Suurin osa Me Naisten kyselyn vastaajista juo, koska haluaa rentoutua tai pitää hauskaa. 23 prosenttia on silti haastanut riitaa humalassa. Kuva: Shutterstock
Suurin osa Me Naisten kyselyn vastaajista juo, koska haluaa rentoutua tai pitää hauskaa. 23 prosenttia on silti haastanut riitaa humalassa. Kuva: Shutterstock

Hilpeä nousu vai synkkä lasku? Me Naisten suuren alkoholikyselyn tulokset kertovat, että valtaosa vastaajista haluaa juoda itsensä hauskaksi.

”Kesäyöt puistossa, kun kaveriporukka on kasassa, skumppapulloja korkataan ja vilttiä hilataan jatkuvasti rinnettä ylemmäs, kohti auringon viimeisiä säteitä.”

Näin kuvailee eräs Me Naisten kyselyn vastaaja hauskinta alkoholimuistoaan. Suurimmalle osalle vastaajista alkoholinkäyttö on jotakuinkin tällaista: keino kohottaa tunnelmaa ja rentouttaa oloa. 35 prosenttia vastaajista sanoo juovansa ennen kaikkea silloin, kun haluaa pitää hauskaa, 30 prosenttia rentoutuakseen.

Miksi alkoholikeskustelu sitten pyörii niin usein ongelmien ympärillä?

– Alkoholi on yhtä aikaa hyvä ja paha asia, riemun ja riskien lähde. Julkisessa keskustelussakin on vaikea puhua vain yhdestä puolesta kerrallaan. Jos puhuu hyvistä puolista, joku sanoo, että entäs nämä haitat ja kuolemat. Jos puhuu vain haitoista, joku kysyy, että entäs ne, jotka eivät ole alkoholisteja, sanoo bilekulttuuria tutkinut valtiotieteiden tohtori Antti Maunu.

Hänen mielestään suomalainen alkoholikeskustelu menee usein tunnepitoiseksi inttämiseksi, eikä aiheesta edes haluta keskustella järkevästi.

– Eihän alkoholia käytetä järkisyistä. On myös helppo saada poliittisia pisteitä maalailemalla kauhukuvia tai lupaamalla täydellistä vapautta.

”Alkoholi on yhtä aikaa hyvä ja paha asia, riemun ja riskien lähde.”

Psykiatrian ja päihdelääketieteen työelämäprofessori Solja Niemelä Oulun yliopistosta muistuttaa, että oma kokemus juomisesta ja lääkärien käsitys riskikulutuksesta ovat kaksi aivan eri asiaa.

– Suurin osa käyttää alkoholia, koska se on hauskaa ja siitä tulee hyvä olo. Lääketieteen näkökulmasta juominen on kuitenkin terveydelle enimmäkseen haitallista. Ilman humalajuomistakin pari lasillista viiniä päivittäin nostaa naisilla maksa-arvoja ja lisää rintasyöpään sairastumisen riskiä. Se on vaikea yhtälö.

Vaikea siksi, että melko harva ajattelee riskikulutuksen koskevan itseään.

– Ajatellaan helposti, että ongelmia ei voi olla, jos ei retkota katuojassa. Kuitenkin valtaosa haitoista koituu ns. kohtuukäyttäjille: bileiden jälkeen liukastutaan taksijonossa, käsi katkeaa ja tulee lääkärikäynti, reseptilääkkeitä ja sairauslomaa, Antti Maunu sanoo.

Kännin koodi

Maunun mielestä suomalaisista juomatavoista elää kaksi sitkeää myyttiä. Ensimmäinen on myytti sivistymättömistä suomalaisista, jotka juovat lämmintä kossua yksin liiterissä. Toinen on se, että pian suomalaisista tulee fiksuja eurooppalaisia, jotka litkivät viiniä valoisissa katukahviloissa tiistaisin.

Oikeasti juomista on monenlaista: monipuolista ja joustavaa. Mökillä koulukavereiden kanssa otetaan reilulla kädellä, työillallisella sivistyneesti.

– Valtaosa hallitsee sekä tiistaiviinin että perjantaibiletyksen, Maunu sanoo.

Kerrataan ensin faktat: 90 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia. 10–20 prosenttia heistä on riskikuluttajia ja 5 prosenttia riippuvaisia.

50 % vastaajista on menettänyt muistinsa humalassa.

