”Me ollaan tosi onnellisia ja tyytyväisiä lapsia”, sanovat 17-vuotias Anna Kare ja 15-vuotias Emma Virto (vas.). Kuvat: Satu Kemppainen
”Me ollaan tosi onnellisia ja tyytyväisiä lapsia”, sanovat 17-vuotias Anna Kare ja 15-vuotias Emma Virto (vas.). Kuvat: Satu Kemppainen

Uskotko, että nuorilla menee paremmin kuin koskaan ja he ovat kunnollisempia kuin ikinä? Siitä on sekä tutkimustietoa että eläviä esimerkkejä.

Mitä kello on? kysyy 17-vuotias Anna Kare helsinkiläiskahvilan vitriinin edessä ja vilkaisee seinäkelloa.

– Ai, se on kolme. Sitten otan kyllä jotain leipää, ettei verensokerit ala heitellä, hän päättää, siirtyy pois pullatiskin edestä ja tilaa cappuccinon ja kanasämpylän.

15-vuotias Emma Virto haluaa chai-latten. Hän ei oikeastaan tiedä, mitä siinä on, mutta:

– Tämä vaahto on vain niin hyvää!

Emma ja Anna ovat mahdottoman tehtävän edessä. He edustavat tässä jutussa ”tavallisia nuoria”, vaikkei sellaisia oikeastaan ole olemassa.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoo tutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta.

Silti nuoret herkästi niputetaan joukoksi, jota määrittelevät lähinnä negatiiviset ominaisuudet. Viime aikoina on keskustelu yläkoululaisista, jotka ärsyttävät opettajan romahduspisteeseen ja videoivat, kun opettaja räjähtää. Ne vain roikkuvat netissä järkyttävän kalliilla älylaitteillaan, joiden eteen eivät ole joutuneet tekemään mitään, ja käyttävät varmasti kaikenlaisia huumeita, joista vanhemmat eivät ole kuulleetkaan.

– Nuoriin suhtautuminen on kahtiajakoista. Toisaalta nuoruus on meillä ihanne, toisaalta vanhempi polvi herkästi ajattelee vähän katkerana, että nuoret ovat saaneet kaiken liian helposti ja meillä itsellämme on ollut niin paljon vaikeampaa, Myllyniemi kuvailee.

Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin.

Nuoria luokitellaan myös erilaisiin sukupolviin, lähinnä kulutuskäyttäytymisen perusteella ja kaupallisen markkinoinnin tarpeisiin. Nykynuoret, noin 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun ensimmäisien vuosien välissä syntyneet, ovat Z-sukupolvea. Heidän edeltäjiään kutsutaan Y-sukupolveksi tai milleniaaleiksi. Milleniaalit ”keksivät” Facebookin, Netflixin, somenkäytön ja nettishoppailun; Z-sukupolvi elää maailmassa, jossa nämä ovat itsestään selviä asioita.

Nuorisotutkimusseura on kerännyt valtavaa aineistoa vuodesta 1994 lähtien ja julkaisee vuosittain Nuorisobarometrin. Noiden tilastojen valossa nuorilla menee koko ajan paremmin ja paremmin. Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin ja luottaa kivenkovaan perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

 


”Meillä ei ole mitään ikärasismia.” Anna (vas.) on Emmaa kaksi vuotta vanhempi.

 

Edessä loistava tulevaisuus

Loistava tulevaisuus odottaa myös Emma Virtoa ja Anna Karetta, siinä ei ole mitään epäselvää. He kättelevät ja esittäytyvät kohteliaalla tavalla, joka saisi ankarimmankin 50-lukulaisen käytöstapapoliisin heltymään.

Millainen se haaveiden tulevaisuus on? Melko tavallinen, kuten tutkimuksetkin osoittavat.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi sanoo.

Yhdeksäsluokkalainen Emma vahvistaa tutkijan kommentin.

– Haluaisin valmistua ehkä lastentarhanopettajaksi ja saada töitä, hän aprikoi.

– Pidän tosi paljon lapsista, olin TET-harjoittelussakin vanhassa päiväkodissani. Mielipide ammatista voi tietysti muuttua, ja siksi on ihanaa, että lukiossa saa lisäaikaa miettiä sitä.

” Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa.”

Anna on nyt lukion toisella. Hän on pitkään aikonut näyttelijäksi, ja kokemustakin siitä jo on: Anna näyttelee sivuroolissa Saaraa Selma Vilhusen uutuuselokuvassa Tyttö nimeltä Varpu.

– Mutta lukion aloittamisen myötä on tullut niin paljon muitakin vaihtoehtoja, että on valinnanvaikeutta! Nyt pitää pohdiskella, mikä on minun paikkani maailmassa. Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa, Anna sanoo.

Maailma on auki, miten ihanaa! Sen valoa ei himmennä edes märkä mustuus kahvilan ulkopuolella.

– Nuoret uskovat todella vahvasti omaan tulevaisuuteensa ja näkevät sen valoisana, mikä on elämän mielekkyyden kannalta tärkeää, tutkija Myllyniemi sanoo.

Suomen tulevaisuuteen nuoret eivät sitten enää suhtaudu niin positiivisesti kuin omaansa, ja maailman tulevaisuuteen vielä sitäkin huolestuneemmin.

Annakin on herännyt lukiossa miettimään enemmän niin ympäristöä, sotia kuin maailmanpolitiikkaa. Hän on lahjoittanut Syyrian Aleppoon osan kuukausirahastaan ja suunnittelee kokeilevansa kasvissyöntiä, kunhan muuttaa omilleen.

– USA:n vaaleja seuraavana aamuna me räjähdettiin kaikki! Katsottiin koulussa kolme kertaa Trumpin voittopuhe ja keskusteltiin siitä.

” En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa!”

Emma ei ole ihan niin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin.

– Laahaan vähän ajasta jäljessä, kun en kauhean usein seuraa mitään Ilta-Sanomien uutisia netistä. Olin vähän, että ai, onko USA:ssa vaalit. En ollut niin kiinnostunut, että olisin asettunut jonkun puolelle, lilluin siinä keskellä.

Anna ymmärtää Emmaa: yläasteikäiset eivät ole vielä kiinnostuneet ottamaan asioista selvää.

Iskä muistuttaa piposta

87 prosenttia nuorista tuntee asuvansa rakastavassa kodissa, ja sitä joukkoa Emma ja Anna edustavat. Molemmat asuvat ydinperheissä, kuten suurin osa nuorisobarometrin nuorista, ja ovat perheidensä kuopuksia. Emmalla on isosisko, Annalla vanhemmat veli ja sisko.

Emman äiti on purseri ja isä vuoromestari, Annan äiti on rakennusarkkitehti ja isä lakimies. He ovat 60-luvulla syntyneitä, nyt vähän yli viisikymppisiä.

– On ne jotain puhuneet nuoruudestaan. Ainakin silloin sai paljon helpommin laudatureita kirjoituksista, Anna sanoo. Hän viittaa ylioppilastutkintouudistukseen vuodelta 1996, jolloin otettiin käyttöön arvosana eximia. Sitä ennen laudatureja oli 20 prosenttia arvosanoista, nykyään enää 5 prosenttia.

 


Emma (oik.) viihtyy Munkkiniemen nuorisotalolla.

 

Edes teini-ikä ei ole repinyt railoa hyviin suhteisiin vanhempien kanssa.

– Iskä on sellainen, että se aina muistuttaa, että siellä on kylmä, onko sulla hanskat, pipo ja kaulahuivi, Emma kuvailee.

– En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa! huudahtaa Anna, joka täyttää kevättalvella 18.

– On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät, mitä nuori käy läpi, kun hormonit alkavat jyllätä. Itselleni esimerkiksi yksityisyys on tosi tärkeää, että saan olla rauhassa omassa huoneessa eikä sinne tulla noin vain häiritsemään, hän jatkaa.

”En haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä.

Molempien vanhemmat ymmärtävät asianomaisten lausuntojen mukaan teinejään erinomaisesti – ja myös teinit ymmärtävät vanhempiaan.

– Ihan varmasti suurin osa vanhemmista ajattelee lapsen parasta. Eivät ne ilkeyttään kiellä, ettei saa lähteä ulos illalla kello 23, Emma sanoo.

