”Me ollaan tosi onnellisia ja tyytyväisiä lapsia”, sanovat 17-vuotias Anna Kare ja 15-vuotias Emma Virto (vas.). Kuvat: Satu Kemppainen

Uskotko, että nuorilla menee paremmin kuin koskaan ja he ovat kunnollisempia kuin ikinä? Siitä on sekä tutkimustietoa että eläviä esimerkkejä.

Mitä kello on? kysyy 17-vuotias Anna Kare helsinkiläiskahvilan vitriinin edessä ja vilkaisee seinäkelloa.

– Ai, se on kolme. Sitten otan kyllä jotain leipää, ettei verensokerit ala heitellä, hän päättää, siirtyy pois pullatiskin edestä ja tilaa cappuccinon ja kanasämpylän.

15-vuotias Emma Virto haluaa chai-latten. Hän ei oikeastaan tiedä, mitä siinä on, mutta:

– Tämä vaahto on vain niin hyvää!

Emma ja Anna ovat mahdottoman tehtävän edessä. He edustavat tässä jutussa ”tavallisia nuoria”, vaikkei sellaisia oikeastaan ole olemassa.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoo tutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta.

Silti nuoret herkästi niputetaan joukoksi, jota määrittelevät lähinnä negatiiviset ominaisuudet. Viime aikoina on keskustelu yläkoululaisista, jotka ärsyttävät opettajan romahduspisteeseen ja videoivat, kun opettaja räjähtää. Ne vain roikkuvat netissä järkyttävän kalliilla älylaitteillaan, joiden eteen eivät ole joutuneet tekemään mitään, ja käyttävät varmasti kaikenlaisia huumeita, joista vanhemmat eivät ole kuulleetkaan.

– Nuoriin suhtautuminen on kahtiajakoista. Toisaalta nuoruus on meillä ihanne, toisaalta vanhempi polvi herkästi ajattelee vähän katkerana, että nuoret ovat saaneet kaiken liian helposti ja meillä itsellämme on ollut niin paljon vaikeampaa, Myllyniemi kuvailee.

Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin.

Nuoria luokitellaan myös erilaisiin sukupolviin, lähinnä kulutuskäyttäytymisen perusteella ja kaupallisen markkinoinnin tarpeisiin. Nykynuoret, noin 1990-luvun puolivälin ja 2000-luvun ensimmäisien vuosien välissä syntyneet, ovat Z-sukupolvea. Heidän edeltäjiään kutsutaan Y-sukupolveksi tai milleniaaleiksi. Milleniaalit ”keksivät” Facebookin, Netflixin, somenkäytön ja nettishoppailun; Z-sukupolvi elää maailmassa, jossa nämä ovat itsestään selviä asioita.

Nuorisotutkimusseura on kerännyt valtavaa aineistoa vuodesta 1994 lähtien ja julkaisee vuosittain Nuorisobarometrin. Noiden tilastojen valossa nuorilla menee koko ajan paremmin ja paremmin. Suomalainen nuori on raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin ja luottaa kivenkovaan perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

 


”Meillä ei ole mitään ikärasismia.” Anna (vas.) on Emmaa kaksi vuotta vanhempi.

 

Edessä loistava tulevaisuus

Loistava tulevaisuus odottaa myös Emma Virtoa ja Anna Karetta, siinä ei ole mitään epäselvää. He kättelevät ja esittäytyvät kohteliaalla tavalla, joka saisi ankarimmankin 50-lukulaisen käytöstapapoliisin heltymään.

Millainen se haaveiden tulevaisuus on? Melko tavallinen, kuten tutkimuksetkin osoittavat.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi sanoo.

Yhdeksäsluokkalainen Emma vahvistaa tutkijan kommentin.

– Haluaisin valmistua ehkä lastentarhanopettajaksi ja saada töitä, hän aprikoi.

– Pidän tosi paljon lapsista, olin TET-harjoittelussakin vanhassa päiväkodissani. Mielipide ammatista voi tietysti muuttua, ja siksi on ihanaa, että lukiossa saa lisäaikaa miettiä sitä.

” Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa.”

Anna on nyt lukion toisella. Hän on pitkään aikonut näyttelijäksi, ja kokemustakin siitä jo on: Anna näyttelee sivuroolissa Saaraa Selma Vilhusen uutuuselokuvassa Tyttö nimeltä Varpu.

