Mitä tulee mieleen sanasta ilmastonmuutos? Mietitkö sittenkin mieluummin uutta lihapatareseptiä ja talven etelänmatkaa?­

Shhh...shhhhhh… Ilma on sakeana lakasta, kun me tytöt tupeeraamme hiuksiamme 1980-luvun kuumaksi otsaheitoksi. Suihketta kuluu, kunnes erään oppitunnin jälkeen en voikaan kaivaa lakkapulloa kassista. Opettaja on kertonut, että pullojen ponnekaasut tuhoavat maapallolle elintärkeää otsonikerrosta. Syyllisyys alkaa puristaa rintakehää. ­Kotona pöydän laidalla tönöttävä lakkapullo muistuttaa minua jatkuvasti, kuinka olenkaan pilannut ihmiskunnan tulevaisuuden. Olen osallinen: olen ostanut hirviön, enkä uskalla edes hävittää sitä. Se tuhoaisi ilmakehää kaatopaikallakin.

Mihin laimeni teinin tuska? Nyt sille olisi nimittäin tarvetta. Otsonikatoakin järisyttävämpi ongelma on nykyinen ­ilmastonmuutos, joka näkyy tutkimuksissa aina vain selvemmin.

Uutisia on paukutettu suomalaisten päähän 30 vuotta. Kaikki tietävät, että jäätiköt sulavat, merenpinta nousee ja pikkuinen Tuvalun saari uppoaa. Että myrskyt, kuivuus ja helleaallot lisääntyvät; jääkarhut, pingviinit ja pohjoisen perhoslajit kuolevat sukupuuttoon. Että vesivarannot loppuvat ja hurrikaanit iskevät­ yhä useammin.

Silti ei ahdista. Paitsi ehkä ihan vähän joskus, kun oikein tarkasti pysähtyy miettimään. Vaikkapa silloin, kun lehti kertoo ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheesta YK:n yleiskokouksessa: Ihmiskunnalla on enää 20 vuotta aikaa tehdä muutos. Sitten on liian myöhäistä.

20 vuotta! Sehän ei ole mitään.

Vaikka tietoa on, omassa elämässä muutos tapahtuu hiiiiiiiiitaasti. Kyllähän sitä kierrättää paperit, pahvit, metallit, lasit ja kerää ongelmajätteet. Ostaa ja myy kirppiksillä, alentaa kodin lämpö­tilaakin. Silti päivittäinen ympäristö­satsaukseni lepää yleensä aamiaislautasella: kotimaista kaurapuuroa ja itse poimittuja mustikoita. Kiusallisesti muistan, että Suomen kuuluisin yksinkertaisen elämän lähettiläs Leo Stranius ei energiaa säästääkseen kypsennä puu­roaan edes mikrossa, vaan syö sen raakoina hiutaleina soijamaidon kanssa.

Kun edessä on ilmastonmuutos­möykky, oma touhu tuntuu toivottomalta piiperrykseltä. Enempäänkään ei silti ­oikein pysty. Ei jaksa, ei ehdi.

Jotkut jaksavat ja ehtivät. He eivät voi jatkaa elämäänsä niin kuin ennen. Greenpeace-aktivisti Sini Saarela tunsi niin jäytävää huolta Maa-planeetan tulevaisuudesta,­ että rikkoi lakia, kapusi arktiselle öljynporauslautalle. Mutta auttaako Sininkään loikka mitään?

Minä ja mun jutut

Surullisinta on arkinen ihmeparantuminen. Vartti tuskan jälkeen voin nousta autoon ja hurauttaa kahden kilometrin matkan markettiin ostamaan kilon perhe­juustoa ja 400 grammaa sika-nautaa, noita ilmastonmuutoksen pää­pahiksia. Miksi huoli aina katoaa?

– Ihminen on mukavuudenhaluinen. Tulevaisuuden ymmärtäminen on aika vaikea tavoite, varsinkin kun ilmastonmuutoksessa kyse ei ole yhdestä saastuttajasta, ymmärtää Ilmastopaneelin ­jäsen, dosentti Hannele Cantell.

