Niina Niskasen mukaan on tärkeää tiedostaa, että häirintää voi kohdata kaikkialla. Siksi siihen puututtiin myös roolipeleissä. Kuva: Hanna Erkinjuntti
Niina Niskasen mukaan on tärkeää tiedostaa, että häirintää voi kohdata kaikkialla. Siksi siihen puututtiin myös roolipeleissä. Kuva: Hanna Erkinjuntti

Pelisuunnittelija Niina Niskanen tietää, kuinka voi varautua ahdisteluun: kun tilanteita käy turvallisessa ympäristössä etukäteen läpi, niihin voi olla helpompi varautua ja reagoida. Uusi opas antaa vinkkejä ahdistelun estämiseen.

Naisten pelialalla kohtaamasta vähättelystä ja seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu viime vuosina paljon. Viime sunnuntaina pelisuunnittelija Niina Niskanen, 36, voitti Ropecon-roolipelitapahtumassa Vuoden Peliteko -palkinnon materiaalipaketillaan Turvallisempaa larppausta. Paketti tarjoaa työkaluja siihen, miten ehkäistä ahdistelua ja tehdä larppaamisesta aiempaakin turvallisempaa ja tasa-arvoisempaa.

”Omista rajoista kiinni pitäminen on tärkeä perusasia.”

– Tärkeitä perusasioita ovat omista rajoista kiinni pitäminen, niiden kunnioittaminen sekä sen vaatiminen, että muutkin kunnioittavat omia rajoja. Olennainen sääntö on tietenkin se, ettei ketään saa häiritä, mutta asiaa täytyy lähestyä myös konkreettisella tasolla ja neuvoilla, Niskanen sanoo.

Niskanen itse on harrastanut larppaamista noin 20 vuotta. Larppaaminen on harrastus, jossa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihin pukeutumalla ja käyttäytymällä hahmolle ominaisella tavalla. Peliä pelataan pelinjohtajan etukäteen suunnittelemassa maailmassa tai tilanteessa. Larppaaminen on kuin improvisaatioteatteria ilman yleisöä, koska sitä eivät yleensä seuraa ulkopuoliset.

Materiaalipaketin neuvot eivät rajoitu pelkästään larppaamiseen.

Turvallisempaa larppausta -materiaalipaketti on suunnattu erityisesti larppeihin, roolipeleihin ja niihin liittyviin tapahtumiin. Neuvot eivät kuitenkaan rajoitu vain larppaamiseen. Ei-toivottu koskettaminen, ulkonäöstä huomauttelu tai painostaminen epämiellyttäviin tilanteisiin ovat asioita, joita voi kohdata kaikkialla.

– Materiaalipakettia voi käyttää missä tahansa harrastuspiirissä. Se sisältää myös erilaisia häirinnän ehkäisyyn liittyviä harjoitteita, kuten sellaisen treenin, miten uskaltaa sanoa suoraan ”ei”, Niskanen sanoo.

Häirintää ovat useimmiten esimerkiksi kieltojen ohittaminen tai koskettaminen ilman lupaa.

Esimerkiksi turvasanaharjoituksissa voidaan tehdä ryhmässä esittäytymiskierroksia, joissa ensin kätellään ja myöhemmin pyydetään lupaa halaamiseen. Jos molemmat sallivat halaamisen, sitä jatketaan niin kauan, kunnes toinen sanoo sovitun turvasanan, ja tilanne lopetetaan.

Niskanen itse on kohdannut häirintää sekä roolipelien yhteydessä että niiden ulkopuolella. Häirintää ovat useimmiten esimerkiksi kieltojen ohittaminen tai koskettaminen ilman lupaa. Niskasen mukaan erilaisten harjoitusten tekeminen etukäteen voivat olla toimiva tapa ehkäistä häirintää – kenelle tahansa ja missä tahansa.

– Kun on harjoitellut mahdollisia häirintätilanteita, niihin pystyy paremmin myös varautumaan. Olen itse huomannut, että kun olen miettynyt jonkin lauseen tai toiminnan häirintätilannetta varten, on paljon helpompaa myös estää ahdistelua. Silloin ei välttämättä mene niin helposti lukkoon, mitä ainakin minulle häirintätilanteissa helposti tapahtuu.

– Ahdistelun vastaisia harjoituksia voisi ihan hyvin tehdä esimerkiksi kouluissa.

Monipuoliset taustat mahdollistavat häirinnän

Oppaassa kerrotaan, että koska roolipelaajat edustavat eri ikäluokkia ja kulttuureja, erilaisten tottumusten ja taustojen kohdatessa voi syntyä myös häiritseviä tilanteita. Jotta larppaaminen voisi olla mahdollisimman tasa-arvoista, vaatii se esimerkiksi sellaistenkin asioiden huomioimista, jotka tuntuvat itseltä turhilta tai itsestäänselviltä.

”Korkeammasta valta-asemasta on helpompi häiritä toista.”

Larppauksessa häirintää voi olla esimerkiksi se, että toistuvasti hakeutuu pelaamaan romanttissävyisiä suhteita tai on piittaamaton turvasanojen käytöstä.

Yksi häirinnän yleinen ongelma on valtasuhteiden väärinkäyttö, jota on mahdollista kohdata myös roolipeleissä.