– Mutta lukion aloittamisen myötä on tullut niin paljon muitakin vaihtoehtoja, että on valinnanvaikeutta! Nyt pitää pohdiskella, mikä on minun paikkani maailmassa. Haluaisin esimerkiksi olla töissä WWF:llä, koska rakastan luontoa, ja toisaalta ravintoterapeutin työkin kiinnostaa, Anna sanoo.

Maailma on auki, miten ihanaa! Sen valoa ei himmennä edes märkä mustuus kahvilan ulkopuolella.

– Nuoret uskovat todella vahvasti omaan tulevaisuuteensa ja näkevät sen valoisana, mikä on elämän mielekkyyden kannalta tärkeää, tutkija Myllyniemi sanoo.

Suomen tulevaisuuteen nuoret eivät sitten enää suhtaudu niin positiivisesti kuin omaansa, ja maailman tulevaisuuteen vielä sitäkin huolestuneemmin.

Annakin on herännyt lukiossa miettimään enemmän niin ympäristöä, sotia kuin maailmanpolitiikkaa. Hän on lahjoittanut Syyrian Aleppoon osan kuukausirahastaan ja suunnittelee kokeilevansa kasvissyöntiä, kunhan muuttaa omilleen.

– USA:n vaaleja seuraavana aamuna me räjähdettiin kaikki! Katsottiin koulussa kolme kertaa Trumpin voittopuhe ja keskusteltiin siitä.

” En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa!”

Emma ei ole ihan niin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin.

– Laahaan vähän ajasta jäljessä, kun en kauhean usein seuraa mitään Ilta-Sanomien uutisia netistä. Olin vähän, että ai, onko USA:ssa vaalit. En ollut niin kiinnostunut, että olisin asettunut jonkun puolelle, lilluin siinä keskellä.

Anna ymmärtää Emmaa: yläasteikäiset eivät ole vielä kiinnostuneet ottamaan asioista selvää.

Iskä muistuttaa piposta

87 prosenttia nuorista tuntee asuvansa rakastavassa kodissa, ja sitä joukkoa Emma ja Anna edustavat. Molemmat asuvat ydinperheissä, kuten suurin osa nuorisobarometrin nuorista, ja ovat perheidensä kuopuksia. Emmalla on isosisko, Annalla vanhemmat veli ja sisko.

Emman äiti on purseri ja isä vuoromestari, Annan äiti on rakennusarkkitehti ja isä lakimies. He ovat 60-luvulla syntyneitä, nyt vähän yli viisikymppisiä.

– On ne jotain puhuneet nuoruudestaan. Ainakin silloin sai paljon helpommin laudatureita kirjoituksista, Anna sanoo. Hän viittaa ylioppilastutkintouudistukseen vuodelta 1996, jolloin otettiin käyttöön arvosana eximia. Sitä ennen laudatureja oli 20 prosenttia arvosanoista, nykyään enää 5 prosenttia.

 


Emma (oik.) viihtyy Munkkiniemen nuorisotalolla.

 

Edes teini-ikä ei ole repinyt railoa hyviin suhteisiin vanhempien kanssa.

– Iskä on sellainen, että se aina muistuttaa, että siellä on kylmä, onko sulla hanskat, pipo ja kaulahuivi, Emma kuvailee.

– En todellakaan haluaisi vielä muuttaa pois kotoa! huudahtaa Anna, joka täyttää kevättalvella 18.

– On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät, mitä nuori käy läpi, kun hormonit alkavat jyllätä. Itselleni esimerkiksi yksityisyys on tosi tärkeää, että saan olla rauhassa omassa huoneessa eikä sinne tulla noin vain häiritsemään, hän jatkaa.

”En haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä.

Molempien vanhemmat ymmärtävät asianomaisten lausuntojen mukaan teinejään erinomaisesti – ja myös teinit ymmärtävät vanhempiaan.

– Ihan varmasti suurin osa vanhemmista ajattelee lapsen parasta. Eivät ne ilkeyttään kiellä, ettei saa lähteä ulos illalla kello 23, Emma sanoo.

Yhä vain tytöt siivoaa

Monia nuorison rappeutumistilasta huolestuneita lohduttanee tieto, että nuoret ovat hyvin konservatiivisia.

– Konservatiivinen on sellainen termi, että siinä on ilmeisesti nuorille negatiivinen kaiku, mutta yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi sanoo.

