Yksityisetsivä voi olla jäljilläsi. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Oletko ollut pahoilla teillä? Tai tehnyt jotain muuta vilunkia? Ehkä kannattaisi vilkaista taakse. Perässäsi voi olla yksityisetsivä.

Muovirasiassa on peruukista saksittuja karvoja ja iholiimaa. Maskeeraaja Jemina Moskari kastaa puuterivippaa rasiassa ja tupsuttelee seosta Teuvo Paanasen kasvoille.

– Tehdään Teuvosta tällä kertaa tällainen karski talonmies, Jemina selittää.

Teuvo Paananen on yksityisetsivä, ja teatterimaskeeraajan koulutuksen saanut Jemina auttaa häntä valmistautumaan varjostustehtävään. Muutamassa minuutissa vaalea Teuvo on saanut tummat kulmat, parran ja viikset. Nenälleen hän asettelee vahvasankaiset silmälasit, joiden linsseissä ei ole tehoja.

Jeminalla olisi Teuvolle peruukkikin, mutta sitä mies ei nyt huoli. Hän haluaa näyttää katua lakaisevalta huoltomieheltä, ei nyt sentään iskelmälaulaja Martti Servolta.

– Ettei nyt ihan vitsiksi mene, Teuvo tuumii ja vetää päähänsä nyppyisen pipon. Oma, siisti pikkutakki vaihtuu parhaat päivänsä nähneeseen ulkoilupusakkaan.

Teuvo sujauttaa taskuunsa tärkeimmät työvälineensä: lehtiön, kiikarit ja kännykän. Hän nappaa harjan käteensä ja siirtyy porttikongiin odottamaan, milloin kohde tulee ulos. Ihan vaan muina talkkareina.


Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.
Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.

Pettäjien perässä

Kaava on useimmiten sama: Kumppani alkaa käyttäytyä omituisesti. Hänen puhelimeensa tulee viestejä outoihin aikoihin. Hän panostaa ulkonäköönsä aiempaa enemmän. Hän vaikuttaa poissaolevalta, vastaa kysymyksiin vältellen, jää kiinni pienistä valheista. Herää epäilys: onko hänellä joku toinen?

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia ei edes voi ottaa vastaan.

Mitä sinä tekisit? Tutkisit puhelimen? Vai kysyisitkö suoraan?

Aika moni päätyy ottamaan yhteyttä Teuvoon. Suurin osa hänen toimeksiannoistaan on uskottomuusepäilyjä.

– Kyllä moni on varmasti kysynytkin suoraan, mutta kun eiväthän ne perhanat kerro totuutta, Teuvo huudahtaa.

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia Teuvo ei edes voi ottaa vastaan. Naiset ottavat hiukan hanakammin yksityisetsivään yhteyttä, mutta itse pettäjissä löytyy tasaisesti niin miehiä kuin naisia.

Sherlock Holmes, Hercule Poirot, Raid, Vares, Philip Marlowe... Teuvolla on monta kuuluisaa kollegaa, sillä yksityisetsivän – tai salapoliisin, kuten heitä ennen kutsuttiin – työ on aina innoittanut kirjailijoita.

Ehkä yksityisetsivissä onkin jotain kiehtovampaa kuin poliisissa, joka on virkamies ja osa jähmeää, byrokraattista koneistoa. Mielikuvissa yksityisetsivä operoi siellä missä rikollisetkin: öisillä kaduilla, hämärissä porttikongeissa, salaisuudessa. Dekkareissa yksityisetsivät ovat aina myös poliisia nokkelampia; ennen kuin poliisi on edes ehtinyt paikalle, privaattidekkari on jo selvittänyt rikoksen.

Teuvo ei sentään murhia tutki, mutta toisinaan hänkin on ehtinyt ennen poliisia. Pettämistapausten lisäksi hän setvii petoksia, joiden tutkimiseen poliisilla ei ole resursseja. Yksityisten ihmisten lisäksi hän tekee keikkoja muun muassa lakitoimistoille ja rahoitusyhtiöille.

