Yksityisetsivä voi olla jäljilläsi. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Oletko ollut pahoilla teillä? Tai tehnyt jotain muuta vilunkia? Ehkä kannattaisi vilkaista taakse. Perässäsi voi olla yksityisetsivä.

Muovirasiassa on peruukista saksittuja karvoja ja iholiimaa. Maskeeraaja Jemina Moskari kastaa puuterivippaa rasiassa ja tupsuttelee seosta Teuvo Paanasen kasvoille.

– Tehdään Teuvosta tällä kertaa tällainen karski talonmies, Jemina selittää.

Teuvo Paananen on yksityisetsivä, ja teatterimaskeeraajan koulutuksen saanut Jemina auttaa häntä valmistautumaan varjostustehtävään. Muutamassa minuutissa vaalea Teuvo on saanut tummat kulmat, parran ja viikset. Nenälleen hän asettelee vahvasankaiset silmälasit, joiden linsseissä ei ole tehoja.

Jeminalla olisi Teuvolle peruukkikin, mutta sitä mies ei nyt huoli. Hän haluaa näyttää katua lakaisevalta huoltomieheltä, ei nyt sentään iskelmälaulaja Martti Servolta.

– Ettei nyt ihan vitsiksi mene, Teuvo tuumii ja vetää päähänsä nyppyisen pipon. Oma, siisti pikkutakki vaihtuu parhaat päivänsä nähneeseen ulkoilupusakkaan.

Teuvo sujauttaa taskuunsa tärkeimmät työvälineensä: lehtiön, kiikarit ja kännykän. Hän nappaa harjan käteensä ja siirtyy porttikongiin odottamaan, milloin kohde tulee ulos. Ihan vaan muina talkkareina.


Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.
Yksityisetsivä Teuvo Paananen saa irtoparran varjostustehtävää varten.

Pettäjien perässä

Kaava on useimmiten sama: Kumppani alkaa käyttäytyä omituisesti. Hänen puhelimeensa tulee viestejä outoihin aikoihin. Hän panostaa ulkonäköönsä aiempaa enemmän. Hän vaikuttaa poissaolevalta, vastaa kysymyksiin vältellen, jää kiinni pienistä valheista. Herää epäilys: onko hänellä joku toinen?

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia ei edes voi ottaa vastaan.

Mitä sinä tekisit? Tutkisit puhelimen? Vai kysyisitkö suoraan?

Aika moni päätyy ottamaan yhteyttä Teuvoon. Suurin osa hänen toimeksiannoistaan on uskottomuusepäilyjä.

– Kyllä moni on varmasti kysynytkin suoraan, mutta kun eiväthän ne perhanat kerro totuutta, Teuvo huudahtaa.

Uusia seurantapyyntöjä tulee kuukausittain. Kaikkia Teuvo ei edes voi ottaa vastaan. Naiset ottavat hiukan hanakammin yksityisetsivään yhteyttä, mutta itse pettäjissä löytyy tasaisesti niin miehiä kuin naisia.

Sherlock Holmes, Hercule Poirot, Raid, Vares, Philip Marlowe... Teuvolla on monta kuuluisaa kollegaa, sillä yksityisetsivän – tai salapoliisin, kuten heitä ennen kutsuttiin – työ on aina innoittanut kirjailijoita.

Ehkä yksityisetsivissä onkin jotain kiehtovampaa kuin poliisissa, joka on virkamies ja osa jähmeää, byrokraattista koneistoa. Mielikuvissa yksityisetsivä operoi siellä missä rikollisetkin: öisillä kaduilla, hämärissä porttikongeissa, salaisuudessa. Dekkareissa yksityisetsivät ovat aina myös poliisia nokkelampia; ennen kuin poliisi on edes ehtinyt paikalle, privaattidekkari on jo selvittänyt rikoksen.

Teuvo ei sentään murhia tutki, mutta toisinaan hänkin on ehtinyt ennen poliisia. Pettämistapausten lisäksi hän setvii petoksia, joiden tutkimiseen poliisilla ei ole resursseja. Yksityisten ihmisten lisäksi hän tekee keikkoja muun muassa lakitoimistoille ja rahoitusyhtiöille.

