Yksityisetsivä voi olla jäljilläsi. Kuvat: Teemu Kuusimurto
Yksityisetsivä voi olla jäljilläsi. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Oletko ollut pahoilla teillä? Tai tehnyt jotain muuta vilunkia? Ehkä kannattaisi vilkaista taakse. Perässäsi voi olla yksityisetsivä.

Muovirasiassa on peruukista saksittuja karvoja ja iholiimaa. Maskeeraaja Jemina Moskari kastaa puuterivippaa rasiassa ja tupsuttelee seosta Teuvo Paanasen kasvoille.

– Tehdään Teuvosta tällä kertaa tällainen karski talonmies, Jemina selittää.

Teuvo Paananen on yksityisetsivä, ja teatterimaskeeraajan koulutuksen saanut Jemina auttaa häntä valmistautumaan varjostustehtävään. Muutamassa minuutissa vaalea Teuvo on saanut tummat kulmat, parran ja viikset. Nenälleen hän asettelee vahvasankaiset silmälasit, joiden linsseissä ei ole tehoja.

Jeminalla olisi Teuvolle peruukkikin, mutta sitä mies ei nyt huoli. Hän haluaa näyttää katua lakaisevalta huoltomieheltä, ei nyt sentään iskelmälaulaja Martti Servolta.

– Ettei nyt ihan vitsiksi mene, Teuvo tuumii ja vetää päähänsä nyppyisen pipon. Oma, siisti pikkutakki vaihtuu parhaat päivänsä nähneeseen ulkoilupusakkaan.

Teuvo sujauttaa taskuunsa tärkeimmät työvälineensä: lehtiön, kiikarit ja kännykän. Hän nappaa harjan käteensä ja siirtyy porttikongiin odottamaan, milloin kohde tulee ulos. Ihan vaan muina talkkareina.


Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.
Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.

Pettäjien perässä

Kaava on useimmiten sama: Kumppani alkaa käyttäytyä omituisesti. Hänen puhelimeensa tulee viestejä outoihin aikoihin. Hän panostaa ulkonäköönsä aiempaa enemmän. Hän vaikuttaa poissaolevalta, vastaa kysymyksiin vältellen, jää kiinni pienistä valheista. Herää epäilys: onko hänellä joku toinen?

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia ei edes voi ottaa vastaan.

Mitä sinä tekisit? Tutkisit puhelimen? Vai kysyisitkö suoraan?

Aika moni päätyy ottamaan yhteyttä Teuvoon. Suurin osa hänen toimeksiannoistaan on uskottomuusepäilyjä.

– Kyllä moni on varmasti kysynytkin suoraan, mutta kun eiväthän ne perhanat kerro totuutta, Teuvo huudahtaa.

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia Teuvo ei edes voi ottaa vastaan. Naiset ottavat hiukan hanakammin yksityisetsivään yhteyttä, mutta itse pettäjissä löytyy tasaisesti niin miehiä kuin naisia.

Sherlock Holmes, Hercule Poirot, Raid, Vares, Philip Marlowe... Teuvolla on monta kuuluisaa kollegaa, sillä yksityisetsivän – tai salapoliisin, kuten heitä ennen kutsuttiin – työ on aina innoittanut kirjailijoita.

Ehkä yksityisetsivissä onkin jotain kiehtovampaa kuin poliisissa, joka on virkamies ja osa jähmeää, byrokraattista koneistoa. Mielikuvissa yksityisetsivä operoi siellä missä rikollisetkin: öisillä kaduilla, hämärissä porttikongeissa, salaisuudessa. Dekkareissa yksityisetsivät ovat aina myös poliisia nokkelampia; ennen kuin poliisi on edes ehtinyt paikalle, privaattidekkari on jo selvittänyt rikoksen.