– Aika paljon haen pois autoja. Ihminen on ostanut auton osamaksulla, mutta jättänyt lyhennykset maksamatta. Ei poliisi ehdi sen tason huijareita etsiä. Minä haen tyypin käsiini ja kysyn, annatko auton suosiolla pois vai tehdäänkö rikosilmoitus. Jos asiakkaani on jo tehnyt rikosilmoituksen, soitan poliisin ottamaan henkilön kiinni.

Yritysten laskuun Teuvo on muun muassa seurannut työntekijöitä. Työnantajalla voi esimerkiksi olla epäilys, että sairauslomalla oleva työntekijä käykin samaan aikaan töissä jossain muualla. Tai sitten työnantaja voi epäillä, että työntekijä pistää rahaa omaan taskuunsa ohi kassan.

– Nykyään on niin vaikea irtisanoa työntekijää. Täytyy olla näyttöä, että irtisanomisperusteet täyttyvät. Minut voidaan palkata etsimään se näyttö.

Viime aikoina Teuvo on törmännyt uuteen ilmiöön: ihmiset haluavat ottaa selvää, onko tuore, usein netissä tavattu, seurustelukumppani todellakin sitä, mitä hän väittää olevansa.

Teuvo kerää tuntomerkit ja etsii netistä kaiken mahdollisen tiedon seurattavasta – ja lähtee kytikselle.


Talonmies voikin olla yksityisetsivä.
Talonmies voikin olla yksityisetsivä.

Salakuuntelua ja dna-näytteitä

Miehiä on kaksi samannäköistä: kumpikin kaapin kokoisia, silmillä mustat lasit. Mikko ja Jaakko Salmea Suomen Erikoisturvaryhmä Oy:stä saa kuvailla, mutta ei valokuvata.

– Loppuu hommat lyhyeen, jos naama aletaan tunnistaa, Mikko sanoo.

Mikko on yrityksen operatiivinen johtaja sekä viestintävastaava, joten hän hoitaa puhepuolen. Veljesten yritys tarjoaa yksityisetsivän palvelujen lisäksi muun muassa henkivartiointia ja salakuuntelulaitteiden paljastamista. No, nyt meni jännittäväksi!

Kuka Suomessa salakuuntelee ja ketä?

– Yritysvakoilua pelkäävät firmat haluavat usein, että ennen tärkeitä neuvotteluita skannaamme tilan. Kyllä yksityiset ihmisetkin voivat epäillä salakuuntelua, mutta siinä täytyy sitten aina kuulostella, onko asiakkaalla kaikki muumit laaksossa. Niuvanniemestäkin on välillä tullut puheluita.

Mikko ja Jaakko perustivat oman yrityksen viitisen vuotta sitten, mutta turvallisuusalalla he ovat työskennelleet jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. Kumpikin on aloittanut uransa vartijana. Yksityisetsiväksi voi Suomessa ryhtyä kuka vain, mutta vuodesta 2002 työhön on vaadittu vartijakortti, jonka myöntää poliisi. Vain pelkkiä uskottomuusepäilyjä voi setviä ilman mitään korttejakin.

Periaatteessa kaikilla vartiointiliikkeillä olisi siis mahdollisuus tarjota yksityisetsivän palveluja, mutta Mikko arvioi etsiviä olevan Suomessa nykyään ehkä satakunta. Valtaosa etsivistä on miehiä, mutta on alalle jokunen nainenkin eksynyt.

Mikolla ja Jaakolla on työntekijöissään joitakin entisiä poliiseja, mutta itse he eivät ole poliisin ammatista haaveilleet edes pikkupoikina. Yksityisetsivä kun voi valita asiakkaansa – poliisi ei.

Etsivän työ opitaan yleensä käytännön kautta, sillä Suomesta siihen on vaikea löytää koulutusta. Tosin Erikoisturvaryhmä järjestää nykyään myös kursseja etsiviksi haluaville. Itse Mikko ja Jaakko ovat käyneet hakemassa oppia Amerikasta.

– Siellä ollaan edellä näissä asioissa. Mutta emme tietenkään kaikkia kikkojamme opeteta. Täytyy muistaa säilyttää kilpailuvaltti, Mikko virnistää.

Sitä tehtävää ei voinut mokata. Kohde oli jo kolme tappanut.

