Kate McCay, Rita Beltran ja Emily Abate kannattavat Hillary Clintonia USA:n seuraavaksi presidentiksi. Kuvat: Kristiina Wilson

Voi hyvin olla, että ensi tiistaina valitaan USA:n historian ensimmäinen naispresidentti. Mutta onko presidentin sukupuolella merkitystä? Mitä sanovat Hillary Clintonin kannattajat Emily, Rita ja Kate?

”Synnyin demokraattisukuun, menin naimisiin republikaanin kanssa”

Kate McCayn työpaikka sijaitsee Broadwaylla.
Kate McCayn työpaikka sijaitsee Broadwaylla.

Kate McCay, 45, johtotehtävissä finanssialalla, naimisissa, ei lapsia:

”Suvussani on aina äänestetty demokraatteja, eikä minun ole tarvinnut tehdä poikkeusta. En ole valtavan poliittinen – en osallistu mihinkään ovelta ovelle kiertelyyn – mutta lahjoitan pieniä summia ehdokkaille, joita haluan tukea.

Opiskeluaikana tapasin Jimin. Vasta seurusteltuamme joitakin vuosia uskalsin kertoa perheelleni, että Jim tulee republikaanisuvusta. ’Mutta hänhän vaikuttaa niin mukavalta’, isoisäni parahti.

Jim sai töitä New Yorkista. Elimme pari vuotta etäsuhteessa, kunnes Jim kosi, menimme naimisiin ja minäkin muutin tänne. Nykyisin työskentelen johtotehtävissä yrityksessä, joka tarjoaa finanssialan teknologiaratkaisuja Wall Streetille. Teen normaalisti kymmenen tunnin työpäiviä.

Huomaan, että me demokraatit olemme vähemmistössä finanssialalla. Oman yritykseni johtoryhmässä puntit menevät varmaan suunnilleen tasan, mutta kaiken kaikkiaan tämä on hyvin konservatiivinen ala. Vältän puhumasta politiikkaa kollegoideni kanssa. En halua sitä konfliktia mukaan työpaikalleni.

En ole koskaan kokenut syrjintää sukupuoleni takia, enkä nähnyt sitä yrityksissä, joissa olen työskennellyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei syrjintää yhä olisi finanssialallakin.

Äänestäminen on mielestäni velvollisuus. Suutun, kun ihmiset sanovat, että heidän äänellään ei ole merkitystä. Myös Trumpin puheet, että koko vaalijärjestelmämme olisi mätä, ovat vaarallisia.

En minäkään usko, että systeemi on täydellinen, mutta en myöskään usko, että kukaan pystyisi järjestämään vaalitulosta oman halunsa mukaan.

” Vältän puhumasta politiikkaa kollegoideni kanssa. En halua sitä konfliktia mukaan työpaikalleni.”

Kun Obama valittiin, rotu ikään kuin poistui asialistalta. Naispresidentin valinta on virstanpylväs, joka olisi hyvä jo ohittaa. Hoitaa alta pois, jotta voisimme jatkaa eteenpäin. On ihmeellistä, että naispresidentin valinnassa on mennyt niin pitkään. Me ajattelemme mielellämme olevamme todella edistyksellinen kansakunta, mutta tässäkin kysymyksessä olemme jäljessä monia länsimaita.

Muissa kuin presidentinvaaleissa olen usein äänestänyt naisehdokasta sukupuolenkin takia, mutta en koskaan pelkästään sen vuoksi. Vaikka mieheni on republikaani, hän äänesti Obamaa, eikä missään tapauksessa tule äänestämään Trumpia. Monet perinteiset republikaanit seuraavat järkyttyneenä, miten heidän puolueensa on kaapattu.

Arvostan poliitikkoja, jotka saavat aikaan pieniä parannuksia ihmisten arjessa. Isot muutokset esimerkiksi terveydenhuoltosysteemiin ovat todella vaikeita. Presidentiltä odotan enemmän viisasta ulkopolitiikkaa. Uskon, että George Bush nuoremman kaudella tehtiin paljon hallaa maamme maineelle. Obama on korjannut suhteita hitaasti, ja uskon, että Clintonin johdolla kehitys jatkuisi.

