Yksityisetsivä voi olla jäljilläsi. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Oletko ollut pahoilla teillä? Tai tehnyt jotain muuta vilunkia? Ehkä kannattaisi vilkaista taakse. Perässäsi voi olla yksityisetsivä.

Muovirasiassa on peruukista saksittuja karvoja ja iholiimaa. Maskeeraaja Jemina Moskari kastaa puuterivippaa rasiassa ja tupsuttelee seosta Teuvo Paanasen kasvoille.

– Tehdään Teuvosta tällä kertaa tällainen karski talonmies, Jemina selittää.

Teuvo Paananen on yksityisetsivä, ja teatterimaskeeraajan koulutuksen saanut Jemina auttaa häntä valmistautumaan varjostustehtävään. Muutamassa minuutissa vaalea Teuvo on saanut tummat kulmat, parran ja viikset. Nenälleen hän asettelee vahvasankaiset silmälasit, joiden linsseissä ei ole tehoja.

Jeminalla olisi Teuvolle peruukkikin, mutta sitä mies ei nyt huoli. Hän haluaa näyttää katua lakaisevalta huoltomieheltä, ei nyt sentään iskelmälaulaja Martti Servolta.

– Ettei nyt ihan vitsiksi mene, Teuvo tuumii ja vetää päähänsä nyppyisen pipon. Oma, siisti pikkutakki vaihtuu parhaat päivänsä nähneeseen ulkoilupusakkaan.

Teuvo sujauttaa taskuunsa tärkeimmät työvälineensä: lehtiön, kiikarit ja kännykän. Hän nappaa harjan käteensä ja siirtyy porttikongiin odottamaan, milloin kohde tulee ulos. Ihan vaan muina talkkareina.


Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.
Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.

Pettäjien perässä

Kaava on useimmiten sama: Kumppani alkaa käyttäytyä omituisesti. Hänen puhelimeensa tulee viestejä outoihin aikoihin. Hän panostaa ulkonäköönsä aiempaa enemmän. Hän vaikuttaa poissaolevalta, vastaa kysymyksiin vältellen, jää kiinni pienistä valheista. Herää epäilys: onko hänellä joku toinen?

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia ei edes voi ottaa vastaan.

Mitä sinä tekisit? Tutkisit puhelimen? Vai kysyisitkö suoraan?

Aika moni päätyy ottamaan yhteyttä Teuvoon. Suurin osa hänen toimeksiannoistaan on uskottomuusepäilyjä.

– Kyllä moni on varmasti kysynytkin suoraan, mutta kun eiväthän ne perhanat kerro totuutta, Teuvo huudahtaa.

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia Teuvo ei edes voi ottaa vastaan. Naiset ottavat hiukan hanakammin yksityisetsivään yhteyttä, mutta itse pettäjissä löytyy tasaisesti niin miehiä kuin naisia.

Sherlock Holmes, Hercule Poirot, Raid, Vares, Philip Marlowe... Teuvolla on monta kuuluisaa kollegaa, sillä yksityisetsivän – tai salapoliisin, kuten heitä ennen kutsuttiin – työ on aina innoittanut kirjailijoita.

Ehkä yksityisetsivissä onkin jotain kiehtovampaa kuin poliisissa, joka on virkamies ja osa jähmeää, byrokraattista koneistoa. Mielikuvissa yksityisetsivä operoi siellä missä rikollisetkin: öisillä kaduilla, hämärissä porttikongeissa, salaisuudessa. Dekkareissa yksityisetsivät ovat aina myös poliisia nokkelampia; ennen kuin poliisi on edes ehtinyt paikalle, privaattidekkari on jo selvittänyt rikoksen.

Teuvo ei sentään murhia tutki, mutta toisinaan hänkin on ehtinyt ennen poliisia. Pettämistapausten lisäksi hän setvii petoksia, joiden tutkimiseen poliisilla ei ole resursseja. Yksityisten ihmisten lisäksi hän tekee keikkoja muun muassa lakitoimistoille ja rahoitusyhtiöille.