Veljesten jännittävin ja vaarallisin toimeksianto on ollut se, kun ulkomaisesta yrityksestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin nappaamaan dna-näyte Suomeen lomailemaan tulleelta henkilöltä, jota epäiltiin kolmen ihmisen murhasta.

– Sitä ei yksinkertaisesti voinut mokata, kun kohde oli jo kolme ihmistä tappanut, Mikko sanoo.

Tai no, oliko todella, se ei koskaan veljeksille täysin varmasti selvinnyt. He saivat näytteen, mutta sitä, kuinka tarina päättyi, he eivät koskaan saaneet tietää.

He kyllä seuraavat tarkkaan rikosuutisia.

– Kuuluu ihan ammatinkuvaan, että tiedämme, mitä ”alalla” tapahtuu ja mitä rikolliset touhuavat. Onko jotakin, joka voi vaikuttaa asiakkaidemme tai omaan turvallisuuteen?

Aina joskus heitä pyydetään selvittämään rikoksia, joita poliisikaan ei ole pystynyt ratkaisemaan. Sellaisille Salmet joutuvat sanomaan ei. Yksityisetsivä on siviilihenkilö, eikä heillä ole viranomaisen oikeuksia.

– Jos poliisi ei ole saanut jotakin ratkaistua, harvoin mekään lähdemme yrittämään, koska meillä ei ole pääsyä poliisin rekistereihin. Emme halua laskuttaa asiakasta toimeksiannoista, jos katsomme, ettei tulosta välttämättä synny.

Kerran Salmiin on ottanut yhteyttä myös henkilö, joka oli tuomittu oikeudessa, mutta mielestään väärin. Hän olisi halunnut yksityisetsivien etsivän oikean syyllisen ja puhdistavan hänen maineensa.

– Emme työskentele rikollisille emmekä mene poliisin tontille. Luotamme, että poliisi osaa hoitaa itse työnsä. Mutta jos asiakkaalla on epäily jostakin rikoksesta, voimme hankkia hänelle näytön, jonka perusteella hän voi tehdä rikosilmoituksen.

Pikkujoulut sesonkiaikaa

Petolliset puolisot työllistävät Erikoisturvaryhmääkin. Yksityisetsivät tietävät hyvin, missä ja milloin suomalaiset pettävät: työ- ja lomamatkoilla, risteilyillä ja hiihtokeskuksissa. (Levi on kuulemma pahin!)

Salarakkaus roihuaa myös Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, sillä siellä kiinnijäämisen mahdollisuus on pienempi kuin kotikaupungin hotellissa, jossa joku tuttu voi nähdä.

Pikkujouluaika on juhla-aikaa yksityisetsivillekin, sillä silloin toimeksiannoista ei ole pulaa. Teuvo Paanasen mukaan toinen sesonki on aina ennen ja jälkeen lomien.

– Onko loman jälkeen mitta täynnä perhettä vai mikä ihme se on?

Yksityisetsivä seuraa kohdettaan tilanteissa, joissa tällä olisi mahdollisuus pettää. Etsivä kulkee kannoilla ja kirjaa ylös minuuttien tarkkuudella, mitä kohde tekee, keitä hän tapaa. Jotta kohteen epäilykset eivät heräisi, Erikoisturvaryhmä käyttää varjostustehtävissä useampaa eri henkilöä ja autoja.

Vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Teuvolla on Jemina. Risteilyillä pistäydytään välillä hyttiin muuttamaan Teuvon look erilaiseksi. Teuvo suhtautuu kuitenkin aika rennosti uhkakuvaan, että hänet tunnistettaisiin.

– Eihän kukaan tällaista harmitonta pappaa osaa etsiväksi epäillä! Minun näköisiä ukkoja on Suomessa kolmetoista tusinassa. Jos ihminen ei ole tehnyt mitään vilperttiä, ei hänellä käy mielessäkään, että häntä voitaisiin seurata.


Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.
Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.

Välillä Jemina auttaa Teuvoa varjostustehtävissä, sillä mies ei voi mennä vaikkapa naistenvessaan.

– Monesti vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Todisteeksi seurannasta otetaan valokuvia, ja lopulta raportti luovutetaan asiakkaalle.

