Kate McCay, Rita Beltran ja Emily Abate kannattavat Hillary Clintonia USA:n seuraavaksi presidentiksi. Kuvat: Kristiina Wilson

Voi hyvin olla, että ensi tiistaina valitaan USA:n historian ensimmäinen naispresidentti. Mutta onko presidentin sukupuolella merkitystä? Mitä sanovat Hillary Clintonin kannattajat Emily, Rita ja Kate?

”Synnyin demokraattisukuun, menin naimisiin republikaanin kanssa”

Kate McCayn työpaikka sijaitsee Broadwaylla.
Kate McCayn työpaikka sijaitsee Broadwaylla.

Kate McCay, 45, johtotehtävissä finanssialalla, naimisissa, ei lapsia:

”Suvussani on aina äänestetty demokraatteja, eikä minun ole tarvinnut tehdä poikkeusta. En ole valtavan poliittinen – en osallistu mihinkään ovelta ovelle kiertelyyn – mutta lahjoitan pieniä summia ehdokkaille, joita haluan tukea.

Opiskeluaikana tapasin Jimin. Vasta seurusteltuamme joitakin vuosia uskalsin kertoa perheelleni, että Jim tulee republikaanisuvusta. ’Mutta hänhän vaikuttaa niin mukavalta’, isoisäni parahti.

Jim sai töitä New Yorkista. Elimme pari vuotta etäsuhteessa, kunnes Jim kosi, menimme naimisiin ja minäkin muutin tänne. Nykyisin työskentelen johtotehtävissä yrityksessä, joka tarjoaa finanssialan teknologiaratkaisuja Wall Streetille. Teen normaalisti kymmenen tunnin työpäiviä.

Huomaan, että me demokraatit olemme vähemmistössä finanssialalla. Oman yritykseni johtoryhmässä puntit menevät varmaan suunnilleen tasan, mutta kaiken kaikkiaan tämä on hyvin konservatiivinen ala. Vältän puhumasta politiikkaa kollegoideni kanssa. En halua sitä konfliktia mukaan työpaikalleni.

En ole koskaan kokenut syrjintää sukupuoleni takia, enkä nähnyt sitä yrityksissä, joissa olen työskennellyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei syrjintää yhä olisi finanssialallakin.

Äänestäminen on mielestäni velvollisuus. Suutun, kun ihmiset sanovat, että heidän äänellään ei ole merkitystä. Myös Trumpin puheet, että koko vaalijärjestelmämme olisi mätä, ovat vaarallisia.

En minäkään usko, että systeemi on täydellinen, mutta en myöskään usko, että kukaan pystyisi järjestämään vaalitulosta oman halunsa mukaan.

” Vältän puhumasta politiikkaa kollegoideni kanssa. En halua sitä konfliktia mukaan työpaikalleni.”

Kun Obama valittiin, rotu ikään kuin poistui asialistalta. Naispresidentin valinta on virstanpylväs, joka olisi hyvä jo ohittaa. Hoitaa alta pois, jotta voisimme jatkaa eteenpäin. On ihmeellistä, että naispresidentin valinnassa on mennyt niin pitkään. Me ajattelemme mielellämme olevamme todella edistyksellinen kansakunta, mutta tässäkin kysymyksessä olemme jäljessä monia länsimaita.

Muissa kuin presidentinvaaleissa olen usein äänestänyt naisehdokasta sukupuolenkin takia, mutta en koskaan pelkästään sen vuoksi. Vaikka mieheni on republikaani, hän äänesti Obamaa, eikä missään tapauksessa tule äänestämään Trumpia. Monet perinteiset republikaanit seuraavat järkyttyneenä, miten heidän puolueensa on kaapattu.

Arvostan poliitikkoja, jotka saavat aikaan pieniä parannuksia ihmisten arjessa. Isot muutokset esimerkiksi terveydenhuoltosysteemiin ovat todella vaikeita. Presidentiltä odotan enemmän viisasta ulkopolitiikkaa. Uskon, että George Bush nuoremman kaudella tehtiin paljon hallaa maamme maineelle. Obama on korjannut suhteita hitaasti, ja uskon, että Clintonin johdolla kehitys jatkuisi.

Clintonin kaudesta ei tule helppo. Pelkään, että häntä tullaan tarkkailemaan ja kritisoimaan eri tavalla kuin miespresidenttejä. Siinä mielessä on väärin ajatella, että naiskysymys olisi vaalipäivän iltana pyyhitty pöydältä – vaikka naispresidentin valinta suuri voitto onkin.”