Nuoret haluavat olla ahkeria, työteliäitä ja rehellisiä. Konservatiivisuus näkyy erityisesti sukupuolirooleissa. Nuorisobarometrin mukaan yläasteikäiset tytöt tekevät kotitöitä kaksi kertaa enemmän kuin pojat, lukioiässä jo kolme kertaa enemmän.

– Arvot muuttuvat nopeammin kuin toimintatavat. Saatetaan ajatella, ettei ole erikseen naisten ja miesten töitä, vaikka kyllä ne vielä aivan selvästi jylläävät, Myllyniemi sanoo.

Iso ero kotitöissä sukupuolten välillä ei yllätä Emmaa ja Annaa.

– Kyllä molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä, enkä haluaisi ylipäätään lajitella nuoria tyttöihin ja poikiin, mutta kokemukseni mukaan tytöt viihtyvät siistimmässä. Näin on ollut vuosikaudet, ja niin se vain menee edelleen, Anna pohtii.

 


Munkkiniemen yläkoulun pihassa näkyy nuorisomuoti: lyhyet lahkeet, suuret kaulahuivit, Nike-pussukat ja tennarit.

 

Myös ammattihaaveet ovat hyvin perinteisiä ja sukupuolten mukaan jakautuneita. Myllyniemi viittaa Aku Ankka -lehden marraskuun alussa julkaisemaan tutkimukseen, jossa tytöt haluavat hoivaamaan opettajiksi ja eläinlääkäreiksi, pojat tienaamaan insinööreiksi tai perinteisiin miesammatteihin palomiehiksi ja poliiseiksi.

– Tytöt ovat myös keskimäärin kiinnostuneempia ympäristöarvoista ja tasavertaisuudesta yleensä, pojat uskovat, että teknologia ratkaisee kaikki ongelmat, näin yleistäen, Myllyniemi sanoo.

Anna on feministi, ja häntä ärsyttää, että feminismiä hänen mielestään mustamaalataan.

– Sehän tarkoittaa kaikkien tasa-arvoa!

Emman teatteriprojektin Shed Helsingin Peter Pan toteutetaan Aleksanterin teatterissa esteettömänä, sillä mukana on pyörätuolilla liikkuvia näyttelijöitä.

– Jossain määrin Suomessa saatetaan syrjiä erilaisuuteen vedoten, he pohtivat.

– Mutta kuka on muka täydellinen, voisi mennä vähän itseensä!

Pieniä faneja

Emma ja Anna eivät yleensä ehdi istuskella iltapäivisin kahviloissa. Lukio teettää Annalla paljon työtä, ja Emmakin on alkanut tsempata, sillä ysiluokka on aina ysiluokka, viimeinen ja merkittävin.

– Oliko sulla jossain vaiheessa seitsemän harrastusta? Emma kysyy Annalta.

Nuorilla on tekemistä, nykyään pääasiassa sellaista, joka tuntuu itsestä miellyttävältä.

”Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.”

Anna ja Emma vetävät yhdessä sudenpenturyhmää, jossa on pieniä 6–7-vuotiaita aloittelevia partiolaisia. He pitävät harrastuksestaan todella paljon, sillä siinä saa olla hyvänä esimerkkinä lapsille – ja saa heiltä samalla palvovaa ihailua.

– Ne pikkuiset ovat niin ihania ja tosi kiintyneitä meihin!

Kun aikaa jää, ja näin tärkeään asiaan sitä järjestetään, kavereiden kanssa hengailu ulkona ja Munkkiniemen nuorisotalolla kuuluu asiaan. Ja ulkona tarkoittaa todella ulkona, puistoissa ja Munkkiniemen rannassa. Jos jollain on käty, kämppä tyhjänä eli vanhemmat poissa, silloin nähdään siellä.

Barometrin mukaan 97 prosenttia nuorista tapaa kavereitaan livenä vähintään kerran viikossa.

– Ei nuoret ole koko ajan somessa! Anna sanoo.

– Me pelataan kavereiden kanssa tosi paljon eikä aina edes tietokoneilla, vaan lautapelejäkin.

Lautapelit innostavat Annaa kuvailemaan, kuinka kaikki nostalginen on muodissa, kuten neulominen. Kuluttaminen sen sijaan on terminä Z-sukupolvelle vähän vieras ja vanhanaikainen. Asioita ostetaan silloin, kun niitä tarvitaan. Anna saa kuukausirahaa, Emma saa rahaa silloin, kun sitä tarvitsee.