– Aika paljon haen pois autoja. Ihminen on ostanut auton osamaksulla, mutta jättänyt lyhennykset maksamatta. Ei poliisi ehdi sen tason huijareita etsiä. Minä haen tyypin käsiini ja kysyn, annatko auton suosiolla pois vai tehdäänkö rikosilmoitus. Jos asiakkaani on jo tehnyt rikosilmoituksen, soitan poliisin ottamaan henkilön kiinni.

Yritysten laskuun Teuvo on muun muassa seurannut työntekijöitä. Työnantajalla voi esimerkiksi olla epäilys, että sairauslomalla oleva työntekijä käykin samaan aikaan töissä jossain muualla. Tai sitten työnantaja voi epäillä, että työntekijä pistää rahaa omaan taskuunsa ohi kassan.

– Nykyään on niin vaikea irtisanoa työntekijää. Täytyy olla näyttöä, että irtisanomisperusteet täyttyvät. Minut voidaan palkata etsimään se näyttö.

Viime aikoina Teuvo on törmännyt uuteen ilmiöön: ihmiset haluavat ottaa selvää, onko tuore, usein netissä tavattu, seurustelukumppani todellakin sitä, mitä hän väittää olevansa.

Teuvo kerää tuntomerkit ja etsii netistä kaiken mahdollisen tiedon seurattavasta – ja lähtee kytikselle.


Talonmies voikin olla yksityisetsivä.
Talonmies voikin olla yksityisetsivä.

Salakuuntelua ja dna-näytteitä

Miehiä on kaksi samannäköistä: kumpikin kaapin kokoisia, silmillä mustat lasit. Mikko ja Jaakko Salmea Suomen Erikoisturvaryhmä Oy:stä saa kuvailla, mutta ei valokuvata.

– Loppuu hommat lyhyeen, jos naama aletaan tunnistaa, Mikko sanoo.

Mikko on yrityksen operatiivinen johtaja sekä viestintävastaava, joten hän hoitaa puhepuolen. Veljesten yritys tarjoaa yksityisetsivän palvelujen lisäksi muun muassa henkivartiointia ja salakuuntelulaitteiden paljastamista. No, nyt meni jännittäväksi!

Kuka Suomessa salakuuntelee ja ketä?

– Yritysvakoilua pelkäävät firmat haluavat usein, että ennen tärkeitä neuvotteluita skannaamme tilan. Kyllä yksityiset ihmisetkin voivat epäillä salakuuntelua, mutta siinä täytyy sitten aina kuulostella, onko asiakkaalla kaikki muumit laaksossa. Niuvanniemestäkin on välillä tullut puheluita.

Mikko ja Jaakko perustivat oman yrityksen viitisen vuotta sitten, mutta turvallisuusalalla he ovat työskennelleet jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. Kumpikin on aloittanut uransa vartijana. Yksityisetsiväksi voi Suomessa ryhtyä kuka vain, mutta vuodesta 2002 työhön on vaadittu vartijakortti, jonka myöntää poliisi. Vain pelkkiä uskottomuusepäilyjä voi setviä ilman mitään korttejakin.

Periaatteessa kaikilla vartiointiliikkeillä olisi siis mahdollisuus tarjota yksityisetsivän palveluja, mutta Mikko arvioi etsiviä olevan Suomessa nykyään ehkä satakunta. Valtaosa etsivistä on miehiä, mutta on alalle jokunen nainenkin eksynyt.

Mikolla ja Jaakolla on työntekijöissään joitakin entisiä poliiseja, mutta itse he eivät ole poliisin ammatista haaveilleet edes pikkupoikina. Yksityisetsivä kun voi valita asiakkaansa – poliisi ei.

Etsivän työ opitaan yleensä käytännön kautta, sillä Suomesta siihen on vaikea löytää koulutusta. Tosin Erikoisturvaryhmä järjestää nykyään myös kursseja etsiviksi haluaville. Itse Mikko ja Jaakko ovat käyneet hakemassa oppia Amerikasta.

– Siellä ollaan edellä näissä asioissa. Mutta emme tietenkään kaikkia kikkojamme opeteta. Täytyy muistaa säilyttää kilpailuvaltti, Mikko virnistää.

Sitä tehtävää ei voinut mokata. Kohde oli jo kolme tappanut.

