Kuva: Panu Pälviä

Köyhä syö puuronsa ilman voisilmää ja tarvitsee kekseliäisyyden lisäksi huumorintajua. Toimittaja kokeili, pärjääkö hän kuukauden ajan peruspäivärahalla.

 

Kaapissa on makaronia ja näkkileipää. Margariiniakin on, mutta siinäpä se. Näillä pitäisi elää reilut viisi päivää. Kaveri pyytää leffaan. Ruahhahhah!

On 26. päivä elokuuta. Tarkoitukseni oli elää kuun loppuun peruspäivärahalla.

Rahaa on jäljellä muutama euro, joten edessä näyttäisi olevan epäonnistuminen. Miten tässä näin kävi?

Palataan muutama viikko ja pari hassua seteliä taaksepäin. Idea kuulostaa hauskalta: teen kuukauden mittaisen tripin köyhyyteen ja testaan, miten minimillä eletään. Tullaanko toimeen? Nautitaanko elämästä vai kituutetaanko vain?

Köyhän kuukauden jälkeen palaan omaan, mukavaan elämääni. Sitä ennen kuvittelen eläväni ihanan yksinkertaisesti: syön yksinkertaista, edullista, itse laittamaani ruokaa kauden kasviksista. Säästän rahaa. Alan nähdä maailman uusin silmin. Viisastun.

Peruspäiväraha tarkoittaa verojen jälkeen 526,85 euroa kuukaudeksi. Lisäksi saisin asumistukea 261,50 euroa. Vähennän summasta vuokran, 550 euroa. Jäljelle jää 238,35 euroa. Vähennän muut pakolliset: julkisen liikenteen kuukausilippu, halvin nettiyhteys, pieneksi arvioidut puhelinmenot – ja voilà, ruokaan, viihteeseen ja muuhun elämään olisi kuukaudeksi käytettävissä 177 euroa. Laitan summan kukkarooni ja alan kuluttaa.

Köyhästi cool?

6.8.2012 K-Market Munkkivuori. Näkkileipää, margariinia, jauhelihaa, tomaattia, sipuli, makaronia: 6,90 €. Alkuinnostukseni on korskean hurskastelevaa, ja tunnen
ensimmäisillä kauppareissuilla tyydytystä. Edessä oleva nainen ostaa kasan tavallisen näköisiä elintarvikkeita mutta käyttää niihin 80 euroa. Minä en käytä. Näkkileipä on hyvää. Karkit ovat ihmiselle tarpeettomia. Köyhä pärjää ilman turhuuksia ja jalostuu paremmaksi ihmiseksi.

Suositulla keskustelupalstalla on puhuttu siitä, paljonko vähimmillään menee kuukauden ruokiin. Moni keskustelija kertoo pärjäävänsä 80 eurolla. Pystyy kuulemma herkuttelemaankin, jos ostaa halvinta vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa: "Ei aina tartte syödä sitä kalliimpaa Eldoradoa ja muuta."

Lukijalle keskusteluketjusta ei jää päällimmäiseksi herkuttelufiilis.

"Aamupalaksi ruishiutaleita. Kilon Nalle maksaa vajaa 2 €, ja siitä tulee monet aamiaiset. Ilman voisilmää kannattaa tehdä tarpeeksi löysää, että sen voi juoda."

”Leipänä välillä ihan kuivaa näkkäriä. Margariinia lisäksi silloin, kun on varaa. Jauhelihaa 4 x 400g ja makaronia kaksi pussia, sipuli joukkoon. Saa kaksi kattilallista jauhelihamakaronia, ja se riittää neljäksi tai venytettynä viideksi päiväksi."

Köyhät kyykkyyn

9.8. S-Market Vallila. Kukkakaali, kaali, ruispalat, multivitamiinijuoma, vihreä linssi, juusto, muovikassi: 13,20 €. Kotimaiset hedelmät, miljardi euroa kilo. Ei taida olla vielä kausiherkkujen aika. Luomuvihannekset, hullun kalliita. Maailmakaan ei nyt pelastu. Ihmiset kiskovat kärryihinsä ihanalta tuoksuvia tuoreita basilikoja ja minttuja. Kaali on onneksi aika halpaa.