– Aika paljon haen pois autoja. Ihminen on ostanut auton osamaksulla, mutta jättänyt lyhennykset maksamatta. Ei poliisi ehdi sen tason huijareita etsiä. Minä haen tyypin käsiini ja kysyn, annatko auton suosiolla pois vai tehdäänkö rikosilmoitus. Jos asiakkaani on jo tehnyt rikosilmoituksen, soitan poliisin ottamaan henkilön kiinni.

Yritysten laskuun Teuvo on muun muassa seurannut työntekijöitä. Työnantajalla voi esimerkiksi olla epäilys, että sairauslomalla oleva työntekijä käykin samaan aikaan töissä jossain muualla. Tai sitten työnantaja voi epäillä, että työntekijä pistää rahaa omaan taskuunsa ohi kassan.

– Nykyään on niin vaikea irtisanoa työntekijää. Täytyy olla näyttöä, että irtisanomisperusteet täyttyvät. Minut voidaan palkata etsimään se näyttö.

Viime aikoina Teuvo on törmännyt uuteen ilmiöön: ihmiset haluavat ottaa selvää, onko tuore, usein netissä tavattu, seurustelukumppani todellakin sitä, mitä hän väittää olevansa.

Teuvo kerää tuntomerkit ja etsii netistä kaiken mahdollisen tiedon seurattavasta – ja lähtee kytikselle.


Talonmies voikin olla yksityisetsivä.
Talonmies voikin olla yksityisetsivä.

Salakuuntelua ja dna-näytteitä

Miehiä on kaksi samannäköistä: kumpikin kaapin kokoisia, silmillä mustat lasit. Mikko ja Jaakko Salmea Suomen Erikoisturvaryhmä Oy:stä saa kuvailla, mutta ei valokuvata.

– Loppuu hommat lyhyeen, jos naama aletaan tunnistaa, Mikko sanoo.

Mikko on yrityksen operatiivinen johtaja sekä viestintävastaava, joten hän hoitaa puhepuolen. Veljesten yritys tarjoaa yksityisetsivän palvelujen lisäksi muun muassa henkivartiointia ja salakuuntelulaitteiden paljastamista. No, nyt meni jännittäväksi!

Kuka Suomessa salakuuntelee ja ketä?

– Yritysvakoilua pelkäävät firmat haluavat usein, että ennen tärkeitä neuvotteluita skannaamme tilan. Kyllä yksityiset ihmisetkin voivat epäillä salakuuntelua, mutta siinä täytyy sitten aina kuulostella, onko asiakkaalla kaikki muumit laaksossa. Niuvanniemestäkin on välillä tullut puheluita.

Mikko ja Jaakko perustivat oman yrityksen viitisen vuotta sitten, mutta turvallisuusalalla he ovat työskennelleet jo kohta parinkymmenen vuoden ajan. Kumpikin on aloittanut uransa vartijana. Yksityisetsiväksi voi Suomessa ryhtyä kuka vain, mutta vuodesta 2002 työhön on vaadittu vartijakortti, jonka myöntää poliisi. Vain pelkkiä uskottomuusepäilyjä voi setviä ilman mitään korttejakin.

Periaatteessa kaikilla vartiointiliikkeillä olisi siis mahdollisuus tarjota yksityisetsivän palveluja, mutta Mikko arvioi etsiviä olevan Suomessa nykyään ehkä satakunta. Valtaosa etsivistä on miehiä, mutta on alalle jokunen nainenkin eksynyt.

Mikolla ja Jaakolla on työntekijöissään joitakin entisiä poliiseja, mutta itse he eivät ole poliisin ammatista haaveilleet edes pikkupoikina. Yksityisetsivä kun voi valita asiakkaansa – poliisi ei.

Etsivän työ opitaan yleensä käytännön kautta, sillä Suomesta siihen on vaikea löytää koulutusta. Tosin Erikoisturvaryhmä järjestää nykyään myös kursseja etsiviksi haluaville. Itse Mikko ja Jaakko ovat käyneet hakemassa oppia Amerikasta.