Veljesten jännittävin ja vaarallisin toimeksianto on ollut se, kun ulkomaisesta yrityksestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin nappaamaan dna-näyte Suomeen lomailemaan tulleelta henkilöltä, jota epäiltiin kolmen ihmisen murhasta.

– Sitä ei yksinkertaisesti voinut mokata, kun kohde oli jo kolme ihmistä tappanut, Mikko sanoo.

Tai no, oliko todella, se ei koskaan veljeksille täysin varmasti selvinnyt. He saivat näytteen, mutta sitä, kuinka tarina päättyi, he eivät koskaan saaneet tietää.

He kyllä seuraavat tarkkaan rikosuutisia.

– Kuuluu ihan ammatinkuvaan, että tiedämme, mitä ”alalla” tapahtuu ja mitä rikolliset touhuavat. Onko jotakin, joka voi vaikuttaa asiakkaidemme tai omaan turvallisuuteen?

Aina joskus heitä pyydetään selvittämään rikoksia, joita poliisikaan ei ole pystynyt ratkaisemaan. Sellaisille Salmet joutuvat sanomaan ei. Yksityisetsivä on siviilihenkilö, eikä heillä ole viranomaisen oikeuksia.

– Jos poliisi ei ole saanut jotakin ratkaistua, harvoin mekään lähdemme yrittämään, koska meillä ei ole pääsyä poliisin rekistereihin. Emme halua laskuttaa asiakasta toimeksiannoista, jos katsomme, ettei tulosta välttämättä synny.

Kerran Salmiin on ottanut yhteyttä myös henkilö, joka oli tuomittu oikeudessa, mutta mielestään väärin. Hän olisi halunnut yksityisetsivien etsivän oikean syyllisen ja puhdistavan hänen maineensa.

– Emme työskentele rikollisille emmekä mene poliisin tontille. Luotamme, että poliisi osaa hoitaa itse työnsä. Mutta jos asiakkaalla on epäily jostakin rikoksesta, voimme hankkia hänelle näytön, jonka perusteella hän voi tehdä rikosilmoituksen.

Pikkujoulut sesonkiaikaa

Petolliset puolisot työllistävät Erikoisturvaryhmääkin. Yksityisetsivät tietävät hyvin, missä ja milloin suomalaiset pettävät: työ- ja lomamatkoilla, risteilyillä ja hiihtokeskuksissa. (Levi on kuulemma pahin!)

Salarakkaus roihuaa myös Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, sillä siellä kiinnijäämisen mahdollisuus on pienempi kuin kotikaupungin hotellissa, jossa joku tuttu voi nähdä.

Pikkujouluaika on juhla-aikaa yksityisetsivillekin, sillä silloin toimeksiannoista ei ole pulaa. Teuvo Paanasen mukaan toinen sesonki on aina ennen ja jälkeen lomien.

– Onko loman jälkeen mitta täynnä perhettä vai mikä ihme se on?

Yksityisetsivä seuraa kohdettaan tilanteissa, joissa tällä olisi mahdollisuus pettää. Etsivä kulkee kannoilla ja kirjaa ylös minuuttien tarkkuudella, mitä kohde tekee, keitä hän tapaa. Jotta kohteen epäilykset eivät heräisi, Erikoisturvaryhmä käyttää varjostustehtävissä useampaa eri henkilöä ja autoja.

Vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Teuvolla on Jemina. Risteilyillä pistäydytään välillä hyttiin muuttamaan Teuvon look erilaiseksi. Teuvo suhtautuu kuitenkin aika rennosti uhkakuvaan, että hänet tunnistettaisiin.

– Eihän kukaan tällaista harmitonta pappaa osaa etsiväksi epäillä! Minun näköisiä ukkoja on Suomessa kolmetoista tusinassa. Jos ihminen ei ole tehnyt mitään vilperttiä, ei hänellä käy mielessäkään, että häntä voitaisiin seurata.


Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.
Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.

Välillä Jemina auttaa Teuvoa varjostustehtävissä, sillä mies ei voi mennä vaikkapa naistenvessaan.

– Monesti vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Todisteeksi seurannasta otetaan valokuvia, ja lopulta raportti luovutetaan asiakkaalle.

