Silloin kun ei Mervi tai Marko ehdi itse kokata, perheen suosikkivalmisruoka on gluteenittomat kalapuikot tai falafelpullat ja pakastetut porkkana- ja palsternakkatikut ranskalaisten korvikkeena. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Yhä harvempi perhe syö yhdessä joka päivä. Kävimme kolmessa kodissa päivällisaikaan. Mitä pöytään katetaan ja mistä puhutaan?

Ekoperhe: luomua & lähilihaa

Mervi Kumpulainen, akupunktiohoitaja, hieroja ja kiinalaisen lääketieteen asiantuntija. Marko Kupari, myymäläpäällikkö. Miro Kupari, ekaluokkalainen. Palokka, Jyväskylä.

– Otatko vettä vai kauramaitoa? Mervi Kumpulainen kysyy Miro Kuparilta, jolla on vähän vaikeuksia istua aloilleen ruokapöydän ääreen. Samaan aikaan pitäisi vastata uuteen puhelimeen ukille, että soittaa myöhemmin, esitellä tehtyjä läksyjä ja kertoa koulupäivästä. Koulukirja lentää olan yli kaaressa olohuoneen puolelle.

– Tämä perheen ruokahetki ei vilkkaan muksun kanssa ole aina niin ruusuinen, Mervi nauraa.

Marko Kupari kurkkaa keittiössä liinan alla nousevaa ruistaikinaa.

– Kunnollinen, hiivaton täysjyväruisleipä on aika kallista. Ollaan nyt muutama vuosi tehty leipä itse luomujauhoista.

Kumpulainen-Kuparin perheessä syödään joka päivä yhdessä kaksi kertaa: aamulla puuro ja vanhempien työpäivän jälkeen päivällinen.

– Ruoka ei ole vain vatsantäytettä, vaan siihen liittyy sosiaalinen aspekti, jakaminen ja ruuan kunnioittaminen. Nykypäivänä yhteistä aikaa perheen kanssa on liian vähän. Ruokapöydässä siihen on tilaisuus, Mervi sanoo.

Samalla perheen ekaluokkalaiselle kerrotaan, ettei ruoka ole itsestäänselvyys eivätkä kaikki voi valita, mitä syövät.

– Ehkä kaikkein tärkein eettinen asia meille on, ettei ruokaa haaskattaisi ja heitettäisi pois.

”Olen tajunnut, ettei tarvitse vetää mitään lihakuuria, että jaksaa käydä punttisalilla.”

Mervin lapsuudenkodissa syötiin yhdessä joka päivä ja puhuttiin samalla päivän asiat, myös murheet.

– Välillä äiti kyselemällä kyseli, mikä mieltä painoi, kun näki sen päällepäin. Sitten oli hyvä mieli, kun sai puhuttua.

Siivouksen sijaan ruokahetkiä

Mervi tutustui luomuruokaan 1990-luvun puolivälissä asuessaan Saksassa, ja lähes kaikki perheen ruoka on luomua tai eettisesti lähellä tuotettua.

– Itse heräsin parisuhteessa kiinnostumaan ruuan alkuperästä. Olen tajunnut, ettei tarvitse vetää mitään lihakuuria, että jaksaa käydä punttisalilla, Marko sanoo.

Tänään on ruokana pizzaa. Sen on saanut valita Miro, joka purskauttaa pizzapalansa päälle luomuketsuppia.Yleensä arkiruoka on kasvispainotteista.

– Kolme neljä kertaa viikossa syödään lihaa tai kalaa, muuten kasviksia, Marko arvioi.

Molemmat vanhemmat joutuvat tekemään kerran pari viikossa iltaisin töitä. Siksi kaikki ylimääräiset iltamenot on jätetty pois, jotta yhteiselle ruokahetkelle jäisi mahdollisimman usein aikaa.

– Emme myöskään tuunaa ja puunaa kotia koko ajan. Omiin liikuntaharrastuksiin käytetään aamuaikaa.

Kilautus lähitilalle

Mervi on päävastuussa arkiruuasta. Raaka-aineet valikoituvat sesongin mukaan. Rivitaloyhtiössä on kellari, jonne säilötään turpeeseen luomujuureksia ruokapiiristä ja Mervin äidin kotipaikasta Savosta. Mervin isän naapurista Iisalmesta perhe saa kotimaista järvikalaa, valmiiksi vakuumiin pakattua haukea ja kuhaa.

