Pelkäsitkö sinäkin tätä leppoisaa kaveria kesällä 1992? Kuva: Shutterstock
Pelkäsitkö sinäkin tätä leppoisaa kaveria kesällä 1992? Kuva: Shutterstock

Nyt huolestutaan noroviruksesta ja tietoturvaongelmista.

Harva asia yhdistää ihmisiä niin kuin yhteinen kauhun kohde. Pelkääminen ei tietenkään ole kivaa, mutta on siinä se hyvä puoli, että ne tarjoavat yhteisiä kokemuksia koko kansakunnalle. Eikö kukaan enää pelkää näitä vanhoja kunnon kauhuja?

Pallosalama

"Mummolassa pelkäsin aina pallosalaman iskemistä. Isäni lapsuudessa tuvassa oli pyörinyt vinhasti kirkas pallosalama, joka oli melkein osunut mummiini. Meitä lapsia ohjeistettiin, että jos sisälle ilmestyy pallosalama, pitää mennä lattialle makaamaan ja olla liikkumatta. Pallosalama kun kuulemma hakeutuu herkimmin liikkuvaan kohteeseen. Olimme serkkuni kanssa kerran leikkimässä ukkosella vintillä, kun pistorasiasta todellakin pölähti pallosalama. Maastouduimme heti, emmekä uskaltaneet liikahtaakaan tuntiin, vaikka pallosalama oli ainoastaan välähtänyt huoneessa. Lopulta tuli hiki ja nälkä."

Mansikkakuume

“Sellainen tarina meidän perheessämme kulki, että isosiskoni sai 70-luvulla pahan mansikkakuumeen. Oli ajan tapaan töissä mansikkapellolla ja tuli kuulemma syöneeksi liikaa siinä poimiessaan. Hirvittävä tauti, sanottiin, ihminen menee ihan sekaisin ja houreiseksi. Pelottelu tehosi, söin pakastettavaksi tarkoitettuja mansikoita hyvin pieniä määriä kuumeen pelossa.”

Ruokolahden leijona

”Olen kotoisin Ruokolahden naapuripitäjästä, ja kyllä pelotti pururadalla lenkkeillä leijonauutisoinnin kulta-aikana. Tuntui täysin mahdolliselta nähdä peto pusikossa. Ehkä siitä jäi sellaiset traumat, etten tänäkään päivänä pidä lenkkeilystä.”

Pyöräilyonnettomuus

"En ikinä unohda showta, jonka eräs opettajamme veti koulussa ollessani 10-vuotias. Tuohon aikaan kouluihin jaettiin pikkuruisia pyöräilykypäriä valistustarkoituksessa. Opettaja "puki" kypärän kananmunalle. Sen jälkeen hän pudotti maahan kaksi kananmunaa, toisen kypärällä ja toisen ilman. Kypärätön muna meni tietysti tuusannuuskaksi. "Näin teidänkin päillenne käy jos ette käytä pyöräilykypärää!" opettaja huusi. Sen jälkeen olen käyttänyt."

Pohjehalvaus

"Tämä on mansikanpoimijoiden ammattitauti, jonka voi kuulemma saada jos on liian pitkään kyykyssä. Nuorena kesätöissä mansikkamaalla tuli venyttyä melkoisiin akrobaattiasentoihin, että löytyisi vaihtoehto hengenvaaralliselle kyykylle. Nykyään suomalaisia taas soimataan siitä, kun emme enää pysty kyykistelemään!"

Vuodet vaihtuvat, pelot muuttuvat. Tunne säilyy. Näitä me pelkäämme tänä kesänä:

Norovirus

"Pelkään pakastevadelmien norovirusta. Ei ole sattunut omalle kohdalle, mutta pelkään silti. Kammoan vähän muitakin pakastemarjoja, mikä on ongelmallista, elämmehän smoothie-aikakaudella. Kesällä marjoja saa onneksi kotimaisenakin. Niitä ei vaan kannata nauttia chia-siementen kanssa."

Aiemmin tuntemattomat luonnonilmiöt

”Ukkosta olen pelännyt aina, mutta syöksyvirtaukset ja trombit ovat tulleet kesäpelkoihini vasta viime vuosina. Satuin olemaan mökillä vuonna 2010 riehuneen Asta-myrskyn aikaan. Isoja puita juurakoineen lakosi kuin viljaa. Maailmankirjat tuntuivat menneen täysin sekaisin.” 

Tietoturvaongelmat

”Flashin tietoturva-aukko ja mahdollinen vihollishyökkäys tietokoneelleni ovat ahdistaneet tänä kesänä eniten. Yritin tehdä kuten käskettiin ja päivittää uuden ohjelmaversion, mutta silti on koko ajan epävarma olo, että osasinko toimia oikein ja mitä nyt sitten.”

Vakoileva Facebook

"En edes tiedä, onko väite totta ja miten vakoilu käytännössä onnistuisi, mutta epäilyttää silti. Ystäväni kävi ostamassa Converset urheilukaupasta – ei siis netissä, vaan kauppakeskuksessa – ja heti sen jälkeen hänen Facebookiinsa ilmestyi kyseisten tennareiden mainos. Sattumaako?"

Punkit

"Oliko punkkeja ennen? Niistä on tänä kesänä puhuttu niin paljon, että olen alkanut pelätä niitä hysteerisesti, vaikken koskaan vietä aikaa heinikossa."

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.

Tuntematon vihollinen -elokuvan keskiössä on raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta.

IS TV-LEHTI: HBO:n tuottama, ajatuksella toteutettu tv-elokuva Tuntematon vihollinen (The Normal Heart) valottaa taitavasti 1980-luvun alun hiv-epidemian puhkeamista ja sen karuja seurauksia.

Tv-sarjoja Glee ja American Horror Story työstäneen Ryan Murphyn ohjaama tarkkanäköinen elokuva perustuu Larry Kramerin omaelämäkerralliseen näytelmään. San Franciscon homoyhteisöä aluksi ravisuttaneen epidemian laineet löivät nopeasti myös New Yorkiin, minne elokuvan tapahtumat keskittyvät.

HI-viruksen saaminen tarkoitti 1980-luvulla kuolemantuomiota, sillä immuniteettijärjestelmän lamauttamaan tautiin ei aluksi ollut minkäänlaista lääkettä. Mark Ruffalo näyttelee Ned Weeksiä, homopiireissä pyörivää mutta niiden ronskia seksielämää välttelevää nelikymppistä miestä. Hän huomaa yllätyksekseen, että yhteisön jäsenet sairastuvat samaan tautiin, joka etenee tappavalla vauhdilla.

Ned perustaa ystäviensä kanssa monestakin eri asiasta erimielisen aktivistiryhmän, joka alkaa jakaa tietoa sairaudesta ja yrittää samalla vakuuttaa poliitikot sairauden vakavuudesta ja sen seurauksista.

Julia Roberts tekee arkisen roolin polion rampauttamana lääkärinä, joka keskittää kaiken tarmonsa aids-epidemian pysäyttämiseksi.

Keskiössä on herkästi kuvattu, raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta aikaa vastaan.

Tuntematon vihollinen TV1:llä ti 22.8. klo 21.30