”Meidän perheessä on aina järjestetty paljon juhlia. Pojan yksivuotissynttäreille tilasin viirit ja pompomit Amerikasta”, Minna Keto sanoo. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Perinteisen palkkatyön kadotessa yhä useampi on itsensätyöllistäjä, mikroyrittäjä tai freelancer. Minna Keto teki kuppikakuista bisneksen.

– Kuten näkyy, meillä ei ole olohuonetta, Minna bakes -yrityksen omistaja ja ainoa työntekijä Minna Keto, 27, esittelee perheensä rivitalokaksiota Palokassa Jyväskylän kupeessa.

Keittiö on levittäytynyt kokonaan avoimeen tilaan, jossa olisi oikeastaan tarkoitus rentoutua sohvalla ja katsella televisiota. Sohva on puristuksissa seinää vasten, ja television sijaan sisustuksena on kakkujen pakkauslaatikoita, 25 kilon sokerisäkkejä ja kakkuvuokia. Vuoden verran Minna on leiponut työkseen perheen keittiössä amerikkalaistyylisiä butter­cream-täytekakkuja, cupcakeja, sugarcookieseja sekä macaron-leivoksia.

Hän on osa työmarkkinoiden kasvavaa trendijoukkoa, itsensätyöllistäjiä, joita kutsutaan myös mikroyrittäjiksi, yksinyrittäjiksi tai freelancereiksi. Yhteistä joukolle on, että toiminta on sen kokoista, että se työllistää ihmisen itsensä.

Vuonna 2013 tällaista väkeä oli Tilastokeskuksen mukaan 152 000 henkeä. Joukko on todellisuudessa vielä suurempi, sillä tilastosta puuttuvat maatalousyrittäjät sekä sellaiset yksinyrittäjät, joilla on jokin muu kuin toiminimi. Yksinyrittäminen on erityisen tyypillistä naisille: jopa 70 prosenttia naisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. Ja niin kuin työmarkkinoilla muutenkin, yksinyrittäjänaiset ovat pienituloisempia kuin miehet: mediaanitulo on 18 700 euroa vuodessa, ja puolet itsensä työllistävistä naisista kuuluu palkansaajien vähiten tienaavaan kymmenykseen.

Cake popseja perheelle

Minnan leipomukset eivät ole mitään perinteisiä mansikkakiilleväkerryksiä. Hän on koulutukseltaan tekstiilisuunnittelija ja panostaa paitsi tuotteiden vaikuttavaan ulkonäköön myös laaturaaka-aineisiin: on aitoa luomuvaniljaa, oikeaa voita, jyväskyläläisen pienpaahtimon kahvia ja belgialaista suklaata.

Saavutus on sikäli erikoinen, että vajaat kolme vuotta sitten Minna ei ollut koskaan leiponut yhtään mitään.

– Aina olen kyllä ollut hyvä syömään kaikenlaisia överiherkkuja, hän nauraa.

Äitiysloman alussa, raskauden viime metreillä, hän kaipasi jotakin puuhaa, kun kodin seinät oli jo pariin kertaan maalattu.

– Äitiysloma on itse asiassa naiselle hyvää aikaa miettiä, mikä olisi mielekäs tapa tehdä töitä ja elättää perhettä, Minna sanoo.

Hän ryhtyi etsimään netistä cupcakejen reseptejä, ja nimenomaan oikeiden, amerikkalaisten cupcakejen reseptejä, joihin kuuluvat näyttävät koristelut ja tömäkät raaka-aineet. Niitä hän oli maistellut ollessaan vaihto-opiskelijana Englannissa.

Pojan puolivuotissyntymäpäivänä hän järjesti 30 hengen juhlat, joihin leipoi itse kaikki tarjottavat: cake popsit, cupcaket, cookiet, buttercream-kakun ja marenkeja.

– Ne tuntuivat uppoavan perheelle hyvin.

”Äitiysloma on itse asiassa naiselle hyvää aikaa miettiä, mikä olisi mielekäs tapa tehdä töitä ja elättää perhettä.”