” Pidän aika tarkkaa kirjaa ruokakuluista. Maksimissaan menee 700 euroa kuussa.”

Mervi ei epäröi soitella lähitiloille ja kysellä, voiko tulla ostamaan ruokaa.

– Mervi suunnittelee ruuat tosi hyvin, meillä ei käytännössä mene mitään hukkaan, Marko kehuu.

– Pidän aika tarkkaa kirjaa ruokakuluista. Maksimissaan menee 700 euroa kuussa. Välillä mietin, miten Mervi pystyy siihen, eikä me todellakaan syödä huonosti.

Pizzapalat ovat kadonneet lautasilta, ja niin on pöydästä ajat sitten kadonnut Mirokin. Pian poika sujahtaa taas keittiöön kyselemään jälkiruokaa. Äiti menee kaivelemaan pakastinta.

– Kesällä on syöty aika usein jäätelöä arkenakin. Ja tämä ei nyt ole luomua!

 


Päivällispizza Kumpulainen-Kuparien tapaan.
Päivällispizza Kumpulainen-Kuparien tapaan.

Kumpulainen-Kuparien pöydässä

Tänään: Pizza, jossa ruisjauhopohja, jonka seassa luomuvehnäjauhoja ja luomurypsiöljyä. Paseerattua luomutomaattia, lähitilan luomupihvilihaa, luomusuippopaprikaa, oman pihan kesäkurpitsaa ja luomugoudaa. Mausteetkin osin luomua.

Tavallisesti: Juures- ja linssikeitot ovat vakiovalikoimaa. Makaronilaatikko tehdään spelttimakaronista soijamaitoon, ja lähilihan lisäksi sinne upotetaan porkkanaa ja lehtikaalia.

 

Markettiperhe: pikapastaa & porukkapäivällisiä

Sanna Aho, kalusteartesaani, verhoilija. Kimmo Aho, lehtori. Peppi, 13, Elli, 10, ja Anni, 8, Aho. Lohikoski, Jyväskylä.


– Onko Annia näkynyt, Kimmo Aho kyselee ja puolittaa sämpylöitä. Kello on jo reilusti yli puoli kuusi, ja kohta Pepillä alkavat cheerleading-treenit. Sitä ennen on syötävä.

Pian Anni ilmestyy ulko-ovelle. Tässä naapurustossa kuljetaan rennosti huushollista toiseen.

– Joskus meillä on ruoka-aikaan joka lapsella kaveri kylässä, Sanna kertoo.

Ahojen ison keittiönpöydän ääreen kyllä mahtuu porukkaa.

– Teen yleensä ruokaa sen verran, että siitä riittää ylimääräisille syöjille. Meille voi aina tulla syömään, arkiruokavastaava Kimmo sanoo.

Vanhempien työajat ovat sen verran säännölliset, että perhepäivällinen onnistuu yleensä ilman säätöä. Ahoilla syödään suomalaisittain myöhään, usein lähempänä iltaseitsemää.

– Eniten haastetta on saada lapset kavereilta ja menoistaan paikalle.

Tänään ruokana on ”hamppareita”.

– Tämä on vähän tällainen keräilyeräruoka. Jääkaapissa oli jauhelihapihvejä, jotka piti syödä pois.

Syömisen yhteydessä puhutaan, tai ainakin yritetään puhua, päivän tapahtumat.

– Toiset kertovat enemmän, toiset vähemmän, Sanna nauraa.

Yhdessä syöminen on vanhempien mielestä tärkeää myös siksi, että siinä opetellaan samalla pöytätapoja ja otetaan muut perheenjäsenet huomioon. Perheen kesken käydään myös yhdessä ravintolassa opettelemassa, miten siellä käyttäydytään.

Ei paineita nirsoilusta

Ruokanirsoilusta ei perheessä oteta paineita. Sanna ei lihan lisäksi syö mielellään kaaleja, Elli ei tykkää kalasta eikä Anni omien sanojensa mukaan tykkää mistään. Pöydästä kukin ottaa lautaselleen mitä haluaa.

