Parizadin 10-vuotias poika auttaa, jos äiti ei ymmärrä kaikkea. ”Hän on fiksu poika”, Parizad sanoo.

Kun Parizad tuli Suomeen, hän oli lukutaidoton. Dejanalla oli korkeakoulututkinto, mutta siitäkään ei ollut apua. Työnsaanti ei ole nykyään helppoa, mutta maahanmuuttajanaisille se on erityisen vaikeaa.

Sinä talvena satoi paljon lunta. Itähelsinkiläisen kerrostalokodin postiluukusta tipahteli kirjeitä, ja Iranista Suomeen muuttanut Parizad Alipouraghdam, 46, tunsi olonsa avuttomaksi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä niissä luki.

Syy ei ollut vain vieras kieli vaan se, ettei Parizad osannut lukea tai kirjoittaa, ei suomea eikä äidinkieltään kurmancia. Mies oli hoitanut aiemmin kaikki perheen paperiasiat, mutta nyt Parizad oli jäänyt leskeksi. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin soittaa naapurin ovikelloa.

– Menin kysymään häneltä, mikä tämä paperi on. Oli vaikeaa, kun en ymmärtänyt, Parizad kertoo.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, olohuoneen sohvapöydälle on katettu iranilaista teetä ja vaaleanpunaisia lokum-makeisia. Talvi-illan pimeys on juuri laskeutunut, ja televisiossa pyörivät viittomakieliset uutiset. Parizad istuu sohvalla ja kirjoittaa puhelimensa Google-hakuun ”Maku”. Sen niminen on hänen kotikaupunkinsa Iranin maaseudulla.

– Ensimmäisellä kerralla tuli vain suomalaisia ruokia, Parizad naurahtaa.

Hän kasvoi Iranin maaseudulla suurperheessä, jossa isällä oli kaksi vaimoa ja Parizadilla 12 sisarusta. Lapsuutensa hän auttoi äitiä ruuanlaitossa ja ompelemisessa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä koulua.

Viime vuosina on tapahtunut paljon: Parizad osaa nyt tehdä Google-haun, puhua, kirjoittaa ja lukea suomea. Miehen kuoltua oli pakko opetella pärjäämään.

Vaikka Parizad on ollut sinnikäs, hän ei ole löytänyt Suomesta pysyvää työpaikkaa. Suurin ongelma on ollut kieli, jonka oppiminen on lukutaitoisellekin vaikeaa.

Parizadin tarina on tavallinen. Maahanmuuttajataustaisten naisten on yli kolme kertaa vaikeampi työllistyä kuin miesten tai muiden suomalaisten. Syitä on monia: kielitaidon ja verkostojen puute, varhainen perheellistyminen, muualla suoritettu tutkinto, kouluttamattomuus, joskus työnantajien ennakkoluulot.

Kielitaidon puutteeseen on helppo vedota silloinkin, kun työssä ei edes vaadita täydellistä suomen taitoa.

– Suomalaiset ovat aika herkkiä kuulemaan, ettei joku puhu aivan suomalaisittain. Käytännössäkin se on ongelma, jos ei osaa lukea vaikka turvallisuusohjeita, sanoo suomen kielen opettaja Marjatta Vasara.

Hän opettaa suomea maahanmuuttajanaisten kotoutumista tukevassa Monika-Naisten liitossa. Jokaisessa ryhmässä on aina myös muutama lukutaidoton.

– Usein lukutaidottomuus on vaikea asia, eikä ihminen sano sitä suoraan. On ymmällään olevan tuntuinen ja katselee muilta mallia. Kun ei ole suomen taitoa eikä lukutaitoa, menee kaksinkertaisen muurin taakse.

”Suomalaiset ovat aika herkkiä kuulemaan, ettei joku puhu aivan suomalaisittain.”

Tuntemattomat kirjaimet

Parizad tuli Suomeen 11 vuotta sitten tänne jo aiemmin pakolaisena muuttaneen miehensä perässä. Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita: Mies teki pitkiä työpäiviä R-kioskilla, Parizad odotti kotona. Päivät tuntuivat loputtomilta ja yksinäisiltä. Parizad ei uskaltanut lähteä mihinkään yksin.

– Vain istuin, nukuin ja itkin. En osannut mennä edes kauppaan. Ei ollut ketään. Laskin vain, mitä kello on ja milloin mies tulee kotiin.

