Ei ollut kypärästä tietoakaan 70-luvulla. Kuva: Lehtikuva / HS/ Caj Bremer

Kyllä oli erilaista lapsen elämä 70-, 80- ja 90-luvuilla.

Vanhemmat eivät jankanneet aurinkorasvan käytöstä. Eikä turvavyön käyttö ollut niin justiinsa. Kotiinkin sai jäädä yksin alakouluikäisenä, jos vanhempien menot eivät huvittaneet.

Bustle-sivusto on listannut asioita, joita vanhemmat antoivat lastensa tehdä 90-luvulla – mutta joita ei nykyaikana tahdo uskoa todeksi. Bustlen listasta inspiroituneena mekin innostuimme muistelemaan. Kysyimme 70- ja 80-luvulla sekä 90-luvun alussa syntyneiltä, mitä he saivat tehdä lapsena. Siis sellaisia asioita, joita nykyään paheksutaan – tai ei muuten vain lasten anneta enää puuhastella.

  1. Sai pukeutua napapaitaan! Siinä ei ollut mitään eroottista.
  2. Sai ajaa pyörällä ilman kypärää. Kukaan ollut kuullutkaan mistään kypäristä.
  3. Sai liftata – ja se oli ihan varteenotettava kulkumenetelmä.
  4. Sai syödä eineksiä, koska oli lama.
  5. Murotkin oli vielä aivan hyväksyttyä ravintoa. Ei kauhisteltu suolan ja sokerin määrää.
  6. Sai huidella ympäri maita ja mantuja vaikka koko päivän. Kännyköitä ei ollut, mutta silti vanhemmat luottivat aina, että kyllä se lapsi joskus kotiovelle ilmestyy.
  7. Sai ajella perämoottoriveneellä merellä ilman aikuista.
  8. Sai lasketella ilman kypärää.
  9. Sai jäädä teininä yksin kotiin koko viikonlopuksi.
  10. 8-vuotiaat olivat ihan pätevää sakkia vahtimaan 5-vuotiaita.
  11. Ei ollut aurinkolasipakkoa. Nykyään kaikilla vauvoilla ja taaperoilla on aurinkolasit.
  12. Sai kiertää tuntemattomien ovilla milloin mistäkin syystä. Joskus myytiin vappukukkia tai keksejä luokkaretkeä varten. Joskus taas käytiin kysymässä ihan tuntemattomiltakin, saisiko leikkiä takapihan keinussa.
  13. Sai hengailla naapuruston yksinäisten vanhusten kanssa ja käydä heidän luonaan juomassa mehua ja syömässä pullaa.
  14. Koira sai olla vapaana kävelylenkillä ja omalla asuinalueella ilman, että joku oli uhkaamassa eläinsuojeluviranomaisilla.
  15. Sai leikkiä puukolla – ei haitannut vaikka pikkuisen veisti omaan reiteen.
  16. Sai maalata leikeissä oikealla maalilla, joka oli melko mojovaa myrkkyä.
  17. Sai fillaroida useita kilometriä yksin kouluun. Ekalla luokalla piti ehkä olla vanhempien lupa, tokalla ei enää.
  18. Sai tutkia vapaasti autiotaloa – vaikka siellä piili aina riski, että paikalta löysi jonkun juopottelemasta tai piikittämästä.
  19. Sai tuoda koiran/kissan/hamsterin yms. kouluun esitelmää varten. Allergioista kysyttiin etukäteen tietenkin luokkakavereilta, mutta ei tarvittu koko koulun lupaa esitelmälemmikkiin.
Tuli mieleen

Muistatko nämä 19 asiaa, joita saimme tehdä lapsena – ja joita nyt paheksutaan?

Itsekin olin aikoinani sitä mieltä että talutushihnapakko koirille on tyhmä. Sitten sain eräänä keväänä suuria puremahaavoja jalkaan naapurin vapaana juoksevalta koiralta ja mielipide muuttui kummasti, kun piti koko kesä peitellä isoja rumia haavoja jalassa ja kulkea lievästi ontuen. En edes mitenkään provosoinut koiraa - olin vain kulkemassa kotiin kaupasta kun yhtäkkiä tunsin koiran purevan jalkaa. Koira hyökkäsi jostain takaani. Onneksi naapurikin ilmestyi nopeasti paikalle irrottamaan...
Lue kommentti

– Voi kysyä, mikä on työmoraali, jos jää sairauslomalle siitä syystä, että ei huvita tai kiinnosta, sanoo organisaatiopsykologi Pekka Järvinen.

Työnteon kipukynnys on laskenut. Enää ei ole itseisarvo se, että hoitaa työnsä hyvin. Nuoret kertovat toisilleen, että oli huonot fiilikset ja päätin saikuttaa.

Näin kirjoittaa organisaatiopsykologi Pekka Järvinen Aamulehden mielipidekirjoituksessaan. Järvinen kertoo, että on huolissaan työmoraalin heikkenemisestä. Järvisen mukaan niin kutsuttu saikuttaminen on lisääntynyt. Havainto perustuu hänen kokemuksiinsa 25 vuoden ajalta organisaatiopsykologina.