– Korkeammasta asemasta on helpompi häiritä toista. Se pitäisi tiedostaa. Valta-asemassa olevien tulisi käyttää asemaansa enemmän siihen, että pelitilanteet olisivat mahdollisimman turvallisia.

Ongelmien huomaaminen voi olla vaikeaa

Kuten yleensäkin häirinnässä, ongelmia voi usein olla hyvin vaikea tunnistaa ja ehkäistä. Niskasen mukaan on tärkeää tiedostaa, että häirintää on olemassa, vaikka sitä ei itse joutuisi kohtaamaan.

”Keskustelusta nousi ajatus siitä, että yleiselle ohjeistukselle häirinnän ehkäisystä olisi tarvetta.”

– Puhuimme eräässä larppauksen Facebook-ryhmässä häirinnästä, ja keskustelusta nousi ajatus, että yleiselle ohjeistukselle häirinnän ehkäisystä olisi tarvetta. Monilla peleillä on omat häirinnänvastaiset linjauksensa, mutta halusimme tehdä yhteisen, kaikkien helposti käytössä olevan materiaalin.

Pelien tekijänä Niskaselle on tärkeintä tarjota pelaajille mieleenpainuvia kokemuksia ja ottaa heidät mukaan pelin suunnitteluun, jotta larppauksesta saataisiin yhdessä tehtyä mahdollisimman toimivaa ja hauskaa.

Pelaajana olennaisinta puolestaan on turvallinen olo.

– Pelaajan näkökulmasta larppauksessa parasta on se, että saa mahdollisuuden kokeilla turvallisesti sellaisia rooleja, joihin ei ole normaalielämässä mahdollisuutta, Niskanen sanoo.

Tunneälyä ja empatiaa

Niina, 36, kyllästyi ahdisteluun roolipeleissä – kehitti palkitut ohjeet

EntinenLarppaaja kirjoitti: sticks and stones may break my bones but there will always be something to offend a feminist Jospa suorasta selvästi ahdistelevasta käytöksestä tehtäisiin asianmukainen imoitus ja kyseinen henkilö merkittäisiin asiattomana muiden tietoisuuteen. Ahdistelu on yleensä ahdistelijoiden mielestä, yksinkertaista ja helppo torjua, tai kieltää. Emme me halua kuitenkaan, elää kovassa ja tunteettomassa poliisivaltiossa, siksi ihmissuhdetaitoja ja vuorovaikutusta, on syytä...
Lue kommentti
Respekti

Niina, 36, kyllästyi ahdisteluun roolipeleissä – kehitti palkitut ohjeet

Tärkeää, että nuoret tytöt, pojat, naiset ja miehet, osaavat hallita itsensä ja toimia asiallisesti, lapsillakin on toivoa. - Jokaisen ihmisen seksuaalinen ja muu itsemääräämisoikeus, on vielä lastenkengissä Suomessa. Epävarmat takertuvat eiliseen ja heille kuulumattomiin asioihin. Rohkeat uskaltavat olla ihmisiä itselleen ja toisilleen.
Lue kommentti

No, niitä tarttuu Kotuksen sanastajien haaviin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kuukauden sana ylitti tällä viikolla uutiskynnyksen: kaiketon, miten hieno ja kätevä sana! Kaiketon on syötävää, joka on ainakin maidotonta, munatonta, gluteenitonta ja soijatonta, ja kun sellaista leipoo syntymäpäiväjuhliin, kaikki vieraat voivat nauttia.

Kotuksen Kuukauden sanojen arkisto on muutenkin mahtava kokoelma ajankohtaisia puheenaiheita viime vuosilta: muistatteko, milloin puhuttiin ukkoskyykystä? Entäs milloin syötiin pakotejuustoa? (Samana kesänä: heinä- ja elokuussa 2014.)

Sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen Kotukselta kertoo, että kuukauden sanat tulevat sanakirjatyön sivutuotteena: toimittamiseen liittyy työvaihe nimeltä sanastus, jossa seurataan mediaa ja kerätään aineistoa. Kuukauden sanaksi valitaan sanastajien haavista jokin ajankohtainen, mieluusti uusi sana. Se voi olla somessa nähty, radiossa kuultu, lehdistä luettu tai jostain vain ponnahtanut.

Kaiketon on jännä karitiivijohdos.

– Kaiketon ei ole ihan uusi, mutta nyt se on ajankohtainen, kun ihmiset miettivät kesäjuhlien tarjoilua. Lisäksi se on aika jännä karitiivijohdos.

Klemettisen mukaan sanojen kanssa on mukavaa työskennellä: pysyy maailmassa kiinni. Syömiseen liittyvä sanasto on nyt pinnalla, samoin politiikkaan. Donald Trump on osoittautunut sanastoa tuottavaksi runsaudensarveksi.

– Tänään kuulin sanan whataboutismi. Se on retorinen keino, jolla kritiikin kohde yrittää siirtää huomion johonkin muuhun epäkohtaan.

Klemettisellä on myös selvä suosikki viime vuosien uusien sanojen joukossa.

– Sydäniskuri! Lääketieteen sanastolautakunnassa on etsitty suomenkielistä sanaa defibrillaattorille. Usein suomennokset otetaan nihkeästi vastaan, mutta sydäniskuri on poikkeus: se on tosi läpinäkyvä ja sopii suuhun.
 

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00