– Peppi ja minä tykättäisiin perunamuussista, mutta sen tekemiseen menee arkena liikaa aikaa, Kimmo harmittelee.

”Minä olen meidän perheen kaikkiruokainen, aivot ja munuaisetkin menee.”

– Itse tykkäisin syödä keittoja, lapset taas ei oikein tykkää mistään keitoista, Sanna nauraa.

Kimmo haluaisi tehdä perheelleen enemmän kalaa, mutta muut perheenjäsenet eivät innostu.

– Minä olen meidän perheen kaikkiruokainen, aivot ja munuaisetkin menee.

Ahojen ruokaostokset hoidetaan perusmarketeissa, Lidlissä, Citymarketissa ja lähinnä olevassa Minimanissa. Ruokamenoista he eivät pidä kirjaa.

Elli röyhtäisee kuuluvasti.

– Elli! Sanna sanoo.

– Se oli kohteliaisuus!

 


Itse tehty hamppari.
Itse tehty hamppari.

Ahojen pöydässä

Tänään: Hampparit eli Kimmon tekemät sämpylät, joiden kanssa aiemmin tehtyjä jauhelihapihvejä, salaattia, pekonia, tomaattia, suolakurkkua, majoneesia ja ketsuppia.

Anni laittoi sämpylän väliin vain ketsuppia, salaatinlehden ja tomaatinviipaleen. Sanna ei syö lihaa, joten hänen hampurilaisensa täytteeksi löytyi jääkaapista lohenpala.

Tavallisesti: Useimmiten arkena on pastaa. ”Pasta on tylsää ruokaa, mutta se on nopeaa ja kelpaa kaikille”, Kimmo sanoo. Kesällä perheen pastoihin saadaa vaihtelua, kun Kimmo maustaa pastan omassa pihassa kasvavalla salvialla.

 

Afganistanilaistaustainen perhe: pilauta ja nakkikeittoa

Mir Masiullah Wayezy, ravintolayrittäjä. Nushin Wayezy, opiskelija. Tabasum, 9, Baaset, 6, ja Benjamin, 3, Wayezy. Kangaslampi, Jyväskylä.


Isä Mir Masiullah pitää ravintolaa Jyskässä, äiti Nushin kokkaa kotona. ”Yleensä lapset karkaavat pöydästä heti kun ovat syöneet”, Nushin sanoo.

– Kysytpä keneltä tahansa afgaanilta, lempiruoka on aina riisi ja liha, nauraa Nushin, ja kauhoo painekattilasta valkoiselle tarjoilulautaselle riisiä ja lihaa, pilauta.

– Tämä on niin perinteinen afgaaniruoka kuin voi olla, ja tätä on aina oltava, jos tulee vieraita tai sukulaisia syömään.

Kolmevuotias Benjamin istuu pöydän päässä haarukka ja veitsi tanassa. Omakotitalon keittiöön kuuluu, kuinka poikien huoneessa raikaa Risto Räppääjä.

– Meille on tosi tärkeää, että ollaan ruokapöydässä yhdessä. Siinä vaalitaan meidän kulttuuria ja perinteitä, ja toivon, että lapset oppivat saman tavan aikuisina, Nushin sanoo.

Ihan joka päivä koko perhe ei pääse yhdessä ruokapöytään, sillä Mir Masiullah on töissä ravintolassaan myös perheen ruoka-aikaan.

Kun kaikki ovat koolla, suunnitellaan kyläilyjä ja puhutaan paitsi omista myös tuttavien kuulumisista. Ja ruuasta.

– Kerron perheelle, jos olen löytänyt netistä tai lehdestä jonkin uuden suomalaisruuan reseptin ja varoitan, että aion nyt kokeilla tällaista. Ettei tarvitse ihmetellä, jos se ei ensimmäisellä kerralla onnistu.

Nushin käy kerran viikossa ruokakaupassa. Hän arvelee, että viisihenkisen perheen ruokiin kuluu noin 900 euroa kuussa.

” Jälkiruuaksi teen melkein aina jotain suomalaista, rahkaa tai kiisseliä.”

Mikä on lasten lempiruoka?

– Saanko minä vastata? yhdeksänvuotias Tabasum kysyy.

– Nakkikeitto.

