”Me ollaan tosi onnellisia ja tyytyväisiä lapsia”, sanovat 17-vuotias Anna Kare ja 15-vuotias Emma Virto (vas.). Kuvat: Satu Kemppainen

Uskotko, että nuorilla menee paremmin kuin koskaan ja he ovat kunnollisempia kuin ikinä? Siitä on sekä tutkimustietoa että eläviä esimerkkejä.

Mitä kello on? kysyy 17-vuotias Anna Kare helsinkiläiskahvilan vitriinin edessä ja vilkaisee seinäkelloa.

– Ai, se on kolme. Sitten otan kyllä jotain leipää, ettei verensokerit ala heitellä, hän päättää, siirtyy pois pullatiskin edestä ja tilaa cappuccinon ja kanasämpylän.

15-vuotias Emma Virto haluaa chai-latten. Hän ei oikeastaan tiedä, mitä siinä on, mutta:

– Tämä vaahto on vain niin hyvää!

Emma ja Anna ovat mahdottoman tehtävän edessä. He edustavat tässä jutussa ”tavallisia nuoria”, vaikkei sellaisia oikeastaan ole olemassa.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoo tutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta.

Silti nuoret herkästi niputetaan joukoksi, jota määrittelevät lähinnä negatiiviset ominaisuudet. Viime aikoina on keskustelu yläkoululaisista, jotka ärsyttävät opettajan romahduspisteeseen ja videoivat, kun opettaja räjähtää. Ne vain roikkuvat netissä järkyttävän kalliilla älylaitteillaan, joiden eteen eivät ole joutuneet tekemään mitään, ja käyttävät varmasti kaikenlaisia huumeita, joista vanhemmat eivät ole kuulleetkaan.

– Nuoriin suhtautuminen on kahtiajakoista. Toisaalta nuoruus on meillä ihanne, toisaalta vanhempi polvi herkästi ajattelee vähän katkerana, että nuoret ovat saaneet kaiken liian helposti ja meillä itsellämme on ollut niin paljon vaikeampaa, Myllyniemi kuvailee.

Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin.

Nuoria luokitellaan myös erilaisiin sukupolviin, lähinnä kulutuskäyttäytymisen perusteella ja kaupallisen markkinoinnin tarpeisiin. Nykynuoret, noin 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun ensimmäisien vuosien välissä syntyneet, ovat Z-sukupolvea. Heidän edeltäjiään kutsutaan Y-sukupolveksi tai milleniaaleiksi. Milleniaalit ”keksivät” Facebookin, Netflixin, somenkäytön ja nettishoppailun; Z-sukupolvi elää maailmassa, jossa nämä ovat itsestään selviä asioita.

Nuorisotutkimusseura on kerännyt valtavaa aineistoa vuodesta 1994 lähtien ja julkaisee vuosittain Nuorisobarometrin. Noiden tilastojen valossa nuorilla menee koko ajan paremmin ja paremmin. Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin ja luottaa kivenkovaan perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

 

”Meillä ei ole mitään ikärasismia.” Anna (vas.) on Emmaa kaksi vuotta vanhempi.

 

Edessä loistava tulevaisuus

Loistava tulevaisuus odottaa myös Emma Virtoa ja Anna Karetta, siinä ei ole mitään epäselvää. He kättelevät ja esittäytyvät kohteliaalla tavalla, joka saisi ankarimmankin 50-lukulaisen käytöstapapoliisin heltymään.

Millainen se haaveiden tulevaisuus on? Melko tavallinen, kuten tutkimuksetkin osoittavat.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi sanoo.

Yhdeksäsluokkalainen Emma vahvistaa tutkijan kommentin.

– Haluaisin valmistua ehkä lastentarhanopettajaksi ja saada töitä, hän aprikoi.

– Pidän tosi paljon lapsista, olin TET-harjoittelussakin vanhassa päiväkodissani. Mielipide ammatista voi tietysti muuttua, ja siksi on ihanaa, että lukiossa saa lisäaikaa miettiä sitä.

” Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa.”

Anna on nyt lukion toisella. Hän on pitkään aikonut näyttelijäksi, ja kokemustakin siitä jo on: Anna näyttelee sivuroolissa Saaraa Selma Vilhusen uutuuselokuvassa Tyttö nimeltä Varpu.

– Mutta lukion aloittamisen myötä on tullut niin paljon muitakin vaihtoehtoja, että on valinnanvaikeutta! Nyt pitää pohdiskella, mikä on minun paikkani maailmassa. Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa, Anna sanoo.

Maailma on auki, miten ihanaa! Sen valoa ei himmennä edes märkä mustuus kahvilan ulkopuolella.

– Nuoret uskovat todella vahvasti omaan tulevaisuuteensa ja näkevät sen valoisana, mikä on elämän mielekkyyden kannalta tärkeää, tutkija Myllyniemi sanoo.

Suomen tulevaisuuteen nuoret eivät sitten enää suhtaudu niin positiivisesti kuin omaansa, ja maailman tulevaisuuteen vielä sitäkin huolestuneemmin.

Annakin on herännyt lukiossa miettimään enemmän niin ympäristöä, sotia kuin maailmanpolitiikkaa. Hän on lahjoittanut Syyrian Aleppoon osan kuukausirahastaan ja suunnittelee kokeilevansa kasvissyöntiä, kunhan muuttaa omilleen.

– USA:n vaaleja seuraavana aamuna me räjähdettiin kaikki! Katsottiin koulussa kolme kertaa Trumpin voittopuhe ja keskusteltiin siitä.

” En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa!”

Emma ei ole ihan niin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin.

– Laahaan vähän ajasta jäljessä, kun en kauhean usein seuraa mitään Ilta-Sanomien uutisia netistä. Olin vähän, että ai, onko USA:ssa vaalit. En ollut niin kiinnostunut, että olisin asettunut jonkun puolelle, lilluin siinä keskellä.

Anna ymmärtää Emmaa: yläasteikäiset eivät ole vielä kiinnostuneet ottamaan asioista selvää.

Iskä muistuttaa piposta

87 prosenttia nuorista tuntee asuvansa rakastavassa kodissa, ja sitä joukkoa Emma ja Anna edustavat. Molemmat asuvat ydinperheissä, kuten suurin osa nuorisobarometrin nuorista, ja ovat perheidensä kuopuksia. Emmalla on isosisko, Annalla vanhemmat veli ja sisko.

Emman äiti on purseri ja isä vuoromestari, Annan äiti on rakennusarkkitehti ja isä lakimies. He ovat 60-luvulla syntyneitä, nyt vähän yli viisikymppisiä.

– On ne jotain puhuneet nuoruudestaan. Ainakin silloin sai paljon helpommin laudatureita kirjoituksista, Anna sanoo. Hän viittaa ylioppilastutkintouudistukseen vuodelta 1996, jolloin otettiin käyttöön arvosana eximia. Sitä ennen laudatureja oli 20 prosenttia arvosanoista, nykyään enää 5 prosenttia.

 

Emma (oik.) viihtyy Munkkiniemen nuorisotalolla.

 

Edes teini-ikä ei ole repinyt railoa hyviin suhteisiin vanhempien kanssa.

– Iskä on sellainen, että se aina muistuttaa, että siellä on kylmä, onko sulla hanskat, pipo ja kaulahuivi, Emma kuvailee.

– En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa! huudahtaa Anna, joka täyttää kevättalvella 18.

– On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät, mitä nuori käy läpi, kun hormonit alkavat jyllätä. Itselleni esimerkiksi yksityisyys on tosi tärkeää, että saan olla rauhassa omassa huoneessa eikä sinne tulla noin vain häiritsemään, hän jatkaa.

”En haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä.