Teuvo ei sentään murhia tutki, mutta toisinaan hänkin on ehtinyt ennen poliisia. Pettämistapausten lisäksi hän setvii petoksia, joiden tutkimiseen poliisilla ei ole resursseja. Yksityisten ihmisten lisäksi hän tekee keikkoja muun muassa lakitoimistoille ja rahoitusyhtiöille.

– Aika paljon haen pois autoja. Ihminen on ostanut auton osamaksulla, mutta jättänyt lyhennykset maksamatta. Ei poliisi ehdi sen tason huijareita etsiä. Minä haen tyypin käsiini ja kysyn, annatko auton suosiolla pois vai tehdäänkö rikosilmoitus. Jos asiakkaani on jo tehnyt rikosilmoituksen, soitan poliisin ottamaan henkilön kiinni.

Yritysten laskuun Teuvo on muun muassa seurannut työntekijöitä. Työnantajalla voi esimerkiksi olla epäilys, että sairauslomalla oleva työntekijä käykin samaan aikaan töissä jossain muualla. Tai sitten työnantaja voi epäillä, että työntekijä pistää rahaa omaan taskuunsa ohi kassan.

– Nykyään on niin vaikea irtisanoa työntekijää. Täytyy olla näyttöä, että irtisanomisperusteet täyttyvät. Minut voidaan palkata etsimään se näyttö.

Viime aikoina Teuvo on törmännyt uuteen ilmiöön: ihmiset haluavat ottaa selvää, onko tuore, usein netissä tavattu, seurustelukumppani todellakin sitä, mitä hän väittää olevansa.

Teuvo kerää tuntomerkit ja etsii netistä kaiken mahdollisen tiedon seurattavasta – ja lähtee kytikselle.


Talonmies voikin olla yksityisetsivä.
Talonmies voikin olla yksityisetsivä.

Salakuuntelua ja dna-näytteitä

Miehiä on kaksi samannäköistä: kumpikin kaapin kokoisia, silmillä mustat lasit. Mikko ja Jaakko Salmea Suomen Erikoisturvaryhmä Oy:stä saa kuvailla, mutta ei valokuvata.

– Loppuu hommat lyhyeen, jos naama aletaan tunnistaa, Mikko sanoo.

Mikko on yrityksen operatiivinen johtaja sekä viestintävastaava, joten hän hoitaa puhepuolen. Veljesten yritys tarjoaa yksityisetsivän palvelujen lisäksi muun muassa henkivartiointia ja salakuuntelulaitteiden paljastamista. No, nyt meni jännittäväksi!

Kuka Suomessa salakuuntelee ja ketä?

– Yritysvakoilua pelkäävät firmat haluavat usein, että ennen tärkeitä neuvotteluita skannaamme tilan. Kyllä yksityiset ihmisetkin voivat epäillä salakuuntelua, mutta siinä täytyy sitten aina kuulostella, onko asiakkaalla kaikki muumit laaksossa. Niuvanniemestäkin on välillä tullut puheluita.

Mikko ja Jaakko perustivat oman yrityksen viitisen vuotta sitten, mutta turvallisuusalalla he ovat työskennelleet jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. Kumpikin on aloittanut uransa vartijana. Yksityisetsiväksi voi Suomessa ryhtyä kuka vain, mutta vuodesta 2002 työhön on vaadittu vartijakortti, jonka myöntää poliisi. Vain pelkkiä uskottomuusepäilyjä voi setviä ilman mitään korttejakin.

Periaatteessa kaikilla vartiointiliikkeillä olisi siis mahdollisuus tarjota yksityisetsivän palveluja, mutta Mikko arvioi etsiviä olevan Suomessa nykyään ehkä satakunta. Valtaosa etsivistä on miehiä, mutta on alalle jokunen nainenkin eksynyt.

Mikolla ja Jaakolla on työntekijöissään joitakin entisiä poliiseja, mutta itse he eivät ole poliisin ammatista haaveilleet edes pikkupoikina. Yksityisetsivä kun voi valita asiakkaansa – poliisi ei.

