia. Kertovatko profiilissa näkyvät Facebook-tykkäykset jo liikaakin? Pitäisikö jokaisen voida säädellä itse, mitä potentiaaliselle deitilleen haluaa näyttää?

Holappa uskoo, että Tinderin suosion salaisuus on onnistunut mainonta. Juliakin löysi sovelluksen luettuaan siitä lehdestä. Uusia tulokkaita syntyy silti koko ajan: Happn, Bumble, Heya, Hinge. Holappa uskoo, että yksittäisen sovelluksen suosio voi haihtua nopeastikin – sitten, kun keksitään jotain teknisesti vieläkin jännittävämpää. Nuoremmat omaksuvat uusia tekniikoita helpommin, ja bisneksessä pysyäkseen on pystyttävä uudistumaan.

Toisaalta ensimmäinen nettideittisivusto, amerikkalainen vuonna 1995 perustettu Match.com toimii edelleen ja on valtava bisnes. Osittain kysymys on myös sukupolvieroista.

– Voi sanoa, että Tinder on lyönyt itsensä läpi, kun se on saanut mukaansa myös keski-ikäisten sukupolven.

Enää ”muutama” viikko, ja se alkaa olla ohi.

Syyspäiväntasaus on menneisyyttä, mitäs sitten? No, joulun viettoon! Ihmiset postaavat jo tunnelmallisia kuvia kynttilöiden sytyttelystä ja höyryävistä glögimukeista. Sekopäisimmät kertovat ostaneensa kaikki joululahjatkin.

Mistä sen sitten tietää, milloin on aika?

Tuotteistosta

Blossan kausimaku on juuri julkistettu. Keltaisen pullon sisällössä pitäisi maistua auringon kypsyttämä mango. Joulu – mikä mahtava tekosyy seitinohueen jo lokakuussa!

Fazer ilmoittaa ottavansa piparkakkusuklaan takaisin tuotantoon. Ilmeisesti jotkut ovat ihan tykänneet siitä? 

Koristelusta

Myös IKEA on aloittanut joulukauden. Joulu 2017 näyttää heillä olevan skandinaavisen niukkaa tyyli-ilottelua kaikissa harmaan sävyissä. Koristeluissa on kyllä helppoa olla IKEAn tavoin edelläkävijä, jos kuuluu siihen ihmisryhmään, jolla on jouluvalot ja kuusi vielä parvekkeella viime vuoden peruja. Tarvitsee vain sytyttää kynttilät.

Levottomuudesta

Oikeasti nyt on melkein myöhäistä. Kunnon jouluttajat ovat aloittaneet fiilistelyn ja ”odotuksen odotuksen” jo juhannuksena. Joissakin tavarataloissakin joulusesonki on keskikesän juttuja.

Miksei saisi keulia? Itse jouluhan on hyvin lyhyt ja kuluu yleensä pienen stressin ja riitelyn merkeissä. Pimeä syksy taas on pitkä. Glögihömpsyt sille!