Molempien vanhemmat ymmärtävät asianomaisten lausuntojen mukaan teinejään erinomaisesti – ja myös teinit ymmärtävät vanhempiaan.

– Ihan varmasti suurin osa vanhemmista ajattelee lapsen parasta. Eivät ne ilkeyttään kiellä, ettei saa lähteä ulos illalla kello 23, Emma sanoo.

Yhä vain tytöt siivoaa

Monia nuorison rappeutumistilasta huolestuneita lohduttanee tieto, että nuoret ovat hyvin konservatiivisia.

– Konservatiivinen on sellainen termi, että siinä on ilmeisesti nuorille negatiivinen kaiku, mutta yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi sanoo.

Nuoret haluavat olla ahkeria, työteliäitä ja rehellisiä. Konservatiivisuus näkyy erityisesti sukupuolirooleissa. Nuorisobarometrin mukaan yläasteikäiset tytöt tekevät kotitöitä kaksi kertaa enemmän kuin pojat, lukioiässä jo kolme kertaa enemmän.

– Arvot muuttuvat nopeammin kuin toimintatavat. Saatetaan ajatella, ettei ole erikseen naisten ja miesten töitä, vaikka kyllä ne vielä aivan selvästi jylläävät, Myllyniemi sanoo.

Iso ero kotitöissä sukupuolten välillä ei yllätä Emmaa ja Annaa.

– Kyllä molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä, enkä haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä. Näin on ollut vuosikaudet, ja niin se vain menee edelleen, Anna pohtii.

 

Munkkiniemen yläkoulun pihassa näkyy nuorisomuoti: lyhyet lahkeet, suuret kaulahuivit, Nike-pussukat ja tennarit.

 

Myös ammattihaaveet ovat hyvin perinteisiä ja sukupuolten mukaan jakautuneita. Myllyniemi viittaa Aku Ankka -lehden marraskuun alussa julkaisemaan tutkimukseen, jossa tytöt haluavat hoivaamaan opettajiksi ja eläinlääkäreiksi, pojat tienaamaan insinööreiksi tai perinteisiin miesammatteihin palomiehiksi ja poliiseiksi.

– Tytöt ovat myös keskimäärin kiinnostuneempia ympäristöarvoista ja tasavertaisuudesta yleensä, pojat uskovat, että teknologia ratkaisee kaikki ongelmat, näin yleistäen, Myllyniemi sanoo.

Anna on feministi, ja häntä ärsyttää, että feminismiä hänen mielestään mustamaalataan.

– Sehän tarkoittaa kaikkien tasa-arvoa!

Emman teatteriprojektin Shed Helsingin Peter Pan toteutetaan Aleksanterin teatterissa esteettömänä, sillä mukana on pyörätuolilla liikkuvia näyttelijöitä.

– Jossain määrin Suomessa saatetaan syrjiä erilaisuuteen vedoten, he pohtivat.

– Mutta kuka on muka täydellinen, voisi mennä vähän itseensä!

Pieniä faneja

Emma ja Anna eivät yleensä ehdi istuskella iltapäivisin kahviloissa. Lukio teettää Annalla paljon työtä, ja Emmakin on alkanut tsempata, sillä ysiluokka on aina ysiluokka, viimeinen ja merkittävin.

– Oliko sulla jossain vaiheessa seitsemän harrastusta? Emma kysyy Annalta.

Nuorilla on tekemistä, nykyään pääasiassa sellaista, joka tuntuu itsestä miellyttävältä.

”Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.”

Anna ja Emma vetävät yhdessä sudenpenturyhmää, jossa on pieniä 6–7-vuotiaita aloittelevia partiolaisia. He pitävät harrastuksestaan todella paljon, sillä siinä saa olla hyvänä esimerkkinä lapsille – ja saa heiltä samalla palvovaa ihailua.

– Ne pikkuiset ovat niin ihania ja tosi kiintyneitä meihin!