Etsivän työ opitaan yleensä käytännön kautta, sillä Suomesta siihen on vaikea löytää koulutusta. Tosin Erikoisturvaryhmä järjestää nykyään myös kursseja etsiviksi haluaville. Itse Mikko ja Jaakko ovat käyneet hakemassa oppia Amerikasta.

– Siellä ollaan edellä näissä asioissa. Mutta emme tietenkään kaikkia kikkojamme opeteta. Täytyy muistaa säilyttää kilpailuvaltti, Mikko virnistää.

Sitä tehtävää ei voinut mokata. Kohde oli jo kolme tappanut.

Veljesten jännittävin ja vaarallisin toimeksianto on ollut se, kun ulkomaisesta yrityksestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin nappaamaan dna-näyte Suomeen lomailemaan tulleelta henkilöltä, jota epäiltiin kolmen ihmisen murhasta.

– Sitä ei yksinkertaisesti voinut mokata, kun kohde oli jo kolme ihmistä tappanut, Mikko sanoo.

Tai no, oliko todella, se ei koskaan veljeksille täysin varmasti selvinnyt. He saivat näytteen, mutta sitä, kuinka tarina päättyi, he eivät koskaan saaneet tietää.

He kyllä seuraavat tarkkaan rikosuutisia.

– Kuuluu ihan ammatinkuvaan, että tiedämme, mitä ”alalla” tapahtuu ja mitä rikolliset touhuavat. Onko jotakin, joka voi vaikuttaa asiakkaidemme tai omaan turvallisuuteen?

Aina joskus heitä pyydetään selvittämään rikoksia, joita poliisikaan ei ole pystynyt ratkaisemaan. Sellaisille Salmet joutuvat sanomaan ei. Yksityisetsivä on siviilihenkilö, eikä heillä ole viranomaisen oikeuksia.

– Jos poliisi ei ole saanut jotakin ratkaistua, harvoin mekään lähdemme yrittämään, koska meillä ei ole pääsyä poliisin rekistereihin. Emme halua laskuttaa asiakasta toimeksiannoista, jos katsomme, ettei tulosta välttämättä synny.

Kerran Salmiin on ottanut yhteyttä myös henkilö, joka oli tuomittu oikeudessa, mutta mielestään väärin. Hän olisi halunnut yksityisetsivien etsivän oikean syyllisen ja puhdistavan hänen maineensa.

– Emme työskentele rikollisille emmekä mene poliisin tontille. Luotamme, että poliisi osaa hoitaa itse työnsä. Mutta jos asiakkaalla on epäily jostakin rikoksesta, voimme hankkia hänelle näytön, jonka perusteella hän voi tehdä rikosilmoituksen.

Pikkujoulut sesonkiaikaa

Petolliset puolisot työllistävät Erikoisturvaryhmääkin. Yksityisetsivät tietävät hyvin, missä ja milloin suomalaiset pettävät: työ- ja lomamatkoilla, risteilyillä ja hiihtokeskuksissa. (Levi on kuulemma pahin!)

Salarakkaus roihuaa myös Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, sillä siellä kiinnijäämisen mahdollisuus on pienempi kuin kotikaupungin hotellissa, jossa joku tuttu voi nähdä.

Pikkujouluaika on juhla-aikaa yksityisetsivillekin, sillä silloin toimeksiannoista ei ole pulaa. Teuvo Paanasen mukaan toinen sesonki on aina ennen ja jälkeen lomien.

– Onko loman jälkeen mitta täynnä perhettä vai mikä ihme se on?

Yksityisetsivä seuraa kohdettaan tilanteissa, joissa tällä olisi mahdollisuus pettää. Etsivä kulkee kannoilla ja kirjaa ylös minuuttien tarkkuudella, mitä kohde tekee, keitä hän tapaa. Jotta kohteen epäilykset eivät heräisi, Erikoisturvaryhmä käyttää varjostustehtävissä useampaa eri henkilöä ja autoja.

Vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Teuvolla on Jemina. Risteilyillä pistäydytään välillä hyttiin muuttamaan Teuvon look erilaiseksi. Teuvo suhtautuu kuitenkin aika rennosti uhkakuvaan, että hänet tunnistettaisiin.

– Eihän kukaan tällaista harmitonta pappaa osaa etsiväksi epäillä! Minun näköisiä ukkoja on Suomessa kolmetoista tusinassa. Jos ihminen ei ole tehnyt mitään vilperttiä, ei hänellä käy mielessäkään, että häntä voitaisiin seurata.


Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.
Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.

Välillä Jemina auttaa Teuvoa varjostustehtävissä, sillä mies ei voi mennä vaikkapa naistenvessaan.

– Monesti vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Todisteeksi seurannasta otetaan valokuvia, ja lopulta raportti luovutetaan asiakkaalle.

Kuvaaminen on kuitenkin sallittua vain julkisella paikalla, joten se loppuu aina siihen, kun hytin tai hotellin ovi sulkeutuu. Yksityisetsivät ovat tarkkoja siitä, etteivät riko lakia.

Joitakin vuosikymmeniä sitten, kun avioeron saaminen oli vaikeampaa, etsiviä käytettiin uskottomuuden selvittämisessä vieläkin enemmän. Oikeastihan etsivä ei voi koskaan tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, mutta ennen vanhaan todisteeksi uskottomuudesta riitti oikeudessa se, että pari oli mennyt samaan huoneeseen ja sen jälkeen valot olivat sammuneet. Etsivät esiintyivät tuolloin usein myös todistajina oikeudessa.

Mielenrauhaa

Pettäjien käräyttämisestä tule mieleen amerikkalainen tosi-tv-sarjan Rysän päällä. Kun salarakkaat kohtasivat, kuvausryhmä ryski paikalle. Yleensä seurasi kaaos: itkua, huutoa ja draamaa. Teuvo muistaa sarjan hyvin. Itse asiassa sarjan innoittamana hän kahdeksan vuotta sitten yksityisetsivän hommista innostuikin.

– Samanlaista puuhaa tämä on, mutta sillä erotuksella, että emme ilmianna itseämme. Seurattava ei saa koskaan tietää minusta, ellei palkkaajani sitä itse hänelle paljasta.

Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein kalvaa.

Harva kehtaa paljastaa, sillä vaikka pettäminen olisi kuinka väärin, ei yksityisetsivän laittaminen rakkaansa perään ole sekään ihan reilua. Etenkin kun noin puolessa tapauksista todisteita uskottomuudesta ei löydy, vaan kyse on selvästikin tilaajan mustasukkaisuudesta.

Teuvo ei halua silti moralisoida ketään. Hän ei edes halua tietää, mitä tapahtuu, kun hän on luovuttanut raporttinsa. Eroaako pari vai jatkavatko he yhdessä? Hän haluaa vain auttaa asiakkaitaan olipa kyse sitten oikeasti pettämisestä tai vain mustankipeydestä.

– Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein ihmistä kalvaa. Haluan, että asiakas saa rauhan.

Yksityisetsivän palkkaaminen ei ole ihan halpaa. Teuvo veloittaa neljäkymmentä euroa tunnilta plus 24 prosenttia arvonlisäveroa, ja toisinaan seurantaan voi mennä päiviä. Olisiko suhteen kannalta parempi käyttää sekin raha vaikka pariterapiaan?


"Tusinapappa" omana itsenään.
"Tusinapappa" omana itsenään.

Kävikö käry?

Nyt kävi käry! Nyt se huomasi! Se tunne tulee Teuvolle vieläkin joka keikalla.

Tunteesta huolimatta käry ei ole koskaan käynyt.

– Kai se on vain se jännitys, joka saa niin ajattelemaan.