Lapsen yksivuotissynttäreillä Minnan tarjoilujen äärellä oli jo 50 henkeä.

Leipominen alkoi viehättää yhä enemmän. Perhe oli muuttanut vähän aiemmin miehen työn takia Jyväskylään Kuopiosta, eikä Minnan oma työ vaatekaupassa tyydyttänyt suunnittelijan luovuuden tarvetta.

– Aloin etsiä korkealaatuista suklaata, tilailla leivontavälineitä ulkomailta ja kehitellä täydellistä creamcheese-kuorrutusta.

 

”Ammattikoulujen leipurilinjoilla opetetaan tekemään bulkkia suurille leipomoille, se ei ole minun juttuni”, Minna sanoo.

 

Blogi sen teki

Olisi ollut mahdollista, että Minna Kedon leipomisharrastus olisi jäänyt harrastukseksi ja juhlimista rakastavan perhepiirin iloksi, ellei hän olisi tilannut kotiinsa lastenvaatekutsujen esittelijää, joka sattui olemaan paikallinen suosittu bloggari.

– Hän innostui cupcakeista, joita tarjoilin kutsuilla, ja halusi tilata minulta tyttärensä juhliin leivonnaiset.

Bloggari postasi juhlista kuvia, ja sana Minnan kakkutaidoista lähti leviämään keskisuomalaisissa blogeissa. Kyselyitä alkoi nopeasti tulla siihen tahtiin, että Keto päätti perustaa toiminimen kakkukauppaa varten.

– Olen kyllä aina ajatellut, että perustan joskus jonkinlaisen yrityksen.

Opiskeluaikana Kuopiossa hän oli jo käynyt monenlaisia yrittäjäkursseja, joten hän tiesi, mitä toiminimen perustamiseen vaaditaan ja mistä aloitteleva yrittäjä voi kysyä apua.

Tosin kovin paljon apua Minna ei saanut. Hän muistaa, kuinka uusyrityskeskuksessa häneltä kysyttiin, että ”mitä luulet täältä saavasi”. Onneksi Kedolla oli selkeä visio tekemisistään ja asiakkaitakin jo valmiina.

– Jos minulla olisi jokin mobiiliappi, kaikki vanhat ukot virastoissa olisivat ihan innoissaan työntämässä minua kaikenlaisiin yrityshautomoihin. Nyt tuntui, ettei moni, jonka kanssa asioin, oikein edes ymmärtänyt, mitä olen tekemässä.

”Oman osuuteni perheen menoista olen pystynyt koko ajan maksamaan.”

Minna tunsi, että häneen suhtauduttiin kuppikakkuja harrastelevana pikku­rouvana ja ihmeteltiin, miten hän meinaa kilpailla isoja leipomoja vastaan.

– Se ei tietenkään ole missään vaiheessa ollut tavoitteenakaan. Teen täysin omannäköisiä ja aivan erityylisiä leivonnaisia kuin suuret leipomot Suomessa.

Starttirahaa ensin luvattiin, mutta päätöstä Minna ei ehtinyt jäädä odottelemaan, koska ”asiakkaita oli jo oven takana jonossa”. Kun hän muutamaa kuukautta myöhemmin lähetti työläät hakupaperit, starttirahaa ei herunutkaan.

Sen puute ei jäänyt Minnaa kaivelemaan, sillä yritys alkoi nopeasti pyöriä lähes niin isosti kuin yhden hengen voimin on mahdollista.

– 4 000 euron myynti on maksimi, mitä yksin ehdin leipoa, kun lapsi oli osan viikosta kotona ja tein osan viikosta muita hommia, kuten bloggausta ja markkinointia.

Varustusta on kasvatettu sitä mukaa kuin yritykseen on tullut rahaa.

– Oman osuuteni perheen menoista olen pystynyt koko ajan maksamaan.

Juhlatavat uusiksi

Macaronin toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki, ja leivoskeksi on juuri täydellisen muotoinen. Nämä ovat nyt niitä Minnan itse tekemiä ja hänen kriteerinsä täyttäviä macaroneja, joita on ollut hänen mukaansa mahdotonta löytää ainakaan Jyväskylän seudulta.