Kuvaaminen on kuitenkin sallittua vain julkisella paikalla, joten se loppuu aina siihen, kun hytin tai hotellin ovi sulkeutuu. Yksityisetsivät ovat tarkkoja siitä, etteivät riko lakia.

Joitakin vuosikymmeniä sitten, kun avioeron saaminen oli vaikeampaa, etsiviä käytettiin uskottomuuden selvittämisessä vieläkin enemmän. Oikeastihan etsivä ei voi koskaan tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, mutta ennen vanhaan todisteeksi uskottomuudesta riitti oikeudessa se, että pari oli mennyt samaan huoneeseen ja sen jälkeen valot olivat sammuneet. Etsivät esiintyivät tuolloin usein myös todistajina oikeudessa.

Mielenrauhaa

Pettäjien käräyttämisestä tule mieleen amerikkalainen tosi-tv-sarjan Rysän päällä. Kun salarakkaat kohtasivat, kuvausryhmä ryski paikalle. Yleensä seurasi kaaos: itkua, huutoa ja draamaa. Teuvo muistaa sarjan hyvin. Itse asiassa sarjan innoittamana hän kahdeksan vuotta sitten yksityisetsivän hommista innostuikin.

– Samanlaista puuhaa tämä on, mutta sillä erotuksella, että emme ilmianna itseämme. Seurattava ei saa koskaan tietää minusta, ellei palkkaajani sitä itse hänelle paljasta.

Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein kalvaa.

Harva kehtaa paljastaa, sillä vaikka pettäminen olisi kuinka väärin, ei yksityisetsivän laittaminen rakkaansa perään ole sekään ihan reilua. Etenkin kun noin puolessa tapauksista todisteita uskottomuudesta ei löydy, vaan kyse on selvästikin tilaajan mustasukkaisuudesta.

Teuvo ei halua silti moralisoida ketään. Hän ei edes halua tietää, mitä tapahtuu, kun hän on luovuttanut raporttinsa. Eroaako pari vai jatkavatko he yhdessä? Hän haluaa vain auttaa asiakkaitaan olipa kyse sitten oikeasti pettämisestä tai vain mustankipeydestä.

– Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein ihmistä kalvaa. Haluan, että asiakas saa rauhan.

Yksityisetsivän palkkaaminen ei ole ihan halpaa. Teuvo veloittaa neljäkymmentä euroa tunnilta plus 24 prosenttia arvonlisäveroa, ja toisinaan seurantaan voi mennä päiviä. Olisiko suhteen kannalta parempi käyttää sekin raha vaikka pariterapiaan?


"Tusinapappa" omana itsenään.
"Tusinapappa" omana itsenään.

Kävikö käry?

Nyt kävi käry! Nyt se huomasi! Se tunne tulee Teuvolle vieläkin joka keikalla.

Tunteesta huolimatta käry ei ole koskaan käynyt.

– Kai se on vain se jännitys, joka saa niin ajattelemaan.

Siihen jännitykseen Teuvo myöntää jääneensä vähän koukkuun. Useimmiten yksityisetsivän työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin jännittävää. Samaa ovea voidaan tuijottaa tunteja. Etsivän tärkein ominaisuus onkin kärsivällisyys.

– Tunteja paikallaan, toimintaa muutaman minuutin verran, Teuvo kuvailee.

Ehkä sen takia Teuvosta kertova tosi-tv-sarja ei toteutunutkaan. Tuotantoyhtiö kuvasi pilotin, ja useampikin tv-kanava oli kiinnostunut. Mutta televisiossa olisi tietysti pitänyt jotain tapahtuakin. Odottelun kuvaaminen on kallista.

Teuvon mukaan vaimo oli kuitenkin iloinen, ettei sarjasta tullut mitään. Hän ei ole koskaan miehensä salapoliisibisneksistä välittänyt. Vaimo toivoisi, että 63-vuotias Teuvo jäisi jo eläkkeelle.


Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.
Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.

Teuvolla on ollut aina monta rautaa tulessa. Hänen nimissään on myös kuljetus- ja markkinointiyritykset. Hän on muun muassa tarjonnut henkivartiointia, ajanut silmäätekevien mustia mersuja ja tuonut Suomeen infrapunasaunoja. Kaiken muun hän olisikin jo valmis jättämään, mutta ei etsivän hommia. Joulukuussa Teuvo onkin lähdössä taas seurantakeikalle Kanariansaarille.