– Siellä ollaan edellä näissä asioissa. Mutta emme tietenkään kaikkia kikkojamme opeteta. Täytyy muistaa säilyttää kilpailuvaltti, Mikko virnistää.

Sitä tehtävää ei voinut mokata. Kohde oli jo kolme tappanut.

Veljesten jännittävin ja vaarallisin toimeksianto on ollut se, kun ulkomaisesta yrityksestä otettiin yhteyttä ja pyydettiin nappaamaan dna-näyte Suomeen lomailemaan tulleelta henkilöltä, jota epäiltiin kolmen ihmisen murhasta.

– Sitä ei yksinkertaisesti voinut mokata, kun kohde oli jo kolme ihmistä tappanut, Mikko sanoo.

Tai no, oliko todella, se ei koskaan veljeksille täysin varmasti selvinnyt. He saivat näytteen, mutta sitä, kuinka tarina päättyi, he eivät koskaan saaneet tietää.

He kyllä seuraavat tarkkaan rikosuutisia.

– Kuuluu ihan ammatinkuvaan, että tiedämme, mitä ”alalla” tapahtuu ja mitä rikolliset touhuavat. Onko jotakin, joka voi vaikuttaa asiakkaidemme tai omaan turvallisuuteen?

Aina joskus heitä pyydetään selvittämään rikoksia, joita poliisikaan ei ole pystynyt ratkaisemaan. Sellaisille Salmet joutuvat sanomaan ei. Yksityisetsivä on siviilihenkilö, eikä heillä ole viranomaisen oikeuksia.

– Jos poliisi ei ole saanut jotakin ratkaistua, harvoin mekään lähdemme yrittämään, koska meillä ei ole pääsyä poliisin rekistereihin. Emme halua laskuttaa asiakasta toimeksiannoista, jos katsomme, ettei tulosta välttämättä synny.

Kerran Salmiin on ottanut yhteyttä myös henkilö, joka oli tuomittu oikeudessa, mutta mielestään väärin. Hän olisi halunnut yksityisetsivien etsivän oikean syyllisen ja puhdistavan hänen maineensa.

– Emme työskentele rikollisille emmekä mene poliisin tontille. Luotamme, että poliisi osaa hoitaa itse työnsä. Mutta jos asiakkaalla on epäily jostakin rikoksesta, voimme hankkia hänelle näytön, jonka perusteella hän voi tehdä rikosilmoituksen.

Pikkujoulut sesonkiaikaa

Petolliset puolisot työllistävät Erikoisturvaryhmääkin. Yksityisetsivät tietävät hyvin, missä ja milloin suomalaiset pettävät: työ- ja lomamatkoilla, risteilyillä ja hiihtokeskuksissa. (Levi on kuulemma pahin!)

Salarakkaus roihuaa myös Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, sillä siellä kiinnijäämisen mahdollisuus on pienempi kuin kotikaupungin hotellissa, jossa joku tuttu voi nähdä.

Pikkujouluaika on juhla-aikaa yksityisetsivillekin, sillä silloin toimeksiannoista ei ole pulaa. Teuvo Paanasen mukaan toinen sesonki on aina ennen ja jälkeen lomien.

– Onko loman jälkeen mitta täynnä perhettä vai mikä ihme se on?

Yksityisetsivä seuraa kohdettaan tilanteissa, joissa tällä olisi mahdollisuus pettää. Etsivä kulkee kannoilla ja kirjaa ylös minuuttien tarkkuudella, mitä kohde tekee, keitä hän tapaa. Jotta kohteen epäilykset eivät heräisi, Erikoisturvaryhmä käyttää varjostustehtävissä useampaa eri henkilöä ja autoja.

Vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Teuvolla on Jemina. Risteilyillä pistäydytään välillä hyttiin muuttamaan Teuvon look erilaiseksi. Teuvo suhtautuu kuitenkin aika rennosti uhkakuvaan, että hänet tunnistettaisiin.

