Kuva: Panu Pälviä

Köyhä syö puuronsa ilman voisilmää ja tarvitsee kekseliäisyyden lisäksi huumorintajua. Toimittaja kokeili, pärjääkö hän kuukauden ajan peruspäivärahalla.

 

Kaapissa on makaronia ja näkkileipää. Margariiniakin on, mutta siinäpä se. Näillä pitäisi elää reilut viisi päivää. Kaveri pyytää leffaan. Ruahhahhah!

On 26. päivä elokuuta. Tarkoitukseni oli elää kuun loppuun peruspäivärahalla.

Rahaa on jäljellä muutama euro, joten edessä näyttäisi olevan epäonnistuminen. Miten tässä näin kävi?

Palataan muutama viikko ja pari hassua seteliä taaksepäin. Idea kuulostaa hauskalta: teen kuukauden mittaisen tripin köyhyyteen ja testaan, miten minimillä eletään. Tullaanko toimeen? Nautitaanko elämästä vai kituutetaanko vain?

Köyhän kuukauden jälkeen palaan omaan, mukavaan elämääni. Sitä ennen kuvittelen eläväni ihanan yksinkertaisesti: syön yksinkertaista, edullista, itse laittamaani ruokaa kauden kasviksista. Säästän rahaa. Alan nähdä maailman uusin silmin. Viisastun.

Peruspäiväraha tarkoittaa verojen jälkeen 526,85 euroa kuukaudeksi. Lisäksi saisin asumistukea 261,50 euroa. Vähennän summasta vuokran, 550 euroa. Jäljelle jää 238,35 euroa. Vähennän muut pakolliset: julkisen liikenteen kuukausilippu, halvin nettiyhteys, pieneksi arvioidut puhelinmenot – ja voilà, ruokaan, viihteeseen ja muuhun elämään olisi kuukaudeksi käytettävissä 177 euroa. Laitan summan kukkarooni ja alan kuluttaa.

Köyhästi cool?

6.8.2012 K-Market Munkkivuori. Näkkileipää, margariinia, jauhelihaa, tomaattia, sipuli, makaronia: 6,90 €. Alkuinnostukseni on korskean hurskastelevaa, ja tunnen
ensimmäisillä kauppareissuilla tyydytystä. Edessä oleva nainen ostaa kasan tavallisen näköisiä elintarvikkeita mutta käyttää niihin 80 euroa. Minä en käytä. Näkkileipä on hyvää. Karkit ovat ihmiselle tarpeettomia. Köyhä pärjää ilman turhuuksia ja jalostuu paremmaksi ihmiseksi.

Suositulla keskustelupalstalla on puhuttu siitä, paljonko vähimmillään menee kuukauden ruokiin. Moni keskustelija kertoo pärjäävänsä 80 eurolla. Pystyy kuulemma herkuttelemaankin, jos ostaa halvinta vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa: "Ei aina tartte syödä sitä kalliimpaa Eldoradoa ja muuta."

Lukijalle keskusteluketjusta ei jää päällimmäiseksi herkuttelufiilis.

"Aamupalaksi ruishiutaleita. Kilon Nalle maksaa vajaa 2 €, ja siitä tulee monet aamiaiset. Ilman voisilmää kannattaa tehdä tarpeeksi löysää, että sen voi juoda."

”Leipänä välillä ihan kuivaa näkkäriä. Margariinia lisäksi silloin, kun on varaa. Jauhelihaa 4 x 400g ja makaronia kaksi pussia, sipuli joukkoon. Saa kaksi kattilallista jauhelihamakaronia, ja se riittää neljäksi tai venytettynä viideksi päiväksi."

Köyhät kyykkyyn

9.8. S-Market Vallila. Kukkakaali, kaali, ruispalat, multivitamiinijuoma, vihreä linssi, juusto, muovikassi: 13,20 €. Kotimaiset hedelmät, miljardi euroa kilo. Ei taida olla vielä kausiherkkujen aika. Luomuvihannekset, hullun kalliita. Maailmakaan ei nyt pelastu. Ihmiset kiskovat kärryihinsä ihanalta tuoksuvia tuoreita basilikoja ja minttuja. Kaali on onneksi aika halpaa.

