Herkkua ois siinä monenlaista. Kuva: Joonas Salo/Sanoma-arkisto
Herkkua ois siinä monenlaista. Kuva: Joonas Salo/Sanoma-arkisto

Vapautta tarjoillaan koko ajan lisää, vaikka oikeasti tarvitsisimme paljon vähemmän vaihtoehtoja.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli jokin aikaa sitten pakina, jossa mummo yritti tilata hätänumerosta ambulanssia, mutta langan päässä kehotettiin menemään Sotepalvelutuotannon kuluttajayksikön verkkopalveluun luomaan OmaProfiili ja valitsemaan sopiva palveluvaihtoehtopaketti. 

– Apua, auttakaa!

– Rouva hyvä, meillä ei täällä varsinaisesti ole tarjolla apua, vaan me pyrimme ensisijaisesti tuottamaan asiakkaille valinnanvapautta.

No sote on sote, mutta miksi sitä myydään valinnanvapaudella? Kuka täällä oikein haluaa lisää valinnanvapautta? Eikö olisi kiva, jos olisi ihan sellainen julkinen palvelu, jossa sairaat saisivat hoitoa ja vanhukset apua? Ei minulle ainakaan tarvitse järjestää terveydenhoitoa yksilöllisesti – sama paketti käy mikä naapurillekin. 

Ihanuuksien buffetpöytä

Itse asiassa elämässäni on ollut liikaa valinnanvaraa vuodesta 1989 alkaen, jolloin piti valita koulussa konekirjoituksen, kaupallisten aineiden ja atk:n välillä. Lukio ei onneksi ollut silloin vielä luokaton – olisin varmaan edelleen lukiossa, jos olisi ollut. Nykyäänkin olisi kiva, jos joku antaisi lukujärjestyksen käteen ja kertoisi, mitä pitää tehdä.

Sama paketti käy mikä naapurillekin!

On vapaus tietysti monessa kohdassa hienoa. Minä voin esimerkiksi:

  • Ajaa autoa, vaikka olen nainen.
  • Kouluttautua mihin ammattiin haluan.
  • Matkustaa lomalla vapaasti, paitsi jos ei ole rahaa. 
  • Vapaasti äänestää vaaleissa ketä haluan tai asettua itse ehdokkaaksi.

Kaikilla ei ole tällaisia oikeuksia, mutta meillä etuoikeutetuilla länsimaalaisilla on. Maailma on meille kuin herkkuja notkuva noutopöytä: tuosta otan metvurstia, päälle kermavaahtoa, kevätrullat, kaalisalaatin ja jonkin itämaisen tahnan... Kokoan itselleni juuri minulle sopivan elämän.

– Noutopöytä on tavallaan hyvä vertaus, mutta se ei oikein riitä. Vapaus on laajempi asia kuin valinta vierekkäisistä vaihtoehdoista. Nykyään siitäkään ei päästä yksimielisyyteen, että missä se pöytä on ja mitä ruokaa on tarjolla, uskontotieteilijä Ruth Illman sanoo.

Illman tutkii Åbo Akademin Donner-instituutissa suomalaisten uskonnollisuutta, ja sehän näyttää aika lailla noutopöydältä: useimmat kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, mutta poimivat hengellisiä elämyksiä eri paikoista. 

Illmanin tutkimusaineistossa yksi vastaaja haki juurevuutta ortodoksisen kirkon rituaaleista, mielenrauhaa buddhalaisesta meditaatiosta, kehotuntumaa holistisella parannusrituaalilla ja hyviä viboja samanistisesta rummutuspiiristä. Ai kamala, miten rasittavan kuuloista!

Saisiko vähän diktatuuria?

En ole yksin rasittuneisuuteni kanssa. On fakta, että vapaan valinnan seuralaisena tulee pelko siitä, että valitsee väärin. Vapaus alkaa kuristaa kurkkua.

– Voi se olla hämmentävä, turvaton tilanne, sanoo Ruth Illman.

Hänen mielestään maailmassa näkyy paljon vastareaktioita vapauteen: ihmisiä houkuttaa ajatus siitä, että jollakulla näyttää olevan kaikki vastaukset monimutkaisiin ongelmiin ja helpon elämän avaimet.

Haluan, että joku päättää puolestani eläkerahoista ja sote-uudistuksesta.

– Ääriliikkeiden suosio on tietysti ääriesimerkki. Mutta me kaikki haluamme ulkoistaa joitain päätöksiä elämässämme. Minä ainakin haluan, että joku muu päättää puolestani eläkerahoista ja sote-uudistuksesta. Ja sama toive meillä on pienemmissäkin asioissa.

