Tarpeeton syyllisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta. Kuva: Shutterstock
Tarpeeton syyllisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta. Kuva: Shutterstock

Syyllisyyden tunne auttaa meitä korjaamaan tekemiämme virheitä. Mutta jos tunne nousee huonosta itsetunnosta, se johtaa usein vain uhriutumiseen ja vastuun välttelyyn.

Kaikki me tunnemme tyypin: ystävän tai sukulaisen, joka uhriutuu oikopäätä, jos häntä vaaditaan korjaamaan käytöstään. Tyypin, jolla on niin kiire asetella marttyyrin viittaa harteilleen, ettei hän edes yritä ottaa vastuuta teoistaan.

Sellainen ihminen voi kyllä tuntea teoistaan syyllisyyttä, mutta hän ei osaa korjata virheitään. On helpompaa ajatella, että toiset vain syyllistävät.

– Nykyaikana ovat menneet sekaisin vastuuttaminen ja syyllistäminen. Kun aikuisen ihmisen vastuuta peräänkuulutetaan (kasvatusasioissa), herää kauhea mekkala, että vanhempia ei saa syyllistää, psykoterapeutti Heidi Valasti väittää.

Valasti kirjoitti hiljattain aiheesta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin. Kirjoituksessa Valasti toteaa, että netissä raivoamisesta ja lapsen huomiotta jättämisestä kuuluukin tuntea syyllisyyttä. Terveestä syyllisyydestä on hänen mielestään tullut tabu.

”Koska häpeä on niin hankala tunne sietää, se heijastetaan itsen ulkopuolelle ja ajatellaan, että toinen syyttää ja syyllistää.”

Mutta eivätkö ihmiset tunne pikemminkin liikaa syyllisyyttä joka asiasta? Viimeksi muutama päivä sitten iäkäs sukulaiseni soitti minulle anellakseen anteeksipyyntöä pikkuasiasta, jonka takia oli kärvistellyt syyllisyydessä viikkoja. Tiedän, etten ole ainoa, jonka äiti, isoäiti tai muu läheinen kantaa huonoa omaatuntoa koko suvun asioista.

– Vanhemmat sukupolvet tuntevat helposti turhaa syyllisyyttä, ja nuoremmat sukupolvet eivät suostu tuntemaan sitä, Valasti vastaa.

Aiheesta vai aina vain?

Syyllisyyden tunnetta on karkeasti kahdenlaista: tervettä ja tarpeetonta. Teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut tunteiden erottamisesta kirjan.

– Syyllisyys on tarpeen silloin, kun on tehnyt jotain väärää tai jättänyt tekemättä oikein. Terve syyllisyys liittyy aina johonkin omaan tekoon, hän sanoo.

Terve syyllisyys on Valtavaaran mukaan suojeleva ja korjaava tunne. Se herättää huomaamaan, että nyt täytyy tehdä jotakin: pyytää anteeksi, korvata rikkomansa, ottaa opiksi. Parhaassa tapauksessa syyllisyyden tunne kertoo jo etukäteen, että jokin asia kannattaa tehdä tai jättää tekemättä.

Syyllisyyden tunne on siis hyvä tunne. Ongelmia syntyy, kun haksahdamme tuntemaan myös tarpeetonta ja turhaa syyllisyyttä. Se taas johtuu usein huonosta itsetunnosta.

Terve syyllisyys liittyy aina johonkin omaan tekoon.

– Väärä syyllisyys kohdistuu persoonaan, minäkuvaan ja identiteettiin. Pohjalla on tunne, että on itse huono, ja siitä seuraa uskomus, että kaikki mitä tekee, on huonoa, Valtavaara sanoo.

Sekä hän että Heidi Valasti ovat sitä mieltä, että jatkuva syyllisyydentunto on usein merkki häpeästä, jota uhriutumisella ja syyllistämiskorttia heiluttelemalla vältellään.

– Marttyyriys kulkee rinnakkain turhan syyllisyyden tunteen kanssa. Koska häpeä on niin hankala tunne sietää, se heijastetaan itsen ulkopuolelle ja ajatellaan, että toinen syyttää ja syyllistää, Valasti kertoo.

Valtavaaran mukaan häpeä on kaikkein piilotelluin tunne. On helpompi syyttää muita syyllistämisestä kuin myöntää, ettei näe itseään oikein.

Vastuuta pakoon

Uhriutuminen on helppoa, vastuun ottaminen hankalasta asiasta vaikeaa. Niin nettikeskusteluissa, yhteiskunnallisilla areenoilla kuin perheissäkin huudetaan kärkkäästi, että taas minua syyllistetään.

