”Meidän perheessä on aina järjestetty paljon juhlia. Pojan yksivuotissynttäreille tilasin viirit ja pompomit Amerikasta”, Minna Keto sanoo. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Perinteisen palkkatyön kadotessa yhä useampi on itsensätyöllistäjä, mikroyrittäjä tai freelancer. Minna Keto teki kuppikakuista bisneksen.

– Kuten näkyy, meillä ei ole olohuonetta, Minna bakes -yrityksen omistaja ja ainoa työntekijä Minna Keto, 27, esittelee perheensä rivitalokaksiota Palokassa Jyväskylän kupeessa.

Keittiö on levittäytynyt kokonaan avoimeen tilaan, jossa olisi oikeastaan tarkoitus rentoutua sohvalla ja katsella televisiota. Sohva on puristuksissa seinää vasten, ja television sijaan sisustuksena on kakkujen pakkauslaatikoita, 25 kilon sokerisäkkejä ja kakkuvuokia. Vuoden verran Minna on leiponut työkseen perheen keittiössä amerikkalaistyylisiä butter­cream-täytekakkuja, cupcakeja, sugarcookieseja sekä macaron-leivoksia.

Hän on osa työmarkkinoiden kasvavaa trendijoukkoa, itsensätyöllistäjiä, joita kutsutaan myös mikroyrittäjiksi, yksinyrittäjiksi tai freelancereiksi. Yhteistä joukolle on, että toiminta on sen kokoista, että se työllistää ihmisen itsensä.

Vuonna 2013 tällaista väkeä oli Tilastokeskuksen mukaan 152 000 henkeä. Joukko on todellisuudessa vielä suurempi, sillä tilastosta puuttuvat maatalousyrittäjät sekä sellaiset yksinyrittäjät, joilla on jokin muu kuin toiminimi. Yksinyrittäminen on erityisen tyypillistä naisille: jopa 70 prosenttia naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Ja niin kuin työmarkkinoilla muutenkin, yksinyrittäjänaiset ovat pienituloisempia kuin miehet: mediaanitulo on 18 700 euroa vuodessa, ja puolet itsensä työllistävistä naisista kuuluu palkansaajien vähiten tienaavaan kymmenykseen.

Cake popseja perheelle

Minnan leipomukset eivät ole mitään perinteisiä mansikkakiilleväkerryksiä. Hän on koulutukseltaan tekstiilisuunnittelija ja panostaa paitsi tuotteiden vaikuttavaan ulkonäköön myös laaturaaka-aineisiin: on aitoa luomuvaniljaa, oikeaa voita, jyväskyläläisen pienpaahtimon kahvia ja belgialaista suklaata.

Saavutus on sikäli erikoinen, että vajaat kolme vuotta sitten Minna ei ollut koskaan leiponut yhtään mitään.

– Aina olen kyllä ollut hyvä syömään kaikenlaisia överiherkkuja, hän nauraa.

Äitiysloman alussa, raskauden viime metreillä, hän kaipasi jotakin puuhaa, kun kodin seinät oli jo pariin kertaan maalattu.

– Äitiysloma on itse asiassa naiselle hyvää aikaa miettiä, mikä olisi mielekäs tapa tehdä töitä ja elättää perhettä, Minna sanoo.

Hän ryhtyi etsimään netistä cupcakejen reseptejä, ja nimenomaan oikeiden, amerikkalaisten cupcakejen reseptejä, joihin kuuluvat näyttävät koristelut ja tömäkät raaka-aineet. Niitä hän oli maistellut ollessaan vaihto-opiskelijana Englannissa.

Pojan puolivuotissyntymäpäivänä hän järjesti 30 hengen juhlat, joihin leipoi itse kaikki tarjottavat: cake popsit, cupcaket, cookiet, buttercream-kakun ja marenkeja.

– Ne tuntuivat uppoavan perheelle hyvin.

”Äitiysloma on itse asiassa naiselle hyvää aikaa miettiä, mikä olisi mielekäs tapa tehdä töitä ja elättää perhettä.”

Lapsen yksivuotissynttäreillä Minnan tarjoilujen äärellä oli jo 50 henkeä.

