”Tärkeintä on karisma. En ymmärrä Tinder-maailmaa, jossa jengi arvottaa toisiaan: ruma, hyi, ei, ihan jees.” Kuva: Liisa Valonen
”Tärkeintä on karisma. En ymmärrä Tinder-maailmaa, jossa jengi arvottaa toisiaan: ruma, hyi, ei, ihan jees.” Kuva: Liisa Valonen

Vartti kotona, ja taas menoksi. Laulaja Alma Miettistä revitään nyt joka suuntaan. Menestys ei ole itsestään selvää, sillä koulukiusaaminen oli jo lannistaa hänet.

Ei Alma Miettinen mikään diiva ole, vaikka saapuukin haastatteluun myöhässä. Syy on hyvä: Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman lentokone on viivästyttänyt hänen paluulentoaan Saksasta.

20-vuotiaalla laulajalla on taas takanaan aikamoinen viikko. Edellisiltana Alma on esiintynyt Berliinissä kansainvälisessä Bambi-gaalassa, samalla lavalla maailmantähti Robbie Williamsin kanssa. Alkuviikosta nainen keikkaili Lontoossa.

Kotonaan Alma on ollut tällä viikolla vartin. Ja tahti vain kiihtyy, sillä pian suuntana ovat Englanti, Saksa, Sveitsi ja Ranska.

Alma ei kuitenkaan ole jetset-elämästä millänsäkään vaan höpöttelee hyväntuulisena sormiinsa juuttuneista sormuksista.

– Nämä ovat osa eilistä gaala-asuani. Ne jäivät jumiin, Alma nauraa.

Koko kulunut vuosi on ollut haipakkaa: Alma on solminut levytyssopimukset kolmen kansainvälisen levy-yhtiön kanssa. Hän keikkailee, kirjoittaa biisejä muille, tekee albumia ja kiertää kokoustamassa ympäri maailmaa. Viime aikoina hän on noussut niin usein kymmenen kilometrin korkeuteen, että lentoemäntiäkin hirvittää.

– Ennen luulin tarvitsevani 10 tuntia unta yössä. Nyt selviän hyvin viidellä, Alma kertoo.

Puurtaminen on palkinnut. Alman ensimmäistä singleä Karmaa on kuunneltu Spotifyssä yli 17 miljoonaa kertaa, ja kesällä musiikkilegenda Elton John soitti sen suositussa radio-ohjelmassaan. Lokakuussa ilmestynyt Dye My Hair -biisi on kerännyt liki 5 miljoonaa kuuntelua.

– Ei Rihannakaan ole saanut menestystään ilmaiseksi. En osaa kuvitella tekeväni muutakaan, ja tämä tekee minut valtavan onnelliseksi.

Pettymysten sarja

Neonkeltaisessa tukassaan ja mustissa vaatteissaan Alma on kuin kävelevä huutomerkki. Persoonallinen tyyli kerää katseita, ja Alma ottaa ne itsevarmasti vastaan.

Toisin oli lapsuudessa. Ala-asteella Alma oli koulukiusattu. Kun tyttö jätettiin koulussa kaveriporukoiden ulkopuolelle, hänestä tuli sopeutuja, joka yritti parhaansa mukaan olla kuin kaikki muut.

”Ulkopuolisuudentunteesta jäi iso arpi.”

– Ulkopuolisuudentunteesta jäi iso arpi, jonka takia jouduin etsimään itseluottamukseni uudelleen.

Vaikeassa paikassa auttoi, että elämällä oli päämäärä: musiikki.

– Traumasta huolimatta tiesin koko ajan, että olen jossain tosi hyvä. Se helpotti.

Vuonna 2012 Alma valmistui peruskoulusta ja haki opiskelemaan Sibelius-lukioon ja Pop & Jazz Konservatorioon. Ovet eivät auenneet kumpaankaan. Taitoja riitti, mutta todistuksen keskiarvo ei. Syksyllä Alma aloitti Kontulan lukiossa mutta jätti sen kahden viikon jälkeen kesken. Pettymys oli niin suuri, ettei tytön motivaatio riittänyt Kontulaan.