Kun aikaa jää, ja näin tärkeään asiaan sitä järjestetään, kavereiden kanssa hengailu ulkona ja Munkkiniemen nuorisotalolla kuuluu asiaan. Ja ulkona tarkoittaa todella ulkona, puistoissa ja Munkkiniemen rannassa. Jos jollain on käty, kämppä tyhjänä eli vanhemmat poissa, silloin nähdään siellä.

Barometrin mukaan 97 prosenttia nuorista tapaa kavereitaan livenä vähintään kerran viikossa.

– Ei nuoret ole koko ajan somessa! Anna sanoo.

– Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.

Lautapelit innostavat Annaa kuvailemaan, kuinka kaikki nostalginen on muodissa, kuten neulominen. Kuluttaminen sen sijaan on terminä Z-sukupolvelle vähän vieras ja vanhanaikainen. Asioita ostetaan silloin, kun niitä tarvitaan. Anna saa kuukausirahaa, Emma saa rahaa silloin, kun sitä tarvitsee.

 

Oma huone on Annalle tärkeä. Siellä saa olla rauhassa.

 

Muotirintamalla Emmaa kiinnostavat tällä hetkellä kaikista eniten revityt farkut. Ajat ovat muuttuneet siinäkin mielessä, ettei edes Emman äiti ole niitä päivitellyt.

– Kun leikkasin itse ensimmäisiin mustiin farkkuihin reiät polviin, äiti sanoi, että nuohan ovat oikeasti aika hyvännäköiset!

Ehkä on hyväkin, että suhde materiaan on muuttunut. Tuore pohjoismaiden nuorten asenteita kartoittanut tutkimus nimittäin kertoo, että alle puolet, 46 prosenttia, suomalaisnuorista uskoo, että heillä on tulevaisuudessa isommat tulot kuin vanhemmillaan.

Apua ”pullamössöille”

Ihan pelkkää ruusun terälehdillä leijumista ei tavallisen, hyvinvoivankaan nuoren nuoruus koko aikaa ole.

– Esimerkiksi nuorten tyttöjen masennuslääkitys on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, Sami Myllyniemi sanoo.

– Toisaalta vastaavaa kasvua ei näy kouluterveyden masennuskyselyissä, joten tämä voidaan tulkita niinkin, että järjestelmällä on nykyään kyky reagoida ongelmiin. Apua on tarjolla, ja sitä uskalletaan hakea.

”Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään.”

Ensimmäinen lukiovuosi otti Annalla niin koville, että hän oli melkein burnoutin partaalla. Hän puhui asiasta koko perheelleen ja tunsi, että häntä osattiin kuunnella. Nyt paineet ovat vähän helpottaneet.

Kouluissa on tarjolla auttajia: kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Emmalla ja Annalla on käsitys, että nuoret uskaltavat puhua ongelmistaan.

– Yhtä kaveriani kiusattiin ja kyllä siihen puututtiin, kun hän uskalsi puhua. Olin hänen tukenaan, ja siitä huomasi, miten tärkeää on, että on kavereita, Emma sanoo.

Nuoret, ihania

Nuoriso on puhunut, ja chailattesta ja cappuccinosta ovat jäljellä enää kuivuneet vaahtoraidat kuppien reunoissa. Emmalla sitä paitsi alkaa olla kiire teatteriharjoituksiin.

– Olen kyllä tosi tyytyväinen omaan elämäntilanteeseeni, Emma sanoo.

– Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään. Vaikka vaatteita voisi aina olla lisää, hän vitsailee.

– Minäkin olen tosi onnellinen lapsi, mutta ei se tarkoita, etten näe ympärilläni asioita ja tajua, ettei kaikilla ole yhtä hyvin, Anna sanoo.

– Ja toisaalta olen vielä NIIN virheitä tekevä teini.

He kietoutuvat valtaviin kaulahuiveihinsa ja astuvat kahvilan kardemumman tuoksusta ulos pilkkopimeään marraskuuhun.