Leipominen alkoi viehättää yhä enemmän. Perhe oli muuttanut vähän aiemmin miehen työn takia Jyväskylään Kuopiosta, eikä Minnan oma työ vaatekaupassa tyydyttänyt suunnittelijan luovuuden tarvetta.

– Aloin etsiä korkealaatuista suklaata, tilailla leivontavälineitä ulkomailta ja kehitellä täydellistä creamcheese-kuorrutusta.

 


”Ammattikoulujen leipurilinjoilla opetetaan tekemään bulkkia suurille leipomoille, se ei ole minun juttuni”, Minna sanoo.

 

Blogi sen teki

Olisi ollut mahdollista, että Minna Kedon leipomisharrastus olisi jäänyt harrastukseksi ja juhlimista rakastavan perhepiirin iloksi, ellei hän olisi tilannut kotiinsa lastenvaatekutsujen esittelijää, joka sattui olemaan paikallinen suosittu bloggari.

– Hän innostui cupcakeista, joita tarjoilin kutsuilla, ja halusi tilata minulta tyttärensä juhliin leivonnaiset.

Bloggari postasi juhlista kuvia, ja sana Minnan kakkutaidoista lähti leviämään keskisuomalaisissa blogeissa. Kyselyitä alkoi nopeasti tulla siihen tahtiin, että Keto päätti perustaa toiminimen kakkukauppaa varten.

– Olen kyllä aina ajatellut, että perustan joskus jonkinlaisen yrityksen.

Opiskeluaikana Kuopiossa hän oli jo käynyt monenlaisia yrittäjäkursseja, joten hän tiesi, mitä toiminimen perustamiseen vaaditaan ja mistä aloitteleva yrittäjä voi kysyä apua.

Tosin kovin paljon apua Minna ei saanut. Hän muistaa, kuinka uusyrityskeskuksessa häneltä kysyttiin, että ”mitä luulet täältä saavasi”. Onneksi Kedolla oli selkeä visio tekemisistään ja asiakkaitakin jo valmiina.

– Jos minulla olisi jokin mobiiliappi, kaikki vanhat ukot virastoissa olisivat ihan innoissaan työntämässä minua kaikenlaisiin yrityshautomoihin. Nyt tuntui, ettei moni, jonka kanssa asioin, oikein edes ymmärtänyt, mitä olen tekemässä.

”Oman osuuteni perheen menoista olen pystynyt koko ajan maksamaan.”

Minna tunsi, että häneen suhtauduttiin kuppikakkuja harrastelevana pikku­rouvana ja ihmeteltiin, miten hän meinaa kilpailla isoja leipomoja vastaan.

– Se ei tietenkään ole missään vaiheessa ollut tavoitteenakaan. Teen täysin omannäköisiä ja aivan erityylisiä leivonnaisia kuin suuret leipomot Suomessa.

Starttirahaa ensin luvattiin, mutta päätöstä Minna ei ehtinyt jäädä odottelemaan, koska ”asiakkaita oli jo oven takana jonossa”. Kun hän muutamaa kuukautta myöhemmin lähetti työläät hakupaperit, starttirahaa ei herunutkaan.

Sen puute ei jäänyt Minnaa kaivelemaan, sillä yritys alkoi nopeasti pyöriä lähes niin isosti kuin yhden hengen voimin on mahdollista.

– 4 000 euron myynti on maksimi, mitä yksin ehdin leipoa, kun lapsi oli osan viikosta kotona ja tein osan viikosta muita hommia, kuten bloggausta ja markkinointia.

Varustusta on kasvatettu sitä mukaa kuin yritykseen on tullut rahaa.

– Oman osuuteni perheen menoista olen pystynyt koko ajan maksamaan.

Juhlatavat uusiksi

Macaronin toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki, ja leivoskeksi on juuri täydellisen muotoinen. Nämä ovat nyt niitä Minnan itse tekemiä ja hänen kriteerinsä täyttäviä macaroneja, joita on ollut hänen mukaansa mahdotonta löytää ainakaan Jyväskylän seudulta.

Minnalla ei tosiaan ole leipurin koulutusta, ja sitä ovat hänelle kummastelleet tahot, jotka tarjoavat apua aloitteleville yrittäjille. Häntä on yritetty tuupata opiskelemaan alaa.

