Näin helppoa on huuhaan kirjoittaminen. Näppäimet laulamaan! Kuva: Shutterstock
Näin helppoa on huuhaan kirjoittaminen. Näppäimet laulamaan! Kuva: Shutterstock

Uuninpankkopoika-blogin Saku Timonen taistelee huuhaata vastaan tappouhkaustenkin uhalla.

Aamulla alkoi kohista. Yhteiskuntakriittistä Uuninpankkopoika-blogia kirjoittava Saku Timonen, 57-vuotias lakimies Pohjois-Karjalasta, julkaisi uuden kirjoituksensa Suvakin kääntymys. Siinä hän osoittaa, kuinka MV-lehden uutisointi vastaanottokeskusta kritisoineesta "Niinasta" onkin ihan huttua. Koko Niinaa ei taida olla olemassakaan, blogissa osoitetaan.

Saku Timonen on taistellut nyt jo viiden vuoden ja 1500 blogikirjoituksen verran väärää tietoa vastaan. Hänen voisi luulla olevan ristiretkellä maahanmuuttovastaista MV-lehteä ja muita netin yksityisrahoitteisia skandaalisivustoja vastaan, mutta siitä ei Timosen mukaan ole kyse.

– Mä olen juristi, joten olen sitä mieltä, että keskustella saa ja eri mieltä saa olla, mutta pitää keskustella faktojen pohjalta. Ei sovi julistaa hölynpölyä totuutena. Hölynpöly otetaan helpommin vastaan kuin faktat, joita ei aina jakseta lukea. Välillä vastaan tulee niin törkeitä juttuja, joita jaetaan paljon, että tulee sellainen tunne, että ne on oikaistava, hän kertoo puhelimessa.

Ensimmäinen merkki: uutinen on liian hyvä ollakseen totta.

Timosen blogikirjoitukset käsittelevät esimerkiksi rasismia, hallituksen työllistämispolitiikkaa, köyhyyttä ja toimeentulotukea.

– Höynäytetyksi tuleminen on valitettavan helppoa. Ehkä se johtuu medialukutaidon puutteesta. Uskotaan nettijuttuja, koska on totuttu, että painettu sana ei valehtele. Sanomalehdissä jutut saattavat olla värittyneitä, mutta kuitenkin usein faktaa. Tiedot on tarkistettu, eikä täyttä hölynpölyä julkaista uutisena. Iäkkäämmät ihmiset voivat ajatella, että jos jotain laitetaan nettiin, pakkohan sen on olla totta – tai siinä on oltava edes jotain perää. Eivät he tule ajatelleeksi, että esimerkisi MV-lehden jutut ovat aivan tuulesta temmattuja.

MV-lehden lisäksi Timonen on käsitellyt blogissaan vaikkapa maahanmuuttokriitikkojen Hommafoorumia, perussuomalaisten Jussi Halla-ahon Facebook-päivityksiä ja blogia ja salaliittoteoreetikkojen Magneettimediaa.

– Halla-ahon Scripta-blogi on aivan täysin väritettyä tietoa. Siellä on totuuksia, jotka on kirjoitettu niin ovelasti, että sekaan on saatu kätkettyä valheita.

Huuhaan tuntomerkit

Miten sen huuhaan sitten tunnistaa, Saku Timonen?

– Siihen on kaksi varmaa tuntomerkkiä. Yksi: Uutinen on liian hyvä ollakseen totta. Kaksi: Uutinen on liian huono ollakseen totta. Jos jompikumpi täyttyy, uutinen todennäköisesti ei ole totta.

Eikä sekään helpota, että tiedonhakeminen voi olla monelle vaikeaa.

– Googlettaminen on hirveän monelle ylivoimaisen vaikeata. Monet eivät tiedä, mistä tietoa pitäisi etsiä. Vaikka ei tiedonhankkimisen pitäisi olla ylivoimaista. Googlettamalla löytää esimerkiksi toimeentulotuen tarkat summat.

Uhkauksia lähettelevät ovat reppanamiehiä.

Mutta antaa hän myönnytyksiäkin.

– Toisaalta taas tarveharkintainen toimeentulotuki löytyy lakikirjasta, ja sen lukeminen on monelle ylivoimaista. He ymmärtävät lakitekstiä, mutta voivat käsittää sen väärin.

Bloggaaja-juristi toivoisi, että ihmiset eivät olisi lampaita. Sillä hän tarkoittaa tätä:

– Varoitan ihmisiä, että älkää olko lampaita, vaan epäilkää. Epäilkää muutakin kuin valtamediaa, esimerkiksi yksityisiä medioita, joissa puhutaan epäilyttäviä asioita.

Hänkin aikoo jatkaa epäilyä, vaikka on bloggausvuosiensa aikana saanut kaikenlaista palautetta tappouhkauksista kosintoihin.