Yhä vain tytöt siivoaa

Monia nuorison rappeutumistilasta huolestuneita lohduttanee tieto, että nuoret ovat hyvin konservatiivisia.

– Konservatiivinen on sellainen termi, että siinä on ilmeisesti nuorille negatiivinen kaiku, mutta yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi sanoo.

Nuoret haluavat olla ahkeria, työteliäitä ja rehellisiä. Konservatiivisuus näkyy erityisesti sukupuolirooleissa. Nuorisobarometrin mukaan yläasteikäiset tytöt tekevät kotitöitä kaksi kertaa enemmän kuin pojat, lukioiässä jo kolme kertaa enemmän.

– Arvot muuttuvat nopeammin kuin toimintatavat. Saatetaan ajatella, ettei ole erikseen naisten ja miesten töitä, vaikka kyllä ne vielä aivan selvästi jylläävät, Myllyniemi sanoo.

Iso ero kotitöissä sukupuolten välillä ei yllätä Emmaa ja Annaa.

– Kyllä molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä, enkä haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä. Näin on ollut vuosikaudet, ja niin se vain menee edelleen, Anna pohtii.

 


Munkkiniemen yläkoulun pihassa näkyy nuorisomuoti: lyhyet lahkeet, suuret kaulahuivit, Nike-pussukat ja tennarit.

 

Myös ammattihaaveet ovat hyvin perinteisiä ja sukupuolten mukaan jakautuneita. Myllyniemi viittaa Aku Ankka -lehden marraskuun alussa julkaisemaan tutkimukseen, jossa tytöt haluavat hoivaamaan opettajiksi ja eläinlääkäreiksi, pojat tienaamaan insinööreiksi tai perinteisiin miesammatteihin palomiehiksi ja poliiseiksi.

– Tytöt ovat myös keskimäärin kiinnostuneempia ympäristöarvoista ja tasavertaisuudesta yleensä, pojat uskovat, että teknologia ratkaisee kaikki ongelmat, näin yleistäen, Myllyniemi sanoo.

Anna on feministi, ja häntä ärsyttää, että feminismiä hänen mielestään mustamaalataan.

– Sehän tarkoittaa kaikkien tasa-arvoa!

Emman teatteriprojektin Shed Helsingin Peter Pan toteutetaan Aleksanterin teatterissa esteettömänä, sillä mukana on pyörätuolilla liikkuvia näyttelijöitä.

– Jossain määrin Suomessa saatetaan syrjiä erilaisuuteen vedoten, he pohtivat.

– Mutta kuka on muka täydellinen, voisi mennä vähän itseensä!

Pieniä faneja

Emma ja Anna eivät yleensä ehdi istuskella iltapäivisin kahviloissa. Lukio teettää Annalla paljon työtä, ja Emmakin on alkanut tsempata, sillä ysiluokka on aina ysiluokka, viimeinen ja merkittävin.

– Oliko sulla jossain vaiheessa seitsemän harrastusta? Emma kysyy Annalta.

Nuorilla on tekemistä, nykyään pääasiassa sellaista, joka tuntuu itsestä miellyttävältä.

”Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.”

Anna ja Emma vetävät yhdessä sudenpenturyhmää, jossa on pieniä 6–7-vuotiaita aloittelevia partiolaisia. He pitävät harrastuksestaan todella paljon, sillä siinä saa olla hyvänä esimerkkinä lapsille – ja saa heiltä samalla palvovaa ihailua.

– Ne pikkuiset ovat niin ihania ja tosi kiintyneitä meihin!

Kun aikaa jää, ja näin tärkeään asiaan sitä järjestetään, kavereiden kanssa hengailu ulkona ja Munkkiniemen nuorisotalolla kuuluu asiaan. Ja ulkona tarkoittaa todella ulkona, puistoissa ja Munkkiniemen rannassa. Jos jollain on käty, kämppä tyhjänä eli vanhemmat poissa, silloin nähdään siellä.

Barometrin mukaan 97 prosenttia nuorista tapaa kavereitaan livenä vähintään kerran viikossa.

– Ei nuoret ole koko ajan somessa! Anna sanoo.

– Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.

