Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen. Kuva: Sanoma-arkisto / Markus Jokela
Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen. Kuva: Sanoma-arkisto / Markus Jokela

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen kertoi kuitenkin kannattavansa ennemmin tuottavampaa Ruotsin-mallia.

Radio Helsingin eilisessä Abdulkarim & Saarikoski -keskusteluohjelmassa puhuttiin mistäpäs muustakaan kuin hallituksen leikkauksista.

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttinen osallistui keskusteluun kritisoimalla ay-liikettä joustamattomuudesta. Hänen mukaansa paikallinen sopiminen on käytännössä mahdotonta liittojen byrokraattisuuden ja hitauden vuoksi.

 Esille nostettiin myös Saksassa käytössä oleva minitöiden malli, jossa työntekijät ansaitsevat korkeintaan 450 euroa kuukaudessa. He säästyvät veroilta ja muilta maksuilta, ja työntekijän palkkaaminen tulee työnantajalle halvemmaksi.

Mörttinen ei kannata mallia, mutta suostuisi tekemään töitä halvallakin.

– Menisin töihin kyllä joka tapauksessa, mihin hintaan tahansa, jos minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa. Mieluummin kuin jäisin kotiin, koska jotakin mielekästä täytyy tehdä, hän sanoo ja kertoo myös, että voisi harkita vapaaehtoistöitä.

– Minulla sekoaisi pää, jos en tekisi mitään.

Byrokratia kangistaa

Suomeen hän haluaisi kuitenkin ottaa mallia Saksan sijaan länsinaapurista.

– Haluan Ruotsin-mallin, jossa tuottavuus on niin hyvä, että ihmisille voidaan maksaa hyvää palkkaa, hän sanoo ja peräänkuuluttaa työmarkkinoiden rakennemuutosta.

Hän on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee nyt kipeästi investointeja.

– Niitä eivät totisesti käynnistä sääntely, verotus ja työmarkkinoiden joustamattomuus. Yritykset törmäävät byrokraattisiin, vanhoihin malleihin, eikä se ikävä kyllä rohkaise investointeihin. Sehän me ollaan nähty.

Keine Hausfrau

Perheyritysten liiton Leena Mörttinen Radio Helsingissä: Menisin töihin 450 eurolla kuukaudessa

Entisenä EK:n johtajana ja Nordean pääekonomistina on hyvä päästellä tälläisiä elitistisiä möläytyksiä töihin menosta hintaan mihin hyvänsä. Valitettavasti meille tavallisille perinnöttömille tallaajille se ei ole vaihtoehto, jolla eläisi Suomessa, ei vaikka ottaisi 3 kpl 450€ töitä. EK kiittää - saisivat yhteiskunnalta taas uuden tulonsiirron yrityksille, kun yksilön asumis- yms. sosiaalituet maksaisivat muut veronmaksajat. Rouvan 2013 verotettevat tulot olivat 331 969€.
Lue kommentti

Kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa, Rintamäkeläiset sai murskavoiton. Nyt odotus palkitaan.

IS TV-LEHTI: Rintamäkeläisten ensimmäinen jakso nähtiin vuonna 1972. Silloin TV2 marssitti ruutuun kaksi pientilallisperhettä, Rintamäet ja Honkoset, joiden elämää seurattiin maaseudun murrosaikana.

Kansa ihastui arkirealistiseen sarjaan, ja vuonna 1975 sitä seurasi 900 000 katsojaa. Sarjan perään on haikailtu myöhemminkin. Rintamäkeläiset sai murskavoiton, kun Yle puolitoista vuotta sitten kysyi katsojilta, mitä nostalgisia sarjoja nämä haluaisivat nähdä Areenassa. Silloin sarjasta nähtiin joulujakso vuodelta 1973.

Sotajuttuja ja pikku riitoja

Rintamäkeläiset loi Reino Lahtinen, joka oli aiemmin käsikirjoittanut toista suosittua tv-sarjaa eli Heikkiä ja Kaijaa. Rintamäkeläisten pääosiin valittiin Heikistä ja Kaijasta tutut näyttelijät Veijo Pasanen, Sirkka Lehto, Eila Roine ja Antti Haljala.

Sarjan henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin mistäkin. Keskusteluista syntyy usein riidanpoikanen.

Antti Rintamäki ja Veikko Honkonen ovat sotaveteraaneja, joten usein esillä on toinen maailmansota. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Reino Lahtisen omiin sotakokemuksiin.

Välillä puhutaan tietysti ihmissuhteista ja lipsahdetaan reilusti juoruilun puolelle. Tässä kunnostautuu erityisesti Helmi Honkonen. Helmiä näytellyt Eila Roine kertoi muutama vuosi sitten Studio55:lle nauttineensa roolistaan.

– Sain olla niin peruskateellinen, suomalainen ämmä kuin ikinä vaan. Ja minullahan oli paljon esikuvia, ja useat esikuvista sanoivat, ettei tuollaista ihmistä voi ollakaan. En maininnut, että esikuvani puhuu juuri, Roine sanoi nauraen.

Särmikkään sanailun lisäksi kansaan vetosi sarjan ajankuva. 1970-luvulla elettiin rakennemuutosta, jolloin perinteinen elinkeino maanviljely oli vaakalaudalla. Honkoset myyvätkin tilansa ja muuttavat rivitaloon kirkolle.

Politiikkaa ruudun täydeltä

Lisäksi vuosikymmenen puoluepolitisoitunut ajan henki näkyy vahvasti Rintamäkeläisissä. Antti on vennamolainen, Veikko demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia. Poliittiset näkökannat leimahtavat yhteisiä asioita hoidettaessa, kuten meijerikysymysten äärellä.

Yhteiskunnallisista näkökulmista huolimatta sarjasta ei puutu komediallisia elementtejä. Ne nivotaan arkisiin asioihin: kun Honkoset ovat lähdössä juhliin, Veikon haisevista sukista ja likaisesta aluspaidasta saadaan aikaan kunnon suukopu.

Rintamäkeläiset, 10.8. alkaen Yle Areena

 

 

 

Vierailija

Tänään tv:ssä: Muistatko vielä Rintamäen Antin? Suomalaisten suosikkisarja palaa ruutuun

Kiva kun pakkoverorahojani suunnataan oikein ja saan katsella mustavalkoista nostalgiaa loppumattomana virtana, sellaista jonka olisi voinut sinne areenaan tunkea ihan ilman kyselyjäkin. Olisihan se vallan kauheaa jos joutuisi katsomaan vaikka jotain hittisarjoja kuten vaikka Game of thronesia jne ja pysyisi ehkä aavistuksen ajan hermolla... Noh, tärkeintähän on kuitenkin, että ne lukuisat pikkuiset herrat/rouvat saavat elää mukavaa yltäkylläistä elämäänsä ylellä onnellisena elämänsä loppuun...
Lue kommentti

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.