Kun äiti soitti Iranista, Parizad itki puhelimeen. Tämä on sinun elämäsi, äiti sanoi. Odota, niin totut.



Iranista Parizad kaipaa perhettä ja valoa.
 

Aluksi työnhaku ei ollut ajankohtaista. Parizad opiskeli suomea ja hoiti perheeseen syntynyttä poikaa kotona. Luku- ja kielitaidon puute näkyi kuitenkin kaikessa. Uutiset, kadunnimet, aikataulut, hintalaput ja kotiin tulevat laskut tuntuivat kaikki vierailta. Ruokakaupassa Parizad maksoi viisi euroa appelsiineista, koska oli painanut väärää punnituskoodia.

Suomalaisilla oli hassuja tapoja, kuten kättely, ja kaikesta piti tehdä jokin paperi. Parizad sai tulkkausapua asioiden hoidossa, mutta turhautui, kun tunsi, ettei toista kurdin murretta puhunut tulkki kääntänyt hänen sanomaansa täysin oikein.

– Joskus olin vihainen. Miksei hän kerro asiaa juuri niin kuin minä sanon?

Mies osasi suomea ja hoiti esimerkiksi kotiin tulevat laskut. Kaikelta putosi kuitenkin pohja, kun mies kuoli vuonna 2010. Ei ollut ketään, joka olisi auttanut. Kotona olo tuntui entistä yksinäisemmältä.

– Jouduin aloittamaan nollasta. Elämä oli vaikeaa.

Parizad ei silti koskaan harkinnut palaamista takaisin kotimaahansa.

– Minun täytyy olla pojalleni äiti ja isä. En halua viedä häntä pois Suomesta.

Parizad osaa nyt paitsi suomen kieltä myös maksaa itse vuokransa ja laskunsa pankissa. Poika on 10-vuotias ja auttaa, minkä voi.

Iranista Parizad ikävöi perhettä, sukua ja naapureita. Yhteisiä ruokailuhetkiä lattialla. Valoa. Talvisin tuntuu, että silmät väsyvät Suomen pimeydessä. Naapurit eivät tervehdi, ja ystäviä on vaikea saada.

– Suomessa kaikilla on oma elämänsä. He käyvät töissä ja harrastavat. Täällä ei saa helposti kavereita.

10 vuotta kotona

Parizad sai ensimmäisen työkokeilupaikkansa kysymällä sitä itse leikkipuistosta vuonna 2011.

– Olen sellainen, että yritän itse. En odota, että TE-toimisto hoitaa. Haluan olla vahva ja pärjätä.

Työkokeilu antaa pitkään työttömänä olleelle työkokemusta ja itsevarmuutta, mutta rikastumaan sillä ei pääse. Sopimus tehdään TE-toimiston kanssa, ja palkkaa saa yhdeksän euroa päivässä. Vaikka työkokeilu on työnantajille maksuton, kaikki maahanmuuttajat eivät pääse edes sellaiseen. Siivoojankaan työtä ei saa ilman koulutusta tai kokemusta.

Parizadista on tärkeintä, että päivisin on jotakin fiksua tekemistä.

– Niillä maahanmuuttajilla, jotka menevät heti kouluun, elämä on tosi hyvin. Mutta jos on kaksi kolme vuotta tekemättä mitään, tulee laiskaksi. Katsoo telkkaria, tietokonetta, menee baariin. Kotimaassa kaikki saattavat olla töissä, lapsetkin. Ei ole hyvä asia, jos ei ole järkevää tekemistä.

Suomenopettaja Marjatta Vasara tapaa työssään jonkin verran naisia, jotka ovat olleet kymmenenkin vuotta lasten kanssa kotona. Lapset sopeutuvat, oppivat kielen ja saavat kavereita, mutta äiti jää helposti yksin.

– On naisia, joilla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä suomalaisiin, ei kielitaitoa, ammattikoulutusta, ei mitään pohjaa. Kun lapset ovat kasvaneet, halutaan töihin ja oma elämä. Se on vaikeaa, kun melkein miinustasolta lähdetään.

”Lapset sopeutuvat, oppivat kielen ja saavat kavereita, mutta äiti jää helposti yksin.”

