Parasta liikuntaa kesällä – ja tästä vielä maksetaankin. Kuvat: Shutterstock
Parasta liikuntaa kesällä – ja tästä vielä maksetaankin. Kuvat: Shutterstock

Puhelinsovellustakin kätevämpi tapa tavoittaa koiraihmisiä on joskus se vanhanaikainen käyttöliittymä eli ilmoitustaulu.

Joskus työpäivät ovat niin pitkiä tai lomalle ei voi ottaa lemmikkiä mukaan. Silloin täytyy kutsua hoitaja apuun. Mutta mistä sellaisen löytää, jos lähipiirissä ei ole ketään reipasta, eläinrakasta sukulaista eikä lemmikkiään pääse viemään kaukana maaseudulla sijaitsevaan hoitolaan?

4H-yhdistys on kouluttanut dogsittereitä ja tarjonnut heidän palveluksiaan jo vuosikymmeniä. Niiden rinnalle on tullut viime vuosina kuitenkin paljon muitakin palvelun tarjoajia, joihin törmää niin internetissä kuin sosiaalisessa mediassa. Erilaisia koirapäiväkotejakin on ilmaantunut pääkaupunkiseudulle lukuisia, mutta kaikki koirat eivät pysty olemaan sosiaalisia koko päivää. Myös niiden hinta, jopa 45 euroa kahdeksalta tunnilta, voi olla monelle liikaa.

Lue myös! Pelottaako, mitä koira tekee yksin kotona? 3 tapaa valvoa lemmikin puuhia

Me Naiset testasi kolme nykyaikaista hoitopalvelua, jotka toimivat sosiaalisessa mediassa ja internetissä. Neljäntenä testattavana on vanha tuttu tapa, jonka avulla voi myös hankkia lemmikilleen hoitajan – jos viitsii nähdä hieman vaivaa ilmoituksen tekemisessä.

Rankkasimme palvelut niiden tehokkuuden mukaan näin:

4. Oupet

Oupet on Suomessa keksitty palvelu, jonka kautta lemmikinomistajan pitäisi löytää vakuutetulle lemmikilleen hoitaja. Se lupaa toimia jokaisessa suomalaisessa kaupungissa. Palvelun voi ladata älylaitteeseen tai sitä voi selata tietokoneella.

  • Kiitämme: Sovellus on helppo ladata puhelimeen. Se tarjoaa nopeasti kymmeniä vapaana olevia hoitajia koirille ja kissoille. Palveluista voi valita muun muassa pitkäaikaisemman hoitopaikan, päivähoidon tai ulkoilutuksen.
  • Moitimme: Hoitajan ei tarvitse ilmoittaa palvelunsa tarkkaa hintaa, ja joidenkin hinnoittelun saa tietoonsa vasta, kun laittaa hoitajalle viestiä. Viestittely on mahdollista vain sovelluksessa, joten tietokoneella sitä ei kannata käyttää. Ja kuka nyt ilman etukäteisviestittelyä haluaisi heti varata ja maksaa palvelua – varsinkaan tuntemattoman kanssa?
  • Lopputulos: Lähetän viestiä yhdeksälle hoitajalle koirani päivähoidosta, mutta en saa yhtään vastausta. Epäilen, että sovellus on rikki, sillä se toimi välillä todella jäykästi.  

3. Facebook-ryhmä

Sosiaalisessa mediassa on helppo jakaa tietoa hoitajaa kaipaavasta lemmikistään, tietysti söpön kuvan kera. Jos hoitajan etsintään ei kuitenkaan halua käyttää omaa Facebook-seinäänsä tai tietää jo heti, etteivät omat somekaverit innostu ilmoituksesta, kannattaa apua etsiä erilaisista hoitoryhmistä. Joillakin asuinalueillakin on omat avunantoryhmänsä.
Testiin päätyi Etsitään/tarjotaan hoitopaikkaa koiralle ja muille lemmikeille -ryhmä.

  • Kiitämme: Helppo ladata mieluinen kuva ja kirjoittaa hoitotarvetta kuvaileva teksti. Ei tarvitse välttämättä itse ottaa ensimmäistä yhteyttä, vaan voi odottaa, että hoitajat laittavat yksityisviestiä.
  • Moitimme: Söpön koiran kuva houkuttaa monia ottamaan yhteyttä, vaikka heillä ei ole mahdollisuutta edes hoitaa koiraa. Jotkut ovat selvästi rahan perässä ja vaativat jopa yli sadan euron päivähoitomaksuja.
  • Lopputulos: Saan noin 50 yhteydenottoa, josta yksi tuntuu luotettavalta. Näemme koiranhoitajan kotona ennen virallisia hoitopäiviä. Eläkkeellä oleva nainen on erittäin pätevä ja innokas hoitaja 20 euron päivämaksua vastaan. Hoitopäivien sopiminen on joustavaa, ja pystyn tuomaan hänelle koirani jopa päivän varoitusajalla seuraavana aamuna kello 6.15.

Rakkaan karvakuonon hoitajan etsintä voi olla aikaavievää puuhaa, mutta kunnon hoitosuhde helpottaa elämää kummasti.
Rakkaan karvakuonon hoitajan etsintä voi olla aikaavievää puuhaa, mutta kunnon hoitosuhde helpottaa elämää kummasti.

2. Pawshake

Suomalaisen Oupetin esikuva on amerikkalainen Pawshake, koirien oma Airbnb. Se ottaa hoitomaksusta itselleen peräti 19 prosenttia, loput jäävät hoitajalle.