Clintonin kaudesta ei tule helppo. Pelkään, että häntä tullaan tarkkailemaan ja kritisoimaan eri tavalla kuin miespresidenttejä. Siinä mielessä on väärin ajatella, että naiskysymys olisi vaalipäivän iltana pyyhitty pöydältä – vaikka naispresidentin valinta suuri voitto onkin.”

”Pelkään, että tyttäreni joutuu kasvamaan vähemmän tasa-arvoisessa maassa”

Emily Abate ja kahdeksanviikkoinen Noa perheen kotona Brooklynissa.
Emily Abate ja kahdeksanviikkoinen Noa perheen kotona Brooklynissa.

Emily Abate, 35, vaatesuunnittelija, naimisissa, yksi lapsi:

”Tyttäremme Noa syntyi kahdeksan viikkoa sitten. Hepreaksi Noa on tytön nimi – itse asiassa Noa on Raamatussa todellinen feministi: hän vaati Moosekselta, että tyttäret saisivat periä vanhempansa poikien tavoin.

Aion olla äitiysvapaalla neljä kuukautta, mikä on Yhdysvalloissa pitkä aika. Monet voivat olla kotona vain kuukauden tai kaksi. Tiedän, että monissa maissa äitiysvapaa on puolen vuoden, jopa vuoden mittainen. Jos saisin valita, jäisin kotiin pidemmäksi ajaksi.

Lapsemme syntymän ajoitus oli hyvä, ja pystyin sopimaan työnantajani kanssa neljän kuukauden äitiysvapaasta. Nyt olemme palkkaamassa Noalle hoitajaa, kun palaan töihin. Olemme haastatelleet jo kolmetoista ehdokasta.

On pelottava ajatus jättää vauva lastenhoitajalle. Mitä jos hän ryhtyykin itkemään, kun hoitaja lähtee ja minä tulen kotiin?

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen lastenhoitajaan. Lapsen hankkiminen on täällä monelle myös taloudellinen kysymys. Sydämeni särkyy, kun hyvät ystäväni, pienen lapsen ihanat vanhemmat, sanovat, että haluaisivat toisenkin lapsen, mutta että heillä ei ole siihen varaa.

Äänestän ehdottomasti Clintonia. Nyt tärkeintä on torjua Trumpin valinta, mutta kyllä sukupuolellakin on vaaleissa merkitystä. New York Timesissa oli juuri juttu, miten naiset eivät nouse johtotehtäviin, koska eivät edes asetu ehdolle.

Tämä vaalitaistelu on ollut häpeällinen. On todella vastenmielistä, miten ehdokkaat nimittelevät toisiaan tai miten Trump puhuu naisista. Ja heidän pitäisi olla esimerkkinä lapsillemme!

En ole korviani myöten rakastunut Clintoniin, mutta en myöskään pidä häntä ’pienempänä pahana’ kahdesta ehdokkaasta, kuten moni tuntuu ajattelevan. Uskon, että hän olisi ihan okei presidentti. Bernie Sanders olisi ollut mielestäni vielä innostavampi vaihtoehto.

Clintonilla on jo laajat kansainväliset verkostot, ja hän olisi tärkeä roolimalli tytöille.

”Kukaan ei koskaan puhu töissä käyvistä isistä. Lasten ajatellaan yhä olevan äidin vastuulla.”

Kaikkein tärkein kysymys näissä vaaleissa ovat kuitenkin korkeimman oikeuden tuomarit. Presidentillä on oikeus nimittää korkein oikeus, ja jos Donald Trump valitaan, hän nimittää tuomareita, jotka vievät naisten oikeuksia taaksepäin.

On häpeällistä, että yhä joissakin republikaanisissa osavaltioissa rajoitetaan tai vaikeutetaan naisten oikeutta aborttiin.