– Mutta kaikki palaute tulee blogin kommenttiosioon.

Kotiovelle asti uhkaukset eivät tule.

– Ne, jotka uhkauksia lähettelevät, ovat reppanamiehiä. He uhkailevat naisia, eivät aikuisia miehiä, jotka ovat juristeja.

Raili Sergejeff

Nettihölynpölyä vastustava bloggaava juristi Saku Timonen: Kaksi merkkiä paljastaa huuhaan

Timonen kirjoittaa aina faktan pohjalta, ja hän pystyy näyttämään nämä faktat, ja nehän ovatkin aina esillä hänen kirjoitustensa yhteydessä. Esim. tuo äärimmäinen esimerkki "Niina" on feikkiprofiili, kävin itsekin tarkistamassa, koska tuntui äärimmäisen omituiselta, että ihminen paljastaisi sellaisia juttuja, mitä tämä Facebookin sivuillaan paljasti. Nyt profiili onkin kadonnut. Esim. kuvan voi tarkistaa itse googlen kuvahaulla. Löysin itsekin ne kuvat juuri noilta alla mainituilta sivuilta: "...
Lue kommentti

Keskiössä on kolme ihmiskohtaloa, joihin paavi on vaikuttanut suuresti.

IS TV-LEHTI: Vuonna 2013 katolisen kirkon paaviksi noussut paavi Franciscus eli argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio (s. 1936), on profiloitunut katolisen kirkon uudistajana. Ruotsalaisdokumentissa Franciscus, paavi joka koskettaa tutustutaan liberaalina pidetyn paavin ja katolisen kirkon suhteeseen.

Keskiössä on kolme ihmiskohtaloa, joihin paavi on vaikuttanut suuresti. Yksi on paavin vanha ystävä, toinen naispappeuden kieltämisen vuoksi katolisesta kirkosta eronnut ja kolmas syyrialaispakolainen, jonka perheen paavi Franciscus otti mukaansa Roomaan Kreikan pakolaisleireiltä.

Lähes kaksi kolmasosaa katolisen kirkon työntekijöistä on naisia, mutta heidän asemansa on yhä heikko. Seksistisen valtarakennelman murtumista tuskin nähdään vielä Franciscusin valtakaudella.

Dokumentti: Franciscus – paavi, joka koskettaa Yle Teema & Fem to 24.8. klo 19.00

Näyttelijä Antti Luusuaniemi ja mainosalalla työskentelevä vaimo Lili Zoe Ermezei ovat perhekeskeisiä työnarkomaaneja.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi, 37, ja Lili Zoe Ermezei, 29, tapasivat kuusi vuotta sitten Budapestissa mainoskuvauksissa. Ensimmäiseksi Lili ihastui suomalaisnäyttelijän nahkalaukkuun, sitten mieheen.

– Paitsi, että Antilla oli hyvä maku, hän oli myös sympaattinen, komea, antelias ja mukava. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Lili kertoo.

Jo seuraavana kesänä Lili jätti uransa ja rakastamansa työn ja muutti Suomeen Antin luo.

– Olin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään, Lili sanoo.

Antin ammatti tosin herätti hänessä epäilyksiä.

– Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä. Mutta luultavasti hän saa tarpeeksi huomiota näyttämöllä, sillä kun hän tulee kotiin, hänessä ei ole tippaakaan egoismia tai narsismia.

"Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä."

Kumpikin heistä on sitä mieltä, että mustasukkaisuus vie ihan turhaa energiaa.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu missään, kun Antti suutelee muita näyttelijän työssään. En silti tee siitä ongelmaa, sillä Antti osaa erottaa työn ja yksityiselämän. Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi, Lili sanoo.

Perhekeskeiset työnarkomaanit

Perheen ja uran välillä tasapainottelu onkin Lilin ja Antin elämässä jokapäiväinen haaste. Molemmat suhtautuvat työhönsä intohimoisesti, mutta arvostavat myös perheen yhteistä aikaa.

– Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muu elämä. Ei elämää ja perhettä voi siirtää syrjään, Antti sanoo.

"Voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa."

– Olen aina ollut työnarkomaani ja voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa, mutta olen oppinut Antilta, ettei se voi olla ihmisen ainoa arvo. Hän muistuttaa minua siitä, että lopussa meillä ei ole kuin perhe, mainostoimistossa strategisena johtajana työskentelevä Lili jatkaa.

Jännittikö Liliä äitipuolen rooli?  Miten Antti ja Lili jakavat  kotityöt? Mikä on ollut  heidän suhteessa vaikeinta aikaa?  Lue lisää Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Antin ideoima Red Carpet –leffafestivaali Hyvinkäällä 31.8. – 3.9.