Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa. Kuvat: Jouni Harala
Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa. Kuvat: Jouni Harala

Työputkien päätepisteet, riidat ihmissuhteissa, yhtyeen loppu. Elämän käännekohdissa Samuli Putro on löytänyt itsensä usein samasta paikasta. – Uskon, että ihminen hakeutuu korkeisiin paikkoihin silloin, kun elämä käy suppeaksi eikä näe eteenpäin.

– Kaikkein tärkeintä on oppia sietämään yksinäisyyttä ja elämään sen kanssa. Se on ehkä vaikein rasti, joka meille ihmisille annetaan. Mutta ilman omaa tilaa en pystyisi ajattelemaan ja kirjoittamaan. Siksi se on minulle luksusta, muusikko Samuli Putro, 46, sanoo.

Nykyään Samuli viihtyy niin hyvin yksin, että on vaikea uskoa hänen olevan sama rokkistara, joka kiersi Zen Cafén ja soolouransa huippuvuosina bändin kanssa tauotta ympäri Suomea.

– Vietän tätä nykyä paljon enemmän aikaa työhuoneellani kirjoittaen kuin keikoilla.

Kun Samuli tänä keväänä, parin vuoden odottelun jälkeen, julkaisi uuden levyn Valkoinen hetero, moni kuulija höristeli korviaan. Mies laulaa sillä niin pakahduttavasti ikääntymisestä, muuttuneesta musiikkibisneksestä ja menneistä onnen hetkistä, että kurkkuun nousee pala. Onkohan muusikolla meneillään paha elämänvaihe, vai mistä on kyse? Eihän näin surullisia lauluja olekaan.

Mitä vielä, kantakahvilassaan Kumpulassa kahvia hörppivä Samuli vaikuttaa hyväntuuliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä mieheltä eikä myönnä potevansa mitään keski-iän kriisiä.

" Ei ihmisen kannata väkisin yrittää seurata aikaansa."

– Totta kai olen joskus miettinyt ikääntymistä, mutta olen sitä mieltä, ettei ihmisen kannata väkisin yrittää seurata aikaansa. Jos pitää käyttäytyä ja näyttää itseään nuoremmalta, koko elämään tulee helposti puristeinen tunnelma, Samuli sanoo.

Yksin elävää taiteilijaa eivät sido työajat tai perhearki. Kun kotikaupunki Helsinki alkaa tympiä, Samuli vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa.

– Musiikki on minulle elämässä johtotähti, vaikka moni muu asia ympärillä on epävarmaa. Pisin sitoumus elämässäni on ollut popmusiikkiin – ensin kuuntelijana ja sitten tekijänä.

Yksin asuminen ja lapsettomuus eivät ole Samulille tietoisia valintoja. Hän on välillä elänyt pitkäänkin parisuhteessa.

– Kyllä se aluksi on ollut ihan sattumaa, ettei minulla ole perhettä. Se asia ei vaan koskaan tullut kauhean lähelle. Onneksi nykyään yksinelävä ei ole mikään kummajainen ja perheitäkin on monenlaisia. Se on helpottavaa.

Kahvila Hopia

”Kahvila ei saa olla liian lähellä.”

”Ihminen tarvitsee etappeja, ja kahvilat ja ravintolat ovat etappeja, joita käytetään kahvia juoden. Kahvila Hopia on minulle kulmakuppila ilman viinaa. Se sijaitsee vartin kävelymatkan päässä kotoani, mikä on olennainen asia. Kahvila ei nimittäin saa olla liian lähellä, vaan sinne pitää varta vasten mennä.

Keitän aamukahvin aina himassa, mutta jatkan kahvittelua kahvilassa aamu-uinnin jälkeen– tai kotona, jos tarvitsen taukoa töistä. Tykkään paikan kotoisasta fiiliksestä, juon kahvin maidolla ja saatan syödä tonnikalaleivän.

Myös kahvilan terassi on mainio. Ihmiset kantavat talvellakin ulos tuoleja. Kesällä siinä voi hujahtaa ihan huomaamatta tunteja, koska aina joku tuttu kulkee ohi ja jää juttelemaan. Kun kirjoitin Olet puolisoni nyt -kappaletta ja minulla oli c-osan kanssa ongelmia, menin katsomaan, sattuisiko siellä olemaan ketään tuttua, jolle voisin sen näyttää. Ja olihan siellä. Tuttu ohjaaja luki tekstin ja sanoi, että siinä on liikaa kuvia kuvien päällä. Sitten menin kotiin ja kirjoitin sen valmiiksi.”