Kuvaaminen on kuitenkin sallittua vain julkisella paikalla, joten se loppuu aina siihen, kun hytin tai hotellin ovi sulkeutuu. Yksityisetsivät ovat tarkkoja siitä, etteivät riko lakia.

Joitakin vuosikymmeniä sitten, kun avioeron saaminen oli vaikeampaa, etsiviä käytettiin uskottomuuden selvittämisessä vieläkin enemmän. Oikeastihan etsivä ei voi koskaan tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, mutta ennen vanhaan todisteeksi uskottomuudesta riitti oikeudessa se, että pari oli mennyt samaan huoneeseen ja sen jälkeen valot olivat sammuneet. Etsivät esiintyivät tuolloin usein myös todistajina oikeudessa.

Mielenrauhaa

Pettäjien käräyttämisestä tule mieleen amerikkalainen tosi-tv-sarjan Rysän päällä. Kun salarakkaat kohtasivat, kuvausryhmä ryski paikalle. Yleensä seurasi kaaos: itkua, huutoa ja draamaa. Teuvo muistaa sarjan hyvin. Itse asiassa sarjan innoittamana hän kahdeksan vuotta sitten yksityisetsivän hommista innostuikin.

– Samanlaista puuhaa tämä on, mutta sillä erotuksella, että emme ilmianna itseämme. Seurattava ei saa koskaan tietää minusta, ellei palkkaajani sitä itse hänelle paljasta.

Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein kalvaa.

Harva kehtaa paljastaa, sillä vaikka pettäminen olisi kuinka väärin, ei yksityisetsivän laittaminen rakkaansa perään ole sekään ihan reilua. Etenkin kun noin puolessa tapauksista todisteita uskottomuudesta ei löydy, vaan kyse on selvästikin tilaajan mustasukkaisuudesta.

Teuvo ei halua silti moralisoida ketään. Hän ei edes halua tietää, mitä tapahtuu, kun hän on luovuttanut raporttinsa. Eroaako pari vai jatkavatko he yhdessä? Hän haluaa vain auttaa asiakkaitaan olipa kyse sitten oikeasti pettämisestä tai vain mustankipeydestä.

– Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein ihmistä kalvaa. Haluan, että asiakas saa rauhan.

Yksityisetsivän palkkaaminen ei ole ihan halpaa. Teuvo veloittaa neljäkymmentä euroa tunnilta plus 24 prosenttia arvonlisäveroa, ja toisinaan seurantaan voi mennä päiviä. Olisiko suhteen kannalta parempi käyttää sekin raha vaikka pariterapiaan?


"Tusinapappa" omana itsenään.
"Tusinapappa" omana itsenään.

Kävikö käry?

Nyt kävi käry! Nyt se huomasi! Se tunne tulee Teuvolle vieläkin joka keikalla.

Tunteesta huolimatta käry ei ole koskaan käynyt.

– Kai se on vain se jännitys, joka saa niin ajattelemaan.

Siihen jännitykseen Teuvo myöntää jääneensä vähän koukkuun. Useimmiten yksityisetsivän työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin jännittävää. Samaa ovea voidaan tuijottaa tunteja. Etsivän tärkein ominaisuus onkin kärsivällisyys.

– Tunteja paikallaan, toimintaa muutaman minuutin verran, Teuvo kuvailee.

Ehkä sen takia Teuvosta kertova tosi-tv-sarja ei toteutunutkaan. Tuotantoyhtiö kuvasi pilotin, ja useampikin tv-kanava oli kiinnostunut. Mutta televisiossa olisi tietysti pitänyt jotain tapahtuakin. Odottelun kuvaaminen on kallista.

Teuvon mukaan vaimo oli kuitenkin iloinen, ettei sarjasta tullut mitään. Hän ei ole koskaan miehensä salapoliisibisneksistä välittänyt. Vaimo toivoisi, että 63-vuotias Teuvo jäisi jo eläkkeelle.


Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.
Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.

