Kuva: Panu Pälviä

Köyhä syö puuronsa ilman voisilmää ja tarvitsee kekseliäisyyden lisäksi huumorintajua. Toimittaja kokeili, pärjääkö hän kuukauden ajan peruspäivärahalla.

 

Kaapissa on makaronia ja näkkileipää. Margariiniakin on, mutta siinäpä se. Näillä pitäisi elää reilut viisi päivää. Kaveri pyytää leffaan. Ruahhahhah!

On 26. päivä elokuuta. Tarkoitukseni oli elää kuun loppuun peruspäivärahalla.

Rahaa on jäljellä muutama euro, joten edessä näyttäisi olevan epäonnistuminen. Miten tässä näin kävi?

Palataan muutama viikko ja pari hassua seteliä taaksepäin. Idea kuulostaa hauskalta: teen kuukauden mittaisen tripin köyhyyteen ja testaan, miten minimillä eletään. Tullaanko toimeen? Nautitaanko elämästä vai kituutetaanko vain?

Köyhän kuukauden jälkeen palaan omaan, mukavaan elämääni. Sitä ennen kuvittelen eläväni ihanan yksinkertaisesti: syön yksinkertaista, edullista, itse laittamaani ruokaa kauden kasviksista. Säästän rahaa. Alan nähdä maailman uusin silmin. Viisastun.

Peruspäiväraha tarkoittaa verojen jälkeen 526,85 euroa kuukaudeksi. Lisäksi saisin asumistukea 261,50 euroa. Vähennän summasta vuokran, 550 euroa. Jäljelle jää 238,35 euroa. Vähennän muut pakolliset: julkisen liikenteen kuukausilippu, halvin nettiyhteys, pieneksi arvioidut puhelinmenot – ja voilà, ruokaan, viihteeseen ja muuhun elämään olisi kuukaudeksi käytettävissä 177 euroa. Laitan summan kukkarooni ja alan kuluttaa.

Köyhästi cool?

6.8.2012 K-Market Munkkivuori. Näkkileipää, margariinia, jauhelihaa, tomaattia, sipuli, makaronia: 6,90 €. Alkuinnostukseni on korskean hurskastelevaa, ja tunnen
ensimmäisillä kauppareissuilla tyydytystä. Edessä oleva nainen ostaa kasan tavallisen näköisiä elintarvikkeita mutta käyttää niihin 80 euroa. Minä en käytä. Näkkileipä on hyvää. Karkit ovat ihmiselle tarpeettomia. Köyhä pärjää ilman turhuuksia ja jalostuu paremmaksi ihmiseksi.

Suositulla keskustelupalstalla on puhuttu siitä, paljonko vähimmillään menee kuukauden ruokiin. Moni keskustelija kertoo pärjäävänsä 80 eurolla. Pystyy kuulemma herkuttelemaankin, jos ostaa halvinta vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa: "Ei aina tartte syödä sitä kalliimpaa Eldoradoa ja muuta."

Lukijalle keskusteluketjusta ei jää päällimmäiseksi herkuttelufiilis.

"Aamupalaksi ruishiutaleita. Kilon Nalle maksaa vajaa 2 €, ja siitä tulee monet aamiaiset. Ilman voisilmää kannattaa tehdä tarpeeksi löysää, että sen voi juoda."

”Leipänä välillä ihan kuivaa näkkäriä. Margariinia lisäksi silloin, kun on varaa. Jauhelihaa 4 x 400g ja makaronia kaksi pussia, sipuli joukkoon. Saa kaksi kattilallista jauhelihamakaronia, ja se riittää neljäksi tai venytettynä viideksi päiväksi."

Köyhät kyykkyyn

9.8. S-Market Vallila. Kukkakaali, kaali, ruispalat, multivitamiinijuoma, vihreä linssi, juusto, muovikassi: 13,20 €. Kotimaiset hedelmät, miljardi euroa kilo. Ei taida olla vielä kausiherkkujen aika. Luomuvihannekset, hullun kalliita. Maailmakaan ei nyt pelastu. Ihmiset kiskovat kärryihinsä ihanalta tuoksuvia tuoreita basilikoja ja minttuja. Kaali on onneksi aika halpaa.