Minnalla ei tosiaan ole leipurin koulutusta, ja sitä ovat hänelle kummastelleet tahot, jotka tarjoavat apua aloitteleville yrittäjille. Häntä on yritetty tuupata opiskelemaan alaa.

– Leipurilinjalla ammattikoulussa opetetaan ensimmäinen vuosi hygieniaa ja sen jälkeen bulkkia suurtalousleipomista. Sellaisella ei ole minun bisnekseni kanssa mitään tekemistä, Minna sanoo.

Yhtä paljon kummastusta on aiheuttanut, että mitä Minna oikeastaan tekee.

– Ajattelen, että olen ensisijaisesti muotoilija, en leipuri.

Leipomisen lisäksi Minna tekee graafista suunnittelua ja suunnittelee tilauksesta esimerkiksi juhlien kutsukortteja. Minna bakes -yritys tekee yhteistyötä Tiitu Design -nimisen valokuvaus- ja suunnitteluyrityksen kanssa, jonka takana on toinen paikallinen mikroyrittäjä Tiina Salminen. Yhdessä he tekevät muun muassa postikortteja, ja suunnitelmissa on kaikenlaista juhla- ja kakkuaiheisista seinäkalentereista e-kirjoihin ja seinätauluihin. Yksi idea on yksivuotissyntymäpäivien viettäjille suunnatut smash cake -teemapäivät, joilla sankari mäjäyttää kakun muussiksi pikku nyrkillään, ja siitä muistoksi otetaan tietysti söpöjä kuvia.

”Ajattelen, että olen ensisijaisesti muotoilija, en leipuri.”

Bisneksen kehittämistä Minna opiskelee öisin amerikkalaisilla nettikursseilla.

– Opin niiltä mielettömästi esimerkiksi markkinoinnista. Kannattaa tutustua esimerkiksi Jen Carringtonin ja byReginan kursseihin.

Minnan tavoite ei ole vähempää kuin koko suomalaisen juhlaperinteen uudistaminen.

– Suomessa ei oikein osata juhlia muita kuin häitä ja hautajaisia. Jos järjestät vaikka syntymäpäivät, siitä ajatellaan, että haluat tuoda jotenkin itseäsi esille. Lisäksi ajatellaan, että kaikki pitäisi osata tehdä itse. Miksei juhlia voisi järjestää helpommin ja paljon matalammalla kynnyksellä!

Minnalle pitäisi vain jäädä leipomiselta enemmän aikaa ideointiin ja visiointiin, ja sen eteen hän alkoi keväällä toimia. Nyt hänellä on kuukauden ollut leipomo ja pieni myymälä, jossa on myös työntekijöitä leipomassa – tai siis ei perinteisiä palkkatyöläisiä, vaan sopimusyrittäjiä.

Nyt Keto ei enää ole yksinyrittäjä.

– Tuntuu aika hyvältä, ettei tarvitse itse enää tehdä kaikkea. Ja kodin rauhoittuminen ja muuttuminen kodiksi on niin iso plussa, että sen turvin jaksaa taas painaa hommia.

Minnan vinkit itsensätyöllistäjälle:

Pitää olla todella intohimoinen työtä kohtaan. Sitä on nimittäin paljon, uutta opeteltavaa hirveästi ja vaikeuksia voitettavana jokaiselle päivälle. Jos työ ei tunnu intohimolta, jatkuvaa painetta ja stressiä ei kestä kovin kauan.

Pidä turvaverkko kunnossa. Läheistesi ja perheesi tuki on mielettömän iso voimavara, kun aikaa ei riitä pyykkeihin, ruuanlaittoon eikä muun elämän pyörittämiseen niin hyvin kuin ennen. Jos puolisoni ei olisi tukenut minua näin paljon, en olisi saavuttanut puoliakaan.

Rahaa ei välttämättä tarvita paljon, mutta kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä sitäkin enemmän. Niukka talous ja ilman lainaa aloittaminen vaativat kekseliäisyyttä ja nipistämistä elämän muista kuluista. Myös kasvu voi olla vähän hitaampaa, mutta stressittömyys rahan suhteen on ollut sen arvoista.