Ykkösen ratikka

”Ilman bussilippua ei ole elämää.”

”HKL:n kuukausikortti oli ensimmäinen asia, jonka ostin muuttaessani Turusta Helsinkiin, sillä ilman bussilippua ei ole elämää. Ostin aina ensin kuukausikortin ja sitten vasta maksoin vuokran, se oli asioiden tärkeysjärjestys.

Ajan nykyään päivittäin ykkösen ratikalla, jonka päättäri on kotini lähellä Käpylässä. Minusta on mukava katsella liikkeessä ikkunasta ihmisiä, jotka kulkevat kadulla. Toisin kuin monet, en kuuntele koskaan musiikkia ratikassa, sillä en osaa olla kuulokkeet päässä julkisissa tiloissa.

Ykköslinjan ainoa ongelma jossain vaiheessa oli, että ykkönen kulkee Hakaniemessä Ravintola Rytmin ohi, ja minun oli aina pakko jäädä siinä pysäkillä pois. Nykyään ongelma on poistunut, koska ravintolat eivät enää ole niin keskeisessä roolissa elämässäni.

"Vähensin juomista vuosikymmenen taitteessa."

Vähensin juomista vuosikymmenen taitteessa. Kokonaan en aio lopettaa, sillä alkoholin juominen on usein tosi kivaa ja olisi hölmöä menettää se mahdollisuus kokonaan vain siksi, ettei hallitse sitä.”

Raahen kirjasto

”Liittyy seksuaaliseen heräämiseen.”

”Penskana Raahen kirjasto oli minusta jännä paikka: uuden tiedon keskus, jossa kuitenkin haisi pölyltä, mikä tuntui hyvältä yhdistelmältä. Luin aluksi nuortenkirjoja, mutta siirryin nopeasti Viisikoista jonnekin John Irvingin suuntaan. Nimenomaan kirjat, esimerkiksi John Irvingin Kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma liittyivät voimakkaasti seksuaalisen heräämiseen. Koko sukupuolisuus sai oman kirjallisen sävynsä kauan ennen kuin se mitenkään konkretisoitui oikeassa elämässäni.

"Lukiossa pinnasimme koulusta, jotta pääsimme musiikkikirjastoon kuuntelemaan uusia levyjä."

Kirjasto oli minulle oivalluksen kohta. Kuuntelin musiikkia ja luin kirjoja, eli syntyi sama halu, joka kantaa tekemistäni tänäänkin.

Lukiossa pinnasimme koulusta, jotta pääsimme musiikkikirjastoon kuuntelemaan uusia levyjä. Siihen maailmanaikaan piti ensin käydä viemässä kirjastovirkailijalle levy, jota halusi kuunnella. Muistan, miten kuuntelimme Neljän Ruusun ekaa levyä ja pidimme vinyylin pahvikantta hattuna päässä, se oli meistä tosi hauskaa.

Äitini oli opettaja ja isäni kävi töissä Rautaruukilla niin kuin kaikkien raahelaisten isät. Kotona meininki oli sellainen, että rahaa löytyi kyllä aina kirjoihin ja levyihin, joista todella oli kiinnostunut. Faija keräsi sarjakuvia, joten populaarikulttuurista ei lapsuudessani ollut pulaa.”

Kumpulan maauimala

”Tykkään uida sateessa.”

”Aina kun mahdollista etsin paikkoja, joissa ei olisi muita ihmisiä. Kantava ajatus omassa elämässä on, että haluan tilaa ympärilleni. Tarvitsen oman huoneen ja omaa tilaa ainakin käsien leveyden ympärilleni, noin niin kuin henkisesti.

Kesäisin aamuni alkavat aina samalla tavalla: juon mutteripannulla keitetyn aamukahvin kotona, pesen hampaani ja suuntaan sitten Kumpulan maauimalaan. Jos minulla on ysiltä tapaaminen, herään seiskalta, että ehdin käydä nopeasti pulahtamassa. En välttämättä edes vietä altaassa hirveästi aikaa yhdellä kertaa, mutta teen sen joka aamu. Uin aina mieluummin aikaa kuin matkaa. Vartti tai 20 minuuttia riittää nostamaan paskaksi käynyttä kuntoa ennen kiertueen käynnistymistä.

Niissä hetkissä on aina uuden alun tunnelma. Päivä on jo kerran alkanut, mutta sitten sen itse aloittaa uudelleen. Siitä tulee sellainen olo, että uudelleen aloittaminen on laajemminkin mahdollista elämässä.