– Sä oot ostanu muovikassin! Miksi sä oot ostanu muovikassin?

Työkaverini katsoo järkyttyneenä ostoskuittiani. No, en vain muistanut ottaa omaa kassia mukaan. Jos olisin pysyvästi köyhä, muistaisin, koska kahden muovikassin hinnalla saa jo ison pussillisen makaronia.

Makaroni on edullista – ei tuorepasta vaan tavallinen sarvimakaroni. Sitä löytyy marketeista kuivatavaroiden alimmalta hyllyltä. Jos haluaa nähdä ympärillään köyhiä, kannattaa etsiä makaronihyllyn edestä, lattian rajasta. Siellä kykkii tänäänkin iäkäs mies vertailemassa kilohintoja.

Vielä vähän aikaa sitten oletettiin, että vanhuksilla menee taloudellisesti yllättävän hyvin, vaikka eläkkeet ovat pieniä. Ikäihmisiä ei näet näkynyt toimeentulotuen asiakkaina niin paljon kuin olisi luullut.

Tänä talvena tehtiin tutkimus Kuopion leipäjonosta, ja siellähän he olivat: sinnittelevät seniorit, jotka syövät puuron ilman voisilmää ja hakevat mieluummin ruoka-apua kuin käyvät sossussa.

Minun köyhäilydieettini ei perustu terveelliseen ruokaan. Kauden kasvikset ovat kalliita, euron juustohampurilainen on halpa. Avokadosta ja saksanpähkinöistä saisi hyviä rasvoja, mutta hyvät rasvat tuntuvat nyt kovin kaukaiselta ajatukselta. Ne kuuluvat samaan ruokahifistelyn maailmaan kuin luomu, lähi, reilu ja tuore. Rasvoista puheen ollen en näytä kärsivän aliravitsemuksesta. Farkut kiristävät entistä enemmän.

Ei pelkästään leivästä

10.8. Laulutunti: 35 euroa.  Koska Olen Sen Arvoinen. Yleensä tuntuu hyvinkin järkevältä käydä pari kertaa kuussa tunnilla. Se antaa energiaa ja on hauskaa. Ei kai köyhäkään kaikesta kivasta tingi. Ei kai?

Mitä kuuluu kohtuulliseen toimeentuloon? Taannoisessa paneelikeskustelussa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että köyhälläkin on oikeus esimerkiksi huulipunaan – ei ehkä Diorin punaan, mutta markettituotteeseen. Minäkin luulin viikko sitten, että tässä olisi kysymys valinnoista. Ostaisin halvempaa briejuustoa. Kävisin ehkä kirpputorilla katsomassa, löytäisinkö sieltä hauskan kesäpaidan. Ja höpö höpö. Viikon jälkeen on selvää, että köyhä ei shoppaa eikä todellakaan käy millään laulutunneilla.

– Siihen tottuu. Ei vain osta mitään. En ikinä puhu ystävien kanssa ostelemisesta, kertoo Tiina Molander.

Hän on 36-vuotias oululainen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, työtön ja velkajärjestelyssä – köyhä suunnilleen vuodesta 2003, vakipaikasta irtisanoutumisen ja avoeron jäljiltä. Tiinan kotona huonekalut ovat roskiksista ja ystäviltä, vaatteet on saatu kesäkuntoon hoikentuneilta tutuilta. Lapsen tukka on leikattu itse. Tiinaa naurattaa, kun kysyn, joutuuko hänkin kävelemään rucolaosaston ohi ostamatta.

– Toki yritän syödä myös vihanneksia, mutta meidän köyhien vakiopolku Lidlissä näyttää johtavan helposti einespuolelle ja pakastepizza-altaalle. Lenkkimakkara maksaa 89 senttiä, salaattipussi tuplasti enemmän.

Vähävarainen tarvitsee Tiinan mukaan hyvän mielikuvituksen ja huumorintajua, muuten masentuisi. Tiinalla on nykyään aikaa lapselle ja ystäville, mutta raivostuttavia asioita riittää: yksinhuoltajien asema, turhauttava byrokratia, terveellisen ruuan kalleus.