Lähteet: Laura Haapala: Joustava työ, epävarma elämä (Like 2016) ja Tilastokeskus

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Mikä ihmeen itsensätyöllistäjä?

Työmarkkinoiden trenditekijällä on monta nimeä – ja muotoa.

Itsensätyöllistäjä-termiä käytetään henkilöstä, joka tekee työtä ilman työsuhdetta. Hän voi olla yrittäjä, jolla ei ole muita työntekijöitä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 152000 itsensätyöllistäjää ja heistä 40 prosenttia on ryhtynyt hommaan yrittäjähenkisyyttään, toiset 40 prosenttia on ajautunut tilaisuuden tullen. Viidesosa on itsensätyöllistäjiä siksi, ettei muuta työtä ole löytynyt. Heitä kutsutaan pakkoyrittäjiksi.

Itsensätyöllistäjä voi olla freelancer, jolla ei ole yritystä. Silloin toimeksiantaja pidättää free-verokortin mukaan tuloveron, mutta eläkemaksut ja muut kulut on maksettava itse.

Usein itsensätyöllistäjällä on toiminimi. Silloin yrittäjä maksaa muiden maksujen lisäksi myös ennakkoveronsa itse.

Yksinyrittäjällä voi olla myös osakeyhtiö. Osakeyhtiön perustaminen vaatii vähintään 2500 euron pääoman.

Osuuskunta voi olla hyvä ratkaisu, kun yrittäjyyden riski huolettaa. Osuuskunnassa itsensätyöllistäjä on jäsen, joka saa osuuskunnalta palkkaa. Näin voi tarvittaessa saada myös ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Itsensätyöllistäjän laskutuksen ja muut maksut hoitaa siis osuuskunta.

Itsensätyöllistäjiä voidaan kutsua myös kevytyrittäjiksi (silloin kun hänellä ei ole yritystä) tai mikroyrittäjäksi (alle 10 työntekijää, liikevaihto enintään 2 miljoonaa euroa).

Ruotsin prinssi Carl Philip ja hänen Sofia-vaimonsa odottavat toista lasta.

Lähimmästä kuninkaanlinnasta kuuluu taas iloisia uutisia. Ruotsin hovi on ilmoittanut, että prinssi Carl Philip ja prinsessa Sofia odottavat toista lasta, sisarusta pikku prinssi Alexanderille. Prinssi Alexander syntyi huhtikuussa 2016.

”Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että odotamme lasta, sisarusta prinssi Alexanderille. Odotamme innolla, että saamme toivottaa tervetulleeksi perheeseemme uuden pikku jäsenen,” Carl Philip ja Sofia kertovat Expressenin mukaan lehdistötiedotteessa.

Ruotsin hovin Instagram-tilillä kerrotaan, että tulevan pikku prinssin tai prinsessan laskettu aika on syyskuussa 2017.

 

Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia väntar barn./ Prince Carl Philip and Princess Sofia are expecting a child. "Vi är glada att kunna meddela att vi väntar barn, ett syskon till Prins Alexander. Vi ser fram emot att välkomna en ny liten medlem till vår familj", säger Prins Carl Philip och Prinsessan Sofia. Prinsessan Sofia mår bra och födseln beräknas till september 2017. Under våren och sommaren 2017 förväntas inga större förändringar i Prinsparets program. "We are happy to announce that we are expecting a child, a sibling to Prince Alexander. We are looking forward to welcoming a new little member to our family," says Prince Carl Philip and Princess Sofia. The birth is expected to take place in September 2017. No changes in the schedule of The Prince Couple's public engagements are planned during the spring and summer of 2017. Foto: kungahuset.se. #prinsparet #kungahuset

Henkilön Kungahuset (@kungahuset) jakama julkaisu

 

 

Brangelinan päädyttyä eri teille Brad Pittin huhutaan viettäneen 15-tuntisia päiviä kuvanveiston ja nyyhkymusiikin parissa.