Kaikki eivät juo humalahakuisesti. 35 prosenttia Me Naisten kyselyn vastaajista sanoo juovansa yleensä 1–2 annosta kerrallaan. Tutkimusten mukaan tällainen parin annoksen kertajuominen yleistyy, kun nuoruus on jo ohi ja humalahakuinen juominen vähenee.

– Juodaan pari lasia samppanjaa salaatin kanssa shoppaillessa. Mutta sitten osalla, erityisesti alle 30-vuotiailla, pienjuomisen päälle tulee viikonloppupainotteinen humalajuominen. Lauantaina klo 21 suomalaisten juomisessa on edelleen piikki, Solja Niemelä sanoo.

Jokaisella on omat syynsä juoda. Yksi juo iloon, toinen suruun, kolmas stressiin, neljäs lasin tai kaksi ruuan kanssa. Juominen on myös keino kuulua porukkaan, tuntea yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Monessa kaveripiirissä on kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan alkoholia käytetään. Lauantai-iltaan voi kuulua se, että laittaudutaan yhdessä – tehdään ruokaa, vaihdetaan kuulumiset, juodaan skumppaa ja lähdetään baariin. Jos joku poikkeaa sanattomasta normista, sitä saatetaan hämmästellä ääneen. Peräti 54 prosenttia alkoholikyselyn vastaajista on sitä mieltä, että alkoholista kieltäytymistä joutuu selittelemään.

– Jos kaikki muutkin juovat, se on toivottua. On ongelma, jos poikkeaa koodista. Alkoholi on sosiaalista liimaa. Ei sitä voi mitätöidä, Niemelä sanoo.

”Alkoholi on sosiaalista liimaa. Ei sitä voi mitätöidä.”

Antti Maunu uskoo, että alkoholi on nimenomaan keino rakentaa sosiaalisia suhteita ja ilmaista tunteita. Juuri niistä syistä alkoholikokeilut myös aloitetaan.

– Ei kukaan opettele juomaan maistelemalla yksin erilaisia punaviinejä, Maunu sanoo.

– Parhaimmillaan alkoholi on mitä mainioin apuväline. Se on voiteluaine, joka vahvistaa kokemuksia ja tunteita, jotka ovat jo olemassa. Se murtaa jäätä ja helpottaa tunteiden ilmaisemista merkittävästi. Siksi sitä käytetään.

Jos se ymmärrettäisiin, moni alkoholinkäytön ongelma voisi ratketa. Maunu uskoo, että juomisen tarve vähenisi, jos ihmiset osaisivat saavuttaa juomalla haettuja tunteita ja taitoja ilman alkoholia. Esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa pitäisi Maunun mielestä harjoitella vuorovaikutusta ja hankalienkin tunteiden ilmaisua siinä missä lukemista ja laskemista.

– Sosiaalisten taitojen opettelu olisi tehokkainta ehkäisevää päihdetyötä. Kaikista ei tarvitse tehdä risteilyisäntiä ja matkaoppaita, mutta pitäisi löytää kullekin parhaat keinot olla toisten kanssa.

”Sosiaalisten taitojen opettelu olisi tehokkainta ehkäisevää päihdetyötä.”

Flirttiä ja syyllisyyttä

Hauska. Seksikäs. Upea. Estoton. Beyoncén musiikkivideo? Ei, vaan kyselyn vastaajien näkemys itsestään humalassa.

Moni vastaaja ajattelee, että on humalassa huomattavasti parempi versio itsestään. Se ei välttämättä ole totta, mutta olennaisin onkin tunne, joka itsessä syntyy: Uskallan nyt olla sellainen kuin olen aina halunnut olla. Sosiaalisempi. Hauskempi. Rohkeampi.

– Esimerkiksi hauskuus on sosiaalinen tunne. Yksin ei pysty pitämään hauskaa, Antti Maunu sanoo.

Silti 63 prosenttia alkoholikyselyn vastaajista tuntee joskus syyllisyyttä juomisestaan. Sen lisäksi puolet ajattelee juovansa joskus liikaa.

”Eipähän se taida olla suositusten mukaista joka viikonloppuilta sitä viinilasillistaan vetää”, eräs vastaaja pohtii.

44 % vastaajista on joskus harkinnut alkoholinkäytön lopettamista.

Osittain syyllisyys on aivokemiaa – krapula on kemiallinen depressio, jossa aivojen serotoniinitaso laskee. Mutta on taustalla muutakin. Solja Niemelä muistuttaa, että suomalainen nainen juo nyt saman verran kuin suomalainen mies 1960-luvulla.