Teuvolla on ollut aina monta rautaa tulessa. Hänen nimissään on myös kuljetus- ja markkinointiyritykset. Hän on muun muassa tarjonnut henkivartiointia, ajanut silmäätekevien mustia mersuja ja tuonut Suomeen infrapunasaunoja. Kaiken muun hän olisikin jo valmis jättämään, mutta ei etsivän hommia. Joulukuussa Teuvo onkin lähdössä taas seurantakeikalle Kanariansaarille.

– Kai sitä on ikuinen pikkupoika! Salapoliisiahan sitä leikittiin jo poikasena pihalla, Teuvo myhäilee.

Sitä paitsi sesonkiaika – pikkujoulut – on jo ihan käsillä.

Katso videolta, kuinka Teuvo Paananen naamioituu peitetehtävään.

2787281

Irinan seitsemäs levy on raikkaasti uudenlaista Irinaa.

Irinan paikka suomalaisessa popmusiikkitodellisuudessa vuonna 2017 ei ole helppo. Hän ei ole enää nuori tulokas, mutta ei vielä Kaija Koon veroinen popin vanhempi valtionainenkaan.

Irinan seitsemäs levy Seitsemän kuitenkin päivittää pitkän uran tehneen artistin sointimaailmaa onnistuneesti. Irina väistää ne ansat, joihin Maija Vilkkumaa toissavuotisella Aja! -paluulevyllään astui ryskyen. Nykyteknologia on valjastettu Irinan ominaissoundin palvelukseen, eikä päinvastoin. Biittivetoinen soundi ei vie Irinaa, vaan Irina vie soundia.

Seitsemän ei esittele epäuskottavan futuristiseksi stailattua discokuningatarta, vaan tuo takaisin vanhan tutun Irinan – mutta nyt hänellä on silmissään aivan uudenlaista säihkettä.

Kaijamaista ovat myös parisuhdeväännöt.

Kaija Koota muistuttavat turvallisen kapinalliset sekä omanarvontuntoiset tekstit, joissa Irina muun muassa ilmoittaa, ”ettei hänestä ole vaimoksi nyt eikä ikinä”. Kaijamaista ovat myös parisuhdeväännöt, joissa altavastaajana on aina joku toinen kuin kertoja, sekä musiikin tanssittavuus. Ei nyt eikä ikinä on yksi levyn harvoista perinteisemmistä suomirock-kappaleista, jotka on rakennettu basso- ja kitarakuvion varaan. Silti biisi on sellainen, jota bilekansan on helppo tanssia vappupäivän dagen efter -diskossa.

Tanssittavuus viedään tappiin tamppausbiisissä Tanssi hengittämättä, jossa Irina laulaa: ”Ttanssi hengittämättä niin kauan, että taju lähtee. Silloin tuskin tuntee, kun maahan putoaa.”

Rivi kiteyttää kasvukivut taakseen jättäneen artistin uuden albumin napakasti.

Irina: Seitsemän

(Sony)

Tinkimättömyys ja vanhempien tuki ovat tehneet historiantutkija Rinna Kullaan unelmista totta. Mottonsa hän on napannut Men in Black -elokuvasta.

Kaikki alkoi helsinkiläisestä kirjastosta. Siellä istui 1980-luvulla nuori tyttö, joka luki päivät läpeensä.

– Meidän perheessämme ei silloin ollut kauhean helppoa. En koskaan ollut mikään huippuoppilas saati lahjakas, en edes osannut lukea ennen kouluun menoa, Rinna Kullaa kertoo Louvren taidemuseon kahvilassa, josta on tullut hänen uusi turvasatamansa.

Rinna on tällä hetkellä akatemiatutkijana Suomessa sekä Pariisin arvostetun Science Po -yliopiston ja Wienin yliopiston vieraileva professori. Venäjää ja Balkania käsittelevä tutkimustyö on vienyt hänet puhumaan myös Euroopan neuvostoon. Jo 32-vuotiaana Rinna piti alustuksia Yhdysvaltain ulkoministeriössä ja toimi Kroatian hallituksen asiantuntijana. Eikö päätä huimannut koskaan?

– Men in Black -elokuvassa on kohtaus, jossa henkilö haluaa olla kaikkein paras: ”the best of the best of the best” . Niin minäkin ajattelen, Rinna nauraa.