– Minulle on myös sanottu suoraan, että ethän sinä voi olla köyhä, kun olet ylipainoinen. On yllättävää, miten moukkamaisia ihmisiä vielä löytyy. Toisaalta olen itse niin kova pitämään mölyä, että kerjään ehkä samalla muiltakin suoraa puhetta.

Köyhän harrastukset ovat simppeleitä. Tiina käy koirien kanssa lenkillä, ostaa Lidlistä vibraattoriin edullisia paristoja, lukee,piirtää ja bloggaa. Itselleen hänellä ei ole tarvetta ostaa asioita, mutta teini-ikäinen tarvitsee enemmän: vaatteet, joilla ei erotu joukosta ja tietokoneen, jotta ei syrjäydy kavereista.

Elämää minimillä

16.8. Elämäntilanne vaatii tilitystä eli pussikaljaa. Kaupan halvimmat tölkit ovat huoneenlämmössä, kylmästä saa vain kalliimpia. Näin sitä nöyryytetään ihmistä. Ostan kylmän ja kalliin, 2,60 euroa. Raivostuttaa sekin, että töissä joku, ehkä monikin, on lorauttanut kahvimaitonsa minun maitopurkistani. Nimikoin tölkin näkyvästi, tunnen jäätävää raivoa näpisteleviä kollegoitani kohtaan. Harkitsen, että lopetan myös itse naapuritoimituksen maitopurkista ammentamisen.

Saan puhelimeen Toivo Nyyssösen. Hän on sosiaalityöntekijä Lappeenrannasta ja kertoo, että oikeasti voisin hakea peruspäivärahan lisäksi toimeentulotukea. Virallisten laskutoimitusten mukaan ihmisen pitäisi tulla toimeen 461 eurolla kuussa.

– Kyllä sillä aluksi voi elää ihan hyvää elämää, Toivo aloittaa.

Aluksi, niin. Jos tietää olevansa väliaikaisesti köyhä, jaksaa ehkä reippaasti marjastaa, sienestää ja kuivata villiyrttejä. Mutta kun tilanne pitkittyy, ihminen lannistuu. Köyhyyden mukana tulee helposti velkaantumista, päihdeongelmaa, masennusta ja yksinäisyyttä. Jossain vaiheessa tulee myös odottamaton
menoerä, joka kaataa budjetin ja saa horsmanversojen ja suppilovahveroiden kanssa kikkailun tuntumaan turhalta. Tiina Molanderille sellainen katastrofi voisi olla vaikka koiran sairastuminen.

– Koira pitäisi päästää heti koirien taivaaseen, lääkärikuluihin ei olisi rahaa.

Toivo kertoo, että toimeentulotuen asiakaskunta on kirjavaa. Seassa on yksinäisiä, perheellisiä, yrittäjiä ja opiskelijoita. Työttömiä, mutta myös entistä enemmän osa-aikatyötä tai pätkäduuneja tekeviä. Se on huolestuttavaa. Sekin on huolestuttavaa, että vuonna 1994 syntyneellä nuorella saattaa olla 10 000 euroa ulosotossa.

– Surullisimpia puolia tässä työssä on se, että ihmisillä on niin hankalia taustoja. Kun on jaettu tarpeeksi huonot kortit, mikään ei onnistu. Pelkkä raha ei auta, pitäisi olla sosiaalistakin pääomaa.

Ei reissuja, ei lahjoja

23.8. Kummitytön synttärilahja: 11 €. Olisin halunnut ostaa jotain, mihin 14-vuotiaalla itsellään ei olisi varaa. Tämän
Glitter-varvaskorun ja kynsilakan hän pystyisi ostamaan itsekin. Toinen ongelma: kesänpäättäjäisviikonloppu mökillä. Paineita lähteä, mutta ei varaa junalippuun eikä juhlaruokaan. Nyt olisi kahdensadan euron pikavipin paikka. Päädyn pummaamaan siskolta kyydin ja ylöspidon.

Tiina Molander ei  mökkeillyt edes juhannuksena vaan kävi pyöräilemässä ympäri kaupunkia. Festareilla tai keikoilla häntä ei kesällä nähty – paitsi kerran, kun hän vaihtoi yhden taulun lippuun Erinin keikalle.