Pelkään, että tyttäreni joutuu kasvamaan vähemmän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kuin itse olen saanut elää. Tuntuu, että tapa, jolla naisista ja tasa-arvosta nyt puhutaan, ottaa pelottavalla tavalla takapakkia. Kun olin teini-ikäinen 1990-luvulla, Yhdysvallat tuntui tasa-arvoisemmalta kuin nyt. Muun muassa ehkäisyneuvontaa ja naisten terveydenhoitopalveluita tarjoavan Planned Parenthoodin vastaanotolle saattoi kävellä kuka tahansa tyttö tai nuori nainen, eikä asiaan liittynyt mitään arvolatauksia. Nyt Planned Parenthoodin toimintaa yritetään monessa paikassa vaikeuttaa ja naisten itsemääräämisoikeutta rajoittaa.

Toivon, että tasa-arvo alkaa kehittyä taas oikeaan suuntaan. Yhteiskunnassa on vielä paljon tehtävää. Äitiyden ja työnteon yhdistämisen vaikeudesta puhutaan jatkuvasti, mutta kukaan ei koskaan puhu töissä käyvistä isistä. Lasten ajatellaan yhä olevan äidin vastuulla.

Työpaikka tarjosi miestuttavalleni kuukauden mittaista isyysvapaata. Hän ei ottanut lomaa vastaan, koska pelkäsi, miten kollegat suhtautuisivat.”

”Moni tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi”

Rita Beltran kotikulmillaan Manhattanin Gramercyn alueella.
Rita Beltran kotikulmillaan Manhattanin Gramercyn alueella.

Rita Beltran, 38, graafikko, seurustelee, ei lapsia:

”Äänestän näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa. Minulla on kaksoiskansalaisuus; olen kotoisin Meksikosta. Tulin Yhdysvaltoihin ensin opiskelemaan El Pasoon Teksasiin, sitten töihin New Yorkiin. Olen asunut täällä yhdeksän vuotta.

Kun muutin New Yorkiin, käytiin Barack Obaman ensimmäistä presidentinvaalia. Sekin tuntui historialliselta, mutta en ollut vielä rekisteröity äänestäjä täällä, joten en voinut osallistua.

Naispresidentin valinnan ei pitäisi enää olla iso juttu, mutta onhan se. Toivon, että näiden vaalien jälkeen voimme arvioida ehdokkaita ihmisinä, emme naisina tai miehinä.

Kannatan Clintonia, mutta yhtä vahvasti vastustan Trumpia. Hän aloitti kampanjansa kutsumalla meksikolaisia siirtolaisia raiskaajiksi ja rikollisiksi, mutta kampanjan kuluessa listan jatkoksi ovat päässeet melkein kaikki muutkin kansalaisuudet ja vähemmistöt.

Eri rotujen ja kansalaisuuksien tasa-arvo on edelleen suuri kysymys Yhdysvalloissa, eikä siinä välttämättä ole menty parempaan suuntaan. Seuraan järkyttyneenä uutisia poliisiväkivallasta, joka kohdistuu afroamerikkalaisiin.

”Toivon, että näiden vaalien jälkeen voimme arvioida ehdokkaita ihmisinä, emme naisina tai miehinä.”

Minusta on täysin ymmärrettävää, että monet latinot tai afroamerikkalaiset pohtivat, onko heillä sama oikeus tuntea itsensä amerikkalaiseksi kuin valkoihoisilla. Me maksamme veromme ja asumme täällä, mutta silti moni tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Trumpin puheet laittomien siirtolaisten keräämisestä ja karkottamisesta, tai muurin rakentamisesta Meksikon rajalle… Ne ruokkivat epätasa-arvoa ja vääriä asenteita.

Uskon kyllä, että Hillary Clintonin presidenttiys olisi tärkeä viesti. Naispresidentti voisi olla esikuva nuorille tytöille. Nähtäisiin, että sekin on mahdollista.

Meksikossa huhutaan, että maan entisen presidentin Felipe Calderónin vaimo Margarita Zavala harkitsee pyrkimistä presidentiksi. Siellä toistuisi sama kuvio kuin Clintoneilla. Voi olla, että Yhdysvaltojen politiikka vaikuttaa näinkin. Muualla maailmassa seurataan, mitä täällä tehdään, ja sen jälkeen sama on mahdollista muuallakin.