– Eihän kukaan tällaista harmitonta pappaa osaa etsiväksi epäillä! Minun näköisiä ukkoja on Suomessa kolmetoista tusinassa. Jos ihminen ei ole tehnyt mitään vilperttiä, ei hänellä käy mielessäkään, että häntä voitaisiin seurata.


Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.
Maskeeraaja Jemina Moskari auttaa Teuvoa välillä myös seurantatehtävissä.

Välillä Jemina auttaa Teuvoa varjostustehtävissä, sillä mies ei voi mennä vaikkapa naistenvessaan.

– Monesti vessoissa kuulee juuri parhaat jutut. Sieltä soitetaan rakastajalle tai avaudutaan tyttökaverille.

Todisteeksi seurannasta otetaan valokuvia, ja lopulta raportti luovutetaan asiakkaalle.

Kuvaaminen on kuitenkin sallittua vain julkisella paikalla, joten se loppuu aina siihen, kun hytin tai hotellin ovi sulkeutuu. Yksityisetsivät ovat tarkkoja siitä, etteivät riko lakia.

Joitakin vuosikymmeniä sitten, kun avioeron saaminen oli vaikeampaa, etsiviä käytettiin uskottomuuden selvittämisessä vieläkin enemmän. Oikeastihan etsivä ei voi koskaan tietää, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, mutta ennen vanhaan todisteeksi uskottomuudesta riitti oikeudessa se, että pari oli mennyt samaan huoneeseen ja sen jälkeen valot olivat sammuneet. Etsivät esiintyivät tuolloin usein myös todistajina oikeudessa.

Mielenrauhaa

Pettäjien käräyttämisestä tule mieleen amerikkalainen tosi-tv-sarjan Rysän päällä. Kun salarakkaat kohtasivat, kuvausryhmä ryski paikalle. Yleensä seurasi kaaos: itkua, huutoa ja draamaa. Teuvo muistaa sarjan hyvin. Itse asiassa sarjan innoittamana hän kahdeksan vuotta sitten yksityisetsivän hommista innostuikin.

– Samanlaista puuhaa tämä on, mutta sillä erotuksella, että emme ilmianna itseämme. Seurattava ei saa koskaan tietää minusta, ellei palkkaajani sitä itse hänelle paljasta.

Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein kalvaa.

Harva kehtaa paljastaa, sillä vaikka pettäminen olisi kuinka väärin, ei yksityisetsivän laittaminen rakkaansa perään ole sekään ihan reilua. Etenkin kun noin puolessa tapauksista todisteita uskottomuudesta ei löydy, vaan kyse on selvästikin tilaajan mustasukkaisuudesta.

Teuvo ei halua silti moralisoida ketään. Hän ei edes halua tietää, mitä tapahtuu, kun hän on luovuttanut raporttinsa. Eroaako pari vai jatkavatko he yhdessä? Hän haluaa vain auttaa asiakkaitaan olipa kyse sitten oikeasti pettämisestä tai vain mustankipeydestä.

– Epäilys on hirveä tunne, kun se oikein ihmistä kalvaa. Haluan, että asiakas saa rauhan.

Yksityisetsivän palkkaaminen ei ole ihan halpaa. Teuvo veloittaa neljäkymmentä euroa tunnilta plus 24 prosenttia arvonlisäveroa, ja toisinaan seurantaan voi mennä päiviä. Olisiko suhteen kannalta parempi käyttää sekin raha vaikka pariterapiaan?


"Tusinapappa" omana itsenään.
"Tusinapappa" omana itsenään.

Kävikö käry?

Nyt kävi käry! Nyt se huomasi! Se tunne tulee Teuvolle vieläkin joka keikalla.

Tunteesta huolimatta käry ei ole koskaan käynyt.

– Kai se on vain se jännitys, joka saa niin ajattelemaan.

Siihen jännitykseen Teuvo myöntää jääneensä vähän koukkuun. Useimmiten yksityisetsivän työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin jännittävää. Samaa ovea voidaan tuijottaa tunteja. Etsivän tärkein ominaisuus onkin kärsivällisyys.