– Kai sitä on ikuinen pikkupoika! Salapoliisiahan sitä leikittiin jo poikasena pihalla, Teuvo myhäilee.

Sitä paitsi sesonkiaika – pikkujoulut – on jo ihan käsillä.

Katso videolta, kuinka Teuvo Paananen naamioituu peitetehtävään.

2787281

Heinäkuun lopussa ja elokuussa oinailla riittää toimintaa.

Toivottavasti nautit alkukesän romantiikasta, sillä rakkauden papitar Venus hellii merkkiäsi pitkään. Juhannuksen kohdalla sosiaalinen elämäsi on jo rauhallisempaa. Silloin keksit itsellesi tekemistä, ja romantiikka jää sukujuhlan tai mökkiremontin jalkoihin.

Huhtikuinen oinas ärtyy liiasta tekemisestä ja levontarpeesta, ihmisuhteissa ilmenee jännitteitä aina 20.7. saakka. Heinäkuun loppu ja elokuu ovat merkillesi toiminnallisia, yhteiset harrastukset nousevat tärkeälle sijalle.

Parhaat tunnetilat löytyvät 15.–17.7 ja 11.–13.8.

Suomalaisista tavoista ja ongelmista kirjan kirjoittanut Joel Willians ei ymmärrä, miksi suomalaiset juhlat ovat niin riippuvaisia hyvästä säästä.

Hetken aikaa oli vielä toivoa auringonpaisteesta, ja viisi minuuttia myöhemmin alkaa sataa. Sitten harmitellaan, kuinka tänäkin juhannuksena on niin ärsyttävän huono sää – sama keskustelu käydään joka juhannus vuosi toisensa jälkeen, kuten kaikki suomalaiset tietävät.

Englantilaista kirjailijaa Joel Willansia, 45, jokavuotinen sääkeskustelu lähinnä huvittaa. Samoin naurattavat lukemattomat muutkin suomalaiset kummallisuudet.

Williansilta on ilmestynyt hiljattain kirja, 101 Very Finnish Problems eli 101 erittäin suomalaista ongelmaa, jossa aihepiiriin pureudutaan humoristisella otteella.

– Menen viettämään juhannusta vaimoni äidin kesämökille. Varmasti valitamme huonosta säästä: olen kokenut useaan otteeseen sen, että juhannuksena ollaan kesämökillä vaikka on todella kylmä ja sataa, mutta on vain pakko näyttää siltä, että on kivaa. Se on aika outoa, että juhannuksen onnistuminen on täysin riippuvainen säästä – vaikka se on kuitenkin joka vuosi huono, Willans nauraa.

”Vaimoni katkoo rennosti kalojen niskat ja itse kauhistelen vieressä.”

Willans muutti Suomeen 15 vuotta sitten suomalaisen tyttöystävänsä kanssa, ja he menivät lopulta Suomessa naimisiin ja perustivat perheen. Suomalaisten tavat tuntuvat silti joskus hassuilta.

Willans on vuosien varrella huomannut, ettei mökkeily tule koskaan olemaan pelkkää juhlaa. Hän kuvailee mökkeilyä leikillään enemmän työleiriksi kuin paikaksi rentoutua.

– Pidän kyllä todella paljon suomalaisesta mökkeilystä. Olen alun perin maaseudulta kotoisin, joten kalastus ja puiden hakkuu ei haittaa, vaikka en tekisi niitä rentoutuakseni. Kalastaminen on mukavaa, mutta en välitä kalojen tappamisesta, lapsena päästin ne aina takaisin veteen. Vaimoni kuitenkin katkoo rennosti kalojen niskat ja itse kauhistelen vieressä.

Ensimmäisenä kesänä Suomessa Joel Willans ihastui hyvään säähän, mutta sai nopeasti huomata, että se oli vain poikkeuksellinen päivä. Kuva: Sanoma-arkisto / Marja Väänänen
Ensimmäisenä kesänä Suomessa Joel Willans ihastui hyvään säähän, mutta sai nopeasti huomata, että se oli vain poikkeuksellinen päivä. Kuva: Sanoma-arkisto / Marja Väänänen

Nopeasti ja värikkäällä kielellä puhuva sekä suuresti elehtivä Willans kokee varmasti syystäkin olonsa toisinaan vähän vaikeaksi suomalaisissa juhlissa.