Siihen jännitykseen Teuvo myöntää jääneensä vähän koukkuun. Useimmiten yksityisetsivän työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin jännittävää. Samaa ovea voidaan tuijottaa tunteja. Etsivän tärkein ominaisuus onkin kärsivällisyys.

– Tunteja paikallaan, toimintaa muutaman minuutin verran, Teuvo kuvailee.

Ehkä sen takia Teuvosta kertova tosi-tv-sarja ei toteutunutkaan. Tuotantoyhtiö kuvasi pilotin, ja useampikin tv-kanava oli kiinnostunut. Mutta televisiossa olisi tietysti pitänyt jotain tapahtuakin. Odottelun kuvaaminen on kallista.

Teuvon mukaan vaimo oli kuitenkin iloinen, ettei sarjasta tullut mitään. Hän ei ole koskaan miehensä salapoliisibisneksistä välittänyt. Vaimo toivoisi, että 63-vuotias Teuvo jäisi jo eläkkeelle.


Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.
Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.

Teuvolla on ollut aina monta rautaa tulessa. Hänen nimissään on myös kuljetus- ja markkinointiyritykset. Hän on muun muassa tarjonnut henkivartiointia, ajanut silmäätekevien mustia mersuja ja tuonut Suomeen infrapunasaunoja. Kaiken muun hän olisikin jo valmis jättämään, mutta ei etsivän hommia. Joulukuussa Teuvo onkin lähdössä taas seurantakeikalle Kanariansaarille.

– Kai sitä on ikuinen pikkupoika! Salapoliisiahan sitä leikittiin jo poikasena pihalla, Teuvo myhäilee.

Sitä paitsi sesonkiaika – pikkujoulut – on jo ihan käsillä.

Katso videolta, kuinka Teuvo Paananen naamioituu peitetehtävään.

2787281

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Huomio! Juttu sisältää merkittäviä juonipaljastuksia Game of Thronesin uusimmasta jaksosta, mahdollisesta jatkosta ja kaikesta, mitä sarjassa on aiemmin tapahtunut.

Game of Thronesin viime maanantaina julkaistu jakso oli täyttä toimintaa. Yksi isoimmista hetkistä jaksossa oli se, kun kolmoskaudelta saakka kadoksissa ollut Gendry teki odotetun paluun. Lue siitä lisää täältä.

Gendryn paluuta kukaan katsojista ei voinut olla huomaamatta. Sen sijaan jakson ehdottomasti merkittävin käänne saattoi hyvinkin mennä joiltain ohi.

Jakson suurin paljastus on koko sarjan kannalta valtavan iso käänne.

(Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen.)

Daenerysiä näyttelevä Emilia Clarke julkaisi hauskan videon Jonia näyttelevästä Kit Harringtonista sarjan kuvausten kulisseissa.

Paljastus liittyi Jonin yhteyteen Targaryenin sukuun, ja se tapahtui hyvin ohimennen Samin ja Neilikan lukiessa kirjoja Kastellissa.

Kohtauksessa Neilikka lukee ääneen muuan yliseptoni Maynardin yksityiskohtaisia sepustuksia kaikista mahdollisista asioista. Raapustuksissa Maynard kertoo muun muassa suolen toiminnastaan ja siitä, kuinka monta rappusta Baelorin septissä on. 

Turhanpäiväisten asioiden joukosta Neilikka lukee kuitenkin äärimmäisen tärkeän ja kiinnostavan asian. Hän lukee, että yliseptoni Maynard myönsi ”prinssi Raggerille” avioliiton kumoamisen ja vihki prinssin toisen naisen kanssa salaisessa seremoniassa Dornessa.

Mitä tämä merkitsee?

Montaakin asiaa – mahdollisesti.