Järvinen kertoo keskustelleensa lukuisten esimiesten, henkilöstön ja työterveydessä työskentelevien kanssa aiheesta. Lisäksi hän on ollut mukana selvittämässä ongelmatilanteita.

– Saikuttamisilmiö on lisääntynyt. Tämä näkyy nuorten somekirjoituksissa ja heidän puheessaan. Yhä useampi jää saikulle, jos ei huvita mennä töihin, jos töissä on jotain ikävää tai jos ei ole saanut haluamaansa vapaapäivää, Järvinen kertoo.

Saikutuksen taustalla voi olla myös työpaikan konfliktitilanteet.

– Jos esimies on antanut palautetta, työntekijä saattaa jäädä omalle kiukkulomalle, koska ei ole tykännyt palautteesta

”Kynnys jäädä saikulle tai kiukkulomille omien fiilisten, tarpeiden ja pettymysten pohjalta on laskenut merkittävästi.”

Mutta ei saikuttamisen lisääntyminen koske Järvisen mukaan pelkästään nuoria.

– Ilmiö on laajempi. Monet esimiehet ovat sanoneet, että jos vaikka iäkkäämpi työntekijä ei ole saanut haluamaansa vapaapäivää, hän saattaa ottaa omaa lomaa ja jättäytyy jo edellisenä päivänä sairauslomalle. Tähän samaan ilmiöön liittyvät kiukkulomat. Jos esimies on antanut palautetta, työntekijä saattaa jäädä omalle kiukkulomalle, koska ei ole tykännyt palautteesta. Yleisesti kynnys jäädä saikulle tai kiukkulomille omien fiilisten, tarpeiden ja pettymysten pohjalta on laskenut merkittävästi, Järvinen harmittelee.

Hänestä saikuttaminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. 

– Kysyisin saikuttajilta, ymmärtävätkö he, että kyse on työnantajalta varastamisesta. Sairausloma on perustelua silloin, kun on jokin sairaus tai vamma – eli silloin, kun todella on oikeasti työkyvytön. Jos taas työntekijällä on esimerkiksi hankala tilanne kotona, kehottaisin työntekijää ottamaan asian puheeksi esimiehen kanssa.

Työnantajat luoneet turhan ruusuista mielikuvaa

Järvisen mukaan saikuttamisilmiö alkoi näkyä vuosituhannen vaihteessa. Hän uskoo taustasyyksi sen, että yhä useampi ajattelee, ettei työ ole niin tärkeää kuin joitakin vuosikymmeniä sitten.

– Ihmiset ovat alkaneet pitää vapaa-aikaa vähintäänkin yhtä tärkeänä. Tähän liittyvät kaikki tämmöiset downshiftaukset ynnä muut. Lisäksi 90-luvun lopussa alettiin puhua paskaduuneista. Monet nuoret ovat omaksuneet ajattelutavan, että he haluavat vain mukavia, luovia hommia. Olemme valitettavasti alkaneet arvottaa erilaisia töitä, Järvinen harmittelee.

”Töissä odotetaan hyvää fiilistä ja sitä, että työnantaja huolehtii kaikesta.”

Järvisen mielestä myös työhön liittyvä kipukynnys on laskenut.

– Ei aikaisemmin mietitty niin paljon, huvittaako työ. Siedettiin enemmän turhautumista ja vaikeitakin tilanteita. Nyt töissä ollaan valikoivampia, odotetaan hyvää fiilistä ja sitä, että työnantaja huolehtii kaikesta. Yhä useamman mielestä työn pitäisi olla kivaa.

Järvisen mielestä kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta.

– Vastuu on myös työnantajien ja esimerkiksi koulujen. Työnantajat ovat luoneet turhan ruusuista mielikuvaa. He kertovat, että kun tulet tänne meille töihin, voit tehdä kaikkea, mikä kiinnostaa. Tästä tulee tietysti työntekijöille pettymyksiä, kun he huomaavat, että työ onkin rutiininomaista ja työpaikalla on aina myös ikäviä tehtäviä.

– Myös kouluissa on luotu epärealistista kuvaa. Nuorille puhutaan, että älkää tyytykö mihin tahansa, vaan vaatikaa. On unohtunut, että jos on kokematon nuori, niin pitäisi lähteä melko nöyränä hakemaan töitä. Ja sitten kun on kokemusta ja kehittynyt, voi alkaa vaatia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomi100-juhlaraha punavankien joukkoteloituksesta raivostutti (some)kansan rivit. Me Naiset ratkaisee tilanteen.

Suomen Rahapajan maanantaina julkaisemasta sisällissotakolikosta virinnyt keskustelu nosti esiin historiamme kipupisteen: tuli #juhlarahakohu, valtionvarainministeri Petteri Orpo ärähti – ja lopulta saatiin julkinen anteeksipyyntö.