 

Mikä z-sukupolvi?

Sukupolvi X, jonka teki kuuluisaksi Douglas Coupland samannimisessä kirjassaan, on ensimmäisenä kirjainsukupolvena saavuttanut vanhemmuuden ja pullauttanut maailmaan sukupolvi Z:n. Ja nyt puhutaan siis länsimaisten valtioiden hyvinvointi-ihmisistä. Z:taa määrittelee eniten se, että heidän tulevaisuutensa ei näyttäisi automaattisesti olevan parempi kuin edeltävän sukupolven, kuten on tähän asti aina tapahtunut.

Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä ja vähemmän kiinnostuneempi päihteistä ja kaikenlaisesta hölmöstä riskinotosta, kuten turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Vaikka elävätkin sujuvasti teknologiamaailmassa, Z:laiset kunnioittavat enemmän ihmisten välistä oikeaa kohtaamista kuin kohtaamista verkossa. Sen ennustetaan tarkoittavan muun muassa työelämän kohentumista.

 

Uimapukukielto julkisissa saunoissa on hygienian kannalta turha.

Miksi julkisessa saunassa pitää olla alasti? Tätä ikuisuusaiheesta on pohdittu taas tänään, kun forssalainen mies kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että uimapukukieltoa tulisi harkita uudelleen. Hän miettii, että ei kai alapää ole yhtään sen hygieenisempi kuin uimapuku. Kysyimme asiaa  filosofian tohtori Kirsi Saukkoselta. Hän on terveydenhuollon ympäristön hygienian asiantuntija ja ollut mukana saunahygieniatutkimuksissa.

Onko  saunassa hygieenisempaa olla alasti kuin uimapuku päällä?

– Uimapukukielto julkisissa saunoissa ei perustu hygieniaan, vaan aikaan, jolloin esimerkiksi uimahallien vettä vielä kloorattiin paljon. Kielto perustuu siihen, että kun menet uimapuvussa saunaan, niin uimapuvusta tuleva kloori saattaa höyrystyä. Se taas voi aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä – varsinkin astmaatikoille tai muille herkille. Nykyään kloorin käyttäminen ei kuitenkaan tietääkseni ole enää niin yleistä kuin ennen, sillä monissa paikoissa käytetään otsonoitua vettä, Saukkonen sanoo.

”Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.”

Jos hallissa käytetään otsonoitua vettä, uimapukukielto on siis turha?

– Hygienian kannalta näin voidaan sanoa. Sitä paitsi julkisissa saunoissahan istutaan yleensä laudeliinan päällä. Mutta toki siinä on sellainen näkökulma, että jos menet uimapuku päällä saunaan, se voi herättää epäilyksen, oletko peseytynyt lainkaan. Peseytyminen on nimittäin todella tärkeää.

Saukkosen mukaan epähygieenisintä on se, jos menee uimasta suoraan saunaan eikä ole peseytynyt ennen uintia eikä sen jälkeen.

– Tällöin mikrobit voivat päästä esimerkiksi alapäästä lauteisiin. Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.

Muovitettu laudeliina hygieenisin

Saukkosen mukaan saunoissa hygieniaan vaikuttaa myös lauteiden pintamateriaali.

– Kun teimme saunatutkimusta, siinä selvisi, että puulauteet ovat paljon hygieenisempiä kuin vaikkapa kaakelilauteet. Puussa on itsessään antimikrobisia aineita, jotka ehkäisevät bakteerien kasvua. Kaakelilauteiden alle taas pannaan usein vesikanavia viilentämään lauteita, mutta ne saavat aikaan sen, että lauteet eivät kuivu eivätkä mikrobit näin kuole.

Hygieenisin laudeliina on Saukkosen mukaan muovitettu, sillä se suojaa lauteita parhaiten mikrobeilta.