– Sä oot ostanu muovikassin! Miksi sä oot ostanu muovikassin?

Työkaverini katsoo järkyttyneenä ostoskuittiani. No, en vain muistanut ottaa omaa kassia mukaan. Jos olisin pysyvästi köyhä, muistaisin, koska kahden muovikassin hinnalla saa jo ison pussillisen makaronia.

Makaroni on edullista – ei tuorepasta vaan tavallinen sarvimakaroni. Sitä löytyy marketeista kuivatavaroiden alimmalta hyllyltä. Jos haluaa nähdä ympärillään köyhiä, kannattaa etsiä makaronihyllyn edestä, lattian rajasta. Siellä kykkii tänäänkin iäkäs mies vertailemassa kilohintoja.

Vielä vähän aikaa sitten oletettiin, että vanhuksilla menee taloudellisesti yllättävän hyvin, vaikka eläkkeet ovat pieniä. Ikäihmisiä ei näet näkynyt toimeentulotuen asiakkaina niin paljon kuin olisi luullut.

Tänä talvena tehtiin tutkimus Kuopion leipäjonosta, ja siellähän he olivat: sinnittelevät seniorit, jotka syövät puuron ilman voisilmää ja hakevat mieluummin ruoka-apua kuin käyvät sossussa.

Minun köyhäilydieettini ei perustu terveelliseen ruokaan. Kauden kasvikset ovat kalliita, euron juustohampurilainen on halpa. Avokadosta ja saksanpähkinöistä saisi hyviä rasvoja, mutta hyvät rasvat tuntuvat nyt kovin kaukaiselta ajatukselta. Ne kuuluvat samaan ruokahifistelyn maailmaan kuin luomu, lähi, reilu ja tuore. Rasvoista puheen ollen en näytä kärsivän aliravitsemuksesta. Farkut kiristävät entistä enemmän.

Ei pelkästään leivästä

10.8. Laulutunti: 35 euroa.  Koska Olen Sen Arvoinen. Yleensä tuntuu hyvinkin järkevältä käydä pari kertaa kuussa tunnilla. Se antaa energiaa ja on hauskaa. Ei kai köyhäkään kaikesta kivasta tingi. Ei kai?

Mitä kuuluu kohtuulliseen toimeentuloon? Taannoisessa paneelikeskustelussa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että köyhälläkin on oikeus esimerkiksi huulipunaan – ei ehkä Diorin punaan, mutta markettituotteeseen. Minäkin luulin viikko sitten, että tässä olisi kysymys valinnoista. Ostaisin halvempaa briejuustoa. Kävisin ehkä kirpputorilla katsomassa, löytäisinkö sieltä hauskan kesäpaidan. Ja höpö höpö. Viikon jälkeen on selvää, että köyhä ei shoppaa eikä todellakaan käy millään laulutunneilla.

– Siihen tottuu. Ei vain osta mitään. En ikinä puhu ystävien kanssa ostelemisesta, kertoo Tiina Molander.

Hän on 36-vuotias oululainen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, työtön ja velkajärjestelyssä – köyhä suunnilleen vuodesta 2003, vakipaikasta irtisanoutumisen ja avoeron jäljiltä. Tiinan kotona huonekalut ovat roskiksista ja ystäviltä, vaatteet on saatu kesäkuntoon hoikentuneilta tutuilta. Lapsen tukka on leikattu itse. Tiinaa naurattaa, kun kysyn, joutuuko hänkin kävelemään rucolaosaston ohi ostamatta.

– Toki yritän syödä myös vihanneksia, mutta meidän köyhien vakiopolku Lidlissä näyttää johtavan helposti einespuolelle ja pakastepizza-altaalle. Lenkkimakkara maksaa 89 senttiä, salaattipussi tuplasti enemmän.

Vähävarainen tarvitsee Tiinan mukaan hyvän mielikuvituksen ja huumorintajua, muuten masentuisi. Tiinalla on nykyään aikaa lapselle ja ystäville, mutta raivostuttavia asioita riittää: yksinhuoltajien asema, turhauttava byrokratia, terveellisen ruuan kalleus.