– Silti naisilla on ehkä kovempi paine tehdä asiat niin kuin pitää. Toisaalta pitää olla reipas ja rehvakas skandinainen, toisaalta siveyden sipuli. Pitää olla hyvä äiti ja hieno vaimo ja treenata ja syödä terveellisesti, Niemelä sanoo.

– On myös huoli, tuleeko leimatuksi päihdeongelmaiseksi.

Maunun mielestä syyllisyyden tunnetta myös tarvitaan. Hän uskoo, että jos morkkista ei ikinä tulisi, juomista olisi vaikea lopettaa.

Primitiiviset metsäläiset

Kouluterveyskyselyjen mukaan nuorten humalahakuinen juominen on laskussa. Samaan aikaan 20–30-vuotiaat juovat kuitenkin enemmän kuin koskaan. Näyttääkin siltä, että juomisen aloitusikä on noussut.

Alkoholi on varsinkin naisilla myös sukupolviasia: eri sukupolvet ajattelevat alkoholista hyvin eri tavoin, nykynaiset äitejään vapautuneemmin. Solja Niemelä uskoo, että örvellysjuomiseen suhtaudutaan kuitenkin kriittisemmin kuin 20 vuotta sitten.

Myytit elävät silti tiukassa. Ajatus primitiivisistä, sivistymättömistä, humalahakuisesti ryyppäävistä metsäläisistä on hyvin syvällä meissä. Niin kuin sekin, että siinä on jotain vikaa.

– Suomalaisen on hyvin helppo ilmaista olevansa fiksu eurooppalainen vain sanomalla, että suosii tietynlaista alkoholinkäyttöä. Se on tapa sanoa olevansa niin sanotusti parempi ihminen, Maunu sanoo.

– Oikeasti kaikilla ihmisillä on eri tilanteissa ja eri seurueissa eri puolia.

”Riippuu täysin tilanteesta. Joskus yhden, joskus 9.”

”Hankala vastata, sillä ravintolassa juon ruuan kanssa 1–3 annosta, mutta rimpsalle lähtiessä 5–10.”

51 % vastaajista juo joskus yksin

”Joskus iltaan valmistautuessa voi ottaa 'meikkaussiiderin'.”

”Elämän pientä luksusta ovat lasi tai pari viiniä, hyvää ruokaa ja Netflix.”

”Miten muutenkaan yksinäinen ihminen joisi?”

Miksi juomme?

”Juon, koska olen pienessä kekkulissa avoimempi, innostuneempi ja energisempi. Voin myös rentoutua parilla lasillisella viiniä, ja nautin alkoholin tuomasta kevyestä sumeudesta.”

”Kun menen isoihin tilaisuuksiin, kuten konsertteihin tai keikoille, otan yleensä 1–2 juomaa rauhoittuakseni. Kärsin paniikkihäiriöstä, ja yksikin alkoholiannos auttaa sen hillitsemisessä, enkä tarvitse lääkitystä. Muutoin saatan juoda kavereiden seuraksi.”

”Kärsin paniikkihäiriöstä, ja yksikin alkoholiannos auttaa sen hillitsemisessä.”

”Juominen rentouttaa. Emme oikeastaan tapaa enää ystävien kanssa niin, ettemme joisi. Olen sinkku ja käyn usein baarissa. En viihdy siellä selvin päin.”

”Aloitin juomisen 13-vuotiaana ja olen aina ennen juonut humalahakuisesti. Vasta pari vuotta sitten tajusin muuttaa suhdetta alkoholiin, koska voisin helposti luisua riippuvuuteen. Juon kuitenkin edelleen, koska se vain kuuluu ystäväpiirini tapoihin.”

Joskus se tuo onnea…

”Eräässä ravintolassa alettiin tarjoilla euron skumppalasillisia, ja päätettiin tyttöporukalla tavata siellä joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina afterworkeilla. Ravintolat ja elämäntilanteet ovat ehtineet vaihtua, ja skumppakerho on nykyään enemmän jumppakerho, mutta kuohuviinistä se lähti, ja porukan ystävyys täyttää tänä keväänä 10 vuotta.”

”En olisi tavannut nykyistä puolisoani, ellen olisi ollut pikkujouluissa yön pikkutunneilla. Pienessä humalassa uskalsin mennä juttelemaan hänelle.”

”Pidän nousuhumalan tunteesta ja olen oikeasti omasta mielestäni silloin parhaimmillani. Kunpa se jäisinkin sitten aina siihen.”