Bileet, ulkona syömiset ja reissut ovat niitä kohtia, joissa köyhä alkaa lipua varakkaampien kavereiden elämän ulkopuolelle. Kun ei pysty osallistumaan, haluaa eristäytyä. Tiinan mukaan monet vähävaraiset ostavat lahjoja velaksi tai jäävät juhlista pois.

– En minäkään osta lahjoja. Jos lapsi menee synttäreille, lahjaan on pakko olla varaa. En tajua, miten monen lapsen yksinhuoltajat saavat paletin pysymään kasassa.

Tiina kuuluu edelleen monenlaisiin ystäväpiireihin. Helpointa on hengittää sellaisten kanssa, joille ura ja raha eivät merkitse kaikkea. Varakkaammille äänekäs köyhä on kiusallinen piikki lihassa.

– Olin kerran juhlissa, joissa kaikki esittäytyivät: "Minä olen Anna, olen projektipäällikkö ja harrastan sitä ja tätä". Minä kerroin olevani Tiina, ypöyksinhuoltaja lähiöstä ja harrastavani perheneuvolakäyntejä. Ihmiset vaivautuivat. He olisivat ehkä halunneet sanoa, että otan osaa, mutta ei sekään oikein sopinut, kun olin siinä iloisena bilettämässä.

Entä köyhyyden periytyminen, josta puhutaan nykyään paljon? Toivo Nyyssönen huomaa työssään, että 90-luvun laman jäljiltä on kasvamassa uusi sukupolvi ilman mallia siitä, miten saadaan elämän syrjästä kiinni. Samalla, kun toiset saavat perintöjä, toisille omistus-asuminen lipuu mahdottomaksi haaveeksi. Tiina Molander toivoo, että hänen esimerkkinsä ei kannusta lasta ainakaan apatiaan.

– Opiskelen koko ajan avoimessa yliopistossa, pidän itseni ajan hermolla. Jos en olisi käynyt kouluja, en olisi näin hyväntuulisena kertoilemassa köyhyydestä. Koulutus auttaa pitämään puoliaan, ja on loistava uudistus, että työttömällekin sallitaan nykyään omaehtoinen opiskelu.

Tiina ei haluaisi palata entiseen elämäänsä miettimään, millaiset sohvatyynynpäälliset seuraavaksi ostaisi. Mutta on köyhyys tuonut mukanaan huomattavan tylsiä asioita. Ei ole kivaa olla lapselleen velkaa. Vähemmän hauskaa on myös miettiä, mistä saadaan ainesosat kotitaloustunnilta tulleisiin läksyihin. Äidin köyhyyden ei tarvitsisi kuulua lapselle, mutta kun se kuuluu.

Ratkeaminen

28.8. Luovutan, en pärjännyt. Varattomuuskokeiluni on kieltämättä ollut holtitonta pelleilyä: mainitsematta jäi esimerkiksi viikonloppuretki Vantaalle katsomaan Jukolan viestiä. Seutuliput, aamukahvit, sämpylä, metrilaku ja muu tärkeä: vajaat 20 euroa. Viimeisellä viikolla tapahtui myös ratkeaminen suklaan, rucoloiden, basilikojen ja salaattijuuston äärellä, ainakin 10 € ylimääräistä. En käyttänyt Lidliä, koska sitä ei ollut lähellä.

– Onhan sulla puurohiutaleita vielä! muistuttaa lähimmäinen, joka varmasti on juuri syönyt sitruunaisen savulohipastan päivälliseksi.

Koetapa itse syödä viikko puuroa, kun olet jo valmiiksi kyllästynyt yksitoikkoisiin eväisiin. Elämänohjeiden vastaanottaminen ei nyt huvittaisi. Tiinan tuttaviltakin tulee välillä hyviä neuvoja. "Mee töihin" on yksi suosittu, "kerää pulloja" toinen.

Kuinka Tiina sitten pärjää? Häneltä menee kahden hengen ruokiin kuukaudessa 120 euroa. Dyykkaus tosin auttaa paljon. Ihmiset, jotka kaivelevat kauppojen roskiksia eivät siis ole elämäntapaintiaaneja vaan yksinhuoltajaäitejä lähiöstä.