”Pelkään, että tyttäreni joutuu kasvamaan vähemmän tasa-arvoisessa maassa”

Emily Abate ja kahdeksanviikkoinen Noa perheen kotona Brooklynissa.
Emily Abate ja kahdeksanviikkoinen Noa perheen kotona Brooklynissa.

Emily Abate, 35, vaatesuunnittelija, naimisissa, yksi lapsi:

”Tyttäremme Noa syntyi kahdeksan viikkoa sitten. Hepreaksi Noa on tytön nimi – itse asiassa Noa on Raamatussa todellinen feministi: hän vaati Moosekselta, että tyttäret saisivat periä vanhempansa poikien tavoin.

Aion olla äitiysvapaalla neljä kuukautta, mikä on Yhdysvalloissa pitkä aika. Monet voivat olla kotona vain kuukauden tai kaksi. Tiedän, että monissa maissa äitiysvapaa on puolen vuoden, jopa vuoden mittainen. Jos saisin valita, jäisin kotiin pidemmäksi ajaksi.

Lapsemme syntymän ajoitus oli hyvä, ja pystyin sopimaan työnantajani kanssa neljän kuukauden äitiysvapaasta. Nyt olemme palkkaamassa Noalle hoitajaa, kun palaan töihin. Olemme haastatelleet jo kolmetoista ehdokasta.

On pelottava ajatus jättää vauva lastenhoitajalle. Mitä jos hän ryhtyykin itkemään, kun hoitaja lähtee ja minä tulen kotiin?

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen lastenhoitajaan. Lapsen hankkiminen on täällä monelle myös taloudellinen kysymys. Sydämeni särkyy, kun hyvät ystäväni, pienen lapsen ihanat vanhemmat, sanovat, että haluaisivat toisenkin lapsen, mutta että heillä ei ole siihen varaa.

Äänestän ehdottomasti Clintonia. Nyt tärkeintä on torjua Trumpin valinta, mutta kyllä sukupuolellakin on vaaleissa merkitystä. New York Timesissa oli juuri juttu, miten naiset eivät nouse johtotehtäviin, koska eivät edes asetu ehdolle.

Tämä vaalitaistelu on ollut häpeällinen. On todella vastenmielistä, miten ehdokkaat nimittelevät toisiaan tai miten Trump puhuu naisista. Ja heidän pitäisi olla esimerkkinä lapsillemme!

En ole korviani myöten rakastunut Clintoniin, mutta en myöskään pidä häntä ’pienempänä pahana’ kahdesta ehdokkaasta, kuten moni tuntuu ajattelevan. Uskon, että hän olisi ihan okei presidentti. Bernie Sanders olisi ollut mielestäni vielä innostavampi vaihtoehto.

Clintonilla on jo laajat kansainväliset verkostot, ja hän olisi tärkeä roolimalli tytöille.

”Kukaan ei koskaan puhu töissä käyvistä isistä. Lasten ajatellaan yhä olevan äidin vastuulla.”

Kaikkein tärkein kysymys näissä vaaleissa ovat kuitenkin korkeimman oikeuden tuomarit. Presidentillä on oikeus nimittää korkein oikeus, ja jos Donald Trump valitaan, hän nimittää tuomareita, jotka vievät naisten oikeuksia taaksepäin.

On häpeällistä, että yhä joissakin republikaanisissa osavaltioissa rajoitetaan tai vaikeutetaan naisten oikeutta aborttiin.

Pelkään, että tyttäreni joutuu kasvamaan vähemmän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kuin itse olen saanut elää. Tuntuu, että tapa, jolla naisista ja tasa-arvosta nyt puhutaan, ottaa pelottavalla tavalla takapakkia. Kun olin teini-ikäinen 1990-luvulla, Yhdysvallat tuntui tasa-arvoisemmalta kuin nyt. Muun muassa ehkäisyneuvontaa ja naisten terveydenhoitopalveluita tarjoavan Planned Parenthoodin vastaanotolle saattoi kävellä kuka tahansa tyttö tai nuori nainen, eikä asiaan liittynyt mitään arvolatauksia. Nyt Planned Parenthoodin toimintaa yritetään monessa paikassa vaikeuttaa ja naisten itsemääräämisoikeutta rajoittaa.

Toivon, että tasa-arvo alkaa kehittyä taas oikeaan suuntaan. Yhteiskunnassa on vielä paljon tehtävää. Äitiyden ja työnteon yhdistämisen vaikeudesta puhutaan jatkuvasti, mutta kukaan ei koskaan puhu töissä käyvistä isistä. Lasten ajatellaan yhä olevan äidin vastuulla.

