Laura Londén uskoo, että hänellä on kutsumus tekemäänsä työhön. ”Yritän ajatella, että jokaisen numeron ja tilaston takana on ihminen.” Kuva: Anna Huovinen

Laura Londén toivoo, että naisten tarpeet olisivat kriisialueilla yhtä tärkeitä kuin ruoka ja vesi.

Laura Londén työskentelee YK:n apulaispääsihteerinä ja YK:n väestörahaston hallinnosta vastaavana varapääjohtajana. Hän on korkeammassa asemassa YK:ssa kuin yksinkään muu suomalaisnainen.

Londén edistää työkseen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Glorian haastattelun mukaan hän on ollut viime vuonna esimerkiksi päättämässä zikavirukseen liittyvästä avusta sekä siitä, miten tyttöjen seksuaaliterveys ja -oikeudet turvataan Syyrian sodan kaltaisissa hätätilanteissa. Londénilla on yli 25 vuoden työkokemus eri YK-järjestöistä.

Laura Londén, millainen asema naisilla on maailman isoissa kriiseissä?

”Oli kriisi millainen tahansa, sen vaikutus tyttöjen ja naisten asemaan on aina hyvin dramaattinen. Naisilla on erityistarpeita, ja sitä on nyt ruvettu ajattelemaan enemmän. Esimerkiksi Syyriassa naisia saatetaan naittaa tilapäisesti useille eri henkilöille, ja aina seuraavalle. Perheet ovat niin epätoivoisessa tilanteessa ja tuntevat, etteivät he pysty suojelemaan tyttäriään. Se, että heidät naitetaan pois, auttaa perhettä taloudellisesti ja antaa tytölle mukamas jonkinlaista suojaa yhteiskunnassa. En usko, että kukaan tekee sitä mielellään. Se kuvastaa ihmisten epätoivoa.”

Miten näitä ongelmia yritetään ratkaista?

”Prioriteettimme on pitää huolta siitä, että naisilla ja tytöillä on kriisitilanteissakin pääsy terveydenhuollon pariin. On mobiiliklinikoita ja terveydenhoitopisteitä, joista voi saada ehkäisyvälineitä, kuukautispakkauksia ja psykososiaalista ja käytännön terveydenhoitoa väkivaltaan. Vaikka fyysinen vahinko olisi paha, henkinen on usein vielä pahempi.

Naisten tarpeet jäävät usein rahoittamatta, vaikka ne ovat yhtä tärkeitä kuin vesi, ruoka ja turva. Raskaana oleminen voi olla vaikeaa normaalissakin tilanteessa, mutta entäs silloin, kun olet pakolaisleirillä tai salakuljettajan kanssa huonossa veneessä?

En usko, että naisten tarpeita jätetään tahallaan syrjään. Vaistomaisesti vain ajatellaan, että kaikkein tärkeintä on ruoka ja vesi. Jos naiset ja tytöt voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin.”

”Raskaana oleminen voi olla vaikeaa normaalissakin tilanteessa, mutta entäs silloin, kun olet pakolaisleirillä tai salakuljettajan kanssa huonossa veneessä?”

Mitä tapahtuu, jos naisten tarpeisiin ei anneta rahaa?

”Äiti- ja lapsikuolleisuus lisääntyy, ja väkivallasta johtuvat traumat vaikuttavat yhteiskuntiin tulevina vuosina. On tärkeää, että tytöt voivat olla koulussa tarpeeksi kauan, jotta he pystyvät päättämään omasta elämästään ja tietävät, että ainoa vaihtoehto ei ole mennä nuorena naimisiin ja saada lukemattomia lapsia, halusi niitä tai ei. Jos tytöt eivät käy koulua, köyhyyden kierre usein periytyy ja vaikuttaa koko yhteiskuntaan.”

Olet nähnyt urallasi paljon tuskaa ja epätoivoa. Mistä saat toivoa?

”Edistysaskeleista, joita on nähty. YK:n uusi pääsihteeri painottaa, että on kaikille hyödyksi, jos kriisejä pystytään ennaltaehkäisemään. On kohtuullisen uusi ajattelutapa, että pitäisi investoida jo ennen kuin kriisi alkaa.

Ajatellaan vaikka Syyrian pakolaiskriisiä. Niin kauan kuin ihmisillä on toivoa siellä, missä he ovat, he eivät halua lähteä. Syyria oli kaunis vakavarainen maa. Ihmiset lähtevät vasta, kun eivät näe enää mitään muuta toivoa. Silloin asiat ovat jo pahasti.”