– Englantilaiset eivät oikein siedä hiljaisuutta. Yksi asia, jonka välttämiseksi voisin tehdä ihan mitä vain, on suomalaisiin sukujuhliin osallistuminen. Niissä kaikki usein vain istuvat olohuoneessa ringissä täydellisessä hiljaisuudessa ja juovat mustaa kahvia. Minä puolestaan kärsin tarpeesta sanoa jotain ja toivon, että muut tekisivät jotain tai edes puhuisivat.

”Ja yhtäkkiä kaikki olivat alasti.”

Juhlia hän ei ole onnistunut välttelemään: jo ensimmäisissä Suomessa viettämissään juhlissa Willans sai kokea perisuomalaisen erikoisuuden, nimittäin massa-alastomuuden.

–  Kun ensimmäisen kerran kävin Suomessa tyttöystäväni kanssa, menimme hänen isoisänsä 80-vuotisjuhliin. Olimme keskellä ei mitään lähellä Savonlinnaa, ja olin todella hermostunut, koska olin menossa tapaamaan tyttöystäväni sukulaisia ensimmäistä kertaa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tilanne rentoutui, kunnes joku ehdotti, että mennään uimaan. Ja yhtäkkiä kaikki olivat alasti. Olin vain, että vau, tämä on ihan hullua. Alastomuus ei ole kotiseudullanikaan mikään tabu, mutta massa-alastomuus heti ensimmäisellä tapaamiskerralla oli aika erikoista.

Monta vuotta Suomessa asumisen jälkeen suomalaisten outouksista syntyi ensin Facebook-sivu Very Finnish Problems, jolla on jopa yli 200 000 tykkääjää. Nyt mieheltä ilmestyi kirja, johon Willans keräsi 101 erikoisinta tapaa ja ongelmaa, joihin hän on Suomessa olonsa aikana törmännyt.

– Kirjoittaminen oli aika helppoa, koska kaikki kirjaan tarvittavat asiat olivat pyörineet päässäni 15 vuoden ajan. Vielä kirjan valmistuttuakin mieleeni tuli useita asioita, joista toivoin, että olisin voinut lisätä ne kirjaan. Voisin varmasti helposti keksiä vielä toiset sata vastaavanlaista suomalaista asiaa.

Suomalaisilla ei useinkaan ole mitään hajua, mikä liputuspäivä on.

Teos on samankaltainen kuin Karoliina Korhosen hauskoilla kuvilla höystetyt kirjaset Suomalaisten painajaisia, jotka antavat suomalaisille ”vähäsanaista vertaistukea” esimerkiksi ikäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Willansin teos sisältää hauskoja oivalluksia, kuten että suomalaisilla ei useinkaan ole mitään hajua, mikä liputuspäivä on, kun he huomaavat, että lippu on salossa.

– Halusin kirjassani mennä tavallisimpia kliseitä pidemmälle ja antaa suomalaisten nähdä maansa uudenlaisella tavalla. Samalla kirja auttaa ulkomaalaisia ymmärtämään paremmin, millainen Suomi maana oikein on.

Presidentti Sauli Niinistön kuuluisa Lennu-lemmikki kuuluu koirarotuun, jolla hengitysongelmat ovat yleisiä. 

Pienet, ruttunaamaiset, tuhisevat koirat ovat suloisia, mutta eivät välttämättä terveitä. Suomen Eläinlääkäriliitto julkaisi hiljattain lausunnon, jossa se muistuttaa lyhytkuonoisten ja -kalloisten koirien vakavista terveysongelmista ja vaatii, että koiria jalostettaisiin terveempään suuntaan. 