”Vanhempani ovat aina ajatelleet, että kyllä kai Rinna tietää, mitä hän tekee.”

Suuri maailma kutsui Rinnaa jo teini-iässä. Ensin hän haki IB-lukioon Tanskaan ja sieltä valmistuttuaan Columbian yliopistoon New Yorkiin. Työläistaustaisille vanhemmille Rinnan kansainvälinen maailma oli tuntematon. Kun Rinna kertoi isälleen pääsystään huippuyliopistoon, tämän suusta pääsi kirosana. Columbian vuosimaksut ovat tähtitieteelliset.

– Pääsy yliopistoon tarkoitti, että vanhempani joutuivat myymään osakkeet ja auton.

Sittenkin rahaa oli vasta ensimmäiseksi vuodeksi.

– Vanhempani ovat aina ajatelleet, että kyllä kai Rinna tietää, mitä hän tekee.

Seuraavat vuosimaksut hoituivat lainarahalla, stipendeillä ja osapäivätöillä. Columbiasta valmistuttuaan Rinna pääsi paikalliseen lakiasiaintoimistoon töihin, mistä matka vei Oxfordiin.

Rinna kannustaa naisia asettamaan riman korkealle. Se ei tietenkään ole helppoa: kansainvälisessä yliopistomaailmassa kilpailu on kovaa, eikä naiseuskaan ole auttanut. Vaikka matkan varrelle on osunut paljon tukijoita, on sekaan mahtunut myös sovinisteja ja jopa lähentelijöitä.

– Minä olen aina vain mennyt eteenpäin. Teen paljon töitä, opettelen uusia asioita ja olen valmis haastaviin juttuihin. Yritän aina olla paras versio itsestäni.

Suomessa vai ulkomailla?

”En ajattele, että akateeminen tutkimusympäristö olisi jossain maassa parempi kuin toisessa. Mutta vähän niin kuin pianistitkin, minä näen, että on tärkeää soittaa erilaisten orkesterien kanssa, jotta itse voi kehittyä.”

Työasenne

”Teen paljon töitä ja olen valmis haastaviin juttuihin. Yritän aina olla paras versio itsestäni.”

 

Luennolla Rinna seuraa rannekellosta ajankulua. ”Puhelimella otan kuvia dokumenteista. Joskus myös haastattelen ihmisiä. Sitä varten minulla on kravattimikrofoni.”

 

Ensimmäinen duunini

”Lukioaikana olin Tanskassa siivooja. Siivosin rikkaitten ihmisten asuntoja. Siivoustöillä sain helposti kasaan rahat seuraavan viikon ruokaan.”

Parasta työssäni

”Parasta ovat ihmiset: kollegat ja opiskelijat. En pärjäisi ilman heitä, koska ajatukset eivät kehity ilman vuorovaikutusta. Se on varmaan yksi syy myös siihen, miksi haluan työskennellä niin monessa maassa.”

Rasittavinta työssäni

”Työn määrä. Työhöni menee paljon aikaa. Esimerkiksi tutkimusmateriaali minun on käytävä aina itse läpi. Olisi kiva jakaa taakkaa jonkun muun kanssa, mutta todellisuudessa vain minä voin päättää, mikä on tärkeää ja mikä ei.”

 

Louvresta on tullut Rinnalle rakas paikka. Museossa hän viettää paljon aikaa ollessaan Pariisissa – kaunis, esteettinen ympäristö antaa vastapainoa puurtamiselle.

 

Työidolini

”Ihailen oikeushammaslääkäri Helena Rantaa ja sitä, mitä hän on saanut asiantuntemuksellaan aikaan. Vaikka Helena Ranta on joutunut kohtaamaan valtavasti kuolemaa, hän on säilyttänyt herkkyytensä ja lempeytensä.”

Suurin saavutukseni

”Suurin saavutukseni on vierailevan professorin työ Science Po -yliopistossa Pariisissa. Se on mielestäni korkeinta, mitä voin professorina saavuttaa.”