Suomalaissovellus Supercan muuttaa somevaikuttajien ja heidän seuraajiensa viestinvaihdon rahaksi.

Maksaisitko siitä, että meikkibloggaaja tai kauneustubettaja vastaa kysymykseesi, millainen meikkivoide olisi hyvä rasvoittuvalle ihollesi? Uusi Supercan-sovellus pyrkii tekemään rahaa sillä, mikä on tähän asti tehty verkossa ilmaiseksi.

Sovelluksessa vaikuttajat, kuten artistit, vloggaajat, bloggaajat, eri alojen ammattilaiset ja julkkiset voivat luoda profiileja, joille fanit voivat lähettää kysymyksiä. Nämä influencerit, kuten Supercan heitä nimittää, määrittelevät itse, kuinka paljon heidän teksti- tai videomuotoinen vastauksensa maksaa. 

Vaikuttajien sähköpostilaatikot ja sometilit pursuilevat kysymyksiä, joihin seuraajat toivovat idolinsa vastaavan, nopeasti ja henkilökohtaisesti tietenkin. Yhtäältä vastaaminen on osa blogin- tai vloginpitäjän työtä. Sometähti ei tienaa mitään ilman yleisöään, joten yleisö täytyy pitää tyytyväisenä.

Toisaalta viestitulvaan vastaaminen ei suoraan tuo vaikuttajalle senttiäkään, mutta vie valtavasti aikaa. Se aika taas on pois videoiden tai blogipostausten tekemisestä. 

Suomalainen Piilaaksossa

Supercan on suomalainen startup, jonka toimitusjohtaja on sarjayrittäjä Antti Häkli. Helmikuussa Häkli kertoi Kauppalehdessä, että maksuttomuus on hänen mielestään pilannut internetin, ja Supercan on tullut korjaamaan sitä ongelmaa. 

– Jos on kerännyt suuren seuraajamäärän, ainoa tapa rahastaa, on pakottaa katsomaan mainoksia, joita kukaan ei halua nähdä. Tai mikä vielä pahempaa, sisältöön piilotetaan mainontaa. Asiantuntemuksella pitää voida tienata ja saada korvaus menetetystä työajasta, Häkli sanoi Kauppalehdelle.

Tuolloin Supercanin tekijäjoukko oli hiljattain muuttanut Kalifornian Piilaaksoon tavoittelemaan yritykselle nopeaa kasvua. Supercanin tavoitteet eivät koskaan olleet Suomessa, ja vaikuttajien kärkinimet ovat Yhdysvalloista. 

Mukana on joitakin suomalaisia, esimerkiksi laulaja Anssi Kela, kauneusvloggaaja Henry Harjusola sekä valmentaja ja bikini fitness -kilpailija Jenni Levävaara, joka muistetaan Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelman juontajana.

Maailman ensimmäinen Supercan-haastattelu

Supercan-sovelluksen lataaminen on ilmaista, ja sen käyttö on helpompaa kuin Häklin yhteystietojen löytäminen verkosta, joten tavoittelen toimitusjohtajaa sovelluksen kautta. ”Nice choice!” sovelluksen Super Search -haku sanoo, kun etsin Häkliä. 

”Keskustelusta saa enemmän irti kuin somejutusta, joka jää usein hyvin pinnalliseksi ja lyhyeksi.”

Häkli on määritellyt kirjallisen vastauksensa hinnaksi yhden dollarin ja videovastauksen hinnaksi kolme dollaria. Pihinä valitsen tekstimuodon ja asetan vastaukselleni aikarajan. Jos Häkli vastaa aikarajan puitteissa, luottokortiltani veloitetaan yksi dollari. 

Häkli vastaa ja osoittautuu myyntimieheksi: Hän ehdottaa, että haastattelu tehtäisiin sovelluksen kautta. ”Olisit maailman ensimmäinen mutta et viimeinen!” Voisin kuulemma lähettää useita kysymyksiä ja pyytää videovastausta. Jokainen vastattu kysymys tietysti maksaa – vaikkakin Häkli laskee videohintansa dollariin, jottei haastattelu kävisi kalliiksi.

Nauhoitan itsestäni sovelluksella videon, johon tungen kaikki kysymykseni. Se on helppoa, ja vastaus saapuu pian. Supercan-lippikseen ja huppariin sonnustautunut Häkli kieltäytyy kertomasta sovelluksen käyttäjämääriä, mutta sanoo, että influencereita ja heidän seuraajiaan tulee mukaan tasaista tahtia. Suurin osa heistä on yhdysvaltalaisia.