  • Kiitämme: Sovellus latautuu nopeasti, ja sitä on helppo käyttää. Hoitajaehdokkaita löytyy hyvin kymmeniä. Luotettavan hoitajan profiilissa on tietoa myös itse hoitajasta, hänen osaamisestaan, toiveistaan ja valokuvia. Samalla se näyttää hoitajan ja lemmikin omistajan puhelinnumerot, jos he ovat antaneet siihen luvan, joten viestittely onnistuu myös muun muassa Whatsappissa. Se näyttää selkeästi hoitajan vapaat ajat ja hintatiedot. Palvelu ilmoittaa ääniviestillä, onko etukäteistiedustelu hoidosta hylätty vai hyväksytty.
  • Moitimme: Moni hoitaja on jättänyt merkkaamatta varatut päivänsä, ja siksi vastausviesteissä tulee pettymyksiä. Koska moni hoitaja on opiskelija tai käy vuorotyössä, jatkuvaa hoitosuhdetta on ollut vaikeampi rakentaa, mutta yksittäisen loman ajaksi hoitaja on helpompi löytää.
  • Lopputulos: Olen löytänyt palvelun kautta mahtavia hoitajia viime hetkellä teatteri-illan, viikonloppumenon ja työpäivän ajaksi, 10–25 eurolla. Osa on tullut hoitamaan koiraani kotiimme, osa puolestaan hoitaa koiraa mieluummin kotonaan.

1. Ilmoitustaulu

Digitaalisten palvelujen maailmassa harva enää ilmoittaa mitään kauppojen tai taloyhtiöiden ilmoitustauluilla. Mutta koiranhoitobisneksessä olen huomannut, että se on tehokkain tapa löytää turvallisimmat koiranhoitajat.

Olen etsinyt 2,5 vuoden ajan koiralleni työpäivieni ajaksi ja joiksikin viikonlopuiksi hoitajaa; parhaimmat olen löytänyt Pawshakesta ja ilmoitustaulun lapulla, jossa on koirani kuva ja yhteystiedot. Yksinkertainen soitto hoitajaehdokkaalta on paljon nopeampi tapa kommunikoida kuin etsiä ensin sopivia sovelluksesta ja sitten vaihdella viestejä aikatauluista. Ilmoituksen tekeminen ja vieminen vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta mitäpä sitä ei tekisi lemmikkinsä eteen.

Kaupan seinältä hoitoilmoituksen ovat bonganneet ihmiset, jotka aidosti haluavat koirakummiksi. Turhia hupiyhteydenottoja ei ole tullut, eikä myöskään yhteydenottoja heiltä, joille raha on tärkeämpää kuin lemmikki. Ilmoitustaulukontaktit ovat myös pysyneet pisimpään hoitoringissäni, ja he myös vastaavat yhteydenottoihini kaikista parhaiten.

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00

 

Madonna juhli viikolla syntymäpäiviään ja julkaisi sen kunniaksi kuvan koko perheestään.

Popin kuningatar Madonna, 59, jakoi perjantaina ensimmäistä kertaa koskaan yhteiskuvan kaikkien lastensa kanssa. Kuvassa Madonnan kanssa poseeraavat pojat Rocco, 17, ja David, 11, sekä tyttäret Lourdes, 20, Mercy James, 11, ja 4-vuotiaat kaksoset Estere ja Stella.

Kuva on julkaistu Madonnan syntymäpäivän kunniaksi. Hän täytti 59 vuotta 16. elokuuta. Syntymäpäiviään hän juhli Italiassa.

 

Birthday 🎉🎂🎈🇮🇹♥️

A post shared by Madonna (@madonna) on

Lourdes ja Rocco ovat Madonnan biologisia lapsia. Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Roccon isä on elokuvaohjaaja Guy Ritchie, jonka kanssa Madonna erosi vuonna 2008. David, Mercy James, Estere ja Stella ovat adoptoitu Malawista.

Madonna adoptoi Esteren ja Stellan Malawista viime helmikuussa. Alkuvuodesta prosessi tuotti ongelmia. Tyttöjen isä väitti, ettei adoptio mennyt hänelle kerrottujen suunnitelmien mukaan.

– Minulle kerrottiin alussa, että Esther ja Stella menevät asumaan rikkaan naisen luo ulkomaille, ja että hän antaa heille kunnon koulutuksen ja palauttaa heidät sitten minulle, asumaan kanssani ja auttamaan perhettäni, tyttöjen biologinen isä Adam Mwalen kertoi.

Lue lisää täältä: Madonna julkaisi iloisen videon adoptiokaksosistaan – tyttöjen isä väittää, että häntä on huijattu

Myös Madonnan aiemmat adoptiot kuohuttivat. Vuonna 2006 laulaja adoptoi Malawista Davidin ja vuonna 2009 Mercy Jamesin. Erityisesti Mercyn adoptio synnytti kritiikkiä.

Tytön äiti kuoli synnytyksessä, ja sukulaiset sijoittivat lapsen orpokotiin. Jälkikäteen isovanhemmat kuitenkin kertoivat suunnitelleensa, että olisivat ottaneet lapsen hoitaakseen, kun tämä on 6-vuotias. He syyttivät Madonnaa lapsen varastamisesta ja repimisestä juuriltaan. Alun perin he olivat hyväksyneet adoption.

Juttua muokattu 20.8. 12.35: Lourdesin isä on Madonnan entinen henkilökohtainen valmentaja Carlos Leon. Ei Guy Ritchie, kuten aiemmin jutussa kerrottiin.