– Leipurilinjalla ammattikoulussa opetetaan ensimmäinen vuosi hygieniaa ja sen jälkeen bulkkia suurtalousleipomista. Sellaisella ei ole minun bisnekseni kanssa mitään tekemistä, Minna sanoo.

Yhtä paljon kummastusta on aiheuttanut, että mitä Minna oikeastaan tekee.

– Ajattelen, että olen ensisijaisesti muotoilija, en leipuri.

Leipomisen lisäksi Minna tekee graafista suunnittelua ja suunnittelee tilauksesta esimerkiksi juhlien kutsukortteja. Minna bakes -yritys tekee yhteistyötä Tiitu Design -nimisen valokuvaus- ja suunnitteluyrityksen kanssa, jonka takana on toinen paikallinen mikroyrittäjä Tiina Salminen. Yhdessä he tekevät muun muassa postikortteja, ja suunnitelmissa on kaikenlaista juhla- ja kakkuaiheisista seinäkalentereista e-kirjoihin ja seinätauluihin. Yksi idea on yksivuotissyntymäpäivien viettäjille suunnatut smash cake -teemapäivät, joilla sankari mäjäyttää kakun muussiksi pikku nyrkillään, ja siitä muistoksi otetaan tietysti söpöjä kuvia.

”Ajattelen, että olen ensisijaisesti muotoilija, en leipuri.”

Bisneksen kehittämistä Minna opiskelee öisin amerikkalaisilla nettikursseilla.

– Opin niiltä mielettömästi esimerkiksi markkinoinnista. Kannattaa tutustua esimerkiksi Jen Carringtonin ja byReginan kursseihin.

Minnan tavoite ei ole vähempää kuin koko suomalaisen juhlaperinteen uudistaminen.

– Suomessa ei oikein osata juhlia muita kuin häitä ja hautajaisia. Jos järjestät vaikka syntymäpäivät, siitä ajatellaan, että haluat tuoda jotenkin itseäsi esille. Lisäksi ajatellaan, että kaikki pitäisi osata tehdä itse. Miksei juhlia voisi järjestää helpommin ja paljon matalammalla kynnyksellä!

Minnalle pitäisi vain jäädä leipomiselta enemmän aikaa ideointiin ja visiointiin, ja sen eteen hän alkoi keväällä toimia. Nyt hänellä on kuukauden ollut leipomo ja pieni myymälä, jossa on myös työntekijöitä leipomassa – tai siis ei perinteisiä palkkatyöläisiä, vaan sopimusyrittäjiä.

Nyt Keto ei enää ole yksinyrittäjä.

– Tuntuu aika hyvältä, ettei tarvitse itse enää tehdä kaikkea. Ja kodin rauhoittuminen ja muuttuminen kodiksi on niin iso plussa, että sen turvin jaksaa taas painaa hommia.

Minnan vinkit itsensätyöllistäjälle:

Pitää olla todella intohimoinen työtä kohtaan. Sitä on nimittäin paljon, uutta opeteltavaa hirveästi ja vaikeuksia voitettavana jokaiselle päivälle. Jos työ ei tunnu intohimolta, jatkuvaa painetta ja stressiä ei kestä kovin kauan.

Pidä turvaverkko kunnossa. Läheistesi ja perheesi tuki on mielettömän iso voimavara, kun aikaa ei riitä pyykkeihin, ruuanlaittoon eikä muun elämän pyörittämiseen niin hyvin kuin ennen. Jos puolisoni ei olisi tukenut minua näin paljon, en olisi saavuttanut puoliakaan.

Rahaa ei välttämättä tarvita paljon, mutta kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä sitäkin enemmän. Niukka talous ja ilman lainaa aloittaminen vaativat kekseliäisyyttä ja nipistämistä elämän muista kuluista. Myös kasvu voi olla vähän hitaampaa, mutta stressittömyys rahan suhteen on ollut sen arvoista.

Lähteet: Laura Haapala: Joustava työ, epävarma elämä (Like 2016) ja Tilastokeskus

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Mikä ihmeen itsensätyöllistäjä?

Työmarkkinoiden trenditekijällä on monta nimeä – ja muotoa.