Suurella todennäköisyydellä ”prinssi Ragger” on oikeasti edesmennyt prinssi Rhaegar. Aiemmin hänen on tiedetty olleen naimisissa ainoastaan Elia Martellin kanssa. Hänellä oli kuitenkin sivusuhde Ned Strakin siskon Lyanna Starkin kanssa. Todennäköisesti Rhaegar siis kumosi avioliittonsa Elia Martellin kanssa ja avioitui salaa Lyanna Starkin kanssa.

Sarjan aiemmalla kaudella saimme tietää, että Jon Snown oikea isä ei olekaan Ned Stark vaan prinssi Rhaegar. Hänen äitinsä on puolestaan Nedin sisko Lyanna Stark.

Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä.

Aiemmin ajateltiin, että Jon on Rhaegarin äpärä, koska prinssi oli Jonin syntymän hetkellä naimisissa Elia Martellin kanssa. Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä. Sen sijaan hän saattaa olla Rhaegarin avioliitossa syntynyt poika.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että Jon on virallisesti Targaryen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO
Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO

Ja mitä sillä on väliä, jos Jon on Targaryen?

Jos Jon on Targaryen hän on Targaryenien suvun laillinen perillinen. Rhaegar oli syrjäytetyn Hullun kuninkaan vanhin poika. Perimysjärjestyksen mukaan hänen kruununsa siirtyy suoraan hänen jälkeläisilleen. Koska kaikki muut heistä ovat kuolleet, Jonilla on täysi oikeus kruunuun.

Jonin oikeus kruunuun on siis suurempi kuin esimerkiksi Daenerysin, joka oli Hullun kuninkaan nuorin tytär.

Mutta ennen kuin Jonia julistetaan Seitsemän kuningaskunnan kuninkaaksi, matkassa on monta mutkaa:

Ensinnäkin: prinssi Rhaegarin avioliiton kumoamisesta ja uudesta liitosta ei ilmeisesti tiedä juuri kukaan. Jos Sam ja Neilikka eivät ottaneet Maynardin kirjaa mukaansa, vahvistus Jonin todellisesta identiteetistä ei välttämättä paljastu hirveän helposti. Tai sitä ei voida ainakaan kirjallisesti todistaa.

Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta.

Toiseksi: Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta. Saa nähdä millainen soppa hänen ja Jonin välille syntyy, jos kumpikin heistä alkaa tosissaan havitella paikkaa Rautaistuimella.

Kolmanneksi: Jon matkasi viime jakson lopussa muurin toiselle puolelle, ja tulevan jakson traileri näyttää varsin pahaenteiseltä. Tiedä häntä, elääkö hiljattain Pohjoisen kuninkaaksi kruunattu Jon kovin kauaa.

Mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu? Katso traileri: 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Ruudussa nähdään nyt kolmas kausi, joka jää viimeiseksi.

Walesilainen rikosdraamasarja Syrjäinen maa (Hinterland/Y Gwyll, 2014–2017) jatkuu kolmannella ja viimeiseksi jäävällä tuotantokaudella. Kausi sisältää neljä itsenäistä puolitoistatuntista jaksoa.

Syrjäiselle maalaisseudulle menneisyyttään paennut Tom Mathias (Richard Harrington) on uusien jaksojen alussa joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tuhotyötä tutkivat kollegat. Mathias puolestaan selvittää paikallisen pastorin murhaa.

Sarjaa on kuvailtu kauniiksi ja synkäksi. Kauneus sarjaan tulee Walesin länsirannikolla sijaitsevan Aberystwythin ja sen lähiseudun maisemista. Murhamysteerien synkkyyttä korostetaan niin runsaasti, että lopputulos on epäaito. Teennäisyyttä tehostavat liikaa käytetyt hidastukset, päähenkilöiden tapa puhua kuiskaten sekä uhkaava musiikki.

Kauden aikana palataan myös vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.

Ed Talfanin ja Ed Thomasin luomasta sarjasta on kuvattu kaksi kieliversiota, kymriksi ja englanniksi. Suomessa nähdään englanninkielinen versio.

Syrjäinen maa TV1:llä la 19.8. kello 21.15