 


Oma huone on Annalle tärkeä. Siellä saa olla rauhassa.

 

Muotirintamalla Emmaa kiinnostavat tällä hetkellä kaikista eniten revityt farkut. Ajat ovat muuttuneet siinäkin mielessä, ettei edes Emman äiti ole niitä päivitellyt.

– Kun leikkasin itse ensimmäisiin mustiin farkkuihin reiät polviin, äiti sanoi, että nuohan ovat oikeasti aika hyvännäköiset!

Ehkä on hyväkin, että suhde materiaan on muuttunut. Tuore pohjoismaiden nuorten asenteita kartoittanut tutkimus nimittäin kertoo, että alle puolet, 46 prosenttia, suomalaisnuorista uskoo, että heillä on tulevaisuudessa isommat tulot kuin vanhemmillaan.

Apua ”pullamössöille”

Ihan pelkkää ruusun terälehdillä leijumista ei tavallisen, hyvinvoivankaan nuoren nuoruus koko aikaa ole.

– Esimerkiksi nuorten tyttöjen masennuslääkitys on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, Sami Myllyniemi sanoo.

– Toisaalta vastaavaa kasvua ei näy kouluterveyden masennuskyselyissä, joten tämä voidaan tulkita niinkin, että järjestelmällä on nykyään kyky reagoida ongelmiin. Apua on tarjolla, ja sitä uskalletaan hakea.

”Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään.”

Ensimmäinen lukiovuosi otti Annalla niin koville, että hän oli melkein burnoutin partaalla. Hän puhui asiasta koko perheelleen ja tunsi, että häntä osattiin kuunnella. Nyt paineet ovat vähän helpottaneet.

Kouluissa on tarjolla auttajia: kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa. Emmalla ja Annalla on käsitys, että nuoret uskaltavat puhua ongelmistaan.

– Yhtä kaveriani kiusattiin ja kyllä siihen puututtiin, kun hän uskalsi puhua. Olin hänen tukenaan, ja siitä huomasi, miten tärkeää on, että on kavereita, Emma sanoo.

Nuoret, ihania

Nuoriso on puhunut, ja chailattesta ja cappuccinosta ovat jäljellä enää kuivuneet vaahtoraidat kuppien reunoissa. Emmalla sitä paitsi alkaa olla kiire teatteriharjoituksiin.

– Olen kyllä tosi tyytyväinen omaan elämäntilanteeseeni, Emma sanoo.

– Ei minulla ole koskaan ollut puutetta mistään. Vaikka vaatteita voisi aina olla lisää, hän vitsailee.

– Minäkin olen tosi onnellinen lapsi, mutta ei se tarkoita, etten näe ympärilläni asioita ja tajua, ettei kaikilla ole yhtä hyvin, Anna sanoo.

– Ja toisaalta olen vielä NIIN virheitä tekevä teini.

He kietoutuvat valtaviin kaulahuiveihinsa ja astuvat kahvilan kardemumman tuoksusta ulos pilkkopimeään marraskuuhun.

 

Mikä z-sukupolvi?

Sukupolvi X, jonka teki kuuluisaksi Douglas Coupland samannimisessä kirjassaan, on ensimmäisenä kirjainsukupolvena saavuttanut vanhemmuuden ja pullauttanut maailmaan sukupolvi Z:n. Ja nyt puhutaan siis länsimaisten valtioiden hyvinvointi-ihmisistä. Z:taa määrittelee eniten se, että heidän tulevaisuutensa ei näyttäisi automaattisesti olevan parempi kuin edeltävän sukupolven, kuten on tähän asti aina tapahtunut.

Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä ja vähemmän kiinnostuneempi päihteistä ja kaikenlaisesta hölmöstä riskinotosta, kuten turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Vaikka elävätkin sujuvasti teknologiamaailmassa, Z:laiset kunnioittavat enemmän ihmisten välistä oikeaa kohtaamista kuin kohtaamista verkossa. Sen ennustetaan tarkoittavan muun muassa työelämän kohentumista.

 

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

KAKSONEN

Tunteesi nousevat tänään vauhdilla pintaan. Nyt ei ole paras mahdollinen hetki ihmissuhdeongelmien avaamiseen. Odota pölyn laskeutumista.