Roskisbisnes ei ole helppoa, koska kaupat ovat alkaneet lukita jätepisteitään. Bonuksena tulee yhteiskunnallinen raivo, kun Tiina näkee roskiin heitettävän ruuan määrän. Joulun jälkeen lihatalouden eettisyys tiivistyy roskisten liepeillä. Sika kasvatetaan, jotta se voitaisiin teurastaa ja heittää kinkku kaatopaikkakuormaan.

Nyt syksyllä Tiinan ruokatalous elää runsauden aikaa, koska ystävät tekevät pakastimiinsa tilaa uudelle sadolle. He tuovat vanhoja marjoja ja viime joulun lanttulaatikot Tiinalle, joka ottaa avun iloisena vastaan.

Toisin kuin minä, joka poistuin elokuun lopussa köyhyyden piiristä, Tiina ei ole pääsemässä lähiaikoina pakoon. Hän opettaa satunnaisesti sarjakuvan tekoa, hakee aika ajoin töitä ja aikoo pyrkiä ensi keväänä ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa. Rahatilannetta opiskelu ei kohenna, mutta Tiina on tottunut pärjäämään pienellä.

– Olen sellainen persoona, että elän tässä hetkessä. Tai kuten lähipiiri kuvailee, olen kuin koira, joka ei pysty hahmottamaan muita aikaulottuvuuksia.

– Ja jos rahaa tulee, en osaa käyttää sitä. Sain jokin aika sitten 200 euroa kilometrikorvauksia, kun minut oli pyydetty opettamaan sarjakuvaa ja onnistuin saamaan auton lainaan. Hullaannuin ja leikin hetken, että olen niin kuin muutkin. Ostin Comfortia enkä halpaa huuhteluainetta ja Oivariinia Lidlin Vita D'orin sijasta. Ai että oli hienoo.

Vierailija
Viesti

Täällä 2-vuotiaan lapsen äiti,(joka opiskelee) saa verojen jälkeen yhteensä 325 euroa ja vuokraosuus on 270 euroa eli jäljelle muuhun elämiseen jää 55e/kk.. sillä pitäis puolet ruokamenoista, lapsen menoista, opiskelut, puhelin/nettilaskut yms. vaatteet, hygieniatuotteet yms. Mutta ei. Ja tukea ei avopuolison tulojen takia tule, eikä avopuolison ole ihan pakko maksaa kuin lapsensa menot.(jonka hän kuitenkin tekee, kun ei muu auta) Valtion mielestä kuitenkin miehenalun täytyy elättää itsensä lisäksi lapsi ja lapsen äiti. Oli yhdessä tai ei, mutta asuu saman katon alla. Eli tässä maailmassa, tilanteessani täytyisi valita raha tai rakkaus. JA toisen töiden takia langettaa kela yli 1000e takaisinperintään, liika asumistuesta, joka sekin oli huima 120e/kk. Ei kela sitten tarkistanut asiaa hyvissä ajoin, vaikka lappuja kanniskeltu sinne tänne. Nice. mun tilanteessa toi 177e/kk olis siis taivas.

Vierailija
Viesti

ajatelkaa ennen eu ta ranskan leipä maksoi 60 penniä ja nykyään 1,25 euroa hinnan nousua noin 12 kertaiseksi ja kaikki muukin ruoka on noussut yhtä paljon  mutta ei toimeen tulotuki eikä pienipalkaisten tulot itsekkin hankin jo markka aikana enemmän kuin nykyään

ihmisten pitäisi tulla toimeen kunnolla toimeen tulo tuella ja myös töillä  sanotaan että sosiaali toimen asiakkaat ovat hetkellisesti asiakkaita mutta totuus on että monet ovat olleet kymmeniä vuosia toimeen tulo rajan alapuolella

miksi ei toimeen tulo ja pieni tuloisten palkat ole nouseet  vaikka muiden palkat nousevat joka vuosi esim kansan edustajat 5000 - 10000 kk ja joillekin enemmän 

miksi köyhää kansaa soretaan kansassa on tulevaisuus 

antakaa kunnon toimeen tulo jokaiselle vähintään 2000 kk ja pieni palkaisille 3000 kk

valtio saa enemmän veroja ja kansalla on kaikki hyvin     kiitos

ihmisellä pitää olla kunnon toimeen tulo että se voi elää ja voi hyvin ja mahdollisuus päästä köyhyydestä

F1-kuljettaja Valtteri Bottas ja uimari Emilia Pikkarainen ovat saaneet alkuvuoden olla yhdessä. Se on etäsuhteessa harvinaista.