Syntyy syyllistämiskilpailu, vaikka olisi hyödyllisempää yrittää tarkastella ongelmaa ja ratkaista se neuvottelemalla.

Valastin mukaan vastuun ottaminen näyttäytyy muiden vaatimana taakkana, jota ei ole mukava ottaa. Vaatimusten edessä syntyy vastustusta – eli kokemus syyllistämisestä.

Vastuunoton vaikeudet ja ylenmääräinen syyllisyyden kokemus liittyvät usein siihen, millaisen kasvatuksen on itse saanut.

– Samoin kuin itsetunto, syyllisyydentunto nousee siitä, miten muut ovat kohdelleet, Valtavaara sanoo.

Aiempien sukupolvien kasvatusmokia ei tarvitse siirtää eteenpäin.

– Jonkun on katkaistava sukupolvien kierre, Valasti muistuttaa.

Lähes kaikilla ihmisillä on kokemusta sekä terveestä että väärästä syyllisyydestä. Myös terve syyllisyyden tunne sysätään usein toisten syyksi.

– Lapset syyttävät toisia sanomalla, että toi aloitti. Aikuiset taas sanovat myöhästyessään, että oli niin luminen keli enkä saanut autoa putsattua, vaikka pitäisi sanoa, että en osannut ennakoida, Valtavaara kertoo.

”Anteeksipyyntö voi pahentaa tunnetta, koska jos toinen sanoo antavansa anteeksi, se vahvistaa, että hän piti minua syyllisenä.”

Maailma olisi ikävä paikka ilman virheistä syntyvää morkkista. Sen sijaan jatkuva väärä syyllisyys kurjistaa ihmisten elämää.

– Ääripää ovat ihmiset, jotka syyllistyvät 24/7-periaatteella, Valtavaara kuvailee.

Heiltä unohtuu, että tunteen tarkoitus on korjata käytöstä. Siinä ei ole tarkoitus velloa itsensä rankaisemiseksi.

– Riittäisi, että kuulee tunteen viestin ja yrittää korjata tekonsa mahdollisimman nopeasti.

Anteeksipyyntö auttaa vain osaa

Tervettä syyllisyyttä potevaa auttaa aidon anteeksipyynnön esittäminen sille, jota kohtaan on tehnyt väärin. Väärästä syyllisyydestä kärsivälle anteeksipyynnöstä ei ole apua.

– Anteeksipyyntö voi pahentaa tunnetta, koska jos toinen sanoo antavansa anteeksi, se vahvistaa, että hän piti minua syyllisenä.

” Teko, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä, kääntyykin suoraan häpeäksi siitä, että olen huono ihminen.”

Jatkuvan anteeksipyytelyn sijaan Valtavaara kehottaa turhaa syyllisyyttä kantavia antamaan anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet heitä huonosti. Syyllisyyskierteestä irtautuminen on hidasta, mutta mahdollista. Vaivannäkö kannattaa, sillä tunteen poteminen on Valtavaaran mukaan paitsi elämää kurjistavaa, myös itsekästä.

– Jos velloo syyllisyydessä, on koko ajan itsensä kimpussa ja vielä ikävissä tunnelmissa.

Kun anteeksipyytely ei korjaa oloa, päätyy ammattisyyllistyjä usein välttelemään muita ihmisiä ja peittelemään ahdistustaan suorittamisella tai kiltteydellä.

Väärän syyllisyyden tunteminen voi tehdä oikean syyllisyyden kestämättömän raskaaksi tai vaikeuttaa sen tunnistamista. Heidi Valasti kertoo esimerkin äidistä, joka lyö lastaan ja alkaa välittömästi ajatella olevansa huono äiti.

– Teko, josta pitäisi tuntea syyllisyyttä, kääntyykin suoraan häpeäksi siitä, että olen huono ihminen. Tällöin ei pääse korjaamaan lasta kohtaan tekemäänsä vääryyttä, koska kääntyy tarkastelemaan itseään.

Syytön vai syyllinen?

Kirjailija Anna-Liisa Valtavaara neuvoo, mistä tunnistat turhan syyllisyyden.

1. Syyllisyys ei johdu yksittäisestä teosta tai tekemättä jättämisestä.

2. Tunnet syyllisyyttä siitä, minkä näköinen, kokoinen tai luonteinen olet.

3. Tunnet syyllisyyttä, koska uskot vaikuttaneesi siihen, että joku toinen päätyi tekemään jotakin väärää.

4. Syyllisyytesi johtuu jonkun muun tekemisistä tai sanomisista.

5. Olet aidosti pyytänyt anteeksi, mutta syyllisyys ei helpota.

6. Oikeastaan kaikki tekosi aiheuttavat syyllisyyttä, koska tunnet olevasi huono tai vääränlainen.

Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Mitä sanoo sanakirja?