Koska ilmastonmuutos ei näy arjessa koko ajan, se on helppo ohittaa. Ei ihme, että Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo tuntuu jo heittäneen kirveen kaivoon.

– Tutkijalle tilanne on turhauttava. Se tekee myös hieman kyyniseksi. Ihmiskunta saa sitä, mitä se ansaitsee, hän ­sanoi Helsingin Sanomissa syyskuun ­lopulla.

Myös tavis on kyyninen. Ihmisten toimista pahimmat ovat teollisuus ja maatalous – mitä yksi nainen niille voi?

– Vaikka hiilidioksidikuormien isot tekijät ovat muualla, se ei tarkoita, ettei meidän pitäisi tehdä mitään, aloittaa Hannele.

Omalla vastuulla on, mitä teollisuuden ja maatalouden tuotteita hankkii. Mutta me tavalliset arkiniilot emme ­ehkä ole ihan valmiita sanomaan heiheitä sunnuntaipihveillemme, etelänlomillemme ja ihanille turhille heräteostoksillemme.

– Ensimmäisenä askeleena ei välttämättä tarvitse jättää lomamatkaa tekemättä, mutta voisi vaikka käyttää joukkoliikennettä työmatkoilla. Elämän­laatukin parantuu, kun ei tarvitsekaan istua autonratissa vaan voi lukea bussissa, Hannele sanoo.

Omaan napaan tuijottamiseen kannustaa myös Leo Stranius.

– Minä pyöräilen. Se on paitsi eko­logista myös terveydelle hyväksi. Hyvinvointi lisääntyy, kun voi nauttia aamun väreistä­ ja tuoksuista. Syön pelkästään kasvisruokaa, mikä parantaa paitsi eläinten hyvinvointia myös omaa jaksamistani ja terveyttäni.

Leo tuntuu kuitenkin olevan murtunut mies. Kun itse käy 40 sekunnin kylmissä pikasuihkuissa, on varmasti vaikea seurata ihmisten jääräpäisyyttä ­ilmastonmuutoksen edessä.

– Jokainen voi miettiä, tavoitteleeko lyhyen tähtäimen hedonistisia nautintoja vai pidempiaikaista hyvinvointia. Jos ei ole moraalista syytä toimia maapallon hyväksi, omien lasten tulevaisuuden sentään luulisi kiinnostavan. Esimerkiksi öljy-yhtiöiden toimet ovat pois lasten tulevaisuudesta.

Ja ehkä meillä ympäristöhuithapeleilla pitäisi sittenkin olla lisää tietoa. Se vähä­ mitä itse teen, tuntuukin Leon kanssa jutellessa­ satunnaisilta hutilaukauksilta.

– Kaupassa ihmiset miettivät, ottavatko muovi-, kangas- vai paperikassin, vaikka olennaisinta on, mitä kassin sisällä on. Mietitään, kuinka pakkaukset kierrätetään, mutta niiden osuus ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on vain muutama prosentti. Tärkeintä on, ettei ruokaa menisi hukkaan.

Kaatopaikka sielussa

Kuten kaikki elämänmuutokset, ympäristöystävällinen elämä täytyy aloittaa varovaisesti. Jos vetää itsensä liian tiukille, into lerpahtaa.

– Välillä saa repsahtaa, siihen ei maail­ma kaadu, Leo sanoo.

Hänkin on muuttanut elintapojaan pikkuhiljaa.

– Joskus olen minäkin repsahtanut, astunut yksityisauton kyytiin ja lentänyt tai syönyt lihaa. Mutta en nyt enää.

Voi olla, että me tavikset ryhdymme muutokseen vasta, kun jokin oikeasti läikähtää sielussa. Kun rantavesi nousee kodin rappusille, kuukkeli jättää Lapin metsät tai jokakeväinen Barcelonan-matka ei enää onnistu piinaavan helleaallon takia. Ehkä sitten alkaa pelottaa liikaa.

– Esimerkiksi kaatopaikalla käynti on monelle havahduttava hetki. Voi olla, ­että tällaiset tunnekokemukset lisääntyvät, kun ympäristön muutoksia tulee väistämättä nyt nopeammin, Hannele pohtii.