F1-kuljettaja Valtteri Bottas, 26, ja uimari Emilia Pikkarainen, 23, viettävät nyt ystävänpäivänä kihlauksensa ensimmäistä vuosipäivää. Pariskunta elää etäsuhteessa, sillä Monacossa asuva Valtteri ja Suomessa treenaava Emilia luovat intohimoisesti urheilu-uriaan.

– Kyllähän toista kaipaa aina, mutta sitten on kaksin verroin kivempaa, kun taas tavataan, Emilia jutteli Valtterin vierellä torstai-iltana Akoya-gallerian viisivuotisjuhlanäyttelyn avajaisissa Helsingissä.

Kun pariskunta näkee toisiaan tauon jälkeen, he pyrkivät ottamaan kaiken irti yhteisestä ajasta.

– Valtteri on herrasmies. Hän huomioi minua pienin elein, kuten ostamalla kukkia. Parasta hänessä on suojelevuus, Emilia hehkutti rakastaan.

Pari on ehtinyt viettää alkuvuodesta harvinaisen pitkän pätkän rauhassa kahdestaan ennen kisakiireiden alkua.

"Osaamme tsempata toisiamme ja ymmärrämme jo puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa."

– Perusarkemme pyörii treenaamisen ympärillä. Vapaapäivinä teemme tavallisia asioita. Käymme hyvissä paikoissa syömässä, näemme perhettä ja kavereita, Emilia kertoi.

Emilia myöntää, että kahden huippu-urheilijan toisilleen antama tuki on elintärkeää.

– Osaamme tsempata toisiamme ja ymmärrämme jo puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa.

Ero edessä

Valtteri matkustaa ensi viikolla Isoon-Britanniaan ja alkaa valmistautua täysillä 20. maaliskuuta Australian Melbournessa alkavaan F1-kauteen. Emilia puolestaan harjoittelee elokuun 5. päivä alkaviin Rio de Janeiron kesäolympialaisiin. Emilian vierailut F1-kisoissa miehensä tukena jäävätkin tänä vuonna vähemmälle.

– Loppuvuodesta ehkä ehdin mukaan varikolle, hän suunnitteli.

Pari tapasi toisensa Arto Nybergin keskusteluohjelman kuvauksissa viisi vuotta sitten. Urheilu-uran vuoksi hääsuunnitelmat on siirretty myöhemmäksi tulevaisuuteen.

– Emme ole ehtineet puhua kokoa hääasiasta viime aikoina. Hiljaa hyvä tulee, Emilia totesi.

Uinnin ohella Emilia on innostunut ratsastuksesta, ja hänellä on oma hevonen nimeltään Grando. Lapsista pari ei vielä haaveile.

– Pitää mennä uinnin ehdoilla, ja Valtteri kyllä ymmärtää sen. Olemme vielä nuoria ja urheilemme täysillä.

Yhä enemmän on alettu puhua Facebookin yhteydestä uniongelmiin. Tuore tutkimus selvitti, miten kierre syntyy.

On keskiyö, ja puhelimessa vilkkuu punaisena Facebookin merkkivalo. Houkuttaisiko klikata ja katsoa? University of Californiassa tehdyn tutkimuksen mukaan se voi olla merkki univajeesta. Tutkimukseen osallistui 76 opiskelijaa, joiden Facebookin käyttöä ja yön aikana nukuttuja tunteja tarkkailtiin viikon ajan.

Tutkimustulokset osoittivat, että huonosti nukuttu yö voi johtaa pakonomaiseen Facebookin selailuun. Lisäksi tutkimus vahvisti, että univaikeudet heikentävät yleisfiilistä ja tuottavuutta.