Illman tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku haluaa noudattaa dieettigurun antamaa ruokavaliota, jotta tuntee, että yksi elämänalue on kontrollissa. Tai että moni äänestää aina samaa puoluetta, koska ei jaksa perehtyä vaihtoehtoihin. Näyttelijä Antti Holma syö joka ilta broileria ja pata-ainespussin, jotta hän voi keskittyä muihin asioihin kuin kauppalistan miettimiseen. Facebookin Mark Zuckerberg taas pukeutuu joka päivä samanlaisiin vaatteisiin. Siten hänelle jää enemmän aivokapasiteettia miettiä töissä sitä, mihin kohtaan siirtäisi peukalon kuvaa Facebook-näkymässä.

Yhdenlainen vastareaktio valinnanvapauteen on myös kitisevien keski-ikäisten kaipuu vanhoihin, hyviin aikoihin, jolloin asiat olivat yksinkertaisia. Kun uutiset katsottiin puoli yhdeksältä, säätiedotuksessa luvattiin lunta ja työpaikka oli ikuinen.

– Se Suomi, jossa oli luterilainen Jumala, äänestettiin samaa puoluetta, katsottiin kahta teeveekanavaa ja syötiin samaa ruokaa, on mennyttä. Ei sellaista oikeaa yhtenäisyyttä varmasti koskaan edes ollut olemassa, mutta ulkoisesti menneisyys näyttää selkeältä, Illman sanoo.

Omannäköinen elämä

Kyllä ihminen sen kanssa vielä elää, että valitsee vahingossa väärän lounasvaihtoehdon ja kaverilla onkin parempi annos. Mutta miten tehdään hyviä valintoja isoissa asioissa – silloin, kun pitäisi vaikka keksiä uusi ammatti?

Pysähtymällä ja ripauksella rohkeutta, opastavat Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi. He ovat kirjoittaneet kirjan Omannäköinen elämä, jossa kerrotaan, miten isot valinnat tehdään. Se on monipolvinen, itsetutkiskelun täyteinen prosessi. Ensin pitää tuntea itsensä ja unelmansa. Unelmointia voi harjoitella vaikka vanhan kunnon aarrekartan avulla: kirjoita paperille niin monta unelmaa kuin kymmenessä minuutissa keksit. Sitten valitset viisi houkuttelevinta, etsit niihin kuvat ja teet kollaasin. Kun katselet sitä aina silloin tällöin, unelmasi alkavat mystisesti toteutua.

Olen sellainen ihminen joka... Salaa haaveilen... Tällä hetkellä...

Itsetuntemusta taas voi harjoitella jatkamalla seuraavia lauseita ensimmäisellä mieleen tulevalla asialla: Olen sellainen ihminen joka…. Salaa haaveilen… Tällä hetkellä… Minulle on tärkeää, että… Olen ylpeä itsestäni, kun... Osaan erityisen hyvin… Tulevaisuudessa…

Noin! Tehtävien parissa puuhaaminen kannattaa, koska niiden avulla voi löytyä kutsumus. Kirjassa annetaan ohjeita myös siihen, miten kutsumusta toteutetaan käytännössä. Tarvitaan vähän lisää keskittymistä, kyniä, paperia, muutama ystävä avuksi… 

Ehkei siitä pääse mihinkään, että vapauden mukana tulee myös vaivannäköä. Muuten menee hukkaan koko vapaus. Jos palataan opaskirjasta tosielämään, niin tiedättekö, miten täällä tehdään isoja valintoja? Samalla tavalla kuin pieniäkin: luotetaan intuitioon ja kokemukseen, mennään sinne mikä tuntuu helpoimmalta ja mikä tärkeintä, valitaan samalla tavalla kuin muutkin valitsevat.

– Kukaan ei pääse pakoon sosiaalista piiriään. Sen vaikutus valintoihimme on ratkaiseva. Jos ajattelee vaikka nuorta, joka haluaa tehdä kaiken eri tavalla kuin vanhempansa – eikö vanhemmilla ole merkittävä rooli hänenkin valinnassaan? Ruth Illman miettii.

Entäs vastuupuoli?

Tee testi: unelmoi itsellesi ihana kahden viikon loma vuodelle 2027. Sitten: mieti viime vuoden lomaasi. Ajattele seuraavaksi itseäsi kymmenen vuotta sitten. Olisitko uskonut, että vietät nykyään lomasi sillä tavalla? Et olisi. Luulit, että haluat tulevaisuudessakin vaeltaa Andeilla, mutta halusitkin pötkötellä aurinkokohteessa. Samoin tulee käymään vuoden 2027 lomallesi – kymmenen vuoden päästä olet eri ihminen ja haluat eri asioita. Aika muuttaa unelmia, ja huolella suunnitellut vapaat valintasi muuttuvat samalla, kun itse muutut. Ei se haittaa, sellaista elämä on.