Työpaikka tarjosi miestuttavalleni kuukauden mittaista isyysvapaata. Hän ei ottanut lomaa vastaan, koska pelkäsi, miten kollegat suhtautuisivat.”

”Moni tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi”

Rita Beltran kotikulmillaan Manhattanin Gramercyn alueella.
Rita Beltran kotikulmillaan Manhattanin Gramercyn alueella.

Rita Beltran, 38, graafikko, seurustelee, ei lapsia:

”Äänestän näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa. Minulla on kaksoiskansalaisuus; olen kotoisin Meksikosta. Tulin Yhdysvaltoihin ensin opiskelemaan El Pasoon Teksasiin, sitten töihin New Yorkiin. Olen asunut täällä yhdeksän vuotta.

Kun muutin New Yorkiin, käytiin Barack Obaman ensimmäistä presidentinvaalia. Sekin tuntui historialliselta, mutta en ollut vielä rekisteröity äänestäjä täällä, joten en voinut osallistua.

Naispresidentin valinnan ei pitäisi enää olla iso juttu, mutta onhan se. Toivon, että näiden vaalien jälkeen voimme arvioida ehdokkaita ihmisinä, emme naisina tai miehinä.

Kannatan Clintonia, mutta yhtä vahvasti vastustan Trumpia. Hän aloitti kampanjansa kutsumalla meksikolaisia siirtolaisia raiskaajiksi ja rikollisiksi, mutta kampanjan kuluessa listan jatkoksi ovat päässeet melkein kaikki muutkin kansalaisuudet ja vähemmistöt.

Eri rotujen ja kansalaisuuksien tasa-arvo on edelleen suuri kysymys Yhdysvalloissa, eikä siinä välttämättä ole menty parempaan suuntaan. Seuraan järkyttyneenä uutisia poliisiväkivallasta, joka kohdistuu afroamerikkalaisiin.

”Toivon, että näiden vaalien jälkeen voimme arvioida ehdokkaita ihmisinä, emme naisina tai miehinä.”

Minusta on täysin ymmärrettävää, että monet latinot tai afroamerikkalaiset pohtivat, onko heillä sama oikeus tuntea itsensä amerikkalaiseksi kuin valkoihoisilla. Me maksamme veromme ja asumme täällä, mutta silti moni tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Trumpin puheet laittomien siirtolaisten keräämisestä ja karkottamisesta, tai muurin rakentamisesta Meksikon rajalle… Ne ruokkivat epätasa-arvoa ja vääriä asenteita.

Uskon kyllä, että Hillary Clintonin presidenttiys olisi tärkeä viesti. Naispresidentti voisi olla esikuva nuorille tytöille. Nähtäisiin, että sekin on mahdollista.

Meksikossa huhutaan, että maan entisen presidentin Felipe Calderónin vaimo Margarita Zavala harkitsee pyrkimistä presidentiksi. Siellä toistuisi sama kuvio kuin Clintoneilla. Voi olla, että Yhdysvaltojen politiikka vaikuttaa näinkin. Muualla maailmassa seurataan, mitä täällä tehdään, ja sen jälkeen sama on mahdollista muuallakin.

Katsoin kaikki Clintonin ja Trumpin vaaliväittelyt, ja ne olivat kyllä viihdyttäviä, mutta en ole varma, puhuttiinko väittelyissä oikeista asioista. Vähemmistöjen oikeuksista ja paperittomien siirtolaisten asemasta pitäisi puhua enemmän.

Myös Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on minulle mysteeri. Jos muualla maailmassa pystytään tarjoamaan terveydenhuolto verovaroin, miksei se onnistu täällä? Jos ei ole vakuutusta ja joutuu täällä sairaalaan, se on taloudellinen katastrofi. Tässä asiassa Yhdysvallat on todella jäljessä monia maita.

En tosin usko, että poliittiset päättäjät pystyvät systeemiä muuttamaan. Nykyjärjestelmästä hyötyvät niin vaikutusvaltaiset tahot, esimerkiksi lääke- ja vakuutusyhtiöt.

”Minusta pitkä kokemus politiikassa on hyvä asia, ei rasite, kuten Trump väittää.”