– Tunteja paikallaan, toimintaa muutaman minuutin verran, Teuvo kuvailee.

Ehkä sen takia Teuvosta kertova tosi-tv-sarja ei toteutunutkaan. Tuotantoyhtiö kuvasi pilotin, ja useampikin tv-kanava oli kiinnostunut. Mutta televisiossa olisi tietysti pitänyt jotain tapahtuakin. Odottelun kuvaaminen on kallista.

Teuvon mukaan vaimo oli kuitenkin iloinen, ettei sarjasta tullut mitään. Hän ei ole koskaan miehensä salapoliisibisneksistä välittänyt. Vaimo toivoisi, että 63-vuotias Teuvo jäisi jo eläkkeelle.


Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.
Pettäjien sesonkiaika – pikkujoulut – on jo käsillä.

Teuvolla on ollut aina monta rautaa tulessa. Hänen nimissään on myös kuljetus- ja markkinointiyritykset. Hän on muun muassa tarjonnut henkivartiointia, ajanut silmäätekevien mustia mersuja ja tuonut Suomeen infrapunasaunoja. Kaiken muun hän olisikin jo valmis jättämään, mutta ei etsivän hommia. Joulukuussa Teuvo onkin lähdössä taas seurantakeikalle Kanariansaarille.

– Kai sitä on ikuinen pikkupoika! Salapoliisiahan sitä leikittiin jo poikasena pihalla, Teuvo myhäilee.

Sitä paitsi sesonkiaika – pikkujoulut – on jo ihan käsillä.

Katso videolta, kuinka Teuvo Paananen naamioituu peitetehtävään.

2787281

Sukupuolineutraalius ei estä ketään toteuttamasta sukupuoltaan – päin vastoin.

Minusta on ihanaa olla nainen. Ei ole pakko mennä armeijaan. Voi meikata ja pitää pitkää tukkaa ilman, että kukaan tulee vaatimaan henkilöllisyystodistusta ratikassa. Saa rakastaa pinkkiä väriä, kimalletta ja hevosia ilman, että joutuu kyseenalaistetuksi. 

En selvästikään ole ajatuksineni yksin. Kun hiljattain haastattelin naisia siitä, mikä naiseudessa on parasta, haastateltavat keksivät vaikka mitä hienoa. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla naiseuden iloja ylisti tällä viikolla Linda Mikander. Hän kertoo kirjoituksessaan pesevänsä mielellään miehensä pyykit renkaidenvaihtoa vastaan ja rakastavansa sitä, että mies hoitaa kotona inhottavat miehiset työt. Sekin tuo hyvän mielen, kun mies maksaa laskun ravintolassa tai avaa oven.

Vaikka leluja, töitä ja vessoja ei jaoteltaisi erikseen miehille ja naisille sopiviksi, Nainen isolla n-kirjaimella voisi edelleen valita itseään miellyttävät lelut, työt ja vessat.

Mikander kysyy, onko ihmisten tasavertaistaminen mennyt liian pitkälle, kun leluista, töistä ja yleisövessoista halutaan sukupuolineutraalit. 

Minulla on vastaus: ihmisten tasavertaistaminen ei ole mennyt liian pitkälle, eikä mene. Tasa-arvohan perustuu siihen, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Siinä ei voi mennä liian pitkälle.

Myöskään sukupuolineutraalius ei ole uhka naisellisille naisille tai kenellekään muullekaan. Vaikka leluja, töitä ja vessoja ei jaoteltaisi erikseen miehille ja naisille sopiviksi, Nainen isolla n-kirjaimella voisi edelleen valita itseään miellyttävät lelut, työt ja vessat. Kotitöiden jaostakin voisi yhä päättää kumppaninsa kanssa kaksin.

Mikander kertoo mielipidekirjoituksessaan, etteivät perinteiset sukupuoliroolit ole uhka hänen uralleen miesvaltaisella alalla. Hyvä juttu! Se tarkoittaa, että sukupuolineutraaliudessa ja vanhojen roolien romuttamisessa on päästy niin pitkälle, että nainen voi menestyä urallaan, ja vieläpä miesten keskuudessa. Ei ole pakko olla kotirouvana kaiken päivää, jos ei halua. 