Ja koska ihmisen liha on heikko, valtio tulee väkisinkin tuuppimaan massoja pakkokeinoilla: saamme lisää ympäristö­maksuja ja -veroja. Leo uskoo, että pelkät ihmisten arkivalinnat eivät enää pelasta maapalloa.

– Yritykset ja poliitikot tekevät lopulta isot ratkaisut. Kauheus piilee siinä, että jos nyt vuosikausia vellotaan, tulevaisuudessa täytyy tehdä radikaaleja ratkaisuja. Muutos tulee hallitsemattomaksi, ja siitä yhteiskunnat eivät selviä. Kyllä minulla on pelko tulevasta.

Istun iltapalapöydässä ja katson maitoa ryystäviä lapsiani. Joutuvatko he ­aikuisina tappelemaan vedestä ja ravinnosta, juoksemaan väestösuojiin pakoon hurrikaaneja, pukeutumaan suojavaatteisiin liikkuessaan liian paahtavan ­auringon alla?  Leo näkee asian paljon lohduttomammin:

– Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.

Ilmastouunin starttipaketti

1. Mieti, miten kotisi lämmität: alenna lämpötilaa ja valitse ekosähkö. Pohdi myös ­montako asuinneliötä tarvitset.
2. Valitse autoilun ja lentämisen sijaan junat, bussit ja pyöräily.
3. Kasaa lautaselle mahdollisimman paljon kasviksia, vältä lihaa.
4. Hanki iloksesi aikaa ja laatua, älä ­roinaa.
5. Keksi, miten voisit vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Osallistu kampanjoihin, allekirjoita­ vetoomuksia, levitä tietoa.

Kuinka Suomen käy?

YK:n ilmastoraportin mukaan Suomessa lämpötila voi nousta tällä vuosisadalla jopa kuusi astetta. Siitä voi hyötyä erityisesti maatalous, mutta kaikkia seurauksia ei voida ennustaa. Koska maailma on nykyään niin pieni, muiden maiden muuttuva ilmasto voi näkyä myös meillä esimerkiksi ilmastopakolaisuutena tai pulana joistain tuontituotteista.

Lue myös:

Huolettaako ilmastonmuutos? Julkkikset vastaavat

150

prosenttia on metaanin määrä lisääntynyt ilmakehässä vuodesta 1750.

 

82

senttiä voi meren­pinta ­pahimmillaan nousta vuoteen 2100 mennessä.

Lähde: ICPP:n raportti

Kari Hotakaisen, Miika Nousiaisen ja Tuomas Kyrön pitää päättää, ovatko he huolissaan. Jenni Pääskysaari kysyy miksi.

IS TV-LEHTI: Huolestuttaako Suomen henkinen ilmapiiri? Leudot talvet, syntyvyyden lasku, nyhtökauran heikko saatavuus? Naapuri kierrättää väärin, eikä markkaakaan enää saa takaisin.

Uudessa kotimaisessa keskustelusarjassa on lupa olla huolissaan. Virallisina huolehtijoina toimivat kirjailijat Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen ja Miika Nousiainen.

”Esimerkiksi hummus saattaa olla lopussa.”

Huolehtijoista huolehtii ohjelman juontaja Jenni Pääskysaari. Lisäksi mukana on vieraita, ensimmäisessä jaksossa Aku Hirviniemi – huolestuttavaa!

Keskustelijakolmikko tunnetaan lakonisesta huumoristaan muun muassa romaanien Mielensäpahoittaja, Juoksuhaudantie ja Vadelmavenepakolainen myötä.

Onko ohjelman tarkoitus nauraa suomalaisten turhille huolille?

– Ei suinkaan. Maailmahan pyörii juuri siksi, että ihmiset ovat asioista huolissaan. Huoli aiheuttaa toimintaa, sanoo Miika Nousiainen.

– Totta toki on, että keskiluokkaisilla suomalaisilla on aikaa ja varaa olla huolissaan, Tuomas Kyrö pohtii.

– Esimerkiksi hummus saattaa olla lopussa.

Ohjelmassa keskustelupanelistit kuulevat kansalaisten lähettämiä huolia laidasta laitaan.