Itsensätyöllistäjä-termiä käytetään henkilöstä, joka tekee työtä ilman työsuhdetta. Hän voi olla yrittäjä, jolla ei ole muita työntekijöitä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 152000 itsensätyöllistäjää ja heistä 40 prosenttia on ryhtynyt hommaan yrittäjähenkisyyttään, toiset 40 prosenttia on ajautunut tilaisuuden tullen. Viidesosa on itsensätyöllistäjiä siksi, ettei muuta työtä ole löytynyt. Heitä kutsutaan pakkoyrittäjiksi.

Itsensätyöllistäjä voi olla freelancer, jolla ei ole yritystä. Silloin toimeksiantaja pidättää free-verokortin mukaan tuloveron, mutta eläkemaksut ja muut kulut on maksettava itse.

Usein itsensätyöllistäjällä on toiminimi. Silloin yrittäjä maksaa muiden maksujen lisäksi myös ennakkoveronsa itse.

Yksinyrittäjällä voi olla myös osakeyhtiö. Osakeyhtiön perustaminen vaatii vähintään 2500 euron pääoman.

Osuuskunta voi olla hyvä ratkaisu, kun yrittäjyyden riski huolettaa. Osuuskunnassa itsensätyöllistäjä on jäsen, joka saa osuuskunnalta palkkaa. Näin voi tarvittaessa saada myös ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Itsensätyöllistäjän laskutuksen ja muut maksut hoitaa siis osuuskunta.

Itsensätyöllistäjiä voidaan kutsua myös kevytyrittäjiksi (silloin kun hänellä ei ole yritystä) tai mikroyrittäjäksi (alle 10 työntekijää, liikevaihto enintään 2 miljoonaa euroa).

Riitta Väisänen tubettaa tuttuun rönsyilevään tyyliinsä kaikenlaisista asioita vaihdevuosista "sote-sotkuun". Tukka on pöyhkeä ja päällä on leopardikuosia.  – Tubessa tärkeintä on olla oma itsensä, Riitta neuvoo.

”No heippa teille kaikille!” Riitta Väisäsen aloittaa esittelyn omalla Youtube-kanavallaan vanhaan tuttuun tyylinsä.

”Tää on niinku vähän niinku mun kanava”, Riitta jatkaa esittelyään. Pitkän uran televisiojuontajana tehneen Riitan mielestä on kiva olla tube-kanavalla ”jos vaan on niinku kuva silleen hyvä ja näyttää hyvälle”, Riitta kertoo videolla ja pöyhii tuuttuun tapaan pöyhkeitä hiuksiaan. Tallella on sama iloinen olemus, bling bling -tyyli ja toisinaan hieman sivupoluille poukkoilevat jutut – mahtavaa! 

– Mietin vuoden ajan, että kun muut perustavat tube-kanavia, niin miksen minäkin, Riitta kertoo.

Lopullinen kimmoke tubettamisen tuli, kun digitaalinen mediatalo Splay Suomi ehdotti Riitalle oman kanavan avaamista. Ammattilaiset siis hoitavat esimerkiksi kuvauksen ja leikkauksen, mutta estradi on varattu Riitalle.   

– Sivuan tulevissa jaksoissa politiikkaa, esimerkiksi autoilua ja sakotusta. Uusin video on sellainen sotesotku-video, että voi olla, että joku loukkaantuu. Ihmiset voivat sanoa mielipiteensä ja poliitikot voi puolustautua, mutta ei niillä ole mitään puolustettaava, koska tämä sotesotku on ihan perseestä, Riitta sanoo.

”Mähän olen vähän sellainen rönttö, ja leopardi-gepardi -tyyppi.” 

Riitta on tunnetusti hyvin puhelias, joten hän on tajunnut, että netissä on aikaa löristä mielin määrin ja eksyä sivupoluille verrattuna televisio-ohjelman rajattuun aikaan. Ensimmäisissä videoissa jutunjuurta riittää esimerkiksi laihdutuksesta ja vaihdevuosista. Himohamstraus-videolla Riitta kertoo pehmolelujensa ja koriste-esineidensä keskellä taipumuksestaan hamstrata tavaraa.

”Haastattelin juuri Vesa Keskistä, ja pätkästä tuli 40 minuutin mittainen.”