Sukupuolineutraalius ja yhdenvertaisuus ovat mielestäni enemmän kuin tervetulleita pyrkimyksiä. 

Vaikka esimerkiksi minä ja Mikander olemme päässeet nauttimaan naisena olemisen hyvistä puolista, jonkun muun kokemus sukupuolirooleista ja sukupuolittavasta yhteiskunnasta voi olla ihan toinen. Jos kokee syrjintää sukupuoli-identiteettinsä vuoksi, ei varmaan paljon lohduta, että joku tarjoutuu kantamaan kauppakasseja tai vaihtamaan autonrenkaat. Siksi sukupuolineutraalius ja yhdenvertaisuus ovat mielestäni enemmän kuin tervetulleita pyrkimyksiä. 

Pystyn olemaan nainen, vaikkei yhteiskunta pönkittäisi sukupuoltani joka käänteessä. Keksin aika monta parempaa tapaa toteuttaa naiseuttani kuin naistenvessassa käyminen.

 

Suosittua Kalastajan vaimo -blogia pitävä Johanna Alvestad myöntää, että Norjassa kurjat asiat saavat vähemmän huomiota kuin Suomessa.

Johanna Alvestad muutti aikoinaan Norjaan sen jälkeen, kun hän oli Kanarian-lomallaan tavannut elämänsä rakkauden, norjalaisen kalastajan.

Pian Norjaan muutettuaan Johanna alkoi pitää Kalastajan vaimo -blogiaan, jossa hän kertoo elämästään, harrastuksistaan ja perheestään. Alkuaikoina hän hämmästeli Norjassa etenkin ihmisten lempeyttä, rentoutta ja rauhallisuutta.

Nyt hän on asunut Norjan eteläkärjessä, Lillesandissa, kymmenen vuotta ja ihmettelee edelleenkin paikallisten positiivisuutta – sekä hyvässä että pahassa.

– Mistään ei saa negatiivista palautetta, ei edes rakentavaa kritiikkiä. Töissä sitä joskus melkein tarvitsisi, mutta kehitystä tuetaan muilla tavoin. Täällä ei sanota asioita niin suoraan, mutta ei niitä myöskään kyräillä selän takana. Ihmiset osaavat keskittyä positiivisiin asioihin ja mennä negatiivisten yli, kotkalaissyntyinen Johanna kertoo.

”Ihmiset osaavat keskittyä positiivisiin asioihin ja mennä negatiivisten yli.”

Norjassa ollaan tutkitusti onnellisia. Yhdistyneiden kansakuntien onnellisuusraportti julkaistiin maanantaina, ja sen mukaan maailman onnellisin maa on nyt Norja. Suomi sijoittuu listauksessa viidenneksi.

Millä tavoin norjalainen onnellisuus näkyy arjessa?

– Ihmisillä on jollain tavalla luottavaisempi olo. He eivät murehdi, koska luottavat valtioon ja siihen, että esimerkiksi rahaa on riittävästi. Tosin Norjassa ei niin puhuta rahasta, omistuksista tai muusta materiasta. Moni tuntee, että rahaa on tarpeeksi, eikä siksi esimerkiksi varakkuus ole niin tavoiteltavaa. Ihmiset seisovat tukevasti omilla juurillaan, ja kansallistunne on vahva.

Maisemalenkit auttavat

Johanna uskoo, että myös luonnolla on suuri merkitys norjalaisten onnellisuuteen. Hän on huomannut, että norjalaiset liikkuvat enemmän ulkona kuin suomalaiset. Kun Suomessa lähdetään ulos ystävän tai kumppanin kanssa kotiovelta ja kävellään kävelytietä autotien vieressä, Norjassa valitaan lähin maisemalenkki ja nautitaan samalla sekä luonnosta että liikunnasta ja eväistä, Johanna kertoo.

Luonnossa liikkuminen on Johannalle itsellekin tärkeää. Hän ulkoilee paljon ja toteaa haluavansa aistia silloin ympäristöä eikä vain ”paahtaa menemään asfaltilla”.