Katsoin kaikki Clintonin ja Trumpin vaaliväittelyt, ja ne olivat kyllä viihdyttäviä, mutta en ole varma, puhuttiinko väittelyissä oikeista asioista. Vähemmistöjen oikeuksista ja paperittomien siirtolaisten asemasta pitäisi puhua enemmän.

Myös Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on minulle mysteeri. Jos muualla maailmassa pystytään tarjoamaan terveydenhuolto verovaroin, miksei se onnistu täällä? Jos ei ole vakuutusta ja joutuu täällä sairaalaan, se on taloudellinen katastrofi. Tässä asiassa Yhdysvallat on todella jäljessä monia maita.

En tosin usko, että poliittiset päättäjät pystyvät systeemiä muuttamaan. Nykyjärjestelmästä hyötyvät niin vaikutusvaltaiset tahot, esimerkiksi lääke- ja vakuutusyhtiöt.

”Minusta pitkä kokemus politiikassa on hyvä asia, ei rasite, kuten Trump väittää.”

Pidän itseäni demokraattina, koska republikaanit on konservatiivien puolue. Luotan Hillary Clintoniin, vaikka moni epäilee hänen rehellisyyttään. Minusta pitkä kokemus politiikassa on hyvä asia, ei rasite, kuten Trump väittää. Haluammehan me, että kirurgeilla ja arkkitehdeillakin on kokemusta alastaan!

En usko, että Trump toteuttaisi presidenttinä kaikkia uhkauksiaan. Lupaavathan kaikki ehdokkaat vaaleissa asioita, joita eivät toteuta valtaan noustuaan.

Mutta jos Trump rakentaa muurinsa, Meksiko ei sitä maksa. Se on varma.”

Kaikkien aikojen vaalit?

Marraskuun kahdeksantena päättyy puolentoista vuoden sirkus, kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaali demokraattien Hillary Clintonin ja republikaanien Donald Trumpin välillä. Viimeisten viikkojen gallupit ennustivat, että yhdysvaltalaiset olisivat suurella todennäköisyydellä valitsemassa historiansa ensimmäisen naispresidentin.

Clinton on itse puhunut ”viimeisen lasikaton särkemisestä”.

Naisehdokkaita Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tosin on ollut jo kauan ennen Hillary Clintonia. Naisasia-aktivisti Victoria Woodhull pyrki presidentiksi tasa-arvopuolueen ehdokkaana jo 1872. Yhdysvaltojen vaalijärjestelmästä johtuen Clinton on kuitenkin ensimmäinen nainen, jolla on todelliset mahdollisuudet nousta Valkoiseen taloon.

Yhdysvaltain presidentinvaalit pidetään aina vaalivuoden ensimmäisenä tiistaina, joka tulee marraskuun ensimmäisen maanantain jälkeen.

Tilanne 3.11. mielipidemittauksissa: Hillary Clintonilla oli 46,7 prosentin prosentin kannatus, Donald Trumpilla 45 prosentin. Lähde: Real Clear Politics

BBC:n mukaan tämän vuoden vaaleissa ratkaisevia ovat matalasti koulutettujen valkoisten miesten, korkeakoulutettujen valkoisten naisten, Trump-vastaisten republikaanien, puertoricolaisten maahanmuuttajien ja mormonien äänet.

Vuonna 2012 arviolta 93 miljoonaa amerikkalaista äänioikeutettua jätti äänestämättä.

Uusi presidentti astuu virkaan 20. tammikuuta 2017.

Lähteet: BBC, CNN, Pew Research Center, Yle.

Kahden puolueen maa

Republikaaninen puolue (tai Grand Old Party, GOP) on USA:n kaksipuoluejärjestämän oikeistopuolue. Arvokysymyksissä se on konservatiivinen.