– Minulle on myös sanottu suoraan, että ethän sinä voi olla köyhä, kun olet ylipainoinen. On yllättävää, miten moukkamaisia ihmisiä vielä löytyy. Toisaalta olen itse niin kova pitämään mölyä, että kerjään ehkä samalla muiltakin suoraa puhetta.

Köyhän harrastukset ovat simppeleitä. Tiina käy koirien kanssa lenkillä, ostaa Lidlistä vibraattoriin edullisia paristoja, lukee,piirtää ja bloggaa. Itselleen hänellä ei ole tarvetta ostaa asioita, mutta teini-ikäinen tarvitsee enemmän: vaatteet, joilla ei erotu joukosta ja tietokoneen, jotta ei syrjäydy kavereista.

Elämää minimillä

16.8. Elämäntilanne vaatii tilitystä eli pussikaljaa. Kaupan halvimmat tölkit ovat huoneenlämmössä, kylmästä saa vain kalliimpia. Näin sitä nöyryytetään ihmistä. Ostan kylmän ja kalliin, 2,60 euroa. Raivostuttaa sekin, että töissä joku, ehkä monikin, on lorauttanut kahvimaitonsa minun maitopurkistani. Nimikoin tölkin näkyvästi, tunnen jäätävää raivoa näpisteleviä kollegoitani kohtaan. Harkitsen, että lopetan myös itse naapuritoimituksen maitopurkista ammentamisen.

Saan puhelimeen Toivo Nyyssösen. Hän on sosiaalityöntekijä Lappeenrannasta ja kertoo, että oikeasti voisin hakea peruspäivärahan lisäksi toimeentulotukea. Virallisten laskutoimitusten mukaan ihmisen pitäisi tulla toimeen 461 eurolla kuussa.

– Kyllä sillä aluksi voi elää ihan hyvää elämää, Toivo aloittaa.

Aluksi, niin. Jos tietää olevansa väliaikaisesti köyhä, jaksaa ehkä reippaasti marjastaa, sienestää ja kuivata villiyrttejä. Mutta kun tilanne pitkittyy, ihminen lannistuu. Köyhyyden mukana tulee helposti velkaantumista, päihdeongelmaa, masennusta ja yksinäisyyttä. Jossain vaiheessa tulee myös odottamaton
menoerä, joka kaataa budjetin ja saa horsmanversojen ja suppilovahveroiden kanssa kikkailun tuntumaan turhalta. Tiina Molanderille sellainen katastrofi voisi olla vaikka koiran sairastuminen.

– Koira pitäisi päästää heti koirien taivaaseen, lääkärikuluihin ei olisi rahaa.

Toivo kertoo, että toimeentulotuen asiakaskunta on kirjavaa. Seassa on yksinäisiä, perheellisiä, yrittäjiä ja opiskelijoita. Työttömiä, mutta myös entistä enemmän osa-aikatyötä tai pätkäduuneja tekeviä. Se on huolestuttavaa. Sekin on huolestuttavaa, että vuonna 1994 syntyneellä nuorella saattaa olla 10 000 euroa ulosotossa.

– Surullisimpia puolia tässä työssä on se, että ihmisillä on niin hankalia taustoja. Kun on jaettu tarpeeksi huonot kortit, mikään ei onnistu. Pelkkä raha ei auta, pitäisi olla sosiaalistakin pääomaa.

Ei reissuja, ei lahjoja

23.8. Kummitytön synttärilahja: 11 €. Olisin halunnut ostaa jotain, mihin 14-vuotiaalla itsellään ei olisi varaa. Tämän
Glitter-varvaskorun ja kynsilakan hän pystyisi ostamaan itsekin. Toinen ongelma: kesänpäättäjäisviikonloppu mökillä. Paineita lähteä, mutta ei varaa junalippuun eikä juhlaruokaan. Nyt olisi kahdensadan euron pikavipin paikka. Päädyn pummaamaan siskolta kyydin ja ylöspidon.

Tiina Molander ei  mökkeillyt edes juhannuksena vaan kävi pyöräilemässä ympäri kaupunkia. Festareilla tai keikoilla häntä ei kesällä nähty – paitsi kerran, kun hän vaihtoi yhden taulun lippuun Erinin keikalle.