– Huolia on saapunut paljon, ja mukana on sekä yleisiä että yksityisiä aiheita, kertoo Jenni Pääskysaari. Keskustelutiimi kommentoi niitä omien kokemuksiensa, vaiston ja mielentilan mukaan.

– Elämänkokemukseni on tosi hyvä ja tosi huono. Aion kohdata kysymykset aidossa ja vilpittömässä vuorovaikutuksessa, lupaa Kari Hotakainen ja toteaa, ettei kehtaisi kertoa omia huoliaan.

”Itsehän olen kaiken aikaa huolissani.”

Muutkaan panelistit eivät halua rasittaa katsojia henkilökohtaisilla huolenaiheillaan.

– Itsehän olen kaiken aikaa huolissani. Siitä kokemuksellisesta lähtökohdasta on se hyöty, että tunnistan tehokkaasti huolestuneen olotilan, Nousiainen sanoo.

Pääskysaari taas kertoo, ettei hänen tapoihinsa juuri kuulu huolestua.

Kymmenosaisessa sarjassa lähestytään siis psyykkisiä syvyyksiä: jotkut ihmiset ovat huolestuneempia kuin toiset. Keskustelijoilla on perspektiiviä maan eri osista.

– Luemme yleisönosastokirjoituksia laajalti. Ne ovat parhaita paikallislehdissä tyyliin ”Sinä, joka varastit katiskani”, tuumii Nousiainen, ja lempilehtiä luetellaan: Koti-Lappi, Saarijärven Sampo...

– Hesarissa on paljon suurempia ja usein liian kliinisiä aiheita.

Miksi suomalaiset oikeastaan ovat niin paljon huolissaan?

– Kylmä pitkä talvi. 1 300 kilometriä itärajaa. Vaikea isäsuhde. Liian pienet kengät. Peruskoulu. Liian läheinen äitisuhde, Kyrö listaa.

– Turpaanvetämisen uhka on viisauden alku, filosofoi Nousiainen härmäläistä mielenmaisemaa.

– Tämä sarja ei toimisi Ruotsissa.

Testataan pari perushuolta. Säteileekö kännykkä vaarallisesti? Tappavatko punkit koko kansan? Pitääkö olla huolissaan?

– Kyllä, sähköstä tulee olla huolissaan. Sähkö on kuin Jumala, sitä ei voi nähdä. Ehkä se on pelkkä myytti. Punkki on myös mielikuvitusolento. Kuten sähkö ja Jumala, sanoo Kyrö.

– Eikä ole. Ennen talvella oli ongelma, ettei voi mennä ulos. Nyt ei voi mennä kesällä. Minua riepoo, ettei heinikossa voi olla rennosti. Tietenkin punkeista kannattaa olla huolissaan, päättää Nousiainen.

Mitä panelistit antaisivat yleislääkkeeksi suomalaisten huoliin?

– Tieto vähentää tuskaa, vastaa Nousiainen. Muut ehdottavat buranaa ja samariinia.

– Ja ainahan meillä on alkoholi, muistuttaa Hotakainen.

– Kaikki, mikä toimii kaksivuotiaalla, toimii myös 42-vuotiaalla: ruoka, uni ja lämpö, Nousiainen sanoo.

– Etäisyys on hyvä lääke, Kyrö lisää.

– Huoli kosteusongelmaisesta kylpyhuoneesta tuntuu paljon mukavammalta Mallorcalla kosteusongelmaisessa kylpyhuoneessa!

Pitääkö olla huolissaan? MTV3 to klo 21.00 

Iltalehden mukaan muusikkopari Paula Vesala ja Lauri Ylönen ovat kertoneet eroavansa 12 yhteisen vuoden jälkeen.

Paula Vesala ja Lauri Ylönen ilmoittivat avioerostaan Iltalehdelle toimittamassaan viestissä.

Heidän mukaansa eropäätös on surullinen, mutta vääjäämätön.

– Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä.

”Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä.”

– Asia olisi joka tapauksessa tullut julki, joten halusimme välttää kaikenlaisia spekulaatioita ja ilmoittaa asiasta itse, pari kertoi viestissään.