Demokraattinen puolue on USA:ssa vasemmistopuolue, mutta eurooppalaisittain katsottuna vasemmalla on vain puolueen toinen laita. Arvokysymyksissä demokraatit ovat republikaaneja liberaalimpia. Presidentti Barack Obama on demokraatti.

Onhan se nyt melkoista. Nimittäin, että vuoden toistaiseksi tinkimättömimmän diskoilusession tarjoavat seitsemänkymppiset veteraanit.

Blondien 11. albumilta Pollinatorilta löytyy kaikki, mikä teki yhtyeestä hittikoneen 1970- ja 80-lukujen taitteessa: kiihkeää ja nopeatempoista pophurmosta, joka kimaltelee kuin vastaimuroitu diskopallo sekä suorastaan törkeän tarttuvia melodioita.

71-vuotiaan laulaja Debbie Harryn karismaattinen ääni huokuu hedonismia jokaisella henkäyksellä.

Albumin räjähtävä energia kumpuaa sen nerokkaasta tekotavasta. Yhtye antoi ihailemilleen artisteille, joiden tiesivät olevan Blondie-faneja, tehtäväksi kirjoittaa yhtyeelle nipun biisejä.

Levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Unelmatoimeksianto palautti Blondien kertaheitosta musiikillisesti takaisin suuruuden aikoihinsa yli 35 vuoden taakse. Kuuntele vaikka The Smithsin entisenä kitaristina tunnetun Johnny Marrin kynäilemä My Monster. Kappale paukkuu uuden aallon rockin ja diskon kohtaamispisteessä niin, että jytisee.

Uusvanhan estetiikan hengen mukaisesti levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Jos etsimällä etsii jonkinlaista säröä vuosimallin 2017 Blondien kultapölyn peittämään pintaan, sellainen saattaisi olla Harryn estottoman nuorekkaat tekstit. Silloin täytyy vain nöyrtyä ja muistaa tosiasia; Blondie oli alun perinkin vain väline eskapismille ja pakenemiselle opiskelijasolun ankeasta arjesta.

Blondie: Pollinator

(Sony)

 

Elli näyttää heleältä sopraanolta, mutta kuulostaa tummalta bassolta.

Bichon frisé Elli tuli muusikko Antti Ketoselle syntymäpäivälahjana. Neljänsuoran solisti on pannut merkille, että Ellilläkin on musiikkikorvaa. Isäntä on selannut netissä videoita, miten koiraa voisi opettaa laulamaan.

Pari biisiä kolahtaa Elliin parhaiten ja sytyttää sen laulamaan. Kun Antti hyräilee Mansikkaa ja valkoapilankukkaa tai Lapsella vain voi silmät niin loistaa, Elli yhtyy lauluun uristen. Sen lauluääni on möreämpi kuin siro ulkomuoto antaisi olettaa.

Katso videolta, kuinka Elli laulaa!

2998749

Lue lisää Ellistä ja muista julkkiskoirista Me Naisten numerosta 21/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

En siedä hömppää urheilussa, tiivistää koomikko Ulla Virtanen liikuntafilosofiansa.

Harrastan liikuntaa monipuolisesti sekä työni takia että saavuttaakseni haaveeni spagaatista 90-vuotiaana. En siis ole vielä lähelläkään spagaattia, mutta jospa yhdeksänkymppisenä sitten.

Menin eräänä iltana joogaamaan uudelle salille. Odotin kunnon kuumaa joogaa. Reisilihakseni tulisivat venyessään huutamaan kuin Miss Dominan käsittelyssä.

Toisin kävi. Löysin itseni makaamasta lattialta. Panhuilumusiikki säesti kertomusta siitä, kuinka pinkki chakra leijailee häpyluuni yllä. Minun tehtäväni olisi hengittää chakra lempeäksi. Sen sijaan lakkasin hengittämästä kokonaan pelkästä ärsyyntymisestä, ja chakrani menivät henkiseen kramppiin.

En siedä hömppää urheilussa. Sen sijaan, että kuvittelen kaiken maailman auroja, haluan konkreettisesti tuntea, kuinka jäykistyneet lihakseni paukahtelevat notkeammiksi. Tai ainakin paukahtelevat.