Komeinta on, kun toukokuussa sade saattaa olla niin kylmää, että se laittaa altaan höyryämään. Ja sitten hätkähtää, kun kuolleen kulman takaa ui joku hitaasti sumun keskeltä. Muutenkin tykkään uida sateessa, koska silloin uimalassa on tyhjää.

 "Tykkään uida sateessa, koska silloin uimalassa on tyhjää."

Mummo opetti minut uimaan yhtenä kesänä Tampereen Kuljussa järvenrannassa, koska minua harmitti, etten keväällä koulun liikuntatunneilla ollut osannut. Meidät oli jaettu uimataidon mukaan aikuisten ja lasten altaisiin, enkä suostunut millään hyväksymään sitä, etten muka osannut uida. Hyppäsin pokkana aikuisten altaaseen ja opettaja hyppäsi perässä, koska pohjaanhan minä tietenkin painuin.

Mutta mummo opetti, että täytyy ottaa keuhkot täyteen ilmaan, silloin kelluu. Ja minä ihmettelin, että näinkö helppoa tämä onkin, sen kun vaan siinä heiluttelin jalkoja ja käsiä.”

Työhuone Vallilassa

”Tarvitsen äänieristävät seinät.”

”Olen onnellisimmillani kirjoittaessani – kun ympärillä on pari soitinta, kyniä ja vihkoja.

Työhuoneellani Vallilassa ei ole mitään turhaa. Se on elämäni ensimmäinen ikkunallinen työhuone, mikä on mahtavaa, vaikka ikkunasta näkyykin vain vastapäinen seinä. Tarvitsen myös äänieristävät seinät. En tietenkään silloin, kun kirjoitan, mutta soittaessa ja laulaessa ne ovat pakolliset, muuten hävettää liikaa.

Toimin parhaiten aamuisin, neljään viiteen mennessä iltapäivällä olen tehnyt päivän duunin.

Yleensä matkalla töihin keksin, mitä aion yrittää. Neljä tuntia työhuoneella on jo hyvä aika, sillä en ole koskaan ollut kauhean pitkäjänteinen. Tai olen pitkäjänteinen ehkä siinä mielessä, että jaksan tehdä asioita vaikka kuusi kuukautta, mutta yhden päivän sisällä paukut on nopeasti käytetty.

Illalla voin kyllä soittaa, mutta uuden luominen, keksiminen, on aamuhommaa.

Suhtaudun nykyään työhöni ihan eri tavalla kuin nuorempana. Aiemmin en muuta halunnut kuin päästä keikoille. Kaikki julkaisut olivat vaan keino päästä esiintymään. Mutta sitten se, että elämä mittautuu yleisöjen edessä, alkoi tuntua muuttamisen arvoiselta asialta. Ei keikkailu vituttanut, mutta mietin, mitkä ovat ne kohdat, joissa minäkuva muodostuu. Esiintyminen on ihanaa, mutta se ei voi olla se paikka, missä olen kaikista onnellisin. Eikä työ voi olla se paikka, missä toteudun eniten.

Nykyään en halua altistaa itseäni liialliselle nähdyksi tulemisen tunteelle. Se ei tee enää hyvää, se ei vahvista.

"On jo aika paljon, jos saan kengännauhat solmittua ja vietyä kompostin."

En myöskään enää usko, että voisin vaikuttaa muiden ihmisten elämiin. Paukut kannattaa aika lailla käyttää itseen. On jo aika paljon, jos saan kengännauhat solmittua ja vietyä kompostin. En kuvittele olevani suuri ajattelija.”

Taivaskallio

”Hyvä elämäntilanteen mittari.”

”Olen ollut Taivaskalliolla Helsingissä tosi onneton, mutta myös tosi onnellinen. Työputkien päätepisteet, riitaisat kohdat ihmissuhteissa, yhtyeen loppu. Kevään ensimmäinen raikas idea, tulevan levyn ensimmäinen laulu, itseuskon palautuminen, ihastumiset. Taivaskallio sopii kaikkiin taitteisiin, koska sieltä näkee kauas.

Uskon, että ihminen hakeutuu ihan syystä korkeisiin paikkoihin silloin, kun elämä käy suppeaksi eikä näe eteenpäin. Ajatteluhan menee usein käsi kädessä sen kanssa, mitä näkee, sillä sitä ihminen ajattelee, mitä katsoo.

Paikat, joihin toistuvasti palaa, toimivatkin hyvinä elämäntilanteen mittareina, koska niissä ajattelee aikaa taaksepäin ja muistaa itsenä eri-ikäisenä ja erilaisena.