Seuraavat puoli vuotta kuluivat hanttihommissa, kotona ja hengaillessa.

– Menin jonkinlaiseen sokkitilaan. Pääni oli sekaisin, koska piti aikuistua niin nopeasti. Mietin, tuleeko minusta yhtään mitään.

Vaikeassa paikassa korvaamattomaksi tueksi osoittautui kaveriporukka: kaksossisko Anna, Isla ja Karhu.

– Ystäväni estivät minua syrjäytymästä. He pitivät minut elämässä kiinni. He kuuntelivat aina, jos halusin puhua pahasta olostani.

Niinpä Alma hengaili kavereidensa lukioiden lähistöllä ja oli tuttu näky koulujen käytävillä tai ruokalassa.

– Sillä tavalla pysyin mukana ikäisteni elämässä. Oli hyvä, etten jäänyt vain himaan makaamaan.

Vaikka suunta oli hukassa, palo tehdä musiikkia pysyi. 17-vuotiaana Alma osallistui Idolsiin. Idea kilpailusta kimposi kaveriporukan vitsistä, mutta Alma lähti mukaan täysillä. Hän putosi ennen semifinaalia.

– Olin mennyt voittamaan. Oli iso pettymys, kun voittoa ei tullut, Alma kertoo.

Pettymys ei jäänyt viimeiseksi. Alma halusi Idolsin jälkeen tehdä englanninkielisen albumin, mutta yksikään kotimainen levy-yhtiö ei suostunut kustantamaan sellaista.

– Jälkikäteen olen tajunnut, että minun piti silloin elää vielä hetki. Olin niin nuori, tarvitsin lisää aikaa löytääkseni oman juttuni.

– Epäonnistumiset kasvattivat valtavasti. Kun niiden jälkeen onnistuin, voittajafiilis oli uskomaton.


”Jalat pysyy maassa tekemällä safkaa perheen kanssa ja olemalla ihan normisti”, Alma sanoo menestyksestään.

Vastoinkäymisten karaisema

”I’m not that kinda girl, to keep my voice unheard, to carefully pick words”, Alma tykittää uudella sinkullaan. Kappale kertoo, että Alma tekee elämälleen juuri niin kuin haluaa.

– Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä. Niitä tulee varmasti myös tulevaisuudessa. Se on ihan fine. Mutta olen päättänyt, etten anna minkään lannistaa minua enää, hän sanoo.

– Olen itsepäinen tyyppi, en anna periksi ja haluan aina ylittää itseni. Kiusaamisen jälkeen elämä voi jatkua kahdella tavalla: joko ottaa kokemansa vahvuudekseen tai jää sen painon alle. Itse onnistuin ensimmäisessä. Kiusaaminen opetti, etten anna kenenkään sanella, mitä teen.

Elämän haasteet ovat Almalle nyt inspiraatio.

– Takana ei tarvitse olla traagista kohtaloa, mutta uskon luovuuteni kumpuavan siitä, että olen ikäisekseni kokenut paljon.

Itseluottamus ei vieläkään tule ihan luonnostaan, epävarmuus pilkistää välillä esiin. Ensimmäisissä live-lähetyksissään hän pelkäsi kuollakseen pyörtyvänsä ja joutuvansa naurunalaiseksi. Edelleen tv-haastattelut jännittävät.

"Olen joutunut kamppailemaan häpeän kanssa.”

– Olen kova möläyttämään asioita. Mietin ja häpeän sanomisiani usein jälkikäteen. Joskus pohdin pitkään, uskallanko mennä juttelemaan jollekin tyypille. Mitä jos se ei tykkääkään minusta? Alma kertoo.

– Olen joutunut kamppailemaan häpeän kanssa. Olen huomannut, että parhaiten siihen auttaa fuck it -meininki.