Kuva: Suomen Rahapaja
Kuva: Suomen Rahapaja

Valtiovarainministeriön päätöksen seurauksena kiisteltyä juhlarahasarjaa ei julkaista. Twitterissä nokkelat keskustelijat ovat ehdottaneet vaihtoehtoisia Suomi-symboleja juhlakolikkoon. Muun muassa Kekkosta, järviä ja Pekka Poutaa on sovitettu kolikkoon.

Me Naiset kehitti omassa Suomi100-ideariihessään kolme vaihtoehtoista kansallisaiheista kolikkoaihiota. Ideoinnin ydinkriteereinä olivat hyvä mieli, samaistuttavuus ja kansainvälinen painoarvo.

Naiset ja herrat, saammeko esitellä: Lennu-kolikko, Pullervo-kolikko ja – kuukuppikolikko!

Presidentti Sauli Niinistön bostoninterrieri Lennu, Suomen oma pikkuprinssi, on maakuvamme tunnetuin sanansaattaja maailmalla. Jos Kekkonen ja karhu ovat päässeet kolikkoon, miksei Lennukin? 

Suomen tunnetuin saimaannorppa Pullervo pullahti suomalaisten sydämiin huippusuositussa Norppalive-lähetyksessä. Pullervo on erinomainen ikoni suomalaiselle lungille elämänasenteelle ja rakkaudelle luontoon. Sen esi-isä nähtiin viiden markan kolikossa jo 1990-luvulla.

Tiesitkö, että maailman myydyin kuukautissuoja on suomalainen? Kuukuppi on oodi suomalaisille innovaatioille, joita tarvitaan saadaksemme #Suominousuun. Se on symboli yritteliäisyydelle, oivalluksille ja suomalaiselle naisasialle.

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Kerro alla!

Nanna Karalahti avautuu tunteistaan ensimmäistä kertaa erouutisen jälkeen.

”Me eroamme Jeren kanssa.” Näin Nanna Karalahti kirjoitti viikko sitten blogissaan Idealista.fissä. Samalla hän kertoi, että hän ja Jere Karalahti aikovat kasvattaa Jax-pojan yhdessä.

Nyt Nanna pohtii elämäntilannettaan uudessa postauksessaan, joka on hänen ensimmäisensä eroilmoituksen jälkeen.  

”Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Kukaan meistä ei ole pyhimys. Kävelen usein peilin eteen ja kysyn itseltäni miksi olen tässä tilanteessa, olisinko voinut tehdä jotain toisin”, Nanna kirjoittaa.

”Myrskyn jälkeen on poutasää” -otsikolla julkaisemassaan postauksessa Nanna myöntää, että asioita on osattava katsoa läpi vihan ja katkeruuden.

”On kyse sitten itsensä tai toisensa syyttelystä, se on turhaa. On vaan oltava rehellinen ja elettävä totuudessa. Vihan hetkellä se on vaikeaa – myönnän.”

”Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän?”

Nannan mukaan vihasta on päästävä nopeasti eroon – on vihan aiheuttajana kuka tahansa.

”Miksi olla vihainen tai katkera toiselle, jos ei osaa hyväksyä toista sellaisena kuin hän on? Miksi olla vihainen itselleen omista valinnoista, koska virheet tekevät meistä ehjän? Miksi katkeroitua, kun aina on luvassa uutta ja hyvää. Itselläni on paljon opeteltavaa näissä asioissa, mutta haluan oppia”, Nanna kertoo.

Kun ystävyys kehittyy rakkaudeksi, se voi myös pelottaa, tietävät Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen julkistivat suhteensa pääsiäisenä yhteisellä Lapin-reissullaan. Varsinaisena yllätyksenä kahden tv-persoonan romanssi ei tullut: siitä on supistu jo viime syksystä lähtien, kun kaksikko paljasti puuhaavansa yhdessä Ylöjärven Kuruun hyvinvointikeskusta.

 – Oikeastikin olimme pitkään ihan vain hyviä ystäviä. Meillä oli tosi hyvä olla ystävinä, mutta jossain vaiheessa tässä keväällä aloimme kuitenkin keskustella, mitä tämä nyt on ja voisiko meillä olla vielä paremmin, Jutta kertoo.

Pari myöntää, että ystävyyden muuttuminen rakkaudeksi on myös hiukan pelottanut. Ystävyydestä oli ehtinyt tulla kummallekin tärkeä asia.

 –  Totta kai olemme miettineet, mitä ystävyydellemme tapahtuu, jos parisuhde ei toimikaan. Mutta elämässä on vain kaksi isoa asiaa: pelko ja rakkaus. Nyt suurempi voitti, Juha sanoo.

Jutan ja Juhan on kuitenkin vaikea uskoa, että ystävyys katoaisi, vaikka suhde ei toimisikaan.

 – Tämä suhde on alkanut eri tavalla kuin mikään aiempi suhteeni. Kumpikin on saanut alusta asti olla täysin oma itsensä, kun ei ole ollut tarvetta yrittää hurmata tai esittää itsestään vain hyviä puolia, Jutta sanoo.