Merkittävä osa kaikesta maailmassa koskaan luodusta taiteesta lienee sydänsurujen tulosta. Uusin teos sydänverellä maalatun taiteen sarjaan ilmestynee näyttelijä Brad Pittiltä – jos huhuihin on uskominen. 

Brad Pitt ja Angelina Jolie hakivat eroa syyskuussa 2016. Hollywoodin unelmaparin lähtö eri teille oli kansainvälisesti suuri uutinen, joka kolautti monen uskoa rakkauteen.

Siinä missä Angelina on eron jälkeen muun muassa matkustellut maailmalla parin lasten kanssa, Bradin väitetään antautuneen taideharrastukselle. Daily Mailin mukaan Brad on viettänyt paljon aikaa brittitaiteilija Thomas Houseagon studiolla Los Angelesissa, jossa on työn alla veistos.

”Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta.”

Lehden lähteen mukaan Thomas assistentteineen on päiväsaikaan Bradin seurana, mutta pimeyden laskeuduttua Losin kattojen ylle Brad jää studiolle ylhäiseen – ja ilmeisesti luovaan – yksinäisyyteensä.

– Hän viettää koko yön työstäen taidettaan ja kuunnellen tunteellisia biisejä, nimetön lähde kertoo Daily Mailille.

Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.
Pariisissa vuonna 2014 esillä ollut ”Giant Figure (Cyclops)” on yksi esimerkki Thomas Houseagon taiteesta.

Soittolistakin selvillä

Lehdessä on jopa eritelty, mitä kappaleita Bradin nyyhkysoittolistalta löytyy. On hyvä kysymys, miten nimetön lähde on päässyt soittolistaan käsiksi, mutta jos häntä on uskominen, Brad tekee taidettaan Bon Iverin ja Waylon Jenningsin tahtiin. Jälkimmäiseltä on kuulemma kuuntelussa erobiisiksi tituleerattu Just To Satisfy You.

– Taide on hänelle keino keskittyä yhteen asiaan ja saada ajatukset irti kaikesta muusta. Hän tekee mieluummin sitä ja käyttäytyy rakentavasti kuin bilettää, lähde kertoo Bradista. 

”Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta.”

Daily Mailin tietojen luotettavuudesta emme mene takuuseen, mutta vaikea olla eri mieltä taiteen parantavasta voimasta – ja toisaalta erotuskan voimasta taiteen moottorina. Sydänsuruihin taiteen lähtökohtana on luottanut muun muassa edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher.

– Tee särkyneestä sydämestäsi taidetta, kuului hänen mottonsa.

 

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, 1990-luvulla julkisuuteen noussut Anu Hälvä toteaa Avussa. 

Anu Hälvä, 52 vuotta, on nykyään kiinteistönvälittäjä, ohjaaja ja laulaja. Moni muistaa hänet kuitenkin parhaiten 1990-luvulla tehdyistä näyttelijäntöistä Metsolat- ja Blondi tuli taloon -sarjoissa. Hälvä esitti sarjoissa sairaanhoitajaa ja blondia ja painui suomalaisten mieliin roolien kautta.

– Jossain vaiheessa en enää tunnistanut otsikoista itseäni, Hälvä muistelee nyt Avussa

– Muistan senkin jutun, jossa kirjoitettiin, että olen Suomen toiseksi tyhmin ihminen.

Hälvä miettii nyt, että julkisuudelle olisi pitänyt heti vetää tiukat rajat.

– Olin naiivi ja lähdin mukaan moniin juttuihin.

Barbi ja diiva?

Anu Hälvän julkisuuskuvan voi hyvin palauttaa mieleen lukemalla Me Naisten jutun Hälvästä vuodelta 1996. Jutussa Hälvä kertoo, ettei ole diiva, barbi, miesten viekoittelija tai burn outissa, vaikka niin juorutaan.

Näin Hälvä pohdiskeli julkisuutta 21 vuotta sitten:

– Nyt on taottava, kun rauta on kuuma. Mutta olen myös varautunut aikaan, jolloin suosio on ohitse, eikä se pelota minua ollenkaan. Pahempaa ei voi tapahtua kuin minkä olen jo kokenut.