Lapset syövät päiväkodissa ja koulussa suomalaisia perusruokia, ja ne ovat myös Wayezyn perheen ruokalistalla.

– Fifty-fifty syödään suomalaisia ja afgaaniruokia. Jälkiruuaksi teen melkein aina jotain suomalaista, rahkaa tai kiisseliä, Nushin sanoo.

– Varsinkin silloin, jos tulee afgaanivieraita. Haluan, että he saavat maistaa jotakin erilaista.

Lapsille maistuvat kaikki ruuat.

– Paitsi silloin, kun ovat kipeinä.

Turshia sukulaiselta

Baaset ei halua syödä valkoiselta lautaselta ja häipyy pöydästä. Muut jatkavat syömistä.

– Älä mun huoneeseen mene, mene omaasi! Tabasum huutaa.

Baaset palaa hetken päästä ja saa pilaunsa Angry Birds -lautaselta.

Pilaun lisäkkeenä syödään turshi-nimistä kasvissäilykettä, jossa on kasviksia, chiliä ja etikkaa. Sitä tekee Nushinin sukulainen, ja se sopii pilaun kanssa kuin nenä päähän.

Tabasum kippaa lautaseltaan lihanpalat isän lautaselle. Isä haarukoi ne tottuneesti suuhunsa.

 


Wayezyien pilau.
Wayezyien pilau.

 

Wayezyien pöydässä

Tänään: Pilauta. Liha oli luullista lammasta ja riisi vähän basmatiriisiä muistuttavaa pamir-riisiä. Pilaussa oli porkkanaa ja rusinoita, lisukkeena salaattia ja maustamatonta jogurttia.

Tavallisesti: Suomalaisista ruuista pinaattikeitto ja -letut, makaronilaatikko, spagetti ja jauhelihakastike, lihapullat ja perunamuussi.

Mieli tekisi useammin

Suomalaiset syövät yhä harvemmin yhdessä, mutta haluaisivat tehdä sitä paljon useammin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n kyselyssä vuonna 2009 selvisi, että Suomessa syödään yhdessä harvemmin kuin muissa teollisuusmaissa. Selityksinä olivat niin vaihtelevat työajat, perheen harrastukset kuin erilaiset ruokamieltymyksetkin.

Suomessa kokoontuu yhdessä syömään useimmiten perhe, jossa on alle 12-vuotiaita lapsia.

91 prosenttia pitää yhdessä syömistä hyvänä tai tavoiteltavana asiana, mutta vain puolet perheistä venyy siihen päivittäin, selviää tuoreesta kyselytutkimuksesta.

Yhteiset ruokahetket näyttäisivät olevan yhteydessä muun muassa parempaan työkykyyn, terveyteen ja henkiseen jaksamiseen.

Yhdessä syöminen on yksi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden teemoista.

Buzzfeed listasi asioita, joita emme enää muista 10 vuoden kuluttua. Jutusta inspiroituneina kokosimme oman listan.

1. Tv-ohjelmien kyttääminen

Ennen internetiä viikon tv-suosikit merkittiin printtilehden tv-aikatauluun tai painettiin muulla tavalla tarkasti muistiin. Suosikkisarja oli pakko katsoa juuri oikeaan aikaan töllöstä, koska sitä ei voinut nauhoittaa tai katsoa jälkikäteen Netflixistä, HBO:sta tai Areenasta. Nykyään melko harva seuraa tv-aikatauluja, koska kaiken voi katsoa verkosta vapaasti valitsemaansa aikaan. Pian sarjojen seuraaminen niiden tv-ajankohdan mukaan saattaa unohtua kokonaan.

2. Suppea kasvisruokavalikoima

Ei ollut helppoa kasvissyöjän – eikä varsinkaan vegaanin – elämä 1990- ja 2000-luvuilla. Tuolloin ainoat ruokavaihtoehdot olivat usein kasvisgratiini ja kumiset kasvisnakit. Nykyään kaikki on toisin, onneksi! Kauppojen hyllyt notkuvat vegaanijuustoja, nyhtistä, vihiksiä ja mitä herkullisimpia vegaanijätskejä.

Lue lisää: Soijanakkeja ja rasvaista gratiinia – millä 1990-luvun sipsikaljavegaani oikeasti herkutteli?