Parizad käy nyt ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavaa Valma-koulutusta. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä töitä lasten kanssa, esimerkiksi päiväkodissa.

– Toivoisin, että minulla olisi hyvä elämä ja pysyisin terveenä. Unelmani oli saada poika ja nyt toivon, että hän menee yliopistoon ja pysyy terveenä.

Lottovoitto vai lottoamista?

Lokakuussa 2016 Suomen työttömyysaste oli 8,1 prosenttia. Työnsaanti ei siis ole helppoa, vaikka olisi korkeakoulututkinto, kielitaitoa ja kokemusta. Sen tietää myös Dejana Kostic Mertanen, 39, joka muutti Suomeen viisi vuotta sitten Serbiasta.

Aluksi elämä tuntui helpolta ja fiilis oli korkealla. Dejana ja hänen suomalainen miehensä olivat asettuneet kahden maan välillä ravaamisen jälkeen Suomeen. Dejana opiskeli kieltä ja vietti päivät vastasyntyneen lapsensa kanssa.

– Tuoreena äitinä oli tosi kiva olla täällä. Suomen hyvinvointijärjestelmä ja sosiaali- ja terveydenhuolto toimivat, Dejana kertoo.

Suomalaisiin tutustuminen oli kuitenkin vaikeaa.

– Jos aloin puhua muille äideille leikkipuistossa, sain vastauksen mutta en mitään muuta. Se ei mennyt eteenpäin. Aloin stressaantua.

 


Dejana haluaa rakentaa uransa uudestaan, vaikka välillä työnhaku onkin turhauttanut. ”Alusta aloittaminen on ihan ok, mutta miksi sen pitää kestää vuosia?”

 

Kun lapsi meni päiväkotiin, Dejana alkoi etsiä töitä. Hänellä oli valtio-opin yliopistotutkinto Serbiasta, ja sen jälkeen hän oli työskennellyt johdon assistenttina kasvavassa IT-firmassa.

– Ajattelin, että Helsinki on kansainvälinen kaupunki, minulla on yliopistotutkinto, hyvää kokemusta kotimaastani ja olen opiskellut vähän suomen kieltä. Ei se voi olla niin vaikeaa. Mutta kun vuosi oli kulunut, mitään ei ollut tapahtunut. En ollut ollenkaan tajunnut, että se olisi niin vaikeaa.

Dejana lähetti lisää hakemuksia, mutta yhtään työhaastattelukutsua ei tullut. Koko homma tuntui lottoamiselta. Koska Dejana oli tullut maahan aikuisena, hänellä ei ollut koulusta tai työpaikalta hankittuja verkostoja.

– Olin huolissani ja stressaantunut. Mietin, kuinka selittäisin tyttärelleni, miksei äidillä ole töitä tai miksi äidin koulutus ja kielitaito eivät riitä. Kuinka hän tulisi näkemään minut, kun hänen oma yhteiskuntansa ei arvosta minua?

Uusi alku

TE-toimistossa Dejanalle ehdotettiin alan vaihtoa, esimerkiksi sairaanhoitajan tai lähihoitajan koulutusta. Se on tavallista: moni maahanmuuttajanainen haluaa töihin hoiva-alalle, esimerkiksi päiväkotiin tai koulunkäyntiavustajaksi, mutta hoitotyöhön myös ohjataan, vaikka koulutus olisi ihan muulta alalta.

– Vaikka olisi hyvä koulutodistus, ei ehdoteta, että hae lääkäriksi, vaan sanotaan, että hae lähihoitajaksi, Marjatta Vasara sanoo.

Dejanasta ehdotus tuntui oudolta, eikä hän kokenut hoitotyötä omaksi jutukseen.

– En ollut loukkaantunut, mutta surullinen ja peloissani, että mikään, mitä olen tehnyt, ei kannata enää. Ei jokainen maahanmuuttajanainen voi olla sairaanhoitaja.

”Ei jokainen maahanmuuttajanainen voi olla sairaanhoitaja.”

Dejana jatkoi yrittämistä ja sai lopulta työkokeilupaikan Monika-Naisten työllistämisprojektista. Se oli niin suuri helpotus, että hän alkoi itkeä.

– Olin hakenut niin kauan, eikä mitään ollut tapahtunut, mutta yhtäkkiä joku näki minut. Tuli sellainen fiilis, että minua arvostetaan ja kunnioitetaan. Sain rohkeutta ja itsevarmuutta mennä eteenpäin.