Vapaa-ajan eroista Johanna Alvestad on huomannut sen, että norjalaiset pitävät myös hyvää huolta taloistaan sekä sisältä että ulkoa. ”Niitä rempataan ja maalataan”, hän sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto
Vapaa-ajan eroista Johanna Alvestad on huomannut sen, että norjalaiset pitävät myös hyvää huolta taloistaan sekä sisältä että ulkoa. ”Niitä rempataan ja maalataan”, hän sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto

Löysäily kunniaan!

Johannan mukaan Norja on vähän konservatiivisempi maa kuin Suomi, joten siellä pärjää parhaiten tavallisena tallaajana. Paikalliset pitävät kiinni perinteistä ja arvostavat sosiaalisuutta työpaikallakin, Johanna sanoo. Norjalaisten ”löysäily” on yksi asioista, joka suomalaisten kannattaisi myös omaksua.

– Esimerkiksi eilen kesken kokouksen keksimme varata liput stand up -teatteriin syksyksi koko työporukalle, ja tunnelma oli katossa loppupäivän. Kuulostaa ehkä löysäilyltä, mutta uskon, että se vaikuttaa elämänlaatuun, terveyteen, työpaikalla viihtymiseen ja työpanokseen positiivisesti. Löysäily maksaa itsensä takaisin.

”Löysäily maksaa itsensä takaisin.”

Johanna lisää, ettei Norjassa kukaan ajattele kuitenkaan löysäilevänsä perinteisellä tavalla; kaikki haluavat saada työt tehtyä, mutta työpaikalla pitää olla kivaakin.

– Töissä vietetään niin paljon aikaa, että sen pitäisi olla mukavaa. Töissä pitäisi olla mahdollisuus kivoihin lounashetkiin, kollegojen kanssa puhumiseen ja sosiaalisiin taukoihin.

Kaiken kaikkiaan Johanna on huomannut, että norjalaiset haluavat nauttia elämästään enemmän ja ovat valmiita tekemään enemmän sen eteen. Suomalaisia hän pitää hieman vaatimattomina ja vähään tyytyvinä.

– Kyllä täällä kaikesta puhutaan eikä elämä ole kuin kiiltokuvaa, mutta harmit eivät saa päävaltaa. Norjalaiset jättävät harmilliset tunteet ja asiat taka-alalle eivätkä halua pilata iloa. Norjalaiset yrittävät nauttia hyvistä – tai siis ihan tavallisista asioista. Tunnelma pysyy yleensä positiivisena – siitä pitää aina joku huolen!

Kalastajan vaimo -blogia voit lukea menaiset.fi:n sivuilla täällä.

 

Kysely

Haluaisitko muuttaa Norjaan?

yleistystä yleistystä..

Mitä suomalaiset voisivat oppia norjalaisilta onnellisuudesta? Kalastajan vaimo kertoo

Tuo on jännä kun lehdessä kuin lehdessä kirjoitetaan mistä meidän täytysi ottaa oppia milloin kenestäkin? Ei meidän tarvitse olemme hyviä tälläisinä!Minä olen ihan onnellinen rakastan SUOMEA !Kun katson perhettä joka rämpii pakoilaisileirillä ilman kenkiä savessa ja liassa en todella kehtaa valittaa koska asiani on hyvin terveyttä lämpöä ruokaa kaikkea löytyy mitä tältä mudassa kulkevalta puuttuu eli kaikkea!Olemme viidenneksi onnellisin kansa pitääkö olla YKKÖNEN ja valitta ja etsiä epäkohtia...
Lue kommentti

Kilpauimari Emilia Bottas ja hänen aviomiehensä, F1-tähti Valtteri Bottas kilpailivat toisiaan vastaan cartingissa ja keilaradalla. Tuloksena oli tiukka jälkipuinti.

Kilpauimari Emilia Bottaksen aviomies, F1-tähti Valtteri Bottas totesi CNN:n haastattelussa, että hän on vaimon kanssa kilpailukiellossa.