– Sä oot ostanu muovikassin! Miksi sä oot ostanu muovikassin?

Työkaverini katsoo järkyttyneenä ostoskuittiani. No, en vain muistanut ottaa omaa kassia mukaan. Jos olisin pysyvästi köyhä, muistaisin, koska kahden muovikassin hinnalla saa jo ison pussillisen makaronia.

Makaroni on edullista – ei tuorepasta vaan tavallinen sarvimakaroni. Sitä löytyy marketeista kuivatavaroiden alimmalta hyllyltä. Jos haluaa nähdä ympärillään köyhiä, kannattaa etsiä makaronihyllyn edestä, lattian rajasta. Siellä kykkii tänäänkin iäkäs mies vertailemassa kilohintoja.

Vielä vähän aikaa sitten oletettiin, että vanhuksilla menee taloudellisesti yllättävän hyvin, vaikka eläkkeet ovat pieniä. Ikäihmisiä ei näet näkynyt toimeentulotuen asiakkaina niin paljon kuin olisi luullut.

Tänä talvena tehtiin tutkimus Kuopion leipäjonosta, ja siellähän he olivat: sinnittelevät seniorit, jotka syövät puuron ilman voisilmää ja hakevat mieluummin ruoka-apua kuin käyvät sossussa.

Minun köyhäilydieettini ei perustu terveelliseen ruokaan. Kauden kasvikset ovat kalliita, euron juustohampurilainen on halpa. Avokadosta ja saksanpähkinöistä saisi hyviä rasvoja, mutta hyvät rasvat tuntuvat nyt kovin kaukaiselta ajatukselta. Ne kuuluvat samaan ruokahifistelyn maailmaan kuin luomu, lähi, reilu ja tuore. Rasvoista puheen ollen en näytä kärsivän aliravitsemuksesta. Farkut kiristävät entistä enemmän.

Ei pelkästään leivästä

10.8. Laulutunti: 35 euroa.  Koska Olen Sen Arvoinen. Yleensä tuntuu hyvinkin järkevältä käydä pari kertaa kuussa tunnilla. Se antaa energiaa ja on hauskaa. Ei kai köyhäkään kaikesta kivasta tingi. Ei kai?

Mitä kuuluu kohtuulliseen toimeentuloon? Taannoisessa paneelikeskustelussa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että köyhälläkin on oikeus esimerkiksi huulipunaan – ei ehkä Diorin punaan, mutta markettituotteeseen. Minäkin luulin viikko sitten, että tässä olisi kysymys valinnoista. Ostaisin halvempaa briejuustoa. Kävisin ehkä kirpputorilla katsomassa, löytäisinkö sieltä hauskan kesäpaidan. Ja höpö höpö. Viikon jälkeen on selvää, että köyhä ei shoppaa eikä todellakaan käy millään laulutunneilla.

– Siihen tottuu. Ei vain osta mitään. En ikinä puhu ystävien kanssa ostelemisesta, kertoo Tiina Molander.

Hän on 36-vuotias oululainen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, työtön ja velkajärjestelyssä – köyhä suunnilleen vuodesta 2003, vakipaikasta irtisanoutumisen ja avoeron jäljiltä. Tiinan kotona huonekalut ovat roskiksista ja ystäviltä, vaatteet on saatu kesäkuntoon hoikentuneilta tutuilta. Lapsen tukka on leikattu itse. Tiinaa naurattaa, kun kysyn, joutuuko hänkin kävelemään rucolaosaston ohi ostamatta.

– Toki yritän syödä myös vihanneksia, mutta meidän köyhien vakiopolku Lidlissä näyttää johtavan helposti einespuolelle ja pakastepizza-altaalle. Lenkkimakkara maksaa 89 senttiä, salaattipussi tuplasti enemmän.