Häkli kertoo Supercanin vahvuudeksi sen, että seuraajan ja tämän idolin keskustelut ovat henkilökohtaisia, eivät julkisia.

– Pystytään oikeasti antamaan yhdelle fanille huomiota. Keskustelusta saa enemmän irti kuin somejutusta, joka jää usein hyvin pinnalliseksi ja lyhyeksi.

Tarkoitus on, että molemmat voittavat: vaikuttaja saa korvauksen ajastaan ja seuraaja saa henkilökohtaisen, juuri hänelle suunnatun vastauksen.

Miksi maksaa?

Bloggaajien ja muiden sometähtien vahvuus on samastuttavuus. Vaikka moni somesuuruus tienaa elantonsa sosiaalisessa mediassa ja on jonkinlaisen julkkiksen asemassa, vloggaaja tuntuu silti lähestyttävämmältä ja läheisemmältä kuin vaikkapa laulajasupertähti.

Siksi sometähteä on luontevaa lähestyä, ja tähdet myös usein pyytävät seuraajiltaan ideoita ja kysymyksiä. Miksi vastauksista pitäisi nyt maksaa?

– Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää valtavasti aikaa ilmaiseksi vastailuun, Antti Häkli sanoo. 

Hän näkee seuraajille vastaamisen työnä, ja työstä pitää saada korvaus. Toistaiseksi vaikuttajien vastaushinnat ovat varsin maltillisia. Victoria's Secret -malli Rachel Hilbert pyytää videovastauksesta 30 dollaria, mutta useimmat vaikuttajat lähettävät videonsa noin viidellä dollarilla ja tekstin kahdella. Summasta tähtii saa itselleen 75 prosenttia, ja Supercan rokottaa provision 25 prosenttia.

Anssi Kela vastaa tekstitse eurolla, mutta video maksaa peräti 60 euroa. Hänellä tosin on poikkeuksellinen toimintamalli. 60 eurolla Kelalta saa henkilökohtaisen videoesityksen toivomastaan kappaleesta. 

–En tietenkään halua musertua näiden biisitoiveiden alle, joten tälle on määritelty hinta, joka toivottavasti pitää toiveiden määrän aisoissa, Kela kertoo profiilinsa videossa.

Tähdet eivät automaattisesti vastaa kaikkiin viesteihin, vaan valitsevat, mihin ehtivät ja haluavat vastata.

VIP-henkilö vai naapurintyttö

– Kaikki käyttäjät ovat taiteilijoita, ja he luovat jotakin, josta on iloa meille kaikille, ja josta saamme nauttia pääosin ilmaiseksi, Antti Häkli toteaa.

Hän ajattelee, että on reilua tukea taiteilijoita maksamalla heidän ajastaan. Häklin mukaan osa vaikuttajista tekee sovelluksessa myös hyväntekeväisyyttä, kerää vastauksillaan rahaa jollekin kohteelle.

Lopulta se, miten Supercaniin suhtautuu, riippuu ehkä siitä, miten suhtautuu idoliinsa. Tuntuu luontevammalta maksaa kontaktista, jos ajattelee, että Supercanissa päivystävä idoli on huippukiireinen VIP-henkilö, jolla ei kuulukaan olla aikaa tavallisten tallaajien kohtaamiseen.

Jos taas näkee vaikuttajan tavallisena naapurintyttönä tai -poikana, joka on sattumalta onnistunut keräämään seuraajia somessa, sovelluksen voi mieltää rahastukseksi. 

Osittain kyse on myös siitä, mitä vaikuttajalta kysyy. Fitness-ammattilaisen antama henkilökohtainen treenivinkki tai meikkivloggaajalta saatu, juuri itselle sopiva tuotesuositus on vastaajan ammattitaidon hyödyntämistä. Siitä kuuluukin maksaa.

Mutta entä, jos lapsi lähestyy suuresti ihailemaansa Youtube-tähteä kertoakseen, kuinka paljon tätä fanittaa? Onko silloin reilua, että vastaus kurittaa lapsen äidin luottokorttia?

– Tämän olemme estäneet sillä, että alle 17-vuotias ei voi ladata sovellusta, Häkli kertoo.