Työkokeilussa Dejana oppi paljon suomalaisesta työkulttuurista, loi verkostoja ja sai rohkeutta puhua suomea. Seuraava työkokeilupaikka oli oikeusministeriön etnisten suhteiden neuvottelukunnassa. Nyt hän odottaa tietoa sopimuksen jatkamisesta.

Dejana ei osaa sanoa, miksi työnsaanti takkusi. Kukaan ei koskaan kertonut, oliko syy kielitaito, muualla suoritettu tutkinto, vierasperäinen nimi tai vain se, että työnsaanti on tällä hetkellä vaikeaa kenelle tahansa.

– Varmasti on myös ennakkoluuloja ja pelkoja. Ihmisluonne ajattelee, että tuntematon on aina itseä vastaan. Ymmärrän sen. Mutta jos haluamme jotain muuta, pitää olla rohkea. Maahanmuuttajat voivat tuoda uusia näkökulmia vanhoihin ongelmiin.

Monen korkeasti koulutetun maahanmuuttajan motivaatio on korkealla: heillä on suuret toiveet työllistymisestä, ja he myös vaativat itseltään paljon. Välillä Dejanakin vertasi itseään Serbiassa asuviin ystäviinsä, jotka työskentelivät jo johtoasemissa.

– Olin ollut itsenäinen nainen, jolla on työ, mutta yhtäkkiä olin riippuvainen muista. Se on huonoksi mielenterveydelle.

Hän toivoo, että työnantajat palkkaisivat rohkeammin maahanmuuttajia.

– Haluan rakentaa uudestaan urani, vaikka se on aikuisena vaikeaa. Aloitan nyt alusta vain siksi, että muutin.

Siivoojia ja kotiapulaisia

  • Vuonna 2014 alle viisi vuotta Suomessa asuneiden maahanmuuttajanaisten työllisyysaste oli 40 prosenttia, yli 10 vuotta asuneilla 67 prosenttia. Vaikein tilanne on pakolaisina maahan tulleilla.
  • Työnsaantia vaikeuttavat esimerkiksi puutteellinen kielitaito, varhainen perheellistyminen, ulkomailla suoritettu tutkinto tai kouluttamattomuus.
  • Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät pääosin samoilla aloilla kuin suomalaistaustaiset, mutta enemmän palvelu- ja myyntityössä ja vähemmän asiantuntijatyössä. Vuonna 2014 ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä oli suhteellisesti eniten siivoojina ja kotiapulaisina.
  • Heidän työsuhteensa on useammin määrä- tai osa-aikainen kuin suomalaistaustaisilla palkansaajilla, ja moni on töissä iltaisin ja viikonloppuisin.
  • Tukea maahanmuuttajanaisten työnhakuun tarjoaa muun muassa Monika-Naisten ja TE-toimiston työllistämisprojekti Osaavat naiset.

Mikä siinäkin on, että yhteislaulussa on voimaa jopa ruudun takaa?

IS TV-LEHTI: Yhteislauluohjelma Allsång på Skansen jatkaa Tukholman Sollidenin lavalla edelleen suosittuna tapahtumana, jonne artistit mielellään tulevat esiintymään.

Laulut kajahtavat suorassa lähetyksessä sekä auringonpaisteessa, että sateen sattuessa. Tiistaina esitettävän viidennen jakson vieraita ovat Darin, Svante Thuresson & Nisse Landgren, Tove Styrke sekä tanssiorkestereiden solistit Anna Sköld (Wizex), Sandra Estberg (Martinez), Henrik Sethsson (Casanovas), Andreas Olsson (Sannex) ja Maria Persson (Blender).

Juontajana on jo toista vuotta peräkkäin Sanna Nielsen. Hän on itsekin laulaja, joka on pyrkinyt Melodifestivalen-kisassa jo useasti Ruotsin euroviisuedustajaksi. Vuonna 2014 hän pääsikin edustamaan kotimaataan Eurovision laulukilpailuun Undo-kappaleellaan.

Lähetyksen suomenkielinen kommentaattori on oma euroviisuedustajamme vuodelta 2007 ja kaikkien aikojen ensimmäinen Suomen Idols-voittaja Hanna Pakarinen. Jos haluat nähdä ohjelman ilman suomenkielistä juontoa, voit valita televisiosta myös ruotsin lähetyskieleksi.