– Olemme ajaneet keskenämme kilpaa cartingia ja Japanissa kävimme keilaamassa. En muista edes, kuinka kisassa kävi, mutta jälkeenpäin kävimme tiukkaa keskustelua tuloksesta, Emilia selventää.

Yhteenoton jälkeen pari päätti, että he eivät enää kilpaile toisiaan vastaan.

– Olemme molemmat liian kilpailuhenkisiä. On parempi, että olemme samalla puolella. Ja siitä olemme pitäneet kiinni, viime syksynä Valtterin kanssa avioitunut Emilia kertoi taitoluistelun MM-kilpailuiden ennakkojuhlissa Westerbackin liikkeessä.

Ura mietintämyssyssä

Emilia taas miettii tällä hetkellä uintiuransa jatkoa. Kausi päättyi joulukuussa MM-kilpailuihin.

– Tällä hetkellä en ole asettanut uinnin suhteen seuraavaa tavoitetta. Mietintäjakso on menossa. Olin joka tapauksessa päättänyt, että Rion olympialaiset jäävät minulle viimeisiksi isoiksi kisoiksi urheilijana. Minulla on kolmet olympialaiset takana, seuraavien aikaan olen jo iäkäs uimariksi.

Vuoden alun Emilia on ottanut kevyemmin. Hän arvostaa sitä, että voi jakaa arkea toisen huippu-urheilijan kanssa. Paria yhdistää määrätietoisuus ja pitkäjänteisyys.

– Teemme molemmat asioita sata lasissa. Vuoden alussa voimme elää enemmän tavallista arkea, kun molemmilla on kisakausi takana. Urheilemme kyllä silloinkin säännöllisesti.

Valtteri asuu Monacossa, mutta parilla on koti myös Suomessa. Pääkaupunkiseudulla on myös Emilialle rakkaat hevoset.

– Minulla ei ole mitään suunnitelmia muuttaa pois Suomesta. Uintiuran jälkeen jatkan urheilua harrastusmielessä kilparatsastuksen parissa.

 

Matti Onnismaa on tehnyt 2010-luvulla 18 leffaroolia, mutta yksikään niistä ei ole ollut päärooli.

Näyttelijä Matti Onnismaa, 57, on Ylen mukaan Suomen työllistetyin elokuvanäyttelijä tällä vuosikymmenellä. Onnismaalla on ollut 2010-luvulla peräti 18 roolia. Erikoista on se, että kaikki roolit ovat olleet sivurooleja. Onnismaa tunnetaan erityisesti Aki Kaurismäen ja Veikko Aaltosen leffoista.

Onnismaan leffaroolit

  1. Tyttö nimeltä Varpu (2016)
  2. Vares – Sheriffi (2015)
  3. Napapiirin sankarit (2015)
  4. Lovemilla (2015)
  5. Lunastus (2015)
  6. Mieletön elokuu (2013)
  7. Vares – Uhkapelimerkki (2012)
  8. Kaappari (2012)
  9. Tähtitaivas talon yllä (2012)
  10. Vares – Pimeyden tango (2012)
  11. 3 Simoa (2012)
  12. Vares – Kaidan tien kulkijat (2012)
  13. Vares – Huhtikuun tytöt (2011)
  14. Vares – Pahan suudelma (2011)
  15. Vares – Sukkanauhakäärme (2011)
  16. Hiljaisuus (2011)
  17. Jos rakastat (2010)
  18. Prinsessa (2010)

Toiseksi työllistetyin elokuvanäyttelijä tällä vuosikymmenellä on Tommi Korpela ja kolmanneksi työllistetyin Elina Knihtilä. Neljäntoista työllistetyimmän joukossa on Elina Knihtilän lisäksi vain kolme naista: Krista Kosonen (sijalla 6), Laura Birn (sijalla 8) ja Iina Kuustonen (sijalla 11).

Listan työllistetyimmistä leffanäyttelijöistä eri vuosikymmeninä näet Ylen jutusta.

Lisätty 22.3. kello 12.27 sana elokuva ensimmäiseen virkkeeseen.