Ensimmäisissä videoissa ontuu ainoastaan Pojat saunomaan -videon tuotesijoittelu, mikä saa toivomaan, että Riitta sai pätkästä hyvät rahat. Videolla Riitta lupailee menevänsä savusaunaan vieraidensa Tapparan jääkiekkojoukkueen pomo Mikki Leinosen ja Olvin pomo Lasse Ahon kanssa ja juovansa sponssilimppareita pojasta eli Tapparan SM-mitalista, mutta se jää näkemättä. Brändiyhteistöillä on ymmärrettävästi tarkoitus tehdä rahaa, mutta onneksi Riitalla on myös paljon enemmän annettavaa kuin sponssilimppareiden kehuminen. Riitta vakuuttaa, että kovempaakin kamaa on tulossa. 

– Toisin kuin poliitikot, minä lupaan puhua videoilla suoraan, Riitta vakuuttaa.

 Tube-kanavan lisäksi Riitta nähdään syksyllä Viasatilla gameshow´ssa nimeltä Puhallus.

– Kilpailussa on neljä kilpailijaa. Vakkarijäseninä ovat Niko Saarinen ja suosittu vloggaaja Papananaama. Niko Saarinenkin sai minulta lisäpisteitä. Hän on ihan symppis kaveri, joka säätää, sohlaa ja on rehellinen, Riitta kertoo.

Riitta käsittelee tubessa aiheita, joihin monen on helppo samaistua. Kuva: Kuvakaappaus Riitta Väisäsen Youtube-kanavalta.
Riitta käsittelee tubessa aiheita, joihin monen on helppo samaistua. Kuva: Kuvakaappaus Riitta Väisäsen Youtube-kanavalta.

Ota haltuun Riitta Väisäsen tubevinkit:

  1. Keksi hyvä idea: Mieti idea, jonka saa kompaktiin pakettiin. Itselläni meinaa venyä noi videot. Mieti, mitkä asiat kiinnostavat itseäsi, ja ne voivat kiinnostaa muitakin. Esimerkiksi Himohamstraus-videostani tuli hyviä kommentteja samanlaisilta hamstraavilta ihmisiltä kuin minä.

  2. Pukeudu siististi: Ulkonäössä pääasia on se, että on siisti. Mähän olen vähän sellainen rönttö, ja leopardi-gepardi -tyyppi. Naisten pitää myös vähän meikata – ei mitään hirveätä kuvausmeikkiä, mutta kumminkin.

  3. Ole oma itsesi: Pääasia on, että olet aito ja luonnollinen oma itsesi. Katso kameraan, koska videota tehdään yleisölle. Puheen pitää olla selkeätä, mutta kirjakieltä ei tarvitse puhua.

  4. Pyri laatuun: Kuvan laadun pitää olla ok.

  5. Pysy edes jotenkin mitassa: Minun tubevideoni ovat maksimissaan kymmenen minuutin mittaisia. Mitassa pysyminen on minulle haastavaa, sillä olen puhelias. Haastattelin juuri Vesa Keskistä, ja pätkästä tuli 40 minuutin mittainen. Minun pitää vähän lyhentää videota.

  6. Ota yhteyttä somefirmoihin: Ainakin tunnetut ihmiset ja ne, joilla on jo somessa paljon seuraajia, saattavat saada apua firmoilta, jotka tekevät kanavia.
  7. Vastaa katsojien palautteeseen: Vaikka olen kiireinen, minun pitää yrittää ottaa hetki, ja vastailla rauhassa katsojien palautteeseen ja kysymyksiin.

Tiistaina juhlittiin Jaakon päivää. Vilaus Suomen historiaan kuitenkin paljastaa, että vedet eivät vielä siihen viilenneet.

Taas on se aika vuodesta, kun muutenkin lyhyestä kesästä nauttivat suomalaiset lannistuvat entisestään. Tämän viikon tiistaina, 25. heinäkuuta vietettiin Jaakon päivää, jolloin vanhan uskomuksen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven järveen.

Samalla Jaakko jäähdyttää uimavedet – tuo pirulainen.

Jaakon päivää on vietetty jo vuosisatojen ajan heinäkuun lopulla, kertoo Ilmatieteen laitos. Myös Virossa vietetään samanlaista päivää.

Mutta! Todellisuudessa 25. heinäkuuta ei välttämättä olekaan se päivä, kun Pohjolassa aletaan kääntyä kohti syystä ja sateita.  Kyseenalainen kunnia vesien viilentämisestä ei siis myöskään kuulu Jaakolle.