Haluan kokea hierojalla ruumiinosien toisistaan irrottamiset ja kotona hivelemiset – enkä toisinpäin.

Joskus hempeily saa minut jopa kapinalliseksi. Jos tunnilla kehotetaan meditoimaan ajatukset pois, kapinoin ja mietin kiusallanikin kaikkea turhaa iltapalaideoista Lumikin kääpiöiden nimiin. Kieltämättä tämä on ihan yhtä hölmöä kuin vanhemman neuvoja vastaan kapinoivan teinin kulkeminen ilman pipoa paukkupakkasella.

Joogan jälkeen menin hierontaan. Makasin jo mahallani pöydällä, kun hieroja sanoi, että hänestä kovakouraisella hieronnalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Vain hellät otteet auttavat. Onneksi olin jo naama hierontapöydän aukossa, sillä ilmeeni vääntyi turhautuneeseen irvistykseen. Haluan kokea hierojalla ruumiinosien toisistaan irrottamiset ja kotona hivelemiset – enkä toisinpäin.

Olen suorittamisnauttija. Nautin tuloksista, nautin konkretiasta, siis elämässä ylipäätäänkin. En jaksa kuunnella höpinöitä chakroista ja jumalista ja muista ulkoistetuista asioista. Minusta elämä on nautittavinta, kun se on sitä, mitä se on.

Kuulostanko hellyyteen kyvyttömältä nihilistiltä? Ehkä.

Kun kuuntelen kehoani, se kertoo, mikä osa on kipeä ja jumissa, onko nälkä, kylmä vai vitamiinin puute.

Tosin hämmentävän usein kehoni väittää minulle, miten hyvän oloni ehdoton edellytys on litra manteli-kinuskijäätelöä, ämpäri popcornia ja tv-sarjamaraton.

Kuulostanko hellyyteen kyvyttömältä nihilistiltä? Ehkä. Olen kyllä vanhemmiten opetellut suorittamaan vähemmän. Tosin sillä tuloksella, että saatan saada itseni kiinni vähemmän suorittamisen suorittamisesta.

Minulle kehonhuollossa on kyse sellaisten asioiden tekemisestä, jotka tuottavat nautintoa. Jos se on liikunnan suorittamista pohjoiskoreamaisella otteella ja siihen päälle selän hieromista perunanuijalla, niin miksipä ei.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Eevi Teittinen seurustelee nykyään vapaaottelija Teemu Packalénin kanssa.

Fitnessurheilija Eevi Teittinen, 28, on julkaissut ensimmäisen yhteiskuvan uuden miesystävänsä, vapaaottelija Teemu Packalénin, 30, kanssa. Eevi vahvisti toukokuun alussa Iltalehdelle, että hän ja Teemu seurustelevat.

– Aika jees! Eevi on kirjoittanut kuvatekstiin.

 

Aika jees💓 @tepack #dinner #hbd #allgoodeverything

Henkilön Eevi Teittinen/Minifitness (@eeviteittinen) jakama julkaisu

”Aloimme vaan jutella ja keskustelun kautta se on sitten lähtenyt. Minulla on tästä tosi hyvä fiilis, katsotaan nyt rauhassa”, Eevi kommentoi suhdetta Ilta-Sanomille toukokuun alussa.

Teemu on Suomen yksi kovimmista vapaaottelijoista. Hänellä on sopimus arvostetun Ultimate Fighting Championship -organisaation kanssa. 

Eevi seurusteli aikaisemmin pitkään räppäri Uniikin eli Dan Tolppasen kanssa. He suunnittelivat häitään tälle kesälle, mutta suhde päättyi kesällä 2016.

– Kyllähän ero oli tosi kova paikka. Uskon, että se olisi kenelle tahansa tosi kova paikka. Itsensä uudelleen kasaaminen ja oman elämän ja arjen luominen muuttui tosi, tosi paljon, Eevi pohti pitkän ihmissuhteen päättymistä Radio Aallon haastattelussa huhtikuussa.