– Kun ihmisillä on omaa rahaa, jolla he haluavat ostaa neuvoja, näkemystä tai vaikka huomiota arvostamaltaan henkilöltä, ei siinä ole mitään pahaa. Lapsifani taas voi kertoa fanittamisestaan muissa sosiaalisen median alustoissa ilmaiseksi, ja toivottavasti idolilla on aikaa laittaa hänelle kiitoksen sana tai ainakin tykkäys.

Aikuisen fanin puolestaan täytynee miettiä, onko viesti fanituksen kohteelta yhtä arvokas, jos siitä on maksanut. 

Supercan on saatavilla ilmaiseksi iPhoneille ja Androideille. 

Alfie Allenin koira Abby varasti koko show'n.

Huippusuositussa Game Of Thronesissa Theon Greyjoyta näyttelevä Alfie Allen kohautti viikonloppuna San Diegossa järjestetyssä Comic-Conissa. Tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona oli Game of Thrones -näyttelijöistä koostuva paneelikeskustelu, johon myös Allen saapui – hilpeyttä herättäen.

Huomion koko paneelilta vei Allenin koiranpentu, Abby, jonka näyttelijä kantoi sylissään lavalle.

 

A post shared by Game of Thrones (@gotpage) on

Mikä parivaljakko! Paikalta puuttui monia sarjan supertähtiä, kuten Kit Harington, Emilia Clarke ja Maisie Williams, mutta Abby korvasi poissaolevat näyttelijät mainiosti.

Nyt internet ilakoi Allenin koirasta – Abbya on ihasteltu muun muassa Twitterissä.

 

 Tapahtumasta uutisoi ensimmäiseksi Buzzfeed.

Vaikka ei välittäisi machoilusta, Albaniasta kiinnostuneiden matkailijoiden kannattaa katsoa tämä ohjelma.

Seikkailijaksi itseään kutsuva Jonathan Legg metsästää Kohteessa-sarjassaan (The Road Less Traveled, 2012–) elämyksiä nyt Albaniassa ja Kosovossa.

Meneillään on eturauhassyöpätietoisuutta kasvattava Movember-kuukausi, josta Legg saa aasinsillan etsiä miehisyyden syvintä olemusta.

Sen hakeminen alkaa ralliauton ratista Tiranan komeissa vuoristomaisemissa. Alku lupaa hyvää, mutta vierailu nyrkkeily- ja painisalilla ei anna mitään lisäarvoa ohjelmalle, jonka tarkoituksena on valottaa katsojalle jotain ennennäkemätöntä. Kosovolaispoliisien tekemä nopeusvalvonta tien poskessa ei sekään tunnu kovin jännittävältä.

Mielenkiintoinen sen sijaan on järjestö, joka antaa asennekasvatusta sodan keskellä kasvaneille kosovolaisnuorukaisille. Järjestö korostaa väkivallatonta miehisyyttä ja tasa-arvoa.

Parasta ovat muutenkin välähdykset maiden historiaan. Albaniassa hämmästyttävät muun muassa sienimäiset pienet bunkkerit, joita vainoharhainen diktaattori Enver Hoxha rakennutti yli 700000 kappaletta kylmän sodan aikana.

Albania turistikohteena on nyt kovassa nousussa. Vaikka ei machoilusta välittäisi, maasta kiinnostuneiden kannattaa katsoa ainakin jakson alkuosa.

Mitä se maskuliinisuus sitten albanialaisten ja kosovolaisten miesten mielestä on? Kunniaa, päättäväisyyttä ja rohkeutta, ilmenee vastauksista.

Kohteessa: Albania ja Kosovo, TV2 sunnuntaina 23.7. klo 20.45

Yksinhuoltajaäidin tytär, näyttelijä Oona Kare joutui jo lapsena ottamaan vastuun itsestään ja pikkusiskostaan. – Nyt haluan keskittyä itseeni ja toteuttaa unelmiani.

Kymmenisen vuotta sitten näyttelijä Oona Kare, 27, sai soiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu tuli sairaalasta. Äiti oli saanut iskun päähänsä ja kalloonsa murtuman. Hän oli hengenvaarassa.

Tyrmistynyt tytär kieltäytyi uskomasta, että äiti voisi menehtyä.

– Olin vasta 16-vuotias, ja äiti oli ainut läheinen aikuinen elämässäni. Jokin itsesuojelumekanismi sai minut ajattelemaan, että eihän äiti voi kuolla.

Oona oli huolissaan myös 5-vuotiaan pikkusiskonsa puolesta. Joutuisiko tämä elämään ilman äitiä? Tulisiko hänestä nyt pikkusiskonsa huoltaja?