Muusikkopariskunta aloitti seurustelunsa 2000-luvun alkuvaiheessa. He avioituvat vuonna 2014, ja heillä on yksi lapsi.

Muusikko–näyttelijä Paula Vesala, 34, muistetaan parhaiten PMMP-yhtyeestä. Hän julkaisi kesäkuussa ensimmäisen soololevynsä. Hän näyttelee pääosaa tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä Tyttö nimeltä Varpu -leffassa.

Lauri Ylönen, 37, on puolestaan muusikko, joka tunnetaan The Rasmus -yhtyeestä. Hänet nähdään myös televisiossa omassa televisiosarjassa vuonna 2017.

Lue lisää! Lauri Ylönen saa oman tv-sarjan: suunnittelee luksuskodit perheelleen ja julkkisystävilleen

 

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

VAAKA

Välttele konflikteja. Et voi voittaa väittelyä, jos et ole varma asiastasi. Selvitä ensin faktat ja lähde rauhallisin aikein keskusteluun vasta sitten.

 

SKORPIONI

Älä jätä mitään kesken. Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin ja ole tunnollinen. Elämääsi on luvassa romanttisia yllätyksiä.

 

JOUSIMIES

Joku pimittää sinulta tietoa. Ole tarkkana kaikenlaisten hämäysyritysten varalta. Selvitä asiat pohjamutia myöten ennen päätösten tekemistä.

 

KAURIS

Raha-asiat eivät suju ongelmitta. Älä laske muiden varaan, vaan ole mahdollisimman itsenäinen. Ole varuillasi arvaamattomasti käyttäytyvien ihmisten kanssa.

 

VESIMIES

Työpanoksesi kantaa hedelmää. Pidä kiinni sovituista asioista ja pidä lupauksesi. Työrintamalla saattaa ilmaantua otollisia mahdollisuuksia.

 

KALAT

Kunnioita sinulle annettuja ohjeita. Et ehkä pääse toteuttamaan kaikkia ideoitasi tänään. Odota parempaa hetkeä soveltamiseen.

 

OINAS

Älä paljasta kaikkea itsestäsi heti kättelyssä. Tarkkaile muiden menoa ja sovita omat suunnitelmasi näkemääsi sopiviksi. Salaperäisyys voi olla toimiva taktiikka.

 

HÄRKÄ

Lähde liikkeelle ja kohti tavoitteitasi. Sinulla on käyttökelpoinen idea, jonka voit kehittää toimivaksi suunnitelmaksi. Ota omaa tilaa, jos tarvitset sitä.

 

KAKSONEN

On tärkeää, että kyselet. Älä jätä mitään epäselväksi itsellesi. Nyt ei pidä haksahtaa uskomaan ihmistä, joka lupaa sinulle tähdet taivaalta.

 

RAPU

Jaa tulevaisuudenhaaveesi läheisesi kanssa. On tärkeää, että otat muut huomioon päätöksissäsi. Ihmissuhteet kehittyvät ja syvenevät tänään.

 

LEIJONA

On hyvä hetki reissuun lähtemiselle. Haali ympärillesi ihmisiä, joista saat inspiraatiota. Aja eteenpäin asiaa, johon uskot koko sydämelläsi.

 

NEITSYT

Anna mielikuvituksesi lentää. Persoonallisuudesta ja leikkimielisyydestä saa pisteitä. Tapaat ihmisen, joka voi jäädä merkittävään rooliin elämääsi.

Junon pika-avioliitto Janna Hurmerinnan kanssa päättyi vain puolen vuoden jälkeen, kun Juno jäi kiinni pettämisestä. – Olisihan asian voinut paremminkin hoitaa, hän sanoo.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

 


Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Työrintamalla Junolle kuuluu uutta, sillä hän näyttelee pääroolissa Antti J. Jokisen ohjaamassa Pahan kukat -elokuvassa. Leffa kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Miltä Junosta tuntui tulla itse nuorena isäksi? Miten hän kommentoi rötöstelyjään? Koko haastattelu Me Naisten numerossa 39/2016.