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä

Kunniaväkivalta saa Suomessakin monia muotoja. Yksi niistä on se, että nuorille pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia kuin samanikäisille tytöille, kertoo Helsingin Sanomien haastattelema kurdinainen.

Kolmekymppinen kurdinainen kertoo Helsingin Sanomissa lapsuuden rajusta silpomiskokemuksestaan ja siitä, miten lähipiiri pyrkii rajoittamaan varttuvan tytön ihmisoikeuksia perheen kunnian nimissä.

”Mun oli pakko lähteä pois kotoa.”

– Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, nimettömäksi jäävä nainen kertoo.

THL määrittelee kunniaväkivallan viittaavan psyykkiseen painostukseen tai suoraan väkivaltaan. Se liittyy ajattelutapaan, jossa kunnia on koko perheen ja suvun yhteinen asia. Koska yksilöiden teot vaikuttavat koko yhteisön kunniaan, käyttäytymisen tulee olla siveellistä ja tietyn seksuaalimoraalin mukaista.

Tytöillä ja pojilla eri säännöt

Kurdinainen kokee, että hänen elämäänsä ja oikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti erityisesti nuoruudessa. Nainen ympärileikattiin nelivuotiaana pakolaisleirillä, ja hän oli vähällä kuolla operaatioon. Taustalla oli perheen pyrkimys saada tytär hyviin naimisiin.  

”Pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.”

– Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin, kurdinainen kertoo HS:n haastattelussa.

– Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.

Vaara joutua uhriksi

Ympärileikkausten ja kunniaväkivallan uhka on todellinen myös Suomessa.

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoi Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome Me Naisten haastattelussa. 

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa.

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät.

Solomie kertoi saavansa konsultointipuheluita terveydenhoitajilta tällaisista aiheista etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie kertoi.

MillaR

Kolmekymppinen kurdinainen puhuu HS:ssä tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta: ”Ensin leikataan, sitten kielletään uiminen”

Naisten ympärileikkaus on törkeä rikos ja yhteiskunnnan pitäisi ottaa aktiivisempi ote tällaisen silpomisen estämisessä. Sama koskee myös poikien ilman lääketieteellistä perustetta olevia ympärileikkauksia, jota ei tietysti voi verrata naisten leikkaukseen, mutta on ihan yhtä perusteetonta. Suomi ei ole sivistysvaltio ennenkuin tällaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puututaan todenteolla.
Lue kommentti

Maria Veitola kertoo Instagramissa uuvuttavasta työviikostaan, joka vaati lopulta veronsa ja ajoi lepäämään.

Maria Veitola, 44, kertoo Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Veitolan mukaan voimat hupenivat oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia. Veitola työskentelee tällä hetkellä muun muassa Radio Helsingin sisältöjohtajana.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Veitola kirjoittaa.

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin". Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Instagram-päivityksen mukaan Veitola sai viime viikon lopulla jopa fyysisiä oireita.

”Kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa.”

– Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että ”älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan”.  Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. 

– Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä, Veitola kirjoittaa.

Instagram-kuvassa Veitola todella näyttää makaavan keskellä metsää. Hän myös neuvoo muita työstään ahdistuneita tekemään samoin.

– Menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua.

Veitola on aikaisemmin kertonut, että viime vuosi oli hänelle yksi rankimmista. Hänen isänsä kuoli, ja kodista paljastui paha sisäilmaongelma. Nämä asiat vaikuttivat myös hänen parisuhteeseensa.

Sosiaalisen median mukaan Ohtosesta tuli avioitumisen jälkeen Ohtonheimo.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen avioitui Laura-vaimonsa kanssa viime lauantaina. Pariskunta vaihtoi ilmeisesti samalla sukunimensä Ohtonheimoksi. Molemmat löytyvät nyt nimittäin Facebookista sillä nimellä. Toimittaja kertoi avioliitostaan myös Instagramissa.

– Kannan sydäntäsi. Kannan sitä sydämessäni. Eilen sanoimme "tahdon" kauniin perheemme ja ystäviemme edessä. Kiitos teille kaikille, rakastamme teitä paljon, Ohtonheimo hempeilee sunnuntaina Facebookissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Kimmo Ohtoheimo on suomalainen luontokuvaaja ja -toimittaja. Hän tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Tempauksestaan Ohtonen palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden TV-tekona 2013.

 

They said Yes! 😍#ohtonheimot

Henkilön Riikka Kantinkoski (@weekdaycarnival) jakama julkaisu