 

RAPU

Vaadi tarkkoja selityksiä. Kysele, kunnes sinulla on kaikki tarvitsemasi tieto. Tänään ei pidä jättää  mitään puolitiehen.

 

LEIJONA

Lupaava tilaisuus osuu kohdallesi. On aika rohkaistua ja seurata vaistoasi. Saat paljon aikaan, jos uskot itseesi.

 

NEITSYT

Älä anna tunteenpurkauksen harhauttaa sinua polultasi. Kaikki eivät ole kanssasi samoilla linjoilla. Tee omaa juttuasi kaikesta huolimatta.

 

VAAKA

Irtiotto tekisis hyvää. Lähde reissuun, jos aikataulut ja rahatilanne antavat myöten. Luovuutesi kukkii nyt, mitä olisi hyvä hyödyntää.

 

SKORPIONI

Joku yrittää parhaansa mukaan sekoittaa päätäsi. Älä mene lankaan. Hoida itse rahaan ja töihin liittyvät järjestelyt.

 

JOUSIMIES

On hyvä hetki tavata uusia ihmisiä ja solmia ystävyyksiä. Vedät nyt porukkaa puoleesi. Parilla ystävällisellä sanalla on ihmeellinen vaikutus.

 

KAURIS

Pysyttele kultaisella keskitiellä. Kohtuus on paras tapa pitää ongelmat loitolla. Vältä stressaavaa ja oikuttelevaa seuraa.

 

VESIMIES

Kerro suunnitelmistasi vain lähipiirillesi. Et kaipaa nyt liikaa huomiota. Tarvitset aikaa kypsytelläksesi ideoitasi omassa rauhassasi.

 

KALAT

On aika pyytää palvelusta hyvältä ystävältä. Älä jää yksin pulmasi kanssa. On hyvä hetki kaunistaa kotia ja kutsua kaverit illanviettoon.

 

OINAS

Lähde mukaan kiinnostavalta kuulostavaan projektiin. Intosi ei lopu kesken, jos olet koko sydämelläsi mukana. Sinulla riittaa nyt virtaa.

 

HÄRKÄ

On tärkeää, että näet kauas tänään. Uskalla katsoa tilannetta uudesta näkökulmasta. Ratkaisu ilmaantuu yllättävästä suunnasta.

 

Jaa horoskooppi sähköpostilla kaverille!

Onhan se nyt melkoista. Nimittäin, että vuoden toistaiseksi tinkimättömimmän diskoilusession tarjoavat seitsemänkymppiset veteraanit.

Blondien 11. albumilta Pollinatorilta löytyy kaikki, mikä teki yhtyeestä hittikoneen 1970- ja 80-lukujen taitteessa: kiihkeää ja nopeatempoista pophurmosta, joka kimaltelee kuin vastaimuroitu diskopallo sekä suorastaan törkeän tarttuvia melodioita.

71-vuotiaan laulaja Debbie Harryn karismaattinen ääni huokuu hedonismia jokaisella henkäyksellä.

Albumin räjähtävä energia kumpuaa sen nerokkaasta tekotavasta. Yhtye antoi ihailemilleen artisteille, joiden tiesivät olevan Blondie-faneja, tehtäväksi kirjoittaa yhtyeelle nipun biisejä.

Levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Unelmatoimeksianto palautti Blondien kertaheitosta musiikillisesti takaisin suuruuden aikoihinsa yli 35 vuoden taakse. Kuuntele vaikka The Smithsin entisenä kitaristina tunnetun Johnny Marrin kynäilemä My Monster. Kappale paukkuu uuden aallon rockin ja diskon kohtaamispisteessä niin, että jytisee.

Uusvanhan estetiikan hengen mukaisesti levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Jos etsimällä etsii jonkinlaista säröä vuosimallin 2017 Blondien kultapölyn peittämään pintaan, sellainen saattaisi olla Harryn estottoman nuorekkaat tekstit. Silloin täytyy vain nöyrtyä ja muistaa tosiasia; Blondie oli alun perinkin vain väline eskapismille ja pakenemiselle opiskelijasolun ankeasta arjesta.

Blondie: Pollinator

(Sony)

 

Elli näyttää heleältä sopraanolta, mutta kuulostaa tummalta bassolta.