Pidän itseäni demokraattina, koska republikaanit on konservatiivien puolue. Luotan Hillary Clintoniin, vaikka moni epäilee hänen rehellisyyttään. Minusta pitkä kokemus politiikassa on hyvä asia, ei rasite, kuten Trump väittää. Haluammehan me, että kirurgeilla ja arkkitehdeillakin on kokemusta alastaan!

En usko, että Trump toteuttaisi presidenttinä kaikkia uhkauksiaan. Lupaavathan kaikki ehdokkaat vaaleissa asioita, joita eivät toteuta valtaan noustuaan.

Mutta jos Trump rakentaa muurinsa, Meksiko ei sitä maksa. Se on varma.”

Kaikkien aikojen vaalit?

Marraskuun kahdeksantena päättyy puolentoista vuoden sirkus, kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaali demokraattien Hillary Clintonin ja republikaanien Donald Trumpin välillä. Viimeisten viikkojen gallupit ennustivat, että yhdysvaltalaiset olisivat suurella todennäköisyydellä valitsemassa historiansa ensimmäisen naispresidentin.

Clinton on itse puhunut ”viimeisen lasikaton särkemisestä”.

Naisehdokkaita Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tosin on ollut jo kauan ennen Hillary Clintonia. Naisasia-aktivisti Victoria Woodhull pyrki presidentiksi tasa-arvopuolueen ehdokkaana jo 1872. Yhdysvaltojen vaalijärjestelmästä johtuen Clinton on kuitenkin ensimmäinen nainen, jolla on todelliset mahdollisuudet nousta Valkoiseen taloon.

Yhdysvaltain presidentinvaalit pidetään aina vaalivuoden ensimmäisenä tiistaina, joka tulee marraskuun ensimmäisen maanantain jälkeen.

Tilanne 3.11. mielipidemittauksissa: Hillary Clintonilla oli 46,7 prosentin prosentin kannatus, Donald Trumpilla 45 prosentin. Lähde: Real Clear Politics

BBC:n mukaan tämän vuoden vaaleissa ratkaisevia ovat matalasti koulutettujen valkoisten miesten, korkeakoulutettujen valkoisten naisten, Trump-vastaisten republikaanien, puertoricolaisten maahanmuuttajien ja mormonien äänet.

Vuonna 2012 arviolta 93 miljoonaa amerikkalaista äänioikeutettua jätti äänestämättä.

Uusi presidentti astuu virkaan 20. tammikuuta 2017.

Lähteet: BBC, CNN, Pew Research Center, Yle.

Kahden puolueen maa

Republikaaninen puolue (tai Grand Old Party, GOP) on USA:n kaksipuoluejärjestämän oikeistopuolue. Arvokysymyksissä se on konservatiivinen.

Demokraattinen puolue on USA:ssa vasemmistopuolue, mutta eurooppalaisittain katsottuna vasemmalla on vain puolueen toinen laita. Arvokysymyksissä demokraatit ovat republikaaneja liberaalimpia. Presidentti Barack Obama on demokraatti.

Uimapukukielto julkisissa saunoissa on hygienian kannalta turha.

Miksi julkisessa saunassa pitää olla alasti? Tätä ikuisuusaiheesta on pohdittu taas tänään, kun forssalainen mies kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että uimapukukieltoa tulisi harkita uudelleen. Hän miettii, että ei kai alapää ole yhtään sen hygieenisempi kuin uimapuku. Kysyimme asiaa  filosofian tohtori Kirsi Saukkoselta. Hän on terveydenhuollon ympäristön hygienian asiantuntija ja ollut mukana saunahygieniatutkimuksissa.

Onko  saunassa hygieenisempaa olla alasti kuin uimapuku päällä?

– Uimapukukielto julkisissa saunoissa ei perustu hygieniaan, vaan aikaan, jolloin esimerkiksi uimahallien vettä vielä kloorattiin paljon. Kielto perustuu siihen, että kun menet uimapuvussa saunaan, niin uimapuvusta tuleva kloori saattaa höyrystyä. Se taas voi aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä – varsinkin astmaatikoille tai muille herkille. Nykyään kloorin käyttäminen ei kuitenkaan tietääkseni ole enää niin yleistä kuin ennen, sillä monissa paikoissa käytetään otsonoitua vettä, Saukkonen sanoo.

”Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.”

Jos hallissa käytetään otsonoitua vettä, uimapukukielto on siis turha?

– Hygienian kannalta näin voidaan sanoa. Sitä paitsi julkisissa saunoissahan istutaan yleensä laudeliinan päällä. Mutta toki siinä on sellainen näkökulma, että jos menet uimapuku päällä saunaan, se voi herättää epäilyksen, oletko peseytynyt lainkaan. Peseytyminen on nimittäin todella tärkeää.