Pois julkisuuden valokeilasta

Me Naisten jutussa Hälvä haaveilee miehestä ja perheestä. Sittemmin Hälvä vetäytyikin julkisuudesta ja keskittyi perhe-elämään. Nyt hänellä on 20- ja 16-vuotiaat lapset.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, hän sanoo  Avussa.

Tätä nykyä Hälvä tekee laulukeikkaa, työskentelee teatteriohjaajana ja kiinteistönvälittäjänä, joka on Hälvän uusin ammatti. Viime vuonna Hälvä kommentoi, ettei halua hyödyntää tunnettuja kasvojaan kiinteistönvälitystyössä.

– On aivan se ja sama, mitä olen tehnyt aiemmin. En halua olla mikään julkkiskiinteistönvälittäjä, enkä halua hyötyä jostain tuhat  vuotta vanhasta näyttelijäntyöstä.

 

Kanadalaisdokumentti arvostelee kaupallista mediaa, joka dokkarin mukaan nielee kyselemättä päättäjien puolitotuudet.

IS TV-LEHTI: Viime aikoina ei uutisia seuratessa ole voinut välttyä ajatukselta, että olemme pudonneet johonkin mielipuoliseen rinnakkaistodellisuuteen. Maailman mahtavin presidentti voi suoltaa ”vaihtoehtoisia faktoja” ilmiselvistä asioista ja ajatella pääsevänsä kuin koira veräjästä. Osin pääseekin.

Ilmiö on tietysti paljon, paljon vanhempi kuin Donald Trump. Tästä muistuttaa viime vuonna valmistunut kanadalaisdokumentti Totuus pelissä (All Governments Lie). Sen aiheena eivät varsinaisesti ole valehtelevat päättäjät, vaan kaupallinen media, joka dokumentin mukaan kritiikittömästi nielee näiden tarjoamat puolitotuudet.

Kaupallinen media toimii markkinalogiikalla. Leipäjonot eivät myy, dokumentti väittää, ja siksi niistä ei kannata kirjoittaa. Media on myös aina jossain määrin riippuvainen rahoittajistaan. Siksi riippumaton tiedonvälitys – esimerkiksi säätiöiden ja joukkorahoituksen voimin toimiva – on demokratialle elintärkeä.

Näitä journalismin ritareita marssitetaankin ohjelmassa esiin liuta – joskin monien uskottavuutta koettelee marina, kuinka valtamedia joko ei ole ostanut heidän aiheitaan tai on antanut heille potkut. Riittääkö se syyksi teilata koko kaupallinen media päättäjien sylikoiraksi?

Uutisia vai julkkishäitä – vai molempia?

Totuus pelissä -dokkari heittää perustelematta ilmaan kestämättömiä väitteitä, kuten sen, että kaupallisten mediatalojen uutisointi olisi useammin propagandaa kuin journalismia – ja että jos joku tämän kiistää, se vain osoittaisi, kuinka syvällä propagandakoneessa tämä itse on.

Ohjelma myös asettaa tarpeettomasti vastakkain ns. oikeat uutiset ja vaikkapa Kim Kardashianin häät – ikään kuin sirkushuvit automaattisesti estäisivät kansaa näkemästä, mikä yhteiskunnassa on todella pielessä.

Rakenteeltaan dokumentti on hiukan poukkoileva ja sirpaleinen. Monet kiinnostavat juonteet hukkuvat tietoähkyyn. Punaisena lankana toimii amerikkalainen tutkiva journalisti I. F. Stone (1907–1989), joka nostetaan riippumattomien toimittajien esikuvaksi. Stone toimitti 1950–1960-luvulla omaa uutiskirjettä, joka paljasti päättäjien kupruja.

Totuus pelissä on koostettu siinä vaiheessa, kun Donald Trumpin kampanja oli vasta pääsemässä vauhtiin, joten Trumpin osuus dokumentissa jää pieneksi. Hänen valintansa presidentiksi ja etenkin virkakauden vauhdikas alku ansaitsisivat jo oman jatko-osan.

Dok: Totuus pelissä, Fem to klo 22.00