Pysy sellaisena kuin olet

Ennen uran nousua Almaa varoiteltiin musiikkibisneksestä, nuorta laulajaa yritettäisiin muuttaa. Kukaan ei kuitenkaan ole käskenyt Almaa muuttumaan, mitä nyt naista on pyydetty vähentämään kiroilua.

Musiikkimaailman ulkonäköpaineille hän heittää piutpaut.

– Olen laulaja, en malli. Olen sinut itseni kanssa enkä jaksa stressata ulkonäöstä.

Tosin musabisneksessäkin on havaittavissa muutoksen tuulia, Alma huomauttaa. Naisartistit, kuten Beyoncé, julistavat tasa-arvon sanomaa. Myös Alma jakaa feministisen arvomaailman.

– Kaikilla tulisi olla ihonväristä, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samat oikeudet. Minä haluan olla juuri sellainen kuin olen. Olisi siistiä, jos kaikilla olisi oikeus samaan.

Maailman paras sisko

Kun Alma kaipaa todellista luottohenkilöä, hän tukeutuu kaksossiskoonsa. Anna kulkee Alman mukana keikoilla dj:nä ja kuvaajana. Anna on siskostaan ylpeä ja kannustaa tätä täysillä.

– Anna on tärkein tukeni. Ilman häntä en jaksaisi, Alma kertoo.

Juuri nyt molempien siskojen hiukset loistavat neonkeltaisina. Alun perin väri oli Annan idea, Alma nauraa vain matkivansa siskoaan kaikessa. Luonteiltaan siskot ovat kuitenkin erilaisia.

– Minä olen välillä itsekäs, Anna ajattelee aina muita. Hän on maailman vahvin ihminen. Häntä ei riko mikään.

– Ja vaikka minä olen keikoilla tähti, Annalla on paljon enemmän vientiä baareissa. Hän on myös suositumpi kavereidemme kesken, Alma nauraa.

Välillä siskosten pinna kiristyy, kun alati reissataan yhdessä ja painetaan pitkää päivää.

– Joskus tulee sanottua, että mitä paskaa nyt taas, mutta emme huuda toisillemme. Meillä on yhdessä tosi hauskaa.

Tukena Miettisten tiimi

Rempseän Alman ja ajattelevaisen Annan lisäksi Miettisten ”toimivan tiimin” muodostavat topakka äiti ja lempeä isä.

– Saan valtavasti itsevarmuutta ja tukea koko perheeltäni. He ovat aina antaneet minun olla oma itseni.

Perheen isä joutui MS-taudin takia pyörätuoliin 15 vuotta sitten, äiti taas sairastaa reumaa. Kumpikin vanhemmista on sairaseläkkeellä.

Lapsuudessa elämä oli kaukana luksuksesta.

– Valtion sairaseläke on pieni, kun hoidettavana on kaksoset. Lapsuudessa elämä oli kaukana luksuksesta.

– Silloin toki harmitti, ettei saanut siistejä lahjoja tai päässyt ulkomaille. Mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä. Äiti ja isä ovat parhaat vanhemmat, ja äiti on aina ollut mahtava. Hän on pitänyt huolen, että meillä on tarvitsemamme ja jotain kivaa jouluna.

Vaikka vanhemmat antoivat kaksosille vapauksia, oli Almalle selvää, ettei vanhemmille saa tuottaa pahaa mieltä.

– Meidät kasvatettiin omantunnon kautta. Jo lapsena oli selvää, että kannattaa olla hyvä tyyppi.

Miettisten huushollissa huumori raikaa ja rakkaus näkyy. Juuri nyt Alma yrittää sumplia loppuvuodelle viikon lomaa perheen kanssa.

– Minulla on tiivis lähipiiri, jonka kanssa haluan olla, mutta en ole mikään tuttujen kanssa kahvittelija.

Hektisessä elämäntilanteessa perheestä on tullut vain tärkeämpi. Alma asuu yhä vanhempiensa luona Helsingin Kalasatamassa, niin kuin Annakin.