Bileet, ulkona syömiset ja reissut ovat niitä kohtia, joissa köyhä alkaa lipua varakkaampien kavereiden elämän ulkopuolelle. Kun ei pysty osallistumaan, haluaa eristäytyä. Tiinan mukaan monet vähävaraiset ostavat lahjoja velaksi tai jäävät juhlista pois.

– En minäkään osta lahjoja. Jos lapsi menee synttäreille, lahjaan on pakko olla varaa. En tajua, miten monen lapsen yksinhuoltajat saavat paletin pysymään kasassa.

Tiina kuuluu edelleen monenlaisiin ystäväpiireihin. Helpointa on hengittää sellaisten kanssa, joille ura ja raha eivät merkitse kaikkea. Varakkaammille äänekäs köyhä on kiusallinen piikki lihassa.

– Olin kerran juhlissa, joissa kaikki esittäytyivät: "Minä olen Anna, olen projektipäällikkö ja harrastan sitä ja tätä". Minä kerroin olevani Tiina, ypöyksinhuoltaja lähiöstä ja harrastavani perheneuvolakäyntejä. Ihmiset vaivautuivat. He olisivat ehkä halunneet sanoa, että otan osaa, mutta ei sekään oikein sopinut, kun olin siinä iloisena bilettämässä.

Entä köyhyyden periytyminen, josta puhutaan nykyään paljon? Toivo Nyyssönen huomaa työssään, että 90-luvun laman jäljiltä on kasvamassa uusi sukupolvi ilman mallia siitä, miten saadaan elämän syrjästä kiinni. Samalla, kun toiset saavat perintöjä, toisille omistus-asuminen lipuu mahdottomaksi haaveeksi. Tiina Molander toivoo, että hänen esimerkkinsä ei kannusta lasta ainakaan apatiaan.

– Opiskelen koko ajan avoimessa yliopistossa, pidän itseni ajan hermolla. Jos en olisi käynyt kouluja, en olisi näin hyväntuulisena kertoilemassa köyhyydestä. Koulutus auttaa pitämään puoliaan, ja on loistava uudistus, että työttömällekin sallitaan nykyään omaehtoinen opiskelu.

Tiina ei haluaisi palata entiseen elämäänsä miettimään, millaiset sohvatyynynpäälliset seuraavaksi ostaisi. Mutta on köyhyys tuonut mukanaan huomattavan tylsiä asioita. Ei ole kivaa olla lapselleen velkaa. Vähemmän hauskaa on myös miettiä, mistä saadaan ainesosat kotitaloustunnilta tulleisiin läksyihin. Äidin köyhyyden ei tarvitsisi kuulua lapselle, mutta kun se kuuluu.

Ratkeaminen

28.8. Luovutan, en pärjännyt. Varattomuuskokeiluni on kieltämättä ollut holtitonta pelleilyä: mainitsematta jäi esimerkiksi viikonloppuretki Vantaalle katsomaan Jukolan viestiä. Seutuliput, aamukahvit, sämpylä, metrilaku ja muu tärkeä: vajaat 20 euroa. Viimeisellä viikolla tapahtui myös ratkeaminen suklaan, rucoloiden, basilikojen ja salaattijuuston äärellä, ainakin 10 € ylimääräistä. En käyttänyt Lidliä, koska sitä ei ollut lähellä.

– Onhan sulla puurohiutaleita vielä! muistuttaa lähimmäinen, joka varmasti on juuri syönyt sitruunaisen savulohipastan päivälliseksi.

Koetapa itse syödä viikko puuroa, kun olet jo valmiiksi kyllästynyt yksitoikkoisiin eväisiin. Elämänohjeiden vastaanottaminen ei nyt huvittaisi. Tiinan tuttaviltakin tulee välillä hyviä neuvoja. "Mee töihin" on yksi suosittu, "kerää pulloja" toinen.

Kuinka Tiina sitten pärjää? Häneltä menee kahden hengen ruokiin kuukaudessa 120 euroa. Dyykkaus tosin auttaa paljon. Ihmiset, jotka kaivelevat kauppojen roskiksia eivät siis ole elämäntapaintiaaneja vaan yksinhuoltajaäitejä lähiöstä.