3. Puhelinluettelon plärääminen

Vielä 90-luvun lopulla puhelinnumerot oli pakko etsiä puhelinluettelosta. Jo nyt luettelot ovat sen verran muinainen instituutio, että niiden painaminen lopetettiin viime vuonna.

4. ”Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?”

Viime syksynä uutisoitiin, että suuret suomalaiset kauppaketjut eivät enää pakkaa pakasteita pieniin muovipusseihin, ellei asiakas niin erikseen pyydä. 10 vuoden kuluttua tulemme siis todennäköisesti unohtamaan ”pannaanko pakasteet pieneen pussiin?” -virkkeen tyystin.

Lue myös: 7 uhanalaista lausetta, joita kaipaamme jo nyt

5. Tuskaiset hetket puhelinkopissa

Oih, se piina, kun kolikot loppuivat kesken tärkeän puhelun. Tai se kauhu, kun puhelinkortista loppui saldo. Nykyään moni lapsi ei tunnista puhelinkoppia tai lankapuhelinta ensinkään. Ehkä mekin voimme jo pian unohtaa puhelinkoppeihin liittyvät kauhunhetket?

Lue lisää: Vhs-kasettien kelaaminen ja 15 muuta asiaa, joita jouduimme sietämään parikymmentä vuotta sitten

6. Hurjat teinimeikit

Nykyajan nuorilla on niin helppoa! Verkko on pullollaan mahtavia meikkivinkkejä, joiden avulla tumpeloinkin pystyy toteuttamaan upean ehostuksen. Toista oli 80-luvulla ja sitä ennen. Silloin teinimeikki oli usein melkoinen pakkeli. Lue lisää täältä.

7. IRC-Gallerian kuvat

Moni 2000-luvun alkupuolella galtsussa ollut ehkä haluaisi jo nyt unohtaa sinne lataamansa kuvat. Instagram-tili ircgalleria on kuitenkin viime aikoina pyrkinyt muistuttelemaan, millaisia otoksia julkaisimme verkon syövereihin internetin alkuaikoina.

Lue lisää: Olitko 2000-luvun alussa IRC-Galleriassa? Kuvasi voivat palata kummittelemaan Instagramiin

8. Navigointi paperisen kartan avulla

Paperikartat ovat nykyään lähinnä suunnistajien ja vaeltajien suosiossa. Moni suosii paikasta toiseen pääsemisen apuna ennen kaikkea älyluurista löytyvää karttasovellusta.

9. Monet ihanat herkut

Listasimme taannoin männävuosien ihania herkkuja, joita kaipaamme 90- ja 80-luvuilta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, myös osa tämän hetken suosituista namuista ja muista ihanuuksista tulee katoamaan – ja sitä kautta unohtumaan.

Lue lisää: 15 lapsuuden herkkua, joita kaipaamme palavasti

Jokaiselle horoskooppimerkille on olemassa kaksi merkkiä, jotka eivät sovi heille ensinkään, kertoo astrologi Deborah Graham.

Yhdysvaltalainen astrologi Deborah Graham on kirjoittanut kirjan siitä, miten rakkauden voisi löytää tulkitsemalla tähtiä. Nyt hän listaa Bustle-sivustolla horoskooppimerkit, joiden välinen rakkaus ei välttämättä ole tähtiin kirjoitettu.

Mitä mieltä olet, osuvatko astrologin näkemykset oikeaan?

Onko suhteesi kosahtanut sellaisen horoskooppimerkin kanssa, jonka hän on listannut sinulle epäsopivaksi? Vai oletko kenties löytänyt elämäsi rakkauden sinulle juuri ”väärästä” merkistä?

Oinas (21.3.–19.4.) – Härkä

Härkä tarvitsee paljon miettimisaikaa ja haluaa käydä läpi jokaisen suunnitelman vähintään kahteen kertaan. Oinas on puolestaan vahvatahtoinen, itsepäinen, päättäväinen ja usein äkkipikainen. Oinas saattaakin helposti turhautua härän hitauteen.

Lue tästä oinaan vuosihoroskooppi.

