Helmin mielestä yrittämisessä on ollut vaikeinta löytää tarpeeksi aikaa. Kuva: I'm Blue
Helmin mielestä yrittämisessä on ollut vaikeinta löytää tarpeeksi aikaa. Kuva: I'm Blue

Taas saa aikuisto ottaa nuorisosta mallia.

I’m blue but happy, lukee mustikkalimsapullon kyljessä. I’m Blue -limsaa saa jo marketeista, sitä esitellään koko kesä Kazakstanin maailmannäyttelyssä Suomi-paviljongissa. Se on vähäsokerista, raikasta, kotimaista… mutta erikoisen limonadista tekee se, että sen ovat kehitelleet neljä Espoon Etelä-Tapiolan lukiolaista koulutyönä.

– Meillä oli koulussa Nuori Yrittäjyys ry:n Vuosi Yrittäjänä -kurssi, jossa perustettiin ryhmissä oikea yritys. Ajattelimme ryhmämme kanssa, että tuotteemme olisi jotain syötävää. Sitten mietittiin, että se voisi olla terveellistä ja kotimaista, ja päädyttiin mustikkalimsaan. Mustikka voi olla yksinään vähän tunkkaista, ja kokeilujen jälkeen otettiin lime raikastamaan makua, kertoo marketing manager Helmi Nurkkala, 19.

Loppu onkin sitten nuoren yritteliäisyyden historiaa: kaksi vuotta perustamisen jälkeen I’m Blue on muuttunut oikeaksi osakeyhtiöksi, uusi viidentuhannen pullon erä limonadia on tulollaan ja Helmi, Ida Salo, Patrik Pyöriä ja Otto Korhonen kiertävät kouluissa ja tapahtumissa kertomassa yrittämisessä.

– Satuttiin voittamaan idealla Suomen mestaruus ja pääsimme EM-kisoihin, niin pitihän sitä jatkaa. Kauheasti tässä on tehtävä töitä, mutta toisaalta en ole ikinä ollut näin ylpeä itsestäni! Olemme ihan itse saaneet kaiken aikaan, Helmi toteaa.

Miten päätitte, kuka saa olla toimitusjohtaja?

Vedimme pitkää tikkua! Ida on toimitusjohtaja, Patrik tuotantopäällikkö, Otto vastaa taloudesta ja minä markkinoinnista. Roolit sopivat meille hyvin, vaikka varsinkin alussa teimme kaikki kaikkea. Emme tunteneet ennen kurssia toisiamme. On hyvä, että yrityskaverit ja muut kaverit ovat erikseen – jos tulisi vaikka kinaa yrityksen sisällä, muille kavereille voisi purkaa sitä.

Onko yrittäminen Suomessa kamalan vaikeaa?

Aluksi oli, kun ei meillä ollut mitään pohjatietoa. Mutta ei meillä mitään ylitsepääsemättömiä sääntö-Suomi-ongelmia ole ollut: kaikki onnistuu kun vain jaksaa ottaa selvää. Hain itse tänä keväänä opiskelemaan oikeustiedettä, ja yhtenä pääsykoekirjana oli osakeyhtiölaki. Nyt meitä on ainakin yksi, joka tietää, miten asiat menevät tarkasti lain mukaan.

Koko yrityksenne henkilöstö valmistui tänä keväänä ylioppilaiksi. Missä limsa nykyään pullotetaan, kun koulun kotitalousluokkaa ei enää voi käyttää?

Meillä on nyt alihankkija, joka hoitaa valmistamisen ja pullotuksen. Viimeiset puoli vuotta ovat oikeastaan menneet sen etsimiseen, mutta tästä lähtien vapautuu ehkä vähän omaa aikaa.

”Ehdimme onneksi viime sekunneilla ulos: sakko olisi vienyt koko yrityksen pääoman.”

Oletteko jo rikastuneet?

Ei meillä ole vielä ollut tarvettakaan maksaa itsellemme palkkaa, yritys pyörii itsellään ja se riittää. Kun aloitimme lukiokurssilla, saimme käyttää 40 euroa alkupääomaa per henki. Koko 160 euroa meinasi mennä ensimmäistä erää pullottaessa, kun hommassa meni illalla niin pitkään, että kotitalousluokan hälyt melkein laukesivat. Ehdimme onneksi viime sekunneilla ulos: sakko olisi vienyt koko yrityksen pääoman.

Jännittääkö tämän kesän mustikkasato? Onko poimijat palkattu?

Itse asiassa emme ole hirveästi seuranneet; mustikka tulee tuottajalta mehuna. Mustikoiden ei pitäisi kuulemma loppua kesken, vaikka satoja litroja tarvitsemmekin.

Rohkaise yrittämistä harkitsevia!