– Kankainen laudeliina on hyvä niin kauan kun se pysyy kuivana. Mutta jos ja kun se kastuu, liina ei estä mikrobeja leviämästä lauteisiin.

 

Kysely

Pitäisikö uimapukukiellosta mielestäsi luopua julkisissa saunoissa?

Ja lajityypillinen vaihtoehto on...

Jos psykologi Liisa Keltikangas-Järviseltä kysytään, lapsia olisi hyvä hoitaa kolmevuotiaiksi asti kotona. Usein kysytäänkin. Sitten seuraa aina kiihkeä keskustelu lapsen edusta, yhteiskunnan edusta ja siitä, mitä se tarkoittaa, jos naiset alkavat jäädä vuosikausiksi kotiin.
 
Mutta hei! Lastenhoitoa miettivät muutkin kuin psykologit. Vaihteeksi asiaa voi tarkastella vaikkapa biologisen antropologian näkökulmasta. Apinatutkija Sonja Koski tutkii ihmisen evoluutiota lähisukulaisten avulla. Sieltä käy ilmi, että ihminen on parin miljoonan vuoden aikana kehittänyt omanlaisensa tyylin kasvattaa lapsia: porukalla.

– Se on kädellisillä aivan poikkeuksellista: esimerkiksi simpansseilla emo hoitaa poikasen yksin, Koski sanoo.

Nyky-yhteiskunnassa ihmisen yhteiskasvattajuus näkyy vaikka siinä, että isoisiä, kummeja ja kavereita pyydetään välillä lapsenvahdeiksi ja että lapset viedään työpäivän ajaksi päiväkotiin. Apinatutkijan mielestä tutkimuksella voisi olla hyvä opetus äideille:

– Ei tarvitse syyllistyä siitä, että päiväkodin tädistä tulee omalle lapselle tärkeä ihminen. Se on meille lajityypillistä!

Seuraavan kerran, kun päivähoitokeskustelu lähtee omituisille raiteille ja naiset ryhtyvät syyllistymään kotihoidosta tai päivähoidosta, muistakaamme apinoita ja keskittykäämme siihen, mitä Keltikangas-Järvinenkin yrittää oikeasti sanoa: olennaista on, että päiväkodeissa on tarpeeksi pienet lapsiryhmät ja hyvinvoiva henkilökunta.
 
Lue juttu tutkija Sonja Kosken työstä Me Naisten numerosta 12/2017.

 

Mistä kaksikko saa ruokaa, kun unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä?

IS TV-LEHTI: Kuusamon korpi kutsuu uusiseelantilaista survivalistia Josh Jamesia ja brittikokki Matt Tebbuttia tosi-tv-sarjan Nälkäiset selviytyjät toisessa jaksossa.

Lumipeitteistä järvimaisemaa kaksikko kehuu kauniiksi. Talven karuus kuitenkin yllättää kokeneen eränkävijän ja rajallisista raaka-aineista herkkuruokia ääriolosuhteissa loihtivan kokin nopeasti.

Ohjelman vetävyyden kannalta tämä tietää lunta tupaan – valtaosan jaksosta kaksikko kyhnöttää kylmissään ja nälissään rakentamassaan tukikohdassa. Edes majavanmetsästys ei ota tuulta alleen, sillä unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä.

Kokki-Mattin etukäteen hehkuttamat luonnonmarjatkaan eivät ole parhaimmillaan talven pakkasilla.

Lue myös: Lapin lasi-igluhotellista tuli somesensaatio maailmalla: ”Suomi taisi juuri päihittää Islannin”

Tosi-tv:ssä tunteet ovat avainasemassa – niin luomassa tarinaa kuin katsojan samaistumispintana. Suomen talvisen luonnon karuus saa kaksikolta pääasiassa kylmää kyytiä. Kuitenkin juuri näiden negatiivisten tunteiden ylivalta syö mahdollisuuden samastua kaksikon harvoihin riemunhetkiin.