– Miksi muuttaisin pois? Mikään ei ole niin ihanaa kuin päästä reissun jälkeen näkemään äiskää ja iskää. En tajua ihmisiä, joille perhe ei ole tärkeä. Minulle he ovat tärkeimmät tyypit. Heidän takiaan olen täällä.

Kiinni nuoruudessa

Alma alkaa selvitellä kaveriporukkansa koordinaatteja, sillä tiedossa on harvinainen viikonloppuvapaa. Kun kukaan kavereista ei vastaa, Alma soittaa äidilleen, eli luurin mukaan Äiti Kullalle.

– Voinko lainata autoa? hän kysyy puhelun lopuksi.

– Haluan elää normaalia elämää, vaikka olen artisti. Haluan hengailla, makoilla ja jutella ikäisteni juttuja siitä, kuka on käynyt treffeillä kenen kanssa.

Nuorempana Alma sanoo toilailleensa joskus kunnolla, mutta viime aikoina meno on rauhoittunut.

– Välillä on tylsää, ettei enää voi vedellä ihan täysillä. Olen aina digannut bilettämisestä. On valtavan siistiä vetää viiniä, ajautua uusiin tilanteisiin ja tutustua tyyppeihin.

– Pitää pystyä hoitamaan hommansa, joten meno on hanskassa. Olen sitä paitsi niin kiireinen, ettei ole aikaa kehittää alkoholiongelmaa.

Mikä muu kuin hauskanpito pitää menestyjän jalat maassa?

– Uskon, että nuoruuden kokemukseni estävät jalkojani irtoamasta. Tiedän, millaista elämä on, kun on rankkaa. Taustani takia realiteetit ovat hyvin tiedossa.

 

Alma Miettinen

Laulaja-lauluntekijä syntyi 17.1.1996 Kuopiossa.

Asuu Helsingin Kalasatamassa vanhempiensa ja siskonsa kanssa.

Julkaisi ensimmäisen EP:nsä Dye My Hair lokakuussa.

Vieraili vokalistina saksalaisen Felix Jaehnin kappaleella Bonfire.

On työskennellyt yhdessä räppäri Sini Sabotagen kanssa.

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.

Tuntematon vihollinen -elokuvan keskiössä on raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta.

IS TV-LEHTI: HBO:n tuottama, ajatuksella toteutettu tv-elokuva Tuntematon vihollinen (The Normal Heart) valottaa taitavasti 1980-luvun alun hiv-epidemian puhkeamista ja sen karuja seurauksia.

Tv-sarjoja Glee ja American Horror Story työstäneen Ryan Murphyn ohjaama tarkkanäköinen elokuva perustuu Larry Kramerin omaelämäkerralliseen näytelmään. San Franciscon homoyhteisöä aluksi ravisuttaneen epidemian laineet löivät nopeasti myös New Yorkiin, minne elokuvan tapahtumat keskittyvät.

HI-viruksen saaminen tarkoitti 1980-luvulla kuolemantuomiota, sillä immuniteettijärjestelmän lamauttamaan tautiin ei aluksi ollut minkäänlaista lääkettä. Mark Ruffalo näyttelee Ned Weeksiä, homopiireissä pyörivää mutta niiden ronskia seksielämää välttelevää nelikymppistä miestä. Hän huomaa yllätyksekseen, että yhteisön jäsenet sairastuvat samaan tautiin, joka etenee tappavalla vauhdilla.

Ned perustaa ystäviensä kanssa monestakin eri asiasta erimielisen aktivistiryhmän, joka alkaa jakaa tietoa sairaudesta ja yrittää samalla vakuuttaa poliitikot sairauden vakavuudesta ja sen seurauksista.

Julia Roberts tekee arkisen roolin polion rampauttamana lääkärinä, joka keskittää kaiken tarmonsa aids-epidemian pysäyttämiseksi.

Keskiössä on herkästi kuvattu, raastava rakkaustarina, joka kertoo Nedin ja tämän miesystävän epätoivoisesta taistelusta aikaa vastaan.

Tuntematon vihollinen TV1:llä ti 22.8. klo 21.30