”Kukin tekee itselleen parhaat valinnat. Se on kovaa peliä.”

Isompi ongelma puskee ruokakaupassa, kahvipakettihyllyllä: Kannattaako meille tumpeloille edes antaa valinnan vapautta? Minähän voin ostaa minkä paketin vain, mutta minun valintani saattaa tarkoittaa paria orjaa jossain kahviplantaasilla. Eikä asia edes kiinnosta sen vertaa, että jaksaisin ottaa selvää valintojeni eettisyydestä.

– Vapauden mukana tulee iso vastuu. Valitettavasti en usko, että osaamme tehdä kovin hyviä valintoja moraaliselta kannalta. Mutta sille uusliberalistinen ajan henki perustuu: kukin tekee itselleen parhaat valinnat. Se on kovaa peliä.

Täysi vapaus tekee pelistä myös epäreilua, koska kaikki eivät pääse valitsemaan samalta viivalta. Siksi kaikki ei vielä olekaan vapaasti valittavissa. 

Ja niistä sote-asioista toivoisi, että a) puikoissa on joku, joka oikeasti tajuaa jotain ja b) ettei joudu itse ihan kauheasti valitsemaan, eri sairaaloiden, eri lääkkeiden ja eri leikkaustekniikoiden välillä.

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

Nivea-tuotemerkin omistama Beiersdorf Oy pahoittelee mainoksesta koitunutta ikävää huomiota. 

Erityisesti Twitterissä älähdettiin useaan otteeseen keskiviikkona, kun Nivea julkaisi Facebookissaan vartalovoidetta käsittelevän postauksensa.

Mainoksessa oli kuva riippukeinussa makoilevan naisen sääristä sekä seuraava teksti: ”Nosta jalat ylös ja rentoudu. Mihin tarvitaan kirjaa, kun voi keskittyä ihailemaan kaunista ihoa?”.

Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.
Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.

Mainoksen nähneet ihmettelivät postauksen kommenteissa ja Twitterissä, onko kaunis ulkomuoto älykkyyttä ja sivistystä tärkeämpää.

Mainoksesta aiheutuneen negatiivisen kommentoinnin vuoksi Nivea poisti postauksensa.

Nivea-tuotemerkin omistaman Beiersdorf Oy:n kaupallinen johtaja Rita Levomäki-Elamo vakuuttaa, ettei tarkoituksena ollut pahoittaa kuluttajien mieltä.

– Olemme pahoillamme, jos NIVEAn Suomen facebookissa 16.8.2017 tekemämme postaus on aiheuttanut ikävää huomiota. Tarkoituksenamme oli kertoa, miten hyvältä ja rentoutuneelta olo voi kesällä tuntua, Levomäki-Elamo lausunnossaan.

– Ymmärrämme postaukseen kohdistuneen huomion, eikä tarkoituksemme ollut missään nimessä loukata kuluttajiamme, joita arvostamme erittäin paljon. Tästä syystä postaus on poistettu sivuiltamme. 

Asiasta kertoi ensimmäiseksi Markkinointi & Mainonta.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla.

IS TV-LEHTI. Hiton idiootit! Niin tekisi mieli huutaa ensimmäiselle lomailijaporukalle, joka esiintyy Hurja lomasää -sarjassa (Extreme Weather – The Survivors, 2015).

Brittimiehet lähtevät varta vasten Filippiineille, kun kuulevat taifuunin uhkaavan sitä. Sitten kun alkaa rytistä, ollaan paniikissa ja sokissa. Sen jälkeen vielä ihmetellään tv-haastattelussa, kuinka kamalaa oli olla hengenvaarassa.

Ohjelman ideana on esitellä brittejä, jotka ovat lomamatkallaan kohdanneet katastrofaalisia säätiloja. Taifuunijengi herättää vain ärtymystä, mutta seuraava tarina on oikeasti pelottava ja koskettava.

Se kertoo kolmesta opiskelijasta Turkissa. He luulevat lähtevänsä pienelle patikointireissulle, mutta eksyvät viikoksi rankkasateiden ja myrskyn keskelle vuoristoon ilman ruokaa. Etsiessään pakotietä he ajautuvat vain yhä kauemmas tulvivan joen armoille ja lopulta putoukselle, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Kammottava on myös osio belgialaisilta rockfestareilta, jossa nuoriso bilettää kuuman auringon alla. Lopulta neljä ihmistä kuolee. Myös rankkasateet ja tulvat brittien suosimilla leirintäalueilla Etelä-Ranskassa pysäyttävät.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla. Paljon parjattu Suomen kesäsääkin alkaa yllättäen tuntua ihan kivalta. Vaihtoehto kun voisi olla vaikka henkeäsalpaava hiekkamyrsky.

Hurja lomasää Foxilla pe 18.8. klo 19.00.

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.