Lautapelit innostavat Annaa kuvailemaan, kuinka kaikki nostalginen on muodissa, kuten neulominen. Kuluttaminen sen sijaan on terminä Z-sukupolvelle vähän vieras ja vanhanaikainen. Asioita ostetaan silloin, kun niitä tarvitaan. Anna saa kuukausirahaa, Emma saa rahaa silloin, kun sitä tarvitsee.

 


Oma huone on Annalle tärkeä. Siellä saa olla rauhassa.

 

Muotirintamalla Emmaa kiinnostavat tällä hetkellä kaikista eniten revityt farkut. Ajat ovat muuttuneet siinäkin mielessä, ettei edes Emman äiti ole niitä päivitellyt.

– Kun leikkasin itse ensimmäisiin mustiin farkkuihin reiät polviin, äiti sanoi, että nuohan ovat oikeasti aika hyvännäköiset!

Ehkä on hyväkin, että suhde materiaan on muuttunut. Tuore pohjoismaiden nuorten asenteita kartoittanut tutkimus nimittäin kertoo, että alle puolet, 46 prosenttia, suomalaisnuorista uskoo, että heillä on tulevaisuudessa isommat tulot kuin vanhemmillaan.

Apua ”pullamössöille”

Ihan pelkkää ruusun terälehdillä leijumista ei tavallisen, hyvinvoivankaan nuoren nuoruus koko aikaa ole.

– Esimerkiksi nuorten tyttöjen masennuslääkitys on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, Sami Myllyniemi sanoo.

– Toisaalta vastaavaa kasvua ei näy kouluterveyden masennuskyselyissä, joten tämä voidaan tulkita niinkin, että järjestelmällä on nykyään kyky reagoida ongelmiin. Apua on tarjolla, ja sitä uskalletaan hakea.

”Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään.”

Ensimmäinen lukiovuosi otti Annalla niin koville, että hän oli melkein burnoutin partaalla. Hän puhui asiasta koko perheelleen ja tunsi, että häntä osattiin kuunnella. Nyt paineet ovat vähän helpottaneet.

Kouluissa on tarjolla auttajia: kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Emmalla ja Annalla on käsitys, että nuoret uskaltavat puhua ongelmistaan.

– Yhtä kaveriani kiusattiin ja kyllä siihen puututtiin, kun hän uskalsi puhua. Olin hänen tukenaan, ja siitä huomasi, miten tärkeää on, että on kavereita, Emma sanoo.

Nuoret, ihania

Nuoriso on puhunut, ja chailattesta ja cappuccinosta ovat jäljellä enää kuivuneet vaahtoraidat kuppien reunoissa. Emmalla sitä paitsi alkaa olla kiire teatteriharjoituksiin.

– Olen kyllä tosi tyytyväinen omaan elämäntilanteeseeni, Emma sanoo.

– Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään. Vaikka vaatteita voisi aina olla lisää, hän vitsailee.

– Minäkin olen tosi onnellinen lapsi, mutta ei se tarkoita, etten näe ympärilläni asioita ja tajua, ettei kaikilla ole yhtä hyvin, Anna sanoo.

– Ja toisaalta olen vielä NIIN virheitä tekevä teini.

He kietoutuvat valtaviin kaulahuiveihinsa ja astuvat kahvilan kardemumman tuoksusta ulos pilkkopimeään marraskuuhun.

 

Mikä z-sukupolvi?

Sukupolvi X, jonka teki kuuluisaksi Douglas Coupland samannimisessä kirjassaan, on ensimmäisenä kirjainsukupolvena saavuttanut vanhemmuuden ja pullauttanut maailmaan sukupolvi Z:n. Ja nyt puhutaan siis länsimaisten valtioiden hyvinvointi-ihmisistä. Z:taa määrittelee eniten se, että heidän tulevaisuutensa ei näyttäisi automaattisesti olevan parempi kuin edeltävän sukupolven, kuten on tähän asti aina tapahtunut.

Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä ja vähemmän kiinnostuneempi päihteistä ja kaikenlaisesta hölmöstä riskinotosta, kuten turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Vaikka elävätkin sujuvasti teknologiamaailmassa, Z:laiset kunnioittavat enemmän ihmisten välistä oikeaa kohtaamista kuin kohtaamista verkossa. Sen ennustetaan tarkoittavan muun muassa työelämän kohentumista.

 

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.