Roskisbisnes ei ole helppoa, koska kaupat ovat alkaneet lukita jätepisteitään. Bonuksena tulee yhteiskunnallinen raivo, kun Tiina näkee roskiin heitettävän ruuan määrän. Joulun jälkeen lihatalouden eettisyys tiivistyy roskisten liepeillä. Sika kasvatetaan, jotta se voitaisiin teurastaa ja heittää kinkku kaatopaikkakuormaan.

Nyt syksyllä Tiinan ruokatalous elää runsauden aikaa, koska ystävät tekevät pakastimiinsa tilaa uudelle sadolle. He tuovat vanhoja marjoja ja viime joulun lanttulaatikot Tiinalle, joka ottaa avun iloisena vastaan.

Toisin kuin minä, joka poistuin elokuun lopussa köyhyyden piiristä, Tiina ei ole pääsemässä lähiaikoina pakoon. Hän opettaa satunnaisesti sarjakuvan tekoa, hakee aika ajoin töitä ja aikoo pyrkiä ensi keväänä ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa. Rahatilannetta opiskelu ei kohenna, mutta Tiina on tottunut pärjäämään pienellä.

– Olen sellainen persoona, että elän tässä hetkessä. Tai kuten lähipiiri kuvailee, olen kuin koira, joka ei pysty hahmottamaan muita aikaulottuvuuksia.

– Ja jos rahaa tulee, en osaa käyttää sitä. Sain jokin aika sitten 200 euroa kilometrikorvauksia, kun minut oli pyydetty opettamaan sarjakuvaa ja onnistuin saamaan auton lainaan. Hullaannuin ja leikin hetken, että olen niin kuin muutkin. Ostin Comfortia enkä halpaa huuhteluainetta ja Oivariinia Lidlin Vita D'orin sijasta. Ai että oli hienoo.

Mustavalkoisina sovellusten ei pitäisi houkutella selaamaan.

Käyttäisitkö mielelläsi hiukkasen vähemmän aikaa puhelimesi selailuun? Jos vastaat kyllä, et ole yksin. Älypuhelinriippuvuuden taltuttamiseen on kehitelty vaikka mitä konsteja selailua rajoittavista sovelluksista laatikkoon, johon luurin voi lukita tunniksi. 

Uusin tulokas niksien joukossa on puhelimen näytön vaihtaminen mustavalkoiseksi. Britannian Cosmopolitanin mukaan neuvon takana on aiemmin Googlella muotoilun eetikkona työskennellyt Tristan Harris. Harris on kirjoittanut muun muassa siitä, miten älypuhelimet yrittävät kaapata mielemme erilaisilla koukuttavilla ominaisuuksillaan. 

Cosmopolitanin mukaan mustavalkoinen näyttö on hyvä idea puhelimeensa addiktoituneelle, koska harmaasävyissä ilmoitukset eivät pomppaa yhtä hyvin silmille kuin väreissä, eivätkä sovellusten kuvavirrat tunnu houkuttelevilta. Puhelimen koukuttavuuden pitäisi haalistua näytön värien mukana.

Eroon väreistä

Älypuhelimen näytön säätäminen mustavalkoiseksi on useimmissa puhelimissa helppoa. Esimerkiksi iPhonessa näytön värin asetukset löytyvät yleisistä asetuksista. 

Näin pääset käsiksi näytön väriin iPhone SE:llä: valitse asetukset, yleiset ja käyttöapu. 
Näin pääset käsiksi näytön väriin iPhone SE:llä: valitse asetukset, yleiset ja käyttöapu. 

Valitse sitten näytön mukautus ja värisuodattimet. Liu'uta värisuodatin päälle ja valitse harmaasävy.
Valitse sitten näytön mukautus ja värisuodattimet. Liu'uta värisuodatin päälle ja valitse harmaasävy.

Rauhaa – tai ei

Ainakin aluksi näytön värin vaihdon vaikutus on päinvastainen kuin värin vaihtoa hehkuttavissa jutuissa luvataan: tekee mieli mennä katsomaan kameran rullaa, Instagramia ja Facebookia ihan vain nähdäkseen, miltä kaikki näyttää mustavalkoisena.