Saukkosen mukaan epähygieenisintä on se, jos menee uimasta suoraan saunaan eikä ole peseytynyt ennen uintia eikä sen jälkeen.

– Tällöin mikrobit voivat päästä esimerkiksi alapäästä lauteisiin. Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.

Muovitettu laudeliina hygieenisin

Saukkosen mukaan saunoissa hygieniaan vaikuttaa myös lauteiden pintamateriaali.

– Kun teimme saunatutkimusta, siinä selvisi, että puulauteet ovat paljon hygieenisempiä kuin vaikkapa kaakelilauteet. Puussa on itsessään antimikrobisia aineita, jotka ehkäisevät bakteerien kasvua. Kaakelilauteiden alle taas pannaan usein vesikanavia viilentämään lauteita, mutta ne saavat aikaan sen, että lauteet eivät kuivu eivätkä mikrobit näin kuole.

Hygieenisin laudeliina on Saukkosen mukaan muovitettu, sillä se suojaa lauteita parhaiten mikrobeilta.

– Kankainen laudeliina on hyvä niin kauan kun se pysyy kuivana. Mutta jos ja kun se kastuu, liina ei estä mikrobeja leviämästä lauteisiin.

 

Kysely

Pitäisikö uimapukukiellosta mielestäsi luopua julkisissa saunoissa?

Ja lajityypillinen vaihtoehto on...

Jos psykologi Liisa Keltikangas-Järviseltä kysytään, lapsia olisi hyvä hoitaa kolmevuotiaiksi asti kotona. Usein kysytäänkin. Sitten seuraa aina kiihkeä keskustelu lapsen edusta, yhteiskunnan edusta ja siitä, mitä se tarkoittaa, jos naiset alkavat jäädä vuosikausiksi kotiin.
 
Mutta hei! Lastenhoitoa miettivät muutkin kuin psykologit. Vaihteeksi asiaa voi tarkastella vaikkapa biologisen antropologian näkökulmasta. Apinatutkija Sonja Koski tutkii ihmisen evoluutiota lähisukulaisten avulla. Sieltä käy ilmi, että ihminen on parin miljoonan vuoden aikana kehittänyt omanlaisensa tyylin kasvattaa lapsia: porukalla.

– Se on kädellisillä aivan poikkeuksellista: esimerkiksi simpansseilla emo hoitaa poikasen yksin, Koski sanoo.

Nyky-yhteiskunnassa ihmisen yhteiskasvattajuus näkyy vaikka siinä, että isoisiä, kummeja ja kavereita pyydetään välillä lapsenvahdeiksi ja että lapset viedään työpäivän ajaksi päiväkotiin. Apinatutkijan mielestä tutkimuksella voisi olla hyvä opetus äideille:

– Ei tarvitse syyllistyä siitä, että päiväkodin tädistä tulee omalle lapselle tärkeä ihminen. Se on meille lajityypillistä!

Seuraavan kerran, kun päivähoitokeskustelu lähtee omituisille raiteille ja naiset ryhtyvät syyllistymään kotihoidosta tai päivähoidosta, muistakaamme apinoita ja keskittykäämme siihen, mitä Keltikangas-Järvinenkin yrittää oikeasti sanoa: olennaista on, että päiväkodeissa on tarpeeksi pienet lapsiryhmät ja hyvinvoiva henkilökunta.
 
Lue juttu tutkija Sonja Kosken työstä Me Naisten numerosta 12/2017.

 

Mistä kaksikko saa ruokaa, kun unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä?

IS TV-LEHTI: Kuusamon korpi kutsuu uusiseelantilaista survivalistia Josh Jamesia ja brittikokki Matt Tebbuttia tosi-tv-sarjan Nälkäiset selviytyjät toisessa jaksossa.

Lumipeitteistä järvimaisemaa kaksikko kehuu kauniiksi. Talven karuus kuitenkin yllättää kokeneen eränkävijän ja rajallisista raaka-aineista herkkuruokia ääriolosuhteissa loihtivan kokin nopeasti.

Ohjelman vetävyyden kannalta tämä tietää lunta tupaan – valtaosan jaksosta kaksikko kyhnöttää kylmissään ja nälissään rakentamassaan tukikohdassa. Edes majavanmetsästys ei ota tuulta alleen, sillä unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä.

Kokki-Mattin etukäteen hehkuttamat luonnonmarjatkaan eivät ole parhaimmillaan talven pakkasilla.