Härkä (20.4.–20.5.) – Vesimies

Vesimies haluaa sitoutua täysillä ja arvostaa pysyvyyttä sekä henkistä sitoutumista. Härkä kuitenkin kaipaa seikkailua ja jännitystä esimerkiksi makuuhuoneessa. Siksi härkä saattaa helposti kyllästyä vesimieheen.

Lue tästä härän vuosihoroskooppi.

Kaksonen (21.5–20.6.) – Rapu

Kaksosta ja rapua kumpaakin ohjaavat ennen kaikkea tunteet. Rapu on kuitenkin niin tunteellinen, että se saattaa alkaa rasittaa kaksosta. 

Lue tästä kaksosen vuosihoroskooppi.

Rapu (21.6.–22.7.) – Skorpioni

Ravut ovat varsin herkkiä tyyppejä, kun taas skorpionit töksäyttelevät kommenttejaan. Skorpionin piikikäs rakkaus saattaa olla liikaa ravulle, joka kaipaa rinnalleen valtavan tunneälykästä tyyppiä.

Lue tästä ravun vuosihoroskooppi.

Leijona (23.7.–22.8.) – Kauris

Sekä leijona että kauris rakastavat huomiota. Suhteelle jatkuva parrasvaloista kilvoittelu saattaa olla liikaa.

Lue tästä leijonan vuosihoroskooppi.

Neitsyt (23.8.–22.9.) – Kalat

Neitsyt on superlooginen, kun taas kalat saattaa helposti upota unelmointiin. Neitsyttä kalojen haihattelu saattaa ärsyttää, ja kaloja neitsyen kontrollointi puolestaan pelottaa.

Lue tästä neitsyen vuosihoroskooppi.

Vaaka (23.9.–23.10.) – Kaksonen

Kaksonen tykkää kokeilla rakkausasioissa uusia asioita, kun taas vaaka pyrkii sitoutumaan. Tämä yhdistelmä voi helposti päättyä niin, että vaa’an sydän särkyy.

Lue tästä vaa'an vuosihoroskooppi.

Skorpioni (24.10.–22.11.) – Leijona

Skorpioni ja leijona ovat kumpikin kontrolloivia persoonallisuuksia, joten heidän suhteensa voi helposti äityä jatkuvaksi valtataisteluksi ja mustasukkaisuudeksi.

Lue tästä skorpionin vuosihoroskooppi.

Jousimies (23.11.–21.12.) – Härkä

Jämäkkä ja riskejä välttelevä härkä estää jousimiestä tavoittelemasta unelmiaan. Jos härkä ja jousimies päätyvät yhteen, jousimies saattaa jossain vaiheessa herätä ajattelemaan, ettei pysty elämään härän kanssa sellaista elämää, kuin haluaisi.

Lue tästä jousimiehen vuosihoroskooppi.

Kauris (22.12.–19.1.) – Oinas

Kauriin ja oinaan suhde saattaa aluksi vaikuttaa täydelliseltä, koska kumpikin rakastuu nopeasti ja täysillä. Kaksikon ajattelutapa on kuitenkin niin erilainen, että suhde kaatuu helposti väärinymmärryksiin ja riitoihin.

Lue tästä kauriin vuosihoroskooppi.

Vesimies (20.1.–19.2.) – Vaaka

Vesimies kaipaa ympärilleen tilaa. Siksi vaa’an hoivavietti saattaa alkaa ahdistaa häntä. Ongelmia saattaa syntyä siinä vaiheessa, kun kumpikin kumppani alkaa ajatella, että joutuu jatkuvasti tekemään kompromisseja toisen takia.

Lue tästä vesimiehen vuosihoroskooppi.

Kalat (20.2.–20.3.) – Rapu

Sekä kalat että rapu ovat valtavan tunteikkaita ja toisen olotilaan mukautuvia tyyppejä. Heidän suhteessa kumpikin siis yrittää jatkuvasti mukautua toisen mielentilaan. Jossain vaiheessa suhde saattaa alkaa kärsiä, koska kumpikaan ei ota vahvaa vastuuta mihinkään suuntaan.

Lue tästä kalojen vuosihoroskooppi.

Ruotsin hovi julkaisi tänään some-tileillään hauskan kesäkuvan, jossa koko kuningasperhe poseeraa iloisesti hymyillen.