Ohjelma jatkaa TV1-kanavalla 15. elokuuta asti. Poikkeuksen tekee vain tiistai 8. elokuuta, jolloin ohjelma lähetetään Teema & Fem-kanavalla.

Allsång på Skansen, TV1 tiistaisin klo 21.00

Dome Karukoskella riittää vientiä Hollywoodissa saakka.

J.R.R. Tolkienin Keski-Maahan sijoittuvista kirjoista on tehty useita elokuvia. Nyt Deadline-lehti kertoo, että seuraavaksi valkokankaalle tuodaan Tolkienin oma elämä ja elokuvan ohjaa suomalaisohjaaja Dome Karukoski.

Karukosken ohjauksia ovat muun muassa elokuvat Tom of Finland, Leijonasydän ja Napapiirin sankarit.

Tolkien-elokuvan tähdistä ei ole vielä tietoa: Deadlinen mukaan siihen etsitään tällä hetkellä näyttelijöitä. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Stephen Beresford ja David Gleeson.

Elämäkertaelokuvan tarina keskittyy Tolkienin (1892–1973) kehitysvuosiin, jolloin kirjailija löytää ystäviä, rakkautta ja taiteellisen inspiraationsa. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin koettelee ystävyyssuhteita.

Deadline ei kerro, milloin elokuva saa ensi-iltansa.

Karukoski kertoi Me Naisille alkuvuonna, että Tom of Finland oli tuolloin hänen suurin leffaprojektinsa. Sen parissa Karukoski työskenteli viisi vuotta.

Lue lisää! Dome Karukoski Tom of Finlandista: ”Tästä tulee urani kritisoiduin elokuva”

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

LEIJONA

Sinun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua. Pysy tiukkana ja tunne oikeutesi. Rajojen vetäminen on itsestäsi kiinni.

 

NEITSYT

Tarkkaile ympäristösi tapahtumia. Ota kaikki irti lupaavasta tilaisuudesta, joka osuu kohdallesi. On otollinen aika muutoksille.

 

VAAKA

Lähde tutustumaan ihmisiin. On hyvä aika myös välien lämmittelyyn vanhan tutun kanssa. Piristä arkea pienellä luksuksella.

 

SKORPIONI

On tullut suunnanmuutoksen aika. Kuuntele itseäsi, sillä nyt on uskallettava. Saat tarjouksen, joka on liian hyvä ollakseen totta.

 

JOUSIMIES

Tunteet sekoittavat päätäsi tänään. Joku ei ole rehellinen sinua kohtaan, mikä johtaa sinut harhaan. Sano suoraan, mitä mielessäsi liikkuu.

 

KAURIS

Sinun on parasta hoitaa pintaan nousseet ongelmat itse. Älä jätä mitään sattuman varaan, etenkään raha-asioissa. Kuuntele kriittisesti lupauksia.

 

VESIMIES

Pysy skarppina. Löydät itsesi umpikujasta, ellet pidä silmiäsi auki ja esitä kysymyksiä. Kaiva tosiseikat esiin ennen kuin teet mitään radikaalia.

 

KALAT

Tukeudu hyvän tyypin apuun. Yhteistyöllä saatte loistavaa jälkeä aikaan. Pidä ovi avoinna tuleville muutoksille.

 

OINAS

Joku heittäytyy hankalaksi, kun mielipiteenne eivät kohtaa. Valitse tarkkaan, keneen luotat. Hillitse itsesi, sillä ylireagointi on huono veto.

 

HÄRKÄ

Hoida ihmissuhdesotkut fiksusti. Tunteet ovat tänään pinnassa. Vaihda maisemaa ja lähde viettämään aikaa uusien ihmisten seuraan.

 

KAKSONEN

On aika tehdä uudistuksia kotona. Hoida raha-asiat nopeasti pois häiritsemästä. Kiinnitä erityistä huomiota yksityiskohtiin.

 

RAPU

Päivä sisältää epämiellyttäviä muutoksia. Älä taistele turhaan niitä vastaan. Hyväksy se, mikä on väistämätöntä ja suuntaa huomiosi muualle.

 

Jaa horoskooppi sähköpostilla kaverille!