Mustavalkoinen näyttö on aika tyylikäs, eikä sitä oikeastaan tee mieli ottaa pois. Ainoastaan kuvien ottaminen ja sosiaaliseen mediaan päivittäminen vaatisivat värit, kaiken muun voi hoitaa mustavalkoisenakin. Mustavalkonäyttö saa siis jäädä pidempään kokeiluun.

Mustavalkoista näyttöä kokeillessa löytää helposti toisenkin näytön säädön, jolla on kaikkea muuta kuin rauhoittava vaikutus. Näytön mukautus -asetuksista saa nimittäin päälle vastavärit. Niiden kera kun katsoo Instagramia, päänsärky on valmis. 

Riisipeltoja ja jokimaisemia. Niistä on Obaman Balin-loma tehty.

Presidenttikautensa jälkeen Barack Obama on bongattu paikoista, joista hän ei ehtinyt virassaan välttämättä edes haaveilla. Hän on saanut rocktähden kohtelua Broadwayllä vieraillessaan sekä kokeillut monia presidentille vaaralliseksi luokiteltuja lajeja, kuten leijasurffausta Karibialla.

Nyt Obaman perhe on lomalla Indonesiassa, jossa he ovat innostuneet muun muassa harrastamaan koskimelontaa.

Uutistoimisto Reutersin kuvat paljastavat, että koko perhe oli yhdessä kumiveneessä Balilla maanantaina.

Kuohuvan kosken keskellä perheenjäsenet näyttivät nauttivan olostaan. Eikä ihme, Indonesian Bali tunnetaan jumalten saarena. Mukana koskenlaskussa oli myös useampi paikallinen opas.

Melat ylös ja hymyä! Kuva: Reuters
Melat ylös ja hymyä! Kuva: Reuters

The Jakarta Postin mukaan Barack ja hänen vaimonsa Michelle sekä tyttäret Sasha ja Malia majoittuvat Balilla Ubudin Four Seasons -resortissa. Esimerkiksi Conde Nast Traveler -lehti on listannut sen yhdeksi maailman parhaaksi lomahotelliksi.

Lue myös! Obaman perheen arki presidenttikauden jälkeen: varvaskuvia ja koirien ulkoilutusta!

Barack Obama on asunut lapsena muutaman vuoden Indonesiassa. Kymmenen päivän Indonesian-vierailustaan Obamat viettävät viisi Balilla. Ayung-joen melonnan lisäksi heidän ohjelmaansa on kuulunut muun muassa museo- ja riisipeltovierailuja.

Tässä mitään helteitä olekaan odoteltu.

Terveisiä täältä helteidentorjuntabunkkerista! Jos ”kesän” alun on viettänyt Suomessa, hiki ei ole päässyt yllättämään. Melkein tässä jo alkaa uskoa, että meillä on enää kaksi kesäkuukautta (säävarauksella nekin) ja loputon määrä kevättä, syksyä ja jotain talventynkää.

Mutta se siitä säästä valittamisesta. Time-lehti kertoo sivustollaan tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan helle on ihan p*ska juttu. Se nimittäin tekee ihmisistä ankeita ja haluttomia auttamaan. Iloitkaamme siis viileydestä!

Sään ja etenkin helteen vaikutuksia ihmisten toimintaa on tutkittu ennenkin. Ilmaston lämpenemisen on esimerkiksi todettu vähentävän seksihaluja ja huonontavan unen laatua. Lisäksi liian korkean lämmön vaikutukset oloon ja mielialaan näkyvät esimerkiksi vetämättömyytenä ja ärtyisyytenä.

Lehigh’n ja Northwesternin yliopistojen tuoreessa tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa korkeiden lämpötilojen vaikutus ihmisten auttamishaluun. Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Tutkittavilla teetettiin auttamishalua mittaavia kokeita, jotka osoittivat, että lämpötila vaikutti siihen, kuinka valmiita kaupan työntekijät olivat tekemään muita hyödyttäviä asioita, esimerkiksi auttamaan asiakkaita vapaaehtoisesti. Pelkästään kuumuuden ajattelu nosti kynnystä suostua tekoihin, joista ei saanut ylimääräistä korvausta.