Suloisen ja hassun ulkonäön takia lyhyeksi jalostettu kuono tuottaa koiralle monenlaisia hankaluuksia. Sieraimet voivat esimerkiksi olla ahtaat ja hengitystiet alikehittyneet, ja muun muassa näistä syistä osa koirista hengittää jatkuvasti suun kautta. Hapensaannin lisäksi lyhytkuonoisilla koirilla on vaikeuksia lämmönsäätelyssä, koska lyhyessä kuonossa on vähänlaisesti lämmönsäätelyn kannalta tärkeää limakalvoa. 

”Vaikka suurisilmäinen, pyöreänaamainen ja tuhiseva koira voi olla joidenkin ihmisten mielestä hellyttävä ja ihanan rauhallinen, se on hyvin todennäköisesti myös hengitysteiltään sairas eläin, jolle hengittäminen on työlästä,” lausunnossa huomautetaan.

Hyvästit mopsimainoksille?

Eläinlääkäriliiton mukaan lyhytkuonoisten koirien suosio ja määrä ovat lisääntyneet. Lyhytkuonoisia rotuja ovat esimerkiksi mopsi, ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, bostoninterrieri ja kiinanpalatsikoira. Yksi suosiota lisäävä tekijä lienee näiden söpöinä pidettyjen koirarotujen saama näkyvyys: esimerkiksi Pugs of Instagram -mopsitilillä on lähes miljoona seuraajaa, ja #frenchbulldog-tunnisteella löytyy yli 12 miljoonaa Instagram-kuvaa. 

Lyhytkuonoisten rotujen suosion suitsimiseksi Suomen Eläinlääkäriliitto suosittelee nyt, että lyhytkuonoisten rotujen käyttöä mainoksissa ja markkinoinnissa vältettäisiin eettisistä syistä. Söpöistä mopsikuvista tykkäämistä täytynee jatkossa harkita kahteen kertaan.

Lennun terveydestä ei tietoa

Mitä markkinointiin tulee, saakohan lyhytkuonoisia koiria käyttää Suomi-kuvan rakentamiseen? Suomen merkittävin koira, tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja tämän puolison Jenni Haukion lemmikki Lennu on nimittäin bostoninterrieri. Lennu nousi kansainväliseen julkisuuteen iloisena Suomi-kuvan lähettiläänä alkuvuodesta 2017. 

Juuri Lennun hengitysterveydestä ei ole tietoa. Saattaa olla, että Lennu on terve ja hyvinvoiva pikku koira, mutta sen asema julkkiksena voi innostaa yhä useampia hankkimaan lemmikiksi juuri bostoninterrierin. Siinä tapauksessa täytyy toivoa, että bostoninterrierien kasvattajat valitsevat jalostukseen mahdollisimman terveitä yksilöitä. 

Festareille, kyläjuhliin, kaverin mökille vai lavatansseihin? Valintaa ei tarvitse tehdä, riittää kun avaa telkkarin.

Koko Suomi juhlii yötöntä yötä tänä vuonna yhdessä. Yle nimittäin tekee tänään viiden tunnin suoran juhannuslähetyksen, jonka aikana kamerat kiertävät kaikenkokoisia kekkereitä Ahvenanmaalta Kilpisjärvelle.

Omalta sohvalta voi vierailla isoilla festareilla, lavatansseissa ja monien paikkakuntien perinteisillä juhannuskarkeloilla.

Tavallisten suomalaisten kesämökeilläkin kyläillään ihmisten omien Facebook-suorien välityksellä. Miltähän siellä näyttää? Grillataanko makkaraa vai ollaanko saunan lauteilla?

Lähetyksessä tapahtuu asioita niin paljon, että ohjelman tuottajan lista kohteista on 36 sivua pitkä. Esimerkiksi Arja Koriseva laulaa juhannustanssikeikalla Kangasniemessä, tehdään visiitti sukujuhliin Pellossa, eletään mukana hiihtokilpailuissa Kilpisjärvellä ja nostetaan lippu salkoon Muumien kanssa Naantalissa.

– Oikeastaan tämä on dokumentti suomalaisten juhannuksenvietosta, sillä Yle ei järjestä mitään, vaan ihmiset järjestävät, ohjelman tuottaja Markku Mastomäki sanoo.

Ylen kesän suursatsaus tehdään 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Hulahula Suomi – Kaikkien aikojen juhannusjuhlat, TV1 pe klo 17.00