Suomessa nimittäin tehtiin allakkauudistus vuonna 1753. Tuona vuonna siirryttiin kertaheitolla helmikuun 17. päivästä maaliskuun ensimmäiseen. Jaakon päivä oli siis vielä 1750-luvun alussa oikein osuva päivä juhlia vesien kylmenemistä. Allakan uudistuksen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui.

– Tästä siirrosta johtuen oikea hydrologinen, vesien jäähtymisen alkava Jaakon päivä olisikin 11 päivää myöhemmin eli 5.8. Salmen päivänä, Ilmatieteen laitos kertoo.

Nykyään tieteilijät ovat huomanneet, että kesäinen ilmasto alkaa tosiaan kylmetä vasta elokuun alun tienoolla. Samalla kylmenevät myös pintavedet.

Salmen päivä onkin siis huomattavasti osuvampi ajankohta kylmän kiven heittämiselle.

Brittilehti The Guardian väittää, että pohjoismainen rikosgenre vetää nyt viihteen pohjamudissa. Mutta eihän se pidä paikkaansa!

IS TV-LEHTI: Brittiläinen The Guardian julkisti keväällä: ”Scandi noir is dead!” Lehden mielestä kuudessa vuodessa pohjoismaisen rikosgenren, jota myös nordic noiriksi kutsutaan, hohto on himmentynyt.

Kuusi vuotta sitten tanskalaissarjaa The Killing, suomeksi Rikos (Forbrydelsen, 2007), näytettiin Britanniassa ensi kertaa. Sarja innoitti britit tekemään omia synkän tyylisiä rikossarjoja, kuten Broadchurch (2013) ja River (2015).

Wallander oli toinen läpilyöjä. Samassa imussa skandinaaviset sarjat ylipäänsä levisivät yli Pohjoismaiden rajojen, ja muun muassa Silta (2011) ja Vallan linnake (2010) tulivat suosituiksi muuallakin kuin kotimaisemissaan.

Sitten tapahtui jotain: nordic noiria tahdottiin tarkoituksella tehdä myyvemmäksi myös Skandinavian ulkopuolella. Syntyi esimerkiksi sarja Midnight Sun (2017), joka ruotsalais-ranskalaisena suuntaa jo aivan uusille markkinoille, selkeästi kohti suurta levitystä.

Perspektiivin laajentaminen on vienyt mukanaan kiehtovimmat paikalliset elementit, joista nordic noirin sielu on rakentunut.

”Moraaliset ratkaisut ovat kompleksisia ja päähenkilöt nuhjuisia antisankareita.”

Rikoskirjallisuuden hittigenre perustuu nimittäin realistiseen, yksinkertaiseen, tyylikkääseen ja synkkään kuvaukseen. Moraaliset ratkaisut ovat kompleksisia ja päähenkilöt nuhjuisia antisankareita.

Skandinaavinen yhteiskunta, kuten liberalismi, näennäinen tasa-arvo ja sosiaalinen huolenpito piilottavat varjoihinsa synkkiä salaisuuksia ja vihaa. Sarjat ovat rohkeita ja kantaaottavia, ja esimerkiksi naishahmot ovat aiempaa moniulotteisempia.

Ilmaston vaikutuksetkin näkyvät. Kylmää on, synkkääkin synkempää, ovet ovat lukossa ja ikkunat tukossa, joten on suorastaan luonnollista, että ihmiset lahtaavat pimeässä toisiaan. Yö on pitkä ja viina vahvaa, ja kuten kirjailija Jo Nesbø on kuvaillut: ihmiset kasvatetaan piilottamaan tunteensa.

Toisaalta kesällä valo on rajua ja paljastavaa, yhtä omituista ja pään sekoittavaa, kuin talvisen ikuinen synkkyys. Tämä kaikki on kiinnostavaa, koska se luo monipuolisia henkilöhahmoja, tapahtumapaikkoja ja psykologisia vaikuttimia.

Genreen on liitetty sellaisia tunnettuja kirjailijoita kuin muun muassa Henning Mankell, Liza Marklund, Stieg Larsson, Anne Holt, Jo Nesbø, Peter Høeg, Camilla Läckberg, Leena Lehtolainen, Reijo Mäki ja Arnaldur Indriðason. Samat skandidekkarikirjallisuutta kuvaavat termit pätevät tv-sarjamaailmaan, joka on toistanut kirjailijoiden tarinoita sarjamuotoon.