Minusta yrittäminen kuulosti ennen kurssia hirveältä. En olisi ikinä harkinnutkaan. Nyt maailmaa katselee eri tavalla. Olen rohkaistunut esiintymisessä ja verkostoitumisessa ja huomannut, että ministerit ja presidentitkin ovat vain ihmisiä. Yrittämisestä on tullut elämäntapa, joka kyllä vaati ensin rohkeutta, mutta palkitsee heti, kun näkee oman työnsä jäljen.

Ruudussa nähdään nyt kolmas kausi, joka jää viimeiseksi.

Walesilainen rikosdraamasarja Syrjäinen maa (Hinterland/Y Gwyll, 2014–2017) jatkuu kolmannella ja viimeiseksi jäävällä tuotantokaudella. Kausi sisältää neljä itsenäistä puolitoistatuntista jaksoa.

Syrjäiselle maalaisseudulle menneisyyttään paennut Tom Mathias (Richard Harrington) on uusien jaksojen alussa joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tuhotyötä tutkivat kollegat. Mathias puolestaan selvittää paikallisen pastorin murhaa.

Sarjaa on kuvailtu kauniiksi ja synkäksi. Kauneus sarjaan tulee Walesin länsirannikolla sijaitsevan Aberystwythin ja sen lähiseudun maisemista. Murhamysteerien synkkyyttä korostetaan niin runsaasti, että lopputulos on epäaito. Teennäisyyttä tehostavat liikaa käytetyt hidastukset, päähenkilöiden tapa puhua kuiskaten sekä uhkaava musiikki.

Kauden aikana palataan myös vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.

Ed Talfanin ja Ed Thomasin luomasta sarjasta on kuvattu kaksi kieliversiota, kymriksi ja englanniksi. Suomessa nähdään englanninkielinen versio.

Syrjäinen maa TV1:llä la 19.8. kello 21.15
 

Nollasopimuksessa työnantaja työllistää työntekijää vain oman tarpeensa mukaan.

Välivuottaan viettävälle nuorelle ei ollut mitään lannistavampaa, kuin joutua kyykytetyksi ensimmäisellä työpaikallaan. Tulin valituksi unelmieni työhön, josta minulle luvattiin reilusti tunteja – ainut ehto oli nollasopimuksen solmiminen.

Muutaman viikon jälkeen työvuorojeni määrät romahtivat. Täyden työviikon sijaan sain muutaman neljän tunnin vuoron kuussa. Kesäksi minulle luvattiin kesätöitä, mutta kun aika koitti, vuoroja ei enää ollutkaan. En ollut hakenut muita töitä ja vietin kesäni lopulta kotona.

”Kelpasin töihin juhannuksena ja jouluna, muulloin en.”

Työllistymisestäni ei pidetty huolta, mutta kaikki hyöty otettiin kuitenkin irti: minua velvoitettiin vastaanottamaan työvuorot jopa tunnin varotusajalla. Kelpasin myös töihin juhannuksena ja jouluna, muulloin en. Muutama silloinen työkaverini järkeili jäävänsä kokonaan pois, sillä valtio maksoi parempaa palkkaa.

Lopulta pompottelin kahden työpaikan ja nollasopimuksen välillä. Vastaanotin kaikki saamani vuorot mukisematta ja jouduin usein ratkomaan samoille päiville annettuja työvuoroja. Se oli stressaavaa.

Brittitutkimuksen mukaan nollatuntisopimukset rasittavat nuorten aikuisten mielenterveyttä. Muistan miettineeni usein, oliko vika minussa. Kysyin sitä rohkeasti esimieheltäni, mutta vastaus oli aina sama: ”Tarvetta ei ollut”. Siinä eivät pulinat auttaneet, kun seuraavalle kuulle taas luvattiin töitä.

”Jos päätät irtisanoutua, sinua uhkaa karenssi. Valitse siitä.”

Nollatuntisopimukset sopivat keikkatyöläisille ja opiskelijoille, mutteivat kenellekään muulle. Huonossa työtilanteessa moni suostuu huonoonkin sopimukseen, kun vaihtoehtoja ei vain ole. Työelämää aloittavia nuoria on erityisen helppo kyykyttää, sillä eiväthän ne hölmöläiset osaa edes vaatia mitään.

Yrityksille nollatuntisopimukset ovat lottovoitto: jos tarve työntekijöille on epävarmaa ja tilanteesta riippuvaa, on helppoa säästää palkkakuluissa solmimalla nollasopimuksia. Työnantajan on myös helppo värittää työtilannetta lupailemalla tunteja – eihän niitä ole lopulta pakko tarjota. Jos päätät irtisanoutua, sinua uhkaa karenssi.

Valitse siitä.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.