Oona oli ollut aina ikäisekseen itsenäinen. Kiltistä lapsesta oli yksinhuoltajaperheessä kasvanut tunnollinen nuori, joka yritti olla aiheuttamatta äidilleen lisähuolta. Pikkusiskon päivärutiinit olivat Oonalle onneksi tuttuja: hän tiesi, mikä oli pienen lempiunilelu ja miten hänet saisi rauhoittumaan.

– Ehkä sille oli tarkoitus, että olin ottanut siskon hoitamisesta vastuuta jo aikaisemmin. Silti olin nyt ensimmäistä kertaa vastuussa hänestä täysin yksin.

ERILAINEN PERHE

Oonan äiti, nykyisin valokuvaajana toimiva Johanna Kare, oli yksi Suomen ensimmäisiä kohujulkkiksia 80-luvun lopulla. Oonan synnyttyä äiti viihtyi julkisuudessa vähemmän, mutta Oona muistaa kyllä nähneensä lapsena lehtijuttuja äidistä ja tiedostaneensa sen, että äiti oli tunnettu.

Äiti ja isä erosivat, kun Oona oli leikki-ikäinen. Äidin­äidistä tuli Oonalle läheinen, ja hän vietti paljon aikaa mumminsa kanssa.

– Ajattelin jo hyvin pienenä, että äidin ei ole hyvä elää pelkästään lapsensa kautta, vaan hän tarvitsee myös oman elämän. Olin mummillani paljon, ja olin musertua suruun, kun hän kuoli ollessani seitsemän. Mummi oli oikeastaan ainoa turvaverkkomme.

Oonan äiti teki keikkaluonteisia töitä, ja raha oli välillä tiukassa. Äiti karsi omista menoistaan, että tytär pystyi harrastamaan tanssia, jossakin vaiheessa seitsemänkin kertaa viikossa. Autoa ei ollut, mutta moneen paikkaan pääsi rullaluistimilla tai pyörällä. Niukkuudesta huolimatta Oona tunsi, että elämä oli hyvää.

– Köyhinä aikoina söimme pelkkää makaronia ja ketsuppia, mutta koin että rakkautta ja läheisyyttä oli paljon.

– Yksinhuoltajaperheessä kasvaa väkisinkin ottamaan vastuuta. Se ei ole minusta huono asia, mutta kasvoin myös ylikiltiksi. Yritin olla aiheuttamatta äidille lisästressiä. Tulin aina ajoissa kotiin kavereilta, tein kiltisti läksyt ja osallistuin kotitöihin. En sanonut vastaan mistään.

ISOSISKO

Kun Oona oli yhdentoista, perheeseen syntyi pikkusisko. Hän rakastui pikkukääröön ensisilmäyksellä ja ajatteli, että hänen velvollisuutensa oli auttaa äitiä siskon hoitamisessa.

”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen
”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen

–  Minusta tuli jo varhain äidin oikea käsi. Siskoni itki öisin paljon ja heräsin hyssyttelemään häntä. Koin, että minun oli pakko auttaa.

Oonasta kasvoi pikkusiskolle äidin lisäksi toinen läheinen aikuinen. Lukioikäisenä, hieman ennen äidin tapaturmaa, Oona luopui tanssiharrastuksestaan, jotta siskon tuleviin harrastuksiin jäisi rahaa.

– Kasvoin säästäväiseksi ja toiset huomioon ottavaksi. Pidin esimerkiksi teininä äidin vanhoja vaatteita. Poikaystäväni nauroivat, kun kuljin aina liian isoissa kengissä. Käytin numeron 40 kenkiä, vaikka oikea jalankokoni oli 38.

Siskon kanssa kaksin

Äidin onnettomuuden jälkeen Oona jäi pikkusiskon kanssa kaksin. Muutama päivä onnettomuuden jälkeen Oona kuuli lääkäriltä, että hengenvaara oli ohi, mutta kallonmurtuman vuoksi edessä olisi pitkiä kuntoutusjaksoja.

Oona kävi Kallion ilmaisutaidon lukiota. Ennen lukioon menoa hän vei siskon päiväkotiin, ja läksyt tehtyään haki siskon kotiin. Hän kertoi siskolle, että äiti oli kipeä, mutta paranisi vielä. Hän yritti harhauttaa tytön ajatuksia muualle, iltaisin he leikkivät yhdessä, näkivät joskus myös Oonan kavereita.