Kaupunki, jossa on joutomaita, on minusta paljon vauraampi kuin kaupunki, joka on laitettu valmiiksi. Lapsuudenkaupungissani Raahessa oli metsiä enemmän kuin R-kioskeja, ja minusta on edelleen kivaa, että pieneen metsään pääsee helposti. Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kauemmaksi kaupungin keskustasta olen ajautunut.”

SAMULI PUTRO

Muusikko syntyi 21.8.1970 Helsingissä, mutta kasvoi Raahessa.

Toimi Zen Café -yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä 1992–2007.

Soolourallaan julkaissut viisi levyä. Valkoinen hetero ilmestyi helmikuussa.

Asuu yksin Helsingissä.

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

Nivea-tuotemerkin omistama Beiersdorf Oy pahoittelee mainoksesta koitunutta ikävää huomiota. 

Erityisesti Twitterissä älähdettiin useaan otteeseen keskiviikkona, kun Nivea julkaisi Facebookissaan vartalovoidetta käsittelevän postauksensa.

Mainoksessa oli kuva riippukeinussa makoilevan naisen sääristä sekä seuraava teksti: ”Nosta jalat ylös ja rentoudu. Mihin tarvitaan kirjaa, kun voi keskittyä ihailemaan kaunista ihoa?”.

Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.
Nivean Facebook-sivulla jaettu postaus, joka on sittemmin poistettu, näytti tältä.

Mainoksen nähneet ihmettelivät postauksen kommenteissa ja Twitterissä, onko kaunis ulkomuoto älykkyyttä ja sivistystä tärkeämpää.

Mainoksesta aiheutuneen negatiivisen kommentoinnin vuoksi Nivea poisti postauksensa.

Nivea-tuotemerkin omistaman Beiersdorf Oy:n kaupallinen johtaja Rita Levomäki-Elamo vakuuttaa, ettei tarkoituksena ollut pahoittaa kuluttajien mieltä.

– Olemme pahoillamme, jos NIVEAn Suomen facebookissa 16.8.2017 tekemämme postaus on aiheuttanut ikävää huomiota. Tarkoituksenamme oli kertoa, miten hyvältä ja rentoutuneelta olo voi kesällä tuntua, Levomäki-Elamo lausunnossaan.

– Ymmärrämme postaukseen kohdistuneen huomion, eikä tarkoituksemme ollut missään nimessä loukata kuluttajiamme, joita arvostamme erittäin paljon. Tästä syystä postaus on poistettu sivuiltamme. 

Asiasta kertoi ensimmäiseksi Markkinointi & Mainonta.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla.

IS TV-LEHTI. Hiton idiootit! Niin tekisi mieli huutaa ensimmäiselle lomailijaporukalle, joka esiintyy Hurja lomasää -sarjassa (Extreme Weather – The Survivors, 2015).

Brittimiehet lähtevät varta vasten Filippiineille, kun kuulevat taifuunin uhkaavan sitä. Sitten kun alkaa rytistä, ollaan paniikissa ja sokissa. Sen jälkeen vielä ihmetellään tv-haastattelussa, kuinka kamalaa oli olla hengenvaarassa.

Ohjelman ideana on esitellä brittejä, jotka ovat lomamatkallaan kohdanneet katastrofaalisia säätiloja. Taifuunijengi herättää vain ärtymystä, mutta seuraava tarina on oikeasti pelottava ja koskettava.

Se kertoo kolmesta opiskelijasta Turkissa. He luulevat lähtevänsä pienelle patikointireissulle, mutta eksyvät viikoksi rankkasateiden ja myrskyn keskelle vuoristoon ilman ruokaa. Etsiessään pakotietä he ajautuvat vain yhä kauemmas tulvivan joen armoille ja lopulta putoukselle, josta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä.

Kammottava on myös osio belgialaisilta rockfestareilta, jossa nuoriso bilettää kuuman auringon alla. Lopulta neljä ihmistä kuolee. Myös rankkasateet ja tulvat brittien suosimilla leirintäalueilla Etelä-Ranskassa pysäyttävät.

Hieman ahdistava ohjelma on hyvä muistutus siitä, kuinka vahvoja luonnonvoimat saattavat olla. Paljon parjattu Suomen kesäsääkin alkaa yllättäen tuntua ihan kivalta. Vaihtoehto kun voisi olla vaikka henkeäsalpaava hiekkamyrsky.

Hurja lomasää Foxilla pe 18.8. klo 19.00.

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.