Työminä

”Työpaikalla haluan olla kiltti ja mukava ihmisille, jotka tekevät töitä minulle ja minun kanssani. Olen myös aina hyvin organisoitu ja valmistautunut. Kotona saatan olla tosi pinnallinen. Olen kiinnostunut meikkauksesta, hiusten kihartamisesta ja parfyymeistä.”

Haluaisin kehittyä

”Haluaisin oppia saksan kielen hyvin. Ja haluaisin myös kommunikoida ranskan kielellä entistä paremmin. Silloin ihmisillä olisi hauskempaa seurassani.”

Normipäivä

”Se vaihtelee. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina saavuin Pariisiin ja menin suoraan ulkoministeriöön töihin ja tutkin asiakirjoja. Sitten menin Pariisin-asunnolle, kävin kuntosalilla ja kylvyssä. Illalla jatkoin töitä vielä kolme tuntia.”

Nuoruuden haaveammatti

”Historioitsija. Olen päässyt unelmatyöhöni.”

Suurin haave

”Että saisin tehdä juuri sitä, mitä minä nyt teen. Odotan toki myös, että saisin kirjoitettua kirjan kylmän sodan historiasta Välimerellä aina tämän päivän tapahtumiin saakka. Silloin voisimme ymmärtää paremmin, mitä siellä tapahtuu nyt.”

Tärkein opetus

”Minun äitini muistuttaa aina, että pitää muistaa olla hyvä ihminen.”

Rinna Kullaa

Syntynyt vuonna 1977 Helsingissä.

Valmistunut valtiotieteen kandidaatiksi Columbian yliopistosta vuonna 2001, Venäjän ja Itä-Euroopan opintojen maisteriksi 2004 Oxfordin yliopistosta, Euroopan historian tohtoriksi Marylandistä 2008.

Työskentelee akatemiatutkijana Rusmed-hankkeessa. Lisäksi vieraileva professori Pariisin Science Po:ssa ja Wienin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, Pariisissa ja Wienissä.

Näyttelijä Shannen Doherty on kertonut avoimesti syövästään. Nyt sairaus on remissiossa.

Beverly Hills 90210 ja Siskoni on noita -sarjoista tuttu näyttelijä Shannen Doherty, 46, kertoo Instagramissa saaneensa kuulla lääkäriltään, että hänen syöpänsä on remissiossa. Hän sairastui rintasyöpään noin kaksi vuotta sitten ja on siitä saakka kertonut sosiaalisessa mediassa avoimesti elämästään sairauden kanssa.

Remissiolla tarkoitetaan tilaa, jossa tauti vetäytyy taka-alalle: oireet lievittyvät ja sairastuneen tila kohenee. Se voi olla joko pysyvää tai tilapäistä.

– Kuulin sanan, enkä tiedä miten reagoida, Doherty kirjoittaa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Vaikka uutiset ovat hyviä, näyttelijä tietää, että nyt hän voi vain odottaa.

– Kuten joka ikinen kaveri syöpäperheessäni tietää, seuraavat viisi vuotta ratkaisevat. Uusiutumisia tapahtuu koko ajan. Moni teistä on jakanut sen tarinan kanssani. Joten minä odotan, ehdottomasti keveämmällä sydämellä.

Hän kirjoittaa, että odotellessa pitää myös tehdä päätöksiä esimerkiksi korjausleikkauksista ja seuraavan viiden vuoden lääkityksestä, jolla on sivuvaikutuksensa.

– Tiedän, että minua on siunattu. Mutta nyt... remissio. Aion vain hengittää.

Vapun selviytymisreseptit pähkinänkuoressa.

Juhlat tiedossa, kuohuva kylmässä, mutta seuraavan päivän krapula pelottaa? Ei hätää, vapun kunniaksi Me Naisten toimitus testasi kaksi hyväksi väitettyä krapulanehkäisykeinoa eri puolilta maailmaa.

Toinen kikka toteutetaan ennen alkoholijuomiin tarttumista. Tämä naapurimaastamme Venäjältä peräisin oleva tekniikka ei edellytä muuta kuin pullollista oliiviöljyä.

Jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, voi turvautua skottien legendaariseen piimäkikkaan.

2976251

Ebookersin julkaisemasta listasta löydät näiden kikkojen lisäksi 98 muuta tapaa torjua krapulaa.