Kuningasperhe on joka vuosi julkaissut samantyyppisen kuvan, jossa perhe tervehtii ruotsalaisia kesäisissä maisemissa.

Kuvan etualalla poseeraa kuningatar Silvia prinssi Nicolaksen ja prinsessa Estellen välissä. Heidän sivuillaan istuu prinsessa Victoria sylissään poikansa, prinssi Oscar ja prinsessa Madeleine sylissään tyttärensä, prinsessa Leonore. Takarivissä nähdään Madeleinen puoliso Chris O'Neill, prinssi Carl Philip puolisonsa Sofian ja poikansa Alexanderin kanssa, kuningas Kaarle Kustaa ja Victorian puoliso, prinssi Daniel.

Kuvassa lähes kaikilla poppoon jäsenillä on yllään vaaleansiniset asut. Harmonisessa värikattauksessa katse kiinnittyykin helposti siihen, että Madeleinella ja Sofialla on yllään jotain muuta. Osa kuvan alle kommentoineista ihmettelee, miksi Madeleinella ja Sofialla ei ole yllään vaaleansinistä.

– Joku taisi unohtaa kertoa prinsessa Madeleinelle ja prinsessa Sofialle, mikä pukukoodi on, eräs tokaisi.

Dianan kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta.

Tämän kesän lopulla tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun prinsessa Diana kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa. Prinsessan muistoa kunnioitetaan nyt esimerkiksi HBO:n tuottamalla Diana, Our Mother: Her Life and Legacy -dokumentilla, joka saa ensi-iltansa tänään.

Tuoreen dokumentin ensi-iltapäivänä Kensington Palacen Twitter-tilillä on julkaistu kolme kuvaa kuninkaallisen perheen kotialbumista. Kuvissa Diana nähdään kahden poikansa kanssa.

”Herttua ja prinssi Harry julkaisevat mieluusti nämä kolme kuvaa edesmenneen Walesin prinsessa Dianan kuva-arkistosta”, kuvan alla kirjoitetaan.

Vaikea paikka yhdisti

Pitkään Britannian hovi on ollut vaitonainen prinsessa Dianan kuolemasta. Prinssit William ja Harry ovat kuitenkin viime vuosina alkaneet puhua yhä enemmän äitinsä kuolemasta julkisuudessa.

Keväällä William ja Harry kertoivat, etteivät juuri puhuneet lapsina äitinsä kohtalosta edes keskenään. Siitä huolimatta tilanne lähensi heitä.

– Olemme lähentyneet myös olosuhteiden vuoksi. Siteemme on uniikki sen takia, mitä olemme käyneet läpi, William kertoi.

Harry kertoi keväällä, että äidin kuolema oli hänelle äärimmäisen vaikea paikka käsiteltäväksi. 

– Minun tapani käsitellä asiaa oli työntää pääni hiekkaan ja kieltäytyä koskaan ajattelemasta äitiäni, koska mitä hyötyä siitä olisi. Ajattelin, että se saa minut vain surulliseksi, mutta ei tuo häntä takaisin, hän kertoi keväällä.

Elämän raskain puhelu

Tulevaa dokumenttia varten veljet ovat avanneet poikkeuksellisen paljon tuntojaan äitinsä kuolemasta. Dokumentin haastatteluissa he kertovat esimerkiksi katuvansa sitä, että viimeinen puhelu äidin kanssa jäi niin lyhyeksi. Asiasta uutisoi The Telegraph.

– Lapsena en pitänyt yhtään siitä, että piti puhua puhelimessa vanhempien kanssa. Jouduimme tekemään sitä kuitenkin paljon, koska vanhempamme olivat eronneet, Harry kertoo.

Kun äiti soitti viimeisen kerran ennen onnettomuutta, veljekset olivat leikkimässä serkkujensa kanssa. Kumpikin yritti kiiruhtaa takaisin leikkeihin, joten puhelu jäi lyhyeksi.

– Kiirehdimme sanomaan hyvästit ja nähdään pian, jotta pääsemme jatkamaan puuhia. Jos olisin tiennyt silloin, mitä tulee tapahtumaan, en olisi käyttäytynyt niin. Se puhelu on jäänyt mieleeni hyvin, hyvin painavana, William kertoo.