Ruotsalaisen Modus-sarjan (2005) taustalla on norjalaisen Anne Holtin romaani Kasvoton tuomio (Pengemannen, 2009). Stieg Larssonin Millennium-trilogia oli menestys myös elokuvasarjana. Henning Mankellin hahmo Kurt Wallander on jo kulttitähti.

Silta-sarjan suosio perustui nordic noirin genrepiirteisiin sekä myös tanskalais-ruotsalaiseen tiimityöhön ja maiden pieniin eroihin, joita konkreettinen silta symboloi.

Sittemmin eurooppalaisen yhteistyön tenho on hälvennyt monistuessaan liikaa. Kulttuurien ylitykset alkavat olla liian tuttuja – fuusiokeitokset on nähty. Moninaisuuden myötä skandiperinteet ovat hämärtyneet, ja siitä esimerkiksi Midnight Sunia on kritisoitu.

Parhaillaan ruudussa pyörivät Dicte (Tanska), Lilyhammer (Norja & USA), Modus (Ruotsi) ja Mustamaalattu (Norja). Paljon pohjoismaisia rikossarjoja nähdään myös Viaplaylla ja C Morella.

Mustamaalattu-sarjan toinen kausi, MTV3 to 27.7. klo 23.05

Uusia rikossarjoja tulossa

Suomi oli rikosbuumista ulkona pitkään. Skandinoiria testattiin sarjassa Sorjonen (2016), jossa tuotiin genreen lisänä Suomen ja Venäjän raja. Sarja jakoi mielipiteitä.

Nyt C More mainostaa uutta suomalaista alkuperäissarjaa, rikosdraamaa Aallonmurtaja, joka nähdään syksyllä C Morella ja ensi vuonna MTV-kanavilla. Mika Kurvisen ohjaaman 10-osaisen uutuuden tapahtumat sijoittuvat Kotkan sataman rikollisuuden vesille. Pääosissa ovat Maria Ylipää, Turkka Mastomäki, Maria Järvenhelmi, Ville Keskilä, Joonas Saartamo ja Saara Kotkaniemi.

C Moren ohjelmistoon kuuluvat myös muun muassa Silta, Gåsmamman ja Pinnan alla.

Viaplayssa pyörii Black Widows, joka on skandiversio suomalaisesta Mustat lesket -sarjasta. Norjalaista tuotantoa Viaplayssa edustavat Miehitetty ja Elven, ja 8.9. alkaa uusi 10-osainen alkuperäissarja Hassel, joka perustuu ruotsalaisen kirjailijan Olov Svedelidin dekkareihin. Pääosassa on Ola Rapace.

Apulaispormestari Nasima Razmyarin uuteen työhön kuuluu iltamenoja ja edustusta. –Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan.

Hiljattain Helsingin apulaispormestarina aloittaneelle Nasima Razmyarille, 32, on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon, tärkeimpänä Jonas-pojan syntymä 11 kuukautta sitten. Hän haluaa säilyttää sopivan tasapainon perhe-elämän ja mieluisan työn välillä.

– Parisuhteen yhteistä aikaa on nyt vähemmän. Meidän pitäisi oppia ottamaan enemmän omaa aikaa. Ei ole hyvä, jos vanhemmat elävät vain lapsensa kautta, Nasima miettii.

– Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan ja iltapesulle.

Minun osoitteeni -haastattelussa Nasima vertaa afganistanilaisia taustojaan ja puolisonsa Johan Fagerin suomenruotsalaisia juuria.

– Kulttuureissamme on paljon samaa: ollaan yhteisöllisiä, perhekeskeisiä ja molemmissa kulttuureissa osataan järjestää juhlia. Mieheni on ylittänyt kaikilla tavoin sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.

Mitä Nasima muistaa pommien rusikoimasta kotikaupungistaan Kabulista? Miten suurlähettilään lapsi sopeutui pakolaisuuteen? Mitä Nasima ajattelee palautuslennoista nyt? Nasima Razmyarin haastattelu uusimmassa Me Naisten numerossa 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.