Uniongelmien ja Facebookissa roikkumisen yhteyttä selitetään sillä, että huonosti nukuttu yö johtaa keskittymiskyvyn heikentymiseen. Ja mikä olisi helpompaa levottomalle sielulle kuin sujahtaa someilemaan?

– Käyhän se järkeen, että väsyneenä ihminen etsii jotain kevyttä tekemistä, tutkimusta johtanut Gloria Mark sanoo.

Vastaavia tutkimuksia on tehty myös toiseen suuntaan: runsaan sosiaalisen median käytön on todettu vaikeuttavan nukahtamista.

Näin noidankehä onkin valmis: selailet Facebookia, koska kärsit nukahtamisvaikeuksista, minkä vuoksi nukahdat huonosti, ja seuraava päivä kuluu jälleen naamakirjaa näpeltäen.

Ja kaikkihan me tiedämme, mikä on helpoin tapa päästä eroon tästä väsyttävästä kierteestä: jätä puhelin makuuhuoneen ulkopuolelle ja lopeta someilu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

Lähde: Huffington Post

Harvoin on elokuva noussut näin kohutuksi ilmiöksi jo ennen ensiesitystään. Lopputulos on hämmentävän hyvä.

Deadpool-elokuva herätti huomiota epätavallisella markkinointikampanjallaan: on nähty emoji-arvoituksia, aprillipiloja ja kivessyöpävideo. Kohinaa ei syntynyt suotta, sillä Deadpool lunastaa odotukset. Hulvattoman hauska antisankarielokuva kattaa pöydän niin romantiikannälkäisille kuin raakaa väkivaltaa janoaville.

Syöpää sairastava palkkasotilas Wade Wilson (Ryan Reynolds) päättää viimeisenä oljenkortenaan osallistua lääketieteelliseen kokeeseen. Paranemisprosessi tuo supervoimat mutta turmelee samalla miehen ulkonäön. Wilson on liian häpeissään palatakseen elämänsä rakkauden luo, joten hän lähtee metsästämään kokeesta vastannutta roistoa ja tulee samalla luoneeksi itselleen toisen minän, Deadpoolin.

Mustaa huumoria tihkuva elokuva on yhtä hurmaava ja kieroutunut kuin antisankarinsa. Alapääjuttuja ladataan turhan tiheään, mutta muuten nokkelat letkautukset ja itseironiset vitsit naurattavat alusta loppuun. Yksinkertainen juonikuvio antaa mahdollisuuden keskittyä hahmojen väliseen kanssakäymiseen, mikä onkin yksi Deadpoolin suurimmista vahvuuksista. Koomisen kuorrutuksen alla rakkaustarinasta löytyy syvyyttä ja ystävyssuhteista lämpöä.

Äärimmäisen viihdyttävä toimintapaketti on tervetullut tuulahdus jo kyllästyttäväksi käyneeseen supersankarigenreen.

Katso traileri:

Deadpool

****

Ensi-ilta 12.2.

Katsojat ihastuivat moniin pareihin niin, että heidän jatkoa vaadittiin somessa kiihkeästi. 

IS TV-LEHTI: Supersuosittu Sohvaperunat palaa ruutuun vanhojen ja uusien porukoiden voimin, ja luvassa on taas räväkkää kommentointia viikon ohjelmista. 

Uusina mukana ovat parikymppiset Iida ja Nelli, jotka rakastavat Salatut elämät -sarjaa. Lohjalaiset teatterinharrastajat Eila ja Minna katsovat puolestaan musiikkiohjelmia ja kilpailuja. Katsojien iloksi mukana ovat Turun lätkäjätkät, Osku ja Juhani, Helsingin hersyvät Sanna ja Jari sekä Rovaniemen ex-poliisi Jorma Soile-vaimonsa kanssa. Somessa heidän jatkoa jopa vaadittiin. Tänään sohvailijat eläytyvät UMK:n esityksiin ja ratkovat rikoksia Turun poliisien kanssa. Maajussille morsian herättää kysymyksiä hevosten turvallisuudesta.

Sohvaperunat, TV2 klo 21.00