Vähävarainen tarvitsee Tiinan mukaan hyvän mielikuvituksen ja huumorintajua, muuten masentuisi. Tiinalla on nykyään aikaa lapselle ja ystäville, mutta raivostuttavia asioita riittää: yksinhuoltajien asema, turhauttava byrokratia, terveellisen ruuan kalleus.

– Minulle on myös sanottu suoraan, että ethän sinä voi olla köyhä, kun olet ylipainoinen. On yllättävää, miten moukkamaisia ihmisiä vielä löytyy. Toisaalta olen itse niin kova pitämään mölyä, että kerjään ehkä samalla muiltakin suoraa puhetta.

Köyhän harrastukset ovat simppeleitä. Tiina käy koirien kanssa lenkillä, ostaa Lidlistä vibraattoriin edullisia paristoja, lukee,piirtää ja bloggaa. Itselleen hänellä ei ole tarvetta ostaa asioita, mutta teini-ikäinen tarvitsee enemmän: vaatteet, joilla ei erotu joukosta ja tietokoneen, jotta ei syrjäydy kavereista.

Elämää minimillä

16.8. Elämäntilanne vaatii tilitystä eli pussikaljaa. Kaupan halvimmat tölkit ovat huoneenlämmössä, kylmästä saa vain kalliimpia. Näin sitä nöyryytetään ihmistä. Ostan kylmän ja kalliin, 2,60 euroa. Raivostuttaa sekin, että töissä joku, ehkä monikin, on lorauttanut kahvimaitonsa minun maitopurkistani. Nimikoin tölkin näkyvästi, tunnen jäätävää raivoa näpisteleviä kollegoitani kohtaan. Harkitsen, että lopetan myös itse naapuritoimituksen maitopurkista ammentamisen.

Saan puhelimeen Toivo Nyyssösen. Hän on sosiaalityöntekijä Lappeenrannasta ja kertoo, että oikeasti voisin hakea peruspäivärahan lisäksi toimeentulotukea. Virallisten laskutoimitusten mukaan ihmisen pitäisi tulla toimeen 461 eurolla kuussa.

– Kyllä sillä aluksi voi elää ihan hyvää elämää, Toivo aloittaa.

Aluksi, niin. Jos tietää olevansa väliaikaisesti köyhä, jaksaa ehkä reippaasti marjastaa, sienestää ja kuivata villiyrttejä. Mutta kun tilanne pitkittyy, ihminen lannistuu. Köyhyyden mukana tulee helposti velkaantumista, päihdeongelmaa, masennusta ja yksinäisyyttä. Jossain vaiheessa tulee myös odottamaton
menoerä, joka kaataa budjetin ja saa horsmanversojen ja suppilovahveroiden kanssa kikkailun tuntumaan turhalta. Tiina Molanderille sellainen katastrofi voisi olla vaikka koiran sairastuminen.

– Koira pitäisi päästää heti koirien taivaaseen, lääkärikuluihin ei olisi rahaa.

Toivo kertoo, että toimeentulotuen asiakaskunta on kirjavaa. Seassa on yksinäisiä, perheellisiä, yrittäjiä ja opiskelijoita. Työttömiä, mutta myös entistä enemmän osa-aikatyötä tai pätkäduuneja tekeviä. Se on huolestuttavaa. Sekin on huolestuttavaa, että vuonna 1994 syntyneellä nuorella saattaa olla 10 000 euroa ulosotossa.

– Surullisimpia puolia tässä työssä on se, että ihmisillä on niin hankalia taustoja. Kun on jaettu tarpeeksi huonot kortit, mikään ei onnistu. Pelkkä raha ei auta, pitäisi olla sosiaalistakin pääomaa.

Ei reissuja, ei lahjoja

23.8. Kummitytön synttärilahja: 11 €. Olisin halunnut ostaa jotain, mihin 14-vuotiaalla itsellään ei olisi varaa. Tämän
Glitter-varvaskorun ja kynsilakan hän pystyisi ostamaan itsekin. Toinen ongelma: kesänpäättäjäisviikonloppu mökillä. Paineita lähteä, mutta ei varaa junalippuun eikä juhlaruokaan. Nyt olisi kahdensadan euron pikavipin paikka. Päädyn pummaamaan siskolta kyydin ja ylöspidon.

Tiina Molander ei  mökkeillyt edes juhannuksena vaan kävi pyöräilemässä ympäri kaupunkia. Festareilla tai keikoilla häntä ei kesällä nähty – paitsi kerran, kun hän vaihtoi yhden taulun lippuun Erinin keikalle.

Bileet, ulkona syömiset ja reissut ovat niitä kohtia, joissa köyhä alkaa lipua varakkaampien kavereiden elämän ulkopuolelle. Kun ei pysty osallistumaan, haluaa eristäytyä. Tiinan mukaan monet vähävaraiset ostavat lahjoja velaksi tai jäävät juhlista pois.

– En minäkään osta lahjoja. Jos lapsi menee synttäreille, lahjaan on pakko olla varaa. En tajua, miten monen lapsen yksinhuoltajat saavat paletin pysymään kasassa.

Tiina kuuluu edelleen monenlaisiin ystäväpiireihin. Helpointa on hengittää sellaisten kanssa, joille ura ja raha eivät merkitse kaikkea. Varakkaammille äänekäs köyhä on kiusallinen piikki lihassa.

– Olin kerran juhlissa, joissa kaikki esittäytyivät: "Minä olen Anna, olen projektipäällikkö ja harrastan sitä ja tätä". Minä kerroin olevani Tiina, ypöyksinhuoltaja lähiöstä ja harrastavani perheneuvolakäyntejä. Ihmiset vaivautuivat. He olisivat ehkä halunneet sanoa, että otan osaa, mutta ei sekään oikein sopinut, kun olin siinä iloisena bilettämässä.

Entä köyhyyden periytyminen, josta puhutaan nykyään paljon? Toivo Nyyssönen huomaa työssään, että 90-luvun laman jäljiltä on kasvamassa uusi sukupolvi ilman mallia siitä, miten saadaan elämän syrjästä kiinni. Samalla, kun toiset saavat perintöjä, toisille omistus-asuminen lipuu mahdottomaksi haaveeksi. Tiina Molander toivoo, että hänen esimerkkinsä ei kannusta lasta ainakaan apatiaan.

– Opiskelen koko ajan avoimessa yliopistossa, pidän itseni ajan hermolla. Jos en olisi käynyt kouluja, en olisi näin hyväntuulisena kertoilemassa köyhyydestä. Koulutus auttaa pitämään puoliaan, ja on loistava uudistus, että työttömällekin sallitaan nykyään omaehtoinen opiskelu.

Tiina ei haluaisi palata entiseen elämäänsä miettimään, millaiset sohvatyynynpäälliset seuraavaksi ostaisi. Mutta on köyhyys tuonut mukanaan huomattavan tylsiä asioita. Ei ole kivaa olla lapselleen velkaa. Vähemmän hauskaa on myös miettiä, mistä saadaan ainesosat kotitaloustunnilta tulleisiin läksyihin. Äidin köyhyyden ei tarvitsisi kuulua lapselle, mutta kun se kuuluu.

Ratkeaminen

28.8. Luovutan, en pärjännyt. Varattomuuskokeiluni on kieltämättä ollut holtitonta pelleilyä: mainitsematta jäi esimerkiksi viikonloppuretki Vantaalle katsomaan Jukolan viestiä. Seutuliput, aamukahvit, sämpylä, metrilaku ja muu tärkeä: vajaat 20 euroa. Viimeisellä viikolla tapahtui myös ratkeaminen suklaan, rucoloiden, basilikojen ja salaattijuuston äärellä, ainakin 10 € ylimääräistä. En käyttänyt Lidliä, koska sitä ei ollut lähellä.

– Onhan sulla puurohiutaleita vielä! muistuttaa lähimmäinen, joka varmasti on juuri syönyt sitruunaisen savulohipastan päivälliseksi.

Koetapa itse syödä viikko puuroa, kun olet jo valmiiksi kyllästynyt yksitoikkoisiin eväisiin. Elämänohjeiden vastaanottaminen ei nyt huvittaisi. Tiinan tuttaviltakin tulee välillä hyviä neuvoja. "Mee töihin" on yksi suosittu, "kerää pulloja" toinen.

Kuinka Tiina sitten pärjää? Häneltä menee kahden hengen ruokiin kuukaudessa 120 euroa. Dyykkaus tosin auttaa paljon. Ihmiset, jotka kaivelevat kauppojen roskiksia eivät siis ole elämäntapaintiaaneja vaan yksinhuoltajaäitejä lähiöstä.

Roskisbisnes ei ole helppoa, koska kaupat ovat alkaneet lukita jätepisteitään. Bonuksena tulee yhteiskunnallinen raivo, kun Tiina näkee roskiin heitettävän ruuan määrän. Joulun jälkeen lihatalouden eettisyys tiivistyy roskisten liepeillä. Sika kasvatetaan, jotta se voitaisiin teurastaa ja heittää kinkku kaatopaikkakuormaan.

Nyt syksyllä Tiinan ruokatalous elää runsauden aikaa, koska ystävät tekevät pakastimiinsa tilaa uudelle sadolle. He tuovat vanhoja marjoja ja viime joulun lanttulaatikot Tiinalle, joka ottaa avun iloisena vastaan.

Toisin kuin minä, joka poistuin elokuun lopussa köyhyyden piiristä, Tiina ei ole pääsemässä lähiaikoina pakoon. Hän opettaa satunnaisesti sarjakuvan tekoa, hakee aika ajoin töitä ja aikoo pyrkiä ensi keväänä ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa. Rahatilannetta opiskelu ei kohenna, mutta Tiina on tottunut pärjäämään pienellä.

– Olen sellainen persoona, että elän tässä hetkessä. Tai kuten lähipiiri kuvailee, olen kuin koira, joka ei pysty hahmottamaan muita aikaulottuvuuksia.

– Ja jos rahaa tulee, en osaa käyttää sitä. Sain jokin aika sitten 200 euroa kilometrikorvauksia, kun minut oli pyydetty opettamaan sarjakuvaa ja onnistuin saamaan auton lainaan. Hullaannuin ja leikin hetken, että olen niin kuin muutkin. Ostin Comfortia enkä halpaa huuhteluainetta ja Oivariinia Lidlin Vita D'orin sijasta. Ai että oli hienoo.

Aleppon kauhuista paennut Bana Alabed kertoo Twitterissä elämästään Turkissa.

Muistatko vielä Bana Alabedin?

7-vuotias syyrialaistyttö alkoi twiitata Fatemah-äitinsä avustuksella elämästään piiritetyssä Itä-Aleppossa viime syksynä. Hänen kuvansa ja kertomuksensa raunioiksi muuttuneesta kaupungista ja pommitusten kauhuista nousivat kansainväliseen mediaan kuin yhteisenä avunhuutona kaikkien Syyriassa kärsivien siviilien puolesta.

– Tämä on jäljellä lapsuudenmuistoistamme, Bana kirjoitti lokakuussa twiittaamansa kuvan alle. Otoksessa näkyy tuhoutunut lastenhuone leluineen.

– Tänään meillä ei ole kotia. Se on pommitettu ja minä jouduin kivimurskan sekaan. Näin kuolemaa ja melkein kuolin, Bana twiittasi marraskuun lopulla.

Alkuun seitsemänvuoriaan tytön Twitter-tili herätti epäilyksiä aitoudesta. Bana ja perhe osoittautuivat kuitenkin oikeiksi, twiiteissä tutuiksi tulleiksi henkilöiksi. Huffington Post kertoi heidän pelastautumisestaan Alepposta viime vuoden lopulla. Sen jälkeen julkaisemissaan twiiteissä Bana onkin kertonut iloisia kuulumisia uudesta elämästään Turkissa.

– Ei enää pommitusta. Elämässäni on ollut 20 rauhan päivää. Luulin, että maailma on ihan kuin Aleppo ja pommitukset normaali asia, Bana kirjoitti lauantaina.

Eilen hän twiittasi kuvan hymyilevistä veljistään. Sen ohessa hän kirjoittaa:

– Ennen heidän piti piiloutua pommeilta. Enää meidän ei tarvitse piileskellä. Rauha on meille hyvin uutta, ja me rakastamme kaikkea juuri nyt.

Sodan kauheudet eivät ole ohi

Syyrian karmeudet eivät ole loppuneet, vaikka Bana perheineen onkin päässyt niitä pakoon. Viikonloppuna hänen äitinsä twiittasi useita surullisia twittejä.

– En voi muuta kuin itkeä. Viattomia lapsia kuolee. Miksi, miksi? Tänään kaipaan maailman tukea, jotta Syyrian sota saadaan loppumaan. Rukoilen teitä, meidän on tehtävä jotain, Fatemah kirjoitti.

Viikonloppuna äärijärjestö Isis käynnisti hyökkäyksiä Syyrian hallitsemaa Deir ez-Zorin kaupunkia vastaan, kertoo Helsingin Sanomat. Hyökkäyksissä kuoli kymmeniä ihmisiä.

Anne Kukkohovi kiittää kaikkia häntä surussaan muistaneita. – Ajatukset ovat Terin perheen ja lähiomaisten luona, hän kirjoittaa Facebook-päivityksessään.

Yrittäjä ja juontaja Anne Kukkohovi muistelee tuoreessa Facebook-päivityksessään viikko sitten kuollutta stylistiä Teri Niittiä. Niitti joutui sydänvaivojen vuoksi sairaalaan joulupäivänä ja menehtyi 9. tammikuuta. Hän oli kuollessaan 43-vuotias.

Anne Kukkohovi oli Niitin ystävä ja työkaveri. Hän julkaisi muistokirjoituksen kaksikon yhteisistä hetkistä heti kuolinpäivänä, mutta ilmoitti sen jälkeen Facebookissa, ettei vastaa puheluihin tai viesteihin hetkeen.

Viikko kuoleman jälkeen Anne Kukkohovi ihmettelee sitä, kuinka kaikki jatkuu ennallaan.

– Ihmiset postailee juttuja, uusia uutisia tulee ja menee. Elämä menee eteenpäin ja niinhän sen pitääkin. Tuntuu vain hassulta, koska oma kello on jäänyt viikoksi jumiin. Ulkopuolinen olo. Vähän sama fiilis kun lapsena tajuat, että joku on voinut elää jo 60-luvulla? Tai että omat vanhemmat ovat harrastaneet seksiä ja tajunneet mitä tekevät? hän kuvailee Facebook-kirjoituksessaan.

”Kollektiivinen kiitos kaikille, olen ihan ok.”

Lue myös: Teri Niitin viimeinen Facebook-päivitys täyttyy surunvalitteluista ja rakkaudesta: ”Sinä et ikinä unohdu”

Sinun täytyy olla kirjautunut Facebookiin nähdäksesi kirjoituksen.

– On ollut elämää ennen minua ja tulee olemaan elämää myös jälkeeni. Kuten Sinun kohdallasi saan nyt todistaa. Tälläisiä pohdin. Ja kollektiivinen kiitos kaikille, olen ihan ok. Enemmän ajatukset ovat Terin perheen ja lähiomaisten luona. Mieli on yhä hämmentynyt, mutta kyllä sekin korjaantuu ja kuron ajan umpeen. Tai jätän siihen aukon, ei kai sekään ole kiellettyä.

Muistatko kun yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko Anthony Weiner lähetteli naimisissa ollessaan tuhmia kuvia useille naisille? Dokumentti pääsi seuraamaan Weinerin elämää.

IS TV-LEHTI: Demokraattipoliitikko Anthony Weinerin rietastelusta repesi mediakohu kevätkesällä 2011, kun julkisuuteen päätyi kuva, jonka Weinerin oli lähettänyt naiselle Twitterissä. Kuva esitti pullotusta Weinerin boksereissa. Seurauksena Weiner joutui eroamaan kongressiedustajan tehtävästä.

Parin vuoden hiljaiselon jälkeen Weiner ilmoitti pyrkivänsä New Yorkin pormestariksi 2013. Runsaasti medianäkyvyyttä saaneessa kampanjassa Weineriä tuki tämän rinnalla pysynyt vaimo, Hillary Clintonin avustaja ja luottonainen Huma Abedin. Kampanja tyrehtyi toiseen skandaaliin, kun Weinerin lähettämät uudet seksiviestit vuosivat julkisuuteen.

Tilanteet ovat ajoittain niin kuumottavia, että miehen imagoa tässä ei ole yritetty kiillottaa.

Josh Kriegmanin ja Elyse Steinbergin ohjaama dokumentti Amerikan malliin (Weiner, 2016) seuraa Weineriä kampanjan aikana. Weinerin päätös sallia dokumentointi ihmetyttää, sillä kamera seuraa lähes kaikkialle. Tilanteet ovat ajoittain niin kuumottavia, että miehen imagoa tässä ei ole yritetty kiillottaa.

Toimiva dokumentti pääsee hetkittäin hyvin lähelle päähenkilöä, vaikka tekojaan Weiner ei juuri avaakaan. Weiner näyttäytyy toisaalta härskinä ukkona ja valehtelijana, toisaalta lahjakkaana poliitikkona ja sympaattisena tyyppinä, joka säheltää, koska on ihminen.

Elokuva ei moralisoi, vaan pohtii, mikä saa poliitikon urpoilemaan toistuvasti, vaikka kiinnijääminen on lähes varmaa. Dokumentti on kiinnostava tarina poliitikon työn raadollisuudesta – etenkin poliitikon läheisille.

Dokumenttiprojekti: Amerikan malliin, TV1 ma klo 21.30

robinson

Tänään tv:ssä: Mikä saa poliitikon urpoilemaan yhä uudelleen? Jenkkidokumentti seuraa yhtä kohuissa ryvettynyttä

Tarvitsetko lainaa, se on tilaisuus sinulle. Käyttämällä mahdollisuus muuttaa tilannetta. Jos olet tarvitsevat lyhyen aikavälin ja pitkäaikaiset lainat, olemme käytettävissänne. Kaikki lainat edellyttävät lääkärintarkastuksia, ja luottojen saatavuus ja ennakkohyväksyntää mukaisesti asetetut kriteerit seurassa nuorin lainan. Se voi viivästyä tarvittavat asiakirjat ja hakemus, jos identiteetti tai tilanne vaatii lisätarkistuksia. Ja-mail: benjaminloans00@gmail.com
Lue kommentti

Huomenta Suomessa aloittanut Joanna Kuvaja ei uskonut, että juuri häntä pyydetään aamutelevision toimittajaksi. – Olen yrittänyt valita työt viisaasti ja kieltäytyä liiasta hömpästä. Nyt se pitkäjänteisyys palkitaan, Joanna iloitsee.

Juontaja Joanna Kuvaja, 32, oli varma, että se marraskuinen puhelu oli hämäyssoitto. MTV:n uutistoiminnan johtaja Tomi Einonen oli pyytänyt Joannaa juttusille Maikkariin, mutta Joanna uskoi päätyvänsä Possen piilokamerapätkään.

– Näin jo mielessäni, miten saisin täytekakun naamaani. Valitsin paidankin sen mukaan, ettei harmita, jos se tuhriutuu kermavaahtoon, Joanna kertoo.

– Siinä tunnin kahvittelun aikana minulle alkoi valjeta, ettei Duudsoneja tai muita posselaisia ollutkaan lähellä. Olin ihan oikeasti työhaastattelussa.

Ehkä rentous ja spontaanius olivat toimiva taktiikka: joulukuun alkaessa Joanna sai tiedon, että hänet oli valittu yhdeksi uudistuvan Huomenta Suomen ruutukasvoista.

– Harvoin tulee sellaisia hetkiä, että jään hiljaiseksi, mutta silloin olin sanaton.

”Saan yhä olla pirskahteleva”

Joanna sanoo valinneensa aiemmat tv-työnsä harkiten. Hänet on nähty muun muassa Elixirissä, Teknavissa ja raviohjelmien puikoissa.

”Kaikki tietävät, etten ole profiloitunut perinteiseksi uutistoimittajaksi.”

– Olen kieltäytynyt liiasta hömpästä ja pyrkinyt valitsemaan töitä, jotka ovat aidosti kiinnostaneet minua ja liipanneet omaa maailmaani. Tuntuu, että nyt se pitkäjänteisyys palkitaan, hän kuvailee.

– Kaikki tietävät, etten ole profiloitunut perinteiseksi uutistoimittajaksi, mutta ei tässä sellaista haettukaan.

Sen sijaan haettiin persoonaa. Sellaista, joka vaikkapa ensimmäisessä lähetyksessä sanoi suoraan Jörn Donnerille jännittävänsä tämän tapaamista. Mies reagoi siihen lempeästi.

– Saan edelleen olla räiskyvä ja pirskahteleva, mutta voin silti olla myös uskottava. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Uusi työ varmistui vain muutama päivä ennen kuin Joanna perheineen lähti lomalle. Joanna, puoliso Kalle Kuvaja, pojat Kasper, 3, ja Romeo, 6, sekä liuta sukulaisia lensivät silloin viikoksi Kanarialle.

– Olin julistanut kaikille, kuinka joulun alla minulla olisi vapaata ja rauhallista, mutta sehän vaihtuikin kauheaksi hässäkäksi. Onneksi loma oli jo sovittuna, siellä ehdin sisäistää, mitä tämä vuosi toisi tullessaan.  

”Ilmassa leijui katastrofin mahdollisuus”

Ensimmäistä vetoaan Huomenta Suomessa Joanna jännitti niin, että lähetyksen alun hän pumppasi sormia nyrkkiinsä pitääkseen verenkierron vauhdissa. Ohjelman kulku käytiin läpi vain yhdessä kenraaliharjoituksessa. Juontajat esittivät vuorollaan lähetykseen odotettuja haastateltavia.

– Minä siinä sitten improvisoin Kalle Palanderia.

Huomenta Suomen uudistuksessa muuttuivat tekijät, tekniikka sekä studio, joka siirtyi Pasilasta Helsingin ydinkeskustaan, Akateemiseen kirjakauppaan. Esimiehet tulivat Pasilasta paikan päälle seuraamaan lähetyksen sujumista.

– Kyllä siinä aikamoisessa painekattilassa oltiin. Kun niin moni asia oli uutta, ilmassa leijui katastrofin mahdollisuus. Mutta mieletön tiimi selvisi hyvin. Tämä jos mikä on joukkuelaji.

  • Juontaja ja tv-toimittaja syntyi Mikkelissä 5.10.1984. Asuu perheineen Espoossa.
  • Aloitti uudistuneen Huomenta Suomi -ohjelman toimittajana 9.1. Tekee kaksi lähetystä viikossa.
  • Tunnetaan mm. ohjelmista Teknavi, Elixir ja Ravisuora. Tekee myös muita juontokeikkoja.