Kaksikko ihastelee Suomea monessa asiassa, mutta myös tämä jää selviytymistaiston jalkoihin. Päällimmäisenä jaksosta mieleen jää onttouden tunne, mikä tekee jaksosta hieman vaikeasti lähestyttävän.

Eksotiikkaa ja selviytymiseetosta ei siis lumisista metsistä puutu, vaikkakin kuusamolaisten matkailuyrittäjien on turha odottaa jakson perusteella yleisöryntäystä – sen verran kylmää, märkää ja nälkäistä seikkailijoiden meno on.

Nälkäiset selviytyjät, Kutonen ma klo 21.00

 

Tyytyväisimmät kaupunkilaiset eivät asu suurimmissa cityissä vaan lakeuksilla. 

Kun Suomen 20 suurimman kaupungin asukkailta kysyttiin, onko kotikunta hyvä paikka asua, monessa kaupungissa oltiin melko tyytyväisiä – mutta Seinäjoella todella vastattiin kyllä. Epsi Ratingin raportin mukaan Seinäjoella on suurista kaupungeista kaikkein tyytyväisimmät asukkaat.

Suurten kaupunkien kärkikolmikkoon mahtuivat voitokkaan Seinäjoen lisäksi Tampere ja Espoo. Tampere pyyhki lattiaa Turulla, joka sijoittui suurien kaupunkien seitsemänneksi. Tampere–Turku-maaottelun kuvio on toistunut jo vuodesta 2012, jolloin vuosittainen vertailu aloitettiin.

Pääkaupunki Helsinki sijoittui kuudenneksi ja päästi nyt edelleen muun muassa Joensuun ja Kuopion. 

Duudsonien kotipaikkakunta

Mitä stereotypioihin tulee, seinäjokelaisia pidetään luonteeltaan suorina ja ylpeinä. Voi siis olettaa, että Seinäjoella asiat tosiaan ovat melko mallillaan: kai suorapuheiset kaupunkilaiset olisivat sanoneet, jos jokin omassa kotikaupungissa olisi isommin pielessä. Toisaalta, jos seinäjokelaisten ylpeys ilmenee korostuneena kotiseuturakkautena, tulos on voinut saada siitä lisää nostetta.

Tunnetuimpiin seinäjokelaisiin lukeutuvat Duudsonit, jotka ovat viime vuosina vieneet kotipaikkaansa maailmankartalle oikein urakalla. Duudsonien Jukka Hildén on muun muassa vieraillut Valkoisessa talossa. Hildén ja Jarno Laasala tosin muuttivat runsas vuosi sitten Los Angelesiin, joten jäämme odottamaan vertailua, kumpi on parempi asuinpaikkakunta: Seinäjoki vai Los Angeles. 

Pirkkala on silti parempi

Kuntavertailussa vastaajat antoivat kotikunnalleen arvosanan kolmessa kategoriassa: kuinka tyytyväinen asukas on kaikkiin asuinkunnan tarjoamiin palveluihin, kuinka hyvin palvelut täyttävät asukkaan odotukset ja kuinka lähellä asuinkunta on täydellistä kuntaa. Jokainen kategoria sai arvon nollasta sataan, ja sata tarkoittaa täydellistä kuntaa. 

Seinäjokelaiset antoivat kunnalleen mukavat 76,5 pistettä sadasta, ja loputkin suurten kaupunkien kärkiseitsikosta pyörivät 70 pisteen paremmalla puolella. 

Pienemmillä paikkakunnilla ollaan kuitenkin vielä tyytyväisempiä omaan asuinpaikkaan. Kun mukaan otetaan tutkimuksen kaikki 75 kuntaa, Seinäjoki on vasta yhdeksännellä sijalla. Edelle ovat kirineet muun muassa Lapua, Siilinjärvi ja Naantali. Kaikkien kuntien ykkösinä paistattelevat Pirkkala ja Kauniainen 84,5 pisteen tuloksellaan.