…joskus ahdistusta

”Alkoholi on aiheuttanut monia perheriitoja. Siis puolisoni juominen.”

”Nuorena liikaa juoneena, kun tuli oksennettua kaverin matolle. En ehtinyt vessaan. Pesetin kyllä maton.”

”Parikymppisenä paluumatka silloisen poikaystävän perheen mökiltä kotiin: oli kesähelle, autossa ei ollut ilmastointia, oksukrapula ja poikaystävän mekastavat naperoikäiset sisarukset, jotka halusivat Puuhamaahan kesken matkan. Sinne mentiin, itse halusin kuolla.”

”Miksi ei? Siitähän se viinipullo olisi näppärä ostaa samalla, kun ostaa muutakin.”

”Luulen, että taloutemme hyötyisi siitä ja valikoima kasvaisi. Ehkä myös hinta halpenisi?”

”Helpottaisi omaa elämää. Ongelmakäyttäjille on aivan sama, vaikka alkoholia saisi vain keskiviikkoisin kello 11–12.”

”Ongelmakäyttäjille on aivan sama, vaikka alkoholia saisi vain keskiviikkoisin kello 11–12.”

”Alkoholiongelmat lisääntyisivät, ja työ kaupassa olisi rauhattomampaa.”

”Tykkään käydä Alkossa, se tuntuu spesiaalilta. Koko hohto menee, jos viinit ilmestyvät marketteihin.”

”Valikoima pienenisi Alkossa pitkällä tähtäimellä, ja heikompilaatuiset viinit valtaisivat hyllyt. Nyt Alkossa on loistava valikoima.”

Ajatteletko, että alkoholinkäyttösi on vain sinun oma asiasi?

Kyllä 53 %

En 47 %

”Yksin asuvan, itsellisen, elämässään pärjäävän ihmisen asiat eivät kuulu muille.”

”Jos alkoholinkäyttö on ongelmallista, siitä voi tulla esimerkiksi perheen tai työpaikan asia.”

”Kun on elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä, tietää, ettei se ole vain oma asiani.”

Nousuhumalainen minä, parempi minä?

”Humalassa minusta tulee vielä puheliaampi, kaikkien ystävä, tosi rento. Pidän tanssimisesta, ja hiprakassa yleensä tanssin vielä paremmin.”

”Olen oma itseni, nauravainen, iloinen ja hieman yllytyshullu. Kadotan myös pienen ujouteni, joka näkyy usein rohkeutena mennä juttelemaan tuntemattomille ihmisille.”

”Humalassa minusta tulee vielä puheliaampi, kaikkien ystävä, tosi rento.”

”Olen humalassa sivustaseuraaja. En hakeudu silloinkaan huomion keskipisteeksi. Välillä vaatteet kyllä vähenevät.”

Ei omena kauas puusta putoa?

”Lapsuudenperheessäni alkoholiin suhtauduttiin vapautuneesti. Alkoholinkäyttöä alaikäisenä ei hyväksytty eikä siihen kannustettu, mutta siitä ei tehty myöskään pirua. Aina sai mennä kotiin, oli kunto mikä tahansa. Samanlainen rento asenne kantaa edelleen.”

”Isä joi reippaastikin, äiti vähän. Riitoja aiheesta ei ollut. Isä oli humalassa leppoisa ja rento, ei koskaan vihainen. En koskaan jäänyt kiinni juomisesta, vaikka 14-vuotiaana sen aloitin. Vanhemmat luottivat liikaakin ja uskoivat kaikki valheeni.”

”Suoraan sanottuna viinalla läträttiin, ja uskon, että äitini oli alkoholisti. Oli siksi, että hän sairasti muutama vuosi sitten haimatulehduksen, eikä voi juoda alkoholia enää koskaan. En ole katkera lapsuudestani. Olen terapiani suorittanut, mutta uskon, että tietynlainen ’samalla tavalla en ainakaan halua alkoholia käyttää kuin äitini’ -mentaliteetti on minulle syntynyt. Paheksun myös ystäviäni, jotka käyttävät alkoholia hiprakkaan asti lastensa läsnä ollessa, sillä muistan hyvin, miten pahalta se tuntui.”

Näin kysely tehtiin

Me Naisten verkkokyselyyn tuli 404 vastausta: naisilta 376 ja miehiltä 28. Puolet vastaajista oli 35–54-vuotiaita.

48 prosenttia vastaajista käyttää alkoholia 2–4 kertaa kuussa. 54 prosenttia vastaajista juo mieluiten viiniä.

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.