Buzzfeed listasi asioita, joita emme enää muista 10 vuoden kuluttua. Jutusta inspiroituneina kokosimme oman listan.

1. Tv-ohjelmien kyttääminen

Ennen internetiä viikon tv-suosikit merkittiin printtilehden tv-aikatauluun tai painettiin muulla tavalla tarkasti muistiin. Suosikkisarja oli pakko katsoa juuri oikeaan aikaan töllöstä, koska sitä ei voinut nauhoittaa tai katsoa jälkikäteen Netflixistä, HBO:sta tai Areenasta. Nykyään melko harva seuraa tv-aikatauluja, koska kaiken voi katsoa verkosta vapaasti valitsemaansa aikaan. Pian sarjojen seuraaminen niiden tv-ajankohdan mukaan saattaa unohtua kokonaan.

2. Suppea kasvisruokavalikoima

Ei ollut helppoa kasvissyöjän – eikä varsinkaan vegaanin – elämä 1990- ja 2000-luvuilla. Tuolloin ainoat ruokavaihtoehdot olivat usein kasvisgratiini ja kumiset kasvisnakit. Nykyään kaikki on toisin, onneksi! Kauppojen hyllyt notkuvat vegaanijuustoja, nyhtistä, vihiksiä ja mitä herkullisimpia vegaanijätskejä.

Lue lisää: Soijanakkeja ja rasvaista gratiinia – millä 1990-luvun sipsikaljavegaani oikeasti herkutteli?

3. Puhelinluettelon plärääminen

Vielä 90-luvun lopulla puhelinnumerot oli pakko etsiä puhelinluettelosta. Jo nyt luettelot ovat sen verran muinainen instituutio, että niiden painaminen lopetettiin viime vuonna.

4. ”Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?”

Viime syksynä uutisoitiin, että suuret suomalaiset kauppaketjut eivät enää pakkaa pakasteita pieniin muovipusseihin, ellei asiakas niin erikseen pyydä. 10 vuoden kuluttua tulemme siis todennäköisesti unohtamaan ”pannaanko pakasteet pieneen pussiin?” -virkkeen tyystin.

Lue myös: 7 uhanalaista lausetta, joita kaipaamme jo nyt

5. Tuskaiset hetket puhelinkopissa

Oih, se piina, kun kolikot loppuivat kesken tärkeän puhelun. Tai se kauhu, kun puhelinkortista loppui saldo. Nykyään moni lapsi ei tunnista puhelinkoppia tai lankapuhelinta ensinkään. Ehkä mekin voimme jo pian unohtaa puhelinkoppeihin liittyvät kauhunhetket?

Lue lisää: Vhs-kasettien kelaaminen ja 15 muuta asiaa, joita jouduimme sietämään parikymmentä vuotta sitten

6. Hurjat teinimeikit

Nykyajan nuorilla on niin helppoa! Verkko on pullollaan mahtavia meikkivinkkejä, joiden avulla tumpeloinkin pystyy toteuttamaan upean ehostuksen. Toista oli 80-luvulla ja sitä ennen. Silloin teinimeikki oli usein melkoinen pakkeli. Lue lisää täältä.

7. IRC-Gallerian kuvat

Moni 2000-luvun alkupuolella galtsussa ollut ehkä haluaisi jo nyt unohtaa sinne lataamansa kuvat. Instagram-tili ircgalleria on kuitenkin viime aikoina pyrkinyt muistuttelemaan, millaisia otoksia julkaisimme verkon syövereihin internetin alkuaikoina.

Lue lisää: Olitko 2000-luvun alussa IRC-Galleriassa? Kuvasi voivat palata kummittelemaan Instagramiin

8. Navigointi paperisen kartan avulla

Paperikartat ovat nykyään lähinnä suunnistajien ja vaeltajien suosiossa. Moni suosii paikasta toiseen pääsemisen apuna ennen kaikkea älyluurista löytyvää karttasovellusta.

9. Monet ihanat herkut

Listasimme taannoin männävuosien ihania herkkuja, joita kaipaamme 90- ja 80-luvuilta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, myös osa tämän hetken suosituista namuista ja muista ihanuuksista tulee katoamaan – ja sitä kautta unohtumaan.

Lue lisää: 15 lapsuuden herkkua, joita kaipaamme palavasti