– Ajattelin, että minun on pakko tsempata, että saan pidettyä perheen kasassa. Koulu kuitenkin kärsi. Keskiarvoni oli yläasteelta lähtiessäni 9,5, lukiossa numerot laskivat.

Iltaisin kun sisko oli nukahtanut, Oonaan iski joskus pelko: mitä jos äiti olisikin kuollut? Miten heille olisi käynyt?

Äiti toipuu hitaasti

Kuukauden kuluttua tapaturmasta äiti kotiutui. Oonan mielestä hän ei ollut entisellään. Oli surullista katsoa, kun ennen niin liikkuvainen äiti ei pystynyt enää edes pyöräilemään.

– Toisaalta olin suunnattoman kiitollinen, että äiti selvisi. Mutta onnettomuus jätti pitkäksi aikaa pelon, enkä uskaltanut muuttaa kotoa, koska mietin, miten äiti ja sisko pärjäisivät ilman minua.

– Viimeistään äidin loukkaantumisen myötä siskosta ja minusta tuli kuin paita ja peppu. En tiedä, olisimmeko näin läheisiä muuten.

Nyt pikkusisko on 16-vuotias. Oona kehuu siskoaan jämptiksi ja fiksuksi tyypiksi.

–  Olen kiitollinen, että olen saanut nähdä läheltä siskoni kasvamisen nuoreksi naiseksi. Tunnen äitimäistä ylpeyttäkin, että vau, en onnistunut pilaamaan häntä. Pidän siskoa osittain omana lapsenani.

Äiti kuntoutui, mutta ei täysin entiselleen. Toipumisen kuluessa kolmikon välit hioutuivat tiiviiksi.

– Kaikkien ei tarvitse olla pullantuoksuisia äitejä ollakseen hyviä vanhempia. En ole äidilleni katkera, vaikka vaikeaakin on ollut. Loukkaantuminen on asia, jolle hän ei voinut mitään.

OMAN ELÄMÄN VUORO

Äidin toivuttua Oona muutti 18-vuotiaana omaan asuntoon, ja alkoi juhlia ensimmäistä kertaa elämässään. Tarve itsenäistyä oli vahva.

–  Tietysti ajatukset olivat usein kotona ja soittelin alkuun paljon. Kannan pikkusiskostani huolta varmasti kuolemaani saakka.

Nuorena otettu vastuu on vaikuttanut Oonaan siten, että hän haluaa nyt elää enemmän itselleen ja keskittyä uraansa. Vuosien ja kokemuksen myötä itseluottamus on lisääntynyt.

Reilu neljä vuotta sitten Oonasta tuli koko kansalle tuttu Salatut elämät -sarjan Marianna Kurkena, jonka traaginen hukuttautuminen kuohutti katsojia keväällä. Moni mielenterveysongelmista kärsivä tai tällaisen läheinen on kiitellyt Oonaa roolista.

– Mariannaa näytellessä tunsin, kuinka rintaa puristi painolasti. Rooli oli kuitenkin näyttelijäntyön kannalta opettavainen. On tärkeä muistaa, että masennuksesta kärsiviä on myös oikeassa elämässä. Tärkeintä olisi, ettei ketään jätetä yksin.

Salkkari-roolin jälkeen Oona on halunnut kokeilla siipiään maailmalla. Hän sai vastikään tietää, että hänet on hyväksytty kansainväliseen teatterikouluun Kööpenhaminaan. Opinnot alkavat syksyllä.

–  Kun sain tiedon, hyppäsin onnesta kattoon. Olo on kiitollinen, mutta myös epätodellinen.

Monet kavereista suunnittelevat kolmenkympin lähestyessä perheen perustamista, mutta Oonalle se ei ole ajankohtainen haave.

– Rakastan lapsia, mutta koen, että olen kasvattanut jo yhden. Nyt haluan keskittyä hetken itseeni. En ole kokenut vielä edes kunnolla murrosikää. Ehkä se on vielä edessä.

  • Näyttelijä on syntynyt 18.03.1990.
  • Ylioppilas Kallion ilmaisutaidon lukiosta, opiskellut näyttelemistä Laajasalon opistossa.
  • Näytteli neljä vuotta Salatut elämät -tv-sarjassa ja on ollut vuodesta 2015 näyttelijänä Helsingin Kellariteatterissa.
  • Aloittaa syksyllä opinnot Copenhagen International of Performing Arts Schoolissa.