Lue myös: Lapin lasi-igluhotellista tuli somesensaatio maailmalla: ”Suomi taisi juuri päihittää Islannin”

Tosi-tv:ssä tunteet ovat avainasemassa – niin luomassa tarinaa kuin katsojan samaistumispintana. Suomen talvisen luonnon karuus saa kaksikolta pääasiassa kylmää kyytiä. Kuitenkin juuri näiden negatiivisten tunteiden ylivalta syö mahdollisuuden samastua kaksikon harvoihin riemunhetkiin.

Kaksikko ihastelee Suomea monessa asiassa, mutta myös tämä jää selviytymistaiston jalkoihin. Päällimmäisenä jaksosta mieleen jää onttouden tunne, mikä tekee jaksosta hieman vaikeasti lähestyttävän.

Eksotiikkaa ja selviytymiseetosta ei siis lumisista metsistä puutu, vaikkakin kuusamolaisten matkailuyrittäjien on turha odottaa jakson perusteella yleisöryntäystä – sen verran kylmää, märkää ja nälkäistä seikkailijoiden meno on.

Nälkäiset selviytyjät, Kutonen ma klo 21.00

 

Tyytyväisimmät kaupunkilaiset eivät asu suurimmissa cityissä vaan lakeuksilla. 

Kun Suomen 20 suurimman kaupungin asukkailta kysyttiin, onko kotikunta hyvä paikka asua, monessa kaupungissa oltiin melko tyytyväisiä – mutta Seinäjoella todella vastattiin kyllä. Epsi Ratingin raportin mukaan Seinäjoella on suurista kaupungeista kaikkein tyytyväisimmät asukkaat.

Suurten kaupunkien kärkikolmikkoon mahtuivat voitokkaan Seinäjoen lisäksi Tampere ja Espoo. Tampere pyyhki lattiaa Turulla, joka sijoittui suurien kaupunkien seitsemänneksi. Tampere–Turku-maaottelun kuvio on toistunut jo vuodesta 2012, jolloin vuosittainen vertailu aloitettiin.

Pääkaupunki Helsinki sijoittui kuudenneksi ja päästi nyt edelleen muun muassa Joensuun ja Kuopion. 

Duudsonien kotipaikkakunta

Mitä stereotypioihin tulee, seinäjokelaisia pidetään luonteeltaan suorina ja ylpeinä. Voi siis olettaa, että Seinäjoella asiat tosiaan ovat melko mallillaan: kai suorapuheiset kaupunkilaiset olisivat sanoneet, jos jokin omassa kotikaupungissa olisi isommin pielessä. Toisaalta, jos seinäjokelaisten ylpeys ilmenee korostuneena kotiseuturakkautena, tulos on voinut saada siitä lisää nostetta.

Tunnetuimpiin seinäjokelaisiin lukeutuvat Duudsonit, jotka ovat viime vuosina vieneet kotipaikkaansa maailmankartalle oikein urakalla. Duudsonien Jukka Hildén on muun muassa vieraillut Valkoisessa talossa. Hildén ja Jarno Laasala tosin muuttivat runsas vuosi sitten Los Angelesiin, joten jäämme odottamaan vertailua, kumpi on parempi asuinpaikkakunta: Seinäjoki vai Los Angeles. 

Pirkkala on silti parempi

Kuntavertailussa vastaajat antoivat kotikunnalleen arvosanan kolmessa kategoriassa: kuinka tyytyväinen asukas on kaikkiin asuinkunnan tarjoamiin palveluihin, kuinka hyvin palvelut täyttävät asukkaan odotukset ja kuinka lähellä asuinkunta on täydellistä kuntaa. Jokainen kategoria sai arvon nollasta sataan, ja sata tarkoittaa täydellistä kuntaa. 

Seinäjokelaiset antoivat kunnalleen mukavat 76,5 pistettä sadasta, ja loputkin suurten kaupunkien kärkiseitsikosta pyörivät 70 pisteen paremmalla puolella. 

Pienemmillä paikkakunnilla ollaan kuitenkin vielä tyytyväisempiä omaan asuinpaikkaan. Kun mukaan otetaan tutkimuksen kaikki 75 kuntaa, Seinäjoki on vasta yhdeksännellä sijalla. Edelle ovat kirineet muun muassa Lapua, Siilinjärvi ja Naantali. Kaikkien kuntien ykkösinä paistattelevat Pirkkala ja Kauniainen 84,5 pisteen tuloksellaan.