Bichon frisé Elli tuli muusikko Antti Ketoselle syntymäpäivälahjana. Neljänsuoran solisti on pannut merkille, että Ellilläkin on musiikkikorvaa. Isäntä on selannut netissä videoita, miten koiraa voisi opettaa laulamaan.

Pari biisiä kolahtaa Elliin parhaiten ja sytyttää sen laulamaan. Kun Antti hyräilee Mansikkaa ja valkoapilankukkaa tai Lapsella vain voi silmät niin loistaa, Elli yhtyy lauluun uristen. Sen lauluääni on möreämpi kuin siro ulkomuoto antaisi olettaa.

Katso videolta, kuinka Elli laulaa!

2998749

Lue lisää Ellistä ja muista julkkiskoirista Me Naisten numerosta 21/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

En siedä hömppää urheilussa, tiivistää koomikko Ulla Virtanen liikuntafilosofiansa.

Harrastan liikuntaa monipuolisesti sekä työni takia että saavuttaakseni haaveeni spagaatista 90-vuotiaana. En siis ole vielä lähelläkään spagaattia, mutta jospa yhdeksänkymppisenä sitten.

Menin eräänä iltana joogaamaan uudelle salille. Odotin kunnon kuumaa joogaa. Reisilihakseni tulisivat venyessään huutamaan kuin Miss Dominan käsittelyssä.

Toisin kävi. Löysin itseni makaamasta lattialta. Panhuilumusiikki säesti kertomusta siitä, kuinka pinkki chakra leijailee häpyluuni yllä. Minun tehtäväni olisi hengittää chakra lempeäksi. Sen sijaan lakkasin hengittämästä kokonaan pelkästä ärsyyntymisestä, ja chakrani menivät henkiseen kramppiin.

En siedä hömppää urheilussa. Sen sijaan, että kuvittelen kaiken maailman auroja, haluan konkreettisesti tuntea, kuinka jäykistyneet lihakseni paukahtelevat notkeammiksi. Tai ainakin paukahtelevat.

Haluan kokea hierojalla ruumiinosien toisistaan irrottamiset ja kotona hivelemiset – enkä toisinpäin.

Joskus hempeily saa minut jopa kapinalliseksi. Jos tunnilla kehotetaan meditoimaan ajatukset pois, kapinoin ja mietin kiusallanikin kaikkea turhaa iltapalaideoista Lumikin kääpiöiden nimiin. Kieltämättä tämä on ihan yhtä hölmöä kuin vanhemman neuvoja vastaan kapinoivan teinin kulkeminen ilman pipoa paukkupakkasella.

Joogan jälkeen menin hierontaan. Makasin jo mahallani pöydällä, kun hieroja sanoi, että hänestä kovakouraisella hieronnalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Vain hellät otteet auttavat. Onneksi olin jo naama hierontapöydän aukossa, sillä ilmeeni vääntyi turhautuneeseen irvistykseen. Haluan kokea hierojalla ruumiinosien toisistaan irrottamiset ja kotona hivelemiset – enkä toisinpäin.

Olen suorittamisnauttija. Nautin tuloksista, nautin konkretiasta, siis elämässä ylipäätäänkin. En jaksa kuunnella höpinöitä chakroista ja jumalista ja muista ulkoistetuista asioista. Minusta elämä on nautittavinta, kun se on sitä, mitä se on.

Kuulostanko hellyyteen kyvyttömältä nihilistiltä? Ehkä.

Kun kuuntelen kehoani, se kertoo, mikä osa on kipeä ja jumissa, onko nälkä, kylmä vai vitamiinin puute.

Tosin hämmentävän usein kehoni väittää minulle, miten hyvän oloni ehdoton edellytys on litra manteli-kinuskijäätelöä, ämpäri popcornia ja tv-sarjamaraton.

Kuulostanko hellyyteen kyvyttömältä nihilistiltä? Ehkä. Olen kyllä vanhemmiten opetellut suorittamaan vähemmän. Tosin sillä tuloksella, että saatan saada itseni kiinni vähemmän suorittamisen suorittamisesta.

Minulle kehonhuollossa on kyse sellaisten asioiden tekemisestä, jotka tuottavat nautintoa. Jos se on liikunnan suorittamista pohjoiskoreamaisella otteella ja siihen päälle selän hieromista perunanuijalla, niin miksipä ei.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.