Iloitkaamme siis viileydestä!

Lisäksi verrattiin opiskelijoiden halukkuutta vastata kyselyyn, joka hyödytti paikallista, voittoa tuottamatonta järjestöä. Viileässä huoneessa vastausprosentti oli korkeampi kuin kuumassa. Tilojen viilentäminen siis kannattaa kouluissa ja työpaikoilla, jos toiveena on, että yhteisössä autetaan toisia. Suomessa ainakaan kesäsään ei pitäisi olla este auttavan käden ojentamiselle. (Sen sijaan esimerkiksi lama on.)

Entäs sitten helteidentorjuntabunkkerin aiheuttama ketutus? Jäämme odottamaan tutkimusta sen vaikutuksista ihmismieleen.

Kysely

Milloin on liian kuuma?

Pride-viikko on polkaistu käyntiin. Helsingissä juhlat huipentuvat lauantaina suureen Pride-kulkueeseen. Maailmalta sopii poimia vaikutteita!

Nyt saa näyttää sateenkaaren värejä missä tahansa muodossa: tällä viikolla juhlitaan Pride-viikkoa eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia. Suomen 100-vuotisjuhlan myötä Helsinki Pride saa ihan uudenlaisia mittoja tänä vuonna. Lauantaina 1.7. järjestettävään Pride-kulkueeseen osallistuu esimerkiksi poliisin, Kelan ja Maahanmuuttoviraston edustajia.

Pride-viikko on huomioitu laajalti myös muualla maailmalla. Esimerkiksi Kanadan pääministeri Justin Trudeau on juhlinut näyttävästi Pride-viikkoa sateenkaaren väreissä loistava vaahteranlehti poskelleen maalattuna.

Poimimme maailmalta ideoita Pride-juhliin. Miten olisi vaikkapa sateenkaarikainalokarvat?

Justin Trudeau näytti mallia Torontossa järjestetyssä kulkueessa:

 

Canadian PM #JustinTrudeau paints his face with the rainbow flag during #TorontoPride 🏳️‍🌈

Henkilön Gay Times 🏳️‍🌈 (@gaytimesmag) jakama julkaisu

 

Värikkäillä meikeillä on helppo juhlia tapahtumaa pitkin viikkoa:

 

 

Winner of you pride makeup contest this week! #pride #gaypride #pridemakeup #makeupfun #rainbowmakeup #makeuplove

Henkilön Rebel Beauties Makep Revamped (@rebelbeautiesmakeup) jakama julkaisu

 

 

Rohkeimmat värjäävät hiuksensa – ja jopa kainalonsa:

 

Rainbows Pits 🌈🌈🌈 Got to do my bff @potatoeslaughing today! Check out the process on my story! She also wanted some rainbow underarms for St. Louis Pride this weekend! We did all of her hair using @pulpriothair color and @kevinmurphyhair color and conditioned her thirsty locks with @brazilianbondbuilder ! . . . . . . . #behindthechair #modernsalon #americansalon #notchstl #stl #stlouis #thegrovestl #grovestl #hairstl #stlhair #hairstlouis #stlouishairstylist #hairstyliststlouis #stlhairstylist #caitlinfordhair #anthonythebarber916 #authentichairarmy #esteticausa #imallaboutdahair #licensedtocreate #cosmoprof #fiidnt #brazilianbondbuilder #colortrak #pulpriot #pride #pridemonth #dyedpits #rainbowhair #pinkhair

Henkilön St Louis - Hairstylist (@caitlinfordhair) jakama julkaisu

 

Sateenkaaren värejä löytyy myös asusteista ja mukeista:

 

 

❤💙💚💛💜 #prideviikko #pride #loveislove #suvaitsevaisuus #aamukahvi

Henkilön Auri (@zzhia) jakama julkaisu

 

 

In honour of Pride Week Helsinki . 🇫🇮Pride-viikon kunniaksi 🌈

Henkilön